Lue keskustelun säännöt.
Helvetin uusioperhearki!
Inhottaa
19.04.2019 |
Miehelläni on teini-ikäinen lapsi edellisestä liitosta. Lapsi käy meillä säännöllisesti viikonloppuja viettämässä. Itselleni nämä viikonloput ovat suoraan sanottuna epämiellyttäviä!
Lapsi on luonteeltaan aika erikoinen, sulkeutunut eikä ota mitään kontaktia. Mieheni mielestä lapselta ei pidä vaatia yhtään mitään, ei sääntöjen noudattamista eikä mitään pienimpiäkään asioita voi pyytää tekemään. Esim. ei korjaa omia sotkujaan vaan asenne on välinpitämätön. Jos mieheni jotain joskus on pyytänyt tekemään, niin siitä alkaa vastaan sanominen. Ehdotin miehelleni, että lapsi voisi joskus itsekin siivota omaa huonettaan, niin mies ei tästä ajatuksesta syttynyt. Mieluummin sitten vaikka mies siivoaa lapsen puolesta kunhan ei tarvitse lasta käskeä mihinkään. Ilmoitin etten vastaisuudessa enää lapsen huonetta siivoa.
Mieheni ja lapsen suhde on ihan hiton outo; lähinnä viestisovelluksen kautta kommunikoivat. Jos lapsi tekee jotain väärää tai paheksuttavaa, niin mieheni vaikenee täysin eikä suostu lasta millään tavalla ojentamaan tai isällisesti puhuttamaan, eli lapsi saa käytännössä tehdä niin kuin haluaa. Lisäksi mieheni passaa ja palvelee jo aikuisuuden kynnyksellä olevaa lastaan, mikä on minusta ihan pöyristyttävää. Esim. annostelee ruuan valmiiksi lautaselle ja kattaa pöytään ettei lapsen tarvitse edes sitä tehdä, raivaa lapsen käyttämät astiat, juoksuttaa lapselle huoneeseen hänen pyytämiään asioita (mehua, sipsejä, muuta syömistä) ettei lapsen tarvitse osoittaa minkäänlaista omatoimisuutta.
Viime aikoina olen sitten huomannut, että lapsi käyttää minun henkilökohtaisia tavaroita, siis henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä tavaroita! Olen tästä ihan raivona! Lapselle ei ole ilmeisesti opetettu mitään hygieniaan liittyvää; käyttää surutta minun sheivausvälineitä, hammastahnaa, pesuaineita ym. Minähän en tietenkään voi lapselle mitään sanoa eikä sano miehenikään ettei vaan lapsi pahoita mieltään!! Kaikki omat henkilökohtaiset tavarat pitäisi laittaa lukkojen taakse. Lisäksi lasta pitää jatkuvasti muistuttaa, että kädet pitää pestä vessassa asioinnin jälkeen. Minua kuvottaa moinen epähygieeninen sottapytty. Haluan huomauttaa vielä, että lapsi on siis jo iso, eikä mikään 5-vuotias, ja lapselle on ostettu toki kaikki omat hygieniatuotteet, mutta silti käyttää muiden tavaroita.
Mitähän tässä pitäisi tehdä (muuta kuin erota miehestä, sekin on käynyt mielessä...)?
Kommentit (340)
Miks lähdit eronneen miehen matkaan, jos et kestä tilannetta. Lapsi on ilmeisesti tyttö, jos kerran käyttää sun hygieniatarvikkeita ja sheivaamisvehkeitä. Jostain syystä just tyttölasten kanssa näillä äitipuolitekeleillä on ongelmia.
Tytön isä kokee syyllisyyttä tästä tilanteesta, ja hänhän se exänsä kanssa on tämän tilanteen aikaansaanutkin. Kukaties on vielä itse ollut se varsinainen lähtijä tai syyllinen eroon, joten haluaa koittaa olla nyt tytölle mahdollisimman mukava, ettei tulisi konflikteja. Joittenkin nuorten kohdalla sitä vielä herkemmin vaistoaa sen, että jos välit vanhemman kanssa menee tukkoon, koko nuoren elämä on vaarassa mennä raiteiltaan. Isä yrittää välttää tällaista kaikin tavoin.
