Lue keskustelun säännöt.
Lotta Näkyvä aikoo huiputtaa kaikki maailman yli 8 kilometriä korkeat vuoret
22.04.2019 |
Onko tällä asiasta jotain kokemusta vai onko tämä näitä netistä luettuja kivoja juttuja joista innostunut?
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8599db9d-c1d9-4177-bab9-759b9e…
Kilimanjaro ei ole sama asia kuin Everest tai K2. On itseasiassa aika todennäköistä, että menehtyy yrittäessä.
Kommentit (6087)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hintsa ei aio huiputtaa kasitonnisia!
Mieluummin minä kiipeilisin komean miehen perässä. Lotta on ymmärtänyt tämän.
Itse ajattelin teepussittaa Lotta Näkyvän.
Lotta se poseeraa hellemekon kanssa vuorella. Mä veikkaan että se on tuolla aika raskasta seuraa 🙄 Muut keskittyy kiipeämiseen, prinsessa se pelleilee vaatteittensa kanssa ja varmaan kertoo kuinka hänkin tositelkkarissa kakki viidakkoon ja se oli silleen ihan fine kun hän on niin paljon muutakin kuin pelkkä missi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämä taviksen elämän voittaa. Missi etsii elämän tarkoitusta leikkien hengellään kanadalaisen jyhkeän komistuksen opastuksella pissien kilpaa pulloon vanhoissa lemupikkareissa vaikka missillä lisäksi oma söpö lätkänamu aviomiehenä. Herättää kivenkin kiinnostuksen.
"
HINTSA kertoo myös varsin valaisevan esimerkin mainitsemastaan sirkuksesta vuorella.
”Täällä oli 12-vuotias pakistanilais-kanadalainen tyttö isänsä kanssa. Isä sairastui, jätti tytön yksin perusleiriin ja sanoi, että ’ylävuorikantajat vetävät sinut huipulle’. Isä halusi, että tyttö tekisi jonkin maailmanennätyksen.”
”Tyttö kertoi, ettei hän uskalla tai osaa itse kiivetä, joten kantajat vetävät hänet ylös.”
”Soitettiin konsulaattiin ja sanottiin, että isä pelaa venäläistä rulettia tyttärensä hengellä.”
Tyttö haettiin pois vuorelta, ja Hintsa ja Bowie yrittävät vaikuttaa siihen, että jatkossa ei vastaavia tilanteita nähtäisi.
Nepalissa ja Kiinassa vuorikiipeilyssä on käytössä ikäraja, mutta Pakistanissa ei. Hintsa kertoo, että he aikovat ottaa yhteyttä paikallisiin viranomaisiin ja pyytää muutosta tilanteeseen.
"
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä taviksen elämän voittaa. Missi etsii elämän tarkoitusta leikkien hengellään kanadalaisen jyhkeän komistuksen opastuksella pissien kilpaa pulloon vanhoissa lemupikkareissa vaikka missillä lisäksi oma söpö lätkänamu aviomiehenä. Herättää kivenkin kiinnostuksen.
Tämän ketjun innoittamana luin aiheesta enemmän. everest reissu kokonaisuudessaan kestää pari kolme kuukautta. ensin patikoidaan lähimmästä kaupungista perusleiriin ja siellä akklimatisoidutaan aikansa. sitten kiivetään ensin leiriin yksi ja takaisin perusleiriin, sitten leiriin kaksi ja takaisin perusleiriin, sitten leiriin kolme ja taas takaisin perusleiriin lepäämään. vasta aikansa sahattuaan tekevät lopullisen yrityksen, everestillä nelosleiri on kuolemanvyöhykkeen alarajalla, ja sieltä lähdetään illalla kohti huippua jossa ollaan aamulla. yli 8000 metrissä ei ihminen voi viipyä kuin yleensä maksimissaan 24 +48 h koska solut ei siellä uusiudu ollenkaan, eli ihminen alkaa ns kuolla pystyyn, joten vierailu huipulla on lyhyt ja palataan taas alaspäin. laskeutuminen on tietty hieman nopeampaa kuin ylösmeno. en ole ihan varma montako yötä alaspäin mennessä vietetään enää vuorella. tietysti sää luo omat rajoitteensa ja tosiaan tuolla ylimmässä leirissä ei voi kovin kauan odotella sopivia olosuhteita. hapenpuutteesa ihminen ei yleensä myöskään pysty nukkumaan, joten alastullessaan he ovat myös hirvittävässä univajeessa.
everestillä kiipeily ei ole sinänsä kovin teknistä, heti ensimmäisellä osuudella on vaarallinen jäävirta ja jossain ylempänä on aiemmin ollut pystysuora seinämä Hillary step joka ilmeisesti kuitenkin romahtanut maanjäristyksessä. sielllä on nykyään kiinteitä köysiä ja tikapuita joita kauden ensimmäiset joukkueet ja sherpat korjailevat.
jos joku tietää omasta kokemuksesta niin mielellään saa kertoa.
