Perintökysymys (jakamaton pesä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.

Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.

Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.

Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.

Tässä on kuvattuna tilanteemme hyvin. Isän mielestä tilanne on epäreilu. Hänen ja äidin kovalla työllä ja älyttömällä pihistelyllä keräämä omaisuus on valumassa tyttärelle. Eläkepäivien suojaksi ajatellut sijoitusasunnot ovatkin nyt yhtäkkiä kuolinpesän omaisuutta (esim. verokirjeissä kirjeissä oleva teksti "N.N.:n kuolinpesä" on isän mielestä todella outo.

En usko, että isä tekee asioita ilkeyttään (no, en olisi uskonut montaa muutakaan asiaa hänestä), vaan ei vaan ymmärrä tätä tilannetta.

Olen yrittänyt olla hienotunteinen. Siksi en heti kysellyt omaisuuden perään, kun isä kirjaimellisesti itki, että miten hänen tässä käy. Hieman loukkaannuinkin, kun ajattelin,miten isä ikinä voisi pelätä, että minä veisin hänen eläessään hänen mökkinsä, autonsa tai keinutuolinsa. Ehkä ajattelin, että isä jossain vaiheessa tarjoaisi itse tavaroita minulle tai lapsilleni. Ei ole tarjonnut, vaikka ollaan pehmeästi pyydetty ("Tarviitkohan sä näitä mummon vanhoja piirakkapulikoita? ".

Nyt tässä puntaroin nostanko asian esille vai yritänkö säilyttää jonkinlaiset välit. Isän uusi naisystävä tuntuu olevan ihan järkevä. Saattaa tästäkin asiasta jutella isän kanssa. On nimittäin tuonut jo muitakin kivoja muutoksia (esim. "pakottanut" Vaarin lastemme synttäreille ja ostanut mehua lapsille kyläilyilyjen ajaksi). Äidin kuolemasta siis on jo vuosia.

Ap

Mistäs tiedät, onko isäsi mennyt tai menossa naimisiin uuden naisystävänsä kanssa ja omaisuutta on menossa siihen suuntaan ensisijaisesti?

Siksi jakoa pitääkin vaatia heti. Isä tuhlatkoon oman omaisuutensa, mutta äidin omaisuus kuuluu tyttärelle.

Lisäksi isän omaisuudesta voi vaatia lisäksi lakiosan vaikka isä olisikin uusissa naimisissa.

No ei ennen kuin isä on kuollut, ja silloin isä ei enää ole naimisissakaan.

Isän uusi leski on avio-oikeuden kautta osakkaana pesässä ja mahdollisesti saamassa osituksessa puolet isän omaisuudesta tasinkona.

Se ei silti estä lakiosan vaatimista.

Lakiosan? Kyllä sitä voi vaatia ihan kokonaan oman perintönsä.

Voi, mutta jos ilkeä iskä on tehnyt omistusoikeustestamentin uudelle puolisolleen, saa perillinen silti vaatia lakiosansa. Eli uusi leski voi asua talossa, mutta ei myydä sitä.

Tämähän koskee vain isän omaisuutta, jakamattomaksi jääneen äitinsä kuolinpesän saa jakoon.

Nimenomaan. Siksi ap:n pitäisi nyt vaatia äitinsä kuolinpesän jakoa ja myöhemmin ukon kuoltua, vaatia lakiosa isänsä omaisuudesta. Näin ap saa vähintään 3/4 omaisuudesta, jos on ainoa lapsi.

Ihan saman 3/4 osaa hän saa vaikka vaatisi jaon vasta isänsä kuoltua. Toki jos isä saa mellastaa miten huvittaa, niin hänhän voi hävittää omaisuuden ennen kuolemaansa. Joten kyllä minäkin varmuuden vuoksi vaatisin kuolinpesän jakamista, jolloin ap pääsee itse hallinnoimaan perimäänsä omaisuutta. Isän pää ei tuosta enää terävöidy vanhetessa.

