Lue keskustelun säännöt.
Puoliso testamentin ulkopuolelle ja veljen lapset perii.
Vaimoksi, mutta ei perheeksi
18.04.2019 |
Olemme miehen kanssa seurustelleet puolitoista vuotta. Ajatuksena, että ajan vielä kuluessa voisi ajatella häitäkin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Mies nosti esiin avioehto ja testamentti asiat jotka pitää miettiä ennen häitä.
Tällä hetkellä minulla on enemmän omaisuutta koska olen hyvänmatkaa maksellut talolainaani, omistan pari autoa ja moottoripyörän. Mies ei ole kerennyt vielä kartuttaa omaisuutta kuin pienen kimppamökin verran sisarustensa kanssa.
Hän haluaa avioehdon jotta kumpikin pitää oman omaisuutensa mikäli joskus ero tulisi. Tämä mielestäni on ihan hyvä juttu niin ei voi tulla riitaa siitä. Täytyy vaan huolehtia, että avioliiton aikanakin miettii omaisuuden omistajuudet.
Hän nosti esiin myös testamentti asiat. Minulla on lapsia ja hänellä ei, hän on vapaaehtoisesti lapseton. Minulta perintö menisi ensi olettaman mukaan osittain lapsille ja osittain puolisolle mikäli kuolisin ennen häntä.
Mies ei halua, että minä perin häneltä tulevaisuudessa yhdessä hankkimastamme omaisuudesta hänen osuutensa mikäli hän kuolisi ennen minua koska silloin lapseni lopulta perivät minulta kaiken, kun aika minusta jättää. Hän on miettinyt vaihtoehtoja kenelle testamenttaisi koko omaisuutensa. Kertomansa mukaan oli ajatellut testamentata omaisuuden veljensä lapsille koska he ovat sukulaisia.
Toisaalta ymmärrän häntä ja toisaalta en. Vaikka hän ei ole halunnut lapsia hän ei voi asettaa veljen lapsia samalla tavalla perillisen asemaan, he eivät ole perhettä kuitenkaan ja silloin ulkopuolinen olisi osingolla meidän hankkimasta omaisuudesta. Mielestäni veljen lapsien kuuluisi periä se kolmannes jonka mies suvussa kulkeneesta mökistä omistaa, mutta ei yhdessä hankittua omaisuutta.
Minulle tämä tarkoittaa sitä, että me emme voi koskaan omistaa kotia yhdessä sillä on olemassa riski, että menettäisin puolet kodistani hänen sukulaisilleen ja joutuisin joko maksamaan heille jotta saan puolison menettämisen jälkeen pitää kotini tai joudun muuttamaan. Hän ei ymmärtänyt ajatustani ollenkaan. Mielestäni tälläisessä tilanteessa ainoa vaihtoehto on se, että minä edelleen yksin omistan talon ja mitä nyt haluankaan omistaa ja hän voi hankkia muuta omaisuutta sekä minut testamentista ulos jättäen antaa omaisuutensa veljensä lapsille tai kenelle nyt kokeekaan sen oikeaksi jättää. Näin turvaan oman pärjäämiseni ja minunkin lapseni joskus jotain perintöä saavat, heidän sitä on turha muilta odottaa kuin minulta.
Mies ei ymmärrä miksi näen asiat näin enkä halua hankkia mitään yhteistä omaisuutta, edes taloa mikäli tilanne on testamentin osalta tuo. Mitenhän tätäkin lähtisi työstämään eteenpäin jotta saadaan joku ratkaisu.
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Miksi teidän pitäisi mennä naimisiin? En ymmärrä ollenkaan naimisiin menemisen "pakkoa" joillakin ihmisillä.
En oikein näe suhteellanne tulevaisuutta muutenkaan.