Aina voi jotain odottamatonta sattua ja sitten ne kiipeilytaidot tulevatkin tarpeeseen.
Tuolla Khumbun jäätiköllä pitää ainakin pystyä ylittämään jäärailoja tikkaiden yli kävellen. Köydet tietysti on varmistamassa, mutta pitää siinä jotain osata. Jos tiput voit satuttaa itsesi, vaikka sut vedettäiskin ylös.
Pitää osata käyttää ”jääpiikkikenkiä” (crampons).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella mielenkiintoinen keskustelu vuorikiipeilystä!
Oon katsonut parin päivän aikana youtubesta paljon eri dokumentteja. Oon ollut jopa vähän ahdistunut niistä...
Täällä keskustelussa on ollut mielenkiintoisia faktoja, kirjoittakaa vaan edelleen lisää, kiitos :)
Luulin, että suurinosa näistä everestin kuolemista johtuisi hypotermiasta tai hapenpuutteesta (tai onnettomuudesta) en tiennyt että 8000m yläpuoella on "death zone", jossa solut alkaa kuolla :o ihan käsittämätöntä!
"
Hintsa sanoo, että aika Broad Peakilla on selkeyttänyt ja vahvistanut ajatuksia omasta suunnasta entisestään. Lisäksi vuorikiipeilyn pelastuspuoli kiinnostaa entistä enemmän.
”Normaalit reitit eivät kiinnosta pätkääkään, se alkaa olla sellaista sirkusta. Perusleirin voi jakaa, mutta sitten omille reiteille.”
”Toinen asia on, että haluan käydä lisää pelastuskursseja ja opetella oikeat tekniikat esimerkiksi helikopteripelastuksissa.”
"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hintsa ei aio huiputtaa kasitonnisia!
Et sitten mitään fiksumpaa sanottavaa keksinyt? En ole Lottaa nähnytkään. Hänen miehensä kanssa olen joskus muutaman sanan vaihtanut. Minäkin ihmettelen, miksi hän haluaa tuollaisen avioliiton, mutta mikäpä minä olen kenenkään valintoja tuomitsemaan. Kristian on ihan yhtä vapaa tekemään valintansa kuin me muutkin. Hän valitsi Lotan, joten en näe mitään syytä sääliä häntä. Olisi varmasti ollut muitakin vaihtoehtoja tarjolla.
"Ja muutama hänen mukanaan ollut kiipeilijä sanoi, että nimenomaan juuri lisähapen avulla hän olisi sieltä voinut selvitä, sillä ilmeisesti happivaje aiheutti hänelle jonkinlaisia hallusinaatioita ja putosi sitten niiden vallassa railoon."
Miksei sitä lisähappea voi ottaa kaiken varalta mukaan? Vaikka olisi periaate, ettei halua siihen turvautua, mutta tiukan paikan tullen luulisi lisähapen kelpaavan mielummin kuin kuolema. Vai onko niin, ettei kiipeilijä itse huomaa, että nyt alkaa pää pettää? Eikö sherpakaan voi huomauttaa toisen oireet huomattuaan, että nyt taitaisi olla parasta ottaa tästä pullosta henkoset? Vai onko yleensä niin, että parivaljakosta molemmat on hallusinaatioissaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"
Omalla tavoitelistalla ei ole enää maapallon jokaisen 14:n yli 8 000 metrin vuoren huiputtaminen.
”Ei kiinnosta päästä rankinglistalle, jolla olevista lähes kaikki nykyään kiipeävät kehittyneen infrastruktuurin avulla.”
”Huipun saavuttaminen ei tee kenestäkään kiipeilijää, vaan se, mitä perusleirin ja huipun välillä tapahtuu.”
"
Vierailija kirjoitti:
"
Omalla tavoitelistalla ei ole enää maapallon jokaisen 14:n yli 8 000 metrin vuoren huiputtaminen.”Ei kiinnosta päästä rankinglistalle, jolla olevista lähes kaikki nykyään kiipeävät kehittyneen infrastruktuurin avulla.”
