Lue keskustelun säännöt.
Nainen! Piditkö jättämääsi miestä luuserina ja miesvauvana? Varo ettei sinulle käy kuten...
22.04.2019 |
Kalle Päätalon ex-vaimolle. Tai monelle muulle naiselle, joka ei ole nähnyt miehensä potentiaalia ja tukenut tätä tarpeeksi. Voit päätyä epämairittelevassa sävyssä (historian) kirjojen lehdille.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Mies on naiselle vain hyödyke ja lompakko. Tämäkin ketju sen osoittaa.
No sinulta ei kyllä väikkäriä synny tuolla logiikalla. Eikä kirjaa kliseisellä tyylilläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vaan kysyn, miksi kukaan nainen haluaisi miehen jota pitää tukea? Kuka haluaa uhrata itsensä ja tavoitteensa, jotta joku muu saisi tehtyä hienoja asioita? Miksei tekisi itse?
Koska aika harva nainen pystyy siihen kovista puheista huolimatta.
Harva mies pääsee huipulle yksinään muualla kuin puliporukoissa.
Niissä on jokseenkin vähän syrjäytyneitä naisia.
"When men change, they change women."
Kärjistetysti näin. Aika monta katkeraa tarinaa tullut vastaan, jossa nainen on tukenut miestä vuosikausia, majoittanut ilmaiseksi, tukenut henkisesti oman hyvinvoinnin kustannuksella, kustantanut opintoja ja elämistä jne. ja heti sitten kun se menestys tai muutos tulee, häipyy mies uuden naisen matkaan.
Omaa elämää ei kannata laskea jonkun toisen potentiaalin tai menestyksen varaan. Pitää tehdä niitä asioita, joista itse tulee onnelliseksi ja valita sellainen kumppani, jota rakastaa ja jonka kanssa on hyvä olla. Ei kellään täällä ole velvollisuutta olla tukiasemana muille, vaan jokainen aikuinen ihminen vastaa itse itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalo kosti eron ensimmäiselle vaimolleen, joka nalkutti niinkin pienistä ja mitättömistä syistä kuin toistuva pettäminen ja viinan kanssa läträäminen. Minä erosin exästäni juuri noiden samojen syiden takia. En ole päivääkään katunut.
Haluaisitko sinä ap uskottoman naisen puolisoksesi? Millä tavalla ja kuinka kauan sinä jaksaisit tukea puolisosi, joka levittäisi jalkansa puolen pitäjän edessä jatkuvalla syötöllä eikä ymmärtäisi mistä sinä "jäkätät", kun yrittäisit asiasta puhua?
Oletko koskaan tehnyt mitään fyysisesti raskasta työtä? Kuten esim. raksatyöt joita Päätalo joutui tahkoamaan perheen elatuksen takia? Silloin on pakko olla raskaita huveja, että noita kestää. Sitten jos vaimo vielä nalkuttaa eikä tue elinikäistä unelmaa tulla kirjailijaksi niin ihmekös tuo jos ajautuu hakemaan lohtua vieraasta sylistä. Periaatteessa en pettämistä hyväksy, mutta maailmassa on avioeron jälkeen paljon enemmän harmaita sävyjä kuin kuvittelin.
Olen rakentanut kolmessa kuukaudessa 168 m2 talon perheelleni. En kokenut tarvitsevani sivusuhdetta tai rankkaa ryyppäämistä sen vastapainoksi. Rentouduin puolison ja lasten kanssa. Mutta johtuneeko siitä, että olen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalo kosti eron ensimmäiselle vaimolleen, joka nalkutti niinkin pienistä ja mitättömistä syistä kuin toistuva pettäminen ja viinan kanssa läträäminen. Minä erosin exästäni juuri noiden samojen syiden takia. En ole päivääkään katunut.
Haluaisitko sinä ap uskottoman naisen puolisoksesi? Millä tavalla ja kuinka kauan sinä jaksaisit tukea puolisosi, joka levittäisi jalkansa puolen pitäjän edessä jatkuvalla syötöllä eikä ymmärtäisi mistä sinä "jäkätät", kun yrittäisit asiasta puhua?