No sinähän se sitten siinä heilut välissä ja hankaat vastaan kaikessa. Mies on puun ja kuoren välissä, eipä ole teidänkään suhteenne kovin häävi. Turha siinä yrittää ulista, että teidän kahden välit on aivan hyvät ja ihanat, eivät ole, tämä tytär siinä vaikuttaa ihan kaikkeen koko ajan. Sinun asenteesi kaikkein eniten. Mies ei vain uskalla nousta sinua vastaan kunnolla, koska tietää sen vaikuttavan sitten tyttöönkin välittömästi.
Eli miehellä ei nyt saa olla tyttäreensä sellaista suhdetta, kuin hän haluaisi, kun sinä estät sitä siinä koko ajan omalla myrtsillä asenteellasi.
Anna miehen passata, eikä sinun saippuasi ja shampoosi nyt mitään kullankalliita ole eikä niin äärettömän tärkeitä. Pidä ne sheivausvehkeesi vaikka omassa yöpöytäsi lootassa tai alusvaatelaatikossasi tai käsilaukussasi tms mistä se tytär niitä ei takuulla lähde penkomaan. Itse sinä olet askeleesi ottanut, joten sinun pitää kestää tai sitten lähteä.
Monet nuoret on vähän saamattomia ja laiskoja kotonaan tekemään mitään. Kun on passattu alusta alkaen. Yleensä he oppivat sitten vasta omassa tulevassa kodissaan tekemään ja oppivat ihan hyvin. Tuskin tuokaan tytär mikään toivoton tapaus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otitko sian säkisää eli etkö muka tiennyt ennen yhteen menoa, että kauppaan kuuluu myös miehen lapsi? Ette ilmeisesti tutustelleet arkiympyröissä etukäteen lapsen kanssa, koska hänen tapansa ovat sinulle niin outoja ja epämiellyttäviä. Kysypä mieheltäsi, millainen järjestys heillä oli, kun vielä perhe oli koossa. Saiko lapsi elää silloinkin kuin porsas pellossa vai kapinoiko nyt vanhempien eroa ja äitipuolta vastaan käyttäytymällä ala-arvoisesti. Olkoot vanhempien välit millaiset tahansa, niin laita isä ottamaan yhteys ex-vaimoonsa ja kertomaan lapsen huonosta käytöksestä. Vai onko mies täys nössö?
Miehesi saattaa kokea poikansa nuoremmaksi, mitä onkaan. Mieheni kohtelee myös edellisen liiton teinejään kuin alle kouluikäisiä. Esim. annostelee ruuan valmiiksi lautaselle tekee voileivät heille, kaataa maidot lasiin jne. Lisäksi ei päästä heitä ulkoilemaan ilman aikuista, ostaa (reilusti) liian pieniä vaatteita ja joskus jopa pesee hampaat heiltä. Ja tässä vain muutamia esimerkkejä.
Kun olen asiasta maininnut, niin mieheni sanoo, että pieniä lapsiahan he vielä ovat.
Voin sanoa, että meidän 2,5-vuotias on monissa asioissa omatoimisempi kuin nuo mieheni lapset.
Mainittakoon vielä, että minun seurassani he käyttäytyvät ihan hyvin ja korjaavat jälkensä ja tekevät jopa itse iltapalansa. Mieheni seurassa sitten taas taantuvat, että tiedän kyllä, ettei vika ole näissä teineissä.
Vierailija kirjoitti:
Etkö ap ihan oikeasti ottanut tästä kaikesta selvää ennen kuin teit päätöksen alkaa suhteeseen? Tällä palstalla on kiljoona ketjua aiheesta "en yhtään tiennyt mihin ryhdyin ennen kuin vasta nyt". En ymmärrä tätä.
Klikkailkaa vaan, mutta tuntuu joskus siltä, että ihmiset suhtautuvat huolellisemmin vaikka uuden kodinkoneen ostoon kuin parisuhteen aloittamiseen.
