Lastentarhaopettajiksi ei enää haluta opiskella

Trendihän on ylipäätään nyt tässä vihreiden nuorten maailmassa että lapset ovat se pahin mahdollinen päästö. Nyt keskitytään pelastamaan maailmaa ja ei enää tehdä lapsia. ÖÖÖÖ. Monessako lehtijutussa olemme saaneet lukea nuorista naisista jotka ylpeinä kertovat miten he eivät halua tehdä lapsia tähän maailmaan. He vain keskittyvät ekologisiin arvoihin..ja noh ehkä bilettämiseen.

Miten olisi surkea palkka? Alan olematon arvostus?

Oikein hyvin ymmärrän.

Kun aikoinaan itse aloitin lastentarhanopettajan työn yli 30 v sitten, niin silloin vielä myös sain tehdä sitä työtä mitä olin opiskellut ja ajatellut tekeväni. Eli lasten kanssa toimimista ja siitä toiminnasta vastaamista.

Sitten tulivat ensin vuodet jolloin lastentarhanopettajien määrään vähennettiin ja alkoi henkinen taisto siitä kuka sai tehdä mitäkin ja kuka vastaa mistäkin. Meni sekavaksi.

Nykyään opettajan työ on lähinnä jatkuvien kirjallisten suunnitelmien koneelle kirjaamista, palavereissa turhaantumista ja ryhmässä räpeltämistä ylisuurten ja levottomien ryhmien kanssa. En enää koe voivani tehdä sitä työtä mitä alunperin tulin tekemään.

En ihmettele ollenkaan että opettajat kaikkoavat alalta.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi surkea palkka? Alan olematon arvostus?

Miten olisi yleinen tyytymättömyys ja arvojen muuttuminen koviksi ja itsekkäiksi.

Ei Suomessa ole mahdollista opiskella lastentarhanopettajaksi, koska mitään sellaista ammattia kuin lastentarhanopettaja ei ole olemassa. Jossain ulkomailla ehkä on lastentarhoja ja siten myös lastentarhanopettajia?

Varhaiskasvatuksen koulutusohjelmia Suomesta kyllä löytyy ja ne pätevöittävät toimimaan varhaiskasvatuksen opettajana eri varhaiskasvatustoimipisteissä.

Tämän päivän lapset on kyllä aika hirveitä. Ei käytöstapoja, ei velvollisuuksia vaan pelkkiä oikeuksia. Ei saa vaatia, mitään koska on se tämä ja tuo diagnoosi ja "Ei meidän pirkko-timppelin tarvitse". Eivät osaa juosta, eivät osaa pukea itseään. Leikit ei onnistu, kun ei osata tehdä mitään muuta kun puhelinta näpyttää ihan vauvasta asti. Pallon potkaiseminen on huisin hankalaa! Samoin sen heittäminen ja kiinniottaminen. Ihan lasten perusjuttuja ei isiliinit ja äitiliinit ole ohjanneet oppimaan mitään perustaitoja. Hyvä kun pysyvät kakarat pystyssä nurmikolla. kun aina työnnetään rattaissa tai on kävellyt kkänsä vain asvaltilla ja betonilla.

Millä tunteenpalolla näitä pitäisi hoitaa?

Ymmärrän hyvin, en itsekään tekisi korkeakoulutettuna sellaista työtä sellaisella palkalla.

Yllätys? Nykykakarat on ihan hirveitä. Kiitos vanhempien kasvattamatta jättäminen.

En ymmärrä, miksei näiden palkkaa voisi nostaa vaikka 300 e? Surkea liitto heillä!

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole mahdollista opiskella lastentarhanopettajaksi, koska mitään sellaista ammattia kuin lastentarhanopettaja ei ole olemassa. Jossain ulkomailla ehkä on lastentarhoja ja siten myös lastentarhanopettajia?

Varhaiskasvatuksen koulutusohjelmia Suomesta kyllä löytyy ja ne pätevöittävät toimimaan varhaiskasvatuksen opettajana eri varhaiskasvatustoimipisteissä.

