Miten saisi vänkäämisen lapsen kanssa vähenemään?

Oikeasti, mitä Supernannyssa seuraa, jos ei lapset tee, kuten sanotaan? Olen nähnyt vaan saman kaavan, että lapsi raivoaa ja hänen kanssaan istutaan jossain matolla.

Sitten seuraavassa kohtauksessa lapset käyttäytyy kuin enkelit.

Joo, olen välillä istunut raivoava lapsi sylissä. Mutta ei hän silti seuraavana aamuna älä toimia kuin supernannylapset.

Hmm, meillä on tosin taapero, mutta ruokapöydässä on alettu osoittaa mieltä ja p*rseillään välillä. heitellään lusikkaa ja ruokaa pitkin seiniä. Ensin varoitetaan, selitetään mitä ei saa tehdä ja miksi, ja kerrotaan että jos vielä tekee asian x niin joutuu lähtemään pöydästä. Noh, jos vielä hölmöillään niin lapsi nostetaan samantien pois ja saa sitten rääkyä vaikka keuhkonsa ulos mutta mieletöntä apinointia ei pöydässä suvaita. Olkoot sitten nälässä seuraavaan ruokaan asti, jos rupeaisi menemään perille että ollaan nätisti jos aiotaan syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari jaksoa supernannyä, niin hoksaat itse, missä mennään vikasuuntaan

No en ole kyllä sen perusteella hoksannut. Meillä on ne säännöt jo. Niistä säännöistä pidetään kiinni. Silti lapsi lauttaa vastaan.

Siinä Supernannyssa ensin selitetään ne säännöt. Lapsi reuhoaa pari kertaa vastaan. Sitten kaikki sujuu auvoisasti. Mutta ei se niin oikeasti mene kuin tvssä.

Joo säännöt on monessakin paikassa. Mutta ei säännöillä ole paljon arvoa jos niiden rikkomisesta ei seuraa mitään kouriintuntuvaa.

No mitä siinä Supernannyssa seuraa? Meillä lapsi ei vielä pelaa kuin lautapelejä eikä pahemmin välitä telkkarista. Eli ruutuaikaa ei voi vähentää.

Enkä näe järkevänä kyllä uhkausta, että jos et nyt pese käsiä, niin äiti ei pelaa sun kanssa muistipeliä viikkoon.

Olisikohan vaikka niin, että lapsi ei tule likaisilla käsillä syömään? Että sitten hän odottaa ja katsoo kun muut syövät, mutta pöytään ei ole mitään asiaa. Ja muuta ihan yhtä konkreettista. Lasta kirpaisee eniten pienet jutut heti, ei mitkään joskus ehkä tulevat jutut. Helppoa.

Lapsi on aika vähäruokaista tyyppiä. Ei häntä hetkauta, jos ateria jää välistä, koska ei välittäisi muutenkaan syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta itse se vänkääminen ja ala keskustelemaan, olet aikuinen. En ole koskaan ymmärtänyt miksi aikuiset eivät osaa puhua lasten kanssa tai lapsille, kommunikointi on joillain lähinnä huutoa, käskytystä, kinaamista yms. mistä tulee kaikille paha mieli.

Joo, tiedän että se ei aina toimi mutta vänkääminen ei toimi koskaan! Auktoriteetin saat vai aikuismaisella käytöksellä ja molemminpuolisella kunnioituksella.

Minähän keskustelen. Selitän, perustelen, yritän johdatella itse ymmärtämään, miksi kädet pitää pestä, kun tullaan ulkoa sisälle. Ei vaikutusta.

Voi veljet... Tätä se on kun lapset tekevät lapsia. Sutta tulee ja metsään mennään.

Ajattele kakara koiraksi. Alatko vänkäämään koiran kanssa saako se kusta lattioille? No et. Koira ei kyse lattioille, vaan menee ulos. Alatko neuvottelemaan ja keskustelemaan koiran kanssa siitä pitääkö sen syödä matolääke? No ei, koira syö matolääkkeen ja sillä selvä. Menikö jakeluun?

