Lue keskustelun säännöt.
Muutin Yhdysvaltoihin "unelmatöihin", en kestänytkään täkäläistä työkulttuuria
26.04.2019 |
Tilanne on nyt siis se, että joudun palaamaan maitojunalla Suomeen. Olen täysin poikki. Viimeisen vuoden ajan olen painanut 60-tuntista työviikkoa. Palkka on paljon parempi kuin Suomessa, työyhteisö ja työkaverit mukavia ja itse työ mielenkiintoista, mutta en vain JAKSA. Tuntuu tyhmältä valittaa kun minulle on tälläinen mahdollisuus annettu ja olen nuori ja terve, mutta en vain käsitä miten muut ihmiset täällä kykenevät uhraamaan käytännössä koko elämänsä työnteolle. Vielä hullummalta tuntuu valittaa siksi, että oikeasti jotkut kollegat painavat pitkiäkin aikoja jopa 80-tuntista viikkoa ja käytännössä asuvat työpaikalla - valittamatta. Pidin itseäni pirteänä ja ahkerana ihmisenä, mutta henkinen hyvinvointi alkaa mennä. Hävettää ja nolottaa palata Suomeen, mutta en usko että pystyn jäämäänkään. Tiesin toki työpaikkakulttuurien eroavan ja olin tähän valmistautunut, mutta nyt käytännössä en pystykään.
Onko täällä vertaistukea? Muita jotka tekevät pitkää työviikkoa, miten te sen teette? Itsellä on nyt ihan luuseriolo tämän takia.
Kommentit (345)
Vierailija kirjoitti:
Jenkkien huippuyliopistoissa opiskelevat ovat nykyään suurimmaksi osaksi ulkomaalaisia.
Ei todellakaan ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosialistinen onnela kirjoitti:
Suomessa on lähinnä vasemmistolaisten toimittelijoiden ansiosta 60-luvulta asti toitotettu ihmisille kuinka kauhea paikka USA on. Siellä kuollaan nälkään ja sairauksiin ei saa hoitoa, vain rikkaat käyvät kouluja ja kapitalistit vievät työläisorjilta tuhkatkin pesästä.
Kummallista on miksi USA:laisia ei ole jonossa tunkemassa Eurooppaan tai Suomen sosialistiseen paratiisiin, vaan asia on jostain kumman syystä päinvastoin Euroopasta ja Suomesta ihmisvirta suuntautuu USA:n päin. Mistähän voisi johtua että meidän onnela ei jenkkejä tunnu oikeasti kiinnostavan???
1) Ihmiset usein haluaa asua lähellä omaisiaan. Koko suvun muuttaminen yhteen maahan taas on helposti...haastavaa.
2) Ihmiset usein valitsevat mieluummin ns. tutun helvetin kuin tuntemattoman paratiisin. Jos on kasvanut ja tottunut maailmaan, jossa tärkeintä ikinä on raha, omaisuus ja näihin perustuva sosiaalinena asema, niin voi olla vaikea hahmottaa, millä tavalla ihan toisenlainen systeemi voisikin olla parempi. Vaikka samaan aikaan huokailisi sitä, että onpa kadehtittavaa, kun noilla on niin paljon vapaa-aikaa.
3) Moni oikeasti arvostaa kotimaataan ja omaa kulttuuriaan, vaikka jostain osista olisi eri mieltä.
4) Vaikka Suomessa pärjää englannilla, niin kyllä se suomen oppiminen maahan jäämistä helpottaisi. Esim. puolisoni texasilainen työkaveri ilmoitti, että ei palaa Suomesta USA:n ikinä, ja haluaa siksi kansalaisuuden. Tämä tekniikan tohtori ei ole kuitenkaan eläissään opiskellut kieliä, joten kielikoe on hänelle oikea haaste. Kielen osaaminen myös helpottaa sosiaalisten verkostojen rakentamista (mikä voi muutenkin jenkille olla haaste. Osalle kun tulee yllätyksenä se, että Suomessa työkaverit eivät oletusarvoisesti hengaa kanssasi iltakymmeneen.) Samoin esim. itse olen asunut kohta vuoden Ranskassa osaamatta kunnolla ranskaa. Pärjään, mutta olo on aika ulkopuolinen verrattuna vaikka Espanjaan, jossa osaan kieltä hyvin.
