Lue keskustelun säännöt.
Äiti, jolla on huonot välit tyttäreesi - Miksi?
Kiinnostaisi kuulla rehellinen vastaus. Minä en tuomitse, mutten voi muiden puolesta luvata.
Osaatko sanoa mistä huonot välit johtuvat? Kärsitkö tilanteesta? Minkä ikäinen tytär sinulla on?
Olen itse tytär, mutten äiti.
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Tunteeko kukaan äitinä pettäneensä tyttärensä luottamuksen? Tunnistaako kukaan, ettei ollut tyttölapsensa tukena ja kanssakäyminen oli paljon tytön haukkumista ja vähättelyä, koska tyttö?
Muistan kun sain lapseni, ja kuulin sen olevan tytär, olin niin onnellinen ettei mitään rajaa. Vaikka poikakaan ei olisi haitannut, niin silti olin ylityytyväinen kun hän oli tyttö. Hän ei koskaan saanut kuulla olevansa huonompi koska on tyttö, eikä ettei pystyisi johonkin koska on tyttö. Silti kävi kurjasti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen paska äiti. En vaan tiedä miksi, kun ei ole edes vaivauduttu kertomaan.
Etkä ole aivautunut kysymään? Tai selvittämään onko jotain anteeksipyydettävää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös keskustella yleisesti aiheesta, jos ei ole kuvauksen kaltainen äiti. Olisi kuitenkin hyvin kiinnostavaa kuulla äitien näkökulmia. :)
Olen itse siis tytär, jolla on äitiin monimutkaiset, etäiset välit. On suvussa kulkeva perintö, rasite, ja toivon katkaisevan tämän ketjun. Toivottavasti mulla olisi siihen viisautta. En vain ole ikinä ymmärtänyt, miksi tuntuu ettei äitini "pidä minusta" (oma kokemukseni, ei fakta). Ymmärtäminen auttaisi välttämään samaan tilanteeseen joutumista.
Ap
Mulla oli etäiset välit äitiini, enkä voinut sietää hänen piirteitään kun olin nuorempi. kun olin nuorempi, ja edelleenkin on kohteliaat mutta etäiset välit. Äitini myös kasvatti häpeällä minua, ja koska olin ujo ja arka lapsi, tuosta koitui vahinkoa. Syytin äitiäni mielessäni ongelmistani, ja kun sain lapsen, tyttären, ajattelin että en ikinä tee samoja virheitä kuin oma äitini. Noh, tein sitten pussillisen uusia virheitä! Minulla ja tyttärelläni on huonot välit myös. Tytär on jo aikuinen, ja tulemme muuten ihan hyvin toimeen nykyään, mutta olemme aivan liian erilaisia. Hänen mielestään joku muu maksaa hänen elämisensä, töitä ei tarvitse tehdä, päihteitä voi käyttää, opiskella ei tarvitse, apua ei halua ottaa vastaan henkisiin ja psyykkiisiin ongelmiinsa, mutta syyttää aina jotain muuta omista ongelmistaan, vaikka ihan joka ikinen hänet tunteva ihminen näkee että ongelmat johtuvat hoitamattomasta sairaudesta, ja täydellisestä keskittymiskyvyttömyydestä mihinkään muuhun kuin sekunneissa mielihyvää tuottaviin asioihin.
En puutu tyttären eämään enää mitenkään, vaan tehkööt omat virheensä. Jouduin tyttären sairauksien ja ongelmien takia työttömäksi, menetin omaa terveyttäni, olin henkisesti vuosia todella lujilla kun yritin häntä auttaa, rahaa paloi kaikki mitä oli, eikä riittänytkään. Nyt tytär laittaa viestiä : Anna rahaa, laita tilille satanen, mutta minullapa ei ole antaa hänelle kuin ehkä 50e/kk, joten hän ottaa pikavippejä ja lainailee väärältä porukalta niitä maksaakseen takaisin korkealla korolla....
Tyttären kantaa mihinkään en tiedä, mutta ainakin ikävuodet 10-18 oli kaikki minun vikaani. Ei osannut ikinä eritellä miten, mutta minun vikaani kaikki.
Tosin hänen kanssaan ei tule toimeen juuri kukaan muukaan..
Ihan kuin tyttäresi olisi tämän palstan vakituisia ei-terveitä.
Ei hänellä riitä kapasiteetti kirjoittelemaan palstoille. Ei hän pysty lukemaan tällaista pitkää pötköä, eikä keskittymään kuin lyhyisiin ja ytimekkäisiin muutaman sanan lauseisiin.
