Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret

Vierailija kirjoitti:

Aviomiehen omaisuutta olevan ei kannata kauheasti haaveilla valloituksista. Mitäs jos aloittaisitte akat joskus valloituksen sukunimistä? Sitä ei kukaan nainen maailmassa osaa. Miehet jyrää.

Ja miehen siivellä totta kai. Mikä järki on siinä, että vaihtaa tunnetuksi tulleen nimen pois? En edes tajunnut että tämä on syana ihminen kuin Lotta Hintsa.

Kehukaa vaan lisää miten ihan itse osaatte valita itsenne alistamisen

Vai vielä aviomiehen omaisuutta pitäisi olla? Mistäs keskiajalta sinä tänne pölähdit? 

Veikkaan, että Lotta vaihtoi sukunimensä osittain juuri siksi, ettei häntä enää nähtäisi vain Lotta "Aikihintsan tytär" Hintsana, vaan ihan omana itsenään. Toki miehensäkin on suhteellisen tunnettu, mutta paljon suppeammissa piireissä kuin isänsä oli. Lotta Näkyvänä voi ikään kuin jättää isän varjon taakseen ja olla ihan uusi Lotta, jota niin moni ei nimen perusteella tunnista. Kaukana alistamisesta tuollainen. Puhuisin ennemmin isän varjon selättämisestä.

Uskoo ken tahtoo. Vahvasti olen sitä mieltä, että pelkkää puhetta ja julkisuudentavoittelua. Tollasia suunnitelmia ei järkevät ihmiset mainosta, ellei tosissaan ole jotain sellaisia saavutuksia taustalla, mitkä vahvasti tukee onnistumista kyseisessä tehtävässä. Mut joo sinne vuorelle vaan etsimään elämäntarkoitusta, ehkä se löytyy tai todennäköisimmin ei tarvitse kohta enää etsiäkään kun sille tielle jää.

Eikö anoreksiaan sairastunut kanna sitä sairautta aina, vaikka olisikin sen selättänyt? Samoin kuin alkoholisti, joka on kuivilla. Ja monesti addiktio korvataan jollain toisella pakkomielteellä, esimerkkinä ortoreksia. Nyt Lotan pakkomielle on kaikkien 8-tonnisten huiputtaminen. Anoreksiassa on itsestään vääristynyt kuva. Lotalla taitaa tuo vääristymä olla edelleen, nimittäin kiipeilytaidoistaan.

Lisäksi tuntuu, että vaativa, suorituskeskeinen isä ja hänen kuolemansa vaikuttavat Lottaan siten, että haluaa tehdä isästään ylpeän näillä övereillä, kunniahimoisilla suunnitelmillaan.

Uskovaisena ihmisena Lotta varmaan kuvittelee isän näkevän hänen kiipeilysuorituksensa sieltä pilvien reunalta ja että Jumala suojelee kyllä häntä. Jos ei suojele, niin sitten on hänen aikansa lähteä Taivaan kotiin. Lotta ei tunne lainkaan tervettä pelkoa, koska kuoltuaan ajattelee pääsevänsä Taivaan isän ja oman isän luo. Win-win.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kristian aikoo tulla mukaani base camp -perusleiriin, mutta en halua, että hän tulee sitä ylemmäs. Everest on sen verran vaarallinen, että jos joku meinaa kiivetessä kuolla, häntä ei välttämättä pystytä pelastamaan. Minua ei pelota."

Tällain kertoo Everestille kiipeämisestä. Jumankauta, että voikin kuulostaa itsetuhoiselta. 

”Minua ei pelota” kuulostaa tutulta omasta suustani menetettyäni hyvin läheisen ihmisen. En osannut pelätä mitään, en kuolemaakaan. Se tunne oli osa surutyötä. Onkohan Lotalla vielä trauma päällä isänsä kuolemasta.

Olen tuo ketä lainasit, ja itseasiassa tiedän mistä puhut. Oman isän kuolemasta on pari vuotta, ja kyllä sen jälkeen on kokenut ettei se ole pahinta mitä voi tapahtua, jos sattuu itse kuolemaan. Mutta en minä silti lähde vuorille kokemattomana testaamaan josko se kävisi helpostikin toteen.