Meneppä ap kaikkine hallussasi olevine perinnönjakopapereiden kanssa juristin juttusille ja kysy neuvoa.Otatte myös huomioon , että isäsi voi piipahtaa mastraatissa uuden mukavan naisystävän kanssa ja on sen jälkeen naimisissa. Kysy myös , mitä sen etten kannattaa asiassa edetä , jos isä sattuisi kuolemaan ennen mahdollista aviopuolisoaan. Tämä kaiken varalta. Mutta ei millään pahalla. Sitten ei tarvitse ihmetellä, että miten tässä näin kävi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut pariskunnat tekee testamentin että lapset saa periä vasta kun kumpikin kuolleet.

Ei estä lakiosan vaatimista mikään testamentti.

Lakiosa on suomalainen erikoisuus, missään muualla ei sellaista ole. Se tehtiin maaseutuolosihteisiin, kun tilan sai yksi lapsista ja muut jätettiin ilman. Lähtee poistoon sekin kummallisuus.

Päin vastoin. Lakiosuudet ovat suuresti hankaloittaneet maatilojen ja yritysten siirtoa seuraavalle sukupolvelle, koska suuri osa omaisuudesta on jouduttu kuitenkin jakamaan lakiosuuksina ja usein ostamaan muut perilliset ulos perinnöstä velkarahalla.

Tämä on todellisuutta maatalouden alalla.

Maanviljelijä kuolee.

RIP.

Yksi jatkaa tilaa, jonka varallisuutta ovat metsät, pellot, ummet lammista puhumattakaan, traktorit, puimurit, koneet ja muu kalusto.

Kaksi opiskeli muuta alaa ja joutuu tosiaan ottamaan velkaa maksaakseen itsensä ulos.

Erikoista. Yleensä se menee niin päin, että se joka saa tilan, koneet, metsät ja pellot, maksaa ne muut ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut pariskunnat tekee testamentin että lapset saa periä vasta kun kumpikin kuolleet.

Rintaperillinen voi silti vaatia lakiosansa ja se menee testamentin ohi.

Kyllä, mutta lakiosa on vain puolet siitä, minkä rintaperillinen saisi ilman testamenttia. Ja lakiosa pitää vaatia neljän kuukauden kuluessa siitä päivästä, kun testamentti on saatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut pariskunnat tekee testamentin että lapset saa periä vasta kun kumpikin kuolleet.

Rintaperillinen voi silti vaatia lakiosansa ja se menee testamentin ohi.

Kyllä, mutta lakiosa on vain puolet siitä, minkä rintaperillinen saisi ilman testamenttia. Ja lakiosa pitää vaatia neljän kuukauden kuluessa siitä päivästä, kun testamentti on saatu.

Kuuden kuukauden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.

Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.

Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.

Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.

Tässä on kuvattuna tilanteemme hyvin. Isän mielestä tilanne on epäreilu. Hänen ja äidin kovalla työllä ja älyttömällä pihistelyllä keräämä omaisuus on valumassa tyttärelle. Eläkepäivien suojaksi ajatellut sijoitusasunnot ovatkin nyt yhtäkkiä kuolinpesän omaisuutta (esim. verokirjeissä kirjeissä oleva teksti "N.N.:n kuolinpesä" on isän mielestä todella outo.

En usko, että isä tekee asioita ilkeyttään (no, en olisi uskonut montaa muutakaan asiaa hänestä), vaan ei vaan ymmärrä tätä tilannetta.

Olen yrittänyt olla hienotunteinen. Siksi en heti kysellyt omaisuuden perään, kun isä kirjaimellisesti itki, että miten hänen tässä käy. Hieman loukkaannuinkin, kun ajattelin,miten isä ikinä voisi pelätä, että minä veisin hänen eläessään hänen mökkinsä, autonsa tai keinutuolinsa. Ehkä ajattelin, että isä jossain vaiheessa tarjoaisi itse tavaroita minulle tai lapsilleni. Ei ole tarjonnut, vaikka ollaan pehmeästi pyydetty ("Tarviitkohan sä näitä mummon vanhoja piirakkapulikoita? ".

