Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perintökysymys (jakamaton pesä)
22.04.2019 |
Mietin, miten tässä pitäisi toimia.
Äitini kuoli, isä on edelleen elossa ja voi hyvin. Olen ainoa lapsi. Pesä on jakamaton, eli ei ole eritelty mitä minä olen perinyt, mikä on isäni omaisuutta. Näin tehtiin, koska haluan olla väleissä isäni kanssa ja tietenkin haluan hänen käyttävän ja nauttivan heidän entisestä yhteisestä omaisuudestaan. Omaisuus on melko iso, näin "tavalliselle ihmiselle". Eli on talo, mökki, vene, useampi auto jne. Olen maksanut perintöveroa useita kymmeniä tuhansia.
Nyt on käynyt ilmi, että isäni on antanut paljon äidin tavaroita muille. Esim. polkupyörä, ompelukone, kaikki vaatteet, vanha hieno lipasto. Isä ei ole ajatellut, että tässä on mitään ongelmaa. Eivätkä näköjään sukulaiset, jotka ovat ottaneet nuo vastaan. Sanoisitteko asiasta jotain?
Entä kehtaistteko pyytää käyttöönne esim. äidin nimissä ollutta autoa tai matkailuautoa? Edes lainaksi? Tai heidän yhteistä mökkiään pariksi päiväksi?
Isäni on todella tarkka tavaroistaan ja rahoistaan ja hänelle oli järkytys, kun tajusi että minä perin äidin kokonaan. Siksi aluksi rauhoittelin, että asiat eivät muutu. En vie hänen mökkiään tai autoaan. Mutta en ajatellut, että isä jakaisi omaisuutta muille. Minulle ei halua antaa edes äidin koruja.
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomessa leski ei peri ilman testamenttia? Otin vähän selvää ja pian muuttuu, koska työryhmä on jo tehnyt muutosehdotuksen perintökaareen.
Tuskin lakiehdotus menee läpi, sillä en tiedä ainuttakaan maata, missä leski perisi, jos vainajalla rintaperillisiä.
Ja vaikka olisi testamentti, rintaperilliset menevät sen ohi.
Tiedätkö sinä, missä maassa leski perisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomessa leski ei peri ilman testamenttia? Otin vähän selvää ja pian muuttuu, koska työryhmä on jo tehnyt muutosehdotuksen perintökaareen.
Tuskin lakiehdotus menee läpi, sillä en tiedä ainuttakaan maata, missä leski perisi, jos vainajalla rintaperillisiä.
Ja vaikka olisi testamentti, rintaperilliset menevät sen ohi.Tiedätkö sinä, missä maassa leski perisi?
Ainakin Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa leski perii, jos ei ole tehty testamenttia lasten hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos luopuja luopuu osuudestaan vasta perunkirjoituksen jälkeen, kirjoitetaanko siinä tapauksessa uusi perukirja vai mikä asiakirja määrittelee uudelleenjaot?
Luopua pitää perunkirjoitusvaiheessa. Luulisin että myöhemmin on suhteellisen hankalaa ilmoittaa perinnöstä kieltäytyminen. Vaatinee oikeuskäsittelyn. Mutta jakaa saa miten vaan, ei ole pakko ottaa mitään vastaan jos jollekulle toiselle kelpaa kunhan maksaa perintöverot perukirjan arvoista. Miksi ihmeessä perijä päättäisi myöhemmässä vaiheessa luopuvansa perinnöstä?
Osuudestaan voi luopua perukirjoituksessa tai sen jälkeen, kunhan ei mitenkään osallistu omaisuuden jakoon eikä ota mitään vastaan. Mutta miten asiapaperitse luopuminen hoidetaan, sitä ihmettelen vastausta täältä saamatta.
Vastaus tulee tässä: Kirjoitetaan paperille "En ota vastaan NN:n perintö enkä ole ryhtynyt siihen, päiväys, omakätinen allekirjoitus ja todistajat". Tämä toimitetaan kuolinpesän hoitajalle ja verottajalle.
