Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta menetti ne tekiessään sitä mitä rakasti. Voiko ihanampaa asiaa ollakaan!

Heille se riski on ok, mahdollinen saavutus on sen arvoinen. Sinä et sitä ymmärrä eikä sinun tarvitsekaan.

Veikkaisin, että siinä vaiheessa kun olet menettänyt molemmat kätesi sekä jalkasi, saattaa olla, ettei saavutuksen arvo ylitä menetystä.

Ei vaan riski on riski. Kiipeilijä tietää että voi vammautua tai kuolla. Ei sitä jälkeenpäin voi perua. Raajan/raajojen menettäminen varmasti harmittaa mutta sen mahdollisuuden on tietänyt jo etukäteen.

Riskit tiedostetaan, jotta niihin osataan varautua ja niitä pyritään välttämään, mutta tuskin yksikään kiipeilijä todellisuudessa on varautunut siihen millaista elämä on raajojen menetyksen jälkeen. Jos pystyisi palaamaan ajassa taaksepäin siihen päätökseen teetkö jotain missä voi vammautua sen jälkeen kun on oikeasti vammautunut niin varmasti jättäisi sen asian tekemättä.

Et sinä voi tietää mitä jokainen vammautunut kiipeilijä tai muu extremeharrastaja ajattelee. Asian harrastajat ovat kuulleet kaikki kauhujutut ja kuolemantapaukset moneen kertaan. Jos heitä vammautumisen jälkeen ottaa päähän, he voivat olla vihaisia vain itselleen. Kukaan ei sinne heitä pakota menemään vaan he tekevät sen omasta halustaan.

Itse asiassa raajansa menettänyt lääkäri oli varautunut onnettomuuden varalta maksamalla todennäköisesti kalliisti pelastusvakuutuksesta. Tosipaikan tullen vakuutusyhtiö ei sitten kuitenkaan tehnyt mitä on maksua vastaanottaessaan luvannut vaan kieltäytyi toimimasta. Mies on myös kiipeillyt ilmeisesti kaupallisessa (?) ryhmässä, jossa mukana on ollut kiipeilyopas. Tämä ammattilainen on alun alkaen hylännyt miehen rinteeseen tehtyään arvion, ettei mies selviä hengissä vaikka hänet sitten muiden kiipeilyammattilaisten toimesta on saatu parin vuorokauden kuluttua vielä hengissä pelastettua. Ihan ulkopuolisenakin vakuutusyhtiö on kyllä tässä tapauksessa osaltaan vastuussa miehen vammautumisesta ja sen asiakkaansa hylänneen kokeneen kiipeilyoppaan välinpitämättömyyskin herättää kysymyksiä vaikka toki ymmärrän, että heillekin on tärkeintä huolehtia viime kädessä omasta selviytymisestä, mutta onko tilanne oikeasti ollut niin kriittinen?

Sherpatiimi on tuonut kiipeilijän alaspäin pulkalla tms. vetämällä, mies on ollut täysin liikuntakyvytön. Reitti tuohon alempaan leiriin on ollut sellainen, että vetäminen on onnistunut. Yleisesti ottaen on mahdotonta tuoda vuorelta alas sellaista, joka ei pysty omia jalkojaan käyttämään. Sieltä alemmasta leiristä hänet on sitten onnistuttu viemään helikopterilla sairaalaan.

Kaikki fyysiset ponnistelut tuossa korkeudessa ovat hyvin haasteellisia. Sanoisin, että kyseisen oman oppaan on tod. näk. ollut mahdotonta tuoda miestä yksin alas, kun tällä ei ole omia voimia ollut. Kyseinen opas on itsekin sairaalahoidossa.

Pelastustiimi on hakenut miehen tämän oltua vuoren rinteellä jo kolmatta vuorokautta ilman happea, ruokaa, juomaa ja suojaa. Opas on arvioinut ettei mies selviä ja jättänyt tämän täysin oman onnensa nojaan siinä vaiheessa kun mies on vielä kävellyt omilla jaloillaan, joskin hitaammin kuin olisi ollut tarve. Kuinkahan hyvin nämä oppaat etukäteen tekevät selviksi, että näin toimitaan? Selvää on, että vaikka olisikin palkattu auttamaan ja opastamaan heillekin on tärkeintä oma selviytymisensä. Miksi tuonopas utse kn jt sauraalahoidossa?