Muuten, jännästi myös aika moni suomalainen verovalittaja ja USA:n ihailija pysyy Suomessa itkemässä sosialismista sen sijaan, että tekisi elettäkään lähteäkseen USA:n tai johonkin muuhun oikeastounelmavaltioon. Vaikka kielitaidonkin ovat jo verovaroista saaneet.
1) Miksi sitten Euroopasta ja Suomesta lähdetään USA:n, vaikka sukulaisia ei saa mukaan mutta toisinpäin ei, muutto on vähäistä vaikka maassa on yli 300miljoona asukasta.
2) Sama kysymys periaatteessa miksi Eurooppalaisesta onnelasta muutetaan niin paljon USA:n tuntemattomaan 'helvettiin'
3) Miksi niin moni Eurooppalainen valmis hylkäämään oman kulttuurinsa ja muuttaa USA:n
4) Todella harvinainen tekniikan tohtori, yleensä jenkeissä opiskellaan myös jotain vierasta kieltä vähintään lukiossa (joka muuten on ilmainen ts. verovaroin kustannettu) esim. espanjaa tai saksaa. Toki koska englanti on ehdoton maailmankieli nro 1, varsinainen tarve kielten opiskelulle on huomattavasti vähäisempi. Ja erittäin harvinainen tekniikan tohtori siinä mielessä että on muuttanut Suomeen (tosin vaimon raahaamana), virta on voimakas toiseen suuntaan.
Iltakymmeneen heheh.
Briteistäkin muuttosuunta on Usaan, vaikka maa on englanninkielinen.
USA:n ei ole helppo päästä, varsinkaan vuoden 2008 laman jälkeen, jollei satu olemaan joukossa, josta osaajista on selvä puute. Reittejä on muutama haet jenkkiyritykseen ja yritys käy paperisodan valtion kanssa (mikä ei ole ihan pieni), jossa osoitetaan että USA:sta ei löydy vastaavaa osaamista, jonka jälkeen saa luvan palkata työntekijän. Huono puoli on työpaikan saannin jälkeen sen epävarmuus, et voi tuosta vaan vaihtaa toiseen firmaan ennen kuin saat Green Cardin. Olet useamman vuoden yrityksen armoilla. Menet suomalaisen yrityksen kautta jenkkeihin, periaatteessa sama asia kuin 1. Menet naimisiin jenkin kanssa... Voitat Green Card lotossa, mahdollisuudet ovat pienet, koska hakijoita on paljon.
Olin töissä jenkeissä Suomalaisessa yrityksessä, kunnes lama iski, pidin maasta paljon, mutta en ehtinyt saada Green Cardia. Koska osaamisestani ei varsinaisesti ole pulaa jenkeissä, mahdollisuudet ovat aika pienehköt. GC-lotteryyn olen osallistunut joka vuosi.
Siis tietenkin ihmiset muuttavat kauaskin omaisistaan, itsekin olen muuttanut, mutta se ei ole niin helppoa, että ihmiset tekisivät sitä "jonoissa". Jos ei ole jotain aivan erityistä kriisiä, tyyliin lama.
Ihanko oikeasti on noin vaikea tajuta, että Suomi on USA:sta katsottuna paljon tuntemattomampi paikka kuin USA Suomesta? Tai että jenkkiläistä arvomaailmaa on tuputettu ja tuputetaan eurooppalaisille paljon enemmän kuin päinvastoin? Oletettavasti monet eurooppalaiset muuttavat USA:n, koska uskovat saavansa sieltä jotain tavoittelemisen arvoista. En ole missään kohtaa väittänyt, että eivät muuttaisi. Mutta edelleen, läheskään kaikki USA:n ihailijatkaan eivät koskaan elämässään yritä muuttaa USA:n. Joku syy siihenkin varmaan on?
