Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi koko ajan mieleen pulpahtelee tekemänsä vanhat nolot asiat ja mokat!? Jatkuvasti häpeän itseäni tässäkin hetkessä. Miten häpeäkierre aisoihin?
24.02.2023 |
Pääni on rasittava. Päivittäin alitajunnasta pulapahtelee tekemäni nolot asiat kun tein jotain tyhmää, tai sanoin.
Joskus voi olla ihan pienestäkin asiasta kyse, vaikka siitä etten tiennyt jotain mitä oletetaan tietäväni.
Mokat ovat lähinnä niitä, kun olen mokannut pihvin paistossa esim tai sitten jossain työtehtävässä. Tai jos olen sanonut jotain inhimillistä tunteiden vallassa, esimerkiksi kertonut huonosta olostani ja sitä saa sitten hävetä, että olen ollut haavoittuvainen.
Kännimokat sitten erikseen, nekin pulpahtelee pinnalle.
Ottaa päähän jatkuvasti elää häpeän kierteessä. Häpeän itseäni aivan jumalattomasti, etenkin nyt kun olen ollut maassa ja lihonut, niin en kehtaisi edes ulos mennä. En kehtaa tehdä mitään ja haluaisin olla näkymätön kun tuolla kuljeskelen. Ihan kuin häpeänappi olisi jäänyt päälle, jokin häiriötila minussa.
Olen aina ollut aika nolo ja jollain tavalla epäsuosittu intovertti vaikka on minullakin hyvät ajanjaksot ollut kaiken ulkoisen ja sisäisen suhteen.
Nyt vaan muistoja nousee ja mietin epäonnistunutta minuutta. En edes tiedä missä tarkalleen ottaen olen epäonnistunut, ilmeisesti ihmisenä ja kaikessa mitä tässä kuplassa "vaaditaan".
Paska tunnekokemus se on vaikka yritän sen antaa tulla ja mennä, tai sitten facepalmaan itseäni.
Kommentit (32)
Terapia. Luultavasti vanhempasi ovat lapsuusaikana häpäisseet ja pelotelleet sinua sillä, että kertovat miten tuhma ja paha olet ollut. Tuosta yli pääseminen voi vaatia terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on menneisyyttä, jota et voi enää muuttaa, sen murehtiminen on turhaa. Kannattaa lukea itsemyötätunnosta ja ajatusmalleista, ajatusmallejaan voi nimittäin muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko tekemässä itsellesi vankilaa omasta itsestäsi?
No tämänhän voi kiteyttää hyvin, että olen vankina omassa päässäni, kyllä. Perseestä kieltämättä enkä tajua miksi ihmeessä sen olen rakentanut. Kai siksi, etten joutaisi uudelleen nöyryyttäviin tilanteisiin. Ap
Mä olen ihan samanlainen. En osaa auttaa, mutta tiedän tarkalleen miltä toi tuntuu kun koko ajan mieleen pulpahtelee asioita joita häpeää. Iän mukana pahentunut vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä kirjaa on kehuttu
Häpeän alkemia Erillisyydestä elävään yhteyteen
Peltola, Kaisa
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ihan samanlainen. En osaa auttaa, mutta tiedän tarkalleen miltä toi tuntuu kun koko ajan mieleen pulpahtelee asioita joita häpeää. Iän mukana pahentunut vaan.
Itsellä sama. Jo lähes unohtuneet häpeälliset muistot pullahtavat pintaan. Ihan yhtäkkiä tulee joku typerä nuoruuden teko mieleen.
Joku sanoi että muistiin tuleva asia pitää käsitellä koska muuten se vaikuttaa nykyhetkeen. Täytyy alkaa työstämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunne se tunne täysillä kehossasi. Tunne haluaa tulla kuulluksi ja pommittaa viestiä, kunnes kuuntelet.
Itsellä lapsuuden kodissa äitini oli vaativa täydellisyyteen pyrkivä ihminen. Ja empatiakyvytön.
Luulen että häpeä kumpuaa sieltä. Kun vaatimustaso oli niin korkea ettei sitä kukaan voinut tavoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kuunnella tai lukea kirja häpeästä valoon. On silmiä avaava ja tuo apua.
Vierailija kirjoitti:
Terapia. Luultavasti vanhempasi ovat lapsuusaikana häpäisseet ja pelotelleet sinua sillä, että kertovat miten tuhma ja paha olet ollut. Tuosta yli pääseminen voi vaatia terapiaa.
Minä samaistun täysin tuohon ap n kertomukseen vaikka vanhempani eivät häpäisseet minua ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ihan samanlainen. En osaa auttaa, mutta tiedän tarkalleen miltä toi tuntuu kun koko ajan mieleen pulpahtelee asioita joita häpeää. Iän mukana pahentunut vaan.
Itsellä sama. Jo lähes unohtuneet häpeälliset muistot pullahtavat pintaan. Ihan yhtäkkiä tulee joku typerä nuoruuden teko mieleen.
