Lue keskustelun säännöt.
Taas uusi perheväkivallan uhri, miten niin moni nainen voi sietää/kestää väkivaltaa?
24.04.2019 |
On vaan niin vaikea ymmärtää, onko se miehen tarve niin suuri, että on valmis kärsimään väkivaltaa ja usein jopa menettämään henkensä? Eikö mieluummin olisi yksin ja turvassa kuin peläten ja kärsien?
Jos sinulla on kokemusta, kerro ihmeessä, miksi siedät väkivaltaa?
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Useimmat naista arjen sankareista uhkaavat t*ppaa naisen/taman sukulaisia/lapsen/jne jos nainen lahtee. Monilla ei ole paikkaa mihin menna, kun mies on eristanyt kaikista ystavista ja sukulaisista. Mutta pahin pelko lahtemisessa on se, etta mies loytaa ja kostaa.
Plus etta jotkut naiset oikeasti uskovat, kun mies katuu pahoinpitelyn jalkeen ja sanoo, ettei koskaan enaa lyo...
Oma lapsuus meni kivasti turpaan ottaessa, kun oma aiti uskoi miesta joka kerta. Saatiin viikottainen turpasauna kuusi vuotta putkeen, kunnes mutsi tajusi vihdoinkin lahtea.
Mäkin sain viikottaisen turpasaunan mitta peräti 18v ajan kun nössö äiti ei tajunnut lähteä ja antoi psykopaattiukon hakata itseään ja lapsiaan. Äiti ei edes mitenkään puolustanut, kieltänyt tai tullut väliin kun isä halkas. Marttyyrinä voliso että tämä se on se naisen osa, pitää vaan kestää. On nyt 67v ja yhä ukon pieksettävänä.
Onneksi oon karkonut välit lapsuudenkotiini ja todellakaan en omaksunut mallia. Mua on yksi mies lyönyt, ja oli samalla sekunnilla ex. En ikinä astu tuohon paskaan missä lapsiuteni kärsin.Kannattaisiko sinun alkaa kunnioittaa itseäsi? Aina on väliä.
Niin no johan kunnioitan itseäni, jos joku ukko lyö niin lentää ikkunasta ulos karmit kaulassa. Siinä on kunnioitusta kerrakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, miten naiivia ajattelua sinulla on Ap. Tutkimustenkin mukaan väkivallan riski on kaikkein suurimmillaan vuosi eron jälkeen. Siinä ei siis eron jälkeenkään olla "yksin ja turvassa", vaan silloin juuri väkivallan ja kuoleman riski on korkeimmillaan. Siinä pitäisi mennä siis pelottavasta suhteesta vielä vaarallisempaan tilanteeseen.
Mutta kaikki uhrit, muistakaa: apua voi olla tarjolla. Turvakoti ja poliisi neuvoo.
Naiivia tuo on, mutta kuinka paljon noita väkivaltaisia miehiä oikeasti on???? Ja jossain kohtaa se ikävä käytös alkaa, miksi jäädä?
Lähdin itse vähän aikaa sitten henkisesti väkivaltaisesta suhteesta, jossa oli myös lievää fyysistä väkivaltaa (tavaroiden heittelyä, kulkemisen estämistä, uhkaavaa käytöstä, lemmikin potkimista...) Se ikävä käytös alkaa niin vähitellen, ettei sitä tajua. Usein siinä vaiheessa, kun ensimmäinen lyönti tulee, nainen on jo niin alistettu, että hän saattaa kuvitella ansaitsevansa väkivallan. Väkivaltaiset miehet ovat mestareita manipuloimaan ja kääntämään kaiken naisen syyksi. Lisäksi tosiaan väkivalta pahenee yleensä huomattavasti siinä vaiheessa, jos nainen yrittää lähteä, ja toisaalta alkaa unelmamiehen esitys. Itse en tajunnut miehen käytöstä henkiseksi väkivallaksi ennen kuin turvakodissa.
Minun eksäni ei ollut millään tavoin kiinnostunut lapsesta ennen kuin muutimme pois. Sen jälkeen hän yrittikin viedä lapsen kokonaan pois, ja sain pelätä hänen satuttavan lasta. Lisäksi hän pyrki tuhoamaan talouteni jättämällä oman osansa kaikista laskuista maksamatta. Meillä oli omistusasunto, joten jouduin maksamaan yhtä aikaa vuokraa ja asuntolainaa sekä elättämään lapsen yksin oikeuden päätökseen asti.
Suomen oikeussysteemissä lähivanhemmaksi pääsee kiistatilanteissa yleensä se, joka jää vanhaan asuntoon asumaan. Jos siis nainen pakenee väkivaltaista miestä uuteen kotiin, lapset jäävät isälle, ja äiti joutuu maksamaan elatusapua ja lapsilisät menevät miehelle, vaikka nainen tosiasiassa hoitaisikin lapset. Siinä on jo yksi iso syy, miksi lähteminen on todella vaikeaa.
Meillä oli kuvioissa mukana myös lastensuojelu. Vaikka mies oli myöntänyt alkoholiongelmansa ja siitä oli mustaa valkoisella ja vaikka hänen käytöksensä oli todella uhkaavaa, lastensuojelu puolusti miehen oikeutta tavata pientä lastaan valvomatta, koska uhkailut ovat vain henkistä väkivaltaa, millä ei ole merkitystä, ja oli törkeää minulta vaatia valvottuja tapaamisia, kun isä ei niihin halunnut suostua.
Omassa tapauksessani asiat näyttävät ainakin tällä hetkellä suht hyviltä. Pystyin pitämään lapsen erossa isästään oikeudenkäyntiin asti ja isä luopui vaatimuksestaan lähivanhemmuuteen. Minulla on melko hyväpalkkainen ja joustava työ ja loistavat tukijoukot. Silti eroilmoitusta seuranneet kuukaudet olivat yhtä helvettiä, ja olin todella lähellä totaalista loppuunpalamista.