Jakaako kuolinpesän hoitaja ilman dokumentteja sitten luovutetun osan muiden jakajien kesken?
Ei jaa yhtään mitään vaan jakamisesta sovitaan erikseen. Vähänkään riitaisen pesän jakaa ulkopuolinen pesänjakaja, mutta sovinnossa jaettavastakin jakokirja tehdään yleensä juristien kanssa.
Täytyy myös ottaa huomioon se, että luopuneen osuus menee edelleen ikään kuin hän itse olisi kuollut, eli rintaperillisille, jos sellaisia on.
Pesä ei ole ollut riitaisa, kaksi osakasta luopui perintöosuuksistaan, perunkirjoituksen jälkeen perukirjoihin ei tehty merkintöjä luopumisista, eikä jakokirjaa tehty. Perintö on silti jaettu. Miten tämä voi olla mahdollista?
Montako osakasta pesässä oli näiden luopuneiden lisäksi? Missä vaiheessa luopujat ilmoittivat luopuvansa perinnöstä? Koska perintö on jaettu (hiljattain vai monta kymmentä vuotta sitten)?
Luopumiset tapahtuivat perunkirjoituksen jälkeen 2000-luvulla. Pesän osakkaat eivät saaneet mitään asiakirjoja luopumisista. Pesänhoitaja oli yksi osakkaista, joka otti perintöosuutensa vastaan.
Aika outoa, jos luopumista ei ole merkitty perukirjaan eikä jakokirjaa ole tehty. Yleensä pankki ei anna rahoja yhdelle osakkaalle tai yksi osakas pysty siirtämään omaisuutta nimiinsä ilman päteviä papereita. Oletan, että tässä perinnön saaja on toimittanut pankille tai muulle taholle alkuperäisen perukirjan ja kahden muun osakkaan kirjalliset ilmoitukset perinnöstä luopumisesta ja että tämä on sitten riittänyt. Muuta selitystä en keksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos luopuja luopuu osuudestaan vasta perunkirjoituksen jälkeen, kirjoitetaanko siinä tapauksessa uusi perukirja vai mikä asiakirja määrittelee uudelleenjaot?
Luopua pitää perunkirjoitusvaiheessa. Luulisin että myöhemmin on suhteellisen hankalaa ilmoittaa perinnöstä kieltäytyminen. Vaatinee oikeuskäsittelyn. Mutta jakaa saa miten vaan, ei ole pakko ottaa mitään vastaan jos jollekulle toiselle kelpaa kunhan maksaa perintöverot perukirjan arvoista. Miksi ihmeessä perijä päättäisi myöhemmässä vaiheessa luopuvansa perinnöstä?
Osuudestaan voi luopua perukirjoituksessa tai sen jälkeen, kunhan ei mitenkään osallistu omaisuuden jakoon eikä ota mitään vastaan. Mutta miten asiapaperitse luopuminen hoidetaan, sitä ihmettelen vastausta täältä saamatta.
Vastaus tulee tässä: Kirjoitetaan paperille "En ota vastaan NN:n perintö enkä ole ryhtynyt siihen, päiväys, omakätinen allekirjoitus ja todistajat". Tämä toimitetaan kuolinpesän hoitajalle ja verottajalle.
Jakaako kuolinpesän hoitaja ilman dokumentteja sitten luovutetun osan muiden jakajien kesken?
Ei jaa yhtään mitään vaan jakamisesta sovitaan erikseen. Vähänkään riitaisen pesän jakaa ulkopuolinen pesänjakaja, mutta sovinnossa jaettavastakin jakokirja tehdään yleensä juristien kanssa.
Täytyy myös ottaa huomioon se, että luopuneen osuus menee edelleen ikään kuin hän itse olisi kuollut, eli rintaperillisille, jos sellaisia on.