Hienoahan on myös se, että oman kiinnostuksensa ja harrastuneisuutensa avulla osa kiipeilijöistä on kehittänyt itselleen sellaisia taitoja että pystyvät tarvittaessa jopa auttamaan muita noissa olosuhteissa, kuten tämän lopulta toimineen pelastustiimin jäsenet ovat ansiokkaasti tehneet, kaikki kunnioitus heille.

Mä ymmärrän sen, että jos joku ei pysy itse pystyssä saati kävelemään, niin valitettavasti tämä jätetään vuorelle kuolemaan. Niin vähässä hapessa ja niissä olosuhteissa ei vain pysty kantamaan elotonta henkilöä. Mutta jos hidas jätetään selviämään yksin, se on melkein tappo! Ei noiden ryhmällä ollut kuin 1 opas? Ei sherpaa viemässä tätä hidasta takaisin Base Campiin?

Opas on kertonut, että tältä Mr.Chiniltä loppui happi. Opas on sitten kertoman mukaan tehnyt jossain vaiheessa sen arvion, että lähtee hakemaan seuraavasta leiristä apua, ja jättänyt oman lopun hapen Chinille.

Opas on ollut Chinillä henkilökohtainen ja hänen itsensä erityisesti valitsema, ja jonka kanssa kiivennyt ennenkin.

Vaikeita päätöksiä, mutta olisiko parempi, että olisi jäänyt Chinin luo, ja lopputuloksena ehkä kaksi ruumista?

Varmasti on itsekin saanut paleltumia ja mennyt huonoon kuntoon homman venyessä siellä ylhäällä ohuessa ilmassa, kun sairaalassa on.

Avun saaminen sitten kesti luvattoman kauan, epäselvyyksiä vakuutusyhtiön kanssa ja lisäksi vaikeat olosuhteet lentää.

Tarina kertoo lisäksi, että kun oli saapunut siihen seuraavaan leiriin, ainoana siellä enää oli Don Bowie. Muut olivat jo menneet alemmas.

Viljellään nyt sitten vähän mustaa huumoria: Donilta varmasti oli turha happea pyytää..

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä kysymys, mutta kysyn silti: Olisiko vuorelta tiukan paikan tullen mahdollista pelastautua basehypyllä (laskuvarjo) tai liitovarjolla? :D Saattaa törmätä vuoreen, mutta jos on happi lopussa, niin ehkä vois kokeilla onnea? :D

Pimeässä, puolikuolleena, hallusinoivana?

Mielenkiintoisin keskustelu aikoihin. Kiitokset!

Meneekö noi kaikki niin äärirajoilla tai olisi liian kallista ettei vikana voi vielä tulla sherpa tai pari ettei tuollainen kiipeilijäturisti-sherpapari jää yksin hätään vikaksi. Olen

ymmärtänyt että pitäisi olla vikana ns. sweeper. Miksi vikaan leiriin ei kanneta/lennätetä varulta lisähappia? Kun on näitä jotka haluavat mennä ilman lisähappia niin kaipa he voisivat pullon sinne vikaan leiriin kantaa vaikka eivät käytä tai joudu sitä kantamaan ihan huipulle. Miten kukaan ei tajunnut että nämä yhdet jää jälkeen/on ongelmia?

Kun sherpa oli joutunut jättämään turistikiipeilijän yksin vuorelle ja laskeutui alas ylimpään leiriin missä enää

Don ja sherpoja niin

”When he arrived, the other climbers he found were unwilling or unable to help (over 30 climbers had summited that day) and the camp was short on supplies, including oxygen, that was needed to climb back up the mountain to assist with a rescue.”