Nyt tässä puntaroin nostanko asian esille vai yritänkö säilyttää jonkinlaiset välit. Isän uusi naisystävä tuntuu olevan ihan järkevä. Saattaa tästäkin asiasta jutella isän kanssa. On nimittäin tuonut jo muitakin kivoja muutoksia (esim. "pakottanut" Vaarin lastemme synttäreille ja ostanut mehua lapsille kyläilyilyjen ajaksi). Äidin kuolemasta siis on jo vuosia.

Ap

Mistäs tiedät, onko isäsi mennyt tai menossa naimisiin uuden naisystävänsä kanssa ja omaisuutta on menossa siihen suuntaan ensisijaisesti?

Siksi jakoa pitääkin vaatia heti. Isä tuhlatkoon oman omaisuutensa, mutta äidin omaisuus kuuluu tyttärelle.

Lisäksi isän omaisuudesta voi vaatia lisäksi lakiosan vaikka isä olisikin uusissa naimisissa.

No ei ennen kuin isä on kuollut, ja silloin isä ei enää ole naimisissakaan.

Isän uusi leski on avio-oikeuden kautta osakkaana pesässä ja mahdollisesti saamassa osituksessa puolet isän omaisuudesta tasinkona.

Se ei silti estä lakiosan vaatimista.

Lakiosa on vähemmän kuin normiperintö. Lakiosalla jää vähemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.

Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.

Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.

Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.

Tässä on kuvattuna tilanteemme hyvin. Isän mielestä tilanne on epäreilu. Hänen ja äidin kovalla työllä ja älyttömällä pihistelyllä keräämä omaisuus on valumassa tyttärelle. Eläkepäivien suojaksi ajatellut sijoitusasunnot ovatkin nyt yhtäkkiä kuolinpesän omaisuutta (esim. verokirjeissä kirjeissä oleva teksti "N.N.:n kuolinpesä" on isän mielestä todella outo.

En usko, että isä tekee asioita ilkeyttään (no, en olisi uskonut montaa muutakaan asiaa hänestä), vaan ei vaan ymmärrä tätä tilannetta.

Olen yrittänyt olla hienotunteinen. Siksi en heti kysellyt omaisuuden perään, kun isä kirjaimellisesti itki, että miten hänen tässä käy. Hieman loukkaannuinkin, kun ajattelin,miten isä ikinä voisi pelätä, että minä veisin hänen eläessään hänen mökkinsä, autonsa tai keinutuolinsa. Ehkä ajattelin, että isä jossain vaiheessa tarjoaisi itse tavaroita minulle tai lapsilleni. Ei ole tarjonnut, vaikka ollaan pehmeästi pyydetty ("Tarviitkohan sä näitä mummon vanhoja piirakkapulikoita? ".

Nyt tässä puntaroin nostanko asian esille vai yritänkö säilyttää jonkinlaiset välit. Isän uusi naisystävä tuntuu olevan ihan järkevä. Saattaa tästäkin asiasta jutella isän kanssa. On nimittäin tuonut jo muitakin kivoja muutoksia (esim. "pakottanut" Vaarin lastemme synttäreille ja ostanut mehua lapsille kyläilyilyjen ajaksi). Äidin kuolemasta siis on jo vuosia.

Ap

Mistäs tiedät, onko isäsi mennyt tai menossa naimisiin uuden naisystävänsä kanssa ja omaisuutta on menossa siihen suuntaan ensisijaisesti?

Siksi jakoa pitääkin vaatia heti. Isä tuhlatkoon oman omaisuutensa, mutta äidin omaisuus kuuluu tyttärelle.

Lisäksi isän omaisuudesta voi vaatia lisäksi lakiosan vaikka isä olisikin uusissa naimisissa.

No ei ennen kuin isä on kuollut, ja silloin isä ei enää ole naimisissakaan.