”Huipun saavuttaminen ei tee kenestäkään kiipeilijää, vaan se, mitä perusleirin ja huipun välillä tapahtuu.”
"
Kiitos! Tämä on mennyt itseltäni jotenkin ohi, tai sitten olen lukenut asiasta mutta unohtanut täysin.
Tuo lisähapetta kiipeily on vaan loogista, kun huiputat vuoria lisähapella niin jostain sitä haastetta on lähdettävä hakemaan. Tuo Donhan kiipeää eri reittejä ja jotain speed climbingia myös. Ja tarkoitan loogista siis tällaisille henkilöille jotka etsivät koko ajan lisää haasteita. Itse olen laitesukeltajana täysi "turisti" vaikka olen vuosi harrastanut, olen käynyt lähinnä Open waterin ja advancedin ja tykkään vain katsella mereneläviä ja hienoja maisemia. Pari sukelluskaveria sen sijaan on juuri näitä joilla on koko ajan uusi ja vaikeampi projekti, luolasukellusta, syväsukellusta ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän Lotta kävi siellä aivan 8 kilometrin tuntumassa vaikka huippu jäi valtaamatta. Että vähän miten asia lasketaan. Mikä on seuraava vuori jonka aikoo valloittaa?
Seuraava suunnitelma oli kiivetä harvinaista reittiä Gasherbrumille. Hehkuttivat etukäteen tekevänsä ”vuorikiipeilyhistoriaa”, mutta kävikin niin että joku toinen ryhmä oli tehnyt saman suunnitelman ja enempiä ihmettelemättä sen toteuttivat. Koska ”ranking-listalle” pääsy jäi taas Lotalta ja Donilta saavuttamatta, jättivät koko kiipeilyn siellä väliin.
Ei yritä enää mihinkään rankingiin.
Syynä sirkus huipuilla ja se, että suuri osa muista rankingeissa ei edes kiipeä itse, vaan vain kantajien ja fiksaajien avustamana.Aikoo opiskella pelastusta vuoristo-olosuhteissa.
Toisin sanoen ymmärtänyt vihdoin, ettei ne puheet kaikkien korkeimpien vuorten valloituksesta olleet alkuunkaan realistisia.
Pelastus, erityisesti helikopterista, on taas uusi kiva asia josta innostui kun tajusi siinä olevan erinomaiset mahdollisuudet päästä todelliseen tavoitteeseen eli saada itsensä kunnolla esille.
Vierailija kirjoitti:
"
Omalla tavoitelistalla ei ole enää maapallon jokaisen 14:n yli 8 000 metrin vuoren huiputtaminen.”Ei kiinnosta päästä rankinglistalle, jolla olevista lähes kaikki nykyään kiipeävät kehittyneen infrastruktuurin avulla.”
”Huipun saavuttaminen ei tee kenestäkään kiipeilijää, vaan se, mitä perusleirin ja huipun välillä tapahtuu.”
"
Uskoo ken tahtoo. Vahvasti olen sitä mieltä, että pelkkää puhetta ja julkisuudentavoittelua. Tollasia suunnitelmia ei järkevät ihmiset mainosta, ellei tosissaan ole jotain sellaisia saavutuksia taustalla, mitkä vahvasti tukee onnistumista kyseisessä tehtävässä. Mut joo sinne vuorelle vaan etsimään elämäntarkoitusta, ehkä se löytyy tai todennäköisimmin ei tarvitse kohta enää etsiäkään kun sille tielle jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"
Omalla tavoitelistalla ei ole enää maapallon jokaisen 14:n yli 8 000 metrin vuoren huiputtaminen.”Ei kiinnosta päästä rankinglistalle, jolla olevista lähes kaikki nykyään kiipeävät kehittyneen infrastruktuurin avulla.”
”Huipun saavuttaminen ei tee kenestäkään kiipeilijää, vaan se, mitä perusleirin ja huipun välillä tapahtuu.”
"
Uskoo ken tahtoo. Vahvasti olen sitä mieltä, että pelkkää puhetta ja julkisuudentavoittelua. Tollasia suunnitelmia ei järkevät ihmiset mainosta, ellei tosissaan ole jotain sellaisia saavutuksia taustalla, mitkä vahvasti tukee onnistumista kyseisessä tehtävässä. Mut joo sinne vuorelle vaan etsimään elämäntarkoitusta, ehkä se löytyy tai todennäköisimmin ei tarvitse kohta enää etsiäkään kun sille tielle jää.
