Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perintökysymys (jakamaton pesä)
22.04.2019 |
Mietin, miten tässä pitäisi toimia.
Äitini kuoli, isä on edelleen elossa ja voi hyvin. Olen ainoa lapsi. Pesä on jakamaton, eli ei ole eritelty mitä minä olen perinyt, mikä on isäni omaisuutta. Näin tehtiin, koska haluan olla väleissä isäni kanssa ja tietenkin haluan hänen käyttävän ja nauttivan heidän entisestä yhteisestä omaisuudestaan. Omaisuus on melko iso, näin "tavalliselle ihmiselle". Eli on talo, mökki, vene, useampi auto jne. Olen maksanut perintöveroa useita kymmeniä tuhansia.
Nyt on käynyt ilmi, että isäni on antanut paljon äidin tavaroita muille. Esim. polkupyörä, ompelukone, kaikki vaatteet, vanha hieno lipasto. Isä ei ole ajatellut, että tässä on mitään ongelmaa. Eivätkä näköjään sukulaiset, jotka ovat ottaneet nuo vastaan. Sanoisitteko asiasta jotain?
Entä kehtaistteko pyytää käyttöönne esim. äidin nimissä ollutta autoa tai matkailuautoa? Edes lainaksi? Tai heidän yhteistä mökkiään pariksi päiväksi?
Isäni on todella tarkka tavaroistaan ja rahoistaan ja hänelle oli järkytys, kun tajusi että minä perin äidin kokonaan. Siksi aluksi rauhoittelin, että asiat eivät muutu. En vie hänen mökkiään tai autoaan. Mutta en ajatellut, että isä jakaisi omaisuutta muille. Minulle ei halua antaa edes äidin koruja.
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.
Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.
Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.
Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.
Tässä on kuvattuna tilanteemme hyvin. Isän mielestä tilanne on epäreilu. Hänen ja äidin kovalla työllä ja älyttömällä pihistelyllä keräämä omaisuus on valumassa tyttärelle. Eläkepäivien suojaksi ajatellut sijoitusasunnot ovatkin nyt yhtäkkiä kuolinpesän omaisuutta (esim. verokirjeissä kirjeissä oleva teksti "N.N.:n kuolinpesä" on isän mielestä todella outo.
En usko, että isä tekee asioita ilkeyttään (no, en olisi uskonut montaa muutakaan asiaa hänestä), vaan ei vaan ymmärrä tätä tilannetta.
Olen yrittänyt olla hienotunteinen. Siksi en heti kysellyt omaisuuden perään, kun isä kirjaimellisesti itki, että miten hänen tässä käy. Hieman loukkaannuinkin, kun ajattelin,miten isä ikinä voisi pelätä, että minä veisin hänen eläessään hänen mökkinsä, autonsa tai keinutuolinsa. Ehkä ajattelin, että isä jossain vaiheessa tarjoaisi itse tavaroita minulle tai lapsilleni. Ei ole tarjonnut, vaikka ollaan pehmeästi pyydetty ("Tarviitkohan sä näitä mummon vanhoja piirakkapulikoita? ".
Nyt tässä puntaroin nostanko asian esille vai yritänkö säilyttää jonkinlaiset välit. Isän uusi naisystävä tuntuu olevan ihan järkevä. Saattaa tästäkin asiasta jutella isän kanssa. On nimittäin tuonut jo muitakin kivoja muutoksia (esim. "pakottanut" Vaarin lastemme synttäreille ja ostanut mehua lapsille kyläilyilyjen ajaksi). Äidin kuolemasta siis on jo vuosia.
Ap
Mistäs tiedät, onko isäsi mennyt tai menossa naimisiin uuden naisystävänsä kanssa ja omaisuutta on menossa siihen suuntaan ensisijaisesti?
Siksi jakoa pitääkin vaatia heti. Isä tuhlatkoon oman omaisuutensa, mutta äidin omaisuus kuuluu tyttärelle.
Lisäksi isän omaisuudesta voi vaatia lisäksi lakiosan vaikka isä olisikin uusissa naimisissa.
No ei ennen kuin isä on kuollut, ja silloin isä ei enää ole naimisissakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus lesket puhuvat pesästä ja näkevät itsensä pesänä. Eivät ymmärrä olevansa vain yksi pesän haltijasta. Muilla pesän osakkailla on täysin samat oikeudet.
