Lue keskustelun säännöt.
Puoliso testamentin ulkopuolelle ja veljen lapset perii.
Vaimoksi, mutta ei perheeksi
18.04.2019 |
Olemme miehen kanssa seurustelleet puolitoista vuotta. Ajatuksena, että ajan vielä kuluessa voisi ajatella häitäkin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Mies nosti esiin avioehto ja testamentti asiat jotka pitää miettiä ennen häitä.
Tällä hetkellä minulla on enemmän omaisuutta koska olen hyvänmatkaa maksellut talolainaani, omistan pari autoa ja moottoripyörän. Mies ei ole kerennyt vielä kartuttaa omaisuutta kuin pienen kimppamökin verran sisarustensa kanssa.
Hän haluaa avioehdon jotta kumpikin pitää oman omaisuutensa mikäli joskus ero tulisi. Tämä mielestäni on ihan hyvä juttu niin ei voi tulla riitaa siitä. Täytyy vaan huolehtia, että avioliiton aikanakin miettii omaisuuden omistajuudet.
Hän nosti esiin myös testamentti asiat. Minulla on lapsia ja hänellä ei, hän on vapaaehtoisesti lapseton. Minulta perintö menisi ensi olettaman mukaan osittain lapsille ja osittain puolisolle mikäli kuolisin ennen häntä.
Mies ei halua, että minä perin häneltä tulevaisuudessa yhdessä hankkimastamme omaisuudesta hänen osuutensa mikäli hän kuolisi ennen minua koska silloin lapseni lopulta perivät minulta kaiken, kun aika minusta jättää. Hän on miettinyt vaihtoehtoja kenelle testamenttaisi koko omaisuutensa. Kertomansa mukaan oli ajatellut testamentata omaisuuden veljensä lapsille koska he ovat sukulaisia.
Toisaalta ymmärrän häntä ja toisaalta en. Vaikka hän ei ole halunnut lapsia hän ei voi asettaa veljen lapsia samalla tavalla perillisen asemaan, he eivät ole perhettä kuitenkaan ja silloin ulkopuolinen olisi osingolla meidän hankkimasta omaisuudesta. Mielestäni veljen lapsien kuuluisi periä se kolmannes jonka mies suvussa kulkeneesta mökistä omistaa, mutta ei yhdessä hankittua omaisuutta.
Minulle tämä tarkoittaa sitä, että me emme voi koskaan omistaa kotia yhdessä sillä on olemassa riski, että menettäisin puolet kodistani hänen sukulaisilleen ja joutuisin joko maksamaan heille jotta saan puolison menettämisen jälkeen pitää kotini tai joudun muuttamaan. Hän ei ymmärtänyt ajatustani ollenkaan. Mielestäni tälläisessä tilanteessa ainoa vaihtoehto on se, että minä edelleen yksin omistan talon ja mitä nyt haluankaan omistaa ja hän voi hankkia muuta omaisuutta sekä minut testamentista ulos jättäen antaa omaisuutensa veljensä lapsille tai kenelle nyt kokeekaan sen oikeaksi jättää. Näin turvaan oman pärjäämiseni ja minunkin lapseni joskus jotain perintöä saavat, heidän sitä on turha muilta odottaa kuin minulta.
Mies ei ymmärrä miksi näen asiat näin enkä halua hankkia mitään yhteistä omaisuutta, edes taloa mikäli tilanne on testamentin osalta tuo. Mitenhän tätäkin lähtisi työstämään eteenpäin jotta saadaan joku ratkaisu.
Kommentit (212)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisesti ottaen, täältä vauvapalstalta saa erittäin vaihtelevia neuvoja perintö- ja testamenttiasioihin. Tulee hyviäkin neuvoja, mutta jos lukijalla ei ole riittävästi perustietoa, on mahdotonta päätellä, että mitkä viestit sisältävät faktaa ja mitkä mammojen omaa arvailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perit lapsettoman miehesi, lapsesi eivät peri tuota omaisuutta sinun kuoltuasi vaan miehen vanhemmat tai sisarukset.
