Lue keskustelun säännöt.
Puoliso testamentin ulkopuolelle ja veljen lapset perii.
Vaimoksi, mutta ei perheeksi
18.04.2019 |
Olemme miehen kanssa seurustelleet puolitoista vuotta. Ajatuksena, että ajan vielä kuluessa voisi ajatella häitäkin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Mies nosti esiin avioehto ja testamentti asiat jotka pitää miettiä ennen häitä.
Tällä hetkellä minulla on enemmän omaisuutta koska olen hyvänmatkaa maksellut talolainaani, omistan pari autoa ja moottoripyörän. Mies ei ole kerennyt vielä kartuttaa omaisuutta kuin pienen kimppamökin verran sisarustensa kanssa.
Hän haluaa avioehdon jotta kumpikin pitää oman omaisuutensa mikäli joskus ero tulisi. Tämä mielestäni on ihan hyvä juttu niin ei voi tulla riitaa siitä. Täytyy vaan huolehtia, että avioliiton aikanakin miettii omaisuuden omistajuudet.
Hän nosti esiin myös testamentti asiat. Minulla on lapsia ja hänellä ei, hän on vapaaehtoisesti lapseton. Minulta perintö menisi ensi olettaman mukaan osittain lapsille ja osittain puolisolle mikäli kuolisin ennen häntä.
Mies ei halua, että minä perin häneltä tulevaisuudessa yhdessä hankkimastamme omaisuudesta hänen osuutensa mikäli hän kuolisi ennen minua koska silloin lapseni lopulta perivät minulta kaiken, kun aika minusta jättää. Hän on miettinyt vaihtoehtoja kenelle testamenttaisi koko omaisuutensa. Kertomansa mukaan oli ajatellut testamentata omaisuuden veljensä lapsille koska he ovat sukulaisia.
Toisaalta ymmärrän häntä ja toisaalta en. Vaikka hän ei ole halunnut lapsia hän ei voi asettaa veljen lapsia samalla tavalla perillisen asemaan, he eivät ole perhettä kuitenkaan ja silloin ulkopuolinen olisi osingolla meidän hankkimasta omaisuudesta. Mielestäni veljen lapsien kuuluisi periä se kolmannes jonka mies suvussa kulkeneesta mökistä omistaa, mutta ei yhdessä hankittua omaisuutta.
Minulle tämä tarkoittaa sitä, että me emme voi koskaan omistaa kotia yhdessä sillä on olemassa riski, että menettäisin puolet kodistani hänen sukulaisilleen ja joutuisin joko maksamaan heille jotta saan puolison menettämisen jälkeen pitää kotini tai joudun muuttamaan. Hän ei ymmärtänyt ajatustani ollenkaan. Mielestäni tälläisessä tilanteessa ainoa vaihtoehto on se, että minä edelleen yksin omistan talon ja mitä nyt haluankaan omistaa ja hän voi hankkia muuta omaisuutta sekä minut testamentista ulos jättäen antaa omaisuutensa veljensä lapsille tai kenelle nyt kokeekaan sen oikeaksi jättää. Näin turvaan oman pärjäämiseni ja minunkin lapseni joskus jotain perintöä saavat, heidän sitä on turha muilta odottaa kuin minulta.
Mies ei ymmärrä miksi näen asiat näin enkä halua hankkia mitään yhteistä omaisuutta, edes taloa mikäli tilanne on testamentin osalta tuo. Mitenhän tätäkin lähtisi työstämään eteenpäin jotta saadaan joku ratkaisu.
Kommentit (212)
Kakkahattutäti kirjoitti:
No millä rahalla tämä persaukinen mies sitten ostaisi sinulta puolet asunnostasi? Kuulostaa vähän fantasioinnilta. Jos rahaa ei ole, asiaa on turha miettiä. Mitään asuntokauppoja ei ole näillä näkymin tulossa.
