Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tshernobylin onnettomuudesta 33 vuotta - missä olit kun posahti?
26.04.2019 |
Itse olin silloin kymmenvuotias, enkä tajunnut asian vakavuutta - muistan lähinnä ahdistavuuden tunteen uutisoinnista, kun kukaan aikuinen ei osannut selventää mitään kerrottua. (Tajusivatko sitä itsekään...?)
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista, siinähän meni muutama päivä ennenkuin Ruotsista tuli tieto, että jostain on tullut säteilyä.
Odotin esikoista ja kauhulla ajattelin vaikuttaako jotenkin vauvaan.No vaikuttiko vauvaan? Oliko se terve? Miten lapsellesi kuuluu tänä päivänä?
Lapsi on nykyään Sanoman moderaattori,tee siitä johtopäätöksesi.
*jaxuhali*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 15v ja asuttiin Raumalla. Harvoin kotipihaa sen sateen aikana ja jälkeen.
Muistan kuinka naapuri sanoi ettei lapset saa mennä vesilätäköihin..poikani oli jo koulussa
Vierailija kirjoitti:
En missään, en edes jomotus isäni palleissa.
Sama juttu mulla! :D
Vierailija kirjoitti:
En muista, siinähän meni muutama päivä ennenkuin Ruotsista tuli tieto, että jostain on tullut säteilyä.
Odotin esikoista ja kauhulla ajattelin vaikuttaako jotenkin vauvaan.
Et tainnut olla erityisen korkeasti koulutettu. Olitko edes ylioppilas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin äitin mahassa. Se selittää paljon asioita mun elämässä.
Varmaan vasta vähän aikaa seurustelleiden vanhempieni "ootko miettinyt haluutko joskus lapsia?" -puheissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin lasten kanssa heidän pihalla leikkimässä.Äiti huusi omalta pihalta että kotiin nyt heti. Kotona Vaatteet poltettiin heti.
Ensimmäisen kerran kun onnettomuus vaikutti elämääni olin kotipäivähoitajan huomassa, ja kun alkoi sataa vettä hän komensi meidät lapset nopsasti sisään. En itse asiassa edes tiedä kuinka monta vuotta kesti että tajusin mistä siinä tilanteessa oli kyse... Olin ko. hetkellä 5- tai 6-vuotias, ja uskoisin että hoksasin tilanteen todellisen painoarvon vasta yli parikymppisenä kun sattumanvaraisesti muistelin lapsuuttani.
Vitsinä on toki hauska heittää että olin tuona päivänä / hetkenä tekemässä normihommia, josta on videotakin:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi Turussa, jonne ei tullut isoa laskemaa. Keski-Suomessa ja Pirkanmaan alueella huikeita lisääntymistä syöpään sairastuneista ja kuolleessa. Varsinkin marjastajissa, siemestäjissä ja kalastajissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi Turussa, jonne ei tullut isoa laskemaa. Keski-Suomessa ja Pirkanmaan alueella huikeita lisääntymistä syöpään sairastuneista ja kuolleessa. Varsinkin marjastajissa, siemestäjissä ja kalastajissa.
Paskapuhetta että Suomessa olisi esiintynyt normaalia enemmän syöpää tuon takia.
Vierailija kirjoitti:
Töissä Tshernobylin valvomossa. Pelasin ping pongia valvomotietokoneella.
Huono trolli, kaikki tietää että tetristä siellä pelattiin eikä mitään pingpongia.
Leikin ulkona laskeumasateessa, reilun vuoden päästä syöpädiagnoosi. Sattumaa? Ehkä, ehkä ei.
Olin ulkomailla töissä. Työkaverit olivat katsoneet uutisia televisiosta ja huomasivat että aihe koski Suomea. Kun tulin aamulla töihin, työkaverit kertoivat shokissa että "Neuvostoliittolainen ydinvoimala on räjähtänyt ja Suomi on tuhoutunut".
Jouduin heti soittamaan äidille ja kyselemään mitä on tapahtunut oikeasti. Piti pyytää esimieheltä lupakin henkilökohtaiseen ulkomaan puheluun.
No, eihän asiat niin huonosti olleet kun työkaverit luulivat, mutta outo tunne oli olla kaukana kotoa.
Olen siis näitä suomalaisia jotka ovat säästyneet Tshernobylin ydinsaasteelta enkä ole myöskään joutunut syömään sitä kuuluisaa poliosokeripalaa.
Olin 6 v enkä muista onnettomuuspäivää. Ehkä olen ollut kotona silloin, olen myös voinut olla jossain muualla. En muista sitäkään, mitä tein kun laskeuma tuli Suomeen, mutta muistan sen kun tieto onnettomuudesta tuli. Tuntui siltä, että säteilylle ei voi mitään eikä sitä auta murehtia. Jonnet eivät ehkä voi ymmärtää, mutta sellaista se vain oli.
Vierailija kirjoitti:
Leikin ulkona laskeumasateessa, reilun vuoden päästä syöpädiagnoosi. Sattumaa? Ehkä, ehkä ei.
Säteily on paljon vaarallisempaa hengitettynä kuin ihon kautta saatuna. Suurimmassa vaarassa olivat niiden paikkakuntien asukkaat, joilla ei satanut vaan säteily jäi ilmaan pölisemään.
Alue: Aihe vapaa
Taisin leikkiä ulkona kurahousuissa kun se saastepilvi Suomen yli. Söin kuulemma kiviä maasta ja kaikkee mahdollista. Työnsin kiviä autojen pakoputkeen ja kusin epämääräisiin paikkoihin. Ihan normaali pimpannuolija minusta silti kehittyi.