Lue keskustelun säännöt.
Muutin Yhdysvaltoihin "unelmatöihin", en kestänytkään täkäläistä työkulttuuria
26.04.2019 |
Tilanne on nyt siis se, että joudun palaamaan maitojunalla Suomeen. Olen täysin poikki. Viimeisen vuoden ajan olen painanut 60-tuntista työviikkoa. Palkka on paljon parempi kuin Suomessa, työyhteisö ja työkaverit mukavia ja itse työ mielenkiintoista, mutta en vain JAKSA. Tuntuu tyhmältä valittaa kun minulle on tälläinen mahdollisuus annettu ja olen nuori ja terve, mutta en vain käsitä miten muut ihmiset täällä kykenevät uhraamaan käytännössä koko elämänsä työnteolle. Vielä hullummalta tuntuu valittaa siksi, että oikeasti jotkut kollegat painavat pitkiäkin aikoja jopa 80-tuntista viikkoa ja käytännössä asuvat työpaikalla - valittamatta. Pidin itseäni pirteänä ja ahkerana ihmisenä, mutta henkinen hyvinvointi alkaa mennä. Hävettää ja nolottaa palata Suomeen, mutta en usko että pystyn jäämäänkään. Tiesin toki työpaikkakulttuurien eroavan ja olin tähän valmistautunut, mutta nyt käytännössä en pystykään.
Onko täällä vertaistukea? Muita jotka tekevät pitkää työviikkoa, miten te sen teette? Itsellä on nyt ihan luuseriolo tämän takia.
Kommentit (345)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin aikoinaan ollut usassa töissä. Tein yleensä 150h työviikkoa.
Minä tein 167h työviikkoa.
Viikossa on 168 tuntia.
Yhden tunnin se palstaili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin lakimiehille, investointipankkiireille ja johdon konsulteille 80 tunnin työviikot ovat ihan normaaleja jenkeissä.
Jotkut vastavalmistuneet lakimiehet jäävät nukkumaan sinne työhuoneensa nurkkaan. 4h yöunet ja työt jatkuu taas. Makuupussi on kaapissa jemmassa. enemmän aikaa tehdä töitä kun ei tarvitse matkustaa työmatkoja kodin ja työpaikan välillä.
Vierailija kirjoitti:
Sosialistinen onnela kirjoitti:
Suomessa on lähinnä vasemmistolaisten toimittelijoiden ansiosta 60-luvulta asti toitotettu ihmisille kuinka kauhea paikka USA on. Siellä kuollaan nälkään ja sairauksiin ei saa hoitoa, vain rikkaat käyvät kouluja ja kapitalistit vievät työläisorjilta tuhkatkin pesästä.
Kummallista on miksi USA:laisia ei ole jonossa tunkemassa Eurooppaan tai Suomen sosialistiseen paratiisiin, vaan asia on jostain kumman syystä päinvastoin Euroopasta ja Suomesta ihmisvirta suuntautuu USA:n päin. Mistähän voisi johtua että meidän onnela ei jenkkejä tunnu oikeasti kiinnostavan???
Johtuisiko jo koululapsena alkavista ameriikanlipun palvomismenoista ja jatkuvasta ihme propagandasta kuinka ameriikka on maailman mahtavin paikka.
Ei veda vertoja Neuvostoliiton aikaisten venalaisten kasityksista maastaan ja elamastaan ja siita minkalaisia valheita heille oli syotetty Amerikasta. Venajalla kaikki oli yltakyllaisesti paremmin. :D
Taalla myos unohdetaan etta Amerikassa voi neuvotella palkasta ja vapaista ennenkuin ottaa tyon vastaan. Suomessa tehdaan jaykasti 9-5, varttia vaille viisi on tyopoyta puhdas ja kassi pakattu. Naille on nimikin USAssa "clock watchers".
Talta kartalta saa aika hyvan kuvan USAn tyolaisten tehokkuudesta, samaan tulokseen monessa maassa tarvitaan miljoonia tyontekijoita enemman:
https://fee.org/articles/us-state-gdps-compared-to-entire-countries/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just sattumalta huomasin Simpsonin lopputeksteissä suomalaisen oloisen nimen ja googlettamalla löysin jutun Bonita Pietilästä. Oli töissä tuossa tuotantoyhtiössä 28v eikä koskaan voinut pitää lomaa enempää kuin viikko kerrallaan. Nyt eläkkeelläkin konsultoi ja käy puhumassa jossain tilaisuuksissa.
https://www.is.fi/viihde/art-2000005954695.html
Mä kyllä uskon, että jos rakastaa työtään, kyllä sitä jaksaa tehdä, eikä niitä tunteja laske. Silti hirvittää tuo että vain viikko lomaa.