Toki Ap voisi myydä puolet asunnosta miehelle ja ostaa niillä rahoilla ja mahd. velalla sijoitusasunnon ja kerryttää omaa varallisuuttaan. Toki silloinkaan ei kannata mennä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lapsi miehesi kanssa, niin ongelma ratkeaa.
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Novellikirjailija taas tuli availemaan "keskusteluja". Mutta eipä siinä, tämä on ihan hyvä ja varmaan tärkeä aihe nykypäivänä.
Sen mitä täällä keskusteluja seurannut niin jokaiseen näyttää tulevan joku taI joskus jopa pari tyyppiä ilmoittamaan, että aloitus ei ole totta. Ei ole merkitystä onko edes mitenkään utopistinen aloitus vai ei.
Siitä olen samaa mieltä, että moni muukin voi pohtia näitä asioita.
Ja ainakin yksi "Jätä se sika".
Vierailija kirjoitti:
Tee lapsi miehesi kanssa, niin ongelma ratkeaa.
Mies on valinnut olla lapseton ja minäkään en halua enempää lapsia. Mielestäni lapsia ei myöskään kuulu tehdä sellaisella perusteella tai muutenkaan "suhteen liimaksi".
Ap olettaa koko ajan miehen kuolevan ensin. Jos ap kuolee ensin, ja koti omistetaan yhdessä, ap:n lapset perivät ap:n ja ihan yhtälailla mies joutuu omistamaan kotinsa ei-omien lasten kanssa. Vaikka kuinka on eletty yhdessä, ap:n lapset saattavat haluta tehdä perintönsä suhteen ihan samoja juttuja (tai hankaloittaa asioita) kuin ne miehen veljen lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä, miksi Ap testamenttaisi miehelle mitään. Hänellehän jo leskenä jäisi asumisoikeus teidän yhteiseen asuntoon loppuelämäksi, vaikka se olisi Ap:n maksama. Eikö se ole selvä peli, että molemmat vaan testamenttaa omaisuutensa omille sukulaisilleen. Tuon asumisoikeusjutun takia ei oikestaan kannattaisi edes mennä naimisiin, koska lapsethan eivät siihen taloon sitten pääse käsiksi pitkään aikaan. Voihan sitä tietysti hommata revolverin ja ammut sen ukkosi sitten heti jos sairastut johonkin tappavaan sairauteen.
En menisi naimisiin, ellei se ole jotenkin erityisen tärkeä asia maailmankatsomutta tai häähulluus on ollut tärkeä majakka elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Ap olettaa koko ajan miehen kuolevan ensin. Jos ap kuolee ensin, ja koti omistetaan yhdessä, ap:n lapset perivät ap:n ja ihan yhtälailla mies joutuu omistamaan kotinsa ei-omien lasten kanssa. Vaikka kuinka on eletty yhdessä, ap:n lapset saattavat haluta tehdä perintönsä suhteen ihan samoja juttuja (tai hankaloittaa asioita) kuin ne miehen veljen lapset.
Ei jonkun sukulaisen lapset ole verrattavissa omiin lapsiin. Jos sukulaisen lapset ovat etusijalla puolisoon nähden niin kannattaa miettiä kannattaako semmoisen puoliso edes olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei teidän kuulu olla yhdessä.
Jos rakastaisitte toisianne noita juttuja ei mietittäs. Tuntu ihan koomiselta että ensimmäisenä mielessä on testamentit ja avioehdot.
Voi, voi. Etsi joku muu.
Kyllä avioehto pitää miettiä ennen avioliittoa ja testamentinkin ymmärrän, kun miehellä ei ole omaa jälkikasvua. Niitä on turha kitistä jälkikäteen eron sattuessa.
