Lue keskustelun säännöt.
”Raskaus ei ole sairaus” ja laskeva syntyvyys
Olen alkanut ymmärtää tätäkin ilmiötä paremmin vasta ensimmäisen oman raskauden myötä.
Koko alkupuolen elämästäni olen kuullut näitä erilaisia mielipiteitä siitä, millaista on olla raskaana ja miten siihen pitäisi suhtautua, ja muodostanut sellaisen käsityksen että totuus on jossain siellä mielipiteiden ääripäiden välillä. Olen olettanut, että raskaana oleminen aiheuttaa ehkä jossain vaiheessa vähän turvotusta ja alkupuolella muutaman kerran ehkä huvittavaa pahoinvointia. Muuten sitten on itsestä kiinni että meneekö mammamoodiin ja ”unohtaako” vauvahuumassa aikaisemmat liikuntaharrastukset tai ammatilliset intohimot. Pidinkin ihan itsestään selvänä, että minulla ainakin elämä jatkuu normaalisti lapsesta huolimatta kun kerran tahtoa on.
Todellisuus on jotain ihan muuta. Voin ihan rehellisesti sanoa, että minulla oli 3 kuukautta alussa samanlainen olo kuin norovirustartunnan toisena päivänä. Olisin voinut nukkua melkein kellon ympäri ja jatkuvasti oksetti. Lisäksi minuun tarttuivat kaikki kiertävät kausiflunssat, vaikka normaalisti en sairasta. Mutta koska en ollut sairaana, töihin piti mennä joka päivä. Väsymyksestä ja huonosta olosta johtuen töiden tekeminen vaati noin 1,5 kertaa sen panoksen mitä terveenä. Neuvolassa kehuttiin että vointini vaikuttaa ihan normaalilta, ja että minun kannattaisi pyrkiä lisäämään liikuntaa niin mieliala paranisi. Tuossa vaiheessa siis pelkkä portaiden nouseminen sai sydämen hakkaamaan ja silmissä mustenemaan. (Ennen raskautta juoksin 5 km lenkkejä 3-4 krt/vko).
Kun pahoinvointi viimein loppui, alkoikin allergiakausi. Raskaana ei saa käyttää kaikkia niitä lääkkeitä mitä normaalisti. En ole nukkunut yhtäkään yötä kunnolla sen jälkeen kun pähkinäpuun kukinta alkoi vaikka kaikki apukonstit käytössä. Väsymys alkaa tehdä hulluksi. Töistä suoriutuminen alkaa olla vaikeaa, en vain jaksa ajatella ja suunnitella kunnolla nukkumatta. Neuvolassa kehotetaan kuuntelemaan omaa kehoa ja lepäämään kun siltä tuntuu. Miten? Vuorokaudessa eivät riitä tunnit jos yritän tehdä työni ja lisäksi levätä tarpeeksi.
Kaikki tämä vaikuttaa vain minun työstä suoriutumiseeni. Lapsen isä ja hänen työnantajansa pääsevät ilman mitään haittoja. Miten voi vielä 2019 olla niin, että pätkätyössä olevan naisen työllistyminen raskauden jälkeisenä aikana on kiinni lähinnä siitä miten huonovointisena hän pystyi painamaan 100 % tulosta ja teeskentelemään tervettä? Yhteiskunnalta ei tule tähän mitään kädenojennusta. Tästähän seurauksena on se, että jos nainen todella haluaa säilyttää mahdollisuudet tehdä mieleistään työuraa, hän ei lisäänny, ei ainakaan toista kertaa. Ja tämä on todella iso valinta, Ainakin itselläni mielekkään työn säilyttäminen on keskeinen osa elämänlaatua.
Kommentit (447)
Itselle oli alusta asti selvää että mies maksaa kaiken sekä ennen raskautta että raskauden jälkeen niin kauan kun pääsen taas töihin. Raskaus väsymys on jäätävää. Ei siinä jaksa välillä nousta edes sängystä ylös. Siihen päälle yökötys, heikotus ja pyörtyily. Ei puhettakaan että olisin jaksanut 8h työpäiviä. Yliopistolla kävin välillä n. 3h opiskelemassa. Mutta välillä sinnekin kävely esim. Ratikasta 300m tuntui hirveältä matkalta.