Siis leskellähän on oikeus hallinnoida kuolinpesää, jos kukaan ei vaadi sen jakoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pesän saa jakaa miten pesä keskenään sopii. Jos osakas a) saa kiinteistön ja osakkaat b) ja c) eivät ota mitään tai ottavat yhden euron kolikon kumpainenkin mutta maksavat perintöveronsa verottajan laskun mukaan, kaikki on ok. Mutta eivät he ole silloin perinnöstä luopuneet vaan on tehty sopimusjako.
Sopimusjaostakin on tehtävä jakokirja. Tehdäänkö jakokirja ennen perinnön jakoa vai jälkeen?
Täh? Jakokirjaan kirjataan miten perintö jaetaan osakkaiden kesken. Jakokirjan tekeminen = perinnönjako
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.
Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.
Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.
Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.
Tässä on kuvattuna tilanteemme hyvin. Isän mielestä tilanne on epäreilu. Hänen ja äidin kovalla työllä ja älyttömällä pihistelyllä keräämä omaisuus on valumassa tyttärelle. Eläkepäivien suojaksi ajatellut sijoitusasunnot ovatkin nyt yhtäkkiä kuolinpesän omaisuutta (esim. verokirjeissä kirjeissä oleva teksti "N.N.:n kuolinpesä" on isän mielestä todella outo.
En usko, että isä tekee asioita ilkeyttään (no, en olisi uskonut montaa muutakaan asiaa hänestä), vaan ei vaan ymmärrä tätä tilannetta.
Olen yrittänyt olla hienotunteinen. Siksi en heti kysellyt omaisuuden perään, kun isä kirjaimellisesti itki, että miten hänen tässä käy. Hieman loukkaannuinkin, kun ajattelin,miten isä ikinä voisi pelätä, että minä veisin hänen eläessään hänen mökkinsä, autonsa tai keinutuolinsa. Ehkä ajattelin, että isä jossain vaiheessa tarjoaisi itse tavaroita minulle tai lapsilleni. Ei ole tarjonnut, vaikka ollaan pehmeästi pyydetty ("Tarviitkohan sä näitä mummon vanhoja piirakkapulikoita? ".
Nyt tässä puntaroin nostanko asian esille vai yritänkö säilyttää jonkinlaiset välit. Isän uusi naisystävä tuntuu olevan ihan järkevä. Saattaa tästäkin asiasta jutella isän kanssa. On nimittäin tuonut jo muitakin kivoja muutoksia (esim. "pakottanut" Vaarin lastemme synttäreille ja ostanut mehua lapsille kyläilyilyjen ajaksi). Äidin kuolemasta siis on jo vuosia.
Ap
Mistäs tiedät, onko isäsi mennyt tai menossa naimisiin uuden naisystävänsä kanssa ja omaisuutta on menossa siihen suuntaan ensisijaisesti?
Siksi jakoa pitääkin vaatia heti. Isä tuhlatkoon oman omaisuutensa, mutta äidin omaisuus kuuluu tyttärelle.
Lisäksi isän omaisuudesta voi vaatia lisäksi lakiosan vaikka isä olisikin uusissa naimisissa.
No ei ennen kuin isä on kuollut, ja silloin isä ei enää ole naimisissakaan.
No tietenkin kuoleman jälkeen, tuskinpa ukko ikuisesti elää. Itse ainakin vaatisin, ukko vaikuttaa sen verran ahneelta mulkulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.
Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.
Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.
Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.
Tässä on kuvattuna tilanteemme hyvin. Isän mielestä tilanne on epäreilu. Hänen ja äidin kovalla työllä ja älyttömällä pihistelyllä keräämä omaisuus on valumassa tyttärelle. Eläkepäivien suojaksi ajatellut sijoitusasunnot ovatkin nyt yhtäkkiä kuolinpesän omaisuutta (esim. verokirjeissä kirjeissä oleva teksti "N.N.:n kuolinpesä" on isän mielestä todella outo.
En usko, että isä tekee asioita ilkeyttään (no, en olisi uskonut montaa muutakaan asiaa hänestä), vaan ei vaan ymmärrä tätä tilannetta.
Olen yrittänyt olla hienotunteinen. Siksi en heti kysellyt omaisuuden perään, kun isä kirjaimellisesti itki, että miten hänen tässä käy. Hieman loukkaannuinkin, kun ajattelin,miten isä ikinä voisi pelätä, että minä veisin hänen eläessään hänen mökkinsä, autonsa tai keinutuolinsa. Ehkä ajattelin, että isä jossain vaiheessa tarjoaisi itse tavaroita minulle tai lapsilleni. Ei ole tarjonnut, vaikka ollaan pehmeästi pyydetty ("Tarviitkohan sä näitä mummon vanhoja piirakkapulikoita? ".