Osa sherpoja jäi vielä venaa josko heille pudottettaisiin helillä happea niin hakisivat äijän heti pois mutta se ei onnistunut joten joutuivat laskeutumaan lisää ja tulivat sitten takaisin osan matkaa helillä jonkun 1.5vrk päästä tms.

Onneksi Lotta ”ei vielä tällä reissulla kiivennyt huipulle” !!

En jaksa lukee koko keskusteluu, mutta miksi hän kiipeää sinne Kilimanjarolle, kun se on vaarallinen? Aloittaisi jostain helpommasta.

Miksi kiipeilijät eivät pistä itseensä satelliittipaikanninta niin pelastusfirmat ei voi väittää että eivät tiedä tarkkaa sijaintia? Ymmärrän että on olemassa korkeusraja mihin asti voivat hakea plus vallitsevat sääolosuhteet pitää ottaa huomioon. Rikkaitten hommaahan tämä on, ongelmien sattuessa pitäisi valmiina olla heti selvät sävelet kuka pelastaa ja mistä eikä 30 puhelua ympäriinsä.

Lisähapesta olen sitä mieltä että jokaisen sitä pitäisi aina kantaa ensiaputavarana. Sitä ei saisi käyttää nousussa. Jos ei pysty nousemaan ilman niin pitää kääntyä takaisin ja silloin saa käyttää tarvittaessa. Siirtyy sitten huiputtamaan pienempiä vuoria. Pelastustilanteessa ja oppaana ollessa saa käyttää vapaasti. Tämä ehkäisisi monet hulluudet kun kontataan lisähapen varassa viimeisillä voimilla huipulle ja kuolema iskee laskeutumisen aluksi kun ei jaksa ja sitten se happikin loppuu.

Eli tavallaan olen Donin kanssa samaa mieltä; jos ei ilman lisähappea pysty niin sitten kasitonniset ei ole sun juttu. Mutta tyhmyyttä on olla sitä pitämättä hätävarana mukana, homma ei vaan saisi perustua siihen.

Siis onko se Don tuo joka näyttää ihan M.A Nummiselta? Kaikkien mielestä tosi hot?!

Totta! Mauri Anteromainen virnistys Me Naisissa. Nuorempana oli surffarityyppisesti kuuma.

Rahakkaat eivät ole usein niitä jotka kropaltaan pärjäisivät mutta lisähapella onnistuu useammalta maksukykyiseltä. Kiipeilijämäärät räjähtäneet käsistä. Nykykiipeily on rahastusta ja rinteet osin ylikansoitettuja.

Sama ongelma kuin haute couture mekoissa, ne kellä on rahaa mekko hankkia eivät niihin mahdu. Eli kasvatettaan kokoja joten vanha 0 koko on nykyinen 6-8.

Vierailija kirjoitti:

Raakaa peliä. ”And considering that Chin was one of 31 climbers who summited Annapurna on April 23, why did the other climbers on the mountain that day not help?”

Ääriolosuhteissa paljastuu ihmisen todellinen luonne. Ei sillä, että kenelläkään olisi velvollisuutta toista kiipeilijää pelastaa - sinne lähdetään täysin tietäen, että kuoleman edessä jokainen on yksin. Mutta silti osa jää auttamaaan.

Lincoln Hall oli se, joka toisella yrityksellään v. 2006 alkoi heikentyä ja jopa hallunisoida alaspäin tullessaan, ja lopulta hänet oli pakko jättää ylös kuolemaan 8700 metriin. Kuitenkin seuraavana aamuna ylöspäin tuli uusi porukka ja he löysivät Hallin tajuissaan istumassa vuoren rinteellä. Tämä pohjoisamerikkalaisten porukka hylkäsi oman tavoitteensa päästä huipulle ja istuivat Hallin kanssa neljä tuntia kunnes sherpat pääsivät paikalle.

Myöhemmin he myönsivät, että otti todella koville päättää jäädä Hallin luokse - vuosien valmistautuminen ja kymmenettuhannet dollarit menivät huipun osalta hukkaan. Mutta hetken mietittyään tajusivat, ettei mikään ole arvokkaampaa kuin pelastaa toinen ihminen.