Kirjoittaja sanoo, että puolison veljen lapset eivät ole perhettä ollenkaan, mutta lapsettomilla ihmisillä ensin perivät sisarukset ja jos heitä enää ole, niin sisarusten lapset. Eli kyllä heidät perintölaissa lasketaan hyvinkin perheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olettaa koko ajan miehen kuolevan ensin. Jos ap kuolee ensin, ja koti omistetaan yhdessä, ap:n lapset perivät ap:n ja ihan yhtälailla mies joutuu omistamaan kotinsa ei-omien lasten kanssa. Vaikka kuinka on eletty yhdessä, ap:n lapset saattavat haluta tehdä perintönsä suhteen ihan samoja juttuja (tai hankaloittaa asioita) kuin ne miehen veljen lapset.
Ei jonkun sukulaisen lapset ole verrattavissa omiin lapsiin. Jos sukulaisen lapset ovat etusijalla puolisoon nähden niin kannattaa miettiä kannattaako semmoisen puoliso edes olla.
No veljenpoikiin se geneettinen sukulaisuus on 25 % ja omaan 50 %. Eli kaksi veljenpoikaa kyllä verrattavissa yhteen omaan lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes menisitte naimisiin, koska ette aio hankkia yhteisiä lapsiakaan. Tosin mies jäisi sinun kuolleessasi ensin ilman lesken asumisoikeutta. Se on avopuolison kohtalo - ulos "omasta" kodista mars!
Mielestäni avioliitto ei ole vain lasten hankkimista varten eikä jokaiseen liittoon tarvitse tehdä lapsia vain jotta suhde saisi "huippunsa".
Mitä varten avioliitto sitten mielestäsi on? Tienaamista varten?
Oletko tosissasi? Avioliitto on vain niitä varten jotka hankkivat lapsia? Etkä keksi muuta vaihtoehtoa kuin lapset tai raha avioliiton tarkoitukseksi?
-eri
Itse asiassa en keksi muita kuin taloudellisia syitä. Kerro ne muut.
Uskonnolliset syyt esimerkiksi. Eikä avioliitosta ole mitään automaattista rahallista hyötyä.
Kyllä avioliitto turvaa esim. lesken asumisoikeuden yhteisessä asunnossa. Jos olet avoliitossa, ei muuta kuin muuttoauto pihaan, kun perikunta vaatii osuuttaan. Eli on tuo minusta melkoinen rahallinen hyöty.
Kakkahattutäti kirjoitti:
No millä rahalla tämä persaukinen mies sitten ostaisi sinulta puolet asunnostasi? Kuulostaa vähän fantasioinnilta. Jos rahaa ei ole, asiaa on turha miettiä. Mitään asuntokauppoja ei ole näillä näkymin tulossa.
No sinkuillahan menee rahat pilluun ja ravintoloihin. Jos on kaljat haettu kaupasta kotiin ja vaimo, niin kyllä sitä rahaa alkaa kummasti jäämään säästöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olettaa koko ajan miehen kuolevan ensin. Jos ap kuolee ensin, ja koti omistetaan yhdessä, ap:n lapset perivät ap:n ja ihan yhtälailla mies joutuu omistamaan kotinsa ei-omien lasten kanssa. Vaikka kuinka on eletty yhdessä, ap:n lapset saattavat haluta tehdä perintönsä suhteen ihan samoja juttuja (tai hankaloittaa asioita) kuin ne miehen veljen lapset.
Ei jonkun sukulaisen lapset ole verrattavissa omiin lapsiin. Jos sukulaisen lapset ovat etusijalla puolisoon nähden niin kannattaa miettiä kannattaako semmoisen puoliso edes olla.
Eivät ne ole miehen omia lapsia. Nythän oli kyse tilanteesta puolison kuoleman jälkeen. Asunnon omistaisi ei-omien lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olettaa koko ajan miehen kuolevan ensin. Jos ap kuolee ensin, ja koti omistetaan yhdessä, ap:n lapset perivät ap:n ja ihan yhtälailla mies joutuu omistamaan kotinsa ei-omien lasten kanssa. Vaikka kuinka on eletty yhdessä, ap:n lapset saattavat haluta tehdä perintönsä suhteen ihan samoja juttuja (tai hankaloittaa asioita) kuin ne miehen veljen lapset.