Isän uusi leski on avio-oikeuden kautta osakkaana pesässä ja mahdollisesti saamassa osituksessa puolet isän omaisuudesta tasinkona.

Se ei silti estä lakiosan vaatimista.

Lakiosa on vähemmän kuin normiperintö. Lakiosalla jää vähemmälle.

Onko joku väittänyt muuta? Saa edes jotain eikä jää kokonaan ilman. Ainoalle lapselle lakiosa on puolet, ihan hyvin sekin jos on isommasta omaisuudesta kysymys.

Varastakaa niiltä mahdollisimman paljon kun ovat vielä elossa. Koruja ja kalliita esineitä.

Hyi miten ahne ja itsekäs äiti aplla! Yöks!

Vierailija kirjoitti:

Espanjassa lapset menee lesken edelle. Leski saattaa myös joutua maksamaan isojakin summia puolisonsa lapsille, jos on rikkaampi.

Ja yllätyksenä tulee monelle, että jos perimisasiat eivät määräydy kansalaisuuden mukaan, vaan sen hetkisen asuinpaikan mukaan. Jos on puolet vuodesta vaikka Espanjassa, saattaa perintö mennä Espanjan lakien mukaan eikä Suomen. Ja se koskee kaikkea omaisuutta, myös vaikka Suomessa sijaitsevaa asuntoa tai mökkiä.

Eikös se muuan Nalle muuttanut Ruotsiin juuri perintöverojen vuoksi?

Vielä viime vuosisadan alkupuolella leski oli täysin turvaton Suomessakin. Mummoni jäi leskeksi joskus 1920-luvulla. Hänen miehensä omaisuus myytiin huutokaupalla, ja siitä saadut varat menivät kokonaan lapsille. Kun lapsetkin jäivät isovanhempien hoiviin isänsä kotiin, leski lähti täysin tyhjin käsin. Oliko se oikein? Onneksi siihen tilanteeseen on tullut muutos. Se on ihan ihmisten omaa typeryyttä, jos eivät tee ajoissa keskinäistä hallintaoikeustestamenttia. Silloin koko omaisuus jäisi leskelle, lapsilla olisi mahdollisuus saada lakiosa ja myöhemmin myös vainajan omaisuus, joka ei menisi missään tapauksessa lesken uudelle puolisolle tai yöhemmin syntyville lapsille.

Koko perintö äidiltä kuuluu tyttärelle, jollei testamentilla muuta ole määrätty. Lakiosaa vaaditaan sitten, jos testamentilla on yritetty siirtää perintö pois tyttäreltä.

Kannattaako keskinäinen testamentti tehdä omistus- vai hallintaoikeudella?

Jakamattomasta pesästä ei saa myydä tai antaa pois mitään ilman kuolinpesän osakkaiden lupaa. Vaadi ositusta ja perinnönjakoa ja selvitys isäsi lahjoituksista.

Ositus kyllä on yleensä tehty jo perukirjassa, johon perintövero perustuu.

Omaansa hän saa ja voi lahjoittaa, mutta ei äitisi puolikasta, joka on sinun perintösi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako keskinäinen testamentti tehdä omistus- vai hallintaoikeudella?

Omistusoikeustestamentti tarkoittaa sitä, että leski saa vapaasti vaikka lahjoittaa tuon omaisuuserän netissä tapaamalleen ihanalle everstille. Lapset eivät silloin saa yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako keskinäinen testamentti tehdä omistus- vai hallintaoikeudella?

Omistusoikeustestamentti tarkoittaa sitä, että leski saa vapaasti vaikka lahjoittaa tuon omaisuuserän netissä tapaamalleen ihanalle everstille. Lapset eivät silloin saa yhtään mitään.

No joo, mutta entäs sitten hallintaoikeus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako keskinäinen testamentti tehdä omistus- vai hallintaoikeudella?

Omistusoikeustestamentti tarkoittaa sitä, että leski saa vapaasti vaikka lahjoittaa tuon omaisuuserän netissä tapaamalleen ihanalle everstille. Lapset eivät silloin saa yhtään mitään.

