Kertokaa miksi niin monelle on ehdoton no-no miesten omat reissut avioliitossa?
Miksi hyvin monelle on aivan ehdoton kynnyskysymys, että mies joka haluaisi matkustaa jätkäkaveriensa kanssa (ulkomaille), on sopimaton parisuhteeseen, aviomieheksi ja perheen isäksi?
Varmasti moni mies haluaisi, mutta tuollainen touhu ei käy naiselle, ei ainakaan kertaa enempää. Sitten mies lannistuu ja silti nainen haluaa olla miehen kanssa.
Mikä logiikka on olla suhteessa sellaisen ihmisen kanssa johon ei luota ja toistaalta, jolle ei halua tarjota hyviä kokemuksia elämässä?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut naisesta jolle se olisi "ehdoton no no" se riippuu niin monesta tekijästä, ei se ole niin yksinkertaista että saako toinen lähteä vai ei.
Se riippuu kuten edellä sanottiin, rahasta, ajasta, velvollisuuksista kotona, tasa-arvoisesta ja reilusta kohtelusta molemmille ja kyllä varmasti joissain tapauksissa myös luottamuksesta.
Kyllä se riippuu myös mihin ollaan menossa, kenen kanssa ja miksi.
Miten sulle on nyt jotenkin epäselvää että miksi vaimo ei tykkää jos mies lähtee kahdeksi viikoksi pettäjäkavereiden kanssa hummaamaan koko perheen rahat h uoriin ja vaimo ei voi tehdä koskaan samoin?
Jos minun mieheni lähtisi mieluummin kaverin kanssa kuin minun kanssani jonnekin kauniiseen minua kiinnostavaan paikkaan joka voisi olla romanttisen parisuhdematkan kohde, niin eipä tarvisi sen jälkeen yrittää sanoa että koskaan missään kohtaa valitsee olla minun kanssani. Meidän perheessä se tarkoittaasi myös sitä että minulla ja lapsilla ei olisi varaa sitten mennä koko vuonna yhtään mihinkään.
Ensin jaarittelit yhtä sun toista ja sitten lähti laukalle ---> pettämiset ja se, että jos mies menee kaverien kanssa (yhtään minnekään), ottaa nainen sen loukkauksena.
Ja lopussa sanoin että mitä minä ajattelisin jossain tietyssä tapauksessa. Jos mieheni haluaisi mennä kaverin kanssa katsomaan formulaa viikonloppureissulle, niin siitä vaan. Mutta jos hän lähtisi kaverin kanssa viikoksi Pariisiin jossa en ole itsekään käynyt, niin kyllä ottaisin loukkauksena. Kaverin kanssako hän siellä romanttisesti käyskentelee riemukaarella ja eiffelin tornilla?
Sinulla on varmaan aika monta paikkaa maapallolla joissa et ole käynyt. Aina on mahdollista vetää loukkaantumiskortti esiin.
Jos mies lähtee vaikka Lanzarotelle jätkien kanssa viikoksi niin tottakai loukkaannut jos et ole siellä itse ollut?
No, mä olen halunnut miehen, joka pistää vaimonsa kavereiden edelle, siksi. Hänkin menee omieni edelle.
Ei ole ollut koskaan ongelma. Matkustetaan yhdessä, yksin tai erikseen omien kavereiden kanssa ja yhdessä kavereiden kanssa. Kaikki käy.
Vierailija kirjoitti:
No, mä olen halunnut miehen, joka pistää vaimonsa kavereiden edelle, siksi. Hänkin menee omieni edelle.
Eli mies ei saa lomailla/matkailla kavereidensa kanssa, ikinä. Muuten vaimo on syrjäytetty sivuun ihan turhana?
Vierailija kirjoitti:
No, mä olen halunnut miehen, joka pistää vaimonsa kavereiden edelle, siksi. Hänkin menee omieni edelle.
Miksi täältä poistuu ihan asialliset viestit?
Sinun mies ei saa käydä juuri missään (kivoissa jutuissa) ilman sinua? Ei saa matkustaa kaverin kanssa tai sinä koet heti olevasi kakkonen?
Vierailija kirjoitti:
No, mä olen halunnut miehen, joka pistää vaimonsa kavereiden edelle, siksi. Hänkin menee omieni edelle.
Olen aivan varma, että omakin puolisoni laittaisi minut kavereidensa edelle, jos hänet asetettaisiin sellaiseen tilanteeseen. En kuitenkaan näe, miksi hänen pitäisi asettaa meidät vastakkain, kun hänellä voi olla sekä rakastava/rakastettu puoliso että hyviä, läheisiä kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mä olen halunnut miehen, joka pistää vaimonsa kavereiden edelle, siksi. Hänkin menee omieni edelle.
Miksi täältä poistuu ihan asialliset viestit?
Sinun mies ei saa käydä juuri missään (kivoissa jutuissa) ilman sinua? Ei saa matkustaa kaverin kanssa tai sinä koet heti olevasi kakkonen?
Saa toki. Ei vaan ole tässä vuosien aikana halunnut. Myös mulle puoliso on myös paras ystävä.
luottamuspula / ongelmat itsensä kanssa (itsetunto, omistushalu, jne)
Kun oot 40+ ,toivot että miehelläsi olisi omia reissuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mä olen halunnut miehen, joka pistää vaimonsa kavereiden edelle, siksi. Hänkin menee omieni edelle.
Miksi täältä poistuu ihan asialliset viestit?
Sinun mies ei saa käydä juuri missään (kivoissa jutuissa) ilman sinua? Ei saa matkustaa kaverin kanssa tai sinä koet heti olevasi kakkonen?
Saa toki. Ei vaan ole tässä vuosien aikana halunnut. Myös mulle puoliso on myös paras ystävä.
