Lue keskustelun säännöt.
Taas uusi perheväkivallan uhri, miten niin moni nainen voi sietää/kestää väkivaltaa?
24.04.2019 |
On vaan niin vaikea ymmärtää, onko se miehen tarve niin suuri, että on valmis kärsimään väkivaltaa ja usein jopa menettämään henkensä? Eikö mieluummin olisi yksin ja turvassa kuin peläten ja kärsien?
Jos sinulla on kokemusta, kerro ihmeessä, miksi siedät väkivaltaa?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korostan, että tarkoitukseni EI ole syyllistää uhreja, mutta haluaisin tietää, että millaista se manipulointi ja henkinen nujertaminen on silloin alussa jos se saa jatkua? Huutamista, haukkumista, vähättelyä, rahojen ja ihmissuhteiden kontrollointia? Eivätkö jo nuo ole isoja hälytysmerkkejä, joiden jälkeen kannattaisi lähteä tai ainakin keskustella vakavasti? Vai onko siinä vaiheessa jo niin koukussa? Kuinka kauan mies jaksaa lirkutella ja esittää mukavaa?
Kirjoituksestani varmaan näkee, että en itse ole ollut väkivaltaisessa suhteessa (paitsi perheväkivallan uhrina lapsena), joten todella haluaisin ymmärtää.
Mies jaksaa esittää mukavaa ihan loppuun asti ja varsinkin silloin, kun nainen on lähdössä. Eiköhän väkivaltaisissakin suhteissa suuri osa ajasta ole mukavaa, ehkä jopa erityisen mukavaa, koska toinen heittää hurmausvaihteen päälle aina halutessaan.
En osaa vielä jälkeenpäinkään sanoa, mistä olisin voinut tunnistaa väkivaltaisen suhteen alkuvaiheissa. Meillä oli todella ihanaa, mikä sai minut epäilemään, että asiassa voisi olla jotain pielessä. Yritin löytää merkkejä huonosta kohtelusta, mutta en havainnut sellaisia, joten muutimme yhteen. Ensimmäinen asuntomme oli pieni, sillä olimme molemmat opiskelijoita, ja siitä aiheutui välillä riitoja, kun omaa rauhaa ei ollut. Enimmäkseen meillä kuitenkin oli todella hauskaa yhdessä.
Jos riitoja oli, mies lähti usein pois tilanteesta ja meni esimerkiksi kävelylle eikä suostunut puhumaan asioista heti. Tämäkin muuttui, kun sanoin, että minulle erimielisyyksistä keskusteleminen ja sopiminen ovat niin tärkeitä asioita, että olen valmis eroamaan, jos sitä ei saada toimimaan. Mies kehittyi ihan valtavasti, ja hänestä tuli minuakin rakentavampi riitelijä, ja hän pyysi usein oma-aloitteisesti anteeksi, jos loukkasi minua tai vaikka riita olisi ollut molemmnipuolinen.
Muutimme jonkin ajan päästä isompaan lähemmäs kummankin kavereita ja perheitä. Elämä sujui hienosti, tavattiin perheitä ja kavereita ja puuhattiin kaikenlaista kivaa yhdessä. Mies ei ollut yhtään mustasukkainen eikä rajoittanut menojani tai läheisten tapaamisia. Raha-asiat hoidettiin sovussa, samoin kotityöt. Mistään tärkeistä asioista ei ollut riitoja, joitain erimielisyyksiä tosin välillä oli, kuten kaikissa parisuhteissa. Aloimme haaveilla perheestä ja omasta asunnosta ja säästimme niihin.
Tulin aikanaan raskaaksi ja löysimme raskausaikana unelmiemme talon. Muuton jälkeen mies muuttui täysin. Hän vetäytyi lähinnä autotalliin eikä jaksanut tehdä talossa mitään eikä auttanut minua edes muuttolaatikoiden purkamisessa, vaikka olin jo pitkällä raskaana. Jos pyysin apua, hän tiuski ja huusi ja häipyi autotalliin.
