Lue keskustelun säännöt.
Taas uusi perheväkivallan uhri, miten niin moni nainen voi sietää/kestää väkivaltaa?
24.04.2019 |
On vaan niin vaikea ymmärtää, onko se miehen tarve niin suuri, että on valmis kärsimään väkivaltaa ja usein jopa menettämään henkensä? Eikö mieluummin olisi yksin ja turvassa kuin peläten ja kärsien?
Jos sinulla on kokemusta, kerro ihmeessä, miksi siedät väkivaltaa?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Yleensähän se henki lähtee nimenomaan kun nainen jättää väkivaltaisen hullun.
Mikset kysy, mikä näitä mielenvikaisia miehiä vaivaa, kun haluavat olla painostamalla ja uhkailemallakin naisten kanssa, vaikka vihaavat naisia.
Tuo on hyvä kysymys, vaikea käsittää, että noita sairaita hulluja on vaikka kuinka paljon. Mutta sellaisen kanssa ei kai ole pakko olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Useimmat naista arjen sankareista uhkaavat t*ppaa naisen/taman sukulaisia/lapsen/jne jos nainen lahtee. Monilla ei ole paikkaa mihin menna, kun mies on eristanyt kaikista ystavista ja sukulaisista. Mutta pahin pelko lahtemisessa on se, etta mies loytaa ja kostaa.
Plus etta jotkut naiset oikeasti uskovat, kun mies katuu pahoinpitelyn jalkeen ja sanoo, ettei koskaan enaa lyo...
Oma lapsuus meni kivasti turpaan ottaessa, kun oma aiti uskoi miesta joka kerta. Saatiin viikottainen turpasauna kuusi vuotta putkeen, kunnes mutsi tajusi vihdoinkin lahtea.
Ovatko nämä naiset vähän tyhmiä, jos eivät itse huomaa, että eristäytyvät? Miksi he edes alkavat eristäytyä? Eikö hälytyskellot soi siinä vaiheessa yhtään? Vai ovatko he niin riippuvaisia miehestään, että mieluummin luopuvat kaikista muista ihmissuhteistaan ja tukiverkostoistaan? Miksi tilanne pitää päästää siihen asti, että ei ole enää paikkaa minne mennä? Eikö väkivaltaisesta suhteesta kannattaisi lähteä jo paljon aikaisemmin? Mieluiten heti ensimmäisestä kerrasta?
Eivät ole. Se manipulointi on niin hienovaraista ja tapahtuu useiden vuosien aikana, ettei sitä edes tajua. Uhri alkaa itsekin uskoa, että kavereilla tosiaan on huono vaikutus on tai että he kohtelevat ikävästi tai mitä ikinä. Lisäksi läheskään kaikissa väkivaltaisissa suhteissa ei eristetä lähipiiristä. Yksikään väkivaltainen suhde ei ala siten, että mukava ja reilu kumppani yks kaks yllättäen tempaisee turpaan, vaan ennen ensimmäistä lyöntiä taustalla on todennäköisesti jo useiden vuosien manipulointi ja aivopesu, joten uhri saattaa itsekin uskoa olevansa syyllinen, koska ärsytti toista. Väkivallan jälkeen taas väkivaltainen kumppani on katuva ja pyytelee anteeksi ja lupaa muuttua ja muutenkin tekee kaikkensa, että toinen jää. Voi ollakin, että seuraavaan lyöntiin menee jopa vuosia, mutta henkinen väkivalta jatkuu. Lopulta uhri on henkisesti ja mahdollisesti taloudellisesti niin alistettu, ettei hän enää pääse lähtemään. Väkivalta yleensä myös pahenee siinä vaiheessa, jos uhri yrittää lähteä, ettei hän uskalla lähteä. Lisäksi uhrin häpeä on suuri, sillä sinun kaltaisesi ihmiset syyttävät aina uhria eivätkä pahoinpitelijää.
Eli he ovat vain tietämättömiä. Näistä asioista on kuitenkin kirjoitettu ja puhuttu lukuisia kertoja erilaisissa foorumeissa, mutta he eivät ole koskaan lukeneet eivätkä katsoneet mitään sellaista. Ehkä parisuhdetta varten pitäisi suorittaa jonkinlainen parisuhdeajokortti, jossa kerrottaisiin erilaiset merkit manipuloinnista, aivopesusta, henkisestä ja fyysisestä väkivallasta jne. Nimittäin mitä pidempään alistuu, sitä voimakkaamman reaktion lähtö aiheuttaa väkivaltaisessa. Siksi olisi hyvä lähteä heti ensimmäisten merkkien ilmestyessä.
Moni on tietoinen noista kaikista asioista, mutta joutuu silti ja jääkin väkivaltaiseen suhteeseen. Ei se ole noin yksinkertaista. Käytösmallit ja asenteet ovat syvällä ihmisissä. Aina huonosti kohdeltu ja alistettu ihminen on hyvin sopeutunut sietämään huonoa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Useimmat naista arjen sankareista uhkaavat t*ppaa naisen/taman sukulaisia/lapsen/jne jos nainen lahtee. Monilla ei ole paikkaa mihin menna, kun mies on eristanyt kaikista ystavista ja sukulaisista. Mutta pahin pelko lahtemisessa on se, etta mies loytaa ja kostaa.
