Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ekaluokkalainen kesän päivät yksin?!?!
Meillä on ihan kamala tilanne. Minulla ja miehellä molemmilla uudet työt ja kesälomaa ei ole kertynyt kuin muutama päivä (miehellä) ja minulla pyöreät nolla, koska aloitan työt vasta toukokuussa uudessa paikassa.
Meillä on kaksi lasta; päiväkoti-ikäinen ja tokaluokalle syksyllä menevä. Pienempi voi olla kesän päiväkodissa mutta isommalle ei ole enäö hoitopaikkaa. Joku kesäkerho ilmeisesti on paikkakunnallamme, mutta olen kuullut että siellä tilanne aivan hirvittävä. Lauma lapsia juoksee salissa kuin päättömät kanat ja iltapäivästä ulos juoksemaan. Kukaan ystävistäni ei halua lastaan sinne viedä.
Isovanhemmat eivät voi lapsia katsoa kuin ehkä viikon maks. Asuvat toisella puolella suomea ja ovat työelämässä. Eivät myöskään ole kiinnostuneita hoitamaan. Mies ei saa palkatonta ja minä sain myös sellaisen käsityksen jo alustavasti että kesä on kiireinen...ja palkatonta ei ole oikein mahdollista antaa..
Apua :(
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
Aina on pärjätty ja pärjätään nykyäänkin. Vuonna 1998 oli esikoinen 7 v, seuraava 5 v ja 1v. Kuljin kaks kertaa viikossa jumpalla ja keskenään oli tenavat kotona jumpan ajan. Sitte tuosta vuoden päästä olin yrittäjä ja miehen iltavuoroviikoilla oli tenavat iltaisin keskenään kotona, kun kävin iltatyöt tekemässä. Esikoinen oli tunnollinen ja vastuuta kantava. Mutta auta armias nykyään ei edes yksi 7 v pärjää yksin kotona. Huudetaan joka suuntaan: Apuuvaa!
Lastensuojelun olisi pitänyt puuttua tähän. Ei voi olla totta. Ja kirjoittaja on vielä ylpeä siitä, että jätti 1, 5 ja 7-vuotiaan keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse tiedän tapauksen, jossa äiti joi ja vietti aikaansa lapsia vihaavan miesystävänsä luona, kun 8v ja 4v asuivat kahden. Koulussa saivat päiväruuan ja kotona oli välillä heidän äitinsä tuoma leipäpaketti... Itse en tuolloin tiennyt, että asiasta olisi pitänyt ilmoitella minnekkään, koska olin itsekin tuolloin ehkä 8 tai 9 vuotias... Tosin tämä ei alkuperäiseen tekstiin liittynyt, joten pahoittelen sitä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaluokkalainen on aivan liian pieni olemaan yksin pitkiä aikoja!!! Ainoa mahdollisuus ap on että kerrot työpaikalla tilanteen ja pidät lomaa tuolloin.
Asumme toisessa pohjoismaassa ja täällä ekaluokkalainen ei itse edes kävele kouluun. Tämä on ainostaan mahdollista, jos vanhemmilla on erillinen lupa koulusta ja matkaa kotoa kouluun on alle 100m.
Miten voit ap edes kuvitella jättäväsi noin pienen päivisin VIIKOIKSI. Ei hyvää päivää...
Miksi alapeukutatte tätä? Minunkin mielestäni tuon ikäinen on hyvin pieni yksin jätettäväksi. Tietysti jos on ikäistään kehittyneempi ja osaa toimia itsenäisesti hyvin, niin kai sitten voi osan päivästä pärjätä.
Oma ekaluokkalainen ei edes kulje kouluun vielä yksin, saati olisi yksin kotona, en voisi edes kuvitella jättäväni. Tässä meidän koulussa ei kulje kukaan muukaan ekaluokkalainen yksin, ja ihan Suomessa ollaan.
Me asutaan Helsingissä ja kyllä täällä ekaluokkalaisista iso osa jo kulkee kouluun yksin tai kaverin kanssa. Alkuun muutama kuukausi saateltiin ja sitten halusivat mennä yksin. Iltapäiväkerhossa ovat kyllä eli yksin kotonaoloa ei juurikaan ole.