Ihan sama lapsellakin, oli lapsi sitten taapero tai teini. Lapsi hyppii tärkeissä asioissa juuri niin kuin sinä käsket ja vähemmän tärkeissä voidaan neuvotella.

Olen yrittänyt myös tuota. Että pyydän kerran, käsken toisen ja sitten vaan toteutetaan se käsienpesu. Lopputulos on se, että lapsi alkaa raivota. Välillä aika silmittömästi. Raivoaa, vaikka olisin kuinka rauhallinen ja tyyni.

Ja juurihan tässä aiemmat totesi, että lapsen käskyttäminen ei ole kunnioittavaa.

No sitten lapsi raivoaa, mutta ei hän sillä raivoamalla saa tahtoaan läpi silti. Olet lähellä, mutta et osallistu raivoamiseen ollenkaan. Juttelet sitten kun lapsi on rauhallinen ja et jousta silloinkaan. Lapsi kokeilee rajojaan vain ja sinä ne rajat joudut valitettavasti vanhempana määrittelemään. Sinä olet se kasvattaja ja et voi sysätä vastuutasi muille.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, meillä on tosin taapero, mutta ruokapöydässä on alettu osoittaa mieltä ja p*rseillään välillä. heitellään lusikkaa ja ruokaa pitkin seiniä. Ensin varoitetaan, selitetään mitä ei saa tehdä ja miksi, ja kerrotaan että jos vielä tekee asian x niin joutuu lähtemään pöydästä. Noh, jos vielä hölmöillään niin lapsi nostetaan samantien pois ja saa sitten rääkyä vaikka keuhkonsa ulos mutta mieletöntä apinointia ei pöydässä suvaita. Olkoot sitten nälässä seuraavaan ruokaan asti, jos rupeaisi menemään perille että ollaan nätisti jos aiotaan syödä.

Minäkin tein noin, kun lapsi taaperona heitti ruokalautasta kuin frisbeetä. Lapsi oli vaan, että jee, ei tarvi syödä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari jaksoa supernannyä, niin hoksaat itse, missä mennään vikasuuntaan

No en ole kyllä sen perusteella hoksannut. Meillä on ne säännöt jo. Niistä säännöistä pidetään kiinni. Silti lapsi lauttaa vastaan.

Siinä Supernannyssa ensin selitetään ne säännöt. Lapsi reuhoaa pari kertaa vastaan. Sitten kaikki sujuu auvoisasti. Mutta ei se niin oikeasti mene kuin tvssä.

Joo säännöt on monessakin paikassa. Mutta ei säännöillä ole paljon arvoa jos niiden rikkomisesta ei seuraa mitään kouriintuntuvaa.

No mitä siinä Supernannyssa seuraa? Meillä lapsi ei vielä pelaa kuin lautapelejä eikä pahemmin välitä telkkarista. Eli ruutuaikaa ei voi vähentää.

Enkä näe järkevänä kyllä uhkausta, että jos et nyt pese käsiä, niin äiti ei pelaa sun kanssa muistipeliä viikkoon.

Olisikohan vaikka niin, että lapsi ei tule likaisilla käsillä syömään? Että sitten hän odottaa ja katsoo kun muut syövät, mutta pöytään ei ole mitään asiaa. Ja muuta ihan yhtä konkreettista. Lasta kirpaisee eniten pienet jutut heti, ei mitkään joskus ehkä tulevat jutut. Helppoa.

Lapsi on aika vähäruokaista tyyppiä. Ei häntä hetkauta, jos ateria jää välistä, koska ei välittäisi muutenkaan syödä.

No sitten sapuska jää väliin ja seuraava ruoka on vasta sitten kun on, välipaloja ei tule. Herkut jäävät luonnollisesti myös pois, muut saavat kyllä syödä ne hyvillä mielin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta itse se vänkääminen ja ala keskustelemaan, olet aikuinen. En ole koskaan ymmärtänyt miksi aikuiset eivät osaa puhua lasten kanssa tai lapsille, kommunikointi on joillain lähinnä huutoa, käskytystä, kinaamista yms. mistä tulee kaikille paha mieli.

