Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saisi vänkäämisen lapsen kanssa vähenemään?
19.04.2019 |
Tuntuu, että meillä väännetään joka asiasta. Heräämisestä, nukkumaanmenosta, hampaidenpesusta, pukemisesta, päiväkotiin menosta, sieltä pois lähtemisestä, ulos menemisestä, käsien pesemisestä, jne.
Meillä on tietyt säännöt ja rutiinit. Aamulla herätään samaan aikaan, illalla tiettyyn aikaan nukkumaan. Aamu- ja iltarutiinit toistuu samanlaisina. Iltapäivisin aina ulkoillaan. Kädet pitää pestä ennen ruokailua, sisälle tullessa, yms.
Näin on ollut 4 vuotta. Ja käytännössä lähes joka asiasta syntyy vastaan sanominen. Lapsi vaan laittaa vastaan sitä käsien pesemistä, yms. On laittanut siitä asti, kun on alkanut asioista jotain ymmärtää. Miksi? Miksi se ei toimikaan, että on tietyt rutiinit ja säännöt ja niitä noudatetaan?
Miten tätä vänkäämistä ja jättämistä saisi vähän vähemmäksi?
Kommentit (45)
Lapsi on tajunnut, että kohtelette häntä epäkunnioittavasti ja ärtyneesti, ja sitä hän protestoi. Ei niitä varsinaisia toimia, joita luettelit. Mitä enemmän vänkäätte, sitä enemmän nöyryytätte lasta - ja sitä enemmän hän laittaa hanttiin arvonsa kaltoinkohtelua, välttämättömien toimien verukkeella. Eli kyse on siitä, miten. Rakkaudella ja jämäkkyydellä, vai diktatuurilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienen lapsen kanssa ei saisi koskaan ruveta vänkäämään. Se on todella epäreilua. Jopa traumatisoivaa.
Pari jaksoa supernannyä, niin hoksaat itse, missä mennään vikasuuntaan
No niin. Esimerkiksi tänään, hieno ilma, lähdetään eväsretkelle ulos. Lapsi ensin protestoi, lopulta innostuneena juoksee pihalle. Ulkona hän on iloinen ja reipas.
Sitten pitäisi lähteä sisälle. Oltu ulkona 4 tuntia. Ilmoitan, että hän voi vielä jotain haluamaansa tehdä, esim. laskea liukumäkeä x kertaa ja keinua. Joo, sovitaan tästä. Silti sisälle meno nostaa kapinan päälle, vaikka selitän, että pitää mennä tekemään ruoka, jne.
Sisälle tullessa kehotan menemään käsipesulle. Ei käy lapselle. Perustelen, miksi. Ei tehoa. Käsken menemään. Lopulta saan kantaa lapsen lavuaarin ääreen.
Eli ei se perustellaan tehoa?
Älä vänkää, vaan rankaise tai pakota. Tai pidemmin ilmaistuna: jos keskustelu menee hedelmättömäksi eikä lapsella ole mitään uusia järkiargumentteja esitettävänään asiansa puolesta niin silloin on aika pakottaa lapsi tottelemaan sen sijaan, että vaan vänkäisi asiasta edelleen. Pakottaminen voi tapahtua mm. lasta rankaisemalla tai pakkokeinoja käyttämällä.
Esimerkiksi jos mietit miten poliisit toimivat, niin eivät ne todellakaan jää katselemaan loputonta vänkäystä tai varsinkaan siedä auktoriteettinsa väheksyntää. Jos poliisin käskyä ei noudata, niin hyvin äkkiä siitä saa sakot ja/tai päätyy putkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta itse se vänkääminen ja ala keskustelemaan, olet aikuinen. En ole koskaan ymmärtänyt miksi aikuiset eivät osaa puhua lasten kanssa tai lapsille, kommunikointi on joillain lähinnä huutoa, käskytystä, kinaamista yms. mistä tulee kaikille paha mieli.
Joo, tiedän että se ei aina toimi mutta vänkääminen ei toimi koskaan! Auktoriteetin saat vai aikuismaisella käytöksellä ja molemminpuolisella kunnioituksella.
Minähän keskustelen. Selitän, perustelen, yritän johdatella itse ymmärtämään, miksi kädet pitää pestä, kun tullaan ulkoa sisälle. Ei vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on tajunnut, että kohtelette häntä epäkunnioittavasti ja ärtyneesti, ja sitä hän protestoi. Ei niitä varsinaisia toimia, joita luettelit. Mitä enemmän vänkäätte, sitä enemmän nöyryytätte lasta - ja sitä enemmän hän laittaa hanttiin arvonsa kaltoinkohtelua, välttämättömien toimien verukkeella. Eli kyse on siitä, miten. Rakkaudella ja jämäkkyydellä, vai diktatuurilla?