Plus etta jotkut naiset oikeasti uskovat, kun mies katuu pahoinpitelyn jalkeen ja sanoo, ettei koskaan enaa lyo...
Oma lapsuus meni kivasti turpaan ottaessa, kun oma aiti uskoi miesta joka kerta. Saatiin viikottainen turpasauna kuusi vuotta putkeen, kunnes mutsi tajusi vihdoinkin lahtea.
Ovatko nämä naiset vähän tyhmiä, jos eivät itse huomaa, että eristäytyvät? Miksi he edes alkavat eristäytyä? Eikö hälytyskellot soi siinä vaiheessa yhtään? Vai ovatko he niin riippuvaisia miehestään, että mieluummin luopuvat kaikista muista ihmissuhteistaan ja tukiverkostoistaan? Miksi tilanne pitää päästää siihen asti, että ei ole enää paikkaa minne mennä? Eikö väkivaltaisesta suhteesta kannattaisi lähteä jo paljon aikaisemmin? Mieluiten heti ensimmäisestä kerrasta?
Eivät ole. Se manipulointi on niin hienovaraista ja tapahtuu useiden vuosien aikana, ettei sitä edes tajua. Uhri alkaa itsekin uskoa, että kavereilla tosiaan on huono vaikutus on tai että he kohtelevat ikävästi tai mitä ikinä. Lisäksi läheskään kaikissa väkivaltaisissa suhteissa ei eristetä lähipiiristä. Yksikään väkivaltainen suhde ei ala siten, että mukava ja reilu kumppani yks kaks yllättäen tempaisee turpaan, vaan ennen ensimmäistä lyöntiä taustalla on todennäköisesti jo useiden vuosien manipulointi ja aivopesu, joten uhri saattaa itsekin uskoa olevansa syyllinen, koska ärsytti toista. Väkivallan jälkeen taas väkivaltainen kumppani on katuva ja pyytelee anteeksi ja lupaa muuttua ja muutenkin tekee kaikkensa, että toinen jää. Voi ollakin, että seuraavaan lyöntiin menee jopa vuosia, mutta henkinen väkivalta jatkuu. Lopulta uhri on henkisesti ja mahdollisesti taloudellisesti niin alistettu, ettei hän enää pääse lähtemään. Väkivalta yleensä myös pahenee siinä vaiheessa, jos uhri yrittää lähteä, ettei hän uskalla lähteä. Lisäksi uhrin häpeä on suuri, sillä sinun kaltaisesi ihmiset syyttävät aina uhria eivätkä pahoinpitelijää.
Eli he ovat vain tietämättömiä. Näistä asioista on kuitenkin kirjoitettu ja puhuttu lukuisia kertoja erilaisissa foorumeissa, mutta he eivät ole koskaan lukeneet eivätkä katsoneet mitään sellaista. Ehkä parisuhdetta varten pitäisi suorittaa jonkinlainen parisuhdeajokortti, jossa kerrottaisiin erilaiset merkit manipuloinnista, aivopesusta, henkisestä ja fyysisestä väkivallasta jne. Nimittäin mitä pidempään alistuu, sitä voimakkaamman reaktion lähtö aiheuttaa väkivaltaisessa. Siksi olisi hyvä lähteä heti ensimmäisten merkkien ilmestyessä.
Hienoa uhrien syyllistystä jälleen. Ehkä tuo suojelee sinua siltä pelolta, että voisit itse joskus päätyä väkivaltaiseen suhteeseen, koska kyllähän sinä nyt olet fiksumpi kuin ne muut. Mitäs jos käyttäisit uhrien syyllistämisen sijaan aikasi pahoinpitelijöiden tuomitsemiseen? Vai onko ihan ok pahoinpidellä, jos joku ei ole lukenut riittävästi väkivaltaisten suhteiden varoitusmerkeistä? Tuomitsemalla uhrit teet heidän lähtemisestään vaikeampaa ja annat pahoinpitelijöille oikeuden vetää turpaan, koska olisihan uhrin pitänyt tajuta ajoissa, ettei unelmien puoliso olekaan aina sellainen.
En mä syyllistä uhreja. Jos kyse on tietämättömyydestä, silloinhan tiedon määrää pitää lisätä ja kohdentaa tieto sinne, mistä siitä on eniten hyötyä. Jos syy alistumiseen on lapsuudenkodissa eli lapsesta lähtien on pitänyt jotain asiaa normaalina ja oikeutettuna, silloin sopivin paikka oikean tiedon jakamiseen olisi jo peruskoulussa. Pitäisikö viimeistään yläasteella olla ihmissuhteisiin liittyvä oppiaine? Sellainen, jossa opetettaisiin, miten toista ihmistä saa ja ei saa kohdella sekä opetettaisiin tunnistamaan vaaran merkit?