Jos jota kuta kiinnostaa aihe enemmän, lukekaa Why does he do that: https://www.docdroid.net/py03/why-does-he-do-that.pdf#page=26
Se kuvailee väkivaltaisten miesten ajatusmaailmaa ja väkivaltaiseen suhteeseen jäävien naisten ajatuksia paremmin, kuin mikään muu lukemani kirja tai muu lähde ikinä on pystynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin
Miehet joutuvat perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi jopa useammin kuin naiset. Perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.
https://yle.fi/uutiset/3-5487134
Tutkija Venla Salmi Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta toteaa, että perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.
- Ehkä taustalla on se, että naisen ajatellaan olevan haavoittuvampi uhri ja sillä tavalla halutaan korostaa naisuhrin asemaa, Salmi arvioi.
- Silloin kun miehet ottavat meihin yhteyttä, he saattavat sanoa, että poliisilta on tullut vähätteleviä kommentteja tai heille on jopa naureskeltu. Miehiä ei välttämättä oteta vakavasti, kun he pyytävät apua, turvakodin kriisityöntekijä Hanna Mikkonen kuvaa.Elämme väkivaltaisen hirviönaisten maassa.
"Henkirikoksissa nainen on yhä miestä useammin parisuhdeväkivallan uhri. Vuosittain yli 20 naista kuolee nykyisen tai entisen puolisonsa surmaamina. Myös lievissä pahoinpitelyissä nainen on uhrina useammin kuin mies.
Nainen syyllistyy sen sijaan puolisonsa törkeään pahoinpitelyyn tai henkirikoksen yritykseen vähintään yhtä usein kuin mies. Tilastokeskuksen mukaan mies on uhrina jopa hieman useammin kuin nainen, vaikka luvut ovatkin lähellä toisiaan."
Tästähän taannoin eräs vankilanjohtaja kertoi että naisten tekemät törkeät väkivallanteot eroavat miesten vastaavista siinä, että yleensä mies on hakannut, uhkaillut yms. vaikka kuinka pitkään ja kun nainen lopulta on niin selkä seinää vasten, että puolustautuu, se jälki on rumaa. Näissä tapauksissa siis puhutaan yleensä vuosien henkisestä ja fyysisestä kidutuksesta sen miehen tekemänä.
Juuri näin.
Jos nainen lopulta päättää puolustautua vuosien pahoinpitelyjen jälkeen, sen on pakko tap paa mies, koska muuten kuolee itse. Ei ole sellasta vaihtoehtoa että vain pieksisi miehen jollain putkella, mutta jättäisi henkiin. Nirri on otettava pois, ei ole paluuta. Nainen suojelee myös lapsiaan, ei halua että ne jäävät ilman äitiä hullun käsiin.
Mutta on se kumma että aina kun puhutaan siitä väkivallasta jota naiset joutuu kokemaan, sinne aina tulee se joku lässyttämään että "kyllä naisetkin", kun siinä kyse on aivan hyttysen paskasta valtameressä, se valtameri on miesten väkivalta naisia kohtaan.
Se on karua luettavaa kun ottaa selvää montako naista kuolee vuosittain miesten käsissä, maapallon tasolla miljoonia. Tässäkin maassa kymmeniä. Mutta leikitään että semmosta ei tapahdu, mitä nyt vaan joka kolmannessa parisuhteessa.
https://www.iltalehti.fi/pinnalla/a/14700e4d-3902-41c5-87db-39d54e1ea8da
treffit kirjoitti:
Useimmat naista arjen sankareista uhkaavat t*ppaa naisen/taman sukulaisia/lapsen/jne jos nainen lahtee. Monilla ei ole paikkaa mihin menna, kun mies on eristanyt kaikista ystavista ja sukulaisista. Mutta pahin pelko lahtemisessa on se, etta mies loytaa ja kostaa.
Plus etta jotkut naiset oikeasti uskovat, kun mies katuu pahoinpitelyn jalkeen ja sanoo, ettei koskaan enaa lyo...
Oma lapsuus meni kivasti turpaan ottaessa, kun oma aiti uskoi miesta joka kerta. Saatiin viikottainen turpasauna kuusi vuotta putkeen, kunnes mutsi tajusi vihdoinkin lahtea.
Ovatko nämä naiset vähän tyhmiä, jos eivät itse huomaa, että eristäytyvät? Miksi he edes alkavat eristäytyä? Eikö hälytyskellot soi siinä vaiheessa yhtään? Vai ovatko he niin riippuvaisia miehestään, että mieluummin luopuvat kaikista muista ihmissuhteistaan ja tukiverkostoistaan? Miksi tilanne pitää päästää siihen asti, että ei ole enää paikkaa minne mennä? Eikö väkivaltaisesta suhteesta kannattaisi lähteä jo paljon aikaisemmin? Mieluiten heti ensimmäisestä kerrasta?
Vierailija kirjoitti:
Ei sellasesta miehestä niin vaan erota, jos henkikulta on kallis. Pitää olla todella hyvä suunnitelma ja paikka josta sellanen mies ei koskaan löydä. Ja miten helppoa se sitten on, sitä voi moni miettiä.
Jep, varsinkin jos on lapsia. Jos lapsista on yhteishuoltajuus, kuten lähes aina lapsista ennen eroa on, paikkakunnan vaihtaminen on mahdotonta. Yksin ei voi päättää lasten päiväkodin tai koulun vaihtamisesta, eikä edes lasten osoitetta saa vaihdettua luokseen yhteisestä osoitteesta, kun puoliso estää sen. Jos kuitenkin lähtee, eksä voi hakea lapset luokseen lastensuojelun ja poliisien avulla. Turvakotiin voi toki lähteä, mutta siellä ei ole hoitopaikkaa, joten töiden ajaksi lapset on päästettävä kouluun ja päiväkotiin, mistä toinen vanhempi ne voi hakea. Jos puolison lapsiin kohdistuvasta väkivaltaisuudesta ei ole todella vahvaa näyttöä, lasten pois vieminen voidaan hyvinkin tulkita vieraannuttamisyritykseksi, jolloin lähivanhemmuus/yksinhuoltajuus voi hyvinkin mennä väkivaltaiselle vanhemmalle. Voit itse miettiä kohdallesi, otatko iskut ja haukut mieluummin itse vai annatko lastesi kärsiä ne. Lapset ovat väkivaltaisille vanhemmille loistava väline toista vanhempaa vastaan.