Vierailija kirjoitti:
Kovin vähän on huonosta väleistä avautuvia äitejä palstalla. Johtuuko se siitä, ettei kehdata kertoa totuutta? Palstalla on kuitenkin vuosien aikana ollut paljon ketjuja, joissa tyttäret avautuvat huonoista väleistä.
No kyllä mä haluaisin tietää miksi tytär ei pidä minusta, muutakin kuin sen että olen ärsyttävä. Olisin mielelläni vähemmän ärsyttävä, mutta en usko että tällä palstalla kukaan pystyy tässä asiassa auttamaan minua, ja kertomaan mitä tyttäreni ajattelee. Itsehän hän ei sitä suostu kertomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen paska äiti. En vaan tiedä miksi, kun ei ole edes vaivauduttu kertomaan.
Etkä ole aivautunut kysymään? Tai selvittämään onko jotain anteeksipyydettävää?
Sä et varmaan nyt ihan ymmärrä... Jos toinen ei halua kertoa mikä vaivaa, tai mitä pitäisi pyytää anteeksi, niin silloin toinen ei voi tietää... Ei voi selvittää tällaista asiaa mistään mystiseltä kolmannelta taholta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi myös keskustella yleisesti aiheesta, jos ei ole kuvauksen kaltainen äiti. Olisi kuitenkin hyvin kiinnostavaa kuulla äitien näkökulmia. :)
Olen itse siis tytär, jolla on äitiin monimutkaiset, etäiset välit. On suvussa kulkeva perintö, rasite, ja toivon katkaisevan tämän ketjun. Toivottavasti mulla olisi siihen viisautta. En vain ole ikinä ymmärtänyt, miksi tuntuu ettei äitini "pidä minusta" (oma kokemukseni, ei fakta). Ymmärtäminen auttaisi välttämään samaan tilanteeseen joutumista.
Ap
Mulla oli etäiset välit äitiini, enkä voinut sietää hänen piirteitään kun olin nuorempi. kun olin nuorempi, ja edelleenkin on kohteliaat mutta etäiset välit. Äitini myös kasvatti häpeällä minua, ja koska olin ujo ja arka lapsi, tuosta koitui vahinkoa. Syytin äitiäni mielessäni ongelmistani, ja kun sain lapsen, tyttären, ajattelin että en ikinä tee samoja virheitä kuin oma äitini. Noh, tein sitten pussillisen uusia virheitä! Minulla ja tyttärelläni on huonot välit myös. Tytär on jo aikuinen, ja tulemme muuten ihan hyvin toimeen nykyään, mutta olemme aivan liian erilaisia. Hänen mielestään joku muu maksaa hänen elämisensä, töitä ei tarvitse tehdä, päihteitä voi käyttää, opiskella ei tarvitse, apua ei halua ottaa vastaan henkisiin ja psyykkiisiin ongelmiinsa, mutta syyttää aina jotain muuta omista ongelmistaan, vaikka ihan joka ikinen hänet tunteva ihminen näkee että ongelmat johtuvat hoitamattomasta sairaudesta, ja täydellisestä keskittymiskyvyttömyydestä mihinkään muuhun kuin sekunneissa mielihyvää tuottaviin asioihin.
En puutu tyttären eämään enää mitenkään, vaan tehkööt omat virheensä. Jouduin tyttären sairauksien ja ongelmien takia työttömäksi, menetin omaa terveyttäni, olin henkisesti vuosia todella lujilla kun yritin häntä auttaa, rahaa paloi kaikki mitä oli, eikä riittänytkään. Nyt tytär laittaa viestiä : Anna rahaa, laita tilille satanen, mutta minullapa ei ole antaa hänelle kuin ehkä 50e/kk, joten hän ottaa pikavippejä ja lainailee väärältä porukalta niitä maksaakseen takaisin korkealla korolla....
Tyttären kantaa mihinkään en tiedä, mutta ainakin ikävuodet 10-18 oli kaikki minun vikaani. Ei osannut ikinä eritellä miten, mutta minun vikaani kaikki.
Tosin hänen kanssaan ei tule toimeen juuri kukaan muukaan..
Ihan kuin tyttäresi olisi tämän palstan vakituisia ei-terveitä.
Ei hänellä riitä kapasiteetti kirjoittelemaan palstoille. Ei hän pysty lukemaan tällaista pitkää pötköä, eikä keskittymään kuin lyhyisiin ja ytimekkäisiin muutaman sanan lauseisiin.
Kyllä KKÄ kävi äsken raivoamassa tässä ketjissa, katso eilisen illan viestit, kiroili ja haistatteli. Sit onneks kyllästyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen paska äiti. En vaan tiedä miksi, kun ei ole edes vaivauduttu kertomaan.