Näissä ei tarvitse olla naisen taholta mitään mystistä "jäämistä", minkä jälkeen suhde muuttuu vaaralliseksi. Häiriintyneet ihmiset ovat häiriintyneitä sieltä ensimmäisiltä treffeiltä asti, ja aloittavat terrorisoinnin heti, kun suhde/tapailu uhkaa loppua tai muuten vain huvittaa. Kerro toki, miten tunnistaa häiriintynyt ihminen ennen kuin olet edes käynyt ensimmäisillä treffeillä tällaisen kanssa. Psykopaatit ja narsistit kun tuppaavat onnistumaan huijaamaan psykiatrian alan ammattilaisiakin näennäisellä normaali udella.
Meillä oli todella onnellinen parisuhde ennen lapsen saamista. Lapsen saamisen jälkeen mies vetäytyi eikä suostunut juurikaan edes auttamaan lapsen kanssa. Riitelimme siitä paljon, mutta muuten mitään erityisen hälyttävää ei ollut. Kävimme pariterapiassakin, ja terapeutin mukaan miehelle puhkesi masennus lapsen syntymän myötä, sillä hänen oma lapsuutensa oli ollut rankka. Kävimme terapiassa, ja tilanne parani hetkeksi. Se jälkeen se alkoi taas pahentua, kunnes päätin erota. Eroilmoituksen jälkeen alkoi helvetti, josta ulospääsy pienen lapsen kanssa ei todellakaan ollut helppoa. Fyysistä väkivaltaa ei vielä sinäkään vaiheessa juuri ollut, mutta uhka kylläkin. Pelkäsin miehen vievän lapsen minulta kokonaan tai jopa tappavan tämän. Miehen löydettyä uuden naisystävän tilanne alkoi vähitellen rauhoittua, mutta minulla meni lähemmäs vuosi järjettömän suuren pelon ja ahdistuksen vallassa.
Todella suurella osalla esimerkiksi tänne kirjoittavsita naisista on hyvin samankaltainen tilanne, kuin meillä oli. Mies ei hoida lasta, taloudellinen tilanne on huono, riidellään paljon... Silti naisia kerta toisensa kehotetaan jäämään, koska miehillä vaan kestää kasvaa isyyteen ja koska äitien paikka nyt vaan on kotona. Tilanne ei välttämättä pahene, jos nainen tosiaan alistuu, mutta väkivalta voi muuttua monin kerroin pahemmaksi, jos nainen ei teekään kaikkea, kuten mies haluaa, tai yrittää jopa lähteä.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Useimmat naista arjen sankareista uhkaavat t*ppaa naisen/taman sukulaisia/lapsen/jne jos nainen lahtee. Monilla ei ole paikkaa mihin menna, kun mies on eristanyt kaikista ystavista ja sukulaisista. Mutta pahin pelko lahtemisessa on se, etta mies loytaa ja kostaa.
Plus etta jotkut naiset oikeasti uskovat, kun mies katuu pahoinpitelyn jalkeen ja sanoo, ettei koskaan enaa lyo...
Oma lapsuus meni kivasti turpaan ottaessa, kun oma aiti uskoi miesta joka kerta. Saatiin viikottainen turpasauna kuusi vuotta putkeen, kunnes mutsi tajusi vihdoinkin lahtea.
Ovatko nämä naiset vähän tyhmiä, jos eivät itse huomaa, että eristäytyvät? Miksi he edes alkavat eristäytyä? Eikö hälytyskellot soi siinä vaiheessa yhtään? Vai ovatko he niin riippuvaisia miehestään, että mieluummin luopuvat kaikista muista ihmissuhteistaan ja tukiverkostoistaan? Miksi tilanne pitää päästää siihen asti, että ei ole enää paikkaa minne mennä? Eikö väkivaltaisesta suhteesta kannattaisi lähteä jo paljon aikaisemmin? Mieluiten heti ensimmäisestä kerrasta?
T Ä M Ä!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kyllä nyt hyvänen aika hälytyskellojen pitäisi soida jos ystävät jää, perhe jää, kaikki jää, paitsi MIES.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella sairasta ja haitallista leimata väkivallan uhrit tyhmiksi tai tietämättömiksi. Minusta noin tekevät kertovat enemmän tuollaisella itsestään sitä, josta syyttävät muita... Normaaliälyisenkin pitäisi ymmärtää, ettei tuollainen asia liity mitenkään älyyn, vaan psyykeen!
Aiheesta on tehty tutkimusta, suosittelen perehtymään siihen. Esimerkiksi Marita Husson Parisuhdeväkivalta (2003) on todella hyvä ja avaava kirja siitä, miksi väkivaltaisesta suhteesta on vaikeaa lähteä. Eropäätökseen liittyy paljon riskejä ja häpeää. Toisaalta taas väkivaltainen puoliso on taitava manipuloija, joka osaa toiminnallaan hämärtää normaalin ja hyväksyttävän rajoja uhrin mielessä.
Lopetetaan tämä väkivallan uhrien syyllistäminen siitä, että he eivät lähde suhteesta. Keskitytään mielummin levittämään tietoutta asiasta ja tarjoamaan tukeamme ihmisille, jotka sitä tarvitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Useimmat naista arjen sankareista uhkaavat t*ppaa naisen/taman sukulaisia/lapsen/jne jos nainen lahtee. Monilla ei ole paikkaa mihin menna, kun mies on eristanyt kaikista ystavista ja sukulaisista. Mutta pahin pelko lahtemisessa on se, etta mies loytaa ja kostaa.
