Lue keskustelun säännöt.
Kamala rivitalopihaelämä
28.04.2019 |
Nyt se taas alkaa. Tykkäsin olla meidän aurinkoisella pikku rivitaloterassilla, mutta en silloin, kun viereiset naapurit on omilla terasseillaan. En osaa rentoutua. Väkisin näkee naapurin puolelle, ja varsinkin kuulee. En halua moikkailla aidan yli. En taida olla kelvollinen rivitaloasuja.
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalo on paras.
Näin on talvisaikaan. Keväisin ja kesäisin vaan kaipaa okt:n pihaa, vaikkei muuten kaipaa okt-asumista töineen.
Asumme kerrostalossa maantasalla ja meillä on oma aidattu terassipiha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi rivitalossa on ihan mukavaa. Tutustuu naapureihin jne.
Sitten heissä alkaa huomata omituisia piirteitä. Ovat liian tuttavallisia.
Lopulta he alkavat ärsyttää, eikä heille todella haluaisi sanoa kuin korkeintaan moi/ hei.
Just näin kesäaikaan , kun ollaan pihalla, se on vaikeinta. Kun heihin voi törmätä yhtenään. Ja pitäisi keskustella.
Talvella on pimeässä turvallista. Ei näy ketään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalo on paras.
Näin on talvisaikaan. Keväisin ja kesäisin vaan kaipaa okt:n pihaa, vaikkei muuten kaipaa okt-asumista töineen.
'
Jolloin kuvaan astuu rivitalo. Helppohoitoinen piha tai terassi, ja taloyhtiö hoitaa loput.
Joo, juuri näin, mutta sitten on ne naapurit siinä metrin päässä. No, kaikissa asumismuodoissa on hyvät ja huonot puolensa, ja koska rahaa on rajallisesti, pitää tehdä kompromisseja.
Ap
Kerrostalossa naapurit ovat 15cm päässä. Ja rauhallisenakaan iltana ei ole sitä pihaa.
Mutta mökki on ½ tunnin ajomatkan päässä. Tosin harvoin siellä tulee käytyä.
Olen asunut kaikissa "muodoissa". Ensin omakotitalossa lapsuudessa ja oli todellakin paras paikka. Iso piha ja parhaat naapurit. Sitten rivitalossa, joka oli aika hyvä ja naapurissa vielä asunto melkein koko ajan vapaana ja oma asunto rivin viimeinen joten rauhallista oli. Toisaalta siinä oli yhdet nuoret naapurit lähellä, jotka häiritsivät todella ja elivät levontonta elämää. Piha oli myös edellisiltä asukkailta huonossa kunnossa ja sen karsimiseen meni aikaa. Seuraavaksi "huonoon" omakotitaloon, jossa levottomat ikävät naapurit ja muutenkin kadun varrella ja vielä puisto ihan lähellä joka keräsi eri ikäistä porukkaa. Aivan liian pieni piha. Sen osto oli kyllä niin suuri virhe ja viihdyin enemmän siinä rivitalossakin. Sitten kerrostaloon, jossa hiljaiset naapurit ja todella muutenkin hyvä talo, jossa paljon omistusasuntoja. Kaipasin kuitenkin sitä omaa pihaa ja niinpä vihdoinkin asun kivassa okt:ssa, jossa vain yksi naapuri lähellä ja on tosi rauhallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asun oktssa. huudan läpi kaikki yöt.
Kt:n miinukset
- paljon naapureita
- yhteiset piha-alueet, pahimmassa tapauksessa asukkaiden hoidettavina
- yhtiökokoukset
Ok-talon miinukset
- pihatyöt
-posti ei tule luukusta sisään vaan pitää hakea laatikosta
Rivarista löytyy nämä kaikki!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt asumaan rivarissa.
Ihan hirvein asumismuoto!Samaa mieltä. Siihen on koottu sekä omakotiasumisen että kerrostaloasumisen huonot puolet samaan pakettiin.
Tuota kuulee usein. Jos on aikaa, niin voitko listata nuo huonot puolet ja lisäksi kertoa, mitkä ovat niitä kerrostalon parempia puolia? Olen vilpittömästi kiinnostunut tuon sanonnan perusteluista.
Ei tuohon näytä perusteluja tulevan. One-linereitä on helppo heitellä kuin vihervasemmisto, mutta perusteluja harvemmin kuulee.