Mitä tulee tähän tuttavaani, niin voi toki olla, että olen ymmärtänyt/tulkinnut häntä väärin ja hän oikeasti on opiskellut jotain vierasta kieltä, mutta siinä tapauksessa opetus on ollut todella huonoa. Kysymykset kielten opiskelun tekniikasta olivat sitä luokkaa, eikä hän ainakaan itse myönnä osaavansa kieliä. Hän ei myöskään ole ainoa tuntemani korkeakoulutettu amerikkalainen joka käytännössä osaa vain englantia (kun osaamiseksi ei lasketa oluen tilaamista baarissa). Hän ei myöskään tullut Suomeen puolison perässä.
Siitä olen samaa mieltä, että hän on varsin erikoinen tyyppi, hyvällä tavalla kyllä. En ole väittänyt, että hänen Suomeen muuttamisensa olisi joku todiste jenkkitohtorien tulvasta Suomeen. Käytin häntä vain esimerkkinä siitä, että kielimuuri voi olla ongelma, vaikka olisit alalla, jossa suomen osaamista ei todellakaan tarvitse työllistymiseen. Ja kyllä, hän myös oletti, että työkaverit hengaavat labrassa iltaisin. Ihan samaa on ollut täällä aika monen muun kohdalla.
En ota kantaa siihen, minne on teknisesti helpompaa tai vaikeampaa muuttaa. Kommenttini käsitteli mahdollisia syitä sille, että yhdysvaltalainen ei muuta Suomeen, vaikka periaatteessa arvostaisikin ajatusta runsaasta vapaa-ajasta ja laajemmasta sosiaaliturvasta.
Vierailija kirjoitti:
Missä maassa rikastutaan 8-tuntisella työpäivällä?
Ei oikeastaan missään omalla työllä rikastuta...
Muiden työllä, eli pääomatuloilla se tapahtuu.
Toki kovapalkkainen voi olla varakas, mutta oikeasti rikkaaksi ei omalla työllä pääse oikeastaan kuin suuryritysten johtajat ja sekin tulos on omistajien muiden työpanoksesta johtajalle ohjaamaa loppujen lopuksi.
´Jos joku oikeasti saa sen 400k osinkoja vuodessa ja aina kireä ja väsynyt, niin on harvinaiset tyhmä.
viisas olisi jossain pattayalla loppuiän rentoutumassa osingoilla elellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikein ymmärtänyt amerikkalaista unelmaa, jossa arvostetaan rahaa ja hienoja tavaroita todella paljon, mutta niiden hankkimiseksi ollaan koko ajan töissä, eikä elintasosta nauttimiseen jää aikaa.
Jatkan vielä, että voisin ymmärtää jos töitä tehtäisiin hullulla tahdilla tietyn aikaa, tarkoituksena sitten eläköityä aikaisin nauttimaan hankitusta elintasosta. Mutta siellähän ihmiset painavat töitä vielä eläkeiässäkin, tai vähintään hääräävät joidenkin vapaaehtoisprojektien kanssa. Puuttuuko heiltä kokonaan mukavuudenhalu, vai onko arvostuksen hankkiminen näkyvillä saavutuksilla vain niin tärkeää, että ohittaa kaikki muut tarpeet?
Niiltä puuttuu sosiaaliturva. Vakava sairaus voi romuttaa talouden, hyvät koulut lapsille ovat kalliit ja huono-osaisista huolehditaan hyväntekeväisyydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
´Jos joku oikeasti saa sen 400k osinkoja vuodessa ja aina kireä ja väsynyt, niin on harvinaiset tyhmä.
viisas olisi jossain pattayalla loppuiän rentoutumassa osingoilla elellen.
Jos merkittävä osa tulee siitä lakifirmasta, jossa on asakkaana, niin se on melko työntekoon sidottua, kun itse vaikuttaa suoraan tulokseen, josta osingot maksetaan. Ne ovat ikäänkuin osa palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei siellä kukaan oikeasti tee 80 tunnin viikkoa. Silloinhan vapaa-aika olisi käytännössä 0. Eli vain söisit, nukkuisit ja tekisit töitä.