Sama jatkui lapsen synnyttyä. Hoidin vaativan ja itkuisen vauvan lähes yksin, koska miestä väsytti aina enemmän, vaikka hän nukkui yönsä rauhassa, ja koska autotallissa oli aina tärkeämpää tekemistä. Mies oli jopa hoitovapaalla, jolloin hän hoiti lasta työpäivieni ajan, mutta sai minut tuntemaan syyllisyyttä siitä, että tein töitä, vaikka niin oli yhdessä sovittu ja vaikka hoidin lasta illat ja yöt yksin. Muutenkin mies teki, mitä halusi, ja jos se ei sopinut minulle, hän huusi ja tiuski ja syyllisti ja väänteli sanojani ja käyttäytyi uhkaavasti ja häipyi aina lopulta autotalliin, ja jätti minut lapsen kanssa.
Jatkoa
Kyllästyin miehen käytökseen ja vaadin häntä lähtemään pariterapiaan. Käytiin siellä aikamme ja muutin samalla lapsen kanssa kahdestaan asumaan. Asiat paranivatkin jonkin verran, joten muutin takaisin. Todella pian muuton jälkeen kävi ilmi, että mikään ei ole muuttunut parempaan, päin vastoin. Sen jälkeen mies ei hoitanut lasta käytännössä katsoen yhtään. Jos mies joutui hoitamaan lasta, hän kosti sen minulle raivoamalla ja huutamalla, vaikka olisi itse suostunut olemaan lapsen kanssa. Keskustelusta ei tullut enää mitään, kun mies vääristeli kaikkea sanomaani, jankkasi jostain typerästä yksityiskohdasta tai esimerkiksi siitä, milloin jokin asia tarkalleen ottaen oli tapahtunut. Käytös sekä minua, lasta että koiraa kohtaan oli aggressiivista. Yhdessä ei vietetty aikaa enää lainkaan, mutta jos yritin vaikka katsoa telkkaria lapsen nukahdettua, mies tuli jauhamaan jostain omista asioistaan niin, etten voinut keskittyä muuhun. Minua hän ei luonnollisestikaan kuunnellut enää lainkaan.
En osaa kunnolla kuvailla sitä, mitä
mies varsinaisesti teki, mutta viisi minuuttia samassa huoneessa hänen kanssaan tuntui siltä, kuin joku olisi potkaissut ilmat pihalle. Kaikki voimani menivät siihen, etten ärsyttäisi miestä, koska pelkäsin häntä, vaikka fyysistä väkivaltaa ei ollutkaan ollut.
Sen jälkeen, kun ilmoitin lähteväni, mies lopetti lapsen hoitamisen kokonaan ja oli kaiken aikansa autotallissa. Vasta lapsen nukahdettua hän tuli sisälle ja kävi sanallisesti kimppuuni. Hän ilmoitti vuorotellen hylkäävänsä lapsen kokonaan tai vievänsä lapsen minulta, uhkasi tehdä elämisestäni taloudellisesti mahdotonta, uhkasi tulla herättämään minut ja lapsen keskellä yötä, uhkasi tehdä koiralle jotain, kertoi, etten selviäisi yksin, heitteli ja tuhosi tavaroitani, uhkasi itsemurhalla, oli illat aivan kännissä, syyllisti lapsen perheen rikkomisesta jne. Hän kävi järjestelmällisesti läpi kaikki henkisen väkivallan temput kuin olisi seurannut jotain opaskirjaa.
Lopulta pääsin kuitenkin muuttamaan pois, minkä jälkeen seurasi aivan uudenlainen helvetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Useimmat naista arjen sankareista uhkaavat t*ppaa naisen/taman sukulaisia/lapsen/jne jos nainen lahtee. Monilla ei ole paikkaa mihin menna, kun mies on eristanyt kaikista ystavista ja sukulaisista. Mutta pahin pelko lahtemisessa on se, etta mies loytaa ja kostaa.
Plus etta jotkut naiset oikeasti uskovat, kun mies katuu pahoinpitelyn jalkeen ja sanoo, ettei koskaan enaa lyo...
Oma lapsuus meni kivasti turpaan ottaessa, kun oma aiti uskoi miesta joka kerta. Saatiin viikottainen turpasauna kuusi vuotta putkeen, kunnes mutsi tajusi vihdoinkin lahtea.
Ovatko nämä naiset vähän tyhmiä, jos eivät itse huomaa, että eristäytyvät? Miksi he edes alkavat eristäytyä? Eikö hälytyskellot soi siinä vaiheessa yhtään? Vai ovatko he niin riippuvaisia miehestään, että mieluummin luopuvat kaikista muista ihmissuhteistaan ja tukiverkostoistaan? Miksi tilanne pitää päästää siihen asti, että ei ole enää paikkaa minne mennä? Eikö väkivaltaisesta suhteesta kannattaisi lähteä jo paljon aikaisemmin? Mieluiten heti ensimmäisestä kerrasta?