Ei kyllä kukaan järjissään oleva lisäänny Suomessa ellei mies ole oikeasti varakas ja pysty pyörittämään taloutta. Sääliksi käy köyhiä ja yksinhuoltajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Tuo ei ole normaalia, onko se edes vauva vai joku kasvain?" kysyi anoppi kun näki minut luurangoksi kuihtuneena ja vitivalkoisena makaamassa sohvalla. 2 tai 3 päivää tästä jouduin sairaalaan, kun mikään ei pysynyt sisällä enkä pystynyt edes seisomaan enää. Pomokin kävi ihmettelemässä sairaalassa tilannetta, kun minun olisi kuulemma pitänyt käydä työterveyslääkärillä, siis yhdellä tietyllä lääkärillä, hakemassa saikkulappu ja kerroin etten pääse. Ennen raskautta painoin 65 kg, jatkuvan oksentelun takia lopulta vain 50 kg.
Minä nukahtelin raskausviikosta 10 lähtien kuin nuijalla iskettynä, taju lähti vaikka vessanpytyllä enkä voinit itse asialle mitään. Pomo oli vihainen, miestä nolotti. Vedin noita parin minuutin välikuolemia jopa 10 kert. päivässä ! Kaikki arvot oli ok, neuvolassa sanottiin että täysin normaalia.
Ja viikosta 20 lähtien minulla olikin sitten niin hirveitä kipuja lantiossa ja reiden sisäsivulla, että kuljin jalkaa laahaten ja itkin joka askeleella. Neuvolassa sanottiin sen olevan iskias, vauva oli 2kk kun todettiin hermopinne ja haukuttiin kun en ollut tullut aikaisemmin. Miten olisin tiennyt tulla, kun neuvolassa annettiin ymmärtää että on normaalia kävellä kuin zombileffassa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miuk kirjoitti:
En itse saanut saikkua kun on pahoinvointi kun lääkäri sanoi et johtuu raskaudesta.
Kun en ollut raskaana sain heti sairaslomaa kun on pahaolo.Eikö ole käsittämätöntä?
Tämä. Ihan yhtä paha olo ihmisellä on jos hän oksentaa noron tai raskauden takia. En ymmärrä miten raskauden takia pahassa olossa pitäisi pystyä olemaan töissä, mutta muuten ei missään nimessä!
Raskauspahoinvointi ei ole tarttuvaa laatua. Noro on.
Voi olla ruokamyrkytyskin, ei välttämättä noroa. Harvemmin sitä aletaan tutkia, että kumpi on.
Vierailija kirjoitti:
" Tuo ei ole normaalia, onko se edes vauva vai joku kasvain?" kysyi anoppi kun näki minut luurangoksi kuihtuneena ja vitivalkoisena makaamassa sohvalla. 2 tai 3 päivää tästä jouduin sairaalaan, kun mikään ei pysynyt sisällä enkä pystynyt edes seisomaan enää. Pomokin kävi ihmettelemässä sairaalassa tilannetta, kun minun olisi kuulemma pitänyt käydä työterveyslääkärillä, siis yhdellä tietyllä lääkärillä, hakemassa saikkulappu ja kerroin etten pääse. Ennen raskautta painoin 65 kg, jatkuvan oksentelun takia lopulta vain 50 kg.
Syntyikö kuitenkin terve lapsi? Syntyikö normaalipainoisena? Saiko hän tarvitsemansa ravintoaineet pahoinvoinnistasi huolimatta?