Suomessa on kohtuullisen helppoa jokaiselle tavalliselle ihmiselle saavuttaa ok tulotaso ja elää hyvää elämää ihan sillä 7,5h työpäivällä. Ei tienaa miljoonia, mutta ei tarvitsekaan tienata kun on sosiaaliturva olemassa jos jotain käy (työttömyys, sairaus). Minä maksan mielelläni veroja tästä.
Mä olen köyhästä päihdeperheestä lähtöisin, eli huonot eväät, mutta nyt mulla on velaton okt jota asustan yksin. Aikuinen tytär asuu omillaan ja pärjää ok. Opintolainalla aikoinaan opiskelin ja tein siivoushommia siinä ohessa. Olen saanut säästettyä hyvin ja vähän sijoituksetkin poikineet, silti en ole mielestänyt pihistellyt missään asiassa. Ulkomaan lomiakin reissattu 1-3 kertaa vuodessa (ennen koronaa) tyttären kanssa.
Mun työpäivät joskus venyy 10h mittaiseksi, mutta vastaavasti joinakin päivinä teen töitä vain 4-5h. Olen 55v ja ajattelin jäädä pois työelämästä 60v. Kieltämättä mulla on käynyt hyvä tuuri työpaikkojen kanssa. Mutta kun mietitään Usaa, miten helppoa siellä on päihdeperheen lapsen ponnistaa yliopistoon ja hyviin työpaikkoihin hyvällä palkalla? Siellä kyllä ne äärimmäisessä köyhyydessä elävien lapset on aika huonossa jamassa tulevaisuuden suhteen.
Miljonaarinä olisi tietenkin mukavaa, mutta vähemmälläkin pärjää kun ei tarvitse pelätä sairastumista, ettei olisi varaa hoitaa itseään. Perusturva on tärkeä, se on se asia mikä tekee Pohjoismaista hyviä maita elää.
Voi ei, etkai jo irtisanoutunut? Sun pitää vaan asennoitua eri lailla. Älä tule Suomeen, tällä maalla ei mene kovin hyvin. Et välttämättä työllisty ollenkaan, täällä ei ole tekemistä, ihmiset on tylyjä.. Jos vaan ajattelisit että elämä on tässä ja nyt, eikä niin että odotat vapaa-aikaa jolloin se elämä tapahtuu. Ota rennommin siellä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, etkai jo irtisanoutunut? Sun pitää vaan asennoitua eri lailla. Älä tule Suomeen, tällä maalla ei mene kovin hyvin. Et välttämättä työllisty ollenkaan, täällä ei ole tekemistä, ihmiset on tylyjä.. Jos vaan ajattelisit että elämä on tässä ja nyt, eikä niin että odotat vapaa-aikaa jolloin se elämä tapahtuu. Ota rennommin siellä töissä.
Jenkeissä menee terveys. Melkein jokaiselle työntekijälle kehittyy kakkostyypin diabetes työstressistä. Sen takia siellä on niin paljon niitä koripallomahoja.
Itse olisin ihan mielellään myös ranskalaisessa rytmissä, jos tosiaan työt alkaa 10 ja loppuu klo 20. Se on vaan sopeutumiskysymys, ja itse olen iltavirkku niin ei olisi ongelma. Tein Suomessakin 12h työpäivää yhdessä vaiheessa, työ oli siis leppoisa duunarityö mutta vuorot oli tosi pitkiä. Piti herätä viideltä aamulla, ja kun kasilta oli ilalla kotona piti mennä tunnin päästä nukkumaan. Siihenkin yllättävää kyllä tottui, mutta tottakai vapaitakin oli sitten vastaavasti.