Nyt tässä puntaroin nostanko asian esille vai yritänkö säilyttää jonkinlaiset välit. Isän uusi naisystävä tuntuu olevan ihan järkevä. Saattaa tästäkin asiasta jutella isän kanssa. On nimittäin tuonut jo muitakin kivoja muutoksia (esim. "pakottanut" Vaarin lastemme synttäreille ja ostanut mehua lapsille kyläilyilyjen ajaksi). Äidin kuolemasta siis on jo vuosia.
Ap
Mistäs tiedät, onko isäsi mennyt tai menossa naimisiin uuden naisystävänsä kanssa ja omaisuutta on menossa siihen suuntaan ensisijaisesti?
Siksi jakoa pitääkin vaatia heti. Isä tuhlatkoon oman omaisuutensa, mutta äidin omaisuus kuuluu tyttärelle.
Lisäksi isän omaisuudesta voi vaatia lisäksi lakiosan vaikka isä olisikin uusissa naimisissa.
No ei ennen kuin isä on kuollut, ja silloin isä ei enää ole naimisissakaan.
Isän uusi leski on avio-oikeuden kautta osakkaana pesässä ja mahdollisesti saamassa osituksessa puolet isän omaisuudesta tasinkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.
Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.
Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.
Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.
Tässä on kuvattuna tilanteemme hyvin. Isän mielestä tilanne on epäreilu. Hänen ja äidin kovalla työllä ja älyttömällä pihistelyllä keräämä omaisuus on valumassa tyttärelle. Eläkepäivien suojaksi ajatellut sijoitusasunnot ovatkin nyt yhtäkkiä kuolinpesän omaisuutta (esim. verokirjeissä kirjeissä oleva teksti "N.N.:n kuolinpesä" on isän mielestä todella outo.
En usko, että isä tekee asioita ilkeyttään (no, en olisi uskonut montaa muutakaan asiaa hänestä), vaan ei vaan ymmärrä tätä tilannetta.
Olen yrittänyt olla hienotunteinen. Siksi en heti kysellyt omaisuuden perään, kun isä kirjaimellisesti itki, että miten hänen tässä käy. Hieman loukkaannuinkin, kun ajattelin,miten isä ikinä voisi pelätä, että minä veisin hänen eläessään hänen mökkinsä, autonsa tai keinutuolinsa. Ehkä ajattelin, että isä jossain vaiheessa tarjoaisi itse tavaroita minulle tai lapsilleni. Ei ole tarjonnut, vaikka ollaan pehmeästi pyydetty ("Tarviitkohan sä näitä mummon vanhoja piirakkapulikoita? ".
Nyt tässä puntaroin nostanko asian esille vai yritänkö säilyttää jonkinlaiset välit. Isän uusi naisystävä tuntuu olevan ihan järkevä. Saattaa tästäkin asiasta jutella isän kanssa. On nimittäin tuonut jo muitakin kivoja muutoksia (esim. "pakottanut" Vaarin lastemme synttäreille ja ostanut mehua lapsille kyläilyilyjen ajaksi). Äidin kuolemasta siis on jo vuosia.
Ap
Et sinä voi ottaa sen kummemmin tavaroita kuolinpestä kuin isäsikään. Kyllä se varmaan on parasta että jaatte kuolinpesän, niin hommat selkiytyy. En oikein ymmärrä isäsi huolta, kun omaisuutta on ilmeisesti ihan riittävästi kivaan elämään. Ettei vaan vetäisi vähän teatteria, että saisi jatkaa kuolinpesän hallinnointia.
Ei kuolinpesän, mutta omaansa saa ottaa. Miksi ihmeessä isä ei ole edes kysynyt omalta lapseltaan, haluaako / tarvitseeko jotain äitinsä tavaroita ennen kuin antoi ne vieraille? Olivatko ne sukulaiset pyytäneet niitä tavaroita ehkä suureen tarpeeseen, vai oliko isä itse tarjonnut niitä. Jälkimmäinen vaihtoehto vaikuttaa jo suorastaan kiusanteolta eikä pelkästään ymmärtämättömyydeltä.
Aloittajalle on varmaan jo selvinnyt, että "pehmeästi pyytäminen" ei johda mihinkään. Nyt vaan ilmoitat, että otat äitisi auton omaan käyttöösi, rekisteröit sen omiin nimiisi ja isäsi voi lainata sitä tarvittaessa. Eihän isäsi elämää muuta mitenkään se, että ottaisit piirakkapulikat itsellesi, eikä isäsi sillä polkupyörällä ajanut joten ei sekään olisi isäsi tilannetta huonontanut, vaikka sen olisit ottanut sinä sen nykyisen omistajan sijasta. Vai miten ihmeessä isäsi perustelee sitä, että antaa tavaraa vieraille mutta ei sinulle? Salli nyt vähän epäillä niitä "hyviä välejä"!