Usein väkivalta myös pahentuu huomattavasti esimerkiksi häiden tai lapsen syntymän jälkeen, jollpin kynnys
lähtemiseen on paljon suurempi. Lisäksi varsinkin naiset ovat usein lasten saamisen myötä talodellisesti siinä tilanteessa, että lähteminen on mahdotonta. Tämä ei siis todellakaan ole niin yksinkertainen asia, kuin usein kuvitellaan. Monet myös häpeävät väkivaltaiseen suhteeseen päätymistä, koska siitä yleensä syyllistetään uhria, joten asiasta ei juurikaan keskustella omalla nimellä. Lisäksi aina on olemassa se pelko, että väkivaltainen ex-kumppani kostaa pitkänkin ajan kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensähän se henki lähtee nimenomaan kun nainen jättää väkivaltaisen hullun.
Mikset kysy, mikä näitä mielenvikaisia miehiä vaivaa, kun haluavat olla painostamalla ja uhkailemallakin naisten kanssa, vaikka vihaavat naisia.
Nämä "miehet" kokevan naisen lähdön häviönä ja sitä ne vihaavat. Saavat varmaan raivareita jos sattuvat Kimblessä jäämään kakkoseksi kummitenavalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En väheksy naisten enkä miesten kokemaa väkivaltaa, syy ei ole sukupuolessa vaan yleensä niissä lapsuuden huonoissa oloissa, josta kumpuaa tarve kontrolloida. Sieltä syntyy tarve alistaa toista ihmistä sitten aikuisena, koska lapsena on koettu vakavaa turvattomuutta. Näitä alistajia on sekä naisissa että miehissä, naisten tyyli on usein vain erilainen eli käytetään enemmän henkistä väkivaltaa kun taas miehet käyttävät enemmän fyysistä väkivaltaa. Jostain syystä he löytävät usein rinnalleen kumppanin, joka antaa aina vaan anteeksi yhä uudelleen ja suostuu kynnysmatoksi.
Nämä molemmat parisuhteen osapuolet tarvitsisivat hoitoa, mutta eivät sitä valitettavasti useinkaan hae, koska yrittävät elää normaalia elämää ja pyrkivät pitämään kulissit pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Useimmat naista arjen sankareista uhkaavat t*ppaa naisen/taman sukulaisia/lapsen/jne jos nainen lahtee. Monilla ei ole paikkaa mihin menna, kun mies on eristanyt kaikista ystavista ja sukulaisista. Mutta pahin pelko lahtemisessa on se, etta mies loytaa ja kostaa.
Plus etta jotkut naiset oikeasti uskovat, kun mies katuu pahoinpitelyn jalkeen ja sanoo, ettei koskaan enaa lyo...
Oma lapsuus meni kivasti turpaan ottaessa, kun oma aiti uskoi miesta joka kerta. Saatiin viikottainen turpasauna kuusi vuotta putkeen, kunnes mutsi tajusi vihdoinkin lahtea.
Ovatko nämä naiset vähän tyhmiä, jos eivät itse huomaa, että eristäytyvät? Miksi he edes alkavat eristäytyä? Eikö hälytyskellot soi siinä vaiheessa yhtään? Vai ovatko he niin riippuvaisia miehestään, että mieluummin luopuvat kaikista muista ihmissuhteistaan ja tukiverkostoistaan? Miksi tilanne pitää päästää siihen asti, että ei ole enää paikkaa minne mennä? Eikö väkivaltaisesta suhteesta kannattaisi lähteä jo paljon aikaisemmin? Mieluiten heti ensimmäisestä kerrasta?
Eivät ole. Se manipulointi on niin hienovaraista ja tapahtuu useiden vuosien aikana, ettei sitä edes tajua. Uhri alkaa itsekin uskoa, että kavereilla tosiaan on huono vaikutus on tai että he kohtelevat ikävästi tai mitä ikinä. Lisäksi läheskään kaikissa väkivaltaisissa suhteissa ei eristetä lähipiiristä. Yksikään väkivaltainen suhde ei ala siten, että mukava ja reilu kumppani yks kaks yllättäen tempaisee turpaan, vaan ennen ensimmäistä lyöntiä taustalla on todennäköisesti jo useiden vuosien manipulointi ja aivopesu, joten uhri saattaa itsekin uskoa olevansa syyllinen, koska ärsytti toista. Väkivallan jälkeen taas väkivaltainen kumppani on katuva ja pyytelee anteeksi ja lupaa muuttua ja muutenkin tekee kaikkensa, että toinen jää. Voi ollakin, että seuraavaan lyöntiin menee jopa vuosia, mutta henkinen väkivalta jatkuu. Lopulta uhri on henkisesti ja mahdollisesti taloudellisesti niin alistettu, ettei hän enää pääse lähtemään. Väkivalta yleensä myös pahenee siinä vaiheessa, jos uhri yrittää lähteä, ettei hän uskalla lähteä. Lisäksi uhrin häpeä on suuri, sillä sinun kaltaisesi ihmiset syyttävät aina uhria eivätkä pahoinpitelijää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin
Miehet joutuvat perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi jopa useammin kuin naiset. Perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.
https://yle.fi/uutiset/3-5487134
Tutkija Venla Salmi Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta toteaa, että perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.
- Ehkä taustalla on se, että naisen ajatellaan olevan haavoittuvampi uhri ja sillä tavalla halutaan korostaa naisuhrin asemaa, Salmi arvioi.
- Silloin kun miehet ottavat meihin yhteyttä, he saattavat sanoa, että poliisilta on tullut vähätteleviä kommentteja tai heille on jopa naureskeltu. Miehiä ei välttämättä oteta vakavasti, kun he pyytävät apua, turvakodin kriisityöntekijä Hanna Mikkonen kuvaa.Elämme väkivaltaisen hirviönaisten maassa.