Oletko koskaan tehnyt mitään fyysisesti raskasta työtä? Kuten esim. raksatyöt joita Päätalo joutui tahkoamaan perheen elatuksen takia? Silloin on pakko olla raskaita huveja, että noita kestää. Sitten jos vaimo vielä nalkuttaa eikä tue elinikäistä unelmaa tulla kirjailijaksi niin ihmekös tuo jos ajautuu hakemaan lohtua vieraasta sylistä. Periaatteessa en pettämistä hyväksy, mutta maailmassa on avioeron jälkeen paljon enemmän harmaita sävyjä kuin kuvittelin.
Olen rakentanut kolmessa kuukaudessa 168 m2 talon perheelleni. En kokenut tarvitsevani sivusuhdetta tai rankkaa ryyppäämistä sen vastapainoksi. Rentouduin puolison ja lasten kanssa. Mutta johtuneeko siitä, että olen nainen.
Juu ihan varmaan rakensit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä k-miehet ovat järkyttävän epätoivoisia.
Nää menestyjät toimii vain ja ainoastaan omien loppumattomien tarpeittensa pohjalta.
Oma perse ekaks.
Ei perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"When men change, they change women."
Kärjistetysti näin. Aika monta katkeraa tarinaa tullut vastaan, jossa nainen on tukenut miestä vuosikausia, majoittanut ilmaiseksi, tukenut henkisesti oman hyvinvoinnin kustannuksella, kustantanut opintoja ja elämistä jne. ja heti sitten kun se menestys tai muutos tulee, häipyy mies uuden naisen matkaan.Omaa elämää ei kannata laskea jonkun toisen potentiaalin tai menestyksen varaan. Pitää tehdä niitä asioita, joista itse tulee onnelliseksi ja valita sellainen kumppani, jota rakastaa ja jonka kanssa on hyvä olla. Ei kellään täällä ole velvollisuutta olla tukiasemana muille, vaan jokainen aikuinen ihminen vastaa itse itsestään.
Noin käy usein silloin jos ollaan vielä sen nalkuttavan naisen kanssa yhdessä. Kun menestys tulee niin kukapa haluaisi painolastia mukaansa. Jos suhde on toimiva, niin jokainen mies haluaa tarjota naiselleen parasta ja kiittää yhteisistä vuosista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli pitäisi kestää luuseria miesvauvaa vain koska tästä saattaa tulevaisuudessa kuoriutua menestynyt kirjailija/urheilija/rikas/whatever? En oikein löydä tästä logiikkaa mutta ihan miten vaan.
Mies ei ole luuseri vaan hiomaton timantti, josta pitää poistaa terävät reunat. Eivät sanonnat "kaiken takana on nainen" tai "jokaisen menestyneen miehen takana on nainen" olet tyhjästä nousseet.
Minua ja monia miehiä jaksaa ihmetyttää miten naisilla ei ole kykyä nähdä miehen potentiaalia. Toki ihan oikeita luusereita tästä maailmasta löytyy, mutta heidänkin valinta parisuhteeseen kertoo enemmän naisista kun heistä itsestään.
Logiikka tässä on se, että jos hylkäät miehen ennen menestystä olet pysyvästi hukannut elämästäsi monta vuotta. Etkä pääse nauttimaan menestyksestä vaan jäät vuodattamaan katkeria kyyneleitä. Olisi mielummin kannattanut tukea sitä miestä ja saavuttaa menestys yhdessä kuin jäädä haaveilemaan omista (haaveiksi) jäävistä uraunelmista.
Ehkä voit tässä nyt sitten paljastaa, miten se miehen potentiaali nähdään? Miehet kun tunnetusti lupailee suuria ja monella on kaikenlaisia suunnitelmia, mutta mitään ei sitten lopulta kuitenkaan toteudu. Kuinka kauan naisen pitää tällaista touhua katsoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun eksäni oli psyykenlääkkeiden lihottama, sosiaalisesti taidoton reppana, jonka asunto muistutti kaatopaikkaa. Jotenkin tuntuu, että tein oikean päätöksen lopettaessani tapailun. Mutta voihan tietysti olla, että hänestä kuoriutuu lähivuosina kalsarimalli ja miljardööri ja saan katua katkerasti. Mistäs sitä tietää.