Joo, tiedän että se ei aina toimi mutta vänkääminen ei toimi koskaan! Auktoriteetin saat vai aikuismaisella käytöksellä ja molemminpuolisella kunnioituksella.

Minähän keskustelen. Selitän, perustelen, yritän johdatella itse ymmärtämään, miksi kädet pitää pestä, kun tullaan ulkoa sisälle. Ei vaikutusta.

Voi veljet... Tätä se on kun lapset tekevät lapsia. Sutta tulee ja metsään mennään.

Ajattele kakara koiraksi. Alatko vänkäämään koiran kanssa saako se kusta lattioille? No et. Koira ei kyse lattioille, vaan menee ulos. Alatko neuvottelemaan ja keskustelemaan koiran kanssa siitä pitääkö sen syödä matolääke? No ei, koira syö matolääkkeen ja sillä selvä. Menikö jakeluun?

Ihan sama lapsellakin, oli lapsi sitten taapero tai teini. Lapsi hyppii tärkeissä asioissa juuri niin kuin sinä käsket ja vähemmän tärkeissä voidaan neuvotella.

Olen yrittänyt myös tuota. Että pyydän kerran, käsken toisen ja sitten vaan toteutetaan se käsienpesu. Lopputulos on se, että lapsi alkaa raivota. Välillä aika silmittömästi. Raivoaa, vaikka olisin kuinka rauhallinen ja tyyni.

Ja juurihan tässä aiemmat totesi, että lapsen käskyttäminen ei ole kunnioittavaa.

Raivotkoon sitten aikansa. Lähdet omiin puuhiisi ja sano lapselle että voi tulla sitten kun huuto loppuu. Yleisön puuttuessa raivoamiset hiipuu kummasti. Eihän väärää käytöstä pidäkään kunnioittaa! Raivoaminen on teatteria, aikuisen manipulointia.

Entä, kun raivoaminen ajoittuu esim aamuun, kun pitäisi lähteä päiväkotiin? Tai iltatoimiin? Lapsi on vaan tyytyväinen, jos lähden omiin toimiini illalla ja aamulla se ei ole vaihtoehto.

Lapsella voi olla myös neuropsyk.ongelmaa, kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa esim.vaikeuksia työmuistissa, oman toiminnan ohjauksessa, siirtymissä yms. Vanhemmat, joilla itsellään ei ole kokemusta hieman haastavammasta lapsesta, ei välttämättä ole käsitystä siitä, että kaikki lapset eivät hyvästä kasvatuksesta huolimatta pysty käyttäyttmäön aikuisen ohjeiden mukaan vaikka itse haluaisivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari jaksoa supernannyä, niin hoksaat itse, missä mennään vikasuuntaan

No en ole kyllä sen perusteella hoksannut. Meillä on ne säännöt jo. Niistä säännöistä pidetään kiinni. Silti lapsi lauttaa vastaan.

Siinä Supernannyssa ensin selitetään ne säännöt. Lapsi reuhoaa pari kertaa vastaan. Sitten kaikki sujuu auvoisasti. Mutta ei se niin oikeasti mene kuin tvssä.

Joo säännöt on monessakin paikassa. Mutta ei säännöillä ole paljon arvoa jos niiden rikkomisesta ei seuraa mitään kouriintuntuvaa.

No mitä siinä Supernannyssa seuraa? Meillä lapsi ei vielä pelaa kuin lautapelejä eikä pahemmin välitä telkkarista. Eli ruutuaikaa ei voi vähentää.

Enkä näe järkevänä kyllä uhkausta, että jos et nyt pese käsiä, niin äiti ei pelaa sun kanssa muistipeliä viikkoon.

Ihan kevyelläkin miettimisellä keksin melkoisen valikoiman erilaisia keinoja millä lasta voi rangaista/kurittaa. Paljon muitakin kuin vain muistipelin pelaamisesta pidättäytymisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta itse se vänkääminen ja ala keskustelemaan, olet aikuinen. En ole koskaan ymmärtänyt miksi aikuiset eivät osaa puhua lasten kanssa tai lapsille, kommunikointi on joillain lähinnä huutoa, käskytystä, kinaamista yms. mistä tulee kaikille paha mieli.