Amerikkalainen ystäväni on töissä lakifirmassa, aloitti nelisen kuukautta sitten. Tekee 70-90 tunnin päiviä, välillä ei ehdi kotiin ollenkaan, ja kun ehtii, saattaa lähteä töistä aamukahdelta ja palata kuudeksi, töitä viikonloppuisin ja juhlapyhinä ja kotona, jos asiakkaat ja osakkaat niin haluavat. Asuu poikaystävänsä kanssa kalliissa todella pienessä loukossa, jossa on vessa keittiössä, jotta työmatkaan ei menisi liikaa matkaan.
Aikoo yrittää jaksaa kolmisen vuotta, jotta saa opintolainan maksettua, ja hakeutua sitten valtiolle töihin, jossa työtahti ei ole yhtä hirveä. Osakkaaksi jos haluaisi, pitäisi kuulemma painaa yli sataa tuntia viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siellä kukaan oikeasti tee 80 tunnin viikkoa. Silloinhan vapaa-aika olisi käytännössä 0. Eli vain söisit, nukkuisit ja tekisit töitä.
Amerikkalainen ystäväni on töissä lakifirmassa, aloitti nelisen kuukautta sitten. Tekee 70-90 tunnin päiviä, välillä ei ehdi kotiin ollenkaan, ja kun ehtii, saattaa lähteä töistä aamukahdelta ja palata kuudeksi, töitä viikonloppuisin ja juhlapyhinä ja kotona, jos asiakkaat ja osakkaat niin haluavat. Asuu poikaystävänsä kanssa kalliissa todella pienessä loukossa, jossa on vessa keittiössä, jotta työmatkaan ei menisi liikaa matkaan.
Aikoo yrittää jaksaa kolmisen vuotta, jotta saa opintolainan maksettua, ja hakeutua sitten valtiolle töihin, jossa työtahti ei ole yhtä hirveä. Osakkaaksi jos haluaisi, pitäisi kuulemma painaa yli sataa tuntia viikossa.
Joo, nuo lakifirmat Yhdysvalloissa on ihan oma maailmansa ja kuvailit hyvin sitä elämää. Monella vaan iskee sitten kolmen vuoden päästä se ajatus, että no jospa vuosi vielä, saa vielä rahaa sukanvarteenkin. Tavallaan iskee se jonkinlainen rahanhimo. Siinä vaiheessa se puoliso on häipynyt ja kun olet sinkku, voit yhtä hyvin tehdä töitä kellon ympäri vaikka pari vuotta vielä...
Toivottavasti ystäväsi tosiaan pääsee irti tuosta kehästä. Mutta eihän siinä mitään, toiset tykkää elää noin ja se toki heille suotakoon.
Tunnen henkilön joka oli reilu 10 v siellä it-alalla. Kyllä rahaa on kertynyt ihan kivasti, mutta yhtä paljon se olisi varmaan voinut it-alalla hyvinä vuosina ansaita täälläkin. Sen sijaan tuntuu, että tällä henkilöllä on ikä ja terveys menny. Kysenen hlö ei myöskään löytäny USA.sta uutta työtä, joten siksi paluumuuttaja.
Teki tosiaan aikoinaan ylipitkiä päiviä, kuulemma lomaili myös jonkun verran, häneltä olen saanut ymmärtää että se lomattomuus on myytti, tai vähintään omasta valinnasta kiinni. Ihmissuhteet kuitenkin kärsineet ja pahasti. Täällä SUomessa ollessa sillä on kuitenkin sellainen aina töissä moodi päällä ja kaverina sain aikoinaan pakotettua hänet pois siitä. Mutta eipä kestänyt kauaa niin hän päätti laiminlyödä sekä oman terveytensä että kaverisuhteen. Mielestäni nykyään aikaansaannos ei ole suhteessa siihen työssäoloaikaan. Vastailee vapaa-aikanakin työpuheluihin, ei ehkä joka päivä (en enää edes tiedä) mutta jossain vaiheessa oli periaatteessa tavoitettavissa 8-23, mikä huomattavasti verottaa muita ihmissuhteita.