Tämä johtuu siitä, että suuren rakkauden on oltava sokeaa, ja rakastamaansa ihmistä täytyy ymmärtää telepaattisesti, koska muuten se ei ole suurta rakkautta nähnytkään. Muistan kun täällä, tai jossain toisella palstalla oli keskustelua aiheesta, niin sain miljoona alapeukkua, kun erroin että me mieheni kanssa puhuimme puhuimme ja puhuimme ensimmäisten tutustumiskuukaudet. Kerroimme toisillemme mitkä asiat ovat ehdottomia deal breakereita suhteessa, ja miten mihinkin tapahtumaan tai asiaan suhtaudumme. KUN tunsimme toisemme riittävän hyvin, niin sitten vasta aloimme kunnolla olemaan yhdessä, siihen asti varovasti tutustuimme vain, ja tunnustelimme että olisikohan tässä se loppuelämän kumppani. Ei kuulemma näin voi tehdä, ja emme varmastikaan rakasta toisiamme, vaan ainakin mies häipyy heti kun löytää "sen palavan rakkauden", ihan kuin järki ja keskustelu voisi sammuttaa rakkauden lieskat. Päinvastoin meille kävi niin, että mitä paremmin opimme toisemme tuntemaan, sitä enemmän ja palavammin rakastuimme toiseen lisää. Eli tässä kuuden vuoden aikana rakastetaan edelleen joka päivä vähän enemmän kuin eilen, ja vähemmän kuin huomenna.
Ottakaa nyt viimein onkeenne tästäkin aloituksesta, te eronneitten miesten kanssa seurustelevat ja joiden miehelä on lapsi tai useampi!!!!!
Ihan oikeasti, mitä jos ajattelisitte ihan sinne loppuun asti, että kuinka tulee käymään. Ennakoikaa! Ettei näitä kirjoituksia tulisi vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen!
Älkää muuttako yhteen miehen kanssa, jos miehellä on lapsi tai lapsia! Asukaa erillään niin kauan, kunnes ne lapseton aikuisia ja jo omassa elämässään. Ei se niin vaikeata ole. Se on paljon helpompaa kuin taistella sitten näiden iän ikuisten ongelmien kanssa.
Eikö vaan sullakin ap olisi helpompaa, jos asuisit ihan itseksesi ja mies itsekseen? Joka viikonloppu, kun tytär menee isälleen, sulla olisi vapaata tehdä omia asioitasi. Ja sun omat tavarasi olisi aina vain ja pelkästään sun oman katseesi alla, ei tarvitsisi pelätä kenenkään niihin koskevan. Eikä tarvitsisi ärsyyntyä miehen ja tyttären keskinäisestä kanssakäymisestä ja tavoista. Kotisikin olisi vain sulle pyhitetty. 23 vuotta kihloissa olleena ja saman ajan erikseen asuneena voin vakuuttaa, että se seksielämäkin on ihan hoidettavissa seurustelusuhteessakin, eikä tarvi asua toisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin, että lapsi ei ole kotonaan silloin, kun on toisen vanhemman luona? On ei-toivottu yökyläilijä. Tämä on oksettava ketju. UusPERHE tosiaan.
OhisTiedoksesi: Kukaan ei voi pakottaa lapsia olemaan kuin kotonaan, jos heistä ei siltä tunnu. Harmi että sinua oksettaa se että lapsesi ei koe toisen vnhemman luona olemista kotona olemiseksi. Kannattaisi käydä puhumassa tuosta oksetuksestasi ammattilaiselle, sillä se ei tee lapselle hyvää, kun hän joko joutuu esittämään ettei hän oksettaisi sinua, tai sitten sietämään se että hänen tunteensa oksettavat sinua, hänen vanhempaansa. Hyi.
Aikuiset täällä puhuvat kuin vieraista, ei ne lapset. Lapsia minulla ei ole eikä tule. Ei omia eikä miehen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö ap ihan oikeasti ottanut tästä kaikesta selvää ennen kuin teit päätöksen alkaa suhteeseen? Tällä palstalla on kiljoona ketjua aiheesta "en yhtään tiennyt mihin ryhdyin ennen kuin vasta nyt". En ymmärrä tätä.