Joo, tiedän että se ei aina toimi mutta vänkääminen ei toimi koskaan! Auktoriteetin saat vai aikuismaisella käytöksellä ja molemminpuolisella kunnioituksella.

Minähän keskustelen. Selitän, perustelen, yritän johdatella itse ymmärtämään, miksi kädet pitää pestä, kun tullaan ulkoa sisälle. Ei vaikutusta.

Ehei, sinä vänkäät. 4v on niin pieni, että lapselle sanotaan asia ja sitten pestään ne kädet yhdessä eikä huudella keittiöstä, että pese kätesi. Aikuisenkin pitää pestä kädet, joten miksi ette kisaa siitä, kumpi ehtii ekana? 4v:lle asiat selitetään, mutta ei jätetä lasta tekemään yksin, vaan tehdään yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari jaksoa supernannyä, niin hoksaat itse, missä mennään vikasuuntaan

No en ole kyllä sen perusteella hoksannut. Meillä on ne säännöt jo. Niistä säännöistä pidetään kiinni. Silti lapsi lauttaa vastaan.

Siinä Supernannyssa ensin selitetään ne säännöt. Lapsi reuhoaa pari kertaa vastaan. Sitten kaikki sujuu auvoisasti. Mutta ei se niin oikeasti mene kuin tvssä.

Joo säännöt on monessakin paikassa. Mutta ei säännöillä ole paljon arvoa jos niiden rikkomisesta ei seuraa mitään kouriintuntuvaa.

No mitä siinä Supernannyssa seuraa? Meillä lapsi ei vielä pelaa kuin lautapelejä eikä pahemmin välitä telkkarista. Eli ruutuaikaa ei voi vähentää.

Enkä näe järkevänä kyllä uhkausta, että jos et nyt pese käsiä, niin äiti ei pelaa sun kanssa muistipeliä viikkoon.

Ihan kevyelläkin miettimisellä keksin melkoisen valikoiman erilaisia keinoja millä lasta voi rangaista/kurittaa. Paljon muitakin kuin vain muistipelin pelaamisesta pidättäytymisen.

Mutta huolimatta rankaisuista ja kurittamisesta se lapsi ei kuitenkaan toimi niin kuin äiti haluaa. Koska kasvatus ei ole sitä, että tehdään lapselle pahaa ja alistetaan häntä. Kasvatus on ihmiseksi opettamista ja jos sinulle ihminen on sellainen, joka jota pitää satuttaa, niin säälin lapsesi kavereita.

Vänkääminen vähenee hyödyntämällä perinteisiä lastenkasvatuksen keinoja eli uhkailua, kiristämistä ja lahjontaa. Ydin on siinä, että vänkäämisen kieltää lapselta ja sitten johdonmukaisesti huolehtii siitä, että vänkäämisestä seuraa lapselle negatiivisia asioita ja vänkäämättömyydestä taas positiivisia asioita.

No kyllähän lapsen kuuluukin jonkin verran sanoa vastaan, koska ne ovat hänen ainoita keinoja kokea itsenäisyyttä, siis itsenäisyyttä ja riippumattomuutta, jota hänellä ei vielä todellisuudessa ole. Lapsella on tarve kasvaa isommaksi kokoajan, mutta hän ei vielä selviä itsenäisesti.

Totta kai on perheitä, jossa tällainen käytös kielii ongelmista, mutta ei se aina niin mene. Usein aikuiset eivät ymmärrä, kuinka paljon lapsi joutuu joustamaan, tottelemaan, luopumaan omista kiinnostuksista ja leikeistä ja nielemään kiukkua päiväkodissa. Kun kotiin tullaan, niin kaikki ne tunteet paukahtavat päälle ja uhmataan ihan uhmaamisen ilosta. Halutaan hallintaa omaa toimintaa edes joskus. Toki voi olla kyse myös ihan todellisesta lapsen ja vanhemman välisestä vuorovaikutusongelmasta, mutta ihan ensin suosittelen miettimään kuitenkin lapsen päivää ja viikkoa kokonaisuudessaan ja ymmärtämään sitä tarvetta koittaa hallita omaa tekemistä. Miltä teistä tuntuisi, jos joku keskeyttäisi jatkuvasti oman työskentelynne kun olette juuri päässeet flow tilaan, sen lisäksi teille sanellaan milloin pitää nukkua ja syödä, työkaveri saattaa yhtäkkiä vetää itkupotkuraivarit ja saada kaikkien muiden huomion ja joku toinen työkaveri saattaa päivän aikana tuupata sinua selkään, joku kaveri saattaa vielä kaiken päälle kattaa sinut kahvipöydässä huomiotta ja koet olosi yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi.