Ajattelee todella paljon rahaa ja elää vähän sellaista sitku-elämää. Et sitku on niin ja niin paljon säästössä ja plä plä, niin sit voi alkaa ottaa vähän höllemmin. Stressaa turhista ja toisaalta ei saa arkisia asioita hoidetuksi. Minä en näe terveellistä ja tyytyväistä ihmistä tässä kohtaa, mutta voin olla vain kateellinenkin....
Olen yrittänyt puhua kulttuurierosta ja maan tavasta, että täällä olisi onnellisempi jos eläisi toisenlaista elämää ja vähän sitä, että miten täällä eletään. Tällä hetkellä henkilöä ei kiinnosta vaan elää jotain "amerikkalaista unelmaa" täällä. Vaikka on jo muutaman vuoden asunu täällä, käyny kuitenkin usein over there, ja oli jopa muuttamassa takaisin, niin jotenkin ei maadoittunut tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen henkilön joka oli reilu 10 v siellä it-alalla. Kyllä rahaa on kertynyt ihan kivasti, mutta yhtä paljon se olisi varmaan voinut it-alalla hyvinä vuosina ansaita täälläkin. Sen sijaan tuntuu, että tällä henkilöllä on ikä ja terveys menny. Kysenen hlö ei myöskään löytäny USA.sta uutta työtä, joten siksi paluumuuttaja.
Teki tosiaan aikoinaan ylipitkiä päiviä, kuulemma lomaili myös jonkun verran, häneltä olen saanut ymmärtää että se lomattomuus on myytti, tai vähintään omasta valinnasta kiinni. Ihmissuhteet kuitenkin kärsineet ja pahasti. Täällä SUomessa ollessa sillä on kuitenkin sellainen aina töissä moodi päällä ja kaverina sain aikoinaan pakotettua hänet pois siitä. Mutta eipä kestänyt kauaa niin hän päätti laiminlyödä sekä oman terveytensä että kaverisuhteen. Mielestäni nykyään aikaansaannos ei ole suhteessa siihen työssäoloaikaan. Vastailee vapaa-aikanakin työpuheluihin, ei ehkä joka päivä (en enää edes tiedä) mutta jossain vaiheessa oli periaatteessa tavoitettavissa 8-23, mikä huomattavasti verottaa muita ihmissuhteita.
Ajattelee todella paljon rahaa ja elää vähän sellaista sitku-elämää. Et sitku on niin ja niin paljon säästössä ja plä plä, niin sit voi alkaa ottaa vähän höllemmin. Stressaa turhista ja toisaalta ei saa arkisia asioita hoidetuksi. Minä en näe terveellistä ja tyytyväistä ihmistä tässä kohtaa, mutta voin olla vain kateellinenkin....
Olen yrittänyt puhua kulttuurierosta ja maan tavasta, että täällä olisi onnellisempi jos eläisi toisenlaista elämää ja vähän sitä, että miten täällä eletään. Tällä hetkellä henkilöä ei kiinnosta vaan elää jotain "amerikkalaista unelmaa" täällä. Vaikka on jo muutaman vuoden asunu täällä, käyny kuitenkin usein over there, ja oli jopa muuttamassa takaisin, niin jotenkin ei maadoittunut tänne.
Tämä on vain yksi niistä tuhansista "amerikankävijöiden" tarinoista, mutta tästäkin tarinasta voimme päätellä ainakin sen, että Amerikka jätti jälkensä tähän kävijään. Jätti kaipuun takaisin siihen hyvään elämään mitä eli siellä. Kukapa nyt pahaa kaipaisi.
Livija kirjoitti:
60h työviikko kuulostaa täydeltä hulluudelta. Itseäni mietityttää, että miten tulen jaksamaan edes 8h työpäiviä pidemmän aikaa. 6h töitä päivässä olisi minusta inhimillisempää ja tehokkaampaakin.