Plus etta jotkut naiset oikeasti uskovat, kun mies katuu pahoinpitelyn jalkeen ja sanoo, ettei koskaan enaa lyo...
Oma lapsuus meni kivasti turpaan ottaessa, kun oma aiti uskoi miesta joka kerta. Saatiin viikottainen turpasauna kuusi vuotta putkeen, kunnes mutsi tajusi vihdoinkin lahtea.
Ovatko nämä naiset vähän tyhmiä, jos eivät itse huomaa, että eristäytyvät? Miksi he edes alkavat eristäytyä? Eikö hälytyskellot soi siinä vaiheessa yhtään? Vai ovatko he niin riippuvaisia miehestään, että mieluummin luopuvat kaikista muista ihmissuhteistaan ja tukiverkostoistaan? Miksi tilanne pitää päästää siihen asti, että ei ole enää paikkaa minne mennä? Eikö väkivaltaisesta suhteesta kannattaisi lähteä jo paljon aikaisemmin? Mieluiten heti ensimmäisestä kerrasta?
Eivät ole. Se manipulointi on niin hienovaraista ja tapahtuu useiden vuosien aikana, ettei sitä edes tajua. Uhri alkaa itsekin uskoa, että kavereilla tosiaan on huono vaikutus on tai että he kohtelevat ikävästi tai mitä ikinä. Lisäksi läheskään kaikissa väkivaltaisissa suhteissa ei eristetä lähipiiristä. Yksikään väkivaltainen suhde ei ala siten, että mukava ja reilu kumppani yks kaks yllättäen tempaisee turpaan, vaan ennen ensimmäistä lyöntiä taustalla on todennäköisesti jo useiden vuosien manipulointi ja aivopesu, joten uhri saattaa itsekin uskoa olevansa syyllinen, koska ärsytti toista. Väkivallan jälkeen taas väkivaltainen kumppani on katuva ja pyytelee anteeksi ja lupaa muuttua ja muutenkin tekee kaikkensa, että toinen jää. Voi ollakin, että seuraavaan lyöntiin menee jopa vuosia, mutta henkinen väkivalta jatkuu. Lopulta uhri on henkisesti ja mahdollisesti taloudellisesti niin alistettu, ettei hän enää pääse lähtemään. Väkivalta yleensä myös pahenee siinä vaiheessa, jos uhri yrittää lähteä, ettei hän uskalla lähteä. Lisäksi uhrin häpeä on suuri, sillä sinun kaltaisesi ihmiset syyttävät aina uhria eivätkä pahoinpitelijää.
Eli he ovat vain tietämättömiä. Näistä asioista on kuitenkin kirjoitettu ja puhuttu lukuisia kertoja erilaisissa foorumeissa, mutta he eivät ole koskaan lukeneet eivätkä katsoneet mitään sellaista. Ehkä parisuhdetta varten pitäisi suorittaa jonkinlainen parisuhdeajokortti, jossa kerrottaisiin erilaiset merkit manipuloinnista, aivopesusta, henkisestä ja fyysisestä väkivallasta jne. Nimittäin mitä pidempään alistuu, sitä voimakkaamman reaktion lähtö aiheuttaa väkivaltaisessa. Siksi olisi hyvä lähteä heti ensimmäisten merkkien ilmestyessä.
Hienoa uhrien syyllistystä jälleen. Ehkä tuo suojelee sinua siltä pelolta, että voisit itse joskus päätyä väkivaltaiseen suhteeseen, koska kyllähän sinä nyt olet fiksumpi kuin ne muut. Mitäs jos käyttäisit uhrien syyllistämisen sijaan aikasi pahoinpitelijöiden tuomitsemiseen? Vai onko ihan ok pahoinpidellä, jos joku ei ole lukenut riittävästi väkivaltaisten suhteiden varoitusmerkeistä? Tuomitsemalla uhrit teet heidän lähtemisestään vaikeampaa ja annat pahoinpitelijöille oikeuden vetää turpaan, koska olisihan uhrin pitänyt tajuta ajoissa, ettei unelmien puoliso olekaan aina sellainen.
En mä syyllistä uhreja. Jos kyse on tietämättömyydestä, silloinhan tiedon määrää pitää lisätä ja kohdentaa tieto sinne, mistä siitä on eniten hyötyä. Jos syy alistumiseen on lapsuudenkodissa eli lapsesta lähtien on pitänyt jotain asiaa normaalina ja oikeutettuna, silloin sopivin paikka oikean tiedon jakamiseen olisi jo peruskoulussa. Pitäisikö viimeistään yläasteella olla ihmissuhteisiin liittyvä oppiaine? Sellainen, jossa opetettaisiin, miten toista ihmistä saa ja ei saa kohdella sekä opetettaisiin tunnistamaan vaaran merkit?
Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että tietoa pitää lisätä. Henkistä väkivaltaa on niin monenlaista, että sen tunnistaminen ei todellakaan ole helppoa. Lisäksi kaikenlainen henkinen, fyysinen ja taloudellinen väkivalta tulee tuomita ja lopettaa uhrien syyllistäminen.
Kiitos aviomiehen sukunimen ja huivin valitsevat naiset kun vaarannatte KAIKKIEN naisten hengen!!!!! Onneksi uhri oli alistuva uskonnon kana eikä itseään kunnioittava feministi. Se on ihan oikein kun itse on alisteinen ja suostuu leikkikaluksi.
Lopettakaa ne omaisuussymbolitavat ja VÄHÄN äkkiä! Perinteiset pillittää kun sukunimivalintojanne kritisoi. Tässä näette että ei naisen asema ole hyvä. Nämäkin kanat aina selittää miten ihan itse haluavat huivin. Hinta on tämä.
Kannattaako olla perinteinen kana, hähä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Useimmat naista arjen sankareista uhkaavat t*ppaa naisen/taman sukulaisia/lapsen/jne jos nainen lahtee. Monilla ei ole paikkaa mihin menna, kun mies on eristanyt kaikista ystavista ja sukulaisista. Mutta pahin pelko lahtemisessa on se, etta mies loytaa ja kostaa.
Plus etta jotkut naiset oikeasti uskovat, kun mies katuu pahoinpitelyn jalkeen ja sanoo, ettei koskaan enaa lyo...
Oma lapsuus meni kivasti turpaan ottaessa, kun oma aiti uskoi miesta joka kerta. Saatiin viikottainen turpasauna kuusi vuotta putkeen, kunnes mutsi tajusi vihdoinkin lahtea.
Ovatko nämä naiset vähän tyhmiä, jos eivät itse huomaa, että eristäytyvät? Miksi he edes alkavat eristäytyä? Eikö hälytyskellot soi siinä vaiheessa yhtään? Vai ovatko he niin riippuvaisia miehestään, että mieluummin luopuvat kaikista muista ihmissuhteistaan ja tukiverkostoistaan? Miksi tilanne pitää päästää siihen asti, että ei ole enää paikkaa minne mennä? Eikö väkivaltaisesta suhteesta kannattaisi lähteä jo paljon aikaisemmin? Mieluiten heti ensimmäisestä kerrasta?
Eivät ole. Se manipulointi on niin hienovaraista ja tapahtuu useiden vuosien aikana, ettei sitä edes tajua. Uhri alkaa itsekin uskoa, että kavereilla tosiaan on huono vaikutus on tai että he kohtelevat ikävästi tai mitä ikinä. Lisäksi läheskään kaikissa väkivaltaisissa suhteissa ei eristetä lähipiiristä. Yksikään väkivaltainen suhde ei ala siten, että mukava ja reilu kumppani yks kaks yllättäen tempaisee turpaan, vaan ennen ensimmäistä lyöntiä taustalla on todennäköisesti jo useiden vuosien manipulointi ja aivopesu, joten uhri saattaa itsekin uskoa olevansa syyllinen, koska ärsytti toista. Väkivallan jälkeen taas väkivaltainen kumppani on katuva ja pyytelee anteeksi ja lupaa muuttua ja muutenkin tekee kaikkensa, että toinen jää. Voi ollakin, että seuraavaan lyöntiin menee jopa vuosia, mutta henkinen väkivalta jatkuu. Lopulta uhri on henkisesti ja mahdollisesti taloudellisesti niin alistettu, ettei hän enää pääse lähtemään. Väkivalta yleensä myös pahenee siinä vaiheessa, jos uhri yrittää lähteä, ettei hän uskalla lähteä. Lisäksi uhrin häpeä on suuri, sillä sinun kaltaisesi ihmiset syyttävät aina uhria eivätkä pahoinpitelijää.
Eli he ovat vain tietämättömiä. Näistä asioista on kuitenkin kirjoitettu ja puhuttu lukuisia kertoja erilaisissa foorumeissa, mutta he eivät ole koskaan lukeneet eivätkä katsoneet mitään sellaista. Ehkä parisuhdetta varten pitäisi suorittaa jonkinlainen parisuhdeajokortti, jossa kerrottaisiin erilaiset merkit manipuloinnista, aivopesusta, henkisestä ja fyysisestä väkivallasta jne. Nimittäin mitä pidempään alistuu, sitä voimakkaamman reaktion lähtö aiheuttaa väkivaltaisessa. Siksi olisi hyvä lähteä heti ensimmäisten merkkien ilmestyessä.
Hienoa uhrien syyllistystä jälleen. Ehkä tuo suojelee sinua siltä pelolta, että voisit itse joskus päätyä väkivaltaiseen suhteeseen, koska kyllähän sinä nyt olet fiksumpi kuin ne muut. Mitäs jos käyttäisit uhrien syyllistämisen sijaan aikasi pahoinpitelijöiden tuomitsemiseen? Vai onko ihan ok pahoinpidellä, jos joku ei ole lukenut riittävästi väkivaltaisten suhteiden varoitusmerkeistä? Tuomitsemalla uhrit teet heidän lähtemisestään vaikeampaa ja annat pahoinpitelijöille oikeuden vetää turpaan, koska olisihan uhrin pitänyt tajuta ajoissa, ettei unelmien puoliso olekaan aina sellainen.
