Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saisi vänkäämisen lapsen kanssa vähenemään?
19.04.2019 |
Tuntuu, että meillä väännetään joka asiasta. Heräämisestä, nukkumaanmenosta, hampaidenpesusta, pukemisesta, päiväkotiin menosta, sieltä pois lähtemisestä, ulos menemisestä, käsien pesemisestä, jne.
Meillä on tietyt säännöt ja rutiinit. Aamulla herätään samaan aikaan, illalla tiettyyn aikaan nukkumaan. Aamu- ja iltarutiinit toistuu samanlaisina. Iltapäivisin aina ulkoillaan. Kädet pitää pestä ennen ruokailua, sisälle tullessa, yms.
Näin on ollut 4 vuotta. Ja käytännössä lähes joka asiasta syntyy vastaan sanominen. Lapsi vaan laittaa vastaan sitä käsien pesemistä, yms. On laittanut siitä asti, kun on alkanut asioista jotain ymmärtää. Miksi? Miksi se ei toimikaan, että on tietyt rutiinit ja säännöt ja niitä noudatetaan?
Miten tätä vänkäämistä ja jättämistä saisi vähän vähemmäksi?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi vänkää, niin ensimmäisenä rankaisen siitä vänkäämisestä ja sitten kun se asia on poissa päiväjärjestyksestä niin rankaisen siitä, että lapsi ei totellut itse asiakysymyksessä mikä sitä vänkäämistä edelsi. Nämä kaksi asiaa on syytä pitää erillään ja tehdä lapselle selväksi, että kumpaakaan niistä ei hyväksytä sen paremmin yhdessä kuin erikseenkään.
Ei lapsi vänkää, ainoastaan aikuinen tekee niin! Lapsi vain vastustaa. Aikuinen voi johdatella lapsen valehtelemaan, jotta saisi häpäistyä hänet (traumatisoitua -> alistumaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus lapsi vastustaa muutosta - tyypillisesti paikan vaihtoa, esim. ulos lähtemistä - koska tuntee huolta siitä, säilyykö aikuisen turvallisuus. Voi olla kyseessä esim. vanhempien erotilanteesta.
Esimerkki valehteluun johdattamisesta: lapsi on syönyt suklaata ilman lupaa, ja se näkyy suupielistä. Tästä huolimatta aikuinen kysyy lapselta, onko tämä syönyt suklaata - eli antaa mahdollisuuden valehdella. (Vai mikä on kysymisen tarkoitus, palkita rehellisyydestä kun ollaan moittimassa?) Jos lapsi vastaa kielteisesti, aikuinen paljastaa hänet tylysti, jopa vahingoniloisesti. Taapero ei välttämättä hahmota valehtelunsa logiikkaa kokonaisuudessaan, ja voi siksi kokea voimakkaan häpäisyn tupla-rankaisuna (suklaan syöminen luvatta JA valehtelu). Valehteluun johdattaminen voi olla hämmentävää. Suurempi paha, kuin mieliteko suklaaseen. Aikuisen mielestä tämä saattoi olla pelkkä opettava vänkäys, lapsen mielessä traumatisoiva kokemus.
Jos lapsella on jatkuvasti tietyt asiat jotka mättävät, vaikka se käsienpesu, niin keksi jotain hauskaa ja palkitsevaa osaksi käsienpesua.
Meillä pojalla on sellainen delfiininmallinen saippuaputeli, josta saa puristaa itse saippuaa. Tykkää aina lähteä "pesemään delfiiniä" vaikka omat kätösethän siinä tulee pestyä :)
Alue: Aihe vapaa
Sekin toimii välillä, että yrittää "harhauttaa" lasta jotta lapselle ei alun alkaenkaan tule paha mieli.
Esim. sisälle menossa minusta hyvä tapa jo pienen lapsen kohdalla on se, että ilmoitan, että sisään mennään kello se ja se (esim. 11.35). Sitten sanon lapselle etukäteen, että nyt on 10 minuuttia aikaa, nyt on 5 minuuttia aikaa, nyt on minuutti aikaa sisäänlähtöön (tässä yhteydessä todellinen kellonaika tai minuuttien todellinen kesto ei ole niin tarkka jos lapsi ei osaa kelloa) ja myös osoitan rannekellon viisareita joka kerta. Tämä toisaalta harhauttaa lasta siitä ajatuksesta, että sisäänmenoaika olisi jotain minkä äiti vaan sanelee (kellonaika on enempi abstrakti juttu) ja toisaalta varoitukset valmistavat sisään menoon, eli lapsi ehtii valmistautua siihen.
Jos taas käsienpesu on epämieluisaa, niin kannattaa vaikka jutella lapsen kanssa vähän niitä näitä ja pyrkiä siihen, että kädet lopulta pestään enemmän tai vähemmän vaivihkaa kiinnittämättä siihen niin paljoa huomiota.