Ei ole pakko tietenkään, mutta se on meille molemmille tärkeä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perhetaidot taitavat olla aika lailla nollan luokkaa. Selvitäpä miten muuten hän aikoo kohdella sinun lapsiasi, jos tuo sama syrjintä jatkuu ihan arjessakin. En lähtisi itse rakentamaan tulevaisuutta tuollaisen miehen kanssa. Itse arvostan perhettä yksikkönä, jossa hankitaan yhteistä omaisuutta, vaurastutaan yhdessä ja jätetään lähtiessämme kaikki yhteisille perillisille.
Se ei ole syrjintää, jos haluaa omaisuutensa päätyvän omalle suvulleen eilä puolison lapsille, jotka jo perii isänsä ja äitinsä.
Mitä se vaimo sitten on? Ei sukua eikä perhettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perhetaidot taitavat olla aika lailla nollan luokkaa. Selvitäpä miten muuten hän aikoo kohdella sinun lapsiasi, jos tuo sama syrjintä jatkuu ihan arjessakin. En lähtisi itse rakentamaan tulevaisuutta tuollaisen miehen kanssa. Itse arvostan perhettä yksikkönä, jossa hankitaan yhteistä omaisuutta, vaurastutaan yhdessä ja jätetään lähtiessämme kaikki yhteisille perillisille.
Se ei ole syrjintää, jos haluaa omaisuutensa päätyvän omalle suvulleen eilä puolison lapsille, jotka jo perii isänsä ja äitinsä.
Mitä se vaimo sitten on? Ei sukua eikä perhettä?
Ei kumpaakaan, vaimot vaihtuu, lapset ei.
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on vissiin jotain arvoautoja kun erikseen mainitset ne?
Ei nyt mitään satojen tuhansien, mutta klassikkoja joiden arvo vaan nousee vuosien aikana.
Minkä autojen arvo nousee? En ymmärrä. Ajelen uudella MB GLC:llä ja siinäkin selvää, että enemmin tai myöhemmin se on arvoton romu.
Vierailija kirjoitti:
Jos jollakulla on tuollainen omaisuus, hän ei tasan tarkkaan kysele neuvoja av-palstalla. Seuraa provo, kiitos!
Millainen omaisuus :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun lastesi pitäisi saada sinun, exäsi (ja exäsi suvun) ja sinun miehesi perinnöt? Mielestäni on aivan selvää, että miehesi haluaa testamentata veljen lapsille, koska tietää heidän rahatilanteensa.
Ei sinällään oleellinen asia, mutta exältä tai hänen suvusta ei tule perintöä.
Minkä ihmeen rahatilanteen? Ei heillä ole mitään rahatilannetta joka olisi kenenkään tiedossa.
Mielestäni on outoa, että veljen lapsia ei edes mietittäisi perillisinä jos meillä kummallakaan ei olisi lapsia tai jos miehellä olisi lapsi, mitä hän ei siis halua. Sellaisessa tapauksessa minä olisin perimässä kaiken jos hän kuolisi ensin, mutta sanoi, että ei halua minun saavan häneltä perintöä koska silloin minun lapseni voisivat joskus periä minulta hänen jättämän perinnön.
Vierailija kirjoitti:
Jos perit lapsettoman miehesi, lapsesi eivät peri tuota omaisuutta sinun kuoltuasi vaan miehen vanhemmat tai sisarukset.
Olettaen, että miehen testamentissa on ollut toissijausmääräys joka määrää niin, muuten kyllä menee ap:n rintaperillisille sekä mahdollisesti hänen testamentissaan määrätyille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei halua sinun perivän (mikä on varsin järkevää, koska miksi hän haluaisi omaisuutensa lapsillesi?), niin teette avioehdon, jonka mukaan teillä ei ole avio-oikeutta toistenne omaisuuteen erossa tai kuollessa. Sen jälkeen miehen omaisuus menee hänen suvulleen, joskin on järkevää testamentilla täsmentää, että kenelle.
