Missä iässä lapsi päiväkotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eskariin meillä menty ja oikein sosiaalisia ja käteviä lapsia tullut.

Tilanne eri jos lapsia vain yksi

No ei kai sen yhdenkään lapsen kanssa tarvi neljän seinän sisällä istua?

On päiväkerhoja, perhekerhoja ja harrastuksia joihin voi ja kannattaakin viedä.

Meillä nyt useampi lapsi mutta olin kotiäiti pitkään. Käytiin perhekerhossa ja ovat aloittaneet 2-vuotiaana kerhon jossa joka ikäryhmälle oma ryhmä ja kerho oli iästä riippuen 4h kerrallaan joko 1-2kertaa viikossa. Lisäksi käytiin perhekerhossa kerta viikkoon ja illalla oli touhutunti kerta viikkoon jossa myös käytiin.

Päiväkotiin kuopus meni kun täytti neljä ja itse menin töihin.

Nyt tämä kolmikko on kasvanut isoiksi ja meillä on vielä iltatähti. Ei hänelläkään siis varsinaista lapsiseuraa ole kotona.

Hän on alle 2-vuotias vielä ja käydään perhekerhossa ja touhutunnilla.

Olen ollut päiväkodissa töissä ja varsinkin suuressa ryhmässä se on lapselle melko stressaavaa kun on huutoa ja meteliä.

Kuopuksen vien aikaisintaan 3-vuotiaana päiväkotiin mutta koitan venyttää siihen että on 4 täyttänyt. Minulla ei ole vakituista työpaikkaa niin voi näin tehdä ellei tule houkuttelevaa työtarjousta aiemmin.

Nuoremman laittaisin perhepäivähoitoon tai oikeastaan ryhmäperhepäivähoitoon.

4-vuotiaasta eteenpäin taas päiväkotiin niin saa luotua kaverisuhteita eskaria ajatellen.

Tämä on tietysti vain meidän tapa toimia ja se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Jos on pieni ra rauhallinen päiväkotiryhmä tai lapsi ei vähästä hätkähdä ja on ns johtajatyyppiä niin sitten päiväkoti on varmasti hyvä vaihtoehto alusta alkaen.

Perhepäivähoito tai ryhmis on monesti varmasti oikea vaihtoehto noin pienelle. Tosin valitettavasti kaikkialla ei ole noita saatavilla. Meillä haettiin 1,5-vuotiaalle paikkaa julkisista ryhmiksistä ja pienistä yksityisistä päiväkodeista, mutta eipä sitä saatu, kun paikkoja ei ole tarpeeksi. Ei saatu normaalista päiväkodistakaan paikkaa mistään läheltä, vaan toiselta puolelta kaupunkia. Nallekarkit vaan ei mene tasan.

Vierailija kirjoitti:

Olen pohtinut samaa, lapsi nyt 1,5-vuotias. Olen ajatellut hoitaa lasta itse kolmevuotiaaksi kunnes palaan töihin. Käymme kyllä välillä harrastuksissa ja puistossa. Yksi kaverini kuitenkin koko ajan kehuu kuinka hänen lapsensa osaa sitä ja tätä ja kuinka oikein aina odottaa että pääsee tarhaan kun saa olla oman ikäistensä parissa jne. Tulee itselle vähän epävarma fiilis kun kuuntelee noita juttuja. Mulla ei olisi vielä kiire palata töihin.

Oletko varma ettei kehu sen takia että on salaa kateellinen siitä että olet lapsen kanssa kotona?

Pidä vaan. Tuota aikaa ei takaisin saa ja kumpaa todennäköisesti kadut enemmän kuolinvuoteella, sitä ettet ollut enemmän töissä vai sitä ettet viettänyt tarpeeksi aikaa läheisten kanssa?

Toki varmaan oppii päiväkodissa paremmin matkimalla muita mutta onko sillä nyt isoa merkitystä puhuuko lapsi täysin 2-vuotiaana vai 3-4-vuotiaana? Oppii se kotona hoidettukin. Jotkut asiat ehkä myöhemmin mutta toiset asiat ehkä jopa aiemmin. Voisin ajatella kuivaksi oppimisen olevan sellainen joka kotihoidetuilta käy nopeampaa?

Ja jos vaan viitsii opettaa niin kotihoidettu oppii varmasti asioita jopa paremmin kun voit keskittyä vain sen yhden lapsen asioihin.

Itsellä on 1.8-vuotias poika ja kotona hoidan. Ulkona kerron puiden nimiä ja kukkien nimiä. Ihmetellään muurahaisia ja sitä miten ne rakentaa pesää keräämästään materiaalista. Kirjaimista hän tunnistaa jo A-kirjaimen.

Pöntöllä käy pissaamassa välillä kun autan ja aattelin että kesän jälkeen ei ainakaan päivävaippaa olisi enää.

Poika ei vielä puhu mutta ymmärtää pitkiäkin kehoituksia/ohjeita ja sanoja kyllä tulee, jopa parin sanan lauseita kuten äiti anna. Vastaa kysymyksiin joo tai ei ja nyökkää tai pudistaa päötään samalla.

Mielestäni oikein välkky kaveri vaikka kotihoidettava on ollutkin.

Esikoinen joka kotona hoidettu myös on oppinut hitaammin ja käynyt mm puhe- ja toimintaterapiassa.

Nyt 14-vuotias ja keskiverto-oppilas hänkin eikä eroa huomaa kavereihin.

Eli loppupelissä sillä ei varmaan ole hirveästi merkitystä ole missä iässä on mitäkin oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eskariin meillä menty ja oikein sosiaalisia ja käteviä lapsia tullut.

Tilanne eri jos lapsia vain yksi

No ei kai sen yhdenkään lapsen kanssa tarvi neljän seinän sisällä istua?

On päiväkerhoja, perhekerhoja ja harrastuksia joihin voi ja kannattaakin viedä.

Meillä nyt useampi lapsi mutta olin kotiäiti pitkään. Käytiin perhekerhossa ja ovat aloittaneet 2-vuotiaana kerhon jossa joka ikäryhmälle oma ryhmä ja kerho oli iästä riippuen 4h kerrallaan joko 1-2kertaa viikossa. Lisäksi käytiin perhekerhossa kerta viikkoon ja illalla oli touhutunti kerta viikkoon jossa myös käytiin.

Päiväkotiin kuopus meni kun täytti neljä ja itse menin töihin.

Nyt tämä kolmikko on kasvanut isoiksi ja meillä on vielä iltatähti. Ei hänelläkään siis varsinaista lapsiseuraa ole kotona.

Hän on alle 2-vuotias vielä ja käydään perhekerhossa ja touhutunnilla.

Olen ollut päiväkodissa töissä ja varsinkin suuressa ryhmässä se on lapselle melko stressaavaa kun on huutoa ja meteliä.

Kuopuksen vien aikaisintaan 3-vuotiaana päiväkotiin mutta koitan venyttää siihen että on 4 täyttänyt. Minulla ei ole vakituista työpaikkaa niin voi näin tehdä ellei tule houkuttelevaa työtarjousta aiemmin.

Nuoremman laittaisin perhepäivähoitoon tai oikeastaan ryhmäperhepäivähoitoon.

4-vuotiaasta eteenpäin taas päiväkotiin niin saa luotua kaverisuhteita eskaria ajatellen.

Tämä on tietysti vain meidän tapa toimia ja se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Jos on pieni ra rauhallinen päiväkotiryhmä tai lapsi ei vähästä hätkähdä ja on ns johtajatyyppiä niin sitten päiväkoti on varmasti hyvä vaihtoehto alusta alkaen.

Perhepäivähoito tai ryhmis on monesti varmasti oikea vaihtoehto noin pienelle. Tosin valitettavasti kaikkialla ei ole noita saatavilla. Meillä haettiin 1,5-vuotiaalle paikkaa julkisista ryhmiksistä ja pienistä yksityisistä päiväkodeista, mutta eipä sitä saatu, kun paikkoja ei ole tarpeeksi. Ei saatu normaalista päiväkodistakaan paikkaa mistään läheltä, vaan toiselta puolelta kaupunkia. Nallekarkit vaan ei mene tasan.

Joo tuo on kyllä harmillista. Mutta eiköhän siellä päiväkodissakin pärjää! Tilanteet ovat mitä ovat ja syyllisyyttä nyt ei silti kannata tuntea tuosta. Toivottavasti on ollut hyvä päiväkoti?

[/quote]

Miksi teet toisen lapsen jos ei sinusta ole äidiksi? Ja miten ihmeessä kuvittelet pärjääväsi kotona kahden kanssa kun et selvinnyt yhdestäkään?[/quote]

Voitko vielä kertoa millä perusteella kirjoittajasta ei ole äidiksi? Siksikö että lapsi viihtyy hoidossa hienosti? Onko sulle tullut mieleen että lapsia on todellakin erilaisia, toiset viihtyvät isoissa porukoissa hälinän keskellä, ja toiset viihtyvät hiljaa itsekseen? Toiset vaativat enemmän toimintaa kuin toiset! Ajattelisit ennemmin niin, että kirjoittaja on selvästi kasvattanut reippaan ja sosiaalisen lapsen joka pärjää ja viihtyy hoidossa ikätovereidensa kanssa.

Riippuu lapsesta, vanhemmasta, päiväkodista ja vaihtoehtoisista palveluista.

Esikoinen oli kotona eskari-ikään asti. Kävi kerhossa 1-2 kertaa viikossa 2-vuotiaasta asti, lisäksi meillä oli hyvät vertaisverkostot ja lapsi luonteeltaan sellainen että rauhallisuus ja tuttuus olivat hänelle eduksi. Nyt hän on erittäin pärjäävä, sekä eskariopen että luokanopen kypsyydellään ja kyvykkyydellään hämmästyttänyt koululainen, sellainen "kaikin puolin helppo", rauhallinen, innostuva, motivoitunut, sinnikäs, akateemisesti taitava, sosiaalisesti pärjäävä. Hänen kohdallaan kotihoito eskari-ikään oli hyvä veto.

Kuopus oli kotihoidossa 3,5-vuotiaana, kerhossa kerran viikosss 2,5-vuotiaasta alkaen. Hänen hoitoon lähtöönsä lähetessä meidän verkostot alkoi rapistua äitien palatessa töihin, avoimessa päiväkodissa ei enää ollut ikäseuraa vaan pienempiä, omassa kerhoryhmästä ei löytynyt samassa leikin vaiheessa olevaa lasta eikä kerta viikossa olisi riittänyt mihinkään, koska tämä lapsi taas on luonteeltaan supersosiaalinen ja energinen. Esikoisen eskariin alettua en olisi voinut vastata hänen leikkiseuran tarpeeseensa kun "kaikki" ikätoverit alkoi olla hoidossa. Ja rehellisesti sanottuna aloin itse kyllästyä siihen arjen ohjelmointiin ja ulkoiluttamiseen. Tälle lapselle päiväkoti oli ihan hyvä juttu. That said, päiväkotiryhmän vaihtuessa 4,5-vuotiaana alkoi esiintyä keskittymis- ja toiminnanohjauksen haasteita jotka mielestäni olivat yhteydessä päiväkotiryhmän kaoottiseen tilanteeseen ja aikuisen läsnäolon puutteeseen (eli lasten tarpeet ja aikuisten määrä ei kohtaa), vaikka lapsella on myös persoonaan liittyvät "valmiudet" tähän. Lapsesta tuli levoton ja päiväkodin palaute oli voittopuoleisesti negatiivista (siis tyyliin kun 5-vuotias osaa lukea ja kirjoittaa tekstejä, niin lto voivottelee että S-kirjaimet on teräviä kuten Z). En koe että lapseni on tuossa ryhmässä laadukkaan varhaiskasvatuksen piirissä, ja pelkään millainen malli ja kokemus ryhmässä toimimisesta lapselle jää ennen kouluikää. Järkevä vaihtoehto ei kuitenkaan ole että ei ryhmätoimintaa, joten lyhensin viikkoa 4-päiväiseksi ja käyn tiivistä keskustelua päiväkodin kanssa.

Päiväkodista saa jotain valmiuksia, jotain toisia ei. Esim. hienomotoriset taidot ja lukivalmiudet kuopus on kerännyt kotona, koska ei heillä päiväkodissa ole kuulemma aikaa houkutella ja motivoida askartelemaan (kun lapsi mieluummin leikkii), ja lapsen lukutaidosta olivat autuaan tietämättömiä vaikka siitä oli ollut puhe mm. vasussa kun se oli silloin lapsen kiinnostuksen kohde. Kotona nuo taidot karttuvat itsestään isosisaruksen imussa ja kun aikuinen ehtii askarrella ja piirtää hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teet toisen lapsen jos ei sinusta ole äidiksi? Ja miten ihmeessä kuvittelet pärjääväsi kotona kahden kanssa kun et selvinnyt yhdestäkään?

Voitko vielä kertoa millä perusteella kirjoittajasta ei ole äidiksi? Siksikö että lapsi viihtyy hoidossa hienosti? Onko sulle tullut mieleen että lapsia on todellakin erilaisia, toiset viihtyvät isoissa porukoissa hälinän keskellä, ja toiset viihtyvät hiljaa itsekseen? Toiset vaativat enemmän toimintaa kuin toiset! Ajattelisit ennemmin niin, että kirjoittaja on selvästi kasvattanut reippaan ja sosiaalisen lapsen joka pärjää ja viihtyy hoidossa ikätovereidensa kanssa.

Eihän ollut kasvattanut vaan ei jaksanut kasvattaa energistä lasta, vaan laittoi päiväkotiin jotta ei tarvitse kasvattaa. Toivoo vielä että seuraava lapsi on nyhjääjä jolloin voisi olla kotona.

Eikä siinä mitään, jos ei jaksa lasta hoitaa, on parempi että joku muu tekee sen palkollisena.

Oarempi silloin lapselle.

Nyt olen itse jo täysin kypsä tähän kotiäitiyteen ja lapsi saa lähteä päiväkotiin. Ei nuku päiväunia enää 2v. joten minulle ei jää aivojen nollaushetkeä pätkääkään.

Haluan töihin lepäämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teet toisen lapsen jos ei sinusta ole äidiksi? Ja miten ihmeessä kuvittelet pärjääväsi kotona kahden kanssa kun et selvinnyt yhdestäkään?

Voitko vielä kertoa millä perusteella kirjoittajasta ei ole äidiksi? Siksikö että lapsi viihtyy hoidossa hienosti? Onko sulle tullut mieleen että lapsia on todellakin erilaisia, toiset viihtyvät isoissa porukoissa hälinän keskellä, ja toiset viihtyvät hiljaa itsekseen? Toiset vaativat enemmän toimintaa kuin toiset! Ajattelisit ennemmin niin, että kirjoittaja on selvästi kasvattanut reippaan ja sosiaalisen lapsen joka pärjää ja viihtyy hoidossa ikätovereidensa kanssa.

Eihän ollut kasvattanut vaan ei jaksanut kasvattaa energistä lasta, vaan laittoi päiväkotiin jotta ei tarvitse kasvattaa. Toivoo vielä että seuraava lapsi on nyhjääjä jolloin voisi olla kotona.

Eikä siinä mitään, jos ei jaksa lasta hoitaa, on parempi että joku muu tekee sen palkollisena.

Oarempi silloin lapselle.

Nyt olen itse jo täysin kypsä tähän kotiäitiyteen ja lapsi saa lähteä päiväkotiin. Ei nuku päiväunia enää 2v. joten minulle ei jää aivojen nollaushetkeä pätkääkään.

Haluan töihin lepäämään.

Lapsen persoona vaikuttaa siihen milloin on valmis päiväkotiin, ja joskus se on vain taloudellinen pakko laittaa lapset päiväkotiin.

Ei voi kasvattaa lapsesta vilkasta jos hän ei sellainen ole. Kuten ei voi kasvattaa hyväunista ja paljon nukkuvaa lasta jos hän ei ole sellainen.

Terv. vähäunisen lapsen vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Eskariin meillä menty ja oikein sosiaalisia ja käteviä lapsia tullut.

  Sama. Siihen asti kotona ainoana lapsena. Toki kerhoissa oli. Ja tosi sosiaalinen ja valloittava persoona hänestä on kasvanut. Meillä ehdoton ei päiväkodeille!

Ei missään, ei missään tapauksessa!

On ihmisiä ketkä tutkineet tätä aihetta koko ikänsä.

Esim Liisa Keltikangas-Järvinen.

Teoksia

Järvinen, Liisa: Personality characteristics of violent offenders and suicidal individuals. Annales Academiae scientiarum Fennicae: Dissertationes humanarum litterarum, 11. Helsinki: Suomalainen Tiedeakatemia, 1977. ISSN 0355-113X. ISBN 951-41-0306-8.

Väkivalta ja itsetuho: Miten tuhokäyttäytyminen syntyy. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-05117-2.

Aggressiivinen lapsi: Miten ohjata lapsen persoonallisuuden kehitystä. 5. painos 1999. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08125-X.

Hyvä itsetunto. 17. painos 2006. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19425-5.

Tunne itsesi, suomalainen. 6. painos 2006. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24799-5.

Temperamentti: Ihmisen yksilöllisyys. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28423-8.

Temperamentti ja koulumenestys. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32238-5.

Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34259-6.

Tunne itsesi, suomalainen. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-37405-4.

Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36257-0.

Pienen lapsen sosiaalisuus. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-38810-5.

Hyvät tyypit, temperamentti ja työelämä. Helsinki: WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-40566-6.

Tuolta esim Pienen lapsen sosiaalisuus lukulistalle, niin on aineksia muodostaa tutkimusnäyttöön perustuva mielipide.

Meillä on menty hoitoon 3 ja 4 vuotiaana ja pienimmäinen 2 vuotiaana. Ihan hyvin ovat kaikki viihtyneet ja pärjänneet, tosin nuorin ollut vasta tämän kevään hoidossa. Ihan kunnallisissa päiväkodeissa ovat olleet kaikki. Pakkohan ne lapset on laittaa hoitoon jos meinaa töissä käydä. Eikä meillä ole ainakaan valittamista oman kunnan päikyistä, yksityisistä en osaa sanoa. Niitäkin on täällä useita. Tosin kun teen vuorotyötä, niin lapset eivät ole olleet hoidossa kuin max neljänä päivänä viikossa, yleensä vain kolme. Voihan se olla siinäkin syy että ovat viihtyneet hyvin, kun ei tarvitse joka päivä siellä olla..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suositus on että 4-5 vuotiaana.

Oikea suositus on mahdollisimman varhain, 1-3-vuotiaana. Ihan suomalaisen tutkimuksen mukaan.

Kyseessä oli sosiologian tutkimus, joka jätti huomiotta täysin lasten sosiaalisten- ja tunnetaitojen kehittymisen. Sanoisin kokemuksella, että 4-vuotias hyötyy selvästi laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Huonosta ei hyödy minkään ikäinen.

Itse laittaisin esim. 3-vuotiaana

avoimeen varhaiskasvatuskerhoon vähän harjoittelemaan ryhmässä oloa, ja 4-vuotiaana puolipäiväisenä hoitoon. Jos on sisaruksia kotona, niin varmasti voi 5-vuotiaanakin mennä, eikä siitä ole taitojen kehittymiselle haittaa, varsinkin jos äiti auttaa sosiaalisissa tilanteissa. Jos ei ole sisaruksia, niin ihan ymmärrettävää laittaa lapsi hoitoon kavereiden ja ryhmän vuoksi. 3-vuotiaat ovat kuitenkin vielä aika pieniä, ja monet kipuilevat isoksi kasvua. Mielestäni tuossa vaiheessa on hyvä olla tarkka ettei lapselta vaadita liikaa "isona" oloa.

Niin ja tämä siis skenaariossa jossa rahasta ei ole puutetta ja äiti nauttii kotona olosta lasten kanssa. En itse työssäni päivittele vanhempien päätöksiä. Joskus tosin mietin, kun isompi sisarus on hoidossa ja pienempi kotona, että mahtavatko vanhemmat ajatella loppuun asiaa sisarussuhteen kehittymisen näkökulmasta. Mielestäni tuolloin kerho olisi parempi vaihtoehto. Mutta toki perheen kokonaistilanne voi olla sellainen että päivähoito on parempi.

Lto

OT mutta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa meidän päiväkodista. Instagramista voi katsella kuvia mitä kaikkea touhuavat ja lapsella (2,5, 2-vuotiaana aloitti) on siellä kivaa. Toki on aamuja ettei haluaisi lähteä mutta aina sitten hyvillä mielin jää. Joululomalla puhui hoitajista ja kavereista välillä. Energinen tapaus ja todella sosiaalinen ollut jo pienestä. Näen että meillä kävi aivan mahtava tuuri päiväkodin kanssa!! Itsekin pelkäsin laittaa kun kaikenlaista saa lukea mutta olen ollut vain tyytyväinen. (Isoin ongelma tainnut olla ettei joskus ole laitettu haalarin lenksuja kenkien alle 😄). Kaupunki on Helsinki. Minusta myös riippuu lapsesta milloin on hyvä ja tietysti kaikkien talous ei salli jäädä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teet toisen lapsen jos ei sinusta ole äidiksi? Ja miten ihmeessä kuvittelet pärjääväsi kotona kahden kanssa kun et selvinnyt yhdestäkään?

Voitko vielä kertoa millä perusteella kirjoittajasta ei ole äidiksi? Siksikö että lapsi viihtyy hoidossa hienosti? Onko sulle tullut mieleen että lapsia on todellakin erilaisia, toiset viihtyvät isoissa porukoissa hälinän keskellä, ja toiset viihtyvät hiljaa itsekseen? Toiset vaativat enemmän toimintaa kuin toiset! Ajattelisit ennemmin niin, että kirjoittaja on selvästi kasvattanut reippaan ja sosiaalisen lapsen joka pärjää ja viihtyy hoidossa ikätovereidensa kanssa.

Eihän ollut kasvattanut vaan ei jaksanut kasvattaa energistä lasta, vaan laittoi päiväkotiin jotta ei tarvitse kasvattaa. Toivoo vielä että seuraava lapsi on nyhjääjä jolloin voisi olla kotona.

Eikä siinä mitään, jos ei jaksa lasta hoitaa, on parempi että joku muu tekee sen palkollisena.

Oarempi silloin lapselle.

Nyt olen itse jo täysin kypsä tähän kotiäitiyteen ja lapsi saa lähteä päiväkotiin. Ei nuku päiväunia enää 2v. joten minulle ei jää aivojen nollaushetkeä pätkääkään.

Haluan töihin lepäämään.

Ymmärretäänkö tässä nyt tahallaan väärin ja vääristellään toisen kirjoittamaa ihan vain provoilun vuoksi vai? Kiinnostavaa..

Väännetään nyt rautalangasta: en missään vaiheessa sanonut että "en jaksa kasvattaa lasta" ja laitoin siksi hoitoon. Vaan että laitoin lapsen hoitoon koska lapsi SELVÄSTI tarvitsi enemmän toimintaa, seuraa ja aktiviteettia. Kotona voimme pahoin sekä minä että lapsi, eikä se ollut kenenkään etu.

ERITTÄIN aktiivinen ja temperamenttinen lapsi kiljuu kotona tylsyyttään vaikka mitä tekisit ja yrittäisit sitä viihdyttää 24/7. Yrität joka päivä keksiä sille miljoona paikkaa missä vierailla, mutta nekin paikat on nopeaa käyty ja alkavat toistaa itseään. Edes PUOLTA TUNTIA ei voinut olla kotona ilman että muksu jo itki ja kiukutteli tylsyyttään! Joka ilta mietit ja suunnittelet seuraavan päivän aikatauluja. Olisihan se ollut kiva olla EDES JOSKUS päivä kotona, mutta se ei ollut mahdollista.

Ei tälläistä varmaan voi ymmärtää sellainen äiti jolla on ollut perus "keskivertovauva", tai jopa helppo ja rauhallinen yksilö? Ilmeisesti on vaikeaa tai lähes mahdotonta samaistua tai ymmärtää millaista arki voi pahimmillaan olla hieman haastavamman ja työläämmän vauvan kanssa?

Hoidossa kehuivat alusta asti miten iloinen ja reipas lapsemme on. Kiinnostunut kaikkien tekemisistä ja kova touhuamaan koko ajan jotakin. Eli toisinsanottuna viihtyy, on iloinen ja reipas ja touhukas!

Ja naurettavaa väittää että joku haluaisi mahdollisimman työlään ja hankalan vauvan? Ei sellaista äitiä olekaan. Tottakai siis toivon tämän tulevan vauvamme olevan ns. "normaali keskivertovauva", sitten minäkin saisin kokea sen paljon puhutun "ihanan kotiäitiyden" ja rauhalliset päivät vauvan kanssa touhuillen. Sellaista minä en saanut kokea YHTÄKÄÄN päivää. Esikoisen kanssa päivät olivat yhtä selviytymistä ja taistelua alusta loppuun, en sellaista toivo edes pahimmalle vihamiehelleni! En edes uskalla toivoa ns. "helppoa vauvaa", mutta uskon että jos meille suotaisiin ns. "normaali vauva" niin sekin tuntuu jo aivan naurettavan helpolta meidän esikoisen jälkeen...

Ja sanonpa vain, että kun sen näkee miten mielellään lapsi lähtee sinne hoitoon jokainen aamu ja iloisena tulee kotiin, niin silloin sen viimeistään tyhmempikin tajuaa että tuo oli meille ainoa oikea ratkaisu. Nyt on meillä kaikilla mukavampaa kotonakin, iltaisin käydään kaupassa, leikkikentällä, tai vaikka heitellään kotipihassa palloa. Sisällä rakennetaan legoilla, luetaan kirjoja ja ajetaan autoilla, jne.

Vierailija kirjoitti:

Olen pohtinut samaa, lapsi nyt 1,5-vuotias. Olen ajatellut hoitaa lasta itse kolmevuotiaaksi kunnes palaan töihin. Käymme kyllä välillä harrastuksissa ja puistossa. Yksi kaverini kuitenkin koko ajan kehuu kuinka hänen lapsensa osaa sitä ja tätä ja kuinka oikein aina odottaa että pääsee tarhaan kun saa olla oman ikäistensä parissa jne. Tulee itselle vähän epävarma fiilis kun kuuntelee noita juttuja. Mulla ei olisi vielä kiire palata töihin.

Kuopus ( iso ikäero isompiin, ei leikkikaveria omasta takaa) meni päiväkotiin 5v, ja oli vsin 2-3 päivää viikossa silloinkin.

Koulussa sosiaalisesti lahjakas, hyväkäytöksinen kympin poika, pidetty kaveri. Päiväkoti voi olla hyvä,koti vielä parempi

2 vuotta on parempi ikä sopeutumisen kannalta kuin joku 3-4.Toki jos kerhoilee ja on muuten ryhmissä nin ei tuokaan varmaan ongelma ole.Mutta ei se lapsi pilalle mene vaikka veisit jo vuoden ikäisenä.

Tämähän riippuu siitä, millainen koti on ja millaista päivähoitoa on tarjolla.

Jos sä itse kotiin jäävänä vanhempana olet wanna-be-lastentarhantäti, joka ilokseen laulaa, soittaa, askartelee, satuilee, leikkipuistoilee ja keksii ties mitä kehittäviä numerokirjainprojekteja ipanoille kaiket päivät ja vaihtoehto on se ääriään myöten täyteen pakattu lähipäikky, jossa hoitajat huonon johtamisen takia vaihtuvat kolmen kuukauden välein, niin hell yeah koti on lapselle parempi paikka.

Suurin osa meistä mutseista ei ole em. kaltaisia superpedagogeja ja se lähipäikkykin saattaa olla ihan ok, jopa oikein hyvä, paikka. Silloin tietty päikky parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suositus on että 4-5 vuotiaana.

Oikea suositus on mahdollisimman varhain, 1-3-vuotiaana. Ihan suomalaisen tutkimuksen mukaan.

Kyseessä oli sosiologian tutkimus, joka jätti huomiotta täysin lasten sosiaalisten- ja tunnetaitojen kehittymisen. Sanoisin kokemuksella, että 4-vuotias hyötyy selvästi laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Huonosta ei hyödy minkään ikäinen.

Itse laittaisin esim. 3-vuotiaana

avoimeen varhaiskasvatuskerhoon vähän harjoittelemaan ryhmässä oloa, ja 4-vuotiaana puolipäiväisenä hoitoon. Jos on sisaruksia kotona, niin varmasti voi 5-vuotiaanakin mennä, eikä siitä ole taitojen kehittymiselle haittaa, varsinkin jos äiti auttaa sosiaalisissa tilanteissa. Jos ei ole sisaruksia, niin ihan ymmärrettävää laittaa lapsi hoitoon kavereiden ja ryhmän vuoksi. 3-vuotiaat ovat kuitenkin vielä aika pieniä, ja monet kipuilevat isoksi kasvua. Mielestäni tuossa vaiheessa on hyvä olla tarkka ettei lapselta vaadita liikaa "isona" oloa.

Niin ja tämä siis skenaariossa jossa rahasta ei ole puutetta ja äiti nauttii kotona olosta lasten kanssa. En itse työssäni päivittele vanhempien päätöksiä. Joskus tosin mietin, kun isompi sisarus on hoidossa ja pienempi kotona, että mahtavatko vanhemmat ajatella loppuun asiaa sisarussuhteen kehittymisen näkökulmasta. Mielestäni tuolloin kerho olisi parempi vaihtoehto. Mutta toki perheen kokonaistilanne voi olla sellainen että päivähoito on parempi.

Lto

Eiköhän tämä kerro aika paljon. Päiväkodissa työskentelevä ei laittaisi lastaan päiväkotiin alle 3v... miettikää sitä ”laadukasta varhaiskasvatusta” haikailevat!

Mun parikin päiväkodissa työskentelevää kaveria on sanonut, etteivät veisi alle 2-vuotiasta päiväkotiin. Ei vaan ole iso ryhmä ja päiväkodin touhut ihan pienten, vielä puhumista ja kävelemistä opettelevien pikkutaaperojen paikkoja. Ei sen ikäiset oikein saa siitä päiväkodin touhusta vielä mitään irti ja tarvitsisivat paljon enemmän syliä ja apua kaikessa kuin isoissa ryhmissä pystytään antamaan. Sääliksi kuulemma käy hoitajienkin niitä pienimpiä, jotka isompien jaloissa pyörivät.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän riippuu siitä, millainen koti on ja millaista päivähoitoa on tarjolla.

Jos sä itse kotiin jäävänä vanhempana olet wanna-be-lastentarhantäti, joka ilokseen laulaa, soittaa, askartelee, satuilee, leikkipuistoilee ja keksii ties mitä kehittäviä numerokirjainprojekteja ipanoille kaiket päivät ja vaihtoehto on se ääriään myöten täyteen pakattu lähipäikky, jossa hoitajat huonon johtamisen takia vaihtuvat kolmen kuukauden välein, niin hell yeah koti on lapselle parempi paikka.

Suurin osa meistä mutseista ei ole em. kaltaisia superpedagogeja ja se lähipäikkykin saattaa olla ihan ok, jopa oikein hyvä, paikka. Silloin tietty päikky parempi.

Jotenkin surullinen viesti. Eikö jokainen terve vanhempi HALUA viettää aikaa lapsensa kanssa leikkien ja lauleskellen? Oikeasti kotiäitivuodet olivat kiireettömimpiä vuosia elämässäni, lapset tykkäsi, mies arvosti, kun kotihommat oli hoidettu ja hän sai keskittyä uraansa. Vikan lapsen aikana suoritin vielä etänä jatko-opinnot eli palasin työelämään paremmilla valmiuksilla kuin ennen hoitovapaata. Asenne ratkaisee!!

T: 3 lapsen äiti