Lue keskustelun säännöt.
Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret
22.04.2019 |
Onko tällä asiasta jotain kokemusta vai onko tämä näitä netistä luettuja kivoja juttuja joista innostunut?
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8599db9d-c1d9-4177-bab9-759b9e…
Kilimanjaro ei ole sama asia kuin Everest tai K2. On itseasiassa aika todennäköistä, että menehtyy yrittäessä.
Kommentit (6087)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta menetti ne tekiessään sitä mitä rakasti. Voiko ihanampaa asiaa ollakaan!
Heille se riski on ok, mahdollinen saavutus on sen arvoinen. Sinä et sitä ymmärrä eikä sinun tarvitsekaan.
Veikkaisin, että siinä vaiheessa kun olet menettänyt molemmat kätesi sekä jalkasi, saattaa olla, ettei saavutuksen arvo ylitä menetystä.
Ei vaan riski on riski. Kiipeilijä tietää että voi vammautua tai kuolla. Ei sitä jälkeenpäin voi perua. Raajan/raajojen menettäminen varmasti harmittaa mutta sen mahdollisuuden on tietänyt jo etukäteen.
Riskit tiedostetaan, jotta niihin osataan varautua ja niitä pyritään välttämään, mutta tuskin yksikään kiipeilijä todellisuudessa on varautunut siihen millaista elämä on raajojen menetyksen jälkeen. Jos pystyisi palaamaan ajassa taaksepäin siihen päätökseen teetkö jotain missä voi vammautua sen jälkeen kun on oikeasti vammautunut niin varmasti jättäisi sen asian tekemättä.
99 % varmastikin uskoo, ettei itselle käy mitään. Tuokaan kiipeilijä (lääkäri btw) ei varmasti pidä raajojen menetystä jonkun vuoren huipulle kiipeämisen arvoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta menetti ne tekiessään sitä mitä rakasti. Voiko ihanampaa asiaa ollakaan!
Heille se riski on ok, mahdollinen saavutus on sen arvoinen. Sinä et sitä ymmärrä eikä sinun tarvitsekaan.
Veikkaisin, että siinä vaiheessa kun olet menettänyt molemmat kätesi sekä jalkasi, saattaa olla, ettei saavutuksen arvo ylitä menetystä.
Ei vaan riski on riski. Kiipeilijä tietää että voi vammautua tai kuolla. Ei sitä jälkeenpäin voi perua. Raajan/raajojen menettäminen varmasti harmittaa mutta sen mahdollisuuden on tietänyt jo etukäteen.
Riskit tiedostetaan, jotta niihin osataan varautua ja niitä pyritään välttämään, mutta tuskin yksikään kiipeilijä todellisuudessa on varautunut siihen millaista elämä on raajojen menetyksen jälkeen. Jos pystyisi palaamaan ajassa taaksepäin siihen päätökseen teetkö jotain missä voi vammautua sen jälkeen kun on oikeasti vammautunut niin varmasti jättäisi sen asian tekemättä.
99 % varmastikin uskoo, ettei itselle käy mitään. Tuokaan kiipeilijä (lääkäri btw) ei varmasti pidä raajojen menetystä jonkun vuoren huipulle kiipeämisen arvoisena.
Eli et edelleenkään tajua. Se on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta menetti ne tekiessään sitä mitä rakasti. Voiko ihanampaa asiaa ollakaan!
Heille se riski on ok, mahdollinen saavutus on sen arvoinen. Sinä et sitä ymmärrä eikä sinun tarvitsekaan.
Veikkaisin, että siinä vaiheessa kun olet menettänyt molemmat kätesi sekä jalkasi, saattaa olla, ettei saavutuksen arvo ylitä menetystä.
Ei vaan riski on riski. Kiipeilijä tietää että voi vammautua tai kuolla. Ei sitä jälkeenpäin voi perua. Raajan/raajojen menettäminen varmasti harmittaa mutta sen mahdollisuuden on tietänyt jo etukäteen.
Riskit tiedostetaan, jotta niihin osataan varautua ja niitä pyritään välttämään, mutta tuskin yksikään kiipeilijä todellisuudessa on varautunut siihen millaista elämä on raajojen menetyksen jälkeen. Jos pystyisi palaamaan ajassa taaksepäin siihen päätökseen teetkö jotain missä voi vammautua sen jälkeen kun on oikeasti vammautunut niin varmasti jättäisi sen asian tekemättä.