En mä syyllistä uhreja. Jos kyse on tietämättömyydestä, silloinhan tiedon määrää pitää lisätä ja kohdentaa tieto sinne, mistä siitä on eniten hyötyä. Jos syy alistumiseen on lapsuudenkodissa eli lapsesta lähtien on pitänyt jotain asiaa normaalina ja oikeutettuna, silloin sopivin paikka oikean tiedon jakamiseen olisi jo peruskoulussa. Pitäisikö viimeistään yläasteella olla ihmissuhteisiin liittyvä oppiaine? Sellainen, jossa opetettaisiin, miten toista ihmistä saa ja ei saa kohdella sekä opetettaisiin tunnistamaan vaaran merkit?
Näissä ei tarvitse olla naisen taholta mitään mystistä "jäämistä", minkä jälkeen suhde muuttuu vaaralliseksi. Häiriintyneet ihmiset ovat häiriintyneitä sieltä ensimmäisiltä treffeiltä asti, ja aloittavat terrorisoinnin heti, kun suhde/tapailu uhkaa loppua tai muuten vain huvittaa. Kerro toki, miten tunnistaa häiriintynyt ihminen ennen kuin olet edes käynyt ensimmäisillä treffeillä tällaisen kanssa. Psykopaatit ja narsistit kun tuppaavat onnistumaan huijaamaan psykiatrian alan ammattilaisiakin näennäisellä normaali udella.
Juuri näin.
Muutos tapahtuu kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se, missä nämä ihmiset ovat parhaimmillaan on näyttely ja vakuuttava valehtelu.
Minä lähdin perhehe l vetistä ennen ensimmäistä lyöntiä. Kaikkea muuta vallankäyttöä oli, se raaistui ja julmistui, eikä elämästäni tai minusta ollut mitään jäljellä. Mikään taho ei kuitenkaan puolusta minua tai lastani, koska fyysisestä väkivallasta ei ole näyttöä. Henkinen, jokasekuntinen nujerrus, pelottelu, uhkailu, haukkuminen ja mitätöinti, rahojen varastaminen, sosiaalisen piirin täysi rajoittaminen ja sairas mustasukkaisuus, intimiteettikoskemattomuuden rikkominen eivät riitä eikä vainoa tunnisteta. Pelkään vieläkin henkeni edestä ja niin pelkää myös lapseni. Nykyään yksin, koska kukaan ei usko eikä auta. Lapsen pelkohan on sekin vain "sen mielenvikaisen ja vieraannuttavan" äidin syöttämää.
Mä luulen, että niillä naisilla, jotka jaksavat vuodesta toiseen katsella väkivaltaista tai alkoholisoituneita miestä, on niin huono itsetunto ja läheisriippuvuus, että he ajattelevat, etteivät he löydä parempaa miestä, niin ovat sitten mieluummin yhdessä hullun ukon kaa kuin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina, aina kun vaimon hakkaajista tulee puhe ilmestyy kuin taikaiskusta tämä sama mies puolustamaan tänne miehiä , joita kuulema väkivaltaiset hirviönaiset pahoinpitelevät. Meidän työpaikalla on jo neljällä naisella avioeron syynä ollut eristästävä, fyysisesti väkivaltainen ja vaarallinen mies. Jokaisella oli lapsia ja perhe kuului ylempään sosiaaliluokkaan, yhdellä miehellä oli alempi koulutus, mutta perhe oli kuitenkin varakas. Eikä kukaan näistä naisista ollut kokenut lapsudenkodissaan väkivaltaa. Se tulee usein aivan yllätyksenä. Yhdelle se ex- mies soittaa edelleen 3 kertaa päivässä, vaikka erosta on vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin
Miehet joutuvat perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi jopa useammin kuin naiset. Perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.
https://yle.fi/uutiset/3-5487134
Tutkija Venla Salmi Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta toteaa, että perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.
- Ehkä taustalla on se, että naisen ajatellaan olevan haavoittuvampi uhri ja sillä tavalla halutaan korostaa naisuhrin asemaa, Salmi arvioi.
- Silloin kun miehet ottavat meihin yhteyttä, he saattavat sanoa, että poliisilta on tullut vähätteleviä kommentteja tai heille on jopa naureskeltu. Miehiä ei välttämättä oteta vakavasti, kun he pyytävät apua, turvakodin kriisityöntekijä Hanna Mikkonen kuvaa.Elämme väkivaltaisen hirviönaisten maassa.
"Henkirikoksissa nainen on yhä miestä useammin parisuhdeväkivallan uhri. Vuosittain yli 20 naista kuolee nykyisen tai entisen puolisonsa surmaamina. Myös lievissä pahoinpitelyissä nainen on uhrina useammin kuin mies.
Nainen syyllistyy sen sijaan puolisonsa törkeään pahoinpitelyyn tai henkirikoksen yritykseen vähintään yhtä usein kuin mies. Tilastokeskuksen mukaan mies on uhrina jopa hieman useammin kuin nainen, vaikka luvut ovatkin lähellä toisiaan."