Pesä ei ole ollut riitaisa, kaksi osakasta luopui perintöosuuksistaan, perunkirjoituksen jälkeen perukirjoihin ei tehty merkintöjä luopumisista, eikä jakokirjaa tehty. Perintö on silti jaettu. Miten tämä voi olla mahdollista?
Montako osakasta pesässä oli näiden luopuneiden lisäksi? Missä vaiheessa luopujat ilmoittivat luopuvansa perinnöstä? Koska perintö on jaettu (hiljattain vai monta kymmentä vuotta sitten)?
Luopumiset tapahtuivat perunkirjoituksen jälkeen 2000-luvulla. Pesän osakkaat eivät saaneet mitään asiakirjoja luopumisista. Pesänhoitaja oli yksi osakkaista, joka otti perintöosuutensa vastaan.
Aika outoa, jos luopumista ei ole merkitty perukirjaan eikä jakokirjaa ole tehty. Yleensä pankki ei anna rahoja yhdelle osakkaalle tai yksi osakas pysty siirtämään omaisuutta nimiinsä ilman päteviä papereita. Oletan, että tässä perinnön saaja on toimittanut pankille tai muulle taholle alkuperäisen perukirjan ja kahden muun osakkaan kirjalliset ilmoitukset perinnöstä luopumisesta ja että tämä on sitten riittänyt. Muuta selitystä en keksi.
Entä jos kaksi muuta osakasta eivät olekaan virallisesti luopuneet osuuksistaan? Eikö luopumisista pitäisi tulla muille pesän osakkaille kirjalliset todisteet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos luopuja luopuu osuudestaan vasta perunkirjoituksen jälkeen, kirjoitetaanko siinä tapauksessa uusi perukirja vai mikä asiakirja määrittelee uudelleenjaot?
Luopua pitää perunkirjoitusvaiheessa. Luulisin että myöhemmin on suhteellisen hankalaa ilmoittaa perinnöstä kieltäytyminen. Vaatinee oikeuskäsittelyn. Mutta jakaa saa miten vaan, ei ole pakko ottaa mitään vastaan jos jollekulle toiselle kelpaa kunhan maksaa perintöverot perukirjan arvoista. Miksi ihmeessä perijä päättäisi myöhemmässä vaiheessa luopuvansa perinnöstä?
Osuudestaan voi luopua perukirjoituksessa tai sen jälkeen, kunhan ei mitenkään osallistu omaisuuden jakoon eikä ota mitään vastaan. Mutta miten asiapaperitse luopuminen hoidetaan, sitä ihmettelen vastausta täältä saamatta.
Vastaus tulee tässä: Kirjoitetaan paperille "En ota vastaan NN:n perintö enkä ole ryhtynyt siihen, päiväys, omakätinen allekirjoitus ja todistajat". Tämä toimitetaan kuolinpesän hoitajalle ja verottajalle.
Jakaako kuolinpesän hoitaja ilman dokumentteja sitten luovutetun osan muiden jakajien kesken?
Ei jaa yhtään mitään vaan jakamisesta sovitaan erikseen. Vähänkään riitaisen pesän jakaa ulkopuolinen pesänjakaja, mutta sovinnossa jaettavastakin jakokirja tehdään yleensä juristien kanssa.
Täytyy myös ottaa huomioon se, että luopuneen osuus menee edelleen ikään kuin hän itse olisi kuollut, eli rintaperillisille, jos sellaisia on.
Pesä ei ole ollut riitaisa, kaksi osakasta luopui perintöosuuksistaan, perunkirjoituksen jälkeen perukirjoihin ei tehty merkintöjä luopumisista, eikä jakokirjaa tehty. Perintö on silti jaettu. Miten tämä voi olla mahdollista?
Montako osakasta pesässä oli näiden luopuneiden lisäksi? Missä vaiheessa luopujat ilmoittivat luopuvansa perinnöstä? Koska perintö on jaettu (hiljattain vai monta kymmentä vuotta sitten)?