Ap, jos yhtään tuntuu, että jokin sanomani kolahtaa, niin rentouttakaa iltoja mahdollisimman paljon. Pyytäkää viikonloppuisin lapsia päättämään yksi meno ja yksi ruoka. Vastaan sanomista tulee silti, ja mihinkään loputtomiin neuvotteluihin ei pidä ryhtyä, mutta pitkällä aikavälillä lasten osallistaminen voi auttaa. En itse henkilökohtaisesti kannata, että lasten kanssa neuvotellaan siitä että joko mennään. Parempi on neuvotella siitä, mitkä kolme juttua kerkeät vielä leikkipuistossa tehdä ennen lähtöä. Eli ihan oikein kuulostat tehneen. Ja jotkut lapset ovat luonteeltaan vastustavampia ja reagoivat vahvemmin muutoksiin. Siis ihan siihen sisältä ulos menoonkin, näille muutokseen sopeutuminen on vaikeaa. Kannattaa lukea temperamentista kirjallisuutta, jos tältä tuntuu.

Lto

Lapsi alkaa 4-vuotiaana tajuta että hän elää kuin vankilassa, jossa aikataulun, tekemiset ja säännöt ovat aikuisten määrämät. Kuka ei kapinoisi?

Kun lapset tunteet ovat pinnassa, rankaisemisesta ei ole hyötyä vaan haittaa. Sen sijaan että käskytät ja rankaiset lasta, sun pitäisi jotenkin pystyä tukemaan häntä tunteidensa säätelyssä. Olisiko joskus aikaa (vaikka nyt pääsiäisenä) keskittyä siihen että mikä lasta ahdistaa ja ottaa pannuun vaikkapa käsien pesussa?

Voisitko ylhäältä tulevien käskyjen sijasta yrittää hakea lapsen kanssa jotain teidän välistä sopimusta, johon lapsi voisi vaikuttaa itse.

Lapsen aikakäsitys ja kyky hahmottaa aikatauluja on erilainen kuin aikuisten. Aloita myös aamusta heti päivän ohjelman neuvottelu ja sopikaa se lapsen kanssa yhdessä. Selitä ja muistuta usein päivän aika missä järjestyksessä olette sopineet mitä teette. Neuvotelkaa, lyökää kättä päälle. Osallista lapsi oman elämänsä sääntöihin.

Vaikka sinusta tuntuu että totta kai kädet pitää pestä ennen ruokaa, lapsen näkökulmasta asia voi olla erilainen. Tee asiasta leikki lapsen kanssa. Jos hän ei halua pestä käsiään, pue hänelle tiskihanskansi käsiin ruokapöytään. Anna hänen sotkea niillä niin ettei ruokaa pääsy välttämättä suuhun paljonkaan. Huomauta sitten hilpeästi jossain vaiheessa, että "olis varmaan ollut fiksumpaa pestä ne kädet!". Toinen leikki voisi olla se, että lasta kielletään koskemasta ruokaan käsillään, ja sinun pitää syöttää häntä, jolloin voit vitsailla että hän on palannut vauvaksi eikä kasvakaan isoksi pojaksi/tytöksi. Lapsi voi tulla tähän leikkiin mukaan ekalla kerralla, mutta lopussa leikki voi alkaa ärsyttää häntä, koska hän haluaa kasvaa isoksi. Yritä näyttää lapselle hupsulla tavalla että jotkut asiat tehdään tietyllä tavalla, koska ne toimivat ja kannusta lasta valitsemaan itse se oikea tapa toimia.