Se ihmillisyys vaan valitettavasti näkyy palkkapussissa: vaikkapa kaupan alalla tehdään jo paljon 6-tuntisia päiviä eli työntekijän tehokkain työaika käytetään hyväksi ja enempien työtuntien sijaan mieluummin palkataan toinen tekemään saman pituista tai lyhyempää päivää. Tällä tavalla otetaan siis työntekijästä parhaat tehot irti, mutta maksetaan vain siitä kuudesta tunnista, mikä tarkoittaa tekijälle vaatimattomia ansioita, toimeentulo-ongelmia ja monellekin toisen työn hankkimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikein ymmärtänyt amerikkalaista unelmaa, jossa arvostetaan rahaa ja hienoja tavaroita todella paljon, mutta niiden hankkimiseksi ollaan koko ajan töissä, eikä elintasosta nauttimiseen jää aikaa.
Jatkan vielä, että voisin ymmärtää jos töitä tehtäisiin hullulla tahdilla tietyn aikaa, tarkoituksena sitten eläköityä aikaisin nauttimaan hankitusta elintasosta. Mutta siellähän ihmiset painavat töitä vielä eläkeiässäkin, tai vähintään hääräävät joidenkin vapaaehtoisprojektien kanssa. Puuttuuko heiltä kokonaan mukavuudenhalu, vai onko arvostuksen hankkiminen näkyvillä saavutuksilla vain niin tärkeää, että ohittaa kaikki muut tarpeet?
Niiltä puuttuu sosiaaliturva. Vakava sairaus voi romuttaa talouden, hyvät koulut lapsille ovat kalliit ja huono-osaisista huolehditaan hyväntekeväisyydellä.
Kylla sosiaalturvaa on mutta sita myonnetaan tarpeeseen, ei sohvalla makaamiseen.
Koulutus lukion loppuun on ilmaista, yliopistot maksavat, jollet tyydy oman osavaltion laitoksiin jotka eivat niin kauheasti maksa.
On Medicaid ja Medicare, Social Security ja Unemployment maksut plus aideille ja lapsille tarvittavaa avustusta.
Kovin tiukassa nakyy tuo sosiaaliturvan puuttuminen istuvan suomalaisissa vaikka kuinka moneen kertaa sita on oiottu tallakin palstalla. Itse ei myoskaan viitsita ottaa selvaa asioista, kuunnellaan vain jotain mutu juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenkkien huippuyliopistoissa opiskelevat ovat nykyään suurimmaksi osaksi ulkomaalaisia.
Ei todellakaan ole!
Ei varmaan kandiopiskelijoista, mutta ainakin omalla alallani lähes kaikki jatko-opiskelijat ovat ulkomaalaisia tai ainakin aasialaisten siirtolaisten lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siellä kannattaakin mielummin alottaa oma yritys. Älä vielä luovuta.
Suomalaiset ovat hitaita verrattuna amerikkalaisiin. Ensimmainen vuosi menee totuttelemiseen. Tiedan kokemuksesta vaikka en tullutkaan tanne suoraan Suomesta.
Kaikkeen tottuu ja nyt en edes huomaa koko asiaa, porhallan muiden mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikein ymmärtänyt amerikkalaista unelmaa, jossa arvostetaan rahaa ja hienoja tavaroita todella paljon, mutta niiden hankkimiseksi ollaan koko ajan töissä, eikä elintasosta nauttimiseen jää aikaa.
Jatkan vielä, että voisin ymmärtää jos töitä tehtäisiin hullulla tahdilla tietyn aikaa, tarkoituksena sitten eläköityä aikaisin nauttimaan hankitusta elintasosta. Mutta siellähän ihmiset painavat töitä vielä eläkeiässäkin, tai vähintään hääräävät joidenkin vapaaehtoisprojektien kanssa. Puuttuuko heiltä kokonaan mukavuudenhalu, vai onko arvostuksen hankkiminen näkyvillä saavutuksilla vain niin tärkeää, että ohittaa kaikki muut tarpeet?