Et sinä voi tietää mitä jokainen vammautunut kiipeilijä tai muu extremeharrastaja ajattelee. Asian harrastajat ovat kuulleet kaikki kauhujutut ja kuolemantapaukset moneen kertaan. Jos heitä vammautumisen jälkeen ottaa päähän, he voivat olla vihaisia vain itselleen. Kukaan ei sinne heitä pakota menemään vaan he tekevät sen omasta halustaan.
Itse asiassa raajansa menettänyt lääkäri oli varautunut onnettomuuden varalta maksamalla todennäköisesti kalliisti pelastusvakuutuksesta. Tosipaikan tullen vakuutusyhtiö ei sitten kuitenkaan tehnyt mitä on maksua vastaanottaessaan luvannut vaan kieltäytyi toimimasta. Mies on myös kiipeillyt ilmeisesti kaupallisessa (?) ryhmässä, jossa mukana on ollut kiipeilyopas. Tämä ammattilainen on alun alkaen hylännyt miehen rinteeseen tehtyään arvion, ettei mies selviä hengissä vaikka hänet sitten muiden kiipeilyammattilaisten toimesta on saatu parin vuorokauden kuluttua vielä hengissä pelastettua. Ihan ulkopuolisenakin vakuutusyhtiö on kyllä tässä tapauksessa osaltaan vastuussa miehen vammautumisesta ja sen asiakkaansa hylänneen kokeneen kiipeilyoppaan välinpitämättömyyskin herättää kysymyksiä vaikka toki ymmärrän, että heillekin on tärkeintä huolehtia viime kädessä omasta selviytymisestä, mutta onko tilanne oikeasti ollut niin kriittinen?
En ole lukenut tätä ketjua, mutta minua ihmetyttää tuo Lotan motiivi tuohon että pitäisi huiputtaa kaikki 8-tonniset, vai mikä se sitten onkaan, jostain luin että kaikkien mantereiden korkeimmat vuoret. Joka tapauksessa, kenelle hän haluaa näyttää ja miksi, naimisissa oleva nainen? Ymmärrän sen jos tykkää vuorikiipeilystä ja retkeilystä, mutta eikö siihen riitä maltillisemmat kohteet? Hirveä näyttämisen halu tuntuu olevan taustalla ja se ei lupaa hyvää kun puhutaan vuorikiipeilystä. Veikka Gustafsson on kääntynyt joskus takaisin muistaakseni n. 100 m ennen K2:sen huippua, mahtaako Lotalla riittää moiseen maltti, jos tilanne sen vaatii? Muutenkin noista sen haastatteluista tulee sellainen ylimielinen vaikutelma, jossa hän kuvittelee olevansa hieman muita suomalaisia parempi. Kuinka Hintsojen vaatimustaso on aina ollut pikkuisen korkeampi kuin tavallisilla pulliaisilla. Hänellähän on taustalla syömishäiriötä ja paniikkikohtauksia. Perfektionistilta vaikuttaa.
Tässäkin ketjussa on mainittu, että Lotan projekti veisi vähintään 15 vuotta. Lukaisin tuosta Veikka Gustafssonin projektista ja hän on mm. huiputtanut 2 vuorta samalla reissulla keväällä 1995, 1999, 2001 ja 2005. Kesällä 2008 hän yritti huiputtaa 3 vuorta, mutta onnistui vain kahdesti, koska lumisateen vuoksi joutui kääntymään takaisin 100m ennen huippua Gasherbrumilla. Veikan projekti kesti siis 10 vuotta.
En lähde veikkailemaan kauanko Lotan projekti kestää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut tätä ketjua, mutta minua ihmetyttää tuo Lotan motiivi tuohon että pitäisi huiputtaa kaikki 8-tonniset, vai mikä se sitten onkaan, jostain luin että kaikkien mantereiden korkeimmat vuoret. Joka tapauksessa, kenelle hän haluaa näyttää ja miksi, naimisissa oleva nainen?
Niin ajattele, ihan NAIMISISSA oleva NAINEN tekee just mitä haluaa tässä maailmassa. Ennenkuulumatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut tätä ketjua, mutta minua ihmetyttää tuo Lotan motiivi tuohon että pitäisi huiputtaa kaikki 8-tonniset, vai mikä se sitten onkaan, jostain luin että kaikkien mantereiden korkeimmat vuoret. Joka tapauksessa, kenelle hän haluaa näyttää ja miksi, naimisissa oleva nainen?
Niin ajattele, ihan NAIMISISSA oleva NAINEN tekee just mitä haluaa tässä maailmassa. Ennenkuulumatonta.