Minä olen kieltämättä vähän kade tuosta, ettei Lotalla ole mitään velvotteita (kuten tavallisilla pulliaisilla normaali päivätyö). Hän pystyy keskittymään täysillä unelmiinsa ja siihen mistä tykkää. Henkeäsalpaavia maisemia ja matkustelua kiehtovissa maissa. Olisipa minullakin pätäkkää ja aikaa, jotta voisin paneutua omiin rakkaisiin harrastuksiini täysillä ja kehittyä niissä. En kuitenkaan voi, koska sukuni ei ole rikas ja päivätyö vie liikaa energiaa ja aikaa. En tietenkään ikimaailmassa kiipeäisi 8000 metriin, mutta vaellus Nepalin base campiin olisi ihanaa.
Kuulostaa kyllä olevan kaikki katastrofin ainekset läsnä, jos tämä parivaljakko vielä noille vaativammille nousuille päätyy yhdessä. Tuossa me naisten jutussa Don korosti, kuinka Lotalla on kaikki edellytykset vuorikiipeilijäksi ja hän on kova, sitkeä, sinnikäs, periksiantamaton, kunnianhimoinen ja täysin peloton. Vähän erikoista, jos tuolla kokemuksella ja kiipeilykavereidensa kuolemia todistettuaan pitää täyttä pelottomuutta edelleen jotenkin ihailtavana ominaisuutena. Myös vähän hälyttävältä kuulostaa toteamus:"oppaiden, sherpojen ja lisähapen käyttäminen on fuskausta. Kiinnostavampaa kuin päästä huipulle, on se, miten sinne pääsee. Innostuin, kun Lotta kertoi ajattelevansa samoin."
Vuorikiipeily vaatii ehdottomasti rohkeutta. Kuitenkin on eri asia olla rohkea ja nöyrä kuin peloton ja periksiantamaton reikäpää. Itse harrastan "vain" erävaeltelua enkä lähtisi tuollaisen parivaljakon kanssa edes viikonloppureissulle tunturiin. Luonnossa tarvitaan tosiaan ennen kaikkea nöyryyttä ja kunnioitusta. Monien surullisten kohtaloiden taustalta löytyy jälkikäteen typerältä vaikuttavia virhearvioita. Lähdetään illan hämärtäessä ja lumimyrskyn noustessa jatkamaan matkaa, koska on asetettu etukäteen joku epärealistinen tavoite, joka halutaan saavuttaa eikä tuntien tuloksettoman harhailunkaan jälkeen voida myöntää, että nyt ei olla kartalla vaan olisi parasta leiriytyä ja odottaa sään selkenemistä tai kutsua apua. Kokeneemmat voivat tällaisella pöljäilyllä onnistua saattamaan muutkin vaaraan, k
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä olevan kaikki katastrofin ainekset läsnä, jos tämä parivaljakko vielä noille vaativammille nousuille päätyy yhdessä. Tuossa me naisten jutussa Don korosti, kuinka Lotalla on kaikki edellytykset vuorikiipeilijäksi ja hän on kova, sitkeä, sinnikäs, periksiantamaton, kunnianhimoinen ja täysin peloton. Vähän erikoista, jos tuolla kokemuksella ja kiipeilykavereidensa kuolemia todistettuaan pitää täyttä pelottomuutta edelleen jotenkin ihailtavana ominaisuutena. Myös vähän hälyttävältä kuulostaa toteamus:"oppaiden, sherpojen ja lisähapen käyttäminen on fuskausta. Kiinnostavampaa kuin päästä huipulle, on se, miten sinne pääsee. Innostuin, kun Lotta kertoi ajattelevansa samoin."