Ymmärtääkö isäsi, kuinka paljon sinä olet jo joutunut perinnöstäsi maksamaan saamatta siitä yhtään mitään?
Niin kauan kuin ositusta ei ole tehty, ei ole selvää, mikä omaisuus on isän omaa ja mikä ap:n. Kumpikaan ei voi lahjoittaa äidiltä jäänyttä omaisuutta ilman toisen lupaa.
On isän omaisuus ja ap:n omaisuus ja on kuolinpesän omaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.
Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.
Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.
Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.
Tässä on kuvattuna tilanteemme hyvin. Isän mielestä tilanne on epäreilu. Hänen ja äidin kovalla työllä ja älyttömällä pihistelyllä keräämä omaisuus on valumassa tyttärelle. Eläkepäivien suojaksi ajatellut sijoitusasunnot ovatkin nyt yhtäkkiä kuolinpesän omaisuutta (esim. verokirjeissä kirjeissä oleva teksti "N.N.:n kuolinpesä" on isän mielestä todella outo.
En usko, että isä tekee asioita ilkeyttään (no, en olisi uskonut montaa muutakaan asiaa hänestä), vaan ei vaan ymmärrä tätä tilannetta.
Olen yrittänyt olla hienotunteinen. Siksi en heti kysellyt omaisuuden perään, kun isä kirjaimellisesti itki, että miten hänen tässä käy. Hieman loukkaannuinkin, kun ajattelin,miten isä ikinä voisi pelätä, että minä veisin hänen eläessään hänen mökkinsä, autonsa tai keinutuolinsa. Ehkä ajattelin, että isä jossain vaiheessa tarjoaisi itse tavaroita minulle tai lapsilleni. Ei ole tarjonnut, vaikka ollaan pehmeästi pyydetty ("Tarviitkohan sä näitä mummon vanhoja piirakkapulikoita? ".
Nyt tässä puntaroin nostanko asian esille vai yritänkö säilyttää jonkinlaiset välit. Isän uusi naisystävä tuntuu olevan ihan järkevä. Saattaa tästäkin asiasta jutella isän kanssa. On nimittäin tuonut jo muitakin kivoja muutoksia (esim. "pakottanut" Vaarin lastemme synttäreille ja ostanut mehua lapsille kyläilyilyjen ajaksi). Äidin kuolemasta siis on jo vuosia.
Ap
Mistäs tiedät, onko isäsi mennyt tai menossa naimisiin uuden naisystävänsä kanssa ja omaisuutta on menossa siihen suuntaan ensisijaisesti?
Siksi jakoa pitääkin vaatia heti. Isä tuhlatkoon oman omaisuutensa, mutta äidin omaisuus kuuluu tyttärelle.
Lisäksi isän omaisuudesta voi vaatia lisäksi lakiosan vaikka isä olisikin uusissa naimisissa.
No ei ennen kuin isä on kuollut, ja silloin isä ei enää ole naimisissakaan.
Isän uusi leski on avio-oikeuden kautta osakkaana pesässä ja mahdollisesti saamassa osituksessa puolet isän omaisuudesta tasinkona.
Se ei silti estä lakiosan vaatimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut pariskunnat tekee testamentin että lapset saa periä vasta kun kumpikin kuolleet.
Rintaperillinen voi silti vaatia lakiosansa ja se menee testamentin ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.
Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.
Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.
Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.
Tässä on kuvattuna tilanteemme hyvin. Isän mielestä tilanne on epäreilu. Hänen ja äidin kovalla työllä ja älyttömällä pihistelyllä keräämä omaisuus on valumassa tyttärelle. Eläkepäivien suojaksi ajatellut sijoitusasunnot ovatkin nyt yhtäkkiä kuolinpesän omaisuutta (esim. verokirjeissä kirjeissä oleva teksti "N.N.:n kuolinpesä" on isän mielestä todella outo.
En usko, että isä tekee asioita ilkeyttään (no, en olisi uskonut montaa muutakaan asiaa hänestä), vaan ei vaan ymmärrä tätä tilannetta.
Olen yrittänyt olla hienotunteinen. Siksi en heti kysellyt omaisuuden perään, kun isä kirjaimellisesti itki, että miten hänen tässä käy. Hieman loukkaannuinkin, kun ajattelin,miten isä ikinä voisi pelätä, että minä veisin hänen eläessään hänen mökkinsä, autonsa tai keinutuolinsa. Ehkä ajattelin, että isä jossain vaiheessa tarjoaisi itse tavaroita minulle tai lapsilleni. Ei ole tarjonnut, vaikka ollaan pehmeästi pyydetty ("Tarviitkohan sä näitä mummon vanhoja piirakkapulikoita? ".