Minä olen kieltämättä vähän kade tuosta, ettei Lotalla ole mitään velvotteita (kuten tavallisilla pulliaisilla normaali päivätyö). Hän pystyy keskittymään täysillä unelmiinsa ja siihen mistä tykkää. Henkeäsalpaavia maisemia ja matkustelua kiehtovissa maissa. Olisipa minullakin pätäkkää ja aikaa, jotta voisin paneutua omiin rakkaisiin harrastuksiini täysillä ja kehittyä niissä. En kuitenkaan voi, koska sukuni ei ole rikas ja päivätyö vie liikaa energiaa ja aikaa. En tietenkään ikimaailmassa kiipeäisi 8000 metriin, mutta vaellus Nepalin base campiin olisi ihanaa.

Onko Lotta ollut jo Possessa kertomassa tästä huimasta projektistaan?

Kuulostaa kyllä olevan kaikki katastrofin ainekset läsnä, jos tämä parivaljakko vielä noille vaativammille nousuille päätyy yhdessä. Tuossa me naisten jutussa Don korosti, kuinka Lotalla on kaikki edellytykset vuorikiipeilijäksi ja hän on kova, sitkeä, sinnikäs, periksiantamaton, kunnianhimoinen ja täysin peloton. Vähän erikoista, jos tuolla kokemuksella ja kiipeilykavereidensa kuolemia todistettuaan pitää täyttä pelottomuutta edelleen jotenkin ihailtavana ominaisuutena. Myös vähän hälyttävältä kuulostaa toteamus:"oppaiden, sherpojen ja lisähapen käyttäminen on fuskausta. Kiinnostavampaa kuin päästä huipulle, on se, miten sinne pääsee. Innostuin, kun Lotta kertoi ajattelevansa samoin."

Vuorikiipeily vaatii ehdottomasti rohkeutta. Kuitenkin on eri asia olla rohkea ja nöyrä kuin peloton ja periksiantamaton reikäpää. Itse harrastan "vain" erävaeltelua enkä lähtisi tuollaisen parivaljakon kanssa edes viikonloppureissulle tunturiin. Luonnossa tarvitaan tosiaan ennen kaikkea nöyryyttä ja kunnioitusta. Monien surullisten kohtaloiden taustalta löytyy jälkikäteen typerältä vaikuttavia virhearvioita. Lähdetään illan hämärtäessä ja lumimyrskyn noustessa jatkamaan matkaa, koska on asetettu etukäteen joku epärealistinen tavoite, joka halutaan saavuttaa eikä tuntien tuloksettoman harhailunkaan jälkeen voida myöntää, että nyt ei olla kartalla vaan olisi parasta leiriytyä ja odottaa sään selkenemistä tai kutsua apua. Kokeneemmat voivat tällaisella pöljäilyllä onnistua saattamaan muutkin vaaraan, kun seurue luottaa auktoriteetin lailla "valmentajaan" eivätkä kehtaa kyseenalaistaa, jos pelko mielessä kävisikin.

^^Siis tuohan on ihan naurettavaa jos tosiaan Lottakin on kertonut ajattelevansa, että sherpojen, oppaiden ja lisähapen käyttäminen on fuskausta. Muija, joka ei ole huiputtanut yhtäkään kasitonnista :’DD kovat on luulot ja uhma päällä. Noloa, todella noloa.

Täällä taas tuo 535, joka yritti perusleiriin Everestille:

Olin 2017 keväällä luennolla , jolla yksi nainen kertoi kokemuksiaan Everestiltä.

Ihan mielettömän kokenut ja urheilullinen nainen, puolustusvoimien nimissä heiteltiin Pakistanista Irakiin. Nyt oli kouluttamassa/tsemppaamassa naisjoukkoja kotimaassaan. (Norja) ja sanoi, että teistä kuka tahansa, ihan kuka tahansa voi kävellä Everestin perusleiriin.