Laita lapsi sinne kesäkerhoon ja jätä juorut huomiotta. Jos meno kesäkerhossa on liian villiä, anna palautetta tai muuta suunnitelmia.
Miksi et käyttäisi sitä ilmiselvintä ratkaisua ongelmaan, ap?
Meillä on toiselle menevä lapsi yksin 6 viikkoa, koska miehelle ei oo kertynyt lomaa. Ollaan ratkaistu se aika seurakunnan päiväleirillä, 4h:n kerholla ja sillä, että otan lapsen kanssani töihin viimeisellä viikolla ennen kuin mulla alkaa loma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina on pärjätty ja pärjätään nykyäänkin. Vuonna 1998 oli esikoinen 7 v, seuraava 5 v ja 1v. Kuljin kaks kertaa viikossa jumpalla ja keskenään oli tenavat kotona jumpan ajan. Sitte tuosta vuoden päästä olin yrittäjä ja miehen iltavuoroviikoilla oli tenavat iltaisin keskenään kotona, kun kävin iltatyöt tekemässä. Esikoinen oli tunnollinen ja vastuuta kantava. Mutta auta armias nykyään ei edes yksi 7 v pärjää yksin kotona. Huudetaan joka suuntaan: Apuuvaa!
Hyi helvetti, millainen ihminen olet. Etkä tietenkään ymmärrä edes hävetä, että olet laiminlyönyt ja jättänyt lapsesi heitteille.
Vierailija kirjoitti:
Aina on pärjätty ja pärjätään nykyäänkin. Vuonna 1998 oli esikoinen 7 v, seuraava 5 v ja 1v. Kuljin kaks kertaa viikossa jumpalla ja keskenään oli tenavat kotona jumpan ajan. Sitte tuosta vuoden päästä olin yrittäjä ja miehen iltavuoroviikoilla oli tenavat iltaisin keskenään kotona, kun kävin iltatyöt tekemässä. Esikoinen oli tunnollinen ja vastuuta kantava. Mutta auta armias nykyään ei edes yksi 7 v pärjää yksin kotona. Huudetaan joka suuntaan: Apuuvaa!
Yhden jumpan sillon tällön vois vielä ymmärtää jos oikeen pinnistelee mutta että KAKS KERTAA viikossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin kiero on luottamuksen käsite, jos ihan oikeasti täytyy punnita, että jättääkö lapsen yksin kotiin pitkiksi päiviksi, vai luottaisiko teiniin hoitajana. Luotatte siis enemmän siihen mukeloon sitten? Jättävätkö ihmiset todella 7-8v lapsia yksin kotiin päiviksi mieluummin kuin palkkaavat hoitajia, en voi käsittää.
Jos se hoitaja on täysin vastenmielinen ajatus syystä x, niin koittakaa edes järjestää niin että mies aamulla töissä ja sinä illalla, ja molemmat etänä kun mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
En jättäisi noin pientä yksin päiväksi kotiin. Kaiken maailman hulluja liikkuu vapaana, ja tuollainen tirri yksin kotona on helppo vastus jollekkin väkisin torppaanne pyrkivälle. Toinen skenaario on, mitä jos syttyy tulipalo, osaako lapsesi pelastautua, mitä jos on nukkumassa, ei herää palovaroittimeen jne. En halua pelotella, nämä asiat vain pitää ottaa huomioon. Miten noin pieni pärjää koko päivän yksin, osaako tehdä edes voileipää itselleen nälän yllättäessä. Ainakin tuntee itsensä turvattomaksi.
Älä jätä yksin, vaan jos lapsesi on sinulle rahaakin tärkeämpi hommaat hänelle hoitajan. Mietin mikä itsesyytös lankeaa päällesi jos jotain sattuu kun on yksin.