Omakotitaloasumista huonot puolet, jotka ovat myös rivarissa:
- nurmikkoa joutuu leikkaamaan
- lumityöt
Kerrostaloasumiseen huonot puolet, jotka ovat myös rivarissa:
- vanhat jäärät jarruttavat parannuksia ja korjauksia
- naapurit kyttää
- ei voi itse päättää muutostöistä
- tupakoijat, alkoholistit, hakkaajat, remuajat ym. jos huono tuuri
- voi joutua elämään köyhien kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalo on paras.
Näin on talvisaikaan. Keväisin ja kesäisin vaan kaipaa okt:n pihaa, vaikkei muuten kaipaa okt-asumista töineen.
Asumme kerrostalossa maantasalla ja meillä on oma aidattu terassipiha.
Ja sinne pihalle tippuu sitten monen kerroksen tupakantumpit ja tomutusroskat. Kaksikerroksisessa luhtitalossakin aivan tarpeeksi kuumottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kt:n miinukset
- paljon naapureita
- yhteiset piha-alueet, pahimmassa tapauksessa asukkaiden hoidettavina
- yhtiökokouksetOk-talon miinukset
- pihatyöt
-posti ei tule luukusta sisään vaan pitää hakea laatikostaRivarista löytyy nämä kaikki!!
Täysin samaa mieltä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt asumaan rivarissa.
Ihan hirvein asumismuoto!Samaa mieltä. Siihen on koottu sekä omakotiasumisen että kerrostaloasumisen huonot puolet samaan pakettiin.
Tuota kuulee usein. Jos on aikaa, niin voitko listata nuo huonot puolet ja lisäksi kertoa, mitkä ovat niitä kerrostalon parempia puolia? Olen vilpittömästi kiinnostunut tuon sanonnan perusteluista.
Ei tuohon näytä perusteluja tulevan. One-linereitä on helppo heitellä kuin vihervasemmisto, mutta perusteluja harvemmin kuulee.
Omakotitaloasumista huonot puolet, jotka ovat myös rivarissa:
- nurmikkoa joutuu leikkaamaan
- lumityötKerrostaloasumiseen huonot puolet, jotka ovat myös rivarissa:
- vanhat jäärät jarruttavat parannuksia ja korjauksia
- naapurit kyttää
- ei voi itse päättää muutostöistä
- tupakoijat, alkoholistit, hakkaajat, remuajat ym. jos huono tuuri
- voi joutua elämään köyhien kanssa
Mistä se on sinulta pois jos joku on köyhä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan asunut rivarissa, vain kerrostalossa ja omakotitalossa. Mä väsyin omakotitaloon, en yhtää tykkää laitella pihaa tai remontoida ja omakotitalossa oli pakko. Tietyt remontit, pihan laitto, lumityöt, kasvuston ja puiden hoito, taloremontit ja kaikki, saatanallinen työmaa koko ajan. Pitkä työmatka kesät talvet 40 kilsaa suuntaansa ja kaksi autoa taloudessa kun eri työajat ja julkiset oli onnettomat. Se olisi vielä mennyt mutta se naapurusto, sosiaalisia ihmisiä ja ei auttanut vaikka jo vedin ovea kiinni pyhäaamuisin naaman edestä kiinni - aina löytyi joku syy tulla juttusille. Lainaamaan sitä sun tätä ja jaarittelemaan. Muutto kaupungin keskustaan hei hei naapurit, ei jaksa enää.
Nyt on mietintätauko ja kerrostalo, läpitalon asunto meren rannalla. Veneellä tai autolla töihin, bussit kymmenen minsan välein. Ylin kerros, joskus moikkaan naapureita harvakseltaan, talossa ei kuulu mitään, ulkoa ei kuulu mitään. Ihan uusi, moderni talo ja hiljaista. Toisella puolen on puutalokortteli ja puistot, toisella puolen meri. Jaa-a. En tiedä seuraavaa siirtoa. Rivitalo oli mielessä mutta tämä ketju avasi silmät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt asumaan rivarissa.
Ihan hirvein asumismuoto!Samaa mieltä. Siihen on koottu sekä omakotiasumisen että kerrostaloasumisen huonot puolet samaan pakettiin.
Tuota kuulee usein. Jos on aikaa, niin voitko listata nuo huonot puolet ja lisäksi kertoa, mitkä ovat niitä kerrostalon parempia puolia? Olen vilpittömästi kiinnostunut tuon sanonnan perusteluista.
Ei tuohon näytä perusteluja tulevan. One-linereitä on helppo heitellä kuin vihervasemmisto, mutta perusteluja harvemmin kuulee.