T Ä M Ä!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kyllä nyt hyvänen aika hälytyskellojen pitäisi soida jos ystävät jää, perhe jää, kaikki jää, paitsi MIES.
Läheskään kaikissa väkivaltaisissa suhteissa ystävät ja perhe eivät jää. Lähipiiristä eristäminen on varmastikin yksi tunnetuimmista hälytysmerkeistä, ja se saattaa jopa johtaa harhaan. Omalla kohdallani mies ei rajoittanut yhteydenpitoa perheeseeni tai ystäviini millään tavoin, vaan jopa kannusti siihen. Hän ei myöskään ollut pätkääkään mustasukkainen tai rajoittanut menemisiäni millään tavoin. Se toki helpotti lähtemistä, mutta teki tilanteen tunnistamisesta paljon vaikeampaa, koska yleinen kuvitelma tosiaan on, että väkivaltaan liittyy aina mustasukkaisuus ja ystävistä ja perheestä eristäminen.
Lisäksi läheskään kaikilla ei ole sellaista perhettä tai ystäviä, jotka auttaisivat. Väkivaltainen henkilö on usein todella taitava esittämään hurmaavaa, joten läheiset saattavat jopa tuomita lähtöyritykset tai siirtyä toisen puolelle.
Juuri näin tapahtuu. Läheiset syyllistävät sinut, eivätkä usko puoliakaan. Sen lisäksi tulevat poliisit, sosiaalipuolen koko henkilökunta ja oikeuslaitos. Sinua ei uskota, vaan syyllistetään ja kun alat esittää todistusaineistoa, olet vielä sairaampi. Kukaan normaali ihminen ei säästä mitään todisteita mistään kauheasta vaan ainoastaa sellaiset, jotka suunnitelmallisesti yrittävät mustamaalata kilttejä miesuhreja (joiksi nämä vallankäyttäjät muiden silmissä poikkeuksetta muuttuvat).
Tämä on niin totta. Lastensuojelu suojelee lähinnä väkivaltaisten isien halua tavata lapsiaan valvomattomasti. Olisihan se ikävää, jos miehelle tulisi paha mieli, kun ei saa tahtoaan läpi. Ihan sama, vaikka tappaisi tai pahoinpitelisi lapsiaan ja entistä puolisoaan.
Yhteinen, puolustuskyvytön lapsi oli minulla syy palata turvakodista takaisin kotiin. Pelkäsin, että eron jälkeen mieheni saa yksinhuoltajuuden tai "parhaimmassa" tapauksessa meillä olisi yhteishuoltajuus. En kuitenkaan halunnut, että lapseni viettää aikaa isänsä kanssa. Mitä silloin voisi tapahtua, kun en ole valvomassa ja puolustamassa häntä? En voi jättää puolustuskyvytöntä lasta isänsä armoille! Harva ymmärtää ratkaisuani ja onhan se varmasti vaikea käsittää ellei ole itse ollut samassa tilanteessa. Odotan, että lapseni täyttää 12-vuotta ja sitten hänen mielipide painaa enemmän kuin isänsä sana. Enää kahdeksan vuotta. Kyllä sen kestän.
Koska täällä moni on sitä mieltä että parisuhdeväkivaltaa ei kertakaikkiaan voi paeta, ja miehiä ei voi jättää yksin kun raiskaavat ja tappavat kumminkin, niin eipä siinä mitään, sitten pitää tyytyä asemaansa ja olla onnellisena pahoinpideltävänä. Ihmettelen, jos ei muka KUKAAN usko uhria kun turvakotejakin on nykyään kaikkialla!
Vierailija kirjoitti:
Koska täällä moni on sitä mieltä että parisuhdeväkivaltaa ei kertakaikkiaan voi paeta, ja miehiä ei voi jättää yksin kun raiskaavat ja tappavat kumminkin, niin eipä siinä mitään, sitten pitää tyytyä asemaansa ja olla onnellisena pahoinpideltävänä. Ihmettelen, jos ei muka KUKAAN usko uhria kun turvakotejakin on nykyään kaikkialla!