"Henkirikoksissa nainen on yhä miestä useammin parisuhdeväkivallan uhri. Vuosittain yli 20 naista kuolee nykyisen tai entisen puolisonsa surmaamina. Myös lievissä pahoinpitelyissä nainen on uhrina useammin kuin mies.
Nainen syyllistyy sen sijaan puolisonsa törkeään pahoinpitelyyn tai henkirikoksen yritykseen vähintään yhtä usein kuin mies. Tilastokeskuksen mukaan mies on uhrina jopa hieman useammin kuin nainen, vaikka luvut ovatkin lähellä toisiaan."
Tästähän taannoin eräs vankilanjohtaja kertoi että naisten tekemät törkeät väkivallanteot eroavat miesten vastaavista siinä, että yleensä mies on hakannut, uhkaillut yms. vaikka kuinka pitkään ja kun nainen lopulta on niin selkä seinää vasten, että puolustautuu, se jälki on rumaa. Näissä tapauksissa siis puhutaan yleensä vuosien henkisestä ja fyysisestä kidutuksesta sen miehen tekemänä.
Eikö olisi ihan reilua hyväksyä, että myös miehiin kohdistuu väkivaltaa ja alistamista. Niille miehille se on ihan todellista ja ihan samalla tavalla traumatisoivaa. Naiset esimerkiksi puukottavat miehiä, koska fyysiset voimat ei usein riitä. On miehiä, jotka ovat niin alistuneita, että ottavat vaimoltaan puukoniskun vastustamatta. On myös paljon samanlaisia naisia.
Kaikki väkivalta on VÄÄRIN. Ei ole huonompaa ja parempaa väkivaltaa eikä ole väliä kumpaan sukupuoleen se kohdistuu.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Useimmat naista arjen sankareista uhkaavat t*ppaa naisen/taman sukulaisia/lapsen/jne jos nainen lahtee. Monilla ei ole paikkaa mihin menna, kun mies on eristanyt kaikista ystavista ja sukulaisista. Mutta pahin pelko lahtemisessa on se, etta mies loytaa ja kostaa.
Plus etta jotkut naiset oikeasti uskovat, kun mies katuu pahoinpitelyn jalkeen ja sanoo, ettei koskaan enaa lyo...
Oma lapsuus meni kivasti turpaan ottaessa, kun oma aiti uskoi miesta joka kerta. Saatiin viikottainen turpasauna kuusi vuotta putkeen, kunnes mutsi tajusi vihdoinkin lahtea.
Ovatko nämä naiset vähän tyhmiä, jos eivät itse huomaa, että eristäytyvät? Miksi he edes alkavat eristäytyä? Eikö hälytyskellot soi siinä vaiheessa yhtään? Vai ovatko he niin riippuvaisia miehestään, että mieluummin luopuvat kaikista muista ihmissuhteistaan ja tukiverkostoistaan? Miksi tilanne pitää päästää siihen asti, että ei ole enää paikkaa minne mennä? Eikö väkivaltaisesta suhteesta kannattaisi lähteä jo paljon aikaisemmin? Mieluiten heti ensimmäisestä kerrasta?
Kyllä, monet ihmiset ovat mm. läheisriippuvaisia ja/tai heillä on äärimmäisen huono itseluottamus, eivätkä edes tunne ansaitsevansa parempaa. Ovat kasvaneet sellaisiksi epäterveessä ympäristössä. Esim. narsistien lapset. Sellaista voi olla joidenkin vaikeaa ymmärtää, jos ei ole omaa kokemusta takana tai psykologiaa opiskeltuna.
Ja tuollaisista ongelmista ei vain päätetä parantua, vaan se vaatii vuosien terapiaa, johon on yleensä vuosien jonot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Useimmat naista arjen sankareista uhkaavat t*ppaa naisen/taman sukulaisia/lapsen/jne jos nainen lahtee. Monilla ei ole paikkaa mihin menna, kun mies on eristanyt kaikista ystavista ja sukulaisista. Mutta pahin pelko lahtemisessa on se, etta mies loytaa ja kostaa.
Plus etta jotkut naiset oikeasti uskovat, kun mies katuu pahoinpitelyn jalkeen ja sanoo, ettei koskaan enaa lyo...
Oma lapsuus meni kivasti turpaan ottaessa, kun oma aiti uskoi miesta joka kerta. Saatiin viikottainen turpasauna kuusi vuotta putkeen, kunnes mutsi tajusi vihdoinkin lahtea.
Ovatko nämä naiset vähän tyhmiä, jos eivät itse huomaa, että eristäytyvät? Miksi he edes alkavat eristäytyä? Eikö hälytyskellot soi siinä vaiheessa yhtään? Vai ovatko he niin riippuvaisia miehestään, että mieluummin luopuvat kaikista muista ihmissuhteistaan ja tukiverkostoistaan? Miksi tilanne pitää päästää siihen asti, että ei ole enää paikkaa minne mennä? Eikö väkivaltaisesta suhteesta kannattaisi lähteä jo paljon aikaisemmin? Mieluiten heti ensimmäisestä kerrasta?
Kyllä, monet ihmiset ovat mm. läheisriippuvaisia ja/tai heillä on äärimmäisen huono itseluottamus, eivätkä edes tunne ansaitsevansa parempaa. Ovat kasvaneet sellaisiksi epäterveessä ympäristössä. Esim. narsistien lapset. Sellaista voi olla joidenkin vaikeaa ymmärtää, jos ei ole omaa kokemusta takana tai psykologiaa opiskeltuna.
Ja tuollaisista ongelmista ei vain päätetä parantua, vaan se vaatii vuosien terapiaa, johon on yleensä vuosien jonot.