Luopumiset tapahtuivat perunkirjoituksen jälkeen 2000-luvulla. Pesän osakkaat eivät saaneet mitään asiakirjoja luopumisista. Pesänhoitaja oli yksi osakkaista, joka otti perintöosuutensa vastaan.
Aika outoa, jos luopumista ei ole merkitty perukirjaan eikä jakokirjaa ole tehty. Yleensä pankki ei anna rahoja yhdelle osakkaalle tai yksi osakas pysty siirtämään omaisuutta nimiinsä ilman päteviä papereita. Oletan, että tässä perinnön saaja on toimittanut pankille tai muulle taholle alkuperäisen perukirjan ja kahden muun osakkaan kirjalliset ilmoitukset perinnöstä luopumisesta ja että tämä on sitten riittänyt. Muuta selitystä en keksi.
Entä jos kaksi muuta osakasta eivät olekaan virallisesti luopuneet osuuksistaan? Eikö luopumisista pitäisi tulla muille pesän osakkaille kirjalliset todisteet?
Kavallus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pesän saa jakaa miten pesä keskenään sopii. Jos osakas a) saa kiinteistön ja osakkaat b) ja c) eivät ota mitään tai ottavat yhden euron kolikon kumpainenkin mutta maksavat perintöveronsa verottajan laskun mukaan, kaikki on ok. Mutta eivät he ole silloin perinnöstä luopuneet vaan on tehty sopimusjako.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä viisastuneena kannattaisi kaikkien avioparien, iästä riippumatta, tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti, niin vältyttäisiin näiltä hankalinta tilanteilta kunnes perintölaki uudistetaan muiden EU-maiden tasolle.
Muiden EU- maiden tasolle? Mitähän tämä tarkoittaa? EU-maissa on hyvin erilaisia perintölakeja. Britanniassa voi testamentata omaisuutensa kenelle tahansa, lapsilla ei ole automaattista perintäoikeutta. Ranskassa on sellainen kummallisuus että perintö hajautetaan pieniin osiin ja kukaan ei peri mittavaa osuutta perinnöstä. (Näin olen kuullut mutta en ole tarkistanut.) Joka valtiolla on omanlaisensa lainsäädäntö perimisestä. Ja täällä mainittiin kun Ruotsi (joka tosin ei ole EU-maa) mutta taas erilainen perintölaki, lapset perivät vasta molempien vanhempien kuoltua. Että mikähän on se EU-maiden taso?
Olen pahoillani mutta Ruotsi on kylläkin EU-maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomessa leski ei peri ilman testamenttia? Otin vähän selvää ja pian muuttuu, koska työryhmä on jo tehnyt muutosehdotuksen perintökaareen.
Tuskin lakiehdotus menee läpi, sillä en tiedä ainuttakaan maata, missä leski perisi, jos vainajalla rintaperillisiä.
Ja vaikka olisi testamentti, rintaperilliset menevät sen ohi.Tiedätkö sinä, missä maassa leski perisi?
Ainakin Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa leski perii, jos ei ole tehty testamenttia lasten hyväksi.
Samoin Iso-Britanniassa leski perii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä viisastuneena kannattaisi kaikkien avioparien, iästä riippumatta, tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti, niin vältyttäisiin näiltä hankalinta tilanteilta kunnes perintölaki uudistetaan muiden EU-maiden tasolle.
Muiden EU- maiden tasolle? Mitähän tämä tarkoittaa? EU-maissa on hyvin erilaisia perintölakeja. Britanniassa voi testamentata omaisuutensa kenelle tahansa, lapsilla ei ole automaattista perintäoikeutta. Ranskassa on sellainen kummallisuus että perintö hajautetaan pieniin osiin ja kukaan ei peri mittavaa osuutta perinnöstä. (Näin olen kuullut mutta en ole tarkistanut.) Joka valtiolla on omanlaisensa lainsäädäntö perimisestä. Ja täällä mainittiin kun Ruotsi (joka tosin ei ole EU-maa) mutta taas erilainen perintölaki, lapset perivät vasta molempien vanhempien kuoltua. Että mikähän on se EU-maiden taso?