Saanko veikata: olet ammatiltasi poliisi? Ei millään pahalla, mutta vaikutat juuri niiltä kyynistyneiltä poliiseilta, joita olen tavannut. t. sossu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska täällä moni on sitä mieltä että parisuhdeväkivaltaa ei kertakaikkiaan voi paeta, ja miehiä ei voi jättää yksin kun raiskaavat ja tappavat kumminkin, niin eipä siinä mitään, sitten pitää tyytyä asemaansa ja olla onnellisena pahoinpideltävänä. Ihmettelen, jos ei muka KUKAAN usko uhria kun turvakotejakin on nykyään kaikkialla!
Sieltä turvakodistakin on joskus lähdettävä, ja lapset on vietävä päiväkotiin ja kouluun. Aika harva haluaa jättää lapset väkivaltaisen vanhemman armoille yksinään varsinkin, kun on ihan todennäköistä, että lapsia käytetään koston välineenä.
Ahaa, taas on palstan tunnettu " Sukunimihullu " ehtinyt näppäimistön ääreen. Hän muka tietää, että on ihan" oikein että miehet teitä listii," saatte pataan ihan syystä. Vikana on vanha sukunumilaki. Hän on numero 62. Eräs pipipää kai itsekin. Kun nainen alkaa parisuhteen, tulee raskaaksi , synnyttää ja hoitaa aivan pientä vauvaa, on hän oikeasti tosi rohkea. Siinä on jo paljon riskejä, eikä sen nuoren naisen perheonni riipu hänen sukunimestään. Näyttää siltä, että se suurin uhka on nykyään se mies. Ongelma kai näyttää olevan, ettei siitä nuorukaisesta kasva miestä ja vastuunottajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen, puolustuskyvytön lapsi oli minulla syy palata turvakodista takaisin kotiin. Pelkäsin, että eron jälkeen mieheni saa yksinhuoltajuuden tai "parhaimmassa" tapauksessa meillä olisi yhteishuoltajuus. En kuitenkaan halunnut, että lapseni viettää aikaa isänsä kanssa. Mitä silloin voisi tapahtua, kun en ole valvomassa ja puolustamassa häntä? En voi jättää puolustuskyvytöntä lasta isänsä armoille! Harva ymmärtää ratkaisuani ja onhan se varmasti vaikea käsittää ellei ole itse ollut samassa tilanteessa. Odotan, että lapseni täyttää 12-vuotta ja sitten hänen mielipide painaa enemmän kuin isänsä sana. Enää kahdeksan vuotta. Kyllä sen kestän.
Kuulostaa ihan kamalalta. Olen itse ollut samassa tilanteessa, mutta pääsin lähtemään. Voinko jotenkin auttaa sinua? Voin kehittää vaikka anonyymin sähköpostiosoitteen, jos haluat jutella kahden kesken.
Onko miehesi fyysisesti väkivaltainen? Jos on, yritä päästä lääkärille näyttämään kaikki merkit. Onko hän pahoinpidellyt lasta?
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen, puolustuskyvytön lapsi oli minulla syy palata turvakodista takaisin kotiin. Pelkäsin, että eron jälkeen mieheni saa yksinhuoltajuuden tai "parhaimmassa" tapauksessa meillä olisi yhteishuoltajuus. En kuitenkaan halunnut, että lapseni viettää aikaa isänsä kanssa. Mitä silloin voisi tapahtua, kun en ole valvomassa ja puolustamassa häntä? En voi jättää puolustuskyvytöntä lasta isänsä armoille! Harva ymmärtää ratkaisuani ja onhan se varmasti vaikea käsittää ellei ole itse ollut samassa tilanteessa. Odotan, että lapseni täyttää 12-vuotta ja sitten hänen mielipide painaa enemmän kuin isänsä sana. Enää kahdeksan vuotta. Kyllä sen kestän.
Isät lasten asialla saivat tahtonsa läpi. Vieraannuttamisen tunnistamiseksi uudessa laissa (astuu voimaan joulukuussa 2019) huollosta ja tapaamisoikeudesta painotetaan lapsen kuulemisessa sitä, ettei lapseen ole vaikutettu.