Nyt tässä puntaroin nostanko asian esille vai yritänkö säilyttää jonkinlaiset välit. Isän uusi naisystävä tuntuu olevan ihan järkevä. Saattaa tästäkin asiasta jutella isän kanssa. On nimittäin tuonut jo muitakin kivoja muutoksia (esim. "pakottanut" Vaarin lastemme synttäreille ja ostanut mehua lapsille kyläilyilyjen ajaksi). Äidin kuolemasta siis on jo vuosia.
Ap
Mistäs tiedät, onko isäsi mennyt tai menossa naimisiin uuden naisystävänsä kanssa ja omaisuutta on menossa siihen suuntaan ensisijaisesti?
Siksi jakoa pitääkin vaatia heti. Isä tuhlatkoon oman omaisuutensa, mutta äidin omaisuus kuuluu tyttärelle.
Lisäksi isän omaisuudesta voi vaatia lisäksi lakiosan vaikka isä olisikin uusissa naimisissa.
No ei ennen kuin isä on kuollut, ja silloin isä ei enää ole naimisissakaan.
Isän uusi leski on avio-oikeuden kautta osakkaana pesässä ja mahdollisesti saamassa osituksessa puolet isän omaisuudesta tasinkona.
Ja hallintaoikeuden asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.
Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.
Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.
Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.
Tässä on kuvattuna tilanteemme hyvin. Isän mielestä tilanne on epäreilu. Hänen ja äidin kovalla työllä ja älyttömällä pihistelyllä keräämä omaisuus on valumassa tyttärelle. Eläkepäivien suojaksi ajatellut sijoitusasunnot ovatkin nyt yhtäkkiä kuolinpesän omaisuutta (esim. verokirjeissä kirjeissä oleva teksti "N.N.:n kuolinpesä" on isän mielestä todella outo.
En usko, että isä tekee asioita ilkeyttään (no, en olisi uskonut montaa muutakaan asiaa hänestä), vaan ei vaan ymmärrä tätä tilannetta.
Olen yrittänyt olla hienotunteinen. Siksi en heti kysellyt omaisuuden perään, kun isä kirjaimellisesti itki, että miten hänen tässä käy. Hieman loukkaannuinkin, kun ajattelin,miten isä ikinä voisi pelätä, että minä veisin hänen eläessään hänen mökkinsä, autonsa tai keinutuolinsa. Ehkä ajattelin, että isä jossain vaiheessa tarjoaisi itse tavaroita minulle tai lapsilleni. Ei ole tarjonnut, vaikka ollaan pehmeästi pyydetty ("Tarviitkohan sä näitä mummon vanhoja piirakkapulikoita? ".
Nyt tässä puntaroin nostanko asian esille vai yritänkö säilyttää jonkinlaiset välit. Isän uusi naisystävä tuntuu olevan ihan järkevä. Saattaa tästäkin asiasta jutella isän kanssa. On nimittäin tuonut jo muitakin kivoja muutoksia (esim. "pakottanut" Vaarin lastemme synttäreille ja ostanut mehua lapsille kyläilyilyjen ajaksi). Äidin kuolemasta siis on jo vuosia.
Ap
Mistäs tiedät, onko isäsi mennyt tai menossa naimisiin uuden naisystävänsä kanssa ja omaisuutta on menossa siihen suuntaan ensisijaisesti?
Siksi jakoa pitääkin vaatia heti. Isä tuhlatkoon oman omaisuutensa, mutta äidin omaisuus kuuluu tyttärelle.
Lisäksi isän omaisuudesta voi vaatia lisäksi lakiosan vaikka isä olisikin uusissa naimisissa.
No ei ennen kuin isä on kuollut, ja silloin isä ei enää ole naimisissakaan.
Isän uusi leski on avio-oikeuden kautta osakkaana pesässä ja mahdollisesti saamassa osituksessa puolet isän omaisuudesta tasinkona.
Se ei silti estä lakiosan vaatimista.
Lakiosan? Kyllä sitä voi vaatia ihan kokonaan oman perintönsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pesän saa jakaa miten pesä keskenään sopii. Jos osakas a) saa kiinteistön ja osakkaat b) ja c) eivät ota mitään tai ottavat yhden euron kolikon kumpainenkin mutta maksavat perintöveronsa verottajan laskun mukaan, kaikki on ok. Mutta eivät he ole silloin perinnöstä luopuneet vaan on tehty sopimusjako.