Just tasan toisinpäin. Ei neljävuotias tuollaisia ajattele, kaukana siitä. Lapsi tarvitsee vain jämäkän aikuisen, joka ei alennu vänkäämään. Kun aikuinen sanoo, niin se on siinä ja asiaa ei tarvitse selitellä. Jos aikuinen alkaa selittelemään, niin pieleen mennään. Lapsesta on tullut silloin se vahvempi, joka pompottaa aikuista mennen tullen. Tässä on taas kyse siitä, että miksi koira nuolee muniaan -jutusta. Se nuolee, koska se voi tehdä niin. Niinpä aikuisen homma on lopettaa vääntäminen ja olla aikuinen.
Ap on mennyt lapsen tasolle ja lapsi on enemmänkin epävarma ja hän ottaa isännyyden.
Tästä lähtien ap siis ap sanoo kerran ja jos lapsi ei tottele, niin sitten vain kädestä kiinni ja käsien pesulle mennään lennossa. Vääntämiseen ei mennä mukaan yhtään ja mitään tärkeää ei anneta periksi. Ap on antanut jo liikaa periksi ja nyt näkyy mitä siitä tuli. Edessä on pitkä harjoittelu molemmille, mutta jos sen taas kerran laistaa, niin edessä ei ole missään tapauksessa helpompaa.
Muista ap siis, että sinä olet aikuinen. Sinä olet ehdoton pomo toistaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pari jaksoa supernannyä, niin hoksaat itse, missä mennään vikasuuntaan
No en ole kyllä sen perusteella hoksannut. Meillä on ne säännöt jo. Niistä säännöistä pidetään kiinni. Silti lapsi lauttaa vastaan.
Siinä Supernannyssa ensin selitetään ne säännöt. Lapsi reuhoaa pari kertaa vastaan. Sitten kaikki sujuu auvoisasti. Mutta ei se niin oikeasti mene kuin tvssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on tajunnut, että kohtelette häntä epäkunnioittavasti ja ärtyneesti, ja sitä hän protestoi. Ei niitä varsinaisia toimia, joita luettelit. Mitä enemmän vänkäätte, sitä enemmän nöyryytätte lasta - ja sitä enemmän hän laittaa hanttiin arvonsa kaltoinkohtelua, välttämättömien toimien verukkeella. Eli kyse on siitä, miten. Rakkaudella ja jämäkkyydellä, vai diktatuurilla?
Just tasan toisinpäin. Ei neljävuotias tuollaisia ajattele, kaukana siitä. Lapsi tarvitsee vain jämäkän aikuisen, joka ei alennu vänkäämään. Kun aikuinen sanoo, niin se on siinä ja asiaa ei tarvitse selitellä. Jos aikuinen alkaa selittelemään, niin pieleen mennään. Lapsesta on tullut silloin se vahvempi, joka pompottaa aikuista mennen tullen. Tässä on taas kyse siitä, että miksi koira nuolee muniaan -jutusta. Se nuolee, koska se voi tehdä niin. Niinpä aikuisen homma on lopettaa vääntäminen ja olla aikuinen.
Ap on mennyt lapsen tasolle ja lapsi on enemmänkin epävarma ja hän ottaa isännyyden.
Tästä lähtien ap siis ap sanoo kerran ja jos lapsi ei tottele, niin sitten vain kädestä kiinni ja käsien pesulle mennään lennossa. Vääntämiseen ei mennä mukaan yhtään ja mitään tärkeää ei anneta periksi. Ap on antanut jo liikaa periksi ja nyt näkyy mitä siitä tuli. Edessä on pitkä harjoittelu molemmille, mutta jos sen taas kerran laistaa, niin edessä ei ole missään tapauksessa helpompaa.
Muista ap siis, että sinä olet aikuinen. Sinä olet ehdoton pomo toistaiseksi.
No mutta. Tämähän on ihan päinvastainen ohje kuin aiemmat.
Ja kyllä meillä sitten lopuksi vaan mennään esim pesemään ne kädet. Mutta aikamoisen mekkalan lapsi osaa välillä järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Älä vänkää, vaan rankaise tai pakota. Tai pidemmin ilmaistuna: jos keskustelu menee hedelmättömäksi eikä lapsella ole mitään uusia järkiargumentteja esitettävänään asiansa puolesta niin silloin on aika pakottaa lapsi tottelemaan sen sijaan, että vaan vänkäisi asiasta edelleen. Pakottaminen voi tapahtua mm. lasta rankaisemalla tai pakkokeinoja käyttämällä.