Huolettaa vaan jos itsellekin yhtä paha pahoinvointi että mitä se sille vauvalle tekee. 😕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Tuo ei ole normaalia, onko se edes vauva vai joku kasvain?" kysyi anoppi kun näki minut luurangoksi kuihtuneena ja vitivalkoisena makaamassa sohvalla. 2 tai 3 päivää tästä jouduin sairaalaan, kun mikään ei pysynyt sisällä enkä pystynyt edes seisomaan enää. Pomokin kävi ihmettelemässä sairaalassa tilannetta, kun minun olisi kuulemma pitänyt käydä työterveyslääkärillä, siis yhdellä tietyllä lääkärillä, hakemassa saikkulappu ja kerroin etten pääse. Ennen raskautta painoin 65 kg, jatkuvan oksentelun takia lopulta vain 50 kg.
Syntyikö kuitenkin terve lapsi? Syntyikö normaalipainoisena? Saiko hän tarvitsemansa ravintoaineet pahoinvoinnistasi huolimatta?
Huolettaa vaan jos itsellekin yhtä paha pahoinvointi että mitä se sille vauvalle tekee. 😕
Vauva oli pienipainoinen kirppu mutta onneksi terve. Eipä siinä paljon ehdi ravintoaineet siirtyä vauvalle, kun hetkessä tulee vesilasillinenkin ulos :(
Raskaana mistä vain saa kärsiä eikä saikkua tipu vaikka olo olisi miten huono. Nyt kun lapsi 1v ja tulin tosi kipeäksi niin pääsin suoraan osastolle sairaalaan useammaksi yöksi! olin Ihan hämmästynyt kun raskaana mikään vaiva ei oikeuttanut edes päivän salkkuun. vähintään yhtä sairas olin silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä nämä ihmiset tulevat, jotka ei saikkua saa? Olen ollut kaksi kertaa raskaana ja kummallakin kerralla saikkua olisi saanut helposti sekä alku- että loppuraskaudesta. Samoin työkavereilla.
Mä olen nyt viidennellä kuulla ja porskuttanut kohtalaisella jaksamisella fyysisessä työssä ja hommasin vielä uuden duuninkin, kun määräaikaista ei jatkettu. En ollut raskaana ollessa tarpeeksi tehokas, enkä älynnyt kertoa raskaudestani, ennen kuin ilmoittivat, ettei jatketa. Nykyisessäkin työssäni meinasivat, etteivät jatka, kun olen koeajalla, mutta ilmoitin kirjallisesti raskaudestani esimiehelle, ennen kuin kerkesivät irtisanoa niin nyt joutuvat keksimään ihan oikeat raskauteen liittymättömät syyt, jos haluavat minusta eroon. Sitä ennen keskityn tekemään työni hyvin ja säntillisesti plus olen saanut ihan hyvin sovittua pomon kanssa vähän kevennetyistä hommista, etten joudu esim. nostelemaan mitään painavampaa. Vähän kyllä ahdistaa, kun yritettiin heti jollain ihan keksityillä syillä savustaa ulos, kun en jaksanut täysillä painaa kaikkia raskaimpia fyysisiä juttuja.
Tälle pitäisi kyllä oikeasti tehdä jotain, ettei kaikki kaatuisi sen naisen työnantajan maksettavaksi, vaan myös isän työnantaja olisi enemmän velvollinen osallistumaan tästä aiheutuviin kuluihin. Veikkaan aika monen nuoren naisen olevan samassa asemassa kuin minä, ettei ole vakinaistettu, kun pelätään, että on kohta raskaana.
Tässä kohtaa annan kaikille vakkariduunissa edes määräaikaisena oleville ja määräaikaisuuden jatkuvuutta odottaville neuvon: ilmoittakaa kirjallisesti vaikka sähköpostilla esimiehellenne, että olette raskaana. Sen jälkeen he tarvitsevat oikeasti todella hyvät perustelut, ettei työsuhdettanne jatketa, jos muuten olette hoitaneet työnne ihan hyvin. Muuten oikeus katsoo, että irtisanominen tai työsuhteen päättäminen johtui raskaudesta. Ja jossei muuten saa oikeutta niin eikun isoon ääneen mediaan viestiä, että "Firma X ei jatkanut työsuhdettani saatuaan tietää raskaudestani", ei millään firmalla ole sellaiseen varaa.
Tapellaan perkele itse, jossei muuten saada oikeutta!