Tästähän taannoin eräs vankilanjohtaja kertoi että naisten tekemät törkeät väkivallanteot eroavat miesten vastaavista siinä, että yleensä mies on hakannut, uhkaillut yms. vaikka kuinka pitkään ja kun nainen lopulta on niin selkä seinää vasten, että puolustautuu, se jälki on rumaa. Näissä tapauksissa siis puhutaan yleensä vuosien henkisestä ja fyysisestä kidutuksesta sen miehen tekemänä.
Eikö olisi ihan reilua hyväksyä, että myös miehiin kohdistuu väkivaltaa ja alistamista. Niille miehille se on ihan todellista ja ihan samalla tavalla traumatisoivaa. Naiset esimerkiksi puukottavat miehiä, koska fyysiset voimat ei usein riitä. On miehiä, jotka ovat niin alistuneita, että ottavat vaimoltaan puukoniskun vastustamatta. On myös paljon samanlaisia naisia.
Kaikki väkivalta on VÄÄRIN. Ei ole huonompaa ja parempaa väkivaltaa eikä ole väliä kumpaan sukupuoleen se kohdistuu.
On se ok kohdata tosiasiat, mutta ei sellaisessa ketjussa, jossa uhri on nainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Useimmat naista arjen sankareista uhkaavat t*ppaa naisen/taman sukulaisia/lapsen/jne jos nainen lahtee. Monilla ei ole paikkaa mihin menna, kun mies on eristanyt kaikista ystavista ja sukulaisista. Mutta pahin pelko lahtemisessa on se, etta mies loytaa ja kostaa.
Plus etta jotkut naiset oikeasti uskovat, kun mies katuu pahoinpitelyn jalkeen ja sanoo, ettei koskaan enaa lyo...
Oma lapsuus meni kivasti turpaan ottaessa, kun oma aiti uskoi miesta joka kerta. Saatiin viikottainen turpasauna kuusi vuotta putkeen, kunnes mutsi tajusi vihdoinkin lahtea.
Ovatko nämä naiset vähän tyhmiä, jos eivät itse huomaa, että eristäytyvät? Miksi he edes alkavat eristäytyä? Eikö hälytyskellot soi siinä vaiheessa yhtään? Vai ovatko he niin riippuvaisia miehestään, että mieluummin luopuvat kaikista muista ihmissuhteistaan ja tukiverkostoistaan? Miksi tilanne pitää päästää siihen asti, että ei ole enää paikkaa minne mennä? Eikö väkivaltaisesta suhteesta kannattaisi lähteä jo paljon aikaisemmin? Mieluiten heti ensimmäisestä kerrasta?
T Ä M Ä!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kyllä nyt hyvänen aika hälytyskellojen pitäisi soida jos ystävät jää, perhe jää, kaikki jää, paitsi MIES.
Kun lähdet, niin sen jälkeen sinua puhutellaan lastenvalvojan, lastensuojelun, poliisin ja oikeuslaitoksen toimesta, koska riitelet vaikka "isä on niin kultainen ja ihana".
Ei sinua eikä lastasikaan uskota, ennen kuin sattuu pahasti. Kyllä se mies etsii sinut ja lunastaa lupauksensa tehdä elämästänne h e l vettiä ja sitä ennen toteuttaa sitä tapaamisia hyväksikäyttäen lapsen välityksellä. Hän tietää, että kohtelemalla kaltoin lasta sinuun sattuu eniten. Enemmän se sattuu kuin jos hakkaisi sinua. Mutta eron jälkeen et voi olla suojelemassa lastasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Useimmat naista arjen sankareista uhkaavat t*ppaa naisen/taman sukulaisia/lapsen/jne jos nainen lahtee. Monilla ei ole paikkaa mihin menna, kun mies on eristanyt kaikista ystavista ja sukulaisista. Mutta pahin pelko lahtemisessa on se, etta mies loytaa ja kostaa.
Plus etta jotkut naiset oikeasti uskovat, kun mies katuu pahoinpitelyn jalkeen ja sanoo, ettei koskaan enaa lyo...
Oma lapsuus meni kivasti turpaan ottaessa, kun oma aiti uskoi miesta joka kerta. Saatiin viikottainen turpasauna kuusi vuotta putkeen, kunnes mutsi tajusi vihdoinkin lahtea.
Ovatko nämä naiset vähän tyhmiä, jos eivät itse huomaa, että eristäytyvät? Miksi he edes alkavat eristäytyä? Eikö hälytyskellot soi siinä vaiheessa yhtään? Vai ovatko he niin riippuvaisia miehestään, että mieluummin luopuvat kaikista muista ihmissuhteistaan ja tukiverkostoistaan? Miksi tilanne pitää päästää siihen asti, että ei ole enää paikkaa minne mennä? Eikö väkivaltaisesta suhteesta kannattaisi lähteä jo paljon aikaisemmin? Mieluiten heti ensimmäisestä kerrasta?
T Ä M Ä!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kyllä nyt hyvänen aika hälytyskellojen pitäisi soida jos ystävät jää, perhe jää, kaikki jää, paitsi MIES.