Etkä ole aivautunut kysymään? Tai selvittämään onko jotain anteeksipyydettävää?
Sä et varmaan nyt ihan ymmärrä... Jos toinen ei halua kertoa mikä vaivaa, tai mitä pitäisi pyytää anteeksi, niin silloin toinen ei voi tietää... Ei voi selvittää tällaista asiaa mistään mystiseltä kolmannelta taholta...
Ymmärrän kyllä, kun olt loukannut tarpeeksi pahasti ei tyttäresi halua enää puhua kanssasi. En minäkään äitini kanssa. Mutta kun TIEDÄT että syy on sinun niin on SUN velvollisuus lähestyä ja pyytää anteeksi. Vaikket edes tarkkaan tiedä mitä teit. Pyydät anteeksi kaikkea - vasta sen jälkeen voit odottaa keskusteluyhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen paska äiti. En vaan tiedä miksi, kun ei ole edes vaivauduttu kertomaan.
Etkä ole aivautunut kysymään? Tai selvittämään onko jotain anteeksipyydettävää?
Kyllä vaivautuisin, mutta mulle ei vastata. Ei vastata puhelimeen, viesteihin mihinkään. Voisin pyytää anteeksi olemassaoloani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen paska äiti. En vaan tiedä miksi, kun ei ole edes vaivauduttu kertomaan.
Etkä ole aivautunut kysymään? Tai selvittämään onko jotain anteeksipyydettävää?
Kyllä vaivautuisin, mutta mulle ei vastata. Ei vastata puhelimeen, viesteihin mihinkään. Voisin pyytää anteeksi olemassaoloani.
Puhelimeen ja viestien vastaamattomuuden taustalla on varmasti jotain sellaista, minkä syvimmiltään tiedät jo? Marttyyriksi ei kannata heittäytyä, pyytäen anteeksi olemassaoloaan, paitsi jos on marttyyri. Miksi nimität itseäsi paskaksi äidiksi, onko tyttäresi kuitenkin jotain kritisoinnut sinulle, mutta haluat ohittaa palautteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin vähän on huonosta väleistä avautuvia äitejä palstalla. Johtuuko se siitä, ettei kehdata kertoa totuutta? Palstalla on kuitenkin vuosien aikana ollut paljon ketjuja, joissa tyttäret avautuvat huonoista väleistä.
No kyllä mä haluaisin tietää miksi tytär ei pidä minusta, muutakin kuin sen että olen ärsyttävä. Olisin mielelläni vähemmän ärsyttävä, mutta en usko että tällä palstalla kukaan pystyy tässä asiassa auttamaan minua, ja kertomaan mitä tyttäreni ajattelee. Itsehän hän ei sitä suostu kertomaan.
Toisen sanominen ärsyttäväksi ei tarkoita, etteikö pitäisi kuitenkin toisesta. Ärsyttävääkin voi rakastaa. Kukaan ei ole täysin toisen mieltymyksien mukaan suunniteltu syntymään. Minkä ikäinen tyttäresi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen äiti kirjoitti:
Tyttärellä oli vaikea murrosikä. Äiti joutui kestämään tyttären taholta vuosikausia rajojen koettelua, sääntöjen rikkomista, kapinointia, vastaan jankuttamista, ilkeilyä ja valehtelua. Ehkä tyttärellä on sisäänrakennettu vihasuhde äitiään kohtaan? Ehkä tyttärelle on parempi, että hän saa vihata maailmassa jotain ihmistä - vaikkapa äitiään? Äiti on myös ihminen ja äidin jaksaminen on rajallista.