Ja mikään pakkohan ei kenenkään tietty ole lisääntyä. Itse en ainakaan koe omaa vauvansaantiani, että olisin suorittamassa jotain kansalaisvelvoitetta, vaan ihan omista itsekkäistä syistä tässä siirtelen omia geenejäni eteenpäin. Ja noin esim. ympäristön kannalta se lisääntyminen on myös huono juttu. Mutta jos nyt joku haluaa lapsen hankkia niin pidetään puolemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ap:n kanssa omien raskauskokemuksieni myötä aivan saman ajatuksen kannalla.
Minuakin aikoinaan ärsytti juurikin tuo ikivanha sanontakin, etteikö muka raskaus ole mikään sairaus, vaikka naisen elimistö siinä tilassa on kertakaikkisen epänormi. Itsellänikin oli pahoinvointi päällä miltei viimeisille kuukausille saakka, ja vaikka etova olotila jäikin, niin tilalle tuli kymmeniä muita vaivoja. Töissä käynti oli todellakin rankkaa, ja loppuajan ennen synnytystä olinkin sairaslomalla, ja toisen raskauden ajan olinkin vielä hoitovapaalla, mutta eipä se yli vuoden ikäistä esikoislasta hoitaessani toisen raskauden oireita mihinkään vienyt, vaan aivan samat oksentelut ja sokeritaudin oireet ym. riipoivat kuin ensimmäisenkin odotuksen aikana. Ja pienen lapsen hoitaminen on työtä, eikä mitään lällyttelyä koko aikaa, ihan vaan tiedoksi tietämättömille.
Töihin paluu onkin sitten oma lukunsa mammalomien ja kotihoitotukikausien jälkeen. Mutta niillä naisilla, joilla nyt sattuu olemaan vakituinen pesti, on työhön paluu huomattavasti helpompaa siltä osin, että ylipäätänsä naisella on duuni, johon palata.
Itse sain etenkin omalta työterveyslääkäriltä helposti saikkua, muilta nihkeästi. Tämäkin siksi, että työterveyslääkäri tietää tasan tarkkaan kuinka fyysistä työmme on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni esikoisen raskaus oli helppo, lukuun ottamatta ihan loppuraskautta, jolloin alaselkä hajosi enkä pystynyt enää tekemään töitä tietokoneella istuen. Ihana naislääkäri jolle sain ajan ensimmäisenä kirjoitti sen kummemmin kyselemättä lyhyen sairausloman, koska "kyllä raskaudesta pitää pystyä vähän nauttimaankin". Sanoi kuitenkin, että jatkot sairauslomalle pitää hakea työnantajan määräämältä lääkäriltä, jolle sitten varasinkin ajan. Hänpä sitten ei kuitenkaan suostunut sairauslomaa jatkamaan, vaan vaati että jään varhennetulle äitiysvapaalle kun se ajankohdan puolesta oli jo mahdollista. No, niin sitten teinkin.
Käsittääkseni kenen tahansa lääkärin saikkutodistua kyllä kelpaa siihen että voi jäädä kotiin sairauslomalle, mutta työnantajan ei tarvitse maksaa palkkaa kuin oman työterveyslääkärin saikuista. Kelalta sitten saa omavastuuajan jälkeen sairauspäivärahaa, mutta kyllähän palkaton omavastuu tekee aikamoisen loven tuloihin.
Nyt odotan toista (ja ehdottomasti viimeiseksi jäävää) lasta, rv 18 alkoi hiljattain. Koko alkuraskaus on mennyt migeeneissä, pahoinvoiden ja ihan pohjattoman väsymyksen kourissa. Vasta viikon 16 jälkeen olo on alkanut vähän helpottaa, edelleenkin yökin kuitenkin päivittäin ja menen nukkumaan kahdeksalta. Kauhulla myös odotan, miten selkä kestää tämän loppuraskauden, kun vauva ja vatsa alkaa tästä enemmänkin kasvaa. Mielellään en tuolle omalle työterveyslääkärilleni menisi, edellisraskauden kokemuksen perusteella, mutta muutakaan en voi jos tilanne sitä vaatii.