Omakotitaloasumista huonot puolet, jotka ovat myös rivarissa:
- nurmikkoa joutuu leikkaamaan
- lumityötKerrostaloasumiseen huonot puolet, jotka ovat myös rivarissa:
- vanhat jäärät jarruttavat parannuksia ja korjauksia
- naapurit kyttää
- ei voi itse päättää muutostöistä
- tupakoijat, alkoholistit, hakkaajat, remuajat ym. jos huono tuuri
- voi joutua elämään köyhien kanssa
Kerrostaloasumisen huonot puolet olet keksinyt pahimman kaavan mukaan. Itselläni ei ole noista muuta kuin ilmoitusvelvollisuus suurempien remonttien suhteen, enkä ole sitäkään kokenut millään tavalla ongelmaksi, vaan lähinnä osakkaita suojaavaksi seikaksi. Kyllä omakotitaloasumiseenkin voisi potentiaalisia(!) huonoja puolia listata vaikka kuinka paljon, eli sellaisia joita ei suurimmalla osalla ole (huonot kulkuyhteydet ja sijainti muutenkin hevonperseessä, täysmulkut naapurit, aamusta iltaan laulavat moottorisahat ja sirkkelit, jatkuva työleiri, hometaloloukku jne. jne.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite haaveilen ok talosta.
Varsinkin vauvan kanssa ärsyttävää kun naapuri käy päikkäreiden aikana tupakalla.
Muualla ei vauva nuku niin hyvin kuin pihalla.
Toivottavasti päästään joskus muuttaa tästä.
Lisäksi ärsyttää kans kun ei voi kuitenkaan kovin rennosti pihalla olla
Kasvillisuutta näkösuojaksi! Noin 150 cm (tai korkeampaan) runkoon vartettuja pikkupuita rajalle, joiden latvus antaa suojaa jo ekana kesänä, mutta jotka ei kuitenkaan kasvaa liian suuriksi rivaripihalle. Alle puolikorkeita ja nopeasti kasvavia pensaita, matalia havuja ja erikorkuisia perennoja ja köynnöksiä säleikköön tai obeliskeihin.
Vuokra-asuntoon ei ehkä halua pistää yhtään omia rahojaan kiinni, mutta ainakin mulla vuokranantajat ovat olleet innokkaasti mukana, kun aikoinaan parin vuokra-asuntoni pihan halusin laittaa viihtyisämmäksi.
T. puutarhuri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalo on paras.
Näin on talvisaikaan. Keväisin ja kesäisin vaan kaipaa okt:n pihaa, vaikkei muuten kaipaa okt-asumista töineen.
Asumme kerrostalossa maantasalla ja meillä on oma aidattu terassipiha.
Ja sinne pihalle tippuu sitten monen kerroksen tupakantumpit ja tomutusroskat. Kaksikerroksisessa luhtitalossakin aivan tarpeeksi kuumottavaa.
No kun ei tipu. Lasitetuista parvekkeista ei kukaan tomuta yhtään mitään, eikä myöskään parveketupakointi ole omassa yhtiössämme sallittu. Ihmiset peilaavat kerrostaloasumista aina johonkin kaupungin pahimpaan slummikerrostaloon. Kun kt-huoneistoon laittaa rahaa kiinni 300 000 - 1 000 000 €, sillä alkaa jo saamaan laatua monessakin mielessä.
Enemmän yksityisyyttä on kerrostalon parvekkeella kuin tiiviisti rakennetun alueen omakotitalossa. Rivari nyt on ihan kamala ellei ole sattunut löytämään sellaista jossa ne naapurit eivät näy tai kuulu.
Rivitaloasuminen on katsottu psykologisestikin yhdeksi diktatuurin puhtaimmaksi esimerkiksi, miten yksi vallanhaluinen ja yleensä tyhmin asukas pilaa muiden elämän.
Muutin juuri rivarista (asunto oli kyllä ihana) 20 vuoden jälkeen ja olo on nyt todella ihanan rento pienkerrostalossa, jossa naapurit eivät tule iholle. Menen mökille, jos kaipaan täyttä rauhaa.
On melkeinpä lottovoitto, jos sattuu asumaan ilmapiiriltään kaikki asukkaat suvaitsevassa rivariyhtiössä.
Suurimmassa osassa hyväsijantisista omakotitaloista on ihan sama ongelma, pihalla ei mitään yksityisyyttä ja pitää varoa sanojaan. Lasitetulla parvekkeella on usein enemmän yksityisyyttä.
Kerrostalossa naapurit ovat 15cm päässä. Ja rauhallisenakaan iltana ei ole sitä pihaa.