Vai onko käsiten pesun taustalla syynä se, ettei lapsi halua tulla syömään vaan jatkaa leikkiä. Silloin osasyy on siinä että lapsi on uppoutunut leikkeihin eikä hän hahmota ajankulua saati tunne nälkää leikkiessään. Taustasyy voi olla taas se, että aikuisten inhottava aikataulu tunkee hänen tekemisiinsä. Ennen leikin aloittamista voisi olla hyvä muistuttaa aikataulusta. Onko teillä jokin ajanmittaamistapa, jonka lapsi ymmärtää ja jota hän pystyy seuraamaan? Vihjaa että hän voisi valita jonkin lyhyen leikin, koska sitten niin ja niin pitkän ajan jälkeen syödään. Kehu ja kannusta lasta ajanhallinnasta ja ymmärtämisestä.

Vänkääminen, pakottaminen, käskyttäminen, hermostuminen yms  eivät tietynlaisten lasten kanssa tuota mitään myönteistä tulosta, päinvastoin pahentavat tilannetta. Sen sijaan empatia heidän tunteitaan kohtaan, asioiden näkeminen lapsen kannalta, lapsen osallistaminen tiettyihin päätöksiin ja elämänhallinnantaitojen opettaminen hauskalla tavalla johtavat usein parempiin tuloksiin. Toki vievät enemmän aikaa ja joudut ihan livenä kommunikoimaan lapsesi kanssa.

1 luulen että tuosta ei ollut aplle mitään apua.

Sitä keskustelua varmasti on koittanut ja tekee jatkuvasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari jaksoa supernannyä, niin hoksaat itse, missä mennään vikasuuntaan

No en ole kyllä sen perusteella hoksannut. Meillä on ne säännöt jo. Niistä säännöistä pidetään kiinni. Silti lapsi lauttaa vastaan.

Siinä Supernannyssa ensin selitetään ne säännöt. Lapsi reuhoaa pari kertaa vastaan. Sitten kaikki sujuu auvoisasti. Mutta ei se niin oikeasti mene kuin tvssä.

Kyllä se menee. Telkkarissa kaikki on tiivistetty tunnin ohjelmaan. Kukaan ei jaksaisi katsoa niitä 17 tai 30 toistoa ennenkuin joku asia menee perille.

Joku olikin jo sinua neuvonut tuosta vänkäämisestä, kompaan täysillä. Lapsen kanssa ei kannata lähteä vänkäämään, se on loputon suo. Jos mennään sisälle niin sittenhän mennään. Parin ilmoituksen jälkeen lapsi kainaloon ja sisälle. Jos joka asiasta vängätään, niin eihän silloin ehdi tekemään mitään kivaa, puolet päivästä menee normiasioista vääntämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta itse se vänkääminen ja ala keskustelemaan, olet aikuinen. En ole koskaan ymmärtänyt miksi aikuiset eivät osaa puhua lasten kanssa tai lapsille, kommunikointi on joillain lähinnä huutoa, käskytystä, kinaamista yms. mistä tulee kaikille paha mieli.

Joo, tiedän että se ei aina toimi mutta vänkääminen ei toimi koskaan! Auktoriteetin saat vai aikuismaisella käytöksellä ja molemminpuolisella kunnioituksella.

Minähän keskustelen. Selitän, perustelen, yritän johdatella itse ymmärtämään, miksi kädet pitää pestä, kun tullaan ulkoa sisälle. Ei vaikutusta.

Voi veljet... Tätä se on kun lapset tekevät lapsia. Sutta tulee ja metsään mennään.

Ajattele kakara koiraksi. Alatko vänkäämään koiran kanssa saako se kusta lattioille? No et. Koira ei kyse lattioille, vaan menee ulos. Alatko neuvottelemaan ja keskustelemaan koiran kanssa siitä pitääkö sen syödä matolääke? No ei, koira syö matolääkkeen ja sillä selvä. Menikö jakeluun?