Edelleenkään kukaan ei pakota lisääntymään ja parempi oiskin kun ei lisäännyttäisi. Kauhea menoerä kun ihmiset töissä ovat poissa kakaroiden sairasteluiden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleenkään kukaan ei pakota lisääntymään ja parempi oiskin kun ei lisäännyttäisi. Kauhea menoerä kun ihmiset töissä ovat poissa kakaroiden sairasteluiden takia.
Tässä alkuraskauden pahoinvoinnin heikentämänä ymmärrän taas yhä paremmin sitä, miten heikoilla nainen raskausaikana on. Pysyy nöyränä, kun aika menee hengissä selviytymiseen. Miten otollinen rooli vanhoillisissa yhteisöissä, jossa raskaus/imetys on usein naisen vallitseva olotila.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nyt viidennellä kuulla ja porskuttanut kohtalaisella jaksamisella fyysisessä työssä ja hommasin vielä uuden duuninkin, kun määräaikaista ei jatkettu. En ollut raskaana ollessa tarpeeksi tehokas, enkä älynnyt kertoa raskaudestani, ennen kuin ilmoittivat, ettei jatketa. Nykyisessäkin työssäni meinasivat, etteivät jatka, kun olen koeajalla, mutta ilmoitin kirjallisesti raskaudestani esimiehelle, ennen kuin kerkesivät irtisanoa niin nyt joutuvat keksimään ihan oikeat raskauteen liittymättömät syyt, jos haluavat minusta eroon. Sitä ennen keskityn tekemään työni hyvin ja säntillisesti plus olen saanut ihan hyvin sovittua pomon kanssa vähän kevennetyistä hommista, etten joudu esim. nostelemaan mitään painavampaa. Vähän kyllä ahdistaa, kun yritettiin heti jollain ihan keksityillä syillä savustaa ulos, kun en jaksanut täysillä painaa kaikkia raskaimpia fyysisiä juttuja.
Tälle pitäisi kyllä oikeasti tehdä jotain, ettei kaikki kaatuisi sen naisen työnantajan maksettavaksi, vaan myös isän työnantaja olisi enemmän velvollinen osallistumaan tästä aiheutuviin kuluihin. Veikkaan aika monen nuoren naisen olevan samassa asemassa kuin minä, ettei ole vakinaistettu, kun pelätään, että on kohta raskaana.
Tässä kohtaa annan kaikille vakkariduunissa edes määräaikaisena oleville ja määräaikaisuuden jatkuvuutta odottaville neuvon: ilmoittakaa kirjallisesti vaikka sähköpostilla esimiehellenne, että olette raskaana. Sen jälkeen he tarvitsevat oikeasti todella hyvät perustelut, ettei työsuhdettanne jatketa, jos muuten olette hoitaneet työnne ihan hyvin. Muuten oikeus katsoo, että irtisanominen tai työsuhteen päättäminen johtui raskaudesta. Ja jossei muuten saa oikeutta niin eikun isoon ääneen mediaan viestiä, että "Firma X ei jatkanut työsuhdettani saatuaan tietää raskaudestani", ei millään firmalla ole sellaiseen varaa.
Tapellaan perkele itse, jossei muuten saada oikeutta!
Ja mikään pakkohan ei kenenkään tietty ole lisääntyä. Itse en ainakaan koe omaa vauvansaantiani, että olisin suorittamassa jotain kansalaisvelvoitetta, vaan ihan omista itsekkäistä syistä tässä siirtelen omia geenejäni eteenpäin. Ja noin esim. ympäristön kannalta se lisääntyminen on myös huono juttu. Mutta jos nyt joku haluaa lapsen hankkia niin pidetään puolemme.
Olisinpa saanut tämän neuvon ajoissa. Olin kolmannella kuulla raskaana, ja ekakertalaisena ujostelin kertomista. Työnantaja huomasi etten juonut firman juhlissa alkoholia.