Vuorikiipeily vaatii ehdottomasti rohkeutta. Kuitenkin on eri asia olla rohkea ja nöyrä kuin peloton ja periksiantamaton reikäpää. Itse harrastan "vain" erävaeltelua enkä lähtisi tuollaisen parivaljakon kanssa edes viikonloppureissulle tunturiin. Luonnossa tarvitaan tosiaan ennen kaikkea nöyryyttä ja kunnioitusta. Monien surullisten kohtaloiden taustalta löytyy jälkikäteen typerältä vaikuttavia virhearvioita. Lähdetään illan hämärtäessä ja lumimyrskyn noustessa jatkamaan matkaa, koska on asetettu etukäteen joku epärealistinen tavoite, joka halutaan saavuttaa eikä tuntien tuloksettoman harhailunkaan jälkeen voida myöntää, että nyt ei olla kartalla vaan olisi parasta leiriytyä ja odottaa sään selkenemistä tai kutsua apua. Kokeneemmat voivat tällaisella pöljäilyllä onnistua saattamaan muutkin vaaraan, k
Huoh. Ärsyttäjä suorittaja. Itsekin harrastan vaellusta ja (kuten joku muukin sanoi aiemmin) parasta siinä on nimenomaan luonnossa rentoutuminen, ei tiukkojen tavoitteiden asettaminen ja niissä kyynelet silmissä ja veren maku suussa pysyminen. Sopivasti haastetta tulee esim. korkeista nousuista. Totta kai jokainen saa vetää esim. Karhunkierroksen sillä tahdilla ja tavoitteella kuin ikinä haluaa, mutta Lotan elämä vaikuttaa vaan aika raskaalta. Ja somessa omien ”saavutusten” korostaminen (etenkin etukäteen) antaa kyllä melko lapsellisen kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä olevan kaikki katastrofin ainekset läsnä, jos tämä parivaljakko vielä noille vaativammille nousuille päätyy yhdessä. Tuossa me naisten jutussa Don korosti, kuinka Lotalla on kaikki edellytykset vuorikiipeilijäksi ja hän on kova, sitkeä, sinnikäs, periksiantamaton, kunnianhimoinen ja täysin peloton. Vähän erikoista, jos tuolla kokemuksella ja kiipeilykavereidensa kuolemia todistettuaan pitää täyttä pelottomuutta edelleen jotenkin ihailtavana ominaisuutena. Myös vähän hälyttävältä kuulostaa toteamus:"oppaiden, sherpojen ja lisähapen käyttäminen on fuskausta. Kiinnostavampaa kuin päästä huipulle, on se, miten sinne pääsee. Innostuin, kun Lotta kertoi ajattelevansa samoin."
Vuorikiipeily vaatii ehdottomasti rohkeutta. Kuitenkin on eri asia olla rohkea ja nöyrä kuin peloton ja periksiantamaton reikäpää. Itse harrastan "vain" erävaeltelua enkä lähtisi tuollaisen parivaljakon kanssa edes viikonloppureissulle tunturiin. Luonnossa tarvitaan tosiaan ennen kaikkea nöyryyttä ja kunnioitusta. Monien surullisten kohtaloiden taustalta löytyy jälkikäteen typerältä vaikuttavia virhearvioita. Lähdetään illan hämärtäessä ja lumimyrskyn noustessa jatkamaan matkaa, koska on asetettu etukäteen joku epärealistinen tavoite, joka halutaan saavuttaa eikä tuntien tuloksettoman harhailunkaan jälkeen voida myöntää, että nyt ei olla kartalla vaan olisi parasta leiriytyä ja odottaa sään selkenemistä tai kutsua apua. Kokeneemmat voivat tällaisella pöljäilyllä onnistua saattamaan muutkin vaaraan, k
Oho sori ei ollu Bachelor ketju!!
Tuntuu jotenkin käsittämättömältä että tuo sen kiipeilykaveri, ilmeisesti jonkinsortin guru, on ottanut Lotan mukaansa tuohon hommaan. Mitähän se tuumaa tuosta haaveesta huiputtaa kasitonnisia? Varmaan tietää paremmin kuin hyvin että aika moni saman haaveen jakaneista kokeneemmistakin kiipeilijöistä on jäänyt niille vuorenrinteille.
Tyhmä kysymys, mutta kysyn silti: Olisiko vuorelta tiukan paikan tullen mahdollista pelastautua basehypyllä (laskuvarjo) tai liitovarjolla? :D Saattaa törmätä vuoreen, mutta jos on happi lopussa, niin ehkä vois kokeilla onnea? :D
Ketju on lukittu.
Tää ketju oli tosi kiva alussa, kun sai lukea omakohtaisia kiipeilykokemuksia jne. Sitten joku hullu pesiytyi ketjuun ja pilasi kaiken provoilullaan ja spämmiviesteillään. Säälittävää toimintaa, mutta ilmeisesti tuollainen perseily antaa edes jotain sisältöä muuten niin pieneen elämään.