Me muuten reissataan Norjassa kalassa, kuulausi kerrallaan. Ei ole kummallakaan sellaista kaveria, jonka ottaisi mieluummin mukaan. Nyt töihin, päivänjatkoja.
Ei siinä ole mitään ongelmaa, enkä tiedä ketään jonka mielestä olisi? Viime vuonna mies kävi kavereidensa kanssa Skotlannissa ja pari vuotta sitten Japanissa yhdessä autoharrastajien tapahtumassa. Itsekin suunnittelen omien ystävien kanssa Kroatian reissua ensi syksyksi.
Rellestysreissut Thaimaahan tms pelkän halvan alkoholin ja perseilyn takia herättävät kyllä minussakin ihmetystä. Eipä mies ole ikinä sellaiseen osoittanut mielenkiintoa eivätkä kaveritkaan harrasta. Thaimaa on ihan hieno kohde noin muuten, pohjoisosassa on upeita maisemia ja vanhaa arkkitehtuuria, että ymmärrän kyllä kohteen suosion, mutta biletyslomia Pattayalla en ihan hiffaa.
Vierailija kirjoitti:
Koska joukossa tyhmyys tiivistyy.
?
Vierailija kirjoitti:
Samalla nämä naiset itse haluavat matkustaa Dubaihin tyttöporukalla olemaan porta pottyna sheikeille tienaten kymppitonneja.
Tuplastandardit kukoistaa!!
Moniko henkilökohtaisesti tuntemasi nainen on tienannut tällä tavalla kymppitonneja?
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole asia tullut ajankohtaiseksi kertaakaan 30 avioliittovuoden aikana. Kumpikin tekee työmatkoja, mutta lomat ollaan yhdessä tai perheen kanssa.
Tämä. Se oma kumppani ja lapset ovat tärkeysjärjestyksessä se ykkönen. Normaalit aikuiset perheelliset ihmiset eivät hillu tyttö- tai poikaporukoissa.
Vierailija kirjoitti:
Koska kaveri joka haluaisi mieheni mukaan reissuun, haluaa lähteä thaimaahan halpojen panojen takia joten en ole kovin innoissani. :D
Ethän sinäkään käy Turkissa ilman miestä? Tai Afrikassa?
En tiedä. Viittaisi jonkinlaiseen takertumis- tai läheisriippuvuus persoonallisuushäiriöön.
Puoliso voi pettää missä vaan, vaikka töissä lounastauolla. Ei siihen reissuja tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole muuta selitystä kuin mustasukkaisuus. Päivänselvä asia, mitäpä sitä erikseen kyselemään.
Uskoisin, että harvassa tapauksessa on kyseessä mustasukkaisuus vaan asian epäreiluus ja tasapuolisuus. Onko oikein olettaa , että vain toinen vanhempi kantaa vastuun lasten arjesta ja taloudesta ja toinen on vapaa tuhlaamaan aikaa ja rahaa täysin tyhjänpäiväiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole asia tullut ajankohtaiseksi kertaakaan 30 avioliittovuoden aikana. Kumpikin tekee työmatkoja, mutta lomat ollaan yhdessä tai perheen kanssa.
Tämä. Se oma kumppani ja lapset ovat tärkeysjärjestyksessä se ykkönen. Normaalit aikuiset perheelliset ihmiset eivät hillu tyttö- tai poikaporukoissa.
"Hillu"- sana osoittaa, että tämä aihe on sinulle arka. Jos puolisoni on innokas jalkapallofani (ollut jo silloin kun tutustuimme), niin onko ainoa vaihtoehto, että minäkin pakotan itseni innostumaan jalkapallosta TAI hän pakottaa itsensä luopumaan sen seuraamisesta? Koska jos hän on siitä innoissaan ja MM-kisat ovat naapurimaassa, niin eikö olisi tyhmää jättää käyttämättä mahdollisuus mennä kerran elämässään katselemaan MM-tason futista? Ihan oikeastiko hänen olisi pitänyt siitä luopua vain siksi, että minulle ei tulisi mieleenikään matkustaa katsomaan jalkapalloa?
Hillunko minä, kun lähden kesällä vuoristoon patikomaan ilman puolisoani, koska hän ei ole kiinnostunut sellaisesta retkeilystä? Entä kun jään sen jälkeen kyseiseen maahan vähäksi aikaa vapaaehtoistyöhön löytöeläintarhalle? Osoittaako tämä, että emme ole toisillemme tärkeysjärjestyksessä ykkösiä, kun toinen kävi viime kesänä omalla futisreissulla (ja menee tänä kesänä Imatran ajoihin kaverin kanssa) ja toinen menee tänä kesänä patikoimaan yksin? Kuitenkin 2/3 tämän kesänkin lomamatkoista tehdään yhdessä.
Miksi yhdistät yksin matkustamisen hillumiseen? Mikä siinä asiassa saa sinut heti kärjistämään tuolla tavalla?
En minä sanonut että nainen ottaa loukkauksena jos menee yhtään mihinkään.
Alussa sanoin kaikki vaihtoehdot minkä takia vaimo ei halua miehen lähtevän kavereiden kanssa ja suurin osa miehistäkään ei halua juuri niistä syistä kuten vaikka rahan takia. Ja ikävä kyllä joillakin vaimoilla on mies joka pettää.
Ja lopussa sanoin että mitä minä ajattelisin jossain tietyssä tapauksessa. Jos mieheni haluaisi mennä kaverin kanssa katsomaan formulaa viikonloppureissulle, niin siitä vaan. Mutta jos hän lähtisi kaverin kanssa viikoksi Pariisiin jossa en ole itsekään käynyt, niin kyllä ottaisin loukkauksena. Kaverin kanssako hän siellä romanttisesti käyskentelee riemukaarella ja eiffelin tornilla?