Ihan sama lapsellakin, oli lapsi sitten taapero tai teini. Lapsi hyppii tärkeissä asioissa juuri niin kuin sinä käsket ja vähemmän tärkeissä voidaan neuvotella.

Olen yrittänyt myös tuota. Että pyydän kerran, käsken toisen ja sitten vaan toteutetaan se käsienpesu. Lopputulos on se, että lapsi alkaa raivota. Välillä aika silmittömästi. Raivoaa, vaikka olisin kuinka rauhallinen ja tyyni.

Ja juurihan tässä aiemmat totesi, että lapsen käskyttäminen ei ole kunnioittavaa.

Raivotkoon sitten aikansa. Lähdet omiin puuhiisi ja sano lapselle että voi tulla sitten kun huuto loppuu. Yleisön puuttuessa raivoamiset hiipuu kummasti. Eihän väärää käytöstä pidäkään kunnioittaa! Raivoaminen on teatteria, aikuisen manipulointia.

Entä, kun raivoaminen ajoittuu esim aamuun, kun pitäisi lähteä päiväkotiin? Tai iltatoimiin? Lapsi on vaan tyytyväinen, jos lähden omiin toimiini illalla ja aamulla se ei ole vaihtoehto.

Aamulla toppapuku yökkärien päälle ja päivävaatteet reppuun. Kerrot tarhassa, että oli vähän nihkeä aamu. Ei olisi ensimmäinen lapsi, joka tuodaan yökkäreissä hoitoon.

Illalla nukkumaanmenoaikaan kaikki palvelu/kommunikointi loppuu. Jos vaikka hampaiden pesu ei suju, sitten ei pestä. Siitä huolimatta sänkyyn - ks. Supernanny.

Jos lapsi vänkää, niin ensimmäisenä rankaisen siitä vänkäämisestä ja sitten kun se asia on poissa päiväjärjestyksestä niin rankaisen siitä, että lapsi ei totellut itse asiakysymyksessä mikä sitä vänkäämistä edelsi. Nämä kaksi asiaa on syytä pitää erillään ja tehdä lapselle selväksi, että kumpaakaan niistä ei hyväksytä sen paremmin yhdessä kuin erikseenkään.

On normaalia ja hyvä asia että lapsi ilmaisee omaa tahtoaan, mutta jos joka asiasta tulee ongelma niin miettisin kyllä tarkemmin kokonaiskuvaa. Onko lapsi väsynyt tai stressaantunut? Millainen on kodin ilmapiiri, miten aikuiset itse käsittelevät tunteitaan? Kokeeko lapsi tulevansa ymmärretyksi ja huomioiduksi? Millaisia ovat hoitopäivät, ystävyyssuhteet? Mikä siis oikeasti, ihan maalaisjärjellä, mättää jos koko ajan ollaan napit vastakkain? Usean lapsen kokemuksella vastaava käytös on usein kielinyt esim. väsymyksestä tai huomion/läsnäolon puutteesta. Lapsi kyllä vaistoaa jos aikuisella on pipo kireällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta itse se vänkääminen ja ala keskustelemaan, olet aikuinen. En ole koskaan ymmärtänyt miksi aikuiset eivät osaa puhua lasten kanssa tai lapsille, kommunikointi on joillain lähinnä huutoa, käskytystä, kinaamista yms. mistä tulee kaikille paha mieli.

Joo, tiedän että se ei aina toimi mutta vänkääminen ei toimi koskaan! Auktoriteetin saat vai aikuismaisella käytöksellä ja molemminpuolisella kunnioituksella.

Minähän keskustelen. Selitän, perustelen, yritän johdatella itse ymmärtämään, miksi kädet pitää pestä, kun tullaan ulkoa sisälle. Ei vaikutusta.

Entä jos lapsi ymmärtääkin, miksi kädet pitää pestä - mutta ei halua pestä niitä.

Pidätkö häntä, asiaa yhä uudelleen toistaessasi, vähä-älyisenä?

Vai yritätkö manipuloida hänet haluamaan käsien pesua, koska oletat, että hän halua automaattisesti vain kaikkea pidemmän päälle järkevää?