Esimerkiksi jos mietit miten poliisit toimivat, niin eivät ne todellakaan jää katselemaan loputonta vänkäystä tai varsinkaan siedä auktoriteettinsa väheksyntää. Jos poliisin käskyä ei noudata, niin hyvin äkkiä siitä saa sakot ja/tai päätyy putkaan.
Niinpä, AP, ole oman elämäsi poliisi ja laita lainrikkojat kuriin. Nappaa napero kainaloon ja toimita käsienpesuun ennenkuin tää edes huomaa mitään. Tai toinen, jos menee painiksi, ota tiukkaan syliin ja odota että muksu suostuu kuuntelemaan. Puhu rauhallisesti äläkä mene kilpahuutoon mukaan. Jos ei ääni pysy rauhallisena, ole mieluummin hiljaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta itse se vänkääminen ja ala keskustelemaan, olet aikuinen. En ole koskaan ymmärtänyt miksi aikuiset eivät osaa puhua lasten kanssa tai lapsille, kommunikointi on joillain lähinnä huutoa, käskytystä, kinaamista yms. mistä tulee kaikille paha mieli.
Joo, tiedän että se ei aina toimi mutta vänkääminen ei toimi koskaan! Auktoriteetin saat vai aikuismaisella käytöksellä ja molemminpuolisella kunnioituksella.Minähän keskustelen. Selitän, perustelen, yritän johdatella itse ymmärtämään, miksi kädet pitää pestä, kun tullaan ulkoa sisälle. Ei vaikutusta.
Voi veljet... Tätä se on kun lapset tekevät lapsia. Sutta tulee ja metsään mennään.
Ajattele kakara koiraksi. Alatko vänkäämään koiran kanssa saako se kusta lattioille? No et. Koira ei kyse lattioille, vaan menee ulos. Alatko neuvottelemaan ja keskustelemaan koiran kanssa siitä pitääkö sen syödä matolääke? No ei, koira syö matolääkkeen ja sillä selvä. Menikö jakeluun?
Ihan sama lapsellakin, oli lapsi sitten taapero tai teini. Lapsi hyppii tärkeissä asioissa juuri niin kuin sinä käsket ja vähemmän tärkeissä voidaan neuvotella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari jaksoa supernannyä, niin hoksaat itse, missä mennään vikasuuntaan
No en ole kyllä sen perusteella hoksannut. Meillä on ne säännöt jo. Niistä säännöistä pidetään kiinni. Silti lapsi lauttaa vastaan.
Siinä Supernannyssa ensin selitetään ne säännöt. Lapsi reuhoaa pari kertaa vastaan. Sitten kaikki sujuu auvoisasti. Mutta ei se niin oikeasti mene kuin tvssä.
Joo säännöt on monessakin paikassa. Mutta ei säännöillä ole paljon arvoa jos niiden rikkomisesta ei seuraa mitään kouriintuntuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari jaksoa supernannyä, niin hoksaat itse, missä mennään vikasuuntaan
No en ole kyllä sen perusteella hoksannut. Meillä on ne säännöt jo. Niistä säännöistä pidetään kiinni. Silti lapsi lauttaa vastaan.
Siinä Supernannyssa ensin selitetään ne säännöt. Lapsi reuhoaa pari kertaa vastaan. Sitten kaikki sujuu auvoisasti. Mutta ei se niin oikeasti mene kuin tvssä.
Joo säännöt on monessakin paikassa. Mutta ei säännöillä ole paljon arvoa jos niiden rikkomisesta ei seuraa mitään kouriintuntuvaa.
No mitä siinä Supernannyssa seuraa? Meillä lapsi ei vielä pelaa kuin lautapelejä eikä pahemmin välitä telkkarista. Eli ruutuaikaa ei voi vähentää.
Enkä näe järkevänä kyllä uhkausta, että jos et nyt pese käsiä, niin äiti ei pelaa sun kanssa muistipeliä viikkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on tajunnut, että kohtelette häntä epäkunnioittavasti ja ärtyneesti, ja sitä hän protestoi. Ei niitä varsinaisia toimia, joita luettelit. Mitä enemmän vänkäätte, sitä enemmän nöyryytätte lasta - ja sitä enemmän hän laittaa hanttiin arvonsa kaltoinkohtelua, välttämättömien toimien verukkeella. Eli kyse on siitä, miten. Rakkaudella ja jämäkkyydellä, vai diktatuurilla?