Uskon että amerikkalaisilla on suuri draivi ja palo menestyä, materialistista tai ei, mutta siksi he sinnittelevät ja tottuvat tuohon työkeskeiseen elämään. Kyllä mäkin voisin puurtaa noin jos tietää että joskus helpottaa. Tai että asennoituisin kokonaan eri lailla. Välillä on täällä Suomessa ihan tylsääkin, ja olen alkanut tällaisena sohvaperunana vähän ymmärtää hirveän aktiivisia ihmisiä. Ne tykkää siitä että on tekemistä aina, ja vapaillakin vetää jotain seminaareja ja muuta. Suomessa on kyllä vapaa-aikaa mutta kaikki möllöttää kotona sisällä ainakin talvella. Kun ne palkatkin on niin paljon paremmat USAssa niin sopeutuisin kyllä. Välillä myös ajattelen jotain intian vaateteollisuustyöläisiä tms, kuinka hekin puurtaa ahkerasti päivästä toiseen.
Jos ei pidä työkavereista ja haluaa vaan äkkiä kotiin töiden jälkeen niin joo tule vaan Suomeen, mutta täällä ei välttämättä saa töitä enää. Korkeasti koulutetuilla on vaikeaa, ja hyväkin cv saatetaan vaan sivuuttaa jos olet ollut ulkomailla. Mikä on käsittämätöntä. Jotenkin kaipaisin tänne sitä että jos menettää työpaikan, ei ole maailmanloppu, saisi uuden työn pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene jo nukkumaan ja lopeta tämä päiväunelmointi. Huomenna on uusi päivä ja huomaat edelleenkin eläväsi omaa elämääsi. Tottakai voit aina haaveilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama tunne jo 8-tuntisesta työviikosta. Siksi olen elänyt tukien avulla viimeiset 17 vuotta.
Sun elämä. Tule pois jos siltä tuntuu. Lähdit (rohkeasti), näit ettei ole sinun juttusi ja päätit tehdä jotain muuta. Luuseri jatkaisi hampaat irvessä ja pilaisi elämänsä ettei kukaan vain pääse sanomaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota voisi jaksaa paremmin, jos työ antaisi itselle paljon hyvää.
Mutta jos on kiinnostunut monista muistakin asioista kuin vain omasta työstään, niin uuvuttaa, jos ei pääse koskaan niiden muiden hyvien asioiden pariin.
Ymmärrän ap:ta edelleen. Erityisesti se tyhjän höpötys ja että pitää olla kiinnostunut työkaverin elämän kirjosta vie voimat ihan täysin. Ja jos sanoo että tekisin tässä nyt vähän töitäkin, niin on liian kylmä ja töykeä.
Pidän ihan pelleilynä sääntöä ettei saa lähteä töistä ennenkuin pomo on lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalaiset tekevät hulluja määriä töitä. Lomia ei pidetä, edes sitä vähää mitä olisi mahdollista. Asun Usassa, mutta en pidä näistä arvoista. Raha on täällä ihmisille arvo. Ja suorittaminen. Kotiäidinkin pitää olla liikkeellä aamuviidestä ja olla vapaaehtoisena ties missä.
Olisikohan kuitenkin tämä raivoisa ahkeruus, suorittamisen draivi vienyt jenkit maailman johtavaksi maaksi. Mitä arvelet? (Mutta 80 tuntia viikossa - aivan liikaa!)
Jos mulla olisi tommonen jenkkityöraivo, olisi ajat sitten kirjoittanut sen romaanin ja ne novellikokoelmat, mutta olen vain suomalainen seiniintöllöttäjä. Lahjakas mutta laiska ... tai ... mukavuudenhaluinen odottelija ja unelmoija. Voi minua!
Tunnen pari amerikkalaista ja vaikka ovatkin lahjakkaita ja ahkeria, eivät he mielestäni ole yhtä perfektionisteja kuin monet suomalaiset/eurooppalaiset. Tekevät jotenkin rennommalla otteella asioita, myös töitä. Varmaan vaikuttaa jaksamiseen.
Erilaiset lääkkeethän ovat myös yleisiä yhdysvalloissa. Piristäviä ja rauhoittavia ottavat myös ihan tavalliset ihmiset. Työuupumukseen ahdistus ja masennuslääkkeitä, siinä missä joku eurooppalainen varmaan ottaisi saikkua.
Olet ollut poikkeuksellisen laiskojen kiinalaisten seurassa. Kiinan kehitys ei olisi ollut mahdollista ilman kovaa työtä. Uusia 10 miljoonan ihmisen moderneja kaupunkeja syntyy jatkuvasti.