Mun tytär vihaamalla vihasi minua. Olin ainoa vanhempi, isästä tuli ero jo tytön ollessa vauva, ja isä on moniongelmainen juoppo. Hoidin itse kaiken, rakkaudella ja lempeydellä, hoidin sairaana, kuskasi harrastuksiin, kuulustelin läksyt, puolustin, kehuin ja kasvatin. 13-vuotiaana alkoi teinioikuttelut, ja nyt kun tytär on kohta 19, niin hän ottaa yhteyttä ainoastaan silloin kun tarvitsee rahaa, autokyytiä, tai pyykinpesijää. Yleensä rahaa. Minulla on pienet tulot, koska teen osa-aikaista hommaa, ja saan soviteltua päivärahaa. Asun mieheni kanssa, joka ei ole siis lapsen isä, ja hänellä on päävastuu taloudestamme. Minun pitäisi elättää tyttäreni kokonaan, sillä hän sai potkut koulusta, jota kävi 3 vuotta, mutta ei saanut mitään aikaan, ei hae mitään töitä, koska ei halua mennä töihin kun kesäkin tulee ja haluaa matkustella(!) ja ottaa rennosti. Hänellä ei ole asuntoa vaan hän asustelee kavereiden nurkissa. Asuntoa hän ei saa, koska hänellä ei ole mitään tuloja, eikä hänelle kelpaa kuin tietynlainen asunto tietyltä alueelta, joka minun tulisi hänelle kustantaa vuokranmaksun muodossa. Hän ei osaa hakea mitään tukia, koska ei ymmärrä miten niitä haetaan, eikä osaa toimittaa liitteitä. Minulle soittaa lähes päivittäin että anna rahaa, mutta minulla ei ole mistä antaa. Hän vetoaa siihen että mieheni voi maksaa kaiken minun asumiseni ja elämiseni, ja minä annan omat rahani hänelle, jotta hän voi ostaa vaatteita, tupakkaa, kannabista ja alkoholia. Hän voi tulla käymään ympäripäissään, mutta kieltää juoneensa ikinä mitään. Hän voi kaataa hyllyn täynnä lasitavaraa, mutta väittää vartin päästä että hän ei ole sitä tehnyt. Kun yllätin hänet nuorempana nurkan takaa tupakka suussa, hän heitti sen pois, ja väitti ettei ole koskaan polttanut yhtään. Kun hänen huoneessaan oli tyhjiä tupakka-askeja, hän sanoi etteivät ne ole hänen, eikä hän ole ikinä ennen niitä nähnyt... Kun en suostu antamaan rahaa, hän haukkuu minut pystyyn, laittaa rumia viestejä, huutaa, ja jos on täällä käymässä ja en anna rahaa, niin hän paiskoo tavaroita, huutaa naama punaisena, kiroilee, hu*orittelee, ja läimii ovia niin että niistä kaksi on jo mennyt rikki. Kaikki on kuulemma minun vikani, hän ei osaa eritellä mitä tämä kaikki on, mutta ilmeisesti hänen alkoholinkäyttönsä, huumekäyttönsä, asunnottomuutensa, rahattomuutensa, koulusta poispotkiminen, ihan kaikki...
Ehkä hän joskus ymmärtää että hänen eteensä on kyllä kaikki tehty, ja että ongelmat ovat hänen omiaan, ei meidän muiden, ja että hän on itse avain omiin asioihinsa, ja että minun syyttelyni on turhaa. Tai sitten ei. Toivon hänelle onnea ja menestystä elämäänsä, vaikka sitä tällä menolla ei olekaan tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Just tuo selvittelykyvyn puute on paskaäidin tunnusmerkki. Mulla lapsuudessa todella paljon ja usein väkivaltaa, rajuakin (tuli vammoja) ja lisäksi monenlaista tunnepuolen alistamista ja nöyryytystä.
Äitini KIISTÄÄ KAIKEN. Väittää ja valehtelee että mitään noista ei ole tapahtunut ja että muistoni ovat valemuistoja joilla tahallani kiusaan hyviä vanhempiani (hah!). Ei suostu puhumasn lapsuuden tapahtumista, jos yritinkin joskus niin veti raivokohtaukset ja haukkui viikkoja sen jälkeenkin vielä. Mitään ei ole muka koskaan tehty lapsille väärin ja kympikaan vanhempi ei ole ikinä harjoittamut väkivaltaa äitini mukaan.
Tää on täyttä paskaa, isä hakkasi lapsia ja äitiä, äiti hakkasi lapsia. Lisäksi veljeni muistaa tasan tarkkaan samat asiat js tilanteet (sillä erotuksella että hän oli vanhempi ja muutti kotoa pois joten ei nähnyt kaikkia pahoinpitelyita pariin viimeiseen vuoteen).Tän kaiken kiistämisen ja silkan valehtelun ja vastuupaon takia (ja toki myös sen että mitään ei kafuta eikä varsinkaan pyydetä anteeksi) tilanne on nyt se etten ole väleissä vanhempiini. Eivät ole nähneet 2v taaperoani koskaan eivätkä tuedä että olen raskaana ja saan pian lapsen - eivätkä tule tätäkään lasta näkemään.
Niin on kova ylpeys äidillä että mitään ei myönnä ja mistään ei ota vastuuta, ja sen hinta oli nyt se että sinne meni ainoat lapsrnlapset. Näköjään sekään ei haittaa vasn tärkeintä on pysyä itse luomassaan uskotellussa illuusiossa että he olivat loistavia vanhempia (ja minä vaan vaikea tytär).
Äitini on täysi paska.
Onko selvittelykyvyn puute myös paskan tyttären tunnusmerkki?