Tutkimusten mukaan tiedetään, että erityisesti väkivaltaisissa suhteissa äidin ja lapsen suhde on läheinen. Heitä yhdistää yhteinen uhka, pelko ja historia. Mutta nyt tämä tullaan kääntämään lainkin oikeuttamana vieraannuttamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska täällä moni on sitä mieltä että parisuhdeväkivaltaa ei kertakaikkiaan voi paeta, ja miehiä ei voi jättää yksin kun raiskaavat ja tappavat kumminkin, niin eipä siinä mitään, sitten pitää tyytyä asemaansa ja olla onnellisena pahoinpideltävänä. Ihmettelen, jos ei muka KUKAAN usko uhria kun turvakotejakin on nykyään kaikkialla!
Saanko veikata: olet ammatiltasi poliisi? Ei millään pahalla, mutta vaikutat juuri niiltä kyynistyneiltä poliiseilta, joita olen tavannut. t. sossu
En ole kyynistynyt, vaan järkyttynyt teidän vastauksista, jotka antavat näille ukoille luvan jatkaa hakkaamista ja väkivaltaa kun ei uskalla lähteä. Ilman se ei kumminkaan lopu ja piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska täällä moni on sitä mieltä että parisuhdeväkivaltaa ei kertakaikkiaan voi paeta, ja miehiä ei voi jättää yksin kun raiskaavat ja tappavat kumminkin, niin eipä siinä mitään, sitten pitää tyytyä asemaansa ja olla onnellisena pahoinpideltävänä. Ihmettelen, jos ei muka KUKAAN usko uhria kun turvakotejakin on nykyään kaikkialla!
Sieltä turvakodistakin on joskus lähdettävä, ja lapset on vietävä päiväkotiin ja kouluun. Aika harva haluaa jättää lapset väkivaltaisen vanhemman armoille yksinään varsinkin, kun on ihan todennäköistä, että lapsia käytetään koston välineenä.
Turvakodissa uskotaan.
Mutta sieltä saaduista dokumenteista sanotaan oikeudessa, että "näitä papereitahan saa tehtailtua kuka tahansa, kyllähän nämä mustamaalaamistarkoituksessa turvakotiin menijät tiedetään". Tämä tarina on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska täällä moni on sitä mieltä että parisuhdeväkivaltaa ei kertakaikkiaan voi paeta, ja miehiä ei voi jättää yksin kun raiskaavat ja tappavat kumminkin, niin eipä siinä mitään, sitten pitää tyytyä asemaansa ja olla onnellisena pahoinpideltävänä. Ihmettelen, jos ei muka KUKAAN usko uhria kun turvakotejakin on nykyään kaikkialla!
Sieltä turvakodistakin on joskus lähdettävä, ja lapset on vietävä päiväkotiin ja kouluun. Aika harva haluaa jättää lapset väkivaltaisen vanhemman armoille yksinään varsinkin, kun on ihan todennäköistä, että lapsia käytetään koston välineenä.
Turvakodissa uskotaan.
Mutta sieltä saaduista dokumenteista sanotaan oikeudessa, että "näitä papereitahan saa tehtailtua kuka tahansa, kyllähän nämä mustamaalaamistarkoituksessa turvakotiin menijät tiedetään". Tämä tarina on totta.
Joo, turvakodissa käyminen ei oikeuden mielestä todista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska täällä moni on sitä mieltä että parisuhdeväkivaltaa ei kertakaikkiaan voi paeta, ja miehiä ei voi jättää yksin kun raiskaavat ja tappavat kumminkin, niin eipä siinä mitään, sitten pitää tyytyä asemaansa ja olla onnellisena pahoinpideltävänä. Ihmettelen, jos ei muka KUKAAN usko uhria kun turvakotejakin on nykyään kaikkialla!
Saanko veikata: olet ammatiltasi poliisi? Ei millään pahalla, mutta vaikutat juuri niiltä kyynistyneiltä poliiseilta, joita olen tavannut. t. sossu
Tästä tulikin mieleen, kun olin itse kuulusteltavana pahoinpitelyasiassa uhrina. Poliisi moneen kertaan ihmetteli, että miksen vain ollut lähtenyt suhteesta. Eikö poliisien koulutukseen tosiaan sisälly yhtään kurssia psykologiaa tms.? Ihme puuhastelua ja uhrien syyllistämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska täällä moni on sitä mieltä että parisuhdeväkivaltaa ei kertakaikkiaan voi paeta, ja miehiä ei voi jättää yksin kun raiskaavat ja tappavat kumminkin, niin eipä siinä mitään, sitten pitää tyytyä asemaansa ja olla onnellisena pahoinpideltävänä. Ihmettelen, jos ei muka KUKAAN usko uhria kun turvakotejakin on nykyään kaikkialla!