Minusta sellainen ihminen on ennemmin se tyhmä, joka ei ymmärrä ylläolevassa viestissä kuvailtuja asioita. Mutta tosiaan, tyhmä tarvitsee usein oman kokemuksen tai alan opintoja ymmärtääkseen. Älykäs saattaa hoksata muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Useimmat naista arjen sankareista uhkaavat t*ppaa naisen/taman sukulaisia/lapsen/jne jos nainen lahtee. Monilla ei ole paikkaa mihin menna, kun mies on eristanyt kaikista ystavista ja sukulaisista. Mutta pahin pelko lahtemisessa on se, etta mies loytaa ja kostaa.
Plus etta jotkut naiset oikeasti uskovat, kun mies katuu pahoinpitelyn jalkeen ja sanoo, ettei koskaan enaa lyo...
Oma lapsuus meni kivasti turpaan ottaessa, kun oma aiti uskoi miesta joka kerta. Saatiin viikottainen turpasauna kuusi vuotta putkeen, kunnes mutsi tajusi vihdoinkin lahtea.
Ovatko nämä naiset vähän tyhmiä, jos eivät itse huomaa, että eristäytyvät? Miksi he edes alkavat eristäytyä? Eikö hälytyskellot soi siinä vaiheessa yhtään? Vai ovatko he niin riippuvaisia miehestään, että mieluummin luopuvat kaikista muista ihmissuhteistaan ja tukiverkostoistaan? Miksi tilanne pitää päästää siihen asti, että ei ole enää paikkaa minne mennä? Eikö väkivaltaisesta suhteesta kannattaisi lähteä jo paljon aikaisemmin? Mieluiten heti ensimmäisestä kerrasta?
Eivät ole. Se manipulointi on niin hienovaraista ja tapahtuu useiden vuosien aikana, ettei sitä edes tajua. Uhri alkaa itsekin uskoa, että kavereilla tosiaan on huono vaikutus on tai että he kohtelevat ikävästi tai mitä ikinä. Lisäksi läheskään kaikissa väkivaltaisissa suhteissa ei eristetä lähipiiristä. Yksikään väkivaltainen suhde ei ala siten, että mukava ja reilu kumppani yks kaks yllättäen tempaisee turpaan, vaan ennen ensimmäistä lyöntiä taustalla on todennäköisesti jo useiden vuosien manipulointi ja aivopesu, joten uhri saattaa itsekin uskoa olevansa syyllinen, koska ärsytti toista. Väkivallan jälkeen taas väkivaltainen kumppani on katuva ja pyytelee anteeksi ja lupaa muuttua ja muutenkin tekee kaikkensa, että toinen jää. Voi ollakin, että seuraavaan lyöntiin menee jopa vuosia, mutta henkinen väkivalta jatkuu. Lopulta uhri on henkisesti ja mahdollisesti taloudellisesti niin alistettu, ettei hän enää pääse lähtemään. Väkivalta yleensä myös pahenee siinä vaiheessa, jos uhri yrittää lähteä, ettei hän uskalla lähteä. Lisäksi uhrin häpeä on suuri, sillä sinun kaltaisesi ihmiset syyttävät aina uhria eivätkä pahoinpitelijää.
Eli he ovat vain tietämättömiä. Näistä asioista on kuitenkin kirjoitettu ja puhuttu lukuisia kertoja erilaisissa foorumeissa, mutta he eivät ole koskaan lukeneet eivätkä katsoneet mitään sellaista. Ehkä parisuhdetta varten pitäisi suorittaa jonkinlainen parisuhdeajokortti, jossa kerrottaisiin erilaiset merkit manipuloinnista, aivopesusta, henkisestä ja fyysisestä väkivallasta jne. Nimittäin mitä pidempään alistuu, sitä voimakkaamman reaktion lähtö aiheuttaa väkivaltaisessa. Siksi olisi hyvä lähteä heti ensimmäisten merkkien ilmestyessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin
Miehet joutuvat perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi jopa useammin kuin naiset. Perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.
https://yle.fi/uutiset/3-5487134
Tutkija Venla Salmi Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta toteaa, että perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.
- Ehkä taustalla on se, että naisen ajatellaan olevan haavoittuvampi uhri ja sillä tavalla halutaan korostaa naisuhrin asemaa, Salmi arvioi.
- Silloin kun miehet ottavat meihin yhteyttä, he saattavat sanoa, että poliisilta on tullut vähätteleviä kommentteja tai heille on jopa naureskeltu. Miehiä ei välttämättä oteta vakavasti, kun he pyytävät apua, turvakodin kriisityöntekijä Hanna Mikkonen kuvaa.Elämme väkivaltaisen hirviönaisten maassa.
"Henkirikoksissa nainen on yhä miestä useammin parisuhdeväkivallan uhri. Vuosittain yli 20 naista kuolee nykyisen tai entisen puolisonsa surmaamina. Myös lievissä pahoinpitelyissä nainen on uhrina useammin kuin mies.
Nainen syyllistyy sen sijaan puolisonsa törkeään pahoinpitelyyn tai henkirikoksen yritykseen vähintään yhtä usein kuin mies. Tilastokeskuksen mukaan mies on uhrina jopa hieman useammin kuin nainen, vaikka luvut ovatkin lähellä toisiaan."
Tästähän taannoin eräs vankilanjohtaja kertoi että naisten tekemät törkeät väkivallanteot eroavat miesten vastaavista siinä, että yleensä mies on hakannut, uhkaillut yms. vaikka kuinka pitkään ja kun nainen lopulta on niin selkä seinää vasten, että puolustautuu, se jälki on rumaa. Näissä tapauksissa siis puhutaan yleensä vuosien henkisestä ja fyysisestä kidutuksesta sen miehen tekemänä.
Se on karua luettavaa kun ottaa selvää montako naista kuolee vuosittain miesten käsissä, maapallon tasolla miljoonia. Tässäkin maassa kymmeniä. Mutta leikitään että semmosta ei tapahdu, mitä nyt vaan joka kolmannessa parisuhteessa.
Joka kolmannessa parisuhteessa nainen kuolee vuosittain miehen käsiin?