Jep en ymmärrä kuka edes harkitsee pikkulapsen jättämistä yksin kotiin pitkiksi päiviksi. Hoitaja on palkattava, niin on ennenkin tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni yläaste- tai lukioikäinen tulisi mielellään 8-vuotiaan lapsen kanssa pelailemaan ja leikkimään. Jos itselleni annettaisiin tällainen mahdollisuus, tarttuisin siihen heti. Ilmoitusta vaan Facebookiin esimerkiksi kaupungin tai asuinalueen ryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Aina on pärjätty ja pärjätään nykyäänkin. Vuonna 1998 oli esikoinen 7 v, seuraava 5 v ja 1v. Kuljin kaks kertaa viikossa jumpalla ja keskenään oli tenavat kotona jumpan ajan. Sitte tuosta vuoden päästä olin yrittäjä ja miehen iltavuoroviikoilla oli tenavat iltaisin keskenään kotona, kun kävin iltatyöt tekemässä. Esikoinen oli tunnollinen ja vastuuta kantava. Mutta auta armias nykyään ei edes yksi 7 v pärjää yksin kotona. Huudetaan joka suuntaan: Apuuvaa!
Juu-u, ennen konttausikäiset sidottiin nilkasta narulla pöydänjalkaan kun lähdettiin lypsylle. Oi niitä aikoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika oli tuossa iässä päivät yksin kotona (n.4h) ja hyvin pärjäsi. Silti mieluiten joku muu vaihtoehto jos vain löytyy. Meillä ei löytynyt. Työajat onneksi jousti niin, että ei tarvinnut pitkiä aikoja olla itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Aina on pärjätty ja pärjätään nykyäänkin. Vuonna 1998 oli esikoinen 7 v, seuraava 5 v ja 1v. Kuljin kaks kertaa viikossa jumpalla ja keskenään oli tenavat kotona jumpan ajan. Sitte tuosta vuoden päästä olin yrittäjä ja miehen iltavuoroviikoilla oli tenavat iltaisin keskenään kotona, kun kävin iltatyöt tekemässä. Esikoinen oli tunnollinen ja vastuuta kantava. Mutta auta armias nykyään ei edes yksi 7 v pärjää yksin kotona. Huudetaan joka suuntaan: Apuuvaa!
Hei minäkin olin tunnollinen ja vastuuni kantava, olen edelleen. Olen myös jossain määrin katkera siitä miten paljon vanhemmat minulle vastuuta antoivat, ja taipumus ylenpalttiseen huolehtimiseen ja stressaamiseen juontaa osin juurensa siihen että olin vastuussa liiasta (esim. 12-vuotiaana 4-vuotiaasta yön yli). Vanhempani aina ylpeilevät siitä miten "meidän Maija" on niin tunnollinen, niin vastuullinen, niin järkevä, niin huolehtivainen, niin hyvä huomioimaan ja ennakoimaan kaiken. Se mitä he eivät tiedä on että minulla on tässä matkan varrella diagnoosit yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, pakko-oireisesta häiriöstä ja ahmintahäiriöstä. Mitenhän oma esikoisesi oikeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rohkeasti vaan ilmoitus johonkin paikalliseen Facebook-ryhmään tai kyselyä 4h:sta tai Mll:sta. Moni nuori etsii edelleen kesätyöpaikkaa ja varmasti saat rahoillesi vastinetta. Toki vaivaa joutuu näkemään siinä, että valitset hakijoista sen sopivimman (kysyt mitä töitä on mahdollisesti tehnyt aiemmin, koulutodistuksenkin perusteella voi jotain päätellä, onko pienempiä sisaruksia tai aiemmin hoitanut lapsia). Ja niin, ilmaista ei se tietenkään ole, mutta pidemmälle päälle kannattaa, pääset töihin ja tulevaisuudessa teillä on lapsenvahti tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Rohkeasti vaan ilmoitus johonkin paikalliseen Facebook-ryhmään tai kyselyä 4h:sta tai Mll:sta. Moni nuori etsii edelleen kesätyöpaikkaa ja varmasti saat rahoillesi vastinetta. Toki vaivaa joutuu näkemään siinä, että valitset hakijoista sen sopivimman (kysyt mitä töitä on mahdollisesti tehnyt aiemmin, koulutodistuksenkin perusteella voi jotain päätellä, onko pienempiä sisaruksia tai aiemmin hoitanut lapsia). Ja niin, ilmaista ei se tietenkään ole, mutta pidemmälle päälle kannattaa, pääset töihin ja tulevaisuudessa teillä on lapsenvahti tiedossa.