Läheskään kaikissa väkivaltaisissa suhteissa ystävät ja perhe eivät jää. Lähipiiristä eristäminen on varmastikin yksi tunnetuimmista hälytysmerkeistä, ja se saattaa jopa johtaa harhaan. Omalla kohdallani mies ei rajoittanut yhteydenpitoa perheeseeni tai ystäviini millään tavoin, vaan jopa kannusti siihen. Hän ei myöskään ollut pätkääkään mustasukkainen tai rajoittanut menemisiäni millään tavoin. Se toki helpotti lähtemistä, mutta teki tilanteen tunnistamisesta paljon vaikeampaa, koska yleinen kuvitelma tosiaan on, että väkivaltaan liittyy aina mustasukkaisuus ja ystävistä ja perheestä eristäminen.
Lisäksi läheskään kaikilla ei ole sellaista perhettä tai ystäviä, jotka auttaisivat. Väkivaltainen henkilö on usein todella taitava esittämään hurmaavaa, joten läheiset saattavat jopa tuomita lähtöyritykset tai siirtyä toisen puolelle.
Mitä? Eikö suhde mieheen olekaan ihanaa vapautta jossa ihan itse valitsette kaiken? Ettekö olekaan voimakkaita naisia jotka itse valitsevat olla huonoja? Onko ihme että miehet teitä listii, kun alistatte itsenne omaisuudeksi nimillä ja huivilla. Mitäs puolustatte näitä tapoja. Kerjäätte itse pataan.
Onneksi tosiaan oli nainen joka itse oli alisteinen. Suren ainoastaan naista alistavien tapojen tuomitsevien kohtaloita.
Te perinteiset ette ole miehillenne kovin arvokkaita. Eikö mies niinku arvosta hei teidän nimivalintaa? Lälläslää!!
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Useimmat naista arjen sankareista uhkaavat t*ppaa naisen/taman sukulaisia/lapsen/jne jos nainen lahtee. Monilla ei ole paikkaa mihin menna, kun mies on eristanyt kaikista ystavista ja sukulaisista. Mutta pahin pelko lahtemisessa on se, etta mies loytaa ja kostaa.
Plus etta jotkut naiset oikeasti uskovat, kun mies katuu pahoinpitelyn jalkeen ja sanoo, ettei koskaan enaa lyo...
Oma lapsuus meni kivasti turpaan ottaessa, kun oma aiti uskoi miesta joka kerta. Saatiin viikottainen turpasauna kuusi vuotta putkeen, kunnes mutsi tajusi vihdoinkin lahtea.
Mutta, jos löydät miehen, joka eristää sut ystävistä ja perheestä, niin MIKÄ siinä miehessä on niin ihanaa että jäät?
Sinua on ilmeisesti mahdotonta manipuloida?
Mua ei ole koskaan lyöty, mutta jaksoin silti olla sarjapettäjän kanssa puoli vuotta kauemmin kuin olisi pitänyt, koska hän oli taitava manipuloimaan. Vaikka olinkin jo silloin myös varsin valveutunut ja tietoinen tällaisista asioista. Jos on valmis menemään avoimesti suhteeseen, sitä tahtoo uskoa toisesta hyvää. Jos tarpeeksi satutetaan niin että sinisilmäisyys katoaa kokonaan, voi olla vaikeampi aloittaa edes tervettä suhdetta, koska ei pysty samanlaiseen avoimuuteen ja luottamukseen. Siinäpä dilemma.
Ei tässä ole tarkoitus ketään syyllistää, mutta joka tapauksessa monella, jota mies pahoinpitelee, on kuitenkin jonkunlainen mahdollisuus yrittää muuttaa elämänsä. Miten edes on missään kohtaa halunnut olla alistavan miehen kanssa, jos väkivalta alkaa vasta kun nainen on jo niin alistettu!! Suorastaan kamalaa!
Korostan, että tarkoitukseni EI ole syyllistää uhreja, mutta haluaisin tietää, että millaista se manipulointi ja henkinen nujertaminen on silloin alussa jos se saa jatkua? Huutamista, haukkumista, vähättelyä, rahojen ja ihmissuhteiden kontrollointia? Eivätkö jo nuo ole isoja hälytysmerkkejä, joiden jälkeen kannattaisi lähteä tai ainakin keskustella vakavasti? Vai onko siinä vaiheessa jo niin koukussa? Kuinka kauan mies jaksaa lirkutella ja esittää mukavaa?
Kirjoituksestani varmaan näkee, että en itse ole ollut väkivaltaisessa suhteessa (paitsi perheväkivallan uhrina lapsena), joten todella haluaisin ymmärtää.
Juuri näin. Kadotakaan ei pysty. Mies etsii kyllä ja pitää lupauksensa tehdä elämästä helvettiä. Suomessa mikään taho ei puolusta, mikäli ei ole täydellisen objektiivista, konkreettista näyttöä vakavasta fyysisestä väkivallasta, jota ei itse ole provosoinut (kuol ema?). Yhden kerran, kun teet väärän valinnan, kärsit siitä loppuelämäsi.