Mitä helvettiä? Miksi naiset menevät parisuhteisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Useimmat naista arjen sankareista uhkaavat t*ppaa naisen/taman sukulaisia/lapsen/jne jos nainen lahtee. Monilla ei ole paikkaa mihin menna, kun mies on eristanyt kaikista ystavista ja sukulaisista. Mutta pahin pelko lahtemisessa on se, etta mies loytaa ja kostaa.
Plus etta jotkut naiset oikeasti uskovat, kun mies katuu pahoinpitelyn jalkeen ja sanoo, ettei koskaan enaa lyo...
Oma lapsuus meni kivasti turpaan ottaessa, kun oma aiti uskoi miesta joka kerta. Saatiin viikottainen turpasauna kuusi vuotta putkeen, kunnes mutsi tajusi vihdoinkin lahtea.
Ovatko nämä naiset vähän tyhmiä, jos eivät itse huomaa, että eristäytyvät? Miksi he edes alkavat eristäytyä? Eikö hälytyskellot soi siinä vaiheessa yhtään? Vai ovatko he niin riippuvaisia miehestään, että mieluummin luopuvat kaikista muista ihmissuhteistaan ja tukiverkostoistaan? Miksi tilanne pitää päästää siihen asti, että ei ole enää paikkaa minne mennä? Eikö väkivaltaisesta suhteesta kannattaisi lähteä jo paljon aikaisemmin? Mieluiten heti ensimmäisestä kerrasta?
Eivät ole. Se manipulointi on niin hienovaraista ja tapahtuu useiden vuosien aikana, ettei sitä edes tajua. Uhri alkaa itsekin uskoa, että kavereilla tosiaan on huono vaikutus on tai että he kohtelevat ikävästi tai mitä ikinä. Lisäksi läheskään kaikissa väkivaltaisissa suhteissa ei eristetä lähipiiristä. Yksikään väkivaltainen suhde ei ala siten, että mukava ja reilu kumppani yks kaks yllättäen tempaisee turpaan, vaan ennen ensimmäistä lyöntiä taustalla on todennäköisesti jo useiden vuosien manipulointi ja aivopesu, joten uhri saattaa itsekin uskoa olevansa syyllinen, koska ärsytti toista. Väkivallan jälkeen taas väkivaltainen kumppani on katuva ja pyytelee anteeksi ja lupaa muuttua ja muutenkin tekee kaikkensa, että toinen jää. Voi ollakin, että seuraavaan lyöntiin menee jopa vuosia, mutta henkinen väkivalta jatkuu. Lopulta uhri on henkisesti ja mahdollisesti taloudellisesti niin alistettu, ettei hän enää pääse lähtemään. Väkivalta yleensä myös pahenee siinä vaiheessa, jos uhri yrittää lähteä, ettei hän uskalla lähteä. Lisäksi uhrin häpeä on suuri, sillä sinun kaltaisesi ihmiset syyttävät aina uhria eivätkä pahoinpitelijää.
Eli he ovat vain tietämättömiä. Näistä asioista on kuitenkin kirjoitettu ja puhuttu lukuisia kertoja erilaisissa foorumeissa, mutta he eivät ole koskaan lukeneet eivätkä katsoneet mitään sellaista. Ehkä parisuhdetta varten pitäisi suorittaa jonkinlainen parisuhdeajokortti, jossa kerrottaisiin erilaiset merkit manipuloinnista, aivopesusta, henkisestä ja fyysisestä väkivallasta jne. Nimittäin mitä pidempään alistuu, sitä voimakkaamman reaktion lähtö aiheuttaa väkivaltaisessa. Siksi olisi hyvä lähteä heti ensimmäisten merkkien ilmestyessä.
Hienoa uhrien syyllistystä jälleen. Ehkä tuo suojelee sinua siltä pelolta, että voisit itse joskus päätyä väkivaltaiseen suhteeseen, koska kyllähän sinä nyt olet fiksumpi kuin ne muut. Mitäs jos käyttäisit uhrien syyllistämisen sijaan aikasi pahoinpitelijöiden tuomitsemiseen? Vai onko ihan ok pahoinpidellä, jos joku ei ole lukenut riittävästi väkivaltaisten suhteiden varoitusmerkeistä? Tuomitsemalla uhrit teet heidän lähtemisestään vaikeampaa ja annat pahoinpitelijöille oikeuden vetää turpaan, koska olisihan uhrin pitänyt tajuta ajoissa, ettei unelmien puoliso olekaan aina sellainen.
Lakatkaa nyt kaikki pieksämästä toisianne!
Suosittelen yksinelämistä heille, jotka eivät osaa pitää omia näppejään erossa toisten niskavilloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeä perheväkivalta kohdistuu miehiin naisia useammin
Miehet joutuvat perheessä törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi jopa useammin kuin naiset. Perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.
https://yle.fi/uutiset/3-5487134
Tutkija Venla Salmi Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta toteaa, että perheväkivallan miesuhrien näkökulma on suomalaisessa tutkimuksessakin jäänyt syrjään.
- Ehkä taustalla on se, että naisen ajatellaan olevan haavoittuvampi uhri ja sillä tavalla halutaan korostaa naisuhrin asemaa, Salmi arvioi.
- Silloin kun miehet ottavat meihin yhteyttä, he saattavat sanoa, että poliisilta on tullut vähätteleviä kommentteja tai heille on jopa naureskeltu. Miehiä ei välttämättä oteta vakavasti, kun he pyytävät apua, turvakodin kriisityöntekijä Hanna Mikkonen kuvaa.Elämme väkivaltaisen hirviönaisten maassa.
"Henkirikoksissa nainen on yhä miestä useammin parisuhdeväkivallan uhri. Vuosittain yli 20 naista kuolee nykyisen tai entisen puolisonsa surmaamina. Myös lievissä pahoinpitelyissä nainen on uhrina useammin kuin mies.
Nainen syyllistyy sen sijaan puolisonsa törkeään pahoinpitelyyn tai henkirikoksen yritykseen vähintään yhtä usein kuin mies. Tilastokeskuksen mukaan mies on uhrina jopa hieman useammin kuin nainen, vaikka luvut ovatkin lähellä toisiaan."