Yhteinen omaisuus ei oikeastaan ole yhteistä, se on kahden omistamaa. Jos et suo miehelle oikeutta päättää omaisuutensa kohtalosta kuolemansa jälkeen, niin todennäköisesti et salli hänelle sananvaltaa siihen eläissäänkään.
En ehkä tuonut tilannetta tarpeeksi selkeästi esille. Minulle hänen haluamassaan perintömallissa olisi hyvä asia tuolla tavalla rajaava avioehto. En kuitenkaan suostuisi hänen kanssaan omistamaan taloa koska olisi riski, että puolet talon omistuksesta siirtyisi hänen veljen lapsille. Ehdotin, että talo edelleen minun ja voidaan asua yhdessä ja kumpikin muuten omistaa mitä haluaa ja hän voi omaisuutensa testamentata sitten kenelle tahansa eikä minulle tarvitse jättää mitään jos tuntuu niin vastenmieliseltä, että lapseni saattavat joskus periä jotain hänen jättämästä perinnöstä. Häntä kuitenkin kaihertaa jos emme omista taloa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Siis mies haluaisi hankkia sinun kanssa yhteistä omaisuutta, mutta ei halua sinun voivan nauttia tästä myöhemmin, jos hän kuolee ensin? Ottamatta kantaa mitä laki sanoo, niin kyllähän tuo kertoo miehen suhteesta sinuun paljon. Kuulostat välineeltä miehen omaisuuden kerryttämiseen, joka ei vielä ole onnistunut (mies on siis tyhjätasku edelleen). Itse en menisi tuollaisen kanssa naimisiin enkä varsinkaan alkaisi kaupoille.
Valitettavasti tämä ajatus on noussut pintaan itsellekin. Helpompi kartuttaa omaisuutta toisen kanssa ja minähän saan jo talostani hyvin rahaa pohjamunaksi jos haluamme myydä sen ja ostaa yhteisen.
Jotenkin tämä perintökeskustelu hänen kanssaan sai miettimään mikä minä olen, olenko koskaan hänen perheensä tai lähiomainen vai meneekö kuka tahansa jolla pisara samaa verta minun edelle.
Enkä ollut arvannut minun lasten olevan hänelle niin vastenmielinen asia, että hän miettii inhoten sitä jos vaikka vuosia jo hänen kuoltuaan lapset perisivät minulta jotain mikä osittain hänen rahoilla ostettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perit lapsettoman miehesi, lapsesi eivät peri tuota omaisuutta sinun kuoltuasi vaan miehen vanhemmat tai sisarukset.
Olettaen, että miehen testamentissa on ollut toissijausmääräys joka määrää niin, muuten kyllä menee ap:n rintaperillisille sekä mahdollisesti hänen testamentissaan määrätyille.
Näytätkö lakitekstin tästä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes menisitte naimisiin, koska ette aio hankkia yhteisiä lapsiakaan. Tosin mies jäisi sinun kuolleessasi ensin ilman lesken asumisoikeutta. Se on avopuolison kohtalo - ulos "omasta" kodista mars!
Mielestäni avioliitto ei ole vain lasten hankkimista varten eikä jokaiseen liittoon tarvitse tehdä lapsia vain jotta suhde saisi "huippunsa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samojen asioiden kanssa painin. Sattuma korjasi tilanteen kun perin omien vanhempieni rantahuvilan. Nyt uhka kodin menettämisestä ei haittaa kun tiedän että minulla on paikka minne mennä vaikka menettäisin yhteisen kotimme.
Keskity keräämään tilillesi riittävästi rahaa itsenäistä elämää varten, huolehdi siitä ettet maksa miehesi kuluja ja siitä että jos yhteisen talonne omistus 50/50 niin miehen kuuluu myös maksaa puolet lainasta ja kuluista. Älä kartuta miehesi omaisuutta omilla rahoillasi jos se ei mene lapsillesi.
Uusparisuhteissa elämä muuttuu eri lailla raadolliseksi.