Sulle on varattuna ihan muita ikävyyksiä.
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalo kosti eron ensimmäiselle vaimolleen, joka nalkutti niinkin pienistä ja mitättömistä syistä kuin toistuva pettäminen ja viinan kanssa läträäminen. Minä erosin exästäni juuri noiden samojen syiden takia. En ole päivääkään katunut.
Haluaisitko sinä ap uskottoman naisen puolisoksesi? Millä tavalla ja kuinka kauan sinä jaksaisit tukea puolisosi, joka levittäisi jalkansa puolen pitäjän edessä jatkuvalla syötöllä eikä ymmärtäisi mistä sinä "jäkätät", kun yrittäisit asiasta puhua?
Oletko koskaan tehnyt mitään fyysisesti raskasta työtä? Kuten esim. raksatyöt joita Päätalo joutui tahkoamaan perheen elatuksen takia? Silloin on pakko olla raskaita huveja, että noita kestää. Sitten jos vaimo vielä nalkuttaa eikä tue elinikäistä unelmaa tulla kirjailijaksi niin ihmekös tuo jos ajautuu hakemaan lohtua vieraasta sylistä. Periaatteessa en pettämistä hyväksy, mutta maailmassa on avioeron jälkeen paljon enemmän harmaita sävyjä kuin kuvittelin.
Olen rakentanut kolmessa kuukaudessa 168 m2 talon perheelleni. En kokenut tarvitsevani sivusuhdetta tai rankkaa ryyppäämistä sen vastapainoksi. Rentouduin puolison ja lasten kanssa. Mutta johtuneeko siitä, että olen nainen.
Juu ihan varmaan rakensit...
Kyllä. Kiinteistörekisterinumeroa en kerro, mutta voin kyllä neuvoa, mitä prosessiin kuuluu kaava-alueen ulkopuolella alkaen tontin lohkomisesta, asemapiirroksen, lvi-suunnitelman ja jätevesijärjestelmän teettämisestä, lupien hakemisesta ja maaperätutkimuksesta alkaen, miten rakennetaan sähkö- ja vesiliittymät jne.
Haluatko tietää kaksoisviemäröinnistä tai paalutuksesta jotain? Tiedätkö, miten paksu pitää kovakuivakuorikerroksen olla, ettei tarvita paalutusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Taustalla vaikuttivat karvaat nuoruudenkokemukset. Teini-iässä Taivalkoskella tytöt eivät kelpuuttaneet köyhän talon Kallea seurustelukumppanikseen, suorastaan pilkkasivat ryysyissä kulkenutta poikaa. Se jätti pysyvät jäljet. Päätalo halusi näyttää, että kelpaa."
Eli vähän kuin tämän palstan kiltit miehet! Jo tuolloin piti olla SUPERSANKARI tai ei kelpaa!
Siinähän sai akat nenilleen ;)
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalo kosti eron ensimmäiselle vaimolleen, joka nalkutti niinkin pienistä ja mitättömistä syistä kuin toistuva pettäminen ja viinan kanssa läträäminen. Minä erosin exästäni juuri noiden samojen syiden takia. En ole päivääkään katunut.
Haluaisitko sinä ap uskottoman naisen puolisoksesi? Millä tavalla ja kuinka kauan sinä jaksaisit tukea puolisosi, joka levittäisi jalkansa puolen pitäjän edessä jatkuvalla syötöllä eikä ymmärtäisi mistä sinä "jäkätät", kun yrittäisit asiasta puhua?