Niiltä puuttuu sosiaaliturva. Vakava sairaus voi romuttaa talouden, hyvät koulut lapsille ovat kalliit ja huono-osaisista huolehditaan hyväntekeväisyydellä.
Kylla sosiaalturvaa on mutta sita myonnetaan tarpeeseen, ei sohvalla makaamiseen.
Koulutus lukion loppuun on ilmaista, yliopistot maksavat, jollet tyydy oman osavaltion laitoksiin jotka eivat niin kauheasti maksa.
On Medicaid ja Medicare, Social Security ja Unemployment maksut plus aideille ja lapsille tarvittavaa avustusta.
Kovin tiukassa nakyy tuo sosiaaliturvan puuttuminen istuvan suomalaisissa vaikka kuinka moneen kertaa sita on oiottu tallakin palstalla. Itse ei myoskaan viitsita ottaa selvaa asioista, kuunnellaan vain jotain mutu juttuja.
Saman todennut. Mulle myös on väitetty, että meillä Saksassakaan ei ole sosiaaliturvaa ja koulutkin maksullisia.
Usa:ssa asuvana ymmärrän mistä puhut. Käymme täällä projektiluonteisesti muutaman vuoden kerrallaan, mutta sen pysyvämmin emme Usa:han asetu juuri kohtuuttoman työelämän vuoksi.
Rahaa on pakko ansaita mielettömästi jotta pystyy keskiluokkaiseen elämäntyyliin. Noin 80h viikossa olisi mieheni työviikon pituus, ja itsellänikin paljon pidempi kuin Suomessa. Palkkaa saisimme noin nelinkertaisesti Suomeen verrattuna, mutta elämänlaatu romahtaisi muuten kuin materialistisesti katsottuna. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Usa:ssa asuvana ymmärrän mistä puhut. Käymme täällä projektiluonteisesti muutaman vuoden kerrallaan, mutta sen pysyvämmin emme Usa:han asetu juuri kohtuuttoman työelämän vuoksi.
Rahaa on pakko ansaita mielettömästi jotta pystyy keskiluokkaiseen elämäntyyliin. Noin 80h viikossa olisi mieheni työviikon pituus, ja itsellänikin paljon pidempi kuin Suomessa. Palkkaa saisimme noin nelinkertaisesti Suomeen verrattuna, mutta elämänlaatu romahtaisi muuten kuin materialistisesti katsottuna. Ei kiitos.
Voisitko kuvailla sitä amerikkalaista keskiluokkaista elämäntyyliä, joka vaatii mielettömät tienestit. Mitä tällainen elämäntyyli pitää sisällään? Mihin se perustuu? Onko se todellakin vain materialistista elämää?
Minulla OLI juurikin ennen koronaa mahdollisuus lähteä katsastelemaan usa:n elämää.
Onko lisää kokemuksia työelämästä, elämäntavoista ja -tavoitteista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
´Jos joku oikeasti saa sen 400k osinkoja vuodessa ja aina kireä ja väsynyt, niin on harvinaiset tyhmä.
viisas olisi jossain pattayalla loppuiän rentoutumassa osingoilla elellen.
Jos merkittävä osa tulee siitä lakifirmasta, jossa on asakkaana, niin se on melko työntekoon sidottua, kun itse vaikuttaa suoraan tulokseen, josta osingot maksetaan. Ne ovat ikäänkuin osa palkkaa.
Eikös noihin ole jo verottaja aikaisemmin puuttunut eli ko. palkkatyöstä ja ilmiselvistä palkkatuloista ( joissa prog. verotus) eikä niitä saa muuttaa osingoiksia ja sitä kautta halvemman verotuksen piiriin. Lääkäreillä taisi olla samanlaista kikkailua käytössä.
Jenkkien huippuyliopistoissa opiskelevat ovat nykyään suurimmaksi osaksi ulkomaalaisia.