Samoin mieleen on jäänyt Rob Hall, joka jäi 1996 katastrofissa ylös huipun tuntumaan heikomman kiipeilijän kanssa tietäen, että silloin he molemmat kuolevat. Leiristä yrittivät radiolla saada hänet tulemaan yksin alas, mutta tähän hän vastasi vain "me molemmat kuulemme teitä". Rob sai soitettua vaimolleen (joka myös oli kiipeilijä) leirin avustuksella ja he jättivät jäähyväiset. 

Mutta toki joskus on tilanteita, joissa aidosti ei ole mitään mahdollisuuksia auttaa hätään joutunutta. En siis pysty tuomitsemaan heitä, jotka niiden tilanteiden ohi kävelevät. Mutta esimerkiksi Lincoln eli vielä muutaman vuoden tuon tapauksen jälkeen vain, koska amerikkalaiset auttoivat häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta menetti ne tekiessään sitä mitä rakasti. Voiko ihanampaa asiaa ollakaan!

Heille se riski on ok, mahdollinen saavutus on sen arvoinen. Sinä et sitä ymmärrä eikä sinun tarvitsekaan.

Veikkaisin, että siinä vaiheessa kun olet menettänyt molemmat kätesi sekä jalkasi, saattaa olla, ettei saavutuksen arvo ylitä menetystä.

Ei vaan riski on riski. Kiipeilijä tietää että voi vammautua tai kuolla. Ei sitä jälkeenpäin voi perua. Raajan/raajojen menettäminen varmasti harmittaa mutta sen mahdollisuuden on tietänyt jo etukäteen.

Riskit tiedostetaan, jotta niihin osataan varautua ja niitä pyritään välttämään, mutta tuskin yksikään kiipeilijä todellisuudessa on varautunut siihen millaista elämä on raajojen menetyksen jälkeen. Jos pystyisi palaamaan ajassa taaksepäin siihen päätökseen teetkö jotain missä voi vammautua sen jälkeen kun on oikeasti vammautunut niin varmasti jättäisi sen asian tekemättä.

"I think climbers and mountaineers have a very open relationship toward risk and toward their fears. We really think about what can go wrong. Obviously it’s really important to stay alive, but I also think it'd be really good if people in general think about the consequences of their actions as much as climbers do.”

Kiipeilijä David Lama 4.8.1990-16.4.2019

Kyllä he ovat täysin tietoisia siitä mitä tekevät. Ei kukaan voi olla ammattilainen tai vakavasti kiipeilyä harrastava tajuamatta, että koska tahansa voi lähteä sormet, raajat tai henki.

Mitä tulee siihen, että pitäisi aina raahata mukana lisähappea ja jossei pysty ilman sitä könyämään kasitonnisille, niin pitäisi siirtyä huiputtamaan pienempiä vuoria. Sinänsä fiksuja ohjeita, mutta ollaan kuitenkin tekemisissä seikkailuhenkisten tyyppien kanssa, jotka saavat kiksejä nimenomaan siitä vaaran tunteesta eli taitaa olla vähän sama kuin kysyisi Kimi Räikköseltä varikolla, että miksi ihmeessä et ota vararengasta kyytiin, jos vaikka rengas puhkeaa ja josset pysty määrättyyn kierrosaikaan, niin siirryppä pienitehoisemman Skodan rattiin.

Lottahan sanoi jo maaliskuussa Helsingin Uutisten haastattelussa, että hänen seuraava etappinsa on vierailu Annapurnalle Nepaliin, mutta hän ei edes yritä vielä huiputtaa sitä, koska se on niin vaarallinen. Hänen eka yrityksensä kasitonniselle on siis Gasherbrum 2 kesä-heinäkuussa. Vai onkohan sen jälkeen suunnitelmat muuttuneet?

Vaikka Hintsoilla vaadittu pienestä pitäen Lotan käsillä näyttämän verran enemmän kuin tavisperheillä jo nimenomaa se että sitä toitottaa ja että on ollut itsetuhoisia ajatuksia ja masentunut sekä anorektikkotausta sanelee sen että näin vaativa vuorikiipeily ei johda kuin ongelmiin sekä mahdollisesti useamman ihmisen hengen menetykseen.