Sopimusjaostakin on tehtävä jakokirja. Tehdäänkö jakokirja ennen perinnön jakoa vai jälkeen?
Täh? Jakokirjaan kirjataan miten perintö jaetaan osakkaiden kesken. Jakokirjan tekeminen = perinnönjako
Juujuu, mutta koska jakokirja pitää laatia? Kenelle jakokirja toimitetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.
Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.
Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.
Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.
Tässä on kuvattuna tilanteemme hyvin. Isän mielestä tilanne on epäreilu. Hänen ja äidin kovalla työllä ja älyttömällä pihistelyllä keräämä omaisuus on valumassa tyttärelle. Eläkepäivien suojaksi ajatellut sijoitusasunnot ovatkin nyt yhtäkkiä kuolinpesän omaisuutta (esim. verokirjeissä kirjeissä oleva teksti "N.N.:n kuolinpesä" on isän mielestä todella outo.
En usko, että isä tekee asioita ilkeyttään (no, en olisi uskonut montaa muutakaan asiaa hänestä), vaan ei vaan ymmärrä tätä tilannetta.
Olen yrittänyt olla hienotunteinen. Siksi en heti kysellyt omaisuuden perään, kun isä kirjaimellisesti itki, että miten hänen tässä käy. Hieman loukkaannuinkin, kun ajattelin,miten isä ikinä voisi pelätä, että minä veisin hänen eläessään hänen mökkinsä, autonsa tai keinutuolinsa. Ehkä ajattelin, että isä jossain vaiheessa tarjoaisi itse tavaroita minulle tai lapsilleni. Ei ole tarjonnut, vaikka ollaan pehmeästi pyydetty ("Tarviitkohan sä näitä mummon vanhoja piirakkapulikoita? ".
Nyt tässä puntaroin nostanko asian esille vai yritänkö säilyttää jonkinlaiset välit. Isän uusi naisystävä tuntuu olevan ihan järkevä. Saattaa tästäkin asiasta jutella isän kanssa. On nimittäin tuonut jo muitakin kivoja muutoksia (esim. "pakottanut" Vaarin lastemme synttäreille ja ostanut mehua lapsille kyläilyilyjen ajaksi). Äidin kuolemasta siis on jo vuosia.
Ap
Mistäs tiedät, onko isäsi mennyt tai menossa naimisiin uuden naisystävänsä kanssa ja omaisuutta on menossa siihen suuntaan ensisijaisesti?
Siksi jakoa pitääkin vaatia heti. Isä tuhlatkoon oman omaisuutensa, mutta äidin omaisuus kuuluu tyttärelle.
Lisäksi isän omaisuudesta voi vaatia lisäksi lakiosan vaikka isä olisikin uusissa naimisissa.
No ei ennen kuin isä on kuollut, ja silloin isä ei enää ole naimisissakaan.
Isän uusi leski on avio-oikeuden kautta osakkaana pesässä ja mahdollisesti saamassa osituksessa puolet isän omaisuudesta tasinkona.
Se ei silti estä lakiosan vaatimista.
Lakiosan? Kyllä sitä voi vaatia ihan kokonaan oman perintönsä.
Voi, mutta jos ilkeä iskä on tehnyt omistusoikeustestamentin uudelle puolisolleen, saa perillinen silti vaatia lakiosansa. Eli uusi leski voi asua talossa, mutta ei myydä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut pariskunnat tekee testamentin että lapset saa periä vasta kun kumpikin kuolleet.
Ei estä lakiosan vaatimista mikään testamentti.
Lakiosa on suomalainen erikoisuus, missään muualla ei sellaista ole. Se tehtiin maaseutuolosihteisiin, kun tilan sai yksi lapsista ja muut jätettiin ilman. Lähtee poistoon sekin kummallisuus.
Päin vastoin. Lakiosuudet ovat suuresti hankaloittaneet maatilojen ja yritysten siirtoa seuraavalle sukupolvelle, koska suuri osa omaisuudesta on jouduttu kuitenkin jakamaan lakiosuuksina ja usein ostamaan muut perilliset ulos perinnöstä velkarahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen ositusta, jos on pienikin mahdollisuus, että tulee uusi aviomies/-vaimo tilanteeseen, jossa pesä on jakamatta ja mikäli leski ei ole aikeissa tehdä avioehtoa, joka sulkee onnenonkijat pois suhteesta.
Tietenkin ihmisen varallisuutta voi sumeilematta hyödyntää naimisissa ollessaan.