Yhtä outoa se mielestäni olisi jos tuore aviomies lähtisi kiertelemään maailman vuoria. Nuo ei ole lyhyitä reissuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen, että vakuutusyhtiöt myöntää vakuutuksia näille extreme-harrastajille lajeissa, joissa todennäköisyys vammautumiseen tai kuolemaan on erittäin korkea.
Jos jännitystä hänen saappaissaan haluaisin, niin tekisin gradun ja huiputtaisin Donin paikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta menetti ne tekiessään sitä mitä rakasti. Voiko ihanampaa asiaa ollakaan!
Heille se riski on ok, mahdollinen saavutus on sen arvoinen. Sinä et sitä ymmärrä eikä sinun tarvitsekaan.
Veikkaisin, että siinä vaiheessa kun olet menettänyt molemmat kätesi sekä jalkasi, saattaa olla, ettei saavutuksen arvo ylitä menetystä.
Ei vaan riski on riski. Kiipeilijä tietää että voi vammautua tai kuolla. Ei sitä jälkeenpäin voi perua. Raajan/raajojen menettäminen varmasti harmittaa mutta sen mahdollisuuden on tietänyt jo etukäteen.
Riskit tiedostetaan, jotta niihin osataan varautua ja niitä pyritään välttämään, mutta tuskin yksikään kiipeilijä todellisuudessa on varautunut siihen millaista elämä on raajojen menetyksen jälkeen. Jos pystyisi palaamaan ajassa taaksepäin siihen päätökseen teetkö jotain missä voi vammautua sen jälkeen kun on oikeasti vammautunut niin varmasti jättäisi sen asian tekemättä.
Et sinä voi tietää mitä jokainen vammautunut kiipeilijä tai muu extremeharrastaja ajattelee. Asian harrastajat ovat kuulleet kaikki kauhujutut ja kuolemantapaukset moneen kertaan. Jos heitä vammautumisen jälkeen ottaa päähän, he voivat olla vihaisia vain itselleen. Kukaan ei sinne heitä pakota menemään vaan he tekevät sen omasta halustaan.
Itse asiassa raajansa menettänyt lääkäri oli varautunut onnettomuuden varalta maksamalla todennäköisesti kalliisti pelastusvakuutuksesta. Tosipaikan tullen vakuutusyhtiö ei sitten kuitenkaan tehnyt mitä on maksua vastaanottaessaan luvannut vaan kieltäytyi toimimasta. Mies on myös kiipeillyt ilmeisesti kaupallisessa (?) ryhmässä, jossa mukana on ollut kiipeilyopas. Tämä ammattilainen on alun alkaen hylännyt miehen rinteeseen tehtyään arvion, ettei mies selviä hengissä vaikka hänet sitten muiden kiipeilyammattilaisten toimesta on saatu parin vuorokauden kuluttua vielä hengissä pelastettua. Ihan ulkopuolisenakin vakuutusyhtiö on kyllä tässä tapauksessa osaltaan vastuussa miehen vammautumisesta ja sen asiakkaansa hylänneen kokeneen kiipeilyoppaan välinpitämättömyyskin herättää kysymyksiä vaikka toki ymmärrän, että heillekin on tärkeintä huolehtia viime kädessä omasta selviytymisestä, mutta onko tilanne oikeasti ollut niin kriittinen?
Sherpatiimi on tuonut kiipeilijän alaspäin pulkalla tms. vetämällä, mies on ollut täysin liikuntakyvytön. Reitti tuohon alempaan leiriin on ollut sellainen, että vetäminen on onnistunut. Yleisesti ottaen on mahdotonta tuoda vuorelta alas sellaista, joka ei pysty omia jalkojaan käyttämään. Sieltä alemmasta leiristä hänet on sitten onnistuttu viemään helikopterilla sairaalaan.
Kaikki fyysiset ponnistelut tuossa korkeudessa ovat hyvin haasteellisia. Sanoisin, että kyseisen oman oppaan on tod. näk. ollut mahdotonta tuoda miestä yksin alas, kun tällä ei ole omia voimia ollut. Kyseinen opas on itsekin sairaalahoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa on mainittu, että Lotan projekti veisi vähintään 15 vuotta. Lukaisin tuosta Veikka Gustafssonin projektista ja hän on mm. huiputtanut 2 vuorta samalla reissulla keväällä 1995, 1999, 2001 ja 2005. Kesällä 2008 hän yritti huiputtaa 3 vuorta, mutta onnistui vain kahdesti, koska lumisateen vuoksi joutui kääntymään takaisin 100m ennen huippua Gasherbrumilla. Veikan projekti kesti siis 10 vuotta.