Olen pahoillani mutta Ruotsi on kylläkin EU-maa.
Anteeksi virheeni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pesän saa jakaa miten pesä keskenään sopii. Jos osakas a) saa kiinteistön ja osakkaat b) ja c) eivät ota mitään tai ottavat yhden euron kolikon kumpainenkin mutta maksavat perintöveronsa verottajan laskun mukaan, kaikki on ok. Mutta eivät he ole silloin perinnöstä luopuneet vaan on tehty sopimusjako.
Sopimusjaostakin on tehtävä jakokirja. Tehdäänkö jakokirja ennen perinnön jakoa vai jälkeen?
Espanjassa lapset menee lesken edelle. Leski saattaa myös joutua maksamaan isojakin summia puolisonsa lapsille, jos on rikkaampi.
Ja yllätyksenä tulee monelle, että jos perimisasiat eivät määräydy kansalaisuuden mukaan, vaan sen hetkisen asuinpaikan mukaan. Jos on puolet vuodesta vaikka Espanjassa, saattaa perintö mennä Espanjan lakien mukaan eikä Suomen. Ja se koskee kaikkea omaisuutta, myös vaikka Suomessa sijaitsevaa asuntoa tai mökkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot isällesi, että kun ajattelit itse häntä ja olit äitisi kuoleman jälkeen vaatimatta lakiosaasi, jotta isäsi voi elää normaalisti elämääsi - niin hän on velvollinen ajattelemaan Sinua ja lopettamaan tavaroiden luovuttelut.
Jos ehtii maksaa jo perintöverot niin kuin ap teki, mitä tapahtuu, jos isän kuollessa omaisuutta ei enää olekaan juuri mitään jätettäväksi? Outoa on kyllä tuo isän käytös, kun ei hän hautaansa mukaan saa tuota omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ehtii maksaa jo perintöverot niin kuin ap teki, mitä tapahtuu, jos isän kuollessa omaisuutta ei enää olekaan juuri mitään jätettäväksi? Outoa on kyllä tuo isän käytös, kun ei hän hautaansa mukaan saa tuota omaisuutta.
Eihän siinä mitään silloin tapahdu, rahat vaan meni Kankkulan kaivoon. Siksi AP:n kannattaisi ehdottomasti rohjeta vaatia jakoa. Alun alkaenkin niin olisi pitänyt toimia, mutta nyt viimeistään. Kyllä isälle voi silti antaa autoa käyttöön ja mitä kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Jos ehtii maksaa jo perintöverot niin kuin ap teki, mitä tapahtuu, jos isän kuollessa omaisuutta ei enää olekaan juuri mitään jätettäväksi? Outoa on kyllä tuo isän käytös, kun ei hän hautaansa mukaan saa tuota omaisuutta.
Isä on kavaltanut lapsensa omaisuuden, eikä ap voi tehdä mitään isänsä kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.
Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.
Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.
Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.
Tässä on kuvattuna tilanteemme hyvin. Isän mielestä tilanne on epäreilu. Hänen ja äidin kovalla työllä ja älyttömällä pihistelyllä keräämä omaisuus on valumassa tyttärelle. Eläkepäivien suojaksi ajatellut sijoitusasunnot ovatkin nyt yhtäkkiä kuolinpesän omaisuutta (esim. verokirjeissä kirjeissä oleva teksti "N.N.:n kuolinpesä" on isän mielestä todella outo.
En usko, että isä tekee asioita ilkeyttään (no, en olisi uskonut montaa muutakaan asiaa hänestä), vaan ei vaan ymmärrä tätä tilannetta.