Ei jonkun sukulaisen lapset ole verrattavissa omiin lapsiin. Jos sukulaisen lapset ovat etusijalla puolisoon nähden niin kannattaa miettiä kannattaako semmoisen puoliso edes olla.
Eivät ne ole miehen omia lapsia. Nythän oli kyse tilanteesta puolison kuoleman jälkeen. Asunnon omistaisi ei-omien lasten kanssa.
Kuitenkin eri asia jos liki koko lasten lapsuuden jakanut kodin ja elänyt perheenä kuin ihmiset joita näkee muutaman kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perit lapsettoman miehesi, lapsesi eivät peri tuota omaisuutta sinun kuoltuasi vaan miehen vanhemmat tai sisarukset.
Höpsistä.
Ei se peritty omaisuus enää sieltä toiseen sukuun hyppää vaan on yksiselitteisesti jo mennyt. Se mitä äidiltä jää on hänen perintönsä, jonka hänen lapsensa saavat (kokonaan, jos ei ole testamenttia ja testamentillakin lakiosansa eli vähintään 50%)
Ei pidä paikkaansa.
Linkkiä tähän? Kts tuo ylempi. Miten se peritty omaisuus sieltä otetaan ns takaisin miehen sukuun, jos on ehkä jo käytetty?
Ei tähän ole mitään "linkkiä". Lue lakikirjasta perintökaari, sieltä selviää.
Ei sillä ole väliä onko perintöä käytetty, sen osuuden saa otettua muusta perinnöstä mitä jää. Ja jos ei jää mitään niin sitten ei jää.
Okei, eli selvittäisittekö minulle seuraavan esimerkin tilanteen.
Mieheni kuolee ennen minua, miehellä ei ole lapsia mutta sisaruksia kyllä. Mieheltä jää minulle 30 000 euroa "perintönä", koska hänellä ei ole rintaperillisiä ollenkaan. Sijoitan tuon 30 000 e ostamalla asunnon. Minulla on yksi lapsi. Saan asuntoni maksettua kokonaan ennen kuin kuolen. Miten käy ainoan lapseni perinnön? Pitääkö hänen myydä asunto jonka hänelle jätin, jotta miehen sisarukset saavat tuon mieheltäni 20 vuotta sitten minulle jättämät rahat perinnöksi itselleen? Eli mieheni minulle jättämät rahat ovat vain lainassa minulla, enkä voi niitä käyttää mitenkään, koska jos käytän, niin oma lapseni jää nuolemaan näppejään, ja mieheni jo 60-70 vuotiaat sisarukset perivät sen mitä okisi pitänyt jäädä minun lapselleni kun MINÄ kuolen. Eihän perintöä kannata tässä tapauksessa ottaa vastaan ollenkaan...
Niin ei perintöä ole pakko ottaa vastaan. Jos et halua pitää tuota 30000 ilmaisena ”lainana”, niin anna mennä suoraan miehesi suvulle.
Jep, en ajatellut "lainata" lapseni perintörahoja, vaan jättää hänelle oikeasti sitten perinnön, enkä sellaista mistä maksetaan hänelle tuntemattomille ihmisille minun kuoltuani vielä jotain niin, että joudutaan myymään vaikkapa kiinteistö.
Parempi niin, heidän sukunsa rahaa se onkin, eikä kuulu lapsellesi millään lailla.
Väärin. Se on miehen rahaa, jonka hän haluaa jättää vaimolleen, ihan kaikilla oikeuksilla. Mutta jos tämä ei ole mahdollista, niin kyllä löytyy keinoja joihin ei pääse ahne suku väliin vetämään. Me olemme tehneet tarvittavat paperit, ja pienet sukanvarsihommat niin, että kaikki mitä on, jää toiselle puolisolle ihan kokonaan. Lapsille on tarkoitus jättää sitten heille kuuluva osuus omalla tavalla :)
Voi pyhä yksinkertaisuus. Jos miehesi haluaa jättää sen vaimolleen kaikin oikeuksin (et vaan tuollaistakaan pikku yksityiskohtaa vaivautunut mainitsemaan), niin hän olkoon hyvä ja tehköön testamentin.