Kaikki muut saivat lomautuksen ja vain minut irtisanottiin. Jäin työttömäksi kolme kuukautta ennen laskettua aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kiittää kaikkia keskustelijoita. En olisi kuvitellut, että tästä aiheesta saadaan näin pitkä ketju, joka pysyy näin asiallisena. Selvästi tämä on iso asia yhteiskunnassa.
Jossain tosi syvällä on ilmeisesti näitä asenteita, että naisten terveysongelmat nyt ovat lähinnä emotionaalisia eikä niillä ole suurempaa merkitystä. Ei haittaa, jos nainen voi huonosti perhevelvollisuuksiaan täyttäessään, kunhan hän kuitenkin hoitaa ne velvollisuudet moitteettomasti. Paitsi että nyt, kun lisääntymisikäiset ovat alkaneet valita niiden ”velvollisuuksien” väliin jättämisen, se näyttää sittenkin haittaavan.
Tämä oli minulle ehkä suurin yllätys raskaaksi tullessa. Teen töitä asiantuntijana miesvaltaisella alalla, jota olen myös aikoinani opiskellut. Työelämä on varsin tasa-arvoista, en ole törmännyt minkäänlaiseen sorsimiseen sukupuolen perusteella. Olen tottunut siihen, että sanomiseni menee läpi ensimmäisellä kerralla ja hyvinvointini otetaan vakavasti. Meillä on esimerkiksi kerran kahdessa vuodessa työturvallisuus- ja ergonomiahaastattelut, joiden yhteydessä käydään läpi kaikkien työtilojen sopivuus. Viimeksi ergonomi kiinnitti huomion siihen, että polvieni kulma ei ole työpisteelläni istuessa aivan optimaalinen ja voi johtaa selkäkipuihin, ja minulle tilattiin tätä varten säädettävä sähkötoiminen pöytä vaikka en itse sitä vaatinut.
Tästä sitten hypättiin suoraan siihen, että olen väsyneenä ja pahoinvoivana samalla työpisteellä, ja neuvolassa suositellaan alentuvasti kokeilemaan liikunnan harrastamista että mieli piristyisi. Ja tosiaan vähän moittivalla sävyllä todetaan, että on normaalia jos vähän väsyttää ja pitäisi vain yrittää pitää niistä terveellisistä elintavoista kiinni ja jättää turhat työmatkat väliin koska pitää ajatella sitä tulevaa vauvaakin (ihan niin kuin toivotun lapsen äiti ei sitä itse lainkaan ajattelisi).
Ymmärrän kyllä erittäin hyvin sen, että meillä on luultavasti yksi maailman parhaista järjestelmistä lasten hankkimista ajatellen. Ei tämä silti mitenkään loistavasti toimi, kun edelleenkin lähtöasetelman ajatellaan olevan se, että nainen valitkoon perheen tai uran, mies saa automaattisesti molemmat jos vain onnistuu hankkimaan sopivan vaimon.
-Ap
On ihan tavallista olla eri syistä sairauslomalla raskauden takia. Millä tavalla näet, että lapsen saaminen olisi este uralle? Odotusaika on lyhyt aika työuran aikana eikä kenenkään tarvitse terveytensä kustannuksella tehdä töitä. Varaa aika lääkärille, jos koet että tarvitset sairauslomaa.
työantajan näkökulmasta ainakin inhottavaa kantaa taloudellinen ja hallinnollinen vastuu raskausajan sairauspoissaoloista, vaikka poissaolo on perusteltua. Työnantajalle ei näitä kukaan hyvitä.
No jos vauvoja halutaan, pitäisi kehittää systeemi joka hyvittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Tuo ei ole normaalia, onko se edes vauva vai joku kasvain?" kysyi anoppi kun näki minut luurangoksi kuihtuneena ja vitivalkoisena makaamassa sohvalla. 2 tai 3 päivää tästä jouduin sairaalaan, kun mikään ei pysynyt sisällä enkä pystynyt edes seisomaan enää. Pomokin kävi ihmettelemässä sairaalassa tilannetta, kun minun olisi kuulemma pitänyt käydä työterveyslääkärillä, siis yhdellä tietyllä lääkärillä, hakemassa saikkulappu ja kerroin etten pääse. Ennen raskautta painoin 65 kg, jatkuvan oksentelun takia lopulta vain 50 kg.