Klikkailkaa vaan, mutta tuntuu joskus siltä, että ihmiset suhtautuvat huolellisemmin vaikka uuden kodinkoneen ostoon kuin parisuhteen aloittamiseen.
Tämä johtuu siitä, että suuren rakkauden on oltava sokeaa, ja rakastamaansa ihmistä täytyy ymmärtää telepaattisesti, koska muuten se ei ole suurta rakkautta nähnytkään. Muistan kun täällä, tai jossain toisella palstalla oli keskustelua aiheesta, niin sain miljoona alapeukkua, kun erroin että me mieheni kanssa puhuimme puhuimme ja puhuimme ensimmäisten tutustumiskuukaudet. Kerroimme toisillemme mitkä asiat ovat ehdottomia deal breakereita suhteessa, ja miten mihinkin tapahtumaan tai asiaan suhtaudumme. KUN tunsimme toisemme riittävän hyvin, niin sitten vasta aloimme kunnolla olemaan yhdessä, siihen asti varovasti tutustuimme vain, ja tunnustelimme että olisikohan tässä se loppuelämän kumppani. Ei kuulemma näin voi tehdä, ja emme varmastikaan rakasta toisiamme, vaan ainakin mies häipyy heti kun löytää "sen palavan rakkauden", ihan kuin järki ja keskustelu voisi sammuttaa rakkauden lieskat. Päinvastoin meille kävi niin, että mitä paremmin opimme toisemme tuntemaan, sitä enemmän ja palavammin rakastuimme toiseen lisää. Eli tässä kuuden vuoden aikana rakastetaan edelleen joka päivä vähän enemmän kuin eilen, ja vähemmän kuin huomenna.
Kuulostaa todella hyvältä. Mitä se on voinut olla alunperinkään, jos sammuu järjestä ja keskustelusta?
t. se jolle kommentoit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä erilliset, henkilökohtaiset hammastahnat? Kyllä meillä koko perhe ja vieraatkin pursottavat samasta tuubista.
Yök. Totta hitossa on. Ainahan se tuubin pää osuus siihen harjaan ja levittää bakteereja.
En kyllä parhaalla tahdollanikaan saa tuubin päätä osumaan hammasharjaan. Ainoa kohta mikä hammasharjaan osuu, on se hammastahna mikä myös jää siihen hammasharjaan. Tuubi on osumavapaa hammasharjasta.
Meillä on omat hammastahnat muista syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä erilliset, henkilökohtaiset hammastahnat? Kyllä meillä koko perhe ja vieraatkin pursottavat samasta tuubista.
Ja niin hammasbakteerit siirtyy ihmiseltä toiselle. Hyi olkoon.
Hampaiden reikiintyminen aiheutuu kariesbakteereista, joten siksi yhteisiä hammasharjoja tai tahnoja ei saa käyttää. Vastaavasti vanhempi ei saa nuolla lapsensa lusikkaa ja laittaa sitä sen jälkeen lapsen suuhun. Suuhygienialla on yhteys myös mm. sydäntauteihin, joten suuhygienia kannattaa ottaa vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koeta kestää, eipä tuo enää kauan teillä norkoile.
Muuttavat opiskelemaan kauas(toivottavasti), aikuistuvat tai jotain.
Ehdota että isä ja lapsensa lähtisivät kahden vaikka päiväksi Tukholmaan,
seuraavalla kerralla (jonkun) mökille/mummolaan. Saisit olla alone🥰
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tullut paljon neuvoja siitä että pitäisi puhua miehen kanssa asiasta ja kerrottakoon että tästä puhutaan yleensä joka kerta kun lapsi on täällä. Mutta mies ei osaa lapselleen sanoa mitään, ei edes rakentavassa mielessä. Lapsen äiti on ilmaissut, että parempi jos lapsi muuttaisi kokonaan meille, eli haluaa lapsestaan eroon... Äidistä välittynyt täysin välinpitämätön kuva.