Oletko koskaan tehnyt mitään fyysisesti raskasta työtä? Kuten esim. raksatyöt joita Päätalo joutui tahkoamaan perheen elatuksen takia? Silloin on pakko olla raskaita huveja, että noita kestää. Sitten jos vaimo vielä nalkuttaa eikä tue elinikäistä unelmaa tulla kirjailijaksi niin ihmekös tuo jos ajautuu hakemaan lohtua vieraasta sylistä. Periaatteessa en pettämistä hyväksy, mutta maailmassa on avioeron jälkeen paljon enemmän harmaita sävyjä kuin kuvittelin.
Olen rakentanut kolmessa kuukaudessa 168 m2 talon perheelleni. En kokenut tarvitsevani sivusuhdetta tai rankkaa ryyppäämistä sen vastapainoksi. Rentouduin puolison ja lasten kanssa. Mutta johtuneeko siitä, että olen nainen.
Juu ihan varmaan rakensit...
Kyllä. Kiinteistörekisterinumeroa en kerro, mutta voin kyllä neuvoa, mitä prosessiin kuuluu kaava-alueen ulkopuolella alkaen tontin lohkomisesta, asemapiirroksen, lvi-suunnitelman ja jätevesijärjestelmän teettämisestä, lupien hakemisesta ja maaperätutkimuksesta alkaen, miten rakennetaan sähkö- ja vesiliittymät jne.
Haluatko tietää kaksoisviemäröinnistä tai paalutuksesta jotain? Tiedätkö, miten paksu pitää kovakuivakuorikerroksen olla, ettei tarvita paalutusta?
Kiitos vaan mutta olen itsekin rakentanut omakotitalon. Rehentelysi ei poista faktojen virheitä. Yksin et ole taloa 3 kuukaudessa rakentanut. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli pitäisi kestää luuseria miesvauvaa vain koska tästä saattaa tulevaisuudessa kuoriutua menestynyt kirjailija/urheilija/rikas/whatever? En oikein löydä tästä logiikkaa mutta ihan miten vaan.
Mies ei ole luuseri vaan hiomaton timantti, josta pitää poistaa terävät reunat. Eivät sanonnat "kaiken takana on nainen" tai "jokaisen menestyneen miehen takana on nainen" olet tyhjästä nousseet.
Minua ja monia miehiä jaksaa ihmetyttää miten naisilla ei ole kykyä nähdä miehen potentiaalia. Toki ihan oikeita luusereita tästä maailmasta löytyy, mutta heidänkin valinta parisuhteeseen kertoo enemmän naisista kun heistä itsestään.
Logiikka tässä on se, että jos hylkäät miehen ennen menestystä olet pysyvästi hukannut elämästäsi monta vuotta. Etkä pääse nauttimaan menestyksestä vaan jäät vuodattamaan katkeria kyyneleitä. Olisi mielummin kannattanut tukea sitä miestä ja saavuttaa menestys yhdessä kuin jäädä haaveilemaan omista (haaveiksi) jäävistä uraunelmista.
Ehkä voit tässä nyt sitten paljastaa, miten se miehen potentiaali nähdään? Miehet kun tunnetusti lupailee suuria ja monella on kaikenlaisia suunnitelmia, mutta mitään ei sitten lopulta kuitenkaan toteudu. Kuinka kauan naisen pitää tällaista touhua katsoa?
Potentiaali on helppo nähdä siitä esim. työskenteleekö mies pitkäjänteisesti unelman eteen. Pitää ottaa myös hidastavat tekijät huomioon. Jos teet raskasta työtä raksalla elättääksesi perheesi niin unelman saavuttamisessa kestää pitempään kuin täysipäiväisesti.
Yllättävän moni nainen jotenkin tulkitsee noita virheellisesti. Esimerkiksi ei ole turhaa haaveilua jos mies tekee määrätietoisia askeleita kohti päämäärää vaikka se kestäisi pitempään jos syyt viivästykselle ovat järkeviä, kuten esim. perheen elättäminen.
Sen sijaan monen oikean luuserin halpoja lupauksia kyllä uskotaan silmät pyöreinä, mutta ei osata suhteuttaa lupauksia tilannekuvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli pitäisi kestää luuseria miesvauvaa vain koska tästä saattaa tulevaisuudessa kuoriutua menestynyt kirjailija/urheilija/rikas/whatever? En oikein löydä tästä logiikkaa mutta ihan miten vaan.