Joo näin on, uusi nimike on kuitenkin vielä niin tuore että sitä käyttävät lähinnä vain alalla työskentelevät.

Mikähän sun oma asiantuntemuksesi on varhaiskasvatuksesta? Olet itse vanhempi? Perheenne on päiväkodin asiakas? Sulla on kummilapsi ja sen mummi on kertonut kaikenlaista?

Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja uskoisin, että suurin syy, miksei opettajuus vetoa, on alan surkea arvostus. Jos lukee lehtiä yhtään, on vaikea välttyä kuulemasta, millaisessa jamassa varhaiskasvatus on: sijaisia ei saa, lapsiryhmät ovat jatkuvasti ylisuuria, henkilökunta riittämätöntä ja epäpätevää, stressi kova, palkkakehitys laahaa jäljessä ja jatkuvasti törmää sinun kaltaisiisi nokkeliin tietäjiin.

Mä olen ollut yli kymmenen vuotta alalla ja olen aivan tajuttoman väsynyt tähän loputtomaan mussutukseen ylikouluttautuneisuudesta. Varhaiskasvatus on vaativaa työtä, joka vaatii paljon alan erikoisosaamista ja -asiantuntijuutta. Se ei sinällään poikkea monesta muusta alasta, joilla vaatimukset työn suhteen ovat kasvaneet menneistä vuosikymmenistä, vaan kyseessä on laajempi kehitys ja kulkusuunta. Silti tuntuu, että juuri varhaiskasvatus on usein ihmisten hampaissa, ehkä juuri siksi, että moni, jolla on omia lapsia tai jotain muuta kokemusta lapsista, kuvittelee, että varhaiskasvatus päiväkotiryhmissä on rinnastettavissa siihen. Ei ole.

Päiväkodissa työskennellään kunnianhimoisin ja lakisääteisesti velvoitetuin tavoittein niukoilla resursseilla ja jatkuvassa epävarmuudessa. Työssä oppii (on pakko oppia) sietämään epävarmuutta, mutta se on myös hyvin kuormittavaa. Ryhmissä voi olla toistakymmentä lasta, joista jokaista olisi kyettävä päivän aikana huomioimaan, olemaan aidosti läsnä (tämä on melkeinpä raskain osuus, kuten jokainen ihmissuhdetyötä tekevä tietää), toimimaan tasapuolisesti, eettisesti, pedagogisesti perustellusti ja samalla pitää yllä yhteistyötä vanhempiin ja tiimin/talon muihin jäseniin.

Työn ydinalue, varhaispedagogiikka, edellyttää laajaa teoreettista ja käytännön tietämystä lapsista, heidän kehityksestään, kasvustaan, työn takana vaikuttavista arvoista ja asenteista, erilaisista oppimisen teorioista, sisältöalueista ja menetelmistä, vuorovaikutuksen tavoista ja tyyleistä, psykologian ja käyttäytymisen pulmien tuntemista, hyviä suullisia ja kirjallisia viestintätaitoja. Moni kysyy, eikö vähempi riittäisi. Vastaus on mielestäni kyllä, mutta silloin on laskettava rimaa sen suhteen, mitä päivähoidolta odotetaan.

On outo ajatus, että kun meillä on jo kallis päivähoitojärjestelmä, miksi osa väestöstä tuntuu odottavan siltä pelkkää lapsiparkkitoimintaa? Päiväkodeissa on ollut (ja on edelleen, riippuen paikasta) laadukasta päivähoitoa, jossa lapset oppivat monipuolisia tietoja ja taitoja, mutta tämä ei toteudu kaikkialla. Kerrotko siis minulle ja avaat hieman, mitä sinusta päivähoidon kuuluisi olla? Olen aidosti kiinnostunut, sillä usein tulee tunne, etteivät ajatukset siitä koulutusta väheksyvien kesken joko kohtaa tai sitten puhumme samoista asioista eri termein. Mitä siis kuuluu lapsen hyvään päivään päiväkodissa? Saa olla ihan konkreettisellakin tasolla. Vastaan mielelläni takaisin, mitä sellaisten asioiden toteuttaminen käytännössä vaatii tai tarkoittaa.

