Ahdistuneena kysyn, miten te muut elätte joka päivä sen ajatuksen kanssa että ihan yllättäen voi tapahtua jotain kauheaa??

On kokenut huonompia aikoja niin osaa olla kiitollinen kun menee hyvin. Ja ihan tavallinen normipäivä ON tosi hyvä päivä kun vertaa huonoon aikaan.

Olen tottunut tuohon lapsesta asti. Äitini oli väkivaltainen ja arvaamaton päihteiden käyttäjä. Kaikkeen tottuu.

Jo lähdössä saadut perusturvallisuuden kokemukset.

Miten se pelko estää sen tapahtumasta? Ihan turha märehtiä sellaista mille ei mitään voi. 

Jossain kohti voi saada tarpeekseen murehtimisesta ja mielikuvituksen luomista kauhuskenaarioista ahdistumisesta. Ei ne ahdistavat ajatukset ja mielikuvat ainakaan niitä miettimällä lopu.

Nautit hyvistä asioista tässä ja nyt. Päätä oikein kerätä päähän boksi johon keräät kaikki kivat asiat. Sano sun läheisille joista välität joka pv että ne on tärkeitä ja tee niiden kanssa hauskoja asioita.

Koska ikinä ei voi tietää, ja ahdistus on turhaa koska, no ei voi tietää. Ja lopulta 100% tapahtuu jotain pahaa, esim kuolema.

Lääkitys auttaa.

Kyllä, ihmiselämä on hauras. En vain ajattele sitä, mitä kamalaa voi tapahtua. On turha olla huolissaa jostain sellaisesta, jota ei ole vielä tapahtunut, eikä ehkä tule edes koskaan tapahtumaan.

Teen työtä, jossa näen perusturvallisuuteen tuudittautuneen ihmiselämän murenevan hetkessä (kriisityötä). Työ on opettanut kiitollisuutta ja huomaamaan hyvä siinä hetkessä, mitä elät. Menneitä, eikä tulevia kannata murehtia.

Ajattele asiaa näin...

Jos meistä jokainen laittaisi ahdistuksensa säkkiin ja jättäisi oven pieleen, lähtiessä saisit ottaa mukaasi ihan minkä haluat.

Mitä tekisit?

Eikö se oma tuttu olisi kuitenkin paras vaihtoehto?

Ja ala sitten työstää sitä paremaksi.

Pitää vain olla onnellinen, että nyt on nyt ja kaikki on hyvin. Tiedän tuon tunteen kyllä! Olen kääntänyt sen jonkinlaiseksi kiitollisuudeksi. Minulla on lämmin, turvallinen koti, puhdasta vettä, ruokaa, netti jne.

Koska luotan itseeni. En säntää tien yli varmistamatta, että auto antaa tietä. En kulje musiikit korvilla keskellä yötä yksin. En varta vasten mene tilanteisiin, joista tulee epävarma olo. Kannan sumutinta mukanani ja katselen ympärilleni. En mene varta vasten keskellä yötä paikkoihin, mutta silloin kun menen, pidän aistit tarkkoina ja sumuttimen lähellä. En kaahaile (en myöskään matele. Rakastan vauhtia.) Otan huomioon sääolosuhteet ja noudatan rajoituksia. Jos otan alkoholia, en aja. Menen siis AINA vain vesiselvänä rattiin. Yms. Yms. Yms. Kyllä terveellä järjellä pärjää pitkälle.

Hmm, minkähän luokan kauheuksia Ap tarkoittaa. Sairastuminen? Joku murtautuu asuntoon ryöstöaikeissa? Tulipalo? Ydinvoimalaonnettomuus? Asteroidi taivaalta?

Sen verran pelokas olen, että mielelläni en kulje autokyydillä, vaan yleensä kävelen ja oikeasti pitkät matkat sitten junalla. Ihmiset ovat sen verran törppöjä, että koen autoliikenteen oikeasti arvaamattomaksi ja vaaralliseksi, vaikka kuski itse ajaisikin varoen, taitavasti ja sääntöjen mukaan.

Ihmissuhteissakin minun on vaikeaa luottaa muihin, mutta ja ehkä juuri siksi viihdyn paljon itsekseni.

Elämä pysyy mukavana ja ahdistus loitolla, kun elää tasaisesti ja varman päälle. Kaikenlaista voi sattua, mutta mitä todennäköisimmin ei satu. Ei auta pelätä ennalta sellaista, mitä ei lainkaan voi omalla toiminnalla ennakoida tai estää.

Tosi monesti on ollutkin lähetä piti -tilanteita. Ehkä niiden ansiosta on kiitollinen tästä hetkestä, kun kaikki on hyvin tai edes tylsän tavallisesti. Murehditaan sitten kun on murehdittavaa. Kun tästä elämästä ei oo mitään takeita koskaan luvattukaan. Suurta osaa meistä kohtaa jossain vaiheessa sairaudet tai tapaturmat, ja kuolema se tulee jokaiselle.

Ajamisesta vielä: ajan vain pirteänä. Parin kilometrin päähän lähikauppaan voin ajaa hieman väsyneenä, ja olen ajanutkin, koska osaan reitin vaikka unissani ja tunnistan kyllä missä vaiheessa en ole enää rattikunnossa. En siis ota typeriä riskejä asioissa.

"Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää."

-Eeva Kilpi

Sehän vain lisää elämän kauneutta ja hienoutta, että kaikki loppuu aikanaan ja yllättäenkin.

Jos tapahtuu niin tapahtuu. Sillä aikaa aion elellä ihan normaalisti.

YHYY OON NIIN AHISTUNUT YHYY😫

Sitten kun jotain tapahtuu niin mietitään miten siitä selvitään, aina löytyy joku tapa, joten en ajattele tulevaisuutta juurikaan.

Vierailija kirjoitti:

On kokenut huonompia aikoja niin osaa olla kiitollinen kun menee hyvin. Ja ihan tavallinen normipäivä ON tosi hyvä päivä kun vertaa huonoon aikaan.

Luulen että tässä on joku perustavaa laatua oleva ero. Minä en koskaan koe näinpäin vaan pienimmästäkin vastoinkäymisestä pelkään vaan enemmän ja tavallisesta normipäivästäkin tulee pelottava. (ei ap)