Just tasan toisinpäin. Ei neljävuotias tuollaisia ajattele, kaukana siitä. Lapsi tarvitsee vain jämäkän aikuisen, joka ei alennu vänkäämään. Kun aikuinen sanoo, niin se on siinä ja asiaa ei tarvitse selitellä. Jos aikuinen alkaa selittelemään, niin pieleen mennään. Lapsesta on tullut silloin se vahvempi, joka pompottaa aikuista mennen tullen. Tässä on taas kyse siitä, että miksi koira nuolee muniaan -jutusta. Se nuolee, koska se voi tehdä niin. Niinpä aikuisen homma on lopettaa vääntäminen ja olla aikuinen.
Ap on mennyt lapsen tasolle ja lapsi on enemmänkin epävarma ja hän ottaa isännyyden.
Tästä lähtien ap siis ap sanoo kerran ja jos lapsi ei tottele, niin sitten vain kädestä kiinni ja käsien pesulle mennään lennossa. Vääntämiseen ei mennä mukaan yhtään ja mitään tärkeää ei anneta periksi. Ap on antanut jo liikaa periksi ja nyt näkyy mitä siitä tuli. Edessä on pitkä harjoittelu molemmille, mutta jos sen taas kerran laistaa, niin edessä ei ole missään tapauksessa helpompaa.
Muista ap siis, että sinä olet aikuinen. Sinä olet ehdoton pomo toistaiseksi.
No mutta. Tämähän on ihan päinvastainen ohje kuin aiemmat.
Ja kyllä meillä sitten lopuksi vaan mennään esim pesemään ne kädet. Mutta aikamoisen mekkalan lapsi osaa välillä järjestää.
Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Sitä ei tarvitse pelätä ja siitä huolestua. Tekee vain lapselle ihan hyvää välillä vähän irroitella ja on hyvä, että lapsi kulkee oman äänensä kovuuden itsekin. Hän ei varmasti siitä korviinsa kuuluvasta kovasta äänestään pidä, joten mekkalointi sisällä vähenee itsestään. Hyssytellä ei kannata tai alkaa supattamaan lapselle jotakin naapureista tai muuta vastaavaa, silloin lapsi on taas voittanut kilpailun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta itse se vänkääminen ja ala keskustelemaan, olet aikuinen. En ole koskaan ymmärtänyt miksi aikuiset eivät osaa puhua lasten kanssa tai lapsille, kommunikointi on joillain lähinnä huutoa, käskytystä, kinaamista yms. mistä tulee kaikille paha mieli.
Joo, tiedän että se ei aina toimi mutta vänkääminen ei toimi koskaan! Auktoriteetin saat vai aikuismaisella käytöksellä ja molemminpuolisella kunnioituksella.Minähän keskustelen. Selitän, perustelen, yritän johdatella itse ymmärtämään, miksi kädet pitää pestä, kun tullaan ulkoa sisälle. Ei vaikutusta.
Voi veljet... Tätä se on kun lapset tekevät lapsia. Sutta tulee ja metsään mennään.
Ajattele kakara koiraksi. Alatko vänkäämään koiran kanssa saako se kusta lattioille? No et. Koira ei kyse lattioille, vaan menee ulos. Alatko neuvottelemaan ja keskustelemaan koiran kanssa siitä pitääkö sen syödä matolääke? No ei, koira syö matolääkkeen ja sillä selvä. Menikö jakeluun?
Ihan sama lapsellakin, oli lapsi sitten taapero tai teini. Lapsi hyppii tärkeissä asioissa juuri niin kuin sinä käsket ja vähemmän tärkeissä voidaan neuvotella.
Olen yrittänyt myös tuota. Että pyydän kerran, käsken toisen ja sitten vaan toteutetaan se käsienpesu. Lopputulos on se, että lapsi alkaa raivota. Välillä aika silmittömästi. Raivoaa, vaikka olisin kuinka rauhallinen ja tyyni.
Ja juurihan tässä aiemmat totesi, että lapsen käskyttäminen ei ole kunnioittavaa.
Onko lapsi siis 4 vuotta? Lapsi vänkää koska kokee sen palkitsevaksi jotenkin. Ilmeisesti lempeästi selität ja perustelet joka kerta miksi nyt tehdään näin?
Lapsiin tehoaa myös lahjonta. Tarjoa jotain mukavaa sille, joka temppuilematta hoitaa hommat niinkuin pitää. Kehut silloin kun asiat sujuvat, isoksi pojaksi/tytöksi.