Oma tyttäreni nimittäin toimii minua kohtaan aivan kuin äitisi toimii sinua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen paska äiti. En vaan tiedä miksi, kun ei ole edes vaivauduttu kertomaan.
Etkä ole aivautunut kysymään? Tai selvittämään onko jotain anteeksipyydettävää?
Sä et varmaan nyt ihan ymmärrä... Jos toinen ei halua kertoa mikä vaivaa, tai mitä pitäisi pyytää anteeksi, niin silloin toinen ei voi tietää... Ei voi selvittää tällaista asiaa mistään mystiseltä kolmannelta taholta...
Ymmärrän kyllä, kun olt loukannut tarpeeksi pahasti ei tyttäresi halua enää puhua kanssasi. En minäkään äitini kanssa. Mutta kun TIEDÄT että syy on sinun niin on SUN velvollisuus lähestyä ja pyytää anteeksi. Vaikket edes tarkkaan tiedä mitä teit. Pyydät anteeksi kaikkea - vasta sen jälkeen voit odottaa keskusteluyhteyttä.
Kyllä se on loukkaantuneen puolen vastuulla kertoa mistä on loukkaantunut. Ei aikuinen lapsi voi enää olla niin lapsellinen että arvuututtaa vuosia vanhempaansa, joka kyselee mistä kiikastaa, ja tietenkin, on pyytänyt anteeksi, vaikkei edes tiedä mitä pyytää. Jokaisella aikuisella on vastuu oomasta toiminnastaan, niin myös sillä aikuisella lapsella omastaan. Me emme ole enää vastuussa aikuisten lastemme teoista/sanoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen paska äiti. En vaan tiedä miksi, kun ei ole edes vaivauduttu kertomaan.
Etkä ole aivautunut kysymään? Tai selvittämään onko jotain anteeksipyydettävää?
Kyllä vaivautuisin, mutta mulle ei vastata. Ei vastata puhelimeen, viesteihin mihinkään. Voisin pyytää anteeksi olemassaoloani.
Puhelimeen ja viestien vastaamattomuuden taustalla on varmasti jotain sellaista, minkä syvimmiltään tiedät jo? Marttyyriksi ei kannata heittäytyä, pyytäen anteeksi olemassaoloaan, paitsi jos on marttyyri. Miksi nimität itseäsi paskaksi äidiksi, onko tyttäresi kuitenkin jotain kritisoinnut sinulle, mutta haluat ohittaa palautteen?
No jos se on se olemassaoleminen mitä se lapsi vihaa? Eikö silloin pidä pyytää sitä olemassaoloa anteeksi. PAljon enempäähän ei voi enää anteeksi pyytää, varsinkaan kun ei tiedä syytä? Vai pitäisikö sen "paskan" vanhemman siis ottaa henki itseltään, ja jättää kirje jälkeensä jossa sanoo tehneensä tämän anteeksipyynnön nimissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen paska äiti. En vaan tiedä miksi, kun ei ole edes vaivauduttu kertomaan.
Etkä ole aivautunut kysymään? Tai selvittämään onko jotain anteeksipyydettävää?
Kyllä vaivautuisin, mutta mulle ei vastata. Ei vastata puhelimeen, viesteihin mihinkään. Voisin pyytää anteeksi olemassaoloani.
Puhelimeen ja viestien vastaamattomuuden taustalla on varmasti jotain sellaista, minkä syvimmiltään tiedät jo? Marttyyriksi ei kannata heittäytyä, pyytäen anteeksi olemassaoloaan, paitsi jos on marttyyri. Miksi nimität itseäsi paskaksi äidiksi, onko tyttäresi kuitenkin jotain kritisoinnut sinulle, mutta haluat ohittaa palautteen?
No jos se on se olemassaoleminen mitä se lapsi vihaa? Eikö silloin pidä pyytää sitä olemassaoloa anteeksi. PAljon enempäähän ei voi enää anteeksi pyytää, varsinkaan kun ei tiedä syytä? Vai pitäisikö sen "paskan" vanhemman siis ottaa henki itseltään, ja jättää kirje jälkeensä jossa sanoo tehneensä tämän anteeksipyynnön nimissä.