Ei jakokirjaa tarvitse minnekän toimittaa, se on pesänsisäinen asiakirja. Mutta voi tulla tarpeeseen esim osakkeidennomistajuuden uudelleen kirjauksessa, lainhuudon hakemisessa tai pankkitilin varojen siirtämisessä tililtä toiselle yms. tilanteissa jossa omistajuus vaihdetaan. Jos jaettavana on pelkkää irtaimistoa, paperi on aika tarpeeton. Mutta kaikkien allekirjoittamana suojaa jokaista osakasta ettei kukaan voi alkaa riitelemään/ riitauttamaan perinnönjakoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.
Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.
Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.
Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.
Tässä on kuvattuna tilanteemme hyvin. Isän mielestä tilanne on epäreilu. Hänen ja äidin kovalla työllä ja älyttömällä pihistelyllä keräämä omaisuus on valumassa tyttärelle. Eläkepäivien suojaksi ajatellut sijoitusasunnot ovatkin nyt yhtäkkiä kuolinpesän omaisuutta (esim. verokirjeissä kirjeissä oleva teksti "N.N.:n kuolinpesä" on isän mielestä todella outo.
En usko, että isä tekee asioita ilkeyttään (no, en olisi uskonut montaa muutakaan asiaa hänestä), vaan ei vaan ymmärrä tätä tilannetta.
Olen yrittänyt olla hienotunteinen. Siksi en heti kysellyt omaisuuden perään, kun isä kirjaimellisesti itki, että miten hänen tässä käy. Hieman loukkaannuinkin, kun ajattelin,miten isä ikinä voisi pelätä, että minä veisin hänen eläessään hänen mökkinsä, autonsa tai keinutuolinsa. Ehkä ajattelin, että isä jossain vaiheessa tarjoaisi itse tavaroita minulle tai lapsilleni. Ei ole tarjonnut, vaikka ollaan pehmeästi pyydetty ("Tarviitkohan sä näitä mummon vanhoja piirakkapulikoita? ".
Nyt tässä puntaroin nostanko asian esille vai yritänkö säilyttää jonkinlaiset välit. Isän uusi naisystävä tuntuu olevan ihan järkevä. Saattaa tästäkin asiasta jutella isän kanssa. On nimittäin tuonut jo muitakin kivoja muutoksia (esim. "pakottanut" Vaarin lastemme synttäreille ja ostanut mehua lapsille kyläilyilyjen ajaksi). Äidin kuolemasta siis on jo vuosia.
Ap
Mistäs tiedät, onko isäsi mennyt tai menossa naimisiin uuden naisystävänsä kanssa ja omaisuutta on menossa siihen suuntaan ensisijaisesti?
Siksi jakoa pitääkin vaatia heti. Isä tuhlatkoon oman omaisuutensa, mutta äidin omaisuus kuuluu tyttärelle.
Lisäksi isän omaisuudesta voi vaatia lisäksi lakiosan vaikka isä olisikin uusissa naimisissa.
No ei ennen kuin isä on kuollut, ja silloin isä ei enää ole naimisissakaan.
Isän uusi leski on avio-oikeuden kautta osakkaana pesässä ja mahdollisesti saamassa osituksessa puolet isän omaisuudesta tasinkona.
Se ei silti estä lakiosan vaatimista.
Lakiosan? Kyllä sitä voi vaatia ihan kokonaan oman perintönsä.
Voi, mutta jos ilkeä iskä on tehnyt omistusoikeustestamentin uudelle puolisolleen, saa perillinen silti vaatia lakiosansa. Eli uusi leski voi asua talossa, mutta ei myydä sitä.
Tämähän koskee vain isän omaisuutta, jakamattomaksi jääneen äitinsä kuolinpesän saa jakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.
Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.
Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.
Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.
Tässä on kuvattuna tilanteemme hyvin. Isän mielestä tilanne on epäreilu. Hänen ja äidin kovalla työllä ja älyttömällä pihistelyllä keräämä omaisuus on valumassa tyttärelle. Eläkepäivien suojaksi ajatellut sijoitusasunnot ovatkin nyt yhtäkkiä kuolinpesän omaisuutta (esim. verokirjeissä kirjeissä oleva teksti "N.N.:n kuolinpesä" on isän mielestä todella outo.
En usko, että isä tekee asioita ilkeyttään (no, en olisi uskonut montaa muutakaan asiaa hänestä), vaan ei vaan ymmärrä tätä tilannetta.