Sen verran on ollut keskustelua huonosta palkasta ja alimitoituksen aiheuttamista hirveistä työoloista, että en kyllä lähtisi korkeakoulututkintoa suorittamaan. Fiksumpaa lähteä opiskelemaan insinööriksi.

Subjektiivien päivähoitooikeus aivopesi ihmiset ajattelemaan että on jotenkin lapsen kehitykselle parempaa viedä se mahdollisimman varhain ja mahdollisimman pitkiksi päiviksi yhteiskunnan koulutettavaksi. Tämä myös opetti kotona oleville vanhemmille että on aivan ok viettää päivät kahviloissa ja toreilla sekä toisten mammojen kanssa vauvapalstoilla sillä aikaa kun kersat hoitaa yhteiskunta.

Maahanmuuttajavanhemmat taas oppivat pitämään itsestäänselvyytenä että tämä yhteiskunta päivähoitaa heidän lukemattomat jälkikasvunssa aamusta iltaan. Tarvitsee vain järjestää yöksi nukkumamatto.

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän lapset on kyllä aika hirveitä. Ei käytöstapoja, ei velvollisuuksia vaan pelkkiä oikeuksia. Ei saa vaatia, mitään koska on se tämä ja tuo diagnoosi ja "Ei meidän pirkko-timppelin tarvitse". Eivät osaa juosta, eivät osaa pukea itseään. Leikit ei onnistu, kun ei osata tehdä mitään muuta kun puhelinta näpyttää ihan vauvasta asti. Pallon potkaiseminen on huisin hankalaa! Samoin sen heittäminen ja kiinniottaminen. Ihan lasten perusjuttuja ei isiliinit ja äitiliinit ole ohjanneet oppimaan mitään perustaitoja. Hyvä kun pysyvät kakarat pystyssä nurmikolla. kun aina työnnetään rattaissa tai on kävellyt kkänsä vain asvaltilla ja betonilla.

Millä tunteenpalolla näitä pitäisi hoitaa?

Plus että niihin ei saa henkilökunta edes käytännössä koskea jos ne ovat kurittomia. Jos esim. haluat siirtää lattialla ympyrää juoksevan lapsen väkisin penkille istumaan jota se ei häiritsisi aamupiiriä, niin joudut tämän törkeästi lasten oikeuksia loukkaavan toimenpiteen vuoksi täyttämään fyysisen rajoittamisen lomakkeen joka hyväksytetään johtajalla ja arkistoidaan kunnanvirastoon 15 vuodeksi.

Tämän päivän lapsi tietää, että sillä on diplomaattinen koskemattomuus ja niinpä mitään pidäkkeitä sekoilulle ei juuri ole.

Kaikesta on tullut liian monimutkaista, aikataulutettua jne; niin vanhusten- kuin lastenhoidostakin. En lähtisi kummallekkaan alalle jos olisin nuori. 

Minä en ainakaan vanhempana kaipaa mitään yliopistokoulutusta lapseni hoitajalta. Riittää että hoitava aikuinen on turvallinen, innostunut työstään ja osaa toimia lasten kanssa. Sitä ei mielestäni opita missään yliopsitossa vaan se osin luontaista lahjakkuutta ja osin käytännössä opittua.

Kyllä koulutus saa olla alalle mutta jotenkin vaan tuntuu että nykyisessä keskustelussa on enemmän kysymys toissijaiista asioista.

"On ehkä palattava maan pinnalle ja alettava rakentaa jälleen hyvää ja maan päällä pysyvää perusturvallista päivähoitoa." Ei ole olemassa enää päivähoitoa,se on kaikki varhaiskasvatusta!

Vierailija kirjoitti:

Mikähän sun oma asiantuntemuksesi on varhaiskasvatuksesta? Olet itse vanhempi? Perheenne on päiväkodin asiakas? Sulla on kummilapsi ja sen mummi on kertonut kaikenlaista?

Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja uskoisin, että suurin syy, miksei opettajuus vetoa, on alan surkea arvostus. Jos lukee lehtiä yhtään, on vaikea välttyä kuulemasta, millaisessa jamassa varhaiskasvatus on: sijaisia ei saa, lapsiryhmät ovat jatkuvasti ylisuuria, henkilökunta riittämätöntä ja epäpätevää, stressi kova, palkkakehitys laahaa jäljessä ja jatkuvasti törmää sinun kaltaisiisi nokkeliin tietäjiin.

Mä olen ollut yli kymmenen vuotta alalla ja olen aivan tajuttoman väsynyt tähän loputtomaan mussutukseen ylikouluttautuneisuudesta. Varhaiskasvatus on vaativaa työtä, joka vaatii paljon alan erikoisosaamista ja -asiantuntijuutta. Se ei sinällään poikkea monesta muusta alasta, joilla vaatimukset työn suhteen ovat kasvaneet menneistä vuosikymmenistä, vaan kyseessä on laajempi kehitys ja kulkusuunta. Silti tuntuu, että juuri varhaiskasvatus on usein ihmisten hampaissa, ehkä juuri siksi, että moni, jolla on omia lapsia tai jotain muuta kokemusta lapsista, kuvittelee, että varhaiskasvatus päiväkotiryhmissä on rinnastettavissa siihen. Ei ole.

Päiväkodissa työskennellään kunnianhimoisin ja lakisääteisesti velvoitetuin tavoittein niukoilla resursseilla ja jatkuvassa epävarmuudessa. Työssä oppii (on pakko oppia) sietämään epävarmuutta, mutta se on myös hyvin kuormittavaa. Ryhmissä voi olla toistakymmentä lasta, joista jokaista olisi kyettävä päivän aikana huomioimaan, olemaan aidosti läsnä (tämä on melkeinpä raskain osuus, kuten jokainen ihmissuhdetyötä tekevä tietää), toimimaan tasapuolisesti, eettisesti, pedagogisesti perustellusti ja samalla pitää yllä yhteistyötä vanhempiin ja tiimin/talon muihin jäseniin.

Työn ydinalue, varhaispedagogiikka, edellyttää laajaa teoreettista ja käytännön tietämystä lapsista, heidän kehityksestään, kasvustaan, työn takana vaikuttavista arvoista ja asenteista, erilaisista oppimisen teorioista, sisältöalueista ja menetelmistä, vuorovaikutuksen tavoista ja tyyleistä, psykologian ja käyttäytymisen pulmien tuntemista, hyviä suullisia ja kirjallisia viestintätaitoja. Moni kysyy, eikö vähempi riittäisi. Vastaus on mielestäni kyllä, mutta silloin on laskettava rimaa sen suhteen, mitä päivähoidolta odotetaan.

On outo ajatus, että kun meillä on jo kallis päivähoitojärjestelmä, miksi osa väestöstä tuntuu odottavan siltä pelkkää lapsiparkkitoimintaa? Päiväkodeissa on ollut (ja on edelleen, riippuen paikasta) laadukasta päivähoitoa, jossa lapset oppivat monipuolisia tietoja ja taitoja, mutta tämä ei toteudu kaikkialla. Kerrotko siis minulle ja avaat hieman, mitä sinusta päivähoidon kuuluisi olla? Olen aidosti kiinnostunut, sillä usein tulee tunne, etteivät ajatukset siitä koulutusta väheksyvien kesken joko kohtaa tai sitten puhumme samoista asioista eri termein. Mitä siis kuuluu lapsen hyvään päivään päiväkodissa? Saa olla ihan konkreettisellakin tasolla. Vastaan mielelläni takaisin, mitä sellaisten asioiden toteuttaminen käytännössä vaatii tai tarkoittaa.

Käytännössä perhepäivähoito on useimmille lapsille oikein hyvä hoitopaikka vaikka perhepäivähoitaja ei välttämättä osaakaan perustella jokaista tekemäänsä liikettä hienoin pedagogisin termein kuten yliopistokoulutettu osaa. Perhepäivähoidossa saa hoitajalta huomiota, pienen ja rauhallisen ympäristön sekä monipuolisia virikkeitä. Se on se mitä normaali lapsi tarvitsee, eikä mitään loputtoman pitkiä kirjallisia suunnitelmia ja raportteja.