Saanko veikata: olet ammatiltasi poliisi? Ei millään pahalla, mutta vaikutat juuri niiltä kyynistyneiltä poliiseilta, joita olen tavannut. t. sossu
Sossu, voisitko sinä avata minulle, kuinka on mahdollista, ettei minkäänlaista sensitiivisyyskoulutusta vallankäytöstä ole? Yksikään ihminen sosiaalipuolella, poliisi tai oikeuslaitoksen henkilö ei ole osannut tehdä eroa riidan ja väkivallan välille. Väkivallan erottaa riidasta pelko. Mikäli joku osapuoli pelkää, on tarkasti selvitettävä syyt siihen. Lisäksi, jo ennen eroa ilmennyt vallankäyttö usein pahenee eron jälkeen, kun "hyväksytty" kontrolli vähenee. Ei ole olemassa silloin todellakaan sellaista kuin "normaali eronjälkeinen riitely".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin
Miehet joutuvat perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi jopa useammin kuin naiset. Perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.
https://yle.fi/uutiset/3-5487134
Tutkija Venla Salmi Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta toteaa, että perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.
- Ehkä taustalla on se, että naisen ajatellaan olevan haavoittuvampi uhri ja sillä tavalla halutaan korostaa naisuhrin asemaa, Salmi arvioi.
- Silloin kun miehet ottavat meihin yhteyttä, he saattavat sanoa, että poliisilta on tullut vähätteleviä kommentteja tai heille on jopa naureskeltu. Miehiä ei välttämättä oteta vakavasti, kun he pyytävät apua, turvakodin kriisityöntekijä Hanna Mikkonen kuvaa.Elämme väkivaltaisen hirviönaisten maassa.
Nyt puhutaan parisuhdeväkivallasta, ei perheväkivallasta. Perheväkivallaksi lasketaan esim isien ja poikien välinen väkivalta, mikä selittää kommenttiasi.
Luepa huviksesi kuinka moni nainen Suomessa kuolee vuosittain parisuhdeväkivallan uhrina, ja vertaa sitä lukua miehiin. Tule sitten pätemään.
Otsikossa puhutaan perheväkivallasta.
Lisäksi jos olisit lukenut linkin uutisen, olisit nähnyt tämän:
Nainen syyllistyy sen sijaan puolisonsa törkeään pahoinpitelyyn tai henkirikoksen yritykseen vähintään yhtä usein kuin mies. Tilastokeskuksen mukaan mies on uhrina jopa hieman useammin kuin nainen, vaikka luvut ovatkin lähellä toisiaan.
Miten meni omasta mielestä?
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi/sukupuolistunut…
"Kattavin viranomaistilasto on Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (entinen Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos), Poliisiammattikorkeakoulun ja Poliisihallituksen ylläpitämä henkirikollisuuden seurantajärjestelmä, joka sisältää tiedot kaikesta kuolemaan johtaneesta väkivallasta. Reilusti yli puolet henkirikoksista on miesten keskinäistä väkivaltaa (61 %).
Toiseksi yleisin henkirikostyyppi on kuitenkin parisuhdekumppanin tai entisen kumppanin surmaama nainen (16 %). Nainen joutuu kumppaninsa surmaamaksi kolme kertaa miehiä useammin."
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/201803282200842463
"EU-tutkimuksen (2016) mukaan Suomi on naisille toiseksi turvattomin maa, ja Suomessa tapahtuvista väkivaltarikoksista 30 prosenttia oli nykyisen tai entisen kumppanin tekemiä."
"Laajan EU-tutkimuksen (2016) mukaan suomalaisista naisista lähes puolet (47%) kertoi kokeneensa fyysistä väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen. Tutkimuksen mukaan 30 prosenttia Suomessa tapahtuvista väkivaltarikoksista oli nykyisen tai entisen kumppanin tekemiä.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 viranomaisten tietoon tulleissa pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa oli 9000 uhria, joista suurin osa (69%) oli naisia."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska täällä moni on sitä mieltä että parisuhdeväkivaltaa ei kertakaikkiaan voi paeta, ja miehiä ei voi jättää yksin kun raiskaavat ja tappavat kumminkin, niin eipä siinä mitään, sitten pitää tyytyä asemaansa ja olla onnellisena pahoinpideltävänä. Ihmettelen, jos ei muka KUKAAN usko uhria kun turvakotejakin on nykyään kaikkialla!