Tarvittaessa myös poistu paikalta vänkäämästä ja anna lapselle mahdollisuus toimia oikein. Ellei toimi, peruuta/vie pois jotain mieleistä. Suoraan voit sanoa ettei sinua huvita kuunnella tuota inttämistä jatkuvasti vaan se harmittaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari jaksoa supernannyä, niin hoksaat itse, missä mennään vikasuuntaan
No en ole kyllä sen perusteella hoksannut. Meillä on ne säännöt jo. Niistä säännöistä pidetään kiinni. Silti lapsi lauttaa vastaan.
Siinä Supernannyssa ensin selitetään ne säännöt. Lapsi reuhoaa pari kertaa vastaan. Sitten kaikki sujuu auvoisasti. Mutta ei se niin oikeasti mene kuin tvssä.
Joo säännöt on monessakin paikassa. Mutta ei säännöillä ole paljon arvoa jos niiden rikkomisesta ei seuraa mitään kouriintuntuvaa.
No mitä siinä Supernannyssa seuraa? Meillä lapsi ei vielä pelaa kuin lautapelejä eikä pahemmin välitä telkkarista. Eli ruutuaikaa ei voi vähentää.
Enkä näe järkevänä kyllä uhkausta, että jos et nyt pese käsiä, niin äiti ei pelaa sun kanssa muistipeliä viikkoon.
Olisikohan vaikka niin, että lapsi ei tule likaisilla käsillä syömään? Että sitten hän odottaa ja katsoo kun muut syövät, mutta pöytään ei ole mitään asiaa. Ja muuta ihan yhtä konkreettista. Lasta kirpaisee eniten pienet jutut heti, ei mitkään joskus ehkä tulevat jutut. Helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta itse se vänkääminen ja ala keskustelemaan, olet aikuinen. En ole koskaan ymmärtänyt miksi aikuiset eivät osaa puhua lasten kanssa tai lapsille, kommunikointi on joillain lähinnä huutoa, käskytystä, kinaamista yms. mistä tulee kaikille paha mieli.
Joo, tiedän että se ei aina toimi mutta vänkääminen ei toimi koskaan! Auktoriteetin saat vai aikuismaisella käytöksellä ja molemminpuolisella kunnioituksella.Minähän keskustelen. Selitän, perustelen, yritän johdatella itse ymmärtämään, miksi kädet pitää pestä, kun tullaan ulkoa sisälle. Ei vaikutusta.
Voi veljet... Tätä se on kun lapset tekevät lapsia. Sutta tulee ja metsään mennään.
Ajattele kakara koiraksi. Alatko vänkäämään koiran kanssa saako se kusta lattioille? No et. Koira ei kyse lattioille, vaan menee ulos. Alatko neuvottelemaan ja keskustelemaan koiran kanssa siitä pitääkö sen syödä matolääke? No ei, koira syö matolääkkeen ja sillä selvä. Menikö jakeluun?
Ihan sama lapsellakin, oli lapsi sitten taapero tai teini. Lapsi hyppii tärkeissä asioissa juuri niin kuin sinä käsket ja vähemmän tärkeissä voidaan neuvotella.
Olen yrittänyt myös tuota. Että pyydän kerran, käsken toisen ja sitten vaan toteutetaan se käsienpesu. Lopputulos on se, että lapsi alkaa raivota. Välillä aika silmittömästi. Raivoaa, vaikka olisin kuinka rauhallinen ja tyyni.
Ja juurihan tässä aiemmat totesi, että lapsen käskyttäminen ei ole kunnioittavaa.
Raivotkoon sitten aikansa. Lähdet omiin puuhiisi ja sano lapselle että voi tulla sitten kun huuto loppuu. Yleisön puuttuessa raivoamiset hiipuu kummasti. Eihän väärää käytöstä pidäkään kunnioittaa! Raivoaminen on teatteria, aikuisen manipulointia.
Alue: Aihe vapaa
Lopeta itse se vänkääminen ja ala keskustelemaan, olet aikuinen. En ole koskaan ymmärtänyt miksi aikuiset eivät osaa puhua lasten kanssa tai lapsille, kommunikointi on joillain lähinnä huutoa, käskytystä, kinaamista yms. mistä tulee kaikille paha mieli.
Joo, tiedän että se ei aina toimi mutta vänkääminen ei toimi koskaan! Auktoriteetin saat vai aikuismaisella käytöksellä ja molemminpuolisella kunnioituksella.