Olen yrittänyt olla hienotunteinen. Siksi en heti kysellyt omaisuuden perään, kun isä kirjaimellisesti itki, että miten hänen tässä käy. Hieman loukkaannuinkin, kun ajattelin,miten isä ikinä voisi pelätä, että minä veisin hänen eläessään hänen mökkinsä, autonsa tai keinutuolinsa. Ehkä ajattelin, että isä jossain vaiheessa tarjoaisi itse tavaroita minulle tai lapsilleni. Ei ole tarjonnut, vaikka ollaan pehmeästi pyydetty ("Tarviitkohan sä näitä mummon vanhoja piirakkapulikoita? ".
Nyt tässä puntaroin nostanko asian esille vai yritänkö säilyttää jonkinlaiset välit. Isän uusi naisystävä tuntuu olevan ihan järkevä. Saattaa tästäkin asiasta jutella isän kanssa. On nimittäin tuonut jo muitakin kivoja muutoksia (esim. "pakottanut" Vaarin lastemme synttäreille ja ostanut mehua lapsille kyläilyilyjen ajaksi). Äidin kuolemasta siis on jo vuosia.
Ap
Mistäs tiedät, onko isäsi mennyt tai menossa naimisiin uuden naisystävänsä kanssa ja omaisuutta on menossa siihen suuntaan ensisijaisesti?
Siksi jakoa pitääkin vaatia heti. Isä tuhlatkoon oman omaisuutensa, mutta äidin omaisuus kuuluu tyttärelle.
Lisäksi isän omaisuudesta voi vaatia lisäksi lakiosan vaikka isä olisikin uusissa naimisissa.
No ei ennen kuin isä on kuollut, ja silloin isä ei enää ole naimisissakaan.
Isän uusi leski on avio-oikeuden kautta osakkaana pesässä ja mahdollisesti saamassa osituksessa puolet isän omaisuudesta tasinkona.
Se ei silti estä lakiosan vaatimista.
Lakiosan? Kyllä sitä voi vaatia ihan kokonaan oman perintönsä.
Voi, mutta jos ilkeä iskä on tehnyt omistusoikeustestamentin uudelle puolisolleen, saa perillinen silti vaatia lakiosansa. Eli uusi leski voi asua talossa, mutta ei myydä sitä.
Tämähän koskee vain isän omaisuutta, jakamattomaksi jääneen äitinsä kuolinpesän saa jakoon.
Nimenomaan. Siksi ap:n pitäisi nyt vaatia äitinsä kuolinpesän jakoa ja myöhemmin ukon kuoltua, vaatia lakiosa isänsä omaisuudesta. Näin ap saa vähintään 3/4 omaisuudesta, jos on ainoa lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Ei jakokirjaa tarvitse minnekän toimittaa, se on pesänsisäinen asiakirja. Mutta voi tulla tarpeeseen esim osakkeidennomistajuuden uudelleen kirjauksessa, lainhuudon hakemisessa tai pankkitilin varojen siirtämisessä tililtä toiselle yms. tilanteissa jossa omistajuus vaihdetaan. Jos jaettavana on pelkkää irtaimistoa, paperi on aika tarpeeton. Mutta kaikkien allekirjoittamana suojaa jokaista osakasta ettei kukaan voi alkaa riitelemään/ riitauttamaan perinnönjakoa.
Eikö pankit vaadi jakokirjaa siirtääkseen osuuksia kuolinpesän tililtä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut pariskunnat tekee testamentin että lapset saa periä vasta kun kumpikin kuolleet.
Ei estä lakiosan vaatimista mikään testamentti.
Lakiosa on suomalainen erikoisuus, missään muualla ei sellaista ole. Se tehtiin maaseutuolosihteisiin, kun tilan sai yksi lapsista ja muut jätettiin ilman. Lähtee poistoon sekin kummallisuus.
Päin vastoin. Lakiosuudet ovat suuresti hankaloittaneet maatilojen ja yritysten siirtoa seuraavalle sukupolvelle, koska suuri osa omaisuudesta on jouduttu kuitenkin jakamaan lakiosuuksina ja usein ostamaan muut perilliset ulos perinnöstä velkarahalla.
Tämä on todellisuutta maatalouden alalla.
Maanviljelijä kuolee.
RIP.
Yksi jatkaa tilaa, jonka varallisuutta ovat metsät, pellot, ummet lammista puhumattakaan, traktorit, puimurit, koneet ja muu kalusto.
Kaksi opiskeli muuta alaa ja joutuu tosiaan ottamaan velkaa maksaakseen itsensä ulos.
Alue: Aihe vapaa
Lisäksi isän omaisuudesta voi vaatia lisäksi lakiosan vaikka isä olisikin uusissa naimisissa.