Perusleireillä voi varmaan hengata kuka vaan melko fit ja päästä tunnelmaan (vaikka voihan sinnekkin iskeä sääolot) Valloittaa itse vaikka näitä pienempiä vuoria kun se Acongagua tms. Hieno harrastus mutta järki käteen ja turha uho pois!

Entä jos Don saakin jotkut sairaat kiksit kun voi jättää heiveröisen tytön lumeen kuolemaan? Don nimittäin vaikuttaa sairaalta äijältä kaiken lisähappea ei tarvita-uhoamisen jälkeen. 

Lottana en luottaisi elämääni tollaisen luihun käsiin

Ylläluetyn pohjalta vuorilla ei ole tarkoitus luottaa elämäänsä kenenkään käsiin, paraskin sherpa on siellä vain töissä. Toivottavasti Lotta vain treenaa tuon ukon kanssa ja kiipeää oikeasti jonkun muun kanssa keneen ei mitään läheistä suhdetta.

Minua ihmetyttää tuo tarve julistaa tuo tavoite noiden kaikkien vuorien huiputtamisesta ennen kuin on huiputtanut niistä ensimmäistäkään. Ei Veikkakaan ottanut tavoitteekseen huiputtaa niitä kaikkia kuin vasta sitten kun oli jo kokemusta ja huiputuksia takana ja jonkinlaiset realistiset käsitykset omista mahdollisuuksistaan. Ja silloinkaan ei vielä huudellut niistä lehdissä. Tuolla Lotta ainoastaan kasaa itselleen turhia paineita ja odotuksia ja ne ei edesauta järkevien ja maltillisten päätösten tekemistä siellä vuorilla. Yksi vuori kerrallaan ja sekin on aina epävarmaa onnistuuko. Se on monesta asiasta kiinni.

Luin Wikipediaa kasitonnisista vuorista ja pari mielenkiintoista knoppi-tietoa tuli vastaan.

Dhaulagiri, Nepal, 8 167 m.

Vain 30 ihmistä on kiivennyt vuoren huipulle onnistuneesti.

Vuoren huipulle on noustu viimeksi vuonna 1996.

K2, Paksitanin ja Kiinan raja, 8 611 m.

Ensimmäinen huipulle päässyt nainen oli Wanda Rutkiewicz vuonna 1986.

Rutkiewicz kuoli joitakin vuosia nousun jälkeen, ja viisi seuraavaa huipulle päässyttä naista ovat kaikki kuolleet paluumatkalla tai seuraavalla kiipeilykerrallaan. Tämä on johtanut uskomukseen, että K2 on kirottu vuori naisille.

Kaiken kaikkiaan K2:n huipun on saavuttanut 11 naista.

*Lähde: Wikipedia, tiedot voi olla vanhentuneita

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää tuo tarve julistaa tuo tavoite noiden kaikkien vuorien huiputtamisesta ennen kuin on huiputtanut niistä ensimmäistäkään. Ei Veikkakaan ottanut tavoitteekseen huiputtaa niitä kaikkia kuin vasta sitten kun oli jo kokemusta ja huiputuksia takana ja jonkinlaiset realistiset käsitykset omista mahdollisuuksistaan. Ja silloinkaan ei vielä huudellut niistä lehdissä. Tuolla Lotta ainoastaan kasaa itselleen turhia paineita ja odotuksia ja ne ei edesauta järkevien ja maltillisten päätösten tekemistä siellä vuorilla. Yksi vuori kerrallaan ja sekin on aina epävarmaa onnistuuko. Se on monesta asiasta kiinni.

Ja voimakas "näyttämisen halu" ja tavoite huiputtaa kaikki voi johtaa todella tyhmiin päätöksiin. Eikös Veikka kääntynyt 100m jonkun vuoren huipulta takaisin?

Pystyykö Lotta tarpeentullen kääntymään takaisin, ja seuraava yritys vasta ensivuonna?