Tulee kyllä todella kalliiksi palkata esim. Mll: n lastenhoitaja koko kesäksi 8 - 9 t /päivä. Melkoinen lovi tulisi ainakin mun palkkaan. Ollaan heitä kyllä otettu vain ihan tilapäisiin hoitotarpeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Aavistuksen verran ihmetyttää monet kommentit täällä. Että kuinka turvattomaksi yksin kotona oleva lapsi tuntee itsensä jne... ?
No en tiedä minkälaisilla seuduilla olette oman lapsuutenne viettäneet, mutta en minä kyllä tuntenut oloani mitenkään turvattomaksi kotona, lukitun oven takana. Tai kotipihassa leikkiessäni. Enkä läheisellä leikkikentälläkään, tai kotikylän katuja pyöräillessäni kauppaan jäätelöä hakemaan. Todellakin olin yksin monta viikkoa kesällä, kun vanhemmat olivat töissä. Oli mahtavaa lojua aamuisin sängyssä lukemassa, ja laahustaa aamupalalle yöpaita päällä. Katsella piirrettyjä ja syödä aamupalaa sohvalla, jne. Ei ollut ketään katsomassa tai komentamassa, sain syödä vaikka kolme mandariinia aamupalan jatkeeksi, ja jäisiä mansikoita pakkasesta.
Äiti tai isä kävi kotona ruokatunnilla varmistamassa että kaikki on ok ja mulle on tarpeeksi syötävää jääkaapissa. Mikroa osasin käyttää ja lämpöisiä voileipiäkin tarvittaessa tehdä niistä tarvikkeista mitä jääkaapista löytyi. Joskus äiti soitti aamulla, että olenko hereillä ja onko nälkä, lähdetkö pyörällä tänne ravintolaan lounaalle (eli aamupalalle, tuskin olin ehtinyt syödä jos äiti aikaisin soitti...). Mulla oli pyörällä äitin työpaikkalounaalle noin 2km matkaa, joten silloin tällöin äiti soitti mua sinne syömään.
Eli pointtini on vain huomauttaa, että lapsia on erilaisia. Mun mielestä oli oikein kivaa ja vapauttavaa ja nimenomaan sitä LOMAA kun sain olla yksin ja tehdä mitä haluan, ilman että kukaan oli käskemässä ja vahtimassa. Vaikka ulkona paistoi aurinko, niin saatoin lukea 3 tuntia putkeen viisikko-kirjoja, eikä kukaan komentanut ulos leikkimään "kun on kaunis ilma". Jos lapsi on kovin ujo ja arka niin yksin oleminen voi olla hankalampaa, mutta kaltaiseni lapset kyllä viihtyvät ja pärjäävät oikein hyvin yksinkin.
Kerrottakoon vielä että äiti oli saanut läheiseltä päiväkodilta erityisluvan että mut olisi saanut sinne viedä hetkeksi päivähoitoon kesällä, mutta parin päivän kokeilun jälkeen antoivat mun olla kotona, kun onnistuin päiväkodin tädin silmien alta karkaamaan omatoimisesti kotiin niinä kahtena päivänä.... :) (matkaa kotiin oli vain muutama sata metriä)
Turha lasta pakottaa mihinkään päivähoitoon jos mieluummin viettää aikaansa kotona, olinhan jo "iso tyttö" ja pärjäsin ja osasin oikein hyvin yksinkin. Kaltaiseni temperamenttisen koululaisen mielestä sellainen päivähoito oli lapsellista, ja vauvoille tarkoitettu.
Ihanaa, että olet ollut niin omatoiminen ja peloton selviytyjä jo pienestä saakka. Mutta onko aloittajan lapsi? Entäpä jos esittää rohkeampaa ja reippaampaa vain vanhempia miellyttääkseen, mutta sisimmässään vapisee kuin haavanlehti tietäessään yksin jäämisestä päivän ajaksi koko kesän.