Tästähän taannoin eräs vankilanjohtaja kertoi että naisten tekemät törkeät väkivallanteot eroavat miesten vastaavista siinä, että yleensä mies on hakannut, uhkaillut yms. vaikka kuinka pitkään ja kun nainen lopulta on niin selkä seinää vasten, että puolustautuu, se jälki on rumaa. Näissä tapauksissa siis puhutaan yleensä vuosien henkisestä ja fyysisestä kidutuksesta sen miehen tekemänä.
Juuri näin.
Jos nainen lopulta päättää puolustautua vuosien pahoinpitelyjen jälkeen, sen on pakko tap paa mies, koska muuten kuolee itse. Ei ole sellasta vaihtoehtoa että vain pieksisi miehen jollain putkella, mutta jättäisi henkiin. Nirri on otettava pois, ei ole paluuta. Nainen suojelee myös lapsiaan, ei halua että ne jäävät ilman äitiä hullun käsiin.Mutta on se kumma että aina kun puhutaan siitä väkivallasta jota naiset joutuu kokemaan, sinne aina tulee se joku lässyttämään että "kyllä naisetkin", kun siinä kyse on aivan hyttysen paskasta valtameressä, se valtameri on miesten väkivalta naisia kohtaan.
Se on karua luettavaa kun ottaa selvää montako naista kuolee vuosittain miesten käsissä, maapallon tasolla miljoonia. Tässäkin maassa kymmeniä. Mutta leikitään että semmosta ei tapahdu, mitä nyt vaan joka kolmannessa parisuhteessa.https://www.iltalehti.fi/pinnalla/a/14700e4d-3902-41c5-87db-39d54e1ea8da
Tämä. Oikeustaistelut ja "puolustautuminen" naisen taholta lisää vain bensaa liekkeihin miehellä. Ainoat mahdollisuudet ovat joko kadota maan alle, mikä voi olla vaikeaa jos on yhteisiä lapsia, tai tehdä henkirikos, mikä ei välttämättä ole kannattavaa, sillä usein noilla häiriintyneillä miehillä on häiriintynyt tausta samanlaisine taustajoukkoineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Useimmat naista arjen sankareista uhkaavat t*ppaa naisen/taman sukulaisia/lapsen/jne jos nainen lahtee. Monilla ei ole paikkaa mihin menna, kun mies on eristanyt kaikista ystavista ja sukulaisista. Mutta pahin pelko lahtemisessa on se, etta mies loytaa ja kostaa.
Plus etta jotkut naiset oikeasti uskovat, kun mies katuu pahoinpitelyn jalkeen ja sanoo, ettei koskaan enaa lyo...
Oma lapsuus meni kivasti turpaan ottaessa, kun oma aiti uskoi miesta joka kerta. Saatiin viikottainen turpasauna kuusi vuotta putkeen, kunnes mutsi tajusi vihdoinkin lahtea.
Ovatko nämä naiset vähän tyhmiä, jos eivät itse huomaa, että eristäytyvät? Miksi he edes alkavat eristäytyä? Eikö hälytyskellot soi siinä vaiheessa yhtään? Vai ovatko he niin riippuvaisia miehestään, että mieluummin luopuvat kaikista muista ihmissuhteistaan ja tukiverkostoistaan? Miksi tilanne pitää päästää siihen asti, että ei ole enää paikkaa minne mennä? Eikö väkivaltaisesta suhteesta kannattaisi lähteä jo paljon aikaisemmin? Mieluiten heti ensimmäisestä kerrasta?
Eivät ole. Se manipulointi on niin hienovaraista ja tapahtuu useiden vuosien aikana, ettei sitä edes tajua. Uhri alkaa itsekin uskoa, että kavereilla tosiaan on huono vaikutus on tai että he kohtelevat ikävästi tai mitä ikinä. Lisäksi läheskään kaikissa väkivaltaisissa suhteissa ei eristetä lähipiiristä. Yksikään väkivaltainen suhde ei ala siten, että mukava ja reilu kumppani yks kaks yllättäen tempaisee turpaan, vaan ennen ensimmäistä lyöntiä taustalla on todennäköisesti jo useiden vuosien manipulointi ja aivopesu, joten uhri saattaa itsekin uskoa olevansa syyllinen, koska ärsytti toista. Väkivallan jälkeen taas väkivaltainen kumppani on katuva ja pyytelee anteeksi ja lupaa muuttua ja muutenkin tekee kaikkensa, että toinen jää. Voi ollakin, että seuraavaan lyöntiin menee jopa vuosia, mutta henkinen väkivalta jatkuu. Lopulta uhri on henkisesti ja mahdollisesti taloudellisesti niin alistettu, ettei hän enää pääse lähtemään. Väkivalta yleensä myös pahenee siinä vaiheessa, jos uhri yrittää lähteä, ettei hän uskalla lähteä. Lisäksi uhrin häpeä on suuri, sillä sinun kaltaisesi ihmiset syyttävät aina uhria eivätkä pahoinpitelijää.
Eli he ovat vain tietämättömiä. Näistä asioista on kuitenkin kirjoitettu ja puhuttu lukuisia kertoja erilaisissa foorumeissa, mutta he eivät ole koskaan lukeneet eivätkä katsoneet mitään sellaista. Ehkä parisuhdetta varten pitäisi suorittaa jonkinlainen parisuhdeajokortti, jossa kerrottaisiin erilaiset merkit manipuloinnista, aivopesusta, henkisestä ja fyysisestä väkivallasta jne. Nimittäin mitä pidempään alistuu, sitä voimakkaamman reaktion lähtö aiheuttaa väkivaltaisessa. Siksi olisi hyvä lähteä heti ensimmäisten merkkien ilmestyessä.