En usko, että lapsesi vihaa olemassaoloa, vaan taustalla on sellaista, mitä ei ole helppo sanoittaa. Helpompi on sanoa, että olet ärsyttävä, paska, vihaan sinua jne., kuin puhua saatika saada toimivaa kommunikaatiotapaa kun sattuu. Oletko miettinyt onko sinulla samanlainen suhtautumistapa tyttäreesi, kuin nyt palstalla vaivut vain siihen, että paskan pitäisi ottaa henki pois itseltään ja jättää kirje jälkeensä? Pysähdypä hetkeksi ja mieti mikä vanhemman rooli on, siis vanhemman, ei kuin murkkulapsen mieli. Teillä tuskin on hyvä lapsi-vanhempi suhde ollut, jos lapsesi vain yllättäen on alkanut haukkumaan sinua paskaksi? Sinua tai teitä ei auta se, että takerrut kasvattamasi ihmisen sanomisiin matkien häntä. Jos sinusta tuntuu vaikealta itsellesi myöntää virheesi, voit tällä palstalla alkaa kertomaan niistä, helppoa kun sinua ei tunnisteta. Harjoittele ensin virheistä avautumista täällä ja jos haluat muutosta, täältä voit saada apua. Tämä on ilmaista, terapeutin vastaanotolla ei ole. Avautua voit niinkin, ettet ole kasvattajana virheitä tehnyt -tyyliin, jos niin todella koet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen paska äiti. En vaan tiedä miksi, kun ei ole edes vaivauduttu kertomaan.
Etkä ole aivautunut kysymään? Tai selvittämään onko jotain anteeksipyydettävää?
Kyllä vaivautuisin, mutta mulle ei vastata. Ei vastata puhelimeen, viesteihin mihinkään. Voisin pyytää anteeksi olemassaoloani.
Puhelimeen ja viestien vastaamattomuuden taustalla on varmasti jotain sellaista, minkä syvimmiltään tiedät jo? Marttyyriksi ei kannata heittäytyä, pyytäen anteeksi olemassaoloaan, paitsi jos on marttyyri. Miksi nimität itseäsi paskaksi äidiksi, onko tyttäresi kuitenkin jotain kritisoinnut sinulle, mutta haluat ohittaa palautteen?
No jos se on se olemassaoleminen mitä se lapsi vihaa? Eikö silloin pidä pyytää sitä olemassaoloa anteeksi. PAljon enempäähän ei voi enää anteeksi pyytää, varsinkaan kun ei tiedä syytä? Vai pitäisikö sen "paskan" vanhemman siis ottaa henki itseltään, ja jättää kirje jälkeensä jossa sanoo tehneensä tämän anteeksipyynnön nimissä.
En usko, että lapsesi vihaa olemassaoloa, vaan taustalla on sellaista, mitä ei ole helppo sanoittaa. Helpompi on sanoa, että olet ärsyttävä, paska, vihaan sinua jne., kuin puhua saatika saada toimivaa kommunikaatiotapaa kun sattuu. Oletko miettinyt onko sinulla samanlainen suhtautumistapa tyttäreesi, kuin nyt palstalla vaivut vain siihen, että paskan pitäisi ottaa henki pois itseltään ja jättää kirje jälkeensä? Pysähdypä hetkeksi ja mieti mikä vanhemman rooli on, siis vanhemman, ei kuin murkkulapsen mieli. Teillä tuskin on hyvä lapsi-vanhempi suhde ollut, jos lapsesi vain yllättäen on alkanut haukkumaan sinua paskaksi? Sinua tai teitä ei auta se, että takerrut kasvattamasi ihmisen sanomisiin matkien häntä. Jos sinusta tuntuu vaikealta itsellesi myöntää virheesi, voit tällä palstalla alkaa kertomaan niistä, helppoa kun sinua ei tunnisteta. Harjoittele ensin virheistä avautumista täällä ja jos haluat muutosta, täältä voit saada apua. Tämä on ilmaista, terapeutin vastaanotolla ei ole. Avautua voit niinkin, ettet ole kasvattajana virheitä tehnyt -tyyliin, jos niin todella koet.
Tarkoitatko että nykyään pitäisi "sanoittaa" myös jo aikuisten lasten tunteet? Vai pitäisiköhän niiden puhumaan pystymättömien mennä sinne terapiaan opettelemaan keskustelemista, jos suusta ei tule ulos mitään muuta kuin vihaan sua, ja olet ärsyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen paska äiti. En vaan tiedä miksi, kun ei ole edes vaivauduttu kertomaan.
Etkä ole aivautunut kysymään? Tai selvittämään onko jotain anteeksipyydettävää?
Kyllä vaivautuisin, mutta mulle ei vastata. Ei vastata puhelimeen, viesteihin mihinkään. Voisin pyytää anteeksi olemassaoloani.
Puhelimeen ja viestien vastaamattomuuden taustalla on varmasti jotain sellaista, minkä syvimmiltään tiedät jo? Marttyyriksi ei kannata heittäytyä, pyytäen anteeksi olemassaoloaan, paitsi jos on marttyyri. Miksi nimität itseäsi paskaksi äidiksi, onko tyttäresi kuitenkin jotain kritisoinnut sinulle, mutta haluat ohittaa palautteen?
