Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa se että lapset kasvaa isoksi! Mitä sitten sen jälkeen?
29.04.2019 |
Mulla siis jo kolme lasta, joista kaksi jo isompia, eivätkä tarvi enää samalla tavalla äitiä. Nuorin tarvii hoivaa ja huolenpitoa vielä joitakin vuosia, mutta kamala ajatus että se loppuu sitten siihen :/ Ikäni puolesta voisin hankkia vielä yhden lapsen lisääkin, mutta kun niitä on jo KOLME. Se on tosi paljon tänä päivänä, kun monet miettii sitä ensimmäistä, että hankkiako vaiko ei. Meillä kuitenkin kaikki lapset olleet kovin toivottuja ja kolmas lapsi on tuonut pelkkää iloa elämäämme, on ollut kaikista helpoin lapsistamme. Enkä myöskään ole kokenut erityisen rankaksi elämää kolmen lapsen kanssa, joten sellaista ”kyllästymistä” ei ole tullut, jolloin olisi vaan tyytyväinen että lapset kasvavat isoiksi.
Onko tämä todella kaikilla näin vaikeaa? Nytkin ihan itken kun mietin tätä asiaa. Samalla se saa miettimään omaa vanhenemistani. En jossain vaiheessa edes ole enää hedelmällisessä iässä, joten en voi edes haaveilla vielä yhdestä vauvasta/lapsesta. Mitä sitten? Mistä saada iloa tähän elämään?
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastenlapset?
Aikaisintaan niitä voi todennäköisesti odottaa yli kymmenen vuoden päästä. Paitsi että nykynuoriso ei edes tee lapsia! T. Ap
Vierailija kirjoitti:
hengaa miehesi kanssa?
Noniin. Sitä ei kiinnosta paljon muu kuin jalkapallo ja tietokoneruudun tuijottaminen... Sitä se sen kanssa hengaaminen on.. Ei kyllä valitettavasti ihan riitä minulle. T. Ap
Mulla on yksi 18-vuotias, tänä kesänä kotoa muuttava, eikä kyllä kuulosta tutulta (niin että ei kaikilla ole noin). Niiden kuuluu kasvaa. Onhan se välilllä vähän haikeaa, mutta se se vasta suuri suru olisi, jos niin ei kävisikään. Meillä on sen verran yhteisiä harrastuksia miehen kanssa, ettei kovin isoa tyhjäkäyntiä pääse tulemaan.
Alat rietastella kuin ei olisi huomista päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on lainassa...Sullon joku kriisi
Voi lähteä repoureissaamaan omien ystävien kesken tai ihan itsekseen tai niiden isojen lastensa kanssa. Voi mennä teatteriin ja oopperaan. Voi alkaa harrastaa omia harrastuksia sen sijaan, että myy mokkapaloja pelikentän laidalla. Voi tehdä viikonloppumatkoja Keski-Euroopan kaupunkeihin ilman, että tarvitsee miettiä, minne rattaat lentokoneessa ja missä on hotellia lähin leikkipuisto. Voi sisustaa kodin tarvitsematta miettiä, miten nämä vaaleat verot sitten puhdistetaan mustikkakeitosta. Jne.
Siis minusta on ihanaa, että minulla on pieni lapsi. On upeaa saada elää hänen kanssaan. Mutta en osaa surra hänen kasvamistaankaan - 14 vuoden päästä tuntuu varmaan oikein mukavalta alkaa elää taas aikuisen elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen välillä niin surullinen kun lapsuusaika on ohi.
Minulla on vain yksi lapsi.
Olisin halunnut vielä yhden lisää.
Nyt olen todella tajunnut kuinka onnellinen olen ollut.
Toivon lapsenlapsia sitten joskus.
Mummumammaksi myöhemmällä iällä, Suomi tarvitsee veronmaksajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua, itselläni on neljä jo aikuista lasta. Olin kotiäitinä monta vuotta heidän luonaan, ja ne olivat kivoja vuosia kun alkuun pääsi ja oppi homman.