Joku sanoi että muistiin tuleva asia pitää käsitellä koska muuten se vaikuttaa nykyhetkeen. Täytyy alkaa työstämään.
Miten niitä käsitellään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapia. Luultavasti vanhempasi ovat lapsuusaikana häpäisseet ja pelotelleet sinua sillä, että kertovat miten tuhma ja paha olet ollut. Tuosta yli pääseminen voi vaatia terapiaa.
Niin, en haluaisi olla menneisyyden vallassa. Tiedän sen olevan turhaa. Yritän harjoitella nykyhetkessä olemista mutta silti samat ajatuskehät ne vaan toistuvat. Nykyään pelkään vähän kaikkea tekemistä ja olemista vaikka olen ollut melko rohkea ennen ja mennyt vaikka tuntuisi siltä, etten kehtaisi tai pärjää.
Lapsuudesta sen verran, että häpesin aika paljon vanhempianikin. He ainakin omalla tekemisellään vei nöyryyttäviin tilanteisiin kun kännissä sekoilivat. Äitini nyt varsinkin pilasi kaikki sukujuhlat ja julkiset olemiset kun jossain piti käydä, niin joi itsensä humalaan ja siinä draamailussaan häpäisi lapset ja varmaan itsensäkin. Myös hän halveksui minua humalapäissään ja nyrpisti nokkaansa minulle kuin olisin viallinen. On ollut myös inhottava muillakin tavoilla, jopa väkivaltainen. Hän on ollut kiintopiste, jota on täytynyt sitten eri tunnetiloin varoa ja ymmärtää, joskus rakastaa ja joskus lohduttaa, tai sitten jos suuttui niin saattoi pilkata ja matkia, minua väännelleen ólevinaan itkunaamaa ja lausua sanomani asiat toistamiseen vähättelevästi ja ilkeään sävyyn. Selvinpäin kun hän oli ja yritti puhua asioista niin käänsi katseensa pois ja tai oli kuin ei kuulisi ja vaihtoi puheenaihetta, jos asia siis liittyi häneen jotenkin josta pitäisi keskustella.
Kyllä siellä siis varmaan jotain on mikä on sitten itseeni jumittunut ja häpeän taakka on jäänyt sitten elämään sisälle. Tämä on oikeastaan vienyt jopa vahvasti itsetuhoisiin ajatuksiin kun en tunnu pääsevän eroon itse tästä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ihan samanlainen. En osaa auttaa, mutta tiedän tarkalleen miltä toi tuntuu kun koko ajan mieleen pulpahtelee asioita joita häpeää. Iän mukana pahentunut vaan.
Itsellä sama. Jo lähes unohtuneet häpeälliset muistot pullahtavat pintaan. Ihan yhtäkkiä tulee joku typerä nuoruuden teko mieleen.
Joku sanoi että muistiin tuleva asia pitää käsitellä koska muuten se vaikuttaa nykyhetkeen. Täytyy alkaa työstämään.
Käsitellä miten?
Introverttien ongelma. Hyväksy ne, "näin oli, se on jo mennyttä, entä sitten". Saattaa auttaa.
Sama. Hävettää miten olen käyttäytynyt jossain tilanteessa tai päästänyt suustani, tai tehnyt jotain tosi tyhmää tai jättänyt tekemättä jotain mikä olisi oikeasti pitänyt tehdä. On mulla joku sosiaalisten tilanteiden pelkokin ja se saa jännittämään ja jännittäessä sitten ainakin omasta mielestään käyttäytyy oudosti ja sitten taas hävettää. Tai miten olen ollut liian kiltti ja miellyttämisenhaluinen tilanteissa ja asioissa joissa nimenomaan olisi pitänyt pitää puolensa. Kuvittelen jatkuvasti olevani outo ja sosiaalisesti kömpelö ja sitä yritän kompensoida yrittämällä olla ylimukava miellyttäjä. Ja taas jälkeenpäin hävettää.
Mulla pyörii päässä vaan ikävät asiat vaikka elämässäni on tapahtunut paljon hyvääkin, jota voisi muistella. Miksi näin tapahtuu, en tiedä. Hirveän raskasta se kyllä on ja olen yrittänyt keskittyä iloisiin muistoihin, mutta vaikea palauttaa niitä mieleen kun negatiivisuus ja häpeä ottaa ylivallan.
Minulla oli sama ongelma nuorempana. Saatoin jopa puhua itsekseni hiljentääkseni äänet päässäni.
En osaa sanoa milloin ja miksi, mutta se jäi pois jossain kohtaa. Tekikö ikä ja elämän muuttuminen sen? Ehkä. Mitään tietoista en tehnyt asialle. Toivottavasti sinullakin ap helpottaa ajan kanssa. Olen nyt siis 32v, joten keski-ikään ei tarvinnut odotella.
Alue: Aihe vapaa
Oletko tekemässä itsellesi vankilaa omasta itsestäsi?