En lähde veikkailemaan kauanko Lotan projekti kestää...
Arvioinnissa syytä huomioida myös se, että Veikalla oli vuosien kiipeilykokemus ennen projektiaan ja toteutti projektinsa harkitusti ja harjoittelemalla kunnolla. Lotalla sen sijaan ei ole minkäänlaista kokemusta oikeasta kiipeilystä ja valmistautumisessakin näyttää olevan kaikki muu paitsi kiipeily keskiössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, että vakuutusyhtiöt myöntää vakuutuksia näille extreme-harrastajille lajeissa, joissa todennäköisyys vammautumiseen tai kuolemaan on erittäin korkea.
Ei ne välttämättä myönnäkään. Tai jos myöntää niin vuosimaksu on sitä luokkaa, että isommatkaan vahingot eivät vakuutusyhtiötä sijoiltaan keikauta.
Huh, kunnon putki kiipeilyaiheisia dokkareita takana tän keskustelun takia : 1996 vuoden tragediasta kaikki mahdolliset dokumentit, Beck Weathersin ja Lincoln Hallin uskomattomat selviytymistarinat (molemmat jätettiin kuolemaan Everestille kun olivat niin huonossa kunnossa) , Francys "sleeping beauty" Arsentievin tarina, Sherpoista kertovia dokumentteja jne.
Jotenkin niin mielenkiintoinen aihe ja on se hurjaa mitä riskejä ihmiset ottaa.
En muuten tiennyt että Veikka Gustafsson oli Everestillä 1996 onnettomuuden aikaan ja että hän oli myös Rob Hallin kiipeilykaveri ollut aiemmin.Oli odottanut Robilta puhelua leirissä tuolloin ja oli ihan hajalla tilanteesta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riskit tiedostetaan, jotta niihin osataan varautua ja niitä pyritään välttämään, mutta tuskin yksikään kiipeilijä todellisuudessa on varautunut siihen millaista elämä on raajojen menetyksen jälkeen. Jos pystyisi palaamaan ajassa taaksepäin siihen päätökseen teetkö jotain missä voi vammautua sen jälkeen kun on oikeasti vammautunut niin varmasti jättäisi sen asian tekemättä.
Näin. Ihminen on siitä tyhmä, että ei oikeasti osaa arvioida tekojensa seurauksia vuosien päähän. Kun olet loppuelämäsi amputoitujen raajojen kanssa, alkaa oma huimapäisyys ja kunnianhimo harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Huh, kunnon putki kiipeilyaiheisia dokkareita takana tän keskustelun takia : 1996 vuoden tragediasta kaikki mahdolliset dokumentit, Beck Weathersin ja Lincoln Hallin uskomattomat selviytymistarinat (molemmat jätettiin kuolemaan Everestille kun olivat niin huonossa kunnossa) , Francys "sleeping beauty" Arsentievin tarina, Sherpoista kertovia dokumentteja jne.
Jotenkin niin mielenkiintoinen aihe ja on se hurjaa mitä riskejä ihmiset ottaa.
En muuten tiennyt että Veikka Gustafsson oli Everestillä 1996 onnettomuuden aikaan ja että hän oli myös Rob Hallin kiipeilykaveri ollut aiemmin.Oli odottanut Robilta puhelua leirissä tuolloin ja oli ihan hajalla tilanteesta..
Veikka oli myös tuolloin lähdössä kiipeämään Everestille, mutta antoi olla, koska sää ei näyttänyt hänen mielestään riittävän hyvältä. No, hyvähän se ei sitten tosiaankaan ollut. Tuli se myrsky.
Lotan uusimman kuvan kommentit...
Lotta kommentoi uusimpaan kuvaansa että "en vielä tällä reissulla kiivennyt huipulle". Totuus on se että et sinne kiipeä kuin aikaisintaan useamman vuoden harjoittelun jälkeen. Tai sinne vuorelle jäät.
Tarkoitin😍. Eikös tuo ole taas Donille?
Everestille on nyt viritetty köydet n. 7000 metriin.
Ketju on lukittu.
Et sinä voi tietää mitä jokainen vammautunut kiipeilijä tai muu extremeharrastaja ajattelee. Asian harrastajat ovat kuulleet kaikki kauhujutut ja kuolemantapaukset moneen kertaan. Jos heitä vammautumisen jälkeen ottaa päähän, he voivat olla vihaisia vain itselleen. Kukaan ei sinne heitä pakota menemään vaan he tekevät sen omasta halustaan.