Tuo on nyt aapeella arvovalinta, raha, vai lapsen hyvinvointi ja TURVALLISUUS.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on pärjätty ja pärjätään nykyäänkin. Vuonna 1998 oli esikoinen 7 v, seuraava 5 v ja 1v. Kuljin kaks kertaa viikossa jumpalla ja keskenään oli tenavat kotona jumpan ajan. Sitte tuosta vuoden päästä olin yrittäjä ja miehen iltavuoroviikoilla oli tenavat iltaisin keskenään kotona, kun kävin iltatyöt tekemässä. Esikoinen oli tunnollinen ja vastuuta kantava. Mutta auta armias nykyään ei edes yksi 7 v pärjää yksin kotona. Huudetaan joka suuntaan: Apuuvaa!
Juu-u, ennen konttausikäiset sidottiin nilkasta narulla pöydänjalkaan kun lähdettiin lypsylle. Oi niitä aikoja!
Tai karsinaan. Mummi sanoi aina että laittoi pojan (isäni) karsinaan. Eli toisin sanoen häkkiin
Vierailija kirjoitti:
Muakin ahdistaa tämä jo etukäteen. Lapsi aloittaa syksyllä koulun. Mulla on onneksi täydet lomat ensi kesänä, mutta sehän on vain 4 viikkoa. Mites ne loput 6 viikkoa? :( aika kalliiksi käy jos koko ajan on jossain kesäleirillä. No viikoksi ehkä saan sukulaisille ja siinäpä sitten se.
Miten johonkin teiniin voi luottaa lapsenvahtina? Ei ole ketään tuttuja teinejä, ei lähipiirissä ole ollenkaan sen ikäisiä lapsia kenelläkään, taaperoita vaan kaikilla.. Tää on kyllä todellinen epäkohta tässä holhousyhteiskunnassa, että 7-vuotiaan pitää yhtäkkiä selviytyä itse koulumatkasta, pärjätä aamut yksin kotona ja sitten koulujen lomat yksikseen.
Siis sun lapsi on nyt vielä eskarissa? Meidän paikkakunnalla ja muuallakin mitä olen kuullut, koulunsa syksyllä aloittavan päivähoito-oikeus jatkuu heinäkuun loppuun, anomuksesta koulun alkuun asti. Eli voit anoa päivähoitopaikkaa hånelle jos sellaista ei vielä ole.
Mulla on kesälomaa vain kaksi viikkoa koko kesänä. Ekaluokkalainen, syksyllä toiselle luokalle menevä, on aivan varma, että pärjää yksinään kotona sen 10 tuntia päivässä. Nyt on koulun jälkeen iltapäiväkerhossa, mutta ei haluaisi sielläkään olla. Koulun alkaessa viime syksynä hyvä, että pystyi kouluun menemään yksinään - eli paljon kehitystä on tässä tullut.
Meillä naapurissa todnäk on kesälomalaisia ja naapurin pojan (10 v) kanssa paljon suunnittelevat kesän aktiviteetteja (uimaan eivät saa mennä).
Tilanne on se, että lapsen on oltava yksin sen, mitä pitää olla. Joskus voin ottaa mukaan töihin, mutta töissäni ei varmasti niin viihtyisi, mitä yksin (tai "yksin") kotona.
Jollakin tavalla haluan taas lapselleni tarjota sen kunnon kesäloman, eli saa nousta ylös milloin haluaa, syödä aamupalan milloin haluaa, mennä ulos milloin haluaa, jne… Aikaisemmat kesät ovat menneet siihen, että lapsi on ollut hoidossa jossain - joko mummolla, isällään tai päiväkodissa, eli vapautta ei ole ollut.
Uskon, että lapsi tulee pärjäämään ja nauttimaan ajastaan, vaikka aluksi voi olla totutteluakin. Eri asia varmasti olisi, jos olisi pimeä ja kylmä.
Ollaan nyt valoisaan aikaan harjoiteltu niin, että lapsi on ollut iltaisin pari tuntia yksin, jos ollaan vaikka käyty jossain kaupassa, yms. On pärjännyt hyvin.
Alue: Aihe vapaa
järkkyä toimintaa ollut sulla ja olet vielä ylpeä? Ole onnellinen, että lapsesi ovat säilyneet hengissä, sun ansiota se ei tosin ole... Ei 7-v voi olla vastuussa vauvasta! Mahtoi olla tärkeät jumpat ja hieno yritys.