Höpsistä.
Ei se peritty omaisuus enää sieltä toiseen sukuun hyppää vaan on yksiselitteisesti jo mennyt. Se mitä äidiltä jää on hänen perintönsä, jonka hänen lapsensa saavat (kokonaan, jos ei ole testamenttia ja testamentillakin lakiosansa eli vähintään 50%)
Lainlaatija on vahvasti eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinun kannattaa pitää puolensa. Väärältähän tuo kuulostaa että sinun kuollessa sinun lapset ja tämä nykyinen mies perisi sinut mutta miehen kuoltua puolet menis muille sukulaisille. Sehän tarkottaisi sitä että mies perisi puolet ja sinun lapset toisen puolikkaan eli lapsetkin menettäs. Ja vastaavasti hänen kuoltua sinä menettäisit puolet yhteisestä omaisuudesta...
Ei mies peri mitään koskaan, jos on rintaperillisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silkasta mielenkiinnosta: osaako miehesi yhdys sanat sinua paremmin? Jos osaa, niin sen osaamisensa hän voisi testamentata lapsillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perit lapsettoman miehesi, lapsesi eivät peri tuota omaisuutta sinun kuoltuasi vaan miehen vanhemmat tai sisarukset.
Höpsistä.
Ei se peritty omaisuus enää sieltä toiseen sukuun hyppää vaan on yksiselitteisesti jo mennyt. Se mitä äidiltä jää on hänen perintönsä, jonka hänen lapsensa saavat (kokonaan, jos ei ole testamenttia ja testamentillakin lakiosansa eli vähintään 50%)
Miten toimitaan, jos kyseinen äiti myykin lapsettomalta mieheltään perityn omaisuuden, muuttaa sen rahaksi, ehkä käyttää kaiken tai/ja lahjoittaa lapsilleen yms minne vaan? Miten kuolleen miehen perintö saadaan tuosta enää laskettua?
Lainlaatija on vahvasti eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samojen asioiden kanssa painin. Sattuma korjasi tilanteen kun perin omien vanhempieni rantahuvilan. Nyt uhka kodin menettämisestä ei haittaa kun tiedän että minulla on paikka minne mennä vaikka menettäisin yhteisen kotimme.
Keskity keräämään tilillesi riittävästi rahaa itsenäistä elämää varten, huolehdi siitä ettet maksa miehesi kuluja ja siitä että jos yhteisen talonne omistus 50/50 niin miehen kuuluu myös maksaa puolet lainasta ja kuluista. Älä kartuta miehesi omaisuutta omilla rahoillasi jos se ei mene lapsillesi.
Uusparisuhteissa elämä muuttuu eri lailla raadolliseksi.
Miksi teidän yhteisen omaisuuden pitäisi mennä ainoastaan sinun lapsillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi edes menisitte naimisiin, koska ette aio hankkia yhteisiä lapsiakaan. Tosin mies jäisi sinun kuolleessasi ensin ilman lesken asumisoikeutta. Se on avopuolison kohtalo - ulos "omasta" kodista mars!
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti ottaen, täältä vauvapalstalta saa erittäin vaihtelevia neuvoja perintö- ja testamenttiasioihin. Tulee hyviäkin neuvoja, mutta jos lukijalla ei ole riittävästi perustietoa, on mahdotonta päätellä, että mitkä viestit sisältävät faktaa ja mitkä mammojen omaa arvailua.
Niin, ja sehän on keskustelupalstojen suola. Vastuu on kuulijalla.
Tärkeissä asioissa kannattaa tietenkin lopullinen tieto hankkia asiantuntijakanavista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No etpä sinäkään ajattele kuin omiasi, jos teidän omaisuutenne saisi mennä vain sinun lapsillesi eikä lainkaan miehen läheisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perit lapsettoman miehesi, lapsesi eivät peri tuota omaisuutta sinun kuoltuasi vaan miehen vanhemmat tai sisarukset.
Höpsistä.
Ei se peritty omaisuus enää sieltä toiseen sukuun