Näitä olen alkanut miettiä. Tähän asti olen ollut aika höveli rahojen suhteen ja maksan esimerkiksi ruuat melkein aina.
Vierailija kirjoitti:
No etpä sinäkään ajattele kuin omiasi, jos teidän omaisuutenne saisi mennä vain sinun lapsillesi eikä lainkaan miehen läheisille.
Miksi veljen lapset on läheisempiä kuin vaimo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Minulle tämä tarkoittaa sitä, että me emme voi koskaan omistaa kotia yhdessä sillä on olemassa riski, että menettäisin puolet kodistani hänen sukulaisilleen ja joutuisin joko maksamaan heille jotta saan puolison menettämisen jälkeen pitää kotini tai joudun muuttamaan.
Ihan sama riskihän sinun miehellä on. Jos hankitte yhteisen kodin, kuoltuasi sinun lapsesi olisivat siellä perinnönjaolla ja heittämässä häntä ulos.
On fiksua pitää omaisuus täysin erillään, ja kodin omistaisitte 50/50 tasan. Sitten vaan heti toisen kuoltua talo myyntiin ja kummankin perikunta saa oman osuutensa. Lesken asumisoikeus pitää tietysti ottaa huomioon.
Et kai kuvitellut, että lapseton miehesi alkaa kerryttää perintöä sinun lapsille? Hänelle he eivät ole mitään sukua. Miksi ihmeessä sinun lastesi pitäisi periä mieheltäsi mitään? Tottakai miehen perivät hänen omat perillisensä eli hänen omat lapsensa ja jos omia lapsia ei ole, niin sitten muut sukulaiset.
Eivät lapset perisikään isäpuolta vaan on mahdollista, että isäpuoli kuolee ennen äitiä ja äidin periessä hänet on mahdollista, että häneltä sitten jää lapsilleen perinnöksi jotain edesmenneeltä mieheltä saatua, ellei ole kerennyt käyttää omaisuutta vaikka reissaamiseen tm.
Kyllä jos ei ole lapsia niin minusta lähiomainen ja myös perinnönsaaja on aviopuoliso.
Apn pitäisi opetella välimerkkien käyttö. Hänen aloitustekstinsä yhtä pitkää pötköä ja siksi raskasta lukea.
Vierailija kirjoitti:
Apn pitäisi opetella välimerkkien käyttö. Hänen aloitustekstinsä yhtä pitkää pötköä ja siksi raskasta lukea.
Ei se haittaa ap:n elämää, hänhän on kuitenkin valtavien omaisuusmassojensa ansiosta suurikin kroisos, jota ei moiset pikkuseikat hetkauta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No etpä sinäkään ajattele kuin omiasi, jos teidän omaisuutenne saisi mennä vain sinun lapsillesi eikä lainkaan miehen läheisille.
Miksi veljen lapset on läheisempiä kuin vaimo?
Ovat sukua toisin kuin vaihtuvat vaimot.
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes menisitte naimisiin, koska ette aio hankkia yhteisiä lapsiakaan. Tosin mies jäisi sinun kuolleessasi ensin ilman lesken asumisoikeutta. Se on avopuolison kohtalo - ulos "omasta" kodista mars!
Mielestäni avioliitto ei ole vain lasten hankkimista varten eikä jokaiseen liittoon tarvitse tehdä lapsia vain jotta suhde saisi "huippunsa".
Mitä varten avioliitto sitten mielestäsi on? Tienaamista varten?
Minä olen tehnyt testamentin suvun maista siskon lapsille, mutta mies saa tietysti osuuteni asunnosta.
Tiedätkös, ymmärrän hyvin miestäsi. Lapsesi ovat vielä hänelle vieraita ihmisiä, mutta heistä varmasti tulee läheisiä ja rakkaita ajan kuluessa. Ja jos ei tule niin varmaan on luonnollista että perinnön saa joku muu. Anna miehelle aikaa.