Tietyllä kaiholla ajattelen noita vuosia. Jos noin paljon lasta kaipaat, niin voihan yrittää tehdä vielä yhden.
Mutta kyllä jokin oma juttu kannattaa kehittää, ja katsoa sinne miehenkin suuntaan, että miten sitä parisuhdetta voisi elvyttää ja uudistaa.
Kaikella on aikansa. Pitää vaan tarttua hetkestä kii eikä elää menneessä eikä huolestuttavassa huomisessa.
Mulla on vaan yksi. Sulla tuo on ihan helppo nakki. Pikku hiljaa totuttelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen välillä niin surullinen kun lapsuusaika on ohi.
Minulla on vain yksi lapsi.
Olisin halunnut vielä yhden lisää.
Nyt olen todella tajunnut kuinka onnellinen olen ollut.
Toivon lapsenlapsia sitten joskus.
Mulla sama juttu. Olisin halunnut 3 lasta. Sain vain yhden.
Tuli monta keskenmenoa.
En kestänyt enää keskenmenoja ja sitten en enää uskaltanut yrittää lasta. Nyt on jo myöhäistä ja lapsi lähes aikuinen.
Ymmärrän tunteesi, tosin tuo miehen vetämättömyys ei ole niin mukavaa. Hanki se yksi tai kaksi lasta vielä. Et kadu, koska puhut noin tässä vaiheessa. Minusta pahinta, mitä voisi tapahtua, on hankkia lapset nuorena ja sitten kas kummaa, niitä ei enää olekaan ja olet yhä nuori ja kaikilla muilla ikätovereillasi on vielä lapsia alakoulussa. Silloin vasta kadut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos hankkisit ihan oman elämän etkä eläisi niiden lasten kautta? Kyllä on ihmeellistä jos ei keksi mitään muuta iloa elämäänsä kuin penskojen pyöräyttely.
Sama aatos. Olen yksinhuoltaja ja mietin että mitä sitten teen kun lapset eivät enää tule kainaloon/viereen köllöttelemään tai kun ei enää iltaisin lueta satuja/pelata lautapelejä/jutustella jne? Kauheeta, ja kun vielä tiedän eläväni vikoja vuosia ennen kuin ne kasvaa....
T. Lapset 8 ja 9v
Apua! Mulla todella hankala ADHD-nuori, ja oikeasti odotan, että se lentää pesästä eli muuttaa pois kotoa! Ei oo mikään "tyhjän pesän' syndrooma ongelmana! Pikkusisarus saa kasvaa loput kotiolovuodet turvallisesti ja mä uskallan lähteä jopa lenkille / uimaan yms. kun tuo riehuja muuttaa pois kotoa
Mulla on 13- ja 16-vuotiaat ja todellakin odotan, että kasvavat ja lähtevät. Olen työni tehnyt, tiedän, että he tulevat pärjäämään. Odotan myös omaa itsenäistä elämää, koska en näe itseäni tässä avioliitossa enää viiden vuoden päästä.
Minulla on kissa. Sille olen aina emo ja se on aina vähän pieni, loppuun asti.
Yksi lapsi kasvoi ja muutti omilleen - ihana vapaus sekä hänelle, että meille.
Jokunen vuosi meni ja odottelin , koska pääsen pois työelämästä.
Pääsin , vähän aikaa kaikkea sitä mitä olin odottanut. Vanhemmat ikääntyivät , minusta tuli pakosta epävirallinen omais ja kaikenhoitaja. Poistuivat tästä maailmasta ja jälleen vapaus vähän aikaa. Nyt saa jännittää pysyykö mies terveenä tai edes sinnepäin. Elämää ei voi käsikirjoittaa , pitää yrittää ottaa irti se minkä saa.
Lastenlapset?