Ja kuten jo totesin, niin ei ole kyse shampoosta eikä nyt kannata siihen asiaan jumittaa :D
Ap
Noh, ymmärrät varmaan realiteetit. Mikä siinä miehessä/teidän suhteessanne on niin ihanaa että siedät tuollaista? Tosi välinpitämätön kuva tulee miehestä, ihan oikeasti aikuinen pelkää omaa lastaan, vaikuttaa jotenkin vajaaälyiseltä.
Ohiksena; minun mieheni on lastaan kohtaan aika erikoinen. On itsekin sanonut ettei ole kovin läheinen tai hallitse hommaa. Kuitenkin puolisona hän on mahtava. Panostaa yhteiseen aikaan, on hyvä keskustelija, romanttinen, ei roiku somessa jatkuvasti eikä kittaa kaljaa sohvalla. Näen hänessä muutoksen kun lapsi tulee meille. Mies pingottaa silloin ja hermostuu helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on jo iso, eli miten monta vuotta menee että muuttaa omaan asuntoon? Sieltä tuskin enää vierailee teillä yötä?
Kestätkö sen ajan?
Ota nämä viikonloput omaa aikaa, lähde pois kaupungista. Ota hygieniatarvikkeesi mukaan.
Loppujen lopuksi et voi pakottaa isää toimimaan eri tavalla.
Voit miettiä mikä on lapsen etu, avuttomaksi passaaminen on toki iso karhunpalvelus, mutta onko siitä enemmän hyötyä vai haittaa jos alatte ottaa asiasta yhteen? Onko sinulla omia isompia lapsia, ymmärrätkö todella mitä kaikkea nuo tilanteet pitävät sisällään kun ottaa sen tunnesiteen (jota toivottavasti on) huomioon? Onko tapoja joilla voisit tuoda omia rajojasi näkyvämmäksi, ilman konfliktia?
Voit muuttaa vain itseäsi, ja voit alkaa käyttäytymään vähemmän vihamielisesti lasta kohtaan.
Surullista, että eroissa ei ikinä ajatella lapsia tai lasten hyvinvointia. Varsinkin tapauksissa, joissa lapset ovat jo lähes aikuisia. Onko oikeasti niin vaikeaa se muutama vuosi olla muuttamatta yhteen ja antaa niille lapsille edes rauhallinen kotiympäristö ilman uusia kumppaneita ? Kuinka moni eroava ihan oikeasti ajattelee, kuinka paljon vanhempien ero sattuu lapsiin ? Varsinkin nämä lennosta vaihtajat, jotka tyrkyttävät uuden kumppaninsa lasten eteen lähestulkoon samalla ovenavauksella, kun toinen lähtee, uhraamatta ajatustakaan omalle jälkikasvulleen tai heidän hyvinvoinnilleen tai erosta selviämiseen. Pahimmassa tapauksessa se eroon "syytön" osapuoli joutuu oman tuskansa keskellä kannattelemaan niiden lastenkin tuskan, kun toista ei kiinnosta kuin uusi nainen/mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tullut paljon neuvoja siitä että pitäisi puhua miehen kanssa asiasta ja kerrottakoon että tästä puhutaan yleensä joka kerta kun lapsi on täällä. Mutta mies ei osaa lapselleen sanoa mitään, ei edes rakentavassa mielessä. Lapsen äiti on ilmaissut, että parempi jos lapsi muuttaisi kokonaan meille, eli haluaa lapsestaan eroon... Äidistä välittynyt täysin välinpitämätön kuva.
Ja kuten jo totesin, niin ei ole kyse shampoosta eikä nyt kannata siihen asiaan jumittaa :D
Ap
Noh, ymmärrät varmaan realiteetit. Mikä siinä miehessä/teidän suhteessanne on niin ihanaa että siedät tuollaista? Tosi välinpitämätön kuva tulee miehestä, ihan oikeasti aikuinen pelkää omaa lastaan, vaikuttaa jotenkin vajaaälyiseltä.