Entä lakiosat?

Jos jonkin omaisuuserän on tarkoitus mennä lapsille, ei sitä kannata testamentata omistusoikeudella leskelle. Omaisuuserän menettämisen riski on nimittäin suuri. Leski voidaan pakottaa (esim. edunvalvojan kautta) myymään tuo erä ja rahat käytetään sellaisten palveluiden ostoon, jotka leski olisi saanut ilmaiseksi muuten. Muistisairauden alkuvaiheessa (ennen holhoukseen asettamista) leski voi hävittää tuon omaisuuden ihan laillisesti.

Hallintaoikeustestamentissa lapset maksavat verot, mutta eivät saa mitään rahan arvoista itselleen. Lesken pitäessä esim. mökkiä (josta lapset siis maksavat perintöverot) hallinnassaan, voi tuo omaisuus jälleen tuhoutua täysin. Mökki voi lahota tai vaikka palaa, jolloin lapset menettävät rahat, mutta eivät saa mitään.

Pahinta lasten kannalta on lesken uusi avioliitto häntä reilusti nuoremman henkilön kanssa. Lapset maksavat lesken kuollessa perintöverot taas ja uusi puoliso saa pitää asunnon jakamattomana hallussaan jopa vuosikymmenten ajan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako keskinäinen testamentti tehdä omistus- vai hallintaoikeudella?

Omistusoikeustestamentti tarkoittaa sitä, että leski saa vapaasti vaikka lahjoittaa tuon omaisuuserän netissä tapaamalleen ihanalle everstille. Lapset eivät silloin saa yhtään mitään.

Entä lakiosat?

Lakiosaa pitää älytä vaatia heti perunkirjoituksen yhteydessä, muuten ei saa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jos jonkin omaisuuserän on tarkoitus mennä lapsille, ei sitä kannata testamentata omistusoikeudella leskelle. Omaisuuserän menettämisen riski on nimittäin suuri. Leski voidaan pakottaa (esim. edunvalvojan kautta) myymään tuo erä ja rahat käytetään sellaisten palveluiden ostoon, jotka leski olisi saanut ilmaiseksi muuten. Muistisairauden alkuvaiheessa (ennen holhoukseen asettamista) leski voi hävittää tuon omaisuuden ihan laillisesti.

Hallintaoikeustestamentissa lapset maksavat verot, mutta eivät saa mitään rahan arvoista itselleen. Lesken pitäessä esim. mökkiä (josta lapset siis maksavat perintöverot) hallinnassaan, voi tuo omaisuus jälleen tuhoutua täysin. Mökki voi lahota tai vaikka palaa, jolloin lapset menettävät rahat, mutta eivät saa mitään.

Pahinta lasten kannalta on lesken uusi avioliitto häntä reilusti nuoremman henkilön kanssa. Lapset maksavat lesken kuollessa perintöverot taas ja uusi puoliso saa pitää asunnon jakamattomana hallussaan jopa vuosikymmenten ajan!

Okei, kiitos. Tässäpä miettimistä. Mutta mitä palveluita tarkoitat? Mun mummo eli viimeiset 10 vuotta muistisairaana hoitopaikassa, eikä häneltä omaisuutta viety maksuihin, pelkät tulot.

Vierailija kirjoitti:

Meneppä ap kaikkine hallussasi olevine perinnönjakopapereiden kanssa juristin juttusille ja kysy neuvoa.Otatte myös huomioon , että isäsi voi piipahtaa mastraatissa uuden mukavan naisystävän kanssa ja on sen jälkeen naimisissa. Kysy myös , mitä sen etten kannattaa asiassa edetä , jos isä sattuisi kuolemaan ennen mahdollista aviopuolisoaan. Tämä kaiken varalta. Mutta ei millään pahalla. Sitten ei tarvitse ihmetellä, että miten tässä näin kävi.

Eikö tässä ollut jo liikaa spekulointia