Mies ei ole luuseri vaan hiomaton timantti, josta pitää poistaa terävät reunat. Eivät sanonnat "kaiken takana on nainen" tai "jokaisen menestyneen miehen takana on nainen" olet tyhjästä nousseet.
Minua ja monia miehiä jaksaa ihmetyttää miten naisilla ei ole kykyä nähdä miehen potentiaalia. Toki ihan oikeita luusereita tästä maailmasta löytyy, mutta heidänkin valinta parisuhteeseen kertoo enemmän naisista kun heistä itsestään.
Logiikka tässä on se, että jos hylkäät miehen ennen menestystä olet pysyvästi hukannut elämästäsi monta vuotta. Etkä pääse nauttimaan menestyksestä vaan jäät vuodattamaan katkeria kyyneleitä. Olisi mielummin kannattanut tukea sitä miestä ja saavuttaa menestys yhdessä kuin jäädä haaveilemaan omista (haaveiksi) jäävistä uraunelmista.
Minä näin entisessä miehessäni potentiaalia moneen asiaan. 5 vuotta yritin kannustaa ja tukea, mutta tämä exäni päätti olla koskaan yrittämättä mitään. Jätti koulut kesken, ei mennyt koskaan töihin ja asuu yhä 10v eromme jälkeen vanhempien luona. En tiedä kuinka kauan näitä miehiä pitää tukea?
Ehdottomasti!
Ihanaa saa avautua.
Niin typerää miestä ei kuunaan voisi olla olemassakaan vaan kun on. Typerää tietysti hakkua koska ei ole typerä vaan veti mua retkuun 500/0
Toisaalta luotin 100% joten oliko se minä joka oli typerä?
Varmasti olisi pitänyt tajuta. En halunnut. Olinhan parisuhteessa josta sanottiin "sitten se elämä alkaa". Ei alkanut.
Vastuuttomampaa tuskin on kuin exäni.
Niin karma vastaa kuitenkin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli pitäisi kestää luuseria miesvauvaa vain koska tästä saattaa tulevaisuudessa kuoriutua menestynyt kirjailija/urheilija/rikas/whatever? En oikein löydä tästä logiikkaa mutta ihan miten vaan.
Mies ei ole luuseri vaan hiomaton timantti, josta pitää poistaa terävät reunat. Eivät sanonnat "kaiken takana on nainen" tai "jokaisen menestyneen miehen takana on nainen" olet tyhjästä nousseet.
Minua ja monia miehiä jaksaa ihmetyttää miten naisilla ei ole kykyä nähdä miehen potentiaalia. Toki ihan oikeita luusereita tästä maailmasta löytyy, mutta heidänkin valinta parisuhteeseen kertoo enemmän naisista kun heistä itsestään.
Logiikka tässä on se, että jos hylkäät miehen ennen menestystä olet pysyvästi hukannut elämästäsi monta vuotta. Etkä pääse nauttimaan menestyksestä vaan jäät vuodattamaan katkeria kyyneleitä. Olisi mielummin kannattanut tukea sitä miestä ja saavuttaa menestys yhdessä kuin jäädä haaveilemaan omista (haaveiksi) jäävistä uraunelmista.
Minä näin entisessä miehessäni potentiaalia moneen asiaan. 5 vuotta yritin kannustaa ja tukea, mutta tämä exäni päätti olla koskaan yrittämättä mitään. Jätti koulut kesken, ei mennyt koskaan töihin ja asuu yhä 10v eromme jälkeen vanhempien luona. En tiedä kuinka kauan näitä miehiä pitää tukea?
No esim. mun kohdalla se olisi ollut 15 vuotta. Ex-vaimo luovutti 12 vuoden kohdalla. No hänen menetyksensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli pitäisi kestää luuseria miesvauvaa vain koska tästä saattaa tulevaisuudessa kuoriutua menestynyt kirjailija/urheilija/rikas/whatever? En oikein löydä tästä logiikkaa mutta ihan miten vaan.