Siitä se matka vasta alkaa,

""2014 tuli maanjäristys. Me olimme kakkosleirillä turvassa ja aloimme ajattelemaan miten paljon vessapaperia on käytössä. Mieli sanoi ylöspäin, mutta järki voitti, tulimme alas. Löysin telttani kilometrin päästä perusleiristä."

Ainakin Lotta on saanut sille kesä-heinäkuun Gasherbrum 2- keikalleen aika paljon kiinnostuneita seuraajia. Sehän olisi sitten se eka kasitonninen!

Tuossakin harrasteessa on varmaan paria ihmistyyppiä: Veikka Gustafssson tyyppi, joka kunnioittaa olosuhteita ja omaa hyvän tuntuman omaan tekemiseensä sekä arvostaa kotona olevia läheisiään. Ja sitten noita, joille se tekeminen on koko elämä, ei välttämättä perhettä tai sellaisia läheisiä, jotka saisivat harkitsemaan tekemisen laatua, suorittavia ihmisiä, jotka eivät kunnioita lopulta edes itseään jos/ja kun kuolevat uhmassaan ja suorittamisessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa Samuli Mansikan haastattelussa (näkyy samalla sivulla kun se ”kiroiluvideo”) ihmetytti se, että hänen mielestään Mount Everestille erilaisten apujen kanssa kiipeävät eivät tee kovin kummoista suoritusta. Apuja ovat siis esim. opastajat, lisähappi ja se, että joku muu kantaa tavarat. Kyllähän nuo kaikki varmasti suoritusta helpottavat, mutta eihän se nyt mikään täysin helppo saati turvallinen reissu voi kenellekään olla. Vai voiko?

Mansikka kuoli, ei Everestillä, mutta kuoli kuitenkin. Joten en antaisi hirveästi painoarvoa kuolleen kiipeilijän löpinöille. Everestille ei saa enää kiivetä soolona, sillä turhan moni soolona kiipeillyt on kuollut matkalla. Nykyään on pakko palkata paikallinen opas/kiipeilijä mukaan. Suurin osa joutuu käyttämään lisähappea eikä siinä ole mitään typerää kuoleman vyöhykkeellä. Typerää on egoilla sellaisella asialla, että pitäisi kiivetä itselle liian vaarallisella tavalla. Jos pystyy kiipeämään ilman lisähappea, niin hyvä juttu. Harva pystyy, etenkään suomalainen, koska emme ole tottuneet ohueeseen ilmaan.

Mansikka oli kyllä arvostettu kiipeilijäpiireissä ja hyvin kokenut sellainen. Hän sanoi haastattelussa, että turisteille antavat aina lisähappea mukaan, mutta asetti itselleen vähän eri tavoitteet. Onnistui kiipeämään yhdeksän kasitonnisen huipulle ja laskeutumaan sieltä ilman lisähappea tai apuja, mutta kymmenes eli Annapurna koitui kohtaloksi kuten niin monen muunkin. Ja muutama hänen mukanaan ollut kiipeilijä sanoi, että nimenomaan juuri lisähapen avulla hän olisi sieltä voinut selvitä, sillä ilmeisesti happivaje aiheutti hänelle jonkinlaisia hallusinaatioita ja putosi sitten niiden vallassa railoon. Tämä kertoo tästä lajista aika paljon. Vaikka olisit kuinka kokenut, ammattilainen ja arvostettu, niin silti kroppa tai mieli voi pettää ihan yhtäkkiä ja yksikin väärä liike voi koitua kohtaloksi. Kyllä tosin mun mielestä on ihan kova suoritus kiivetä kasitonniselle lisähapen avulla, ei se todellakaan mitään helppoa ole. Uskon, että Lotta saattaa päästä kyllä yhden tai muutaman kasitonnisen huipulle, mutta se, että onnistuisi nuo kaikki valloittamaan, on kyllä äärimmäisen epätodennäköistä, kun siihen ei ole kyenneet monet kokeneet ammattilaisetkaan.