No jos se on se olemassaoleminen mitä se lapsi vihaa? Eikö silloin pidä pyytää sitä olemassaoloa anteeksi. PAljon enempäähän ei voi enää anteeksi pyytää, varsinkaan kun ei tiedä syytä? Vai pitäisikö sen "paskan" vanhemman siis ottaa henki itseltään, ja jättää kirje jälkeensä jossa sanoo tehneensä tämän anteeksipyynnön nimissä.
En usko, että lapsesi vihaa olemassaoloa, vaan taustalla on sellaista, mitä ei ole helppo sanoittaa. Helpompi on sanoa, että olet ärsyttävä, paska, vihaan sinua jne., kuin puhua saatika saada toimivaa kommunikaatiotapaa kun sattuu. Oletko miettinyt onko sinulla samanlainen suhtautumistapa tyttäreesi, kuin nyt palstalla vaivut vain siihen, että paskan pitäisi ottaa henki pois itseltään ja jättää kirje jälkeensä? Pysähdypä hetkeksi ja mieti mikä vanhemman rooli on, siis vanhemman, ei kuin murkkulapsen mieli. Teillä tuskin on hyvä lapsi-vanhempi suhde ollut, jos lapsesi vain yllättäen on alkanut haukkumaan sinua paskaksi? Sinua tai teitä ei auta se, että takerrut kasvattamasi ihmisen sanomisiin matkien häntä. Jos sinusta tuntuu vaikealta itsellesi myöntää virheesi, voit tällä palstalla alkaa kertomaan niistä, helppoa kun sinua ei tunnisteta. Harjoittele ensin virheistä avautumista täällä ja jos haluat muutosta, täältä voit saada apua. Tämä on ilmaista, terapeutin vastaanotolla ei ole. Avautua voit niinkin, ettet ole kasvattajana virheitä tehnyt -tyyliin, jos niin todella koet.
Mitä itse olen tätä keskustelua seurannut, niin ennemminkin vaikuttaa siltä että aikuiset lapset eivät itse ymmärrä missä tekevät väärin. Nähdäkseni monikin vanhempi on tässä kertonut, että eivät tiedä mitä ovat tehneet väärin, ja haluaisivat tietää, ja pyytää myös anteeksi toimintaansa, mutta vastapuoli, eli se oma aikuinen tytär ei halua/pysty/kykene/viitsi kertoa. Mietin että ehkä näitä lapsia ei sitten haittaa se että välit ovat huonot, kun eivät niitä itse halua mitenkään parantaa, vaan nakkelevat niskojaan, ja käsevät vanhempiaan katsomaan peiliin. Ymärrän ihan hyvin ettei vanhempi jaksa eikä halua loppuelämäänsä kysellä, vaan antavat pallon sille lapselle, joka kertoo sitten joskus kun itse haluaa. Tämä onkin aikuisen ihmisen toimintaa, poislukien tietysti ne joiden vanhemmat eivät halua pyytää anteeksi, ja syyttävät kaikesta lapsiaan, eivätkä halua edes keskustella aiheesta, saati ottaa itse mitään vastuuta. Nuoret aikuiset ovat vielä usein ihan teinejä, ja tuollainen niskojen nakkelu voi jatkua sinne 25 ikävuoteen asti helposti. Me vanhemmat voimme ihan rauhassa odotella että lapsilta menee teinikiukutelut ohitse, ja heistä tulee oikeasti aikuisia jotka kykenevät ilmaisemaan mielipiteensä, ja kertoa epäkohdista muutenkin kuin haukkumalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen paska äiti. En vaan tiedä miksi, kun ei ole edes vaivauduttu kertomaan.
Etkä ole aivautunut kysymään? Tai selvittämään onko jotain anteeksipyydettävää?
Kyllä vaivautuisin, mutta mulle ei vastata. Ei vastata puhelimeen, viesteihin mihinkään. Voisin pyytää anteeksi olemassaoloani.
Puhelimeen ja viestien vastaamattomuuden taustalla on varmasti jotain sellaista, minkä syvimmiltään tiedät jo? Marttyyriksi ei kannata heittäytyä, pyytäen anteeksi olemassaoloaan, paitsi jos on marttyyri. Miksi nimität itseäsi paskaksi äidiksi, onko tyttäresi kuitenkin jotain kritisoinnut sinulle, mutta haluat ohittaa palautteen?
No jos se on se olemassaoleminen mitä se lapsi vihaa? Eikö silloin pidä pyytää sitä olemassaoloa anteeksi. PAljon enempäähän ei voi enää anteeksi pyytää, varsinkaan kun ei tiedä syytä? Vai pitäisikö sen "paskan" vanhemman siis ottaa henki itseltään, ja jättää kirje jälkeensä jossa sanoo tehneensä tämän anteeksipyynnön nimissä.
