Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä lapsi päiväkotiin?
Meillä taloudellisesti mahdollista olla laittamatta lasta päiväkotiin, haluan olla lapsen kanssa kotona kun hän on pieni. Ollaan miehen kanssa kuitenkin mietitty, että olisi varmaan lapsen kannalta hyvä laittaa hänet jossain vaiheessa päiväkotiin opettelemaan ryhmässä toimimista jne. (meillä ei muita lapsia). Missähän iässä tämä kannattaisi tehdä?
Kommentit (312)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eskariin meillä menty ja oikein sosiaalisia ja käteviä lapsia tullut.
Tilanne eri jos lapsia vain yksi
Niin, voi olla.
Mut meillä esikoinen kyllä tykkäsi käydä harrastuksissa ja kunnan päiväkerhossa.
Jotain täytyy olla, se on ihan totta. Lapset nauttivat toisten lasten seurasta. Onko se paikka tarha.. Minusta ei. Kamalia paikkoja.Sanot kokemuksen syvällä rintaäänellä😂😂😂
Kyllä, viidestä lapsesta kaksi on joutuneet olemaan tarhassa. Ja mitä nyt muita vanhempia kuuntelee ja uutisia seuraa..
Liian isot ryhmäkoot, oireilevia lapsia ja väsyneitä aikuisia.. Töihin mennessä lapsi on sinne vietävä säilöön, mutta harrastus se ei ole.Juurihan leuhkit että ei ole ollut.
Minusta on typerää tehdä viisi lasta joihin ei sitten ole varaa.
Kaksi lapsista on olleet tarhassa alle 6 kk kun olen ollut raskausaikana töissä. Äkkiä otin pois ja jäin kotiin.
En nähnyt siinä mitään hyvää että olivat tarhassa. Kun iltapäivällä haki ilottoman, väsyneen lapsen räkä nenässä ja kakka housuissa, likaiset vaatteet päällä kotiin, oli sääli ja suru päällimmäiset tunteet, ei se et onpa hyvä kun se on saanut laadukasta varhaiskasvatusta..Voi ei. Teitkö valituksen paikasta. Olisi ollut ihan kamalaa jos omasta työpaikastani olisi aina lähtenyt surullisia lapsia.
Tai tullut sinne itkun kanssa.
Joka ikisestä tarhasta lähtee väsyneitä ja likaisia lapsia kotiin ja seuraavana aamuna ne samat lapset raahataan sinne väsyneenä ja hyvässä lykyssä samat likaiset vaatteet päällä kun vanhemmat ei kerkiä muuta kuin antamaan ruoan ja laittamaan lapsen ja itsensä nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eskariin meillä menty ja oikein sosiaalisia ja käteviä lapsia tullut.
Tilanne eri jos lapsia vain yksi
No ei kai sen yhdenkään lapsen kanssa tarvi neljän seinän sisällä istua?
On päiväkerhoja, perhekerhoja ja harrastuksia joihin voi ja kannattaakin viedä.
Meillä nyt useampi lapsi mutta olin kotiäiti pitkään. Käytiin perhekerhossa ja ovat aloittaneet 2-vuotiaana kerhon jossa joka ikäryhmälle oma ryhmä ja kerho oli iästä riippuen 4h kerrallaan joko 1-2kertaa viikossa. Lisäksi käytiin perhekerhossa kerta viikkoon ja illalla oli touhutunti kerta viikkoon jossa myös käytiin.
Päiväkotiin kuopus meni kun täytti neljä ja itse menin töihin.
Nyt tämä kolmikko on kasvanut isoiksi ja meillä on vielä iltatähti. Ei hänelläkään siis varsinaista lapsiseuraa ole kotona.
Hän on alle 2-vuotias vielä ja käydään perhekerhossa ja touhutunnilla.
Olen ollut päiväkodissa töissä ja varsinkin suuressa ryhmässä se on lapselle melko stressaavaa kun on huutoa ja meteliä.
Kuopuksen vien aikaisintaan 3-vuotiaana päiväkotiin mutta koitan venyttää siihen että on 4 täyttänyt. Minulla ei ole vakituista työpaikkaa niin voi näin tehdä ellei tule houkuttelevaa työtarjousta aiemmin.