Mies ei ole luuseri vaan hiomaton timantti, josta pitää poistaa terävät reunat. Eivät sanonnat "kaiken takana on nainen" tai "jokaisen menestyneen miehen takana on nainen" olet tyhjästä nousseet.
Minua ja monia miehiä jaksaa ihmetyttää miten naisilla ei ole kykyä nähdä miehen potentiaalia. Toki ihan oikeita luusereita tästä maailmasta löytyy, mutta heidänkin valinta parisuhteeseen kertoo enemmän naisista kun heistä itsestään.
Logiikka tässä on se, että jos hylkäät miehen ennen menestystä olet pysyvästi hukannut elämästäsi monta vuotta. Etkä pääse nauttimaan menestyksestä vaan jäät vuodattamaan katkeria kyyneleitä. Olisi mielummin kannattanut tukea sitä miestä ja saavuttaa menestys yhdessä kuin jäädä haaveilemaan omista (haaveiksi) jäävistä uraunelmista.
Minä näin entisessä miehessäni potentiaalia moneen asiaan. 5 vuotta yritin kannustaa ja tukea, mutta tämä exäni päätti olla koskaan yrittämättä mitään. Jätti koulut kesken, ei mennyt koskaan töihin ja asuu yhä 10v eromme jälkeen vanhempien luona. En tiedä kuinka kauan näitä miehiä pitää tukea?
No esim. mun kohdalla se olisi ollut 15 vuotta. Ex-vaimo luovutti 12 vuoden kohdalla. No hänen menetyksensä.
Siis naisen pitäisi uhrata jopa VIISITOISTA VUOTTA elämästään katsellessaan jotain p*rseenkaivajaa kotonaan? Jos itse projektissa kestää noin kauan, niin eihän sen hedelmistä pääse nauttimaan välttämättä edes vastaavaa aikaa – kohtahan sitä jo kuolee!
Minun eksäni oli/on oikeasti lahjakas ja kunnianhimoinen. Tuin häntä yli kahdeksantoista vuotta, siirsin jatkuvasti omat tarpeeni taka-alalle, otin päävastuun niin lapsista kuin elannostakin, koska "nyt" vielä sijoitettiin tulevaisuuteen. Ja myönnän, että hänellä on ollut ihan liikaa huonoa tuuria ja olen kovin pahoillani ettei sitä menestystä näytä edelleenkään tulevan. Mutta hän masentui aina vain vakavammin vastoinkäymisistä ja minun taakkani kasvoi kasvamistaan. Soin hänelle kaikki ne lukuisat monen viikon työmatkat, viimeisten rahojen sijoittamisen työvälineisiin ja -tilaan. Ainoa mitä oikeasti odotin oli se, että hän olisi ollut tyytyväinen, ellei jopa onnelinen mies, joka olisi myöskin osannut arvostaa minun runsasta panostustani. Mutta vielä mitä, kotona oli katkera ja masentunut, kaikesta valittava ihminen joka ikäänkuin imi kaiken ilon ja hapen ympäristöstään. Lopulta katkesi tämän tukijan selkä. Erosin. Jäin yksin kolmen lapsen kanssa, ja nuorimman ollessa hieman vanhempi ja minun ollessa taas enemmän voimissani, pääsin vihdoinkin panostamaan omaan työ-unelmaani ja nyt olen muutamassa vuodessa saanut jo ihan konkreettista menestystäkin (ei mitään valtavan suurta, mutta kuitenkin, nousevaa linjaa mennään)! Mutta rankkaahan tämä on tällaisesta yksinhuoltajan todellisuudesta ponnistaa. Ja missä voisinkaan olla jos olisin itsekkäästi vaatinut puolet meidän yhteisistä resursseista (aika, raha, tuki) itselleni?
Samoin kuin nyt, Kalle kelpasi heti kun opetteli kirjoittamaan ja kantamaan vastuun tekemisistään.