Hienoa uhrien syyllistystä jälleen. Ehkä tuo suojelee sinua siltä pelolta, että voisit itse joskus päätyä väkivaltaiseen suhteeseen, koska kyllähän sinä nyt olet fiksumpi kuin ne muut. Mitäs jos käyttäisit uhrien syyllistämisen sijaan aikasi pahoinpitelijöiden tuomitsemiseen? Vai onko ihan ok pahoinpidellä, jos joku ei ole lukenut riittävästi väkivaltaisten suhteiden varoitusmerkeistä? Tuomitsemalla uhrit teet heidän lähtemisestään vaikeampaa ja annat pahoinpitelijöille oikeuden vetää turpaan, koska olisihan uhrin pitänyt tajuta ajoissa, ettei unelmien puoliso olekaan aina sellainen.
Todella moni väkivaltaisen suhteen uhri on muuten ajatellut noin ennen kuin on löytänyt itsensä väkivaltaisesta suhteesta. En minä ainakaan olisi niin tyhmä. Kuitenkin kolmasosa naisista kohtaa elämänsä aikana parisuhdeväkivaltaa. Eivät he kaikki ole tyhmiä, eikä se ikinä ole heidän syytään, vaikka uhrien syyttäminen onkin helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Useimmat naista arjen sankareista uhkaavat t*ppaa naisen/taman sukulaisia/lapsen/jne jos nainen lahtee. Monilla ei ole paikkaa mihin menna, kun mies on eristanyt kaikista ystavista ja sukulaisista. Mutta pahin pelko lahtemisessa on se, etta mies loytaa ja kostaa.
Plus etta jotkut naiset oikeasti uskovat, kun mies katuu pahoinpitelyn jalkeen ja sanoo, ettei koskaan enaa lyo...
Oma lapsuus meni kivasti turpaan ottaessa, kun oma aiti uskoi miesta joka kerta. Saatiin viikottainen turpasauna kuusi vuotta putkeen, kunnes mutsi tajusi vihdoinkin lahtea.
Ovatko nämä naiset vähän tyhmiä, jos eivät itse huomaa, että eristäytyvät? Miksi he edes alkavat eristäytyä? Eikö hälytyskellot soi siinä vaiheessa yhtään? Vai ovatko he niin riippuvaisia miehestään, että mieluummin luopuvat kaikista muista ihmissuhteistaan ja tukiverkostoistaan? Miksi tilanne pitää päästää siihen asti, että ei ole enää paikkaa minne mennä? Eikö väkivaltaisesta suhteesta kannattaisi lähteä jo paljon aikaisemmin? Mieluiten heti ensimmäisestä kerrasta?
Eivät ole. Se manipulointi on niin hienovaraista ja tapahtuu useiden vuosien aikana, ettei sitä edes tajua. Uhri alkaa itsekin uskoa, että kavereilla tosiaan on huono vaikutus on tai että he kohtelevat ikävästi tai mitä ikinä. Lisäksi läheskään kaikissa väkivaltaisissa suhteissa ei eristetä lähipiiristä. Yksikään väkivaltainen suhde ei ala siten, että mukava ja reilu kumppani yks kaks yllättäen tempaisee turpaan, vaan ennen ensimmäistä lyöntiä taustalla on todennäköisesti jo useiden vuosien manipulointi ja aivopesu, joten uhri saattaa itsekin uskoa olevansa syyllinen, koska ärsytti toista. Väkivallan jälkeen taas väkivaltainen kumppani on katuva ja pyytelee anteeksi ja lupaa muuttua ja muutenkin tekee kaikkensa, että toinen jää. Voi ollakin, että seuraavaan lyöntiin menee jopa vuosia, mutta henkinen väkivalta jatkuu. Lopulta uhri on henkisesti ja mahdollisesti taloudellisesti niin alistettu, ettei hän enää pääse lähtemään. Väkivalta yleensä myös pahenee siinä vaiheessa, jos uhri yrittää lähteä, ettei hän uskalla lähteä. Lisäksi uhrin häpeä on suuri, sillä sinun kaltaisesi ihmiset syyttävät aina uhria eivätkä pahoinpitelijää.
Eli he ovat vain tietämättömiä. Näistä asioista on kuitenkin kirjoitettu ja puhuttu lukuisia kertoja erilaisissa foorumeissa, mutta he eivät ole koskaan lukeneet eivätkä katsoneet mitään sellaista. Ehkä parisuhdetta varten pitäisi suorittaa jonkinlainen parisuhdeajokortti, jossa kerrottaisiin erilaiset merkit manipuloinnista, aivopesusta, henkisestä ja fyysisestä väkivallasta jne. Nimittäin mitä pidempään alistuu, sitä voimakkaamman reaktion lähtö aiheuttaa väkivaltaisessa. Siksi olisi hyvä lähteä heti ensimmäisten merkkien ilmestyessä.
Hienoa uhrien syyllistystä jälleen. Ehkä tuo suojelee sinua siltä pelolta, että voisit itse joskus päätyä väkivaltaiseen suhteeseen, koska kyllähän sinä nyt olet fiksumpi kuin ne muut. Mitäs jos käyttäisit uhrien syyllistämisen sijaan aikasi pahoinpitelijöiden tuomitsemiseen? Vai onko ihan ok pahoinpidellä, jos joku ei ole lukenut riittävästi väkivaltaisten suhteiden varoitusmerkeistä? Tuomitsemalla uhrit teet heidän lähtemisestään vaikeampaa ja annat pahoinpitelijöille oikeuden vetää turpaan, koska olisihan uhrin pitänyt tajuta ajoissa, ettei unelmien puoliso olekaan aina sellainen.
En mä syyllistä uhreja. Jos kyse on tietämättömyydestä, silloinhan tiedon määrää pitää lisätä ja kohdentaa tieto sinne, mistä siitä on eniten hyötyä. Jos syy alistumiseen on lapsuudenkodissa eli lapsesta lähtien on pitänyt jotain asiaa normaalina ja oikeutettuna, silloin sopivin paikka oikean tiedon jakamiseen olisi jo peruskoulussa. Pitäisikö viimeistään yläasteella olla ihmissuhteisiin liittyvä oppiaine? Sellainen, jossa opetettaisiin, miten toista ihmistä saa ja ei saa kohdella sekä opetettaisiin tunnistamaan vaaran merkit?
Paljon.