Saanko veikata: olet ammatiltasi poliisi? Ei millään pahalla, mutta vaikutat juuri niiltä kyynistyneiltä poliiseilta, joita olen tavannut. t. sossu
En ole kyynistynyt, vaan järkyttynyt teidän vastauksista, jotka antavat näille ukoille luvan jatkaa hakkaamista ja väkivaltaa kun ei uskalla lähteä. Ilman se ei kumminkaan lopu ja piste.
Tervetuloa naisten todellisuuteen Suomessa vuonna 2019! Kylläpä naiset itsekin tietävät, että väkivalta ei jäämällä lopu. Mutta kuka voi taata, että väkivalta loppuu eroon? Rehellisesti sanottuna: ei kukaan. Siksi ymmärrän naisia, jotka valitsevat jäämisen. Parhaimmassa tapauksissa väkivalta voi vähentyä tai loppua (hetkellisesti), kun tekijää miellytetään eikä provosoida. Kyllä jokainen näistä naisista on laskenut moneen kertaan jäämisen ja eron hyöty-haittasuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin
Miehet joutuvat perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi jopa useammin kuin naiset. Perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.
https://yle.fi/uutiset/3-5487134
Tutkija Venla Salmi Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta toteaa, että perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.
- Ehkä taustalla on se, että naisen ajatellaan olevan haavoittuvampi uhri ja sillä tavalla halutaan korostaa naisuhrin asemaa, Salmi arvioi.
- Silloin kun miehet ottavat meihin yhteyttä, he saattavat sanoa, että poliisilta on tullut vähätteleviä kommentteja tai heille on jopa naureskeltu. Miehiä ei välttämättä oteta vakavasti, kun he pyytävät apua, turvakodin kriisityöntekijä Hanna Mikkonen kuvaa.Elämme väkivaltaisen hirviönaisten maassa.
Voi Jeesus. Eihän täällä kukaan ole väittänyt, etteikö miehetkin kärsisi parisuhde-/perheväkivallasta. Aina kun tulee näitä uutisia, että mies on tehnyt jotain naiselle, niin tullaan jakelemaan näitä linkkejä siitä kuinka miehetkin kärsivät. Kyllä vain, eikä kukaan täällä ole sanonut etteikö miehet voisi olla uhreja.
No esim Sellon tapauksen ymmärrän niin, että nainen oli kokenut mahdottomaksi päästä miehestä eroon ja yritti siksi olla jonkinlaisissa väleissä, kun ei siltä hullulta pakoonkaan päässyt, kunnolla. Itse olin samanlaisessa tilanteessa, mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin minun aloittaa uusi elämä. Nimi vaihtoon, turvakiellot, uusi paikkakunta, yhteydet poikki hyvin moniin ihmisiin.
Tapaturma-asemalla nään näitä hakattuja naisia jatkuvasti. Siinä kiireessä ei ehdi paljon neuvomaan. Olen kuitenkin reilusti nevonut heitä, ja kertonut, miten moni on saanut uuden elämän eron jälkeen. Ja tiedoksi vain, niitä lapsia ei mikään laki pakota tapaamaan väkivaltaista ex -miestä. Jos äiti ei anna tavata, ei äiti joudu siitä vankilaan. Parempi ettei nykyisin mene naimisiin, pitää niitä lapsia kuin olisi yksinhuoltaja. Silloin selviää helpommin ongelmista AVO-puolison kanssa. Uusi keino miehillä on viedä naisen omaisuus ja rahat, nykytilanteessa kun naiset omistavat usein enemmän kuin miehet. Myös se eristäminen, kieltämällä sukulaisissa käymisen ja soittamisen on lisääntynyt. Siskolle voi soittaa vaan ulkona käydessään kävelyllä. Moni nuori nainen ei saa käydä lapsuudenkodissaan 2 kilometrin päässä. ??
Niinhän ne nousisi juu, mutta joku raja kai siinäkin mitä saavat tehdä. Mun mielestä kaikilla on oikeus koskemattomuuteen.