Ohiksena; minun mieheni on lastaan kohtaan aika erikoinen. On itsekin sanonut ettei ole kovin läheinen tai hallitse hommaa. Kuitenkin puolisona hän on mahtava. Panostaa yhteiseen aikaan, on hyvä keskustelija, romanttinen, ei roiku somessa jatkuvasti eikä kittaa kaljaa sohvalla. Näen hänessä muutoksen kun lapsi tulee meille. Mies pingottaa silloin ja hermostuu helposti.
Muista lisääntyä tämän helmen kanssa, niin tulee taas yksi hylätty lapsi maailmaan enemmän.
Jos uusiokumppani on viisas, hän pitää näppinsä erossa kumppaninsa ja tämän lapsen suhteesta.
Sillä oman uusioparisuhteen ongelmat tai onni peilautuu valietttavasti ensimmäisenä tuohon kumppanin lapseen. Noin se vain on.
Lapselle (iästä huolimatta) on vaikeaa aluksi tulla tapaamaan "toisen" kotiin vanhempaansa ellei hän koe olevansa tervetullut vaan kohdellaan kuin kiusallista riesaa.
- Mikäli teini käyttää äitipuolensa hygieniavälineitä, tilannetta ei ratkaista siten että äitipuoli laittaa omansa lukon taakse tai piiloon.
Se, että tyttö käyttää tarkoittaa selkokielellä sitä ettei hänellä ole omia.
Jos äitipuoli on hyvä tyyppi (kuten usein miten on) hän hommaa tytärpuolelleen ikioman hygieniavälinekorin tuotteineen, minkä (yleensä suuresti ilahtunut) tyttö ottaa aina käyttöönsä kun saapuu. Kaikki kiva huomaavaisuus arjen asioissa maksaa itsensä ennen pitkää, viimeistään kun teini aikuistuu, takaisin . Jotkut kutsuvat sitä karmaksi.
Mistä erottaa hyvät äitipuolet: heitäkin ärsyttää ja väsyttää tosinaan , mutta he ovat viisaita.
"Kumppanini on muuten aivan ihana, mutta kohtelee lastani aina kuin halpaa makkaraa eikä osaa suhtautua häneen normaalisti".
Ei ristus.
Varmaan henkistä helvettiä piilotetun pahan mielen muodossa lapselle se,
kun vanhempi alkaa hengailemaan jonkun tunnevammasen "aikuisen" kanssa.
Vierailija
</p>
<p> Lapsi on ilmeisesti tyttö, jos kerran käyttää sun hygieniatarvikkeita ja sheivaamisvehkeitä. Jostain syystä just tyttölasten kanssa näillä äitipuolitekeleillä on ongelmia.
</p>
<p>Anna miehen passata, eikä sinun saippuasi ja shampoosi nyt mitään kullankalliita ole eikä niin äärettömän tärkeitä.
</p>
<p> [/quote kirjoitti:Samaa mieltä. Kyllä monta kertaa ihmetyttää miksei voi edes yrittää olla tyttärelle kiva vaikka toinen olisi kuinka rasittava teini.
Elämä on niin lyhyt muutenkin jokaisella. Sekin vähä pitää pilata niuhottamalla ja loukkaantumalla. Asenteen voi valita aikuisena.
Talous kaatuu siihen ettei voi hommata tyttärelle omia hygieniavälineitä.
Varmaan ärsyttävää. Muistakaa piilottaa tamppooninne , tytär tulossa tervehtimään isäänsä. Hiton säälittävää touhua aikuisilta naisilta.
Varmasti pystyisitte parempaan. Tai sitten ei.
Oisko tuo ongelma ratkaistavissa ihan vaan sillä, että tytölle ostetaan omat sheiverit ja hygieniatuotteet.
Etkö ap ihan oikeasti ottanut tästä kaikesta selvää ennen kuin teit päätöksen alkaa suhteeseen? Tällä palstalla on kiljoona ketjua aiheesta "en yhtään tiennyt mihin ryhdyin ennen kuin vasta nyt". En ymmärrä tätä.
Klikkailkaa vaan, mutta tuntuu joskus siltä, että ihmiset suhtautuvat huolellisemmin vaikka uuden kodinkoneen ostoon kuin parisuhteen aloittamiseen.