En usko, että lapsesi vihaa olemassaoloa, vaan taustalla on sellaista, mitä ei ole helppo sanoittaa. Helpompi on sanoa, että olet ärsyttävä, paska, vihaan sinua jne., kuin puhua saatika saada toimivaa kommunikaatiotapaa kun sattuu. Oletko miettinyt onko sinulla samanlainen suhtautumistapa tyttäreesi, kuin nyt palstalla vaivut vain siihen, että paskan pitäisi ottaa henki pois itseltään ja jättää kirje jälkeensä? Pysähdypä hetkeksi ja mieti mikä vanhemman rooli on, siis vanhemman, ei kuin murkkulapsen mieli. Teillä tuskin on hyvä lapsi-vanhempi suhde ollut, jos lapsesi vain yllättäen on alkanut haukkumaan sinua paskaksi? Sinua tai teitä ei auta se, että takerrut kasvattamasi ihmisen sanomisiin matkien häntä. Jos sinusta tuntuu vaikealta itsellesi myöntää virheesi, voit tällä palstalla alkaa kertomaan niistä, helppoa kun sinua ei tunnisteta. Harjoittele ensin virheistä avautumista täällä ja jos haluat muutosta, täältä voit saada apua. Tämä on ilmaista, terapeutin vastaanotolla ei ole. Avautua voit niinkin, ettet ole kasvattajana virheitä tehnyt -tyyliin, jos niin todella koet.
Mitä itse olen tätä keskustelua seurannut, niin ennemminkin vaikuttaa siltä että aikuiset lapset eivät itse ymmärrä missä tekevät väärin. Nähdäkseni monikin vanhempi on tässä kertonut, että eivät tiedä mitä ovat tehneet väärin, ja haluaisivat tietää, ja pyytää myös anteeksi toimintaansa, mutta vastapuoli, eli se oma aikuinen tytär ei halua/pysty/kykene/viitsi kertoa. Mietin että ehkä näitä lapsia ei sitten haittaa se että välit ovat huonot, kun eivät niitä itse halua mitenkään parantaa, vaan nakkelevat niskojaan, ja käsevät vanhempiaan katsomaan peiliin. Ymärrän ihan hyvin ettei vanhempi jaksa eikä halua loppuelämäänsä kysellä, vaan antavat pallon sille lapselle, joka kertoo sitten joskus kun itse haluaa. Tämä onkin aikuisen ihmisen toimintaa, poislukien tietysti ne joiden vanhemmat eivät halua pyytää anteeksi, ja syyttävät kaikesta lapsiaan, eivätkä halua edes keskustella aiheesta, saati ottaa itse mitään vastuuta. Nuoret aikuiset ovat vielä usein ihan teinejä, ja tuollainen niskojen nakkelu voi jatkua sinne 25 ikävuoteen asti helposti. Me vanhemmat voimme ihan rauhassa odotella että lapsilta menee teinikiukutelut ohitse, ja heistä tulee oikeasti aikuisia jotka kykenevät ilmaisemaan mielipiteensä, ja kertoa epäkohdista muutenkin kuin haukkumalla.
Aha, no keskusteluita aiheesta enemmänkin seuranneena, en pidä n. 30-70 vuotiaita lapsia (osa äitejä) teineinä, elämänkokemuksineen ja ajatuksineen. Monia näitä lapsia yhdistää se, että heidän vanhempansa eivät halua keskustella todellisuudesta vaan joko kieltävät kaiken tai välttävät mm. sanonnalla parhaani olen tehnyt. Nämä aikuiset lapset sitä vastoin analysoivat hyvinkin syvistä kaivoista lapsuudentraumojaan, vanhempiensa historiaa ja lapsuutta, nykyelämäänsä, omaa perheensä dynamiikkaa ja pohtivat tapojaan niin huonoja kuin hyviä, miten he rakkaudettomasta lapsuudenkodista ponnistaessaan haluavat välttää niitä kauheuksia, joita omat vanhempansa teki. Se on halua katkaista mm. kaltoinkohtelun kierre, halu olla itse empaattisempi ihminen ja lapsilleen rakastava äiti, sen osoittaen lapsille. Jännä juttu, versus että näet vain vanhemman jolla on sanottavaa "olen paska" "pitäisikö ottaa henki itseltään pois ja jättää (marttyyri)kirje lapselleen.
Mä olen paska äiti. En vaan tiedä miksi, kun ei ole edes vaivauduttu kertomaan.