Syntyikö kuitenkin terve lapsi? Syntyikö normaalipainoisena? Saiko hän tarvitsemansa ravintoaineet pahoinvoinnistasi huolimatta?
Huolettaa vaan jos itsellekin yhtä paha pahoinvointi että mitä se sille vauvalle tekee. 😕
Vauva oli pienipainoinen kirppu mutta onneksi terve. Eipä siinä paljon ehdi ravintoaineet siirtyä vauvalle, kun hetkessä tulee vesilasillinenkin ulos :(
No hyvä että terveen vauvan kuitenkin sait. 🤗
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ylipäätään naisen oletetaan hoitavan raskaus samaan aikaan täysillä mutta kuitenkin ns. toisella kädellä; pitää tehdä kaikki oikeat valinnat (ruoka, liikunta, henkisyys, töiden järjestely jne.) mutta kuitenkin niin, etteivät ne häiritse muuta elämää tippaakaan. Jos ihminen olisi vatsataudissa, kukaan ei olettaisi hänen olevan töissä jos hän kävisi oksentamassa vartin välein, mutta raskaana olevalle se on "normaalia". Muualla maailmassa WHO:n määritelmä anemialle on, että ferritiiniarvo tippuu alle kolmenkymmenen, Suomessa raja on kymmenen- me teemme asiat vaikka sitten pää kainalossa, väliäkö sillä että anemia koskettaa yleensä juurikin tyttöjä ja naisia.
Lääkärissä ketään ei kiinnosta sinun vointisi, jossei se liity suoraan vauvaan. Sama synnytyksessä: pihdataan kivunlievitystä tai äidille mukavampia tapoja synnyttää, jotta kätilön olisi mahd. helppo työskennellä vauvan vastaanottamisessa ym. Synnytyksen jälkeen sitä kaipaisi lepoa, onhan synnytystä verrattu maratooniinkin- vaan etpäs sitä saa! Sinne vaan huoneeseen viiden-kuuden muun tuntemattoman äidin ja vauvan kanssa, toivottavasti saat unta. Kivunlievitys on Panadolia, lakanat vaihdetaan itse ja pyyhkeitä saa yhden. Josset saa haettua ruokaasi, et syö. Sairaalasta ei pääse minnekään jos vauvalla ei ole kaikki hyvin, mutta äidiltä riittää, että sen suoli toimii. :) Kuin eläimillä.
Kotona sitten hoidat yksin lapsesi ja kodin jne. eikä apuna yleensä ole ketään. Siinä missä aiemmat ikäluokat saivat apua omilta vanhemmiltaan ja/tai kotiavustajalta, nykyään pitää tehdä kaikki yksin ja itse. Neuvolassa kytätään että varmasti teet kaiken kuten pitääkin ja kirjataan nuhtelevasti ylös, jos erehdyit antamaan korviketta kun väsyit pumppaamiseen tai, luoja paratkoon, sorruit velliin/maissisoseeseen puoli viikkoa liian aikaisin!
Tätä rataa se jatkuu ja jatkuu. Sitten kun yleinen ilmapiiri on se, ettei lapsi saisi näkyä tai kuulua missään, onkin tosi kiva synnyttää tähän maahan uusia suomalaisia.
Sait kyllä nyt 10+ uhriutumisesta. 😄 Ei se nyt jestas sentään noin kamalaa ole.
Teholle nyt ei varata itse aikaa eikä sinne mennä kävellen. Sitten, kun sairaalaan lääkärin myöntämä sairausloma päättyy eikä tunne olevansa vielä työkykyinen, niin silloin pitää mennä työnantajan hyväksymälle lääkärille eli työterveyteen. Jos käy yksityisellä hakemassa saikkuun jatkoa, työnantaja voi ihan hyvin sanoa, että saikkutoditus ei kelpaa, mene työterveyteen.