Minusta voitaisiin aivan hyvin tehdä päätös, että ainakin alle 5-vuotiaiden pääasiallinen hoitopaikka olisi perhepäivähoidossa ja päiväkodit olisivat enemmän poikkeustapauksia varten. Tämä ratkaisisi alan työvoimapulan ja koulutusongelmat sekä useimmat muutkin ongelmat, kuten vaikka sen, että isoissa päiväkotiryhmissä levottomien ja kurittomien lasten kanssa toimiminen muistuttaa lähinnä karjapaimenen työtä.

opepop kirjoitti:

"On ehkä palattava maan pinnalle ja alettava rakentaa jälleen hyvää ja maan päällä pysyvää perusturvallista päivähoitoa." Ei ole olemassa enää päivähoitoa,se on kaikki varhaiskasvatusta!

No ainakin päivähoitohakemus on edelleen päivähoitohakemus eikä mikään varhaiskasvatushakemus.

Laitan tähän vielä listan, mitä minun mielestäni on sellainen perustaso ja keskiarvo päivähoidossa ja varhaiskasvatuksessa, johon kaikkialla pääsääntöisesti tulisi yltää:

-jokainen lapsi ehditään päivän aikana huomioimaan yksilöllisesti (tervehditään, jutellaan, annetaan aikaa hitaammille tai ujoille, kehutaan epävarmoja, palkitaan ponnisteluista/onnistumisista, kysytään mielipidettä, annetaan mahdollisuuksia vaikuttaa, tuetaan ja kannustetaan lapselle vaikeissa asioissa)

-mahdollisuus oppia joka päivä jotain uutta (tämä voi olla mitä vain kengännauhojen solmimisesta kaveritaitoihin, paperilennokin taitteluun tai kuperkeikan tekemiseen)

-mahdollisuus keskeytymättömään leikkiin ja kavereiden kanssa olemiseen sekä ystävyyssuhteiden syntyyn, rakentamiseen ja ylläpitoon

-joka päivä monipuolista ohjattua, pedagogista toimintaa, esim. musiikkia, taidetta, liikuntaa, satuja, pelejä, leikkejä, ryhmä- ja yksilötoimintaa (pedagoginen toiminta tarkoittaa suomeksi suunniteltua, tarkoituksenmukaisten tavoitteiden mukaista toimintaa, jota myös arvioidaan ja kehitetään edelleen)

-turvallinen arki, jossa on tuttuja lapsia sekä aikuisia, tuttu ympäristö ja selkeä päivärytmi, selkeät säännöt ja rajat, lapsia kohdellaan lämpimästi, tasapuolisesti, kunnioittavasti ja oikeudenmukaisesti, päiväkodissa noudatetaan määräyksiä ja säädöksiä sekä ollaan avoimia toiminnan suhteen

-hyvä yhteistyö vanhempiin, eli heidän kohtaamiseensa on aikaa ja kiinnostusta, lapsen päivästä kerrotaan myös yksityiskohtaisesti, jos vanhemmat niin toivovat, vaikeatkin asiat uskalletaan ottaa esiin puolin ja toisin rakentavasti ja asiallisesti, molemminpuolinen luottamus, kunnioitus ja oman kasvattajuuden erikoisosaamisen ymmärrys (vanhempi tuntee lapsensa aina parhaiten, mutta päiväkodin kasvattaja näkee lapsesta usein eri puolia kuin kotona, molemmista näkökulmista on hyötyä) sekä vanhempien tukeminen tarvittaessa (esim. lapsen vaikeassa uhmaiässä sovitaan yhteisistä rajoista tai tavoitteista, joustetaan kun vanhempi uupuu tms. annetaan tilaa kaikille tunteille, toki ammatillisuuden, eettisyyden ja rakentavan aikuisuuden rajoissa)