Muten hyvä, mutta olen eri. Voi pyhäyksinkertaisuus!
Älä sitten kommentoi jatkoksi samaan tekstiin.
Vierailija kirjoitti:
Ap olettaa koko ajan miehen kuolevan ensin. Jos ap kuolee ensin, ja koti omistetaan yhdessä, ap:n lapset perivät ap:n ja ihan yhtälailla mies joutuu omistamaan kotinsa ei-omien lasten kanssa. Vaikka kuinka on eletty yhdessä, ap:n lapset saattavat haluta tehdä perintönsä suhteen ihan samoja juttuja (tai hankaloittaa asioita) kuin ne miehen veljen lapset.
Kyllä äidin mies jonka kanssa lapsuuden viettänyt ja esimerkiksi papan asemassa lapsille on eri asemassa kuin sedän leski.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies alkoi naimisiinmenosta päätettyämme sekoilemaan avioehdoista sun muista perimisistä niin totaalisesti, että peruin naimisiinmenon :D Oikeasti, on varmaan helpompaa olla menemättä naimisiin ollenkaan, kuin säätää ja tulkita lakitekstejä noin mitättömän asian takia. Mies olisi silti halunnut mennä naimisiin, mutta sanoin että menen sitten naimisiin kun se ei ole näin vaikeaa. :p
Kertoo aika hyvin miksi halusit naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies alkoi naimisiinmenosta päätettyämme sekoilemaan avioehdoista sun muista perimisistä niin totaalisesti, että peruin naimisiinmenon :D Oikeasti, on varmaan helpompaa olla menemättä naimisiin ollenkaan, kuin säätää ja tulkita lakitekstejä noin mitättömän asian takia. Mies olisi silti halunnut mennä naimisiin, mutta sanoin että menen sitten naimisiin kun se ei ole näin vaikeaa. :p
Kertoo aika hyvin miksi halusit naimisiin.
Tai sitten hänelle ei ollut niin suurta merkitystä ja meni maku koko hommasta, kun oli työlästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olettaa koko ajan miehen kuolevan ensin. Jos ap kuolee ensin, ja koti omistetaan yhdessä, ap:n lapset perivät ap:n ja ihan yhtälailla mies joutuu omistamaan kotinsa ei-omien lasten kanssa. Vaikka kuinka on eletty yhdessä, ap:n lapset saattavat haluta tehdä perintönsä suhteen ihan samoja juttuja (tai hankaloittaa asioita) kuin ne miehen veljen lapset.
Kyllä äidin mies jonka kanssa lapsuuden viettänyt ja esimerkiksi papan asemassa lapsille on eri asemassa kuin sedän leski.
Minullakin oli lapsena isomummi, kaksi mummia ja yksi mummipuoli, jota ei kylläkään kutsuttu puolikkaaksi. Kaikki olivat mummeja ihan samallalailla ja yhtä rakkaita. Koskaan ei tullut mieleenkään, että tämä yksi mummi olisi eriasia, samanlailla mummi kuin kaikki muutkin.
Helpointa on olla menemättä naimisiin. Toimin näin suhteessa jossa toisella oli lapsia ja toisella ei. Kaikki omaisuus oli jomman kumman nimissä. Hyvä niin, sillä erohan tuli myöhemmin. Mietimme silloin että jos toinen menehtyisi, ei tarvitsisi alkaa setviä omaisuutta exän ja lapsien kanssa.
Minä tein puolison kanssa ensimmäisen testamentin vähän yli parikymppisenä. Saatan myöhemmin tehdä uuden vanhan kumoamiseksi. Aika näyttää.