Samaa mieltä Mansikasta. Se, mitä teki on todella kova suoritus.

Hyvin moni noista nimekkäimmistä kiipeilijoistä on kuollut. Jos vähäänkään tutustuu asiaan. Jos aikasi kiipeät niitä vuoria, joissa 30% tod. näk kuolla, niin kyllähän se enemmin tai myöhemmin osuu omalle kohdalle. Mukana on hallitsemattomia tekijöitä, joille ei voi mitään.

En lähtisi sohvan reunalta huutelemaan, että hän ei osannut mitään, koska kuoli.

En solvaa sohvan reunalta, mutta onhan tuollainen nyt turhaa egoilua, että kiipeäminen kasitonnisille lisähapen kanssa ei muka olisi kiipeämistä. Mansikka oli arvostettu vuorikiipeilijä, mutta kuoli Annapurnalle nimenomaan tuon asenteensa takia, että ei saa olla lisähappea mukana. Mukana kiivenneet ovat antaneet lausuntoja, että Mansikka olisi todennäköisesti selviytynyt lisähapen avulla.

Minä kunnioitan vuoria ja luontoa, luonnon kanssa on huono lähteä egoilemaan ja hakemaan sankariviittaa. Vuorten kohdalla pitää olla nöyrä ja tiedostaa niiden mahti sekä oma pienuus. Missään nimessä se että kunnioitan vuoria ei tarkoita sitä, ettenkö pitäisi Mansikkaa kokeneena kiipeilijänä ja että muka vähättelisin hänen saavutuksiaan. Kokenut tai ei, vuorten kanssa on tyhmää mennä ego edellä.

Ei ole lotta kommentoinut mitään ig:iin kun rintojensuurennusosamaksulla lähestyy tän päivän postauksessa. Isot bosat olisi ehkä kiipiessä hankalat repun rintaremmin kanssa ja ei pääsisi niin lähelle jyrkkää seinämää.

Taaskaan ei näy aviomiestä kuvassa.

Eikö nyt pitäis olla valmistelut pikkuhiljaa alkamassa sitä ekaa kasitonnisista koskien? Mansikka sanoi siinä jossain haastelussa että ne reissut kestää vähintään 5 viikkoa; totutellaan siihen korkeuteen ja sit lähdetään siihen itse suoritukseen. Vai onko se Lotta nyt siellä Pakistanissa (?) jo niitten tanttujensa kanssa? Kesä - heinäkuu, siitä - 5 viikkoa vähintään niin toukokuun puoliväli?

Ei taida olla aviomiestä mainittu tai kuvattu sen jälkeen kun kiipesi Donin kanssa Acocagualle.

Vierailija kirjoitti:

Ei taida olla aviomiestä mainittu tai kuvattu sen jälkeen kun kiipesi Donin kanssa Acocagualle.

Aviomiestä ei ole näkynyt kuvissa marraskuun jälkeen, eikä vaimoa miehen instassa.

Huoh. Ärsyttäjä suorittaja. Itsekin harrastan vaellusta ja (kuten joku muukin sanoi aiemmin) parasta siinä on nimenomaan luonnossa rentoutuminen, ei tiukkojen tavoitteiden asettaminen ja niissä kyynelet silmissä ja veren maku suussa pysyminen. Sopivasti haastetta tulee esim. korkeista nousuista. Totta kai jokainen saa vetää esim. Karhunkierroksen sillä tahdilla ja tavoitteella kuin ikinä haluaa, mutta Lotan elämä vaikuttaa vaan aika raskaalta. Ja somessa omien ”saavutusten” korostaminen (etenkin etukäteen) antaa kyllä melko lapsellisen kuvan.

Base-camp ei ole muuten myöskään mikään turvan tyyssija. Ilma alkaa olla jo melko ohutta, ja sen lisäksi lumivyöryriski on aina olemassa. Sitä ei voi kai edes ennustaa millään lailla. Vuonna 2015 Everestin perusleirissä kuoli 19 ihmistä lumivyöryn seurauksena.

Helppo haihatella kun ei tarvitse käydä töissä.