Olen yrittänyt olla hienotunteinen. Siksi en heti kysellyt omaisuuden perään, kun isä kirjaimellisesti itki, että miten hänen tässä käy. Hieman loukkaannuinkin, kun ajattelin,miten isä ikinä voisi pelätä, että minä veisin hänen eläessään hänen mökkinsä, autonsa tai keinutuolinsa. Ehkä ajattelin, että isä jossain vaiheessa tarjoaisi itse tavaroita minulle tai lapsilleni. Ei ole tarjonnut, vaikka ollaan pehmeästi pyydetty ("Tarviitkohan sä näitä mummon vanhoja piirakkapulikoita? ".
Nyt tässä puntaroin nostanko asian esille vai yritänkö säilyttää jonkinlaiset välit. Isän uusi naisystävä tuntuu olevan ihan järkevä. Saattaa tästäkin asiasta jutella isän kanssa. On nimittäin tuonut jo muitakin kivoja muutoksia (esim. "pakottanut" Vaarin lastemme synttäreille ja ostanut mehua lapsille kyläilyilyjen ajaksi). Äidin kuolemasta siis on jo vuosia.
Ap
Mistäs tiedät, onko isäsi mennyt tai menossa naimisiin uuden naisystävänsä kanssa ja omaisuutta on menossa siihen suuntaan ensisijaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.
Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.
Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.
Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.
Tässä on kuvattuna tilanteemme hyvin. Isän mielestä tilanne on epäreilu. Hänen ja äidin kovalla työllä ja älyttömällä pihistelyllä keräämä omaisuus on valumassa tyttärelle. Eläkepäivien suojaksi ajatellut sijoitusasunnot ovatkin nyt yhtäkkiä kuolinpesän omaisuutta (esim. verokirjeissä kirjeissä oleva teksti "N.N.:n kuolinpesä" on isän mielestä todella outo.
En usko, että isä tekee asioita ilkeyttään (no, en olisi uskonut montaa muutakaan asiaa hänestä), vaan ei vaan ymmärrä tätä tilannetta.
Olen yrittänyt olla hienotunteinen. Siksi en heti kysellyt omaisuuden perään, kun isä kirjaimellisesti itki, että miten hänen tässä käy. Hieman loukkaannuinkin, kun ajattelin,miten isä ikinä voisi pelätä, että minä veisin hänen eläessään hänen mökkinsä, autonsa tai keinutuolinsa. Ehkä ajattelin, että isä jossain vaiheessa tarjoaisi itse tavaroita minulle tai lapsilleni. Ei ole tarjonnut, vaikka ollaan pehmeästi pyydetty ("Tarviitkohan sä näitä mummon vanhoja piirakkapulikoita? ".
Nyt tässä puntaroin nostanko asian esille vai yritänkö säilyttää jonkinlaiset välit. Isän uusi naisystävä tuntuu olevan ihan järkevä. Saattaa tästäkin asiasta jutella isän kanssa. On nimittäin tuonut jo muitakin kivoja muutoksia (esim. "pakottanut" Vaarin lastemme synttäreille ja ostanut mehua lapsille kyläilyilyjen ajaksi). Äidin kuolemasta siis on jo vuosia.
Ap
Mistäs tiedät, onko isäsi mennyt tai menossa naimisiin uuden naisystävänsä kanssa ja omaisuutta on menossa siihen suuntaan ensisijaisesti?
Siksi jakoa pitääkin vaatia heti. Isä tuhlatkoon oman omaisuutensa, mutta äidin omaisuus kuuluu tyttärelle.
En tajua palstalla avautumisen ideaa. Vaadit pesänjakoa ja asia on sillä siisti.
Vierailija kirjoitti:
En tajua palstalla avautumisen ideaa. Vaadit pesänjakoa ja asia on sillä siisti.
Minä tajuan avautumisen. Kaikissa perintötapauksissa kaikki osapuolet eivät tunne perintölakia, eikä yhteisymmärrys suju.
Alue: Aihe vapaa
Luopumiset tapahtuivat perunkirjoituksen jälkeen 2000-luvulla. Pesän osakkaat eivät saaneet mitään asiakirjoja luopumisista. Pesänhoitaja oli yksi osakkaista, joka otti perintöosuutensa vastaan.