Nuoremman laittaisin perhepäivähoitoon tai oikeastaan ryhmäperhepäivähoitoon.
4-vuotiaasta eteenpäin taas päiväkotiin niin saa luotua kaverisuhteita eskaria ajatellen.
Tämä on tietysti vain meidän tapa toimia ja se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Jos on pieni ra rauhallinen päiväkotiryhmä tai lapsi ei vähästä hätkähdä ja on ns johtajatyyppiä niin sitten päiväkoti on varmasti hyvä vaihtoehto alusta alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eskariin meillä menty ja oikein sosiaalisia ja käteviä lapsia tullut.
Tilanne eri jos lapsia vain yksi
Niin, voi olla.
Mut meillä esikoinen kyllä tykkäsi käydä harrastuksissa ja kunnan päiväkerhossa.
Jotain täytyy olla, se on ihan totta. Lapset nauttivat toisten lasten seurasta. Onko se paikka tarha.. Minusta ei. Kamalia paikkoja.Sanot kokemuksen syvällä rintaäänellä😂😂😂
Kyllä, viidestä lapsesta kaksi on joutuneet olemaan tarhassa. Ja mitä nyt muita vanhempia kuuntelee ja uutisia seuraa..
Liian isot ryhmäkoot, oireilevia lapsia ja väsyneitä aikuisia.. Töihin mennessä lapsi on sinne vietävä säilöön, mutta harrastus se ei ole.Juurihan leuhkit että ei ole ollut.
Minusta on typerää tehdä viisi lasta joihin ei sitten ole varaa.
Kaksi lapsista on olleet tarhassa alle 6 kk kun olen ollut raskausaikana töissä. Äkkiä otin pois ja jäin kotiin.
En nähnyt siinä mitään hyvää että olivat tarhassa. Kun iltapäivällä haki ilottoman, väsyneen lapsen räkä nenässä ja kakka housuissa, likaiset vaatteet päällä kotiin, oli sääli ja suru päällimmäiset tunteet, ei se et onpa hyvä kun se on saanut laadukasta varhaiskasvatusta..Voi ei. Teitkö valituksen paikasta. Olisi ollut ihan kamalaa jos omasta työpaikastani olisi aina lähtenyt surullisia lapsia.
Tai tullut sinne itkun kanssa.
Joka ikisestä tarhasta lähtee väsyneitä ja likaisia lapsia kotiin ja seuraavana aamuna ne samat lapset raahataan sinne väsyneenä ja hyvässä lykyssä samat likaiset vaatteet päällä kun vanhemmat ei kerkiä muuta kuin antamaan ruoan ja laittamaan lapsen ja itsensä nukkumaan.
Jakomäessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eskariin meillä menty ja oikein sosiaalisia ja käteviä lapsia tullut.
Tilanne eri jos lapsia vain yksi
No ei kai sen yhdenkään lapsen kanssa tarvi neljän seinän sisällä istua?
On päiväkerhoja, perhekerhoja ja harrastuksia joihin voi ja kannattaakin viedä.
Meillä nyt useampi lapsi mutta olin kotiäiti pitkään. Käytiin perhekerhossa ja ovat aloittaneet 2-vuotiaana kerhon jossa joka ikäryhmälle oma ryhmä ja kerho oli iästä riippuen 4h kerrallaan joko 1-2kertaa viikossa. Lisäksi käytiin perhekerhossa kerta viikkoon ja illalla oli touhutunti kerta viikkoon jossa myös käytiin.
Päiväkotiin kuopus meni kun täytti neljä ja itse menin töihin.Nyt tämä kolmikko on kasvanut isoiksi ja meillä on vielä iltatähti. Ei hänelläkään siis varsinaista lapsiseuraa ole kotona.
Hän on alle 2-vuotias vielä ja käydään perhekerhossa ja touhutunnilla.Olen ollut päiväkodissa töissä ja varsinkin suuressa ryhmässä se on lapselle melko stressaavaa kun on huutoa ja meteliä.
Kuopuksen vien aikaisintaan 3-vuotiaana päiväkotiin mutta koitan venyttää siihen että on 4 täyttänyt. Minulla ei ole vakituista työpaikkaa niin voi näin tehdä ellei tule houkuttelevaa työtarjousta aiemmin.
Nuoremman laittaisin perhepäivähoitoon tai oikeastaan ryhmäperhepäivähoitoon.
4-vuotiaasta eteenpäin taas päiväkotiin niin saa luotua kaverisuhteita eskaria ajatellen.Tämä on tietysti vain meidän tapa toimia ja se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Jos on pieni ra rauhallinen päiväkotiryhmä tai lapsi ei vähästä hätkähdä ja on ns johtajatyyppiä niin sitten päiväkoti on varmasti hyvä vaihtoehto alusta alkaen.
Ei tietenkään, mutta on ihan eri asia jos on useampi lapsi kuin yksi, sisarukset hiovat ja kasvattavat.
Jokin perhekerho nyt on kaikkinensa täysi vitsi.
Jonkun olisi ehkä hyvä ottaa aamulääkkeet ja hengähtää vähän ja jatkaa sitten päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pohtinut samaa, lapsi nyt 1,5-vuotias. Olen ajatellut hoitaa lasta itse kolmevuotiaaksi kunnes palaan töihin. Käymme kyllä välillä harrastuksissa ja puistossa. Yksi kaverini kuitenkin koko ajan kehuu kuinka hänen lapsensa osaa sitä ja tätä ja kuinka oikein aina odottaa että pääsee tarhaan kun saa olla oman ikäistensä parissa jne. Tulee itselle vähän epävarma fiilis kun kuuntelee noita juttuja. Mulla ei olisi vielä kiire palata töihin.
Lapset on erilaisia, toiset tarvitsee aiemmin aktiviteettia ja toimintaa enemmän kuin toiset.
Hieno juttu, jos ja kun lapsellasi on ikäistään seuraa puistossa/harrastuksissa.
Meillä meni 2v virikehoitoon pari kertaa viikossa. Ei joka paikassa ole kerhoja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni 2v virikehoitoon pari kertaa viikossa. Ei joka paikassa ole kerhoja tms.
Ja sitä pitää muuttaa paikkaan josta ne puuttuu? Ja anna kun arvaan, sinä olet kotona vauvan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni 2v virikehoitoon pari kertaa viikossa. Ei joka paikassa ole kerhoja tms.
Ja sitä pitää muuttaa paikkaan josta ne puuttuu? Ja anna kun arvaan, sinä olet kotona vauvan kanssa.
Siis mitä ihmettä? En ole ikinä muuttanut minnekkään, kohta 40v olen täällä asunut ja ei meillä ole vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni 2v virikehoitoon pari kertaa viikossa. Ei joka paikassa ole kerhoja tms.
Ja sitä pitää muuttaa paikkaan josta ne puuttuu? Ja anna kun arvaan, sinä olet kotona vauvan kanssa.
Siis mitä ihmettä? En ole ikinä muuttanut minnekkään, kohta 40v olen täällä asunut ja ei meillä ole vauvaa.
Miten sinä sitten kotona loisit? Ja miksette muuta lapsiystävälliseen paikkaan.
Mun mielestä toi asia riippuu sekä lapsen luonteesta että äidin jaksamisesta.
Jos äiti on ihan burnoutin partaalla kotona, niin lapselle on parempi mennä päivähoitoon että äiti saa oman mielenterveytensä ajantasalle. Jos taas äiti viihtyy kotona ja on rahallisesti mahdollista olla kotona, niin mikä estää olemasta siellä kotona lapsen kanssa? Ei mikään. Ehkä veisin viimeistään 4-5v että ehtii saada kavereita ja oppia olemaan isoissa ryhmissä ennen eskaria/koulua.
Jos on ujo/arka lapsi, niin ei ehkä kovin pienenä kannata viedä hoitoon, jää pian äänekkäämpien jalkoihin siellä? Jos taas on rämäpäinen ja vilkas muksu, niin sellaiset viihtyy ja pärjää hoidossakin helpommin jo tosi pienestä pitäen.
Mulla on kokemusta vasta omasta esikoisesta, joka aloitti hoidon noin 10,5kk ikäisenä kun palasin töihin. Osasi tuolloin jo kävellä ja juosta vauvakärryjä vasten, ja oppi parissa viikossa hoidossa kävelemään ilman tukea.
En olisi jaksanut kotona enää päivääkään. Vaativa, erittäin vilkas ja erittäin tempereamenttinen poika. Ei viihtynyt kotona ollenkaan... Joka päivä piti mennä 2-3 kertaa jonnekin, ja silti ne kotona vietetyt hetket oli jatkuvaa kitinää, itkua, kirkumista ja marinaa.
Vasta kun poika meni hoitoon niin alkoi viihtyä kotonakin iltaisin paremmin, kun siellä hoidossa oli muitakin saman ikäisiä jne pieniä lapsia, ja monenmoista aktiviteettia päivän mittaan. Poika pääsi kylläkin pieneen kivaan ryhmikseen, jossa lapsia on vain 10-12. Eli isoista päiväkodeista ei ole kokemusta.
Tuolla ryhmiksessä on mukavat tädit ja paljon toimintaa. Käyvät esim läheisessä puistossa ja metsässä "retkellä", isommat lapset pääsevät toisinaan kirjastoon tms paikkoihin. Poika lähtee joka aamu hoitoon hymyssä suin, viihtyy erinomaisesti, on pian 2v!
Meille on toinen lapsi tulossa, ja etukäteen olen miettinyt, että jos tällä kertaa tulee hieman helpompi lapsi, niin saatan olla kotiäitinä pidempään kuin esikoisen kohdalla. Jos taas tämä toinenkin sattuu olemaan yhtä temperamenttinen ja huonosti kotona viihtyvä, niin todennäköisesti tämä toinenkin aloittaa hoidon alle vuoden ikäisenä! Mutta aika näyttää minkälainen persoona tulee tällä kertaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En veisi alle 3-vuotiasta hoitoon, jos ei ole pakko. Mieluummin hakisin kontakteja muihin lapsiin kerhoista, muskareista yms. Kolmevuotias osaa jo leikkiä kaverin kanssa ja nauttia siitä päiväkodin sosiaalisesta puolesta, tuon ikäinen osaa jo puolustaa itseään esim. kertomalla aikuiselle, jos kaveri tönii/vie leluja.
Ihan viimeistään veisin lapsen päiväkotiin sen vuoden syksyllä, kun hän täyttää viisi vuotta. Silloin hän on ns. viskariryhmässä, jossa tutustutaan saman ikäisiin tuleviin eskarikavereihin, käydään ehkä tutustumassa tulevan eskarin tiloihin yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni 2v virikehoitoon pari kertaa viikossa. Ei joka paikassa ole kerhoja tms.
Ja sitä pitää muuttaa paikkaan josta ne puuttuu? Ja anna kun arvaan, sinä olet kotona vauvan kanssa.
Siis mitä ihmettä? En ole ikinä muuttanut minnekkään, kohta 40v olen täällä asunut ja ei meillä ole vauvaa.
Miten sinä sitten kotona loisit? Ja miksette muuta lapsiystävälliseen paikkaan.
Miksi muuttaisimme yhden kerhon takia ja jättäisimme oman kotimme ja maatilan jossa työskentelen??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä toi asia riippuu sekä lapsen luonteesta että äidin jaksamisesta.
Jos äiti on ihan burnoutin partaalla kotona, niin lapselle on parempi mennä päivähoitoon että äiti saa oman mielenterveytensä ajantasalle. Jos taas äiti viihtyy kotona ja on rahallisesti mahdollista olla kotona, niin mikä estää olemasta siellä kotona lapsen kanssa? Ei mikään. Ehkä veisin viimeistään 4-5v että ehtii saada kavereita ja oppia olemaan isoissa ryhmissä ennen eskaria/koulua.
Jos on ujo/arka lapsi, niin ei ehkä kovin pienenä kannata viedä hoitoon, jää pian äänekkäämpien jalkoihin siellä? Jos taas on rämäpäinen ja vilkas muksu, niin sellaiset viihtyy ja pärjää hoidossakin helpommin jo tosi pienestä pitäen.
Mulla on kokemusta vasta omasta esikoisesta, joka aloitti hoidon noin 10,5kk ikäisenä kun palasin töihin. Osasi tuolloin jo kävellä ja juosta vauvakärryjä vasten, ja oppi parissa viikossa hoidossa kävelemään ilman tukea.
En olisi jaksanut kotona enää päivääkään. Vaativa, erittäin vilkas ja erittäin tempereamenttinen poika. Ei viihtynyt kotona ollenkaan... Joka päivä piti mennä 2-3 kertaa jonnekin, ja silti ne kotona vietetyt hetket oli jatkuvaa kitinää, itkua, kirkumista ja marinaa.
Vasta kun poika meni hoitoon niin alkoi viihtyä kotonakin iltaisin paremmin, kun siellä hoidossa oli muitakin saman ikäisiä jne pieniä lapsia, ja monenmoista aktiviteettia päivän mittaan. Poika pääsi kylläkin pieneen kivaan ryhmikseen, jossa lapsia on vain 10-12. Eli isoista päiväkodeista ei ole kokemusta.
Tuolla ryhmiksessä on mukavat tädit ja paljon toimintaa. Käyvät esim läheisessä puistossa ja metsässä "retkellä", isommat lapset pääsevät toisinaan kirjastoon tms paikkoihin. Poika lähtee joka aamu hoitoon hymyssä suin, viihtyy erinomaisesti, on pian 2v!
Meille on toinen lapsi tulossa, ja etukäteen olen miettinyt, että jos tällä kertaa tulee hieman helpompi lapsi, niin saatan olla kotiäitinä pidempään kuin esikoisen kohdalla. Jos taas tämä toinenkin sattuu olemaan yhtä temperamenttinen ja huonosti kotona viihtyvä, niin todennäköisesti tämä toinenkin aloittaa hoidon alle vuoden ikäisenä! Mutta aika näyttää minkälainen persoona tulee tällä kertaa :)
Miksi teet toisen lapsen jos ei sinusta ole äidiksi? Ja miten ihmeessä kuvittelet pärjääväsi kotona kahden kanssa kun et selvinnyt yhdestäkään?
Mitä pahaa voi olla siinä, että lapsi käy pari kertaa viikossa muutaman tunnin virikehoidossa????
Jos löytyy päiväkoti missä on hoitajamitoitus reilusti kohdillaan, terveet puitteet ja pienet ryhmäkoot niin silloin on ainakin mahdollisuus sille että laadukas varhaiskasvatus toteutuu ja siitä on kotihoitoon verrattuna hyötyä.
Jos taas hoitajamitoitus on minimissä ja riskillä koko ajan, talo on sisäilmaongelmainen homemöykky ja lapsia tulvii ovista ja ikkunoista, siellä ei toteudu mitkään varhaiskasvatuksen haaavekuvat.
Jos on vähänkään jaksava vanhempi niin kotihoitokin virikkeellistää, siihen tarvitaan ennakoitava päivärytmi, ulkoilua, käyntejä kaupassa, kirjastossa, kerhoissa, luonnossa. Paljon juttelua ja puhetta lapselle, kirjojen katselua, asioiden sanoittamista. Ja sitä syliä.
Joskus sormivärit esiin. Ei se sen ihmeempää varhaiskasvatusta päiväkodissakaan ole. Ryhnätaitoja ehtii opetella eskarissa ja ekaluokat.
2-vuotias kaipaa jo muutakin kuin neljän seinän sisällä istumista yksin vanhemman kanssa. Toki voit itse järjestää virikkeitä tai viedä lapsen kerhoon. Suurin osa vanhemmista ei tosin jaksa olla enää tuon ikäiselle 24/7 hupimestareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä toi asia riippuu sekä lapsen luonteesta että äidin jaksamisesta.
Jos äiti on ihan burnoutin partaalla kotona, niin lapselle on parempi mennä päivähoitoon että äiti saa oman mielenterveytensä ajantasalle. Jos taas äiti viihtyy kotona ja on rahallisesti mahdollista olla kotona, niin mikä estää olemasta siellä kotona lapsen kanssa? Ei mikään. Ehkä veisin viimeistään 4-5v että ehtii saada kavereita ja oppia olemaan isoissa ryhmissä ennen eskaria/koulua.
Jos on ujo/arka lapsi, niin ei ehkä kovin pienenä kannata viedä hoitoon, jää pian äänekkäämpien jalkoihin siellä? Jos taas on rämäpäinen ja vilkas muksu, niin sellaiset viihtyy ja pärjää hoidossakin helpommin jo tosi pienestä pitäen.
Mulla on kokemusta vasta omasta esikoisesta, joka aloitti hoidon noin 10,5kk ikäisenä kun palasin töihin. Osasi tuolloin jo kävellä ja juosta vauvakärryjä vasten, ja oppi parissa viikossa hoidossa kävelemään ilman tukea.
En olisi jaksanut kotona enää päivääkään. Vaativa, erittäin vilkas ja erittäin tempereamenttinen poika. Ei viihtynyt kotona ollenkaan... Joka päivä piti mennä 2-3 kertaa jonnekin, ja silti ne kotona vietetyt hetket oli jatkuvaa kitinää, itkua, kirkumista ja marinaa.
Vasta kun poika meni hoitoon niin alkoi viihtyä kotonakin iltaisin paremmin, kun siellä hoidossa oli muitakin saman ikäisiä jne pieniä lapsia, ja monenmoista aktiviteettia päivän mittaan. Poika pääsi kylläkin pieneen kivaan ryhmikseen, jossa lapsia on vain 10-12. Eli isoista päiväkodeista ei ole kokemusta.
Tuolla ryhmiksessä on mukavat tädit ja paljon toimintaa. Käyvät esim läheisessä puistossa ja metsässä "retkellä", isommat lapset pääsevät toisinaan kirjastoon tms paikkoihin. Poika lähtee joka aamu hoitoon hymyssä suin, viihtyy erinomaisesti, on pian 2v!
Meille on toinen lapsi tulossa, ja etukäteen olen miettinyt, että jos tällä kertaa tulee hieman helpompi lapsi, niin saatan olla kotiäitinä pidempään kuin esikoisen kohdalla. Jos taas tämä toinenkin sattuu olemaan yhtä temperamenttinen ja huonosti kotona viihtyvä, niin todennäköisesti tämä toinenkin aloittaa hoidon alle vuoden ikäisenä! Mutta aika näyttää minkälainen persoona tulee tällä kertaa :)
Miksi teet toisen lapsen jos ei sinusta ole äidiksi? Ja miten ihmeessä kuvittelet pärjääväsi kotona kahden kanssa kun et selvinnyt yhdestäkään?
Ota lääkkeet ja lopeta toisten arvostelu.
Omat lapsemme haluamme ehdottomasti kasvattaa kotona, joten meillä palkattuna au pair lapsia hoitamaan. Toki useampi lapsi kun on, niin on heistä seuraa toisilleenkin ja käyvät kyllä kerhoissa/ harrastuksissa, joten päiväkotia en näe heille tarpeellisena.
Osa päiväkodeista on oikein ihania, mutta valitettavasti joukossa on myös niitä aivan katastrofaalisia mihin en minkään ikäistä lasta pystyisi laittamaan. Kannattaa siis tutustua kunnolla päiväkotiin, jonne lapsensa on laittamassa.
Jos lapsemme menisi päiväkotiin, niin aikaisintaan 2-vuotiaana, mieluummin 3-4-vuotiaana. 2-vuotias kun osaa jo hyvin kävellä/ liikkua sekä puhua ja ilmaista itseään niin silloin aikaisintaan päiväkotiin. Toisaalta sen ikäinen ei vielä kaipaa aktiivista leikkiseuraa, joten ihan hyvin voi odotella sinne 3-4-vuotiaaksi asti kun lapsi alkaa kaipaamaan enemmän tekemistä (etenkin jos ainokainen ja ainoastaan kotona eikä kerhoja/ harrastuksia).
Mie ajattelisin, että ei mielellään ennen 3 ikävuotta, jos lapsen kanssa suinkin on vain mahdollista kotona olla. Mutta eipä minulla oikeastaan ole mitään aiheeseen liittyvää faktatietoa, tämä on vain tällaista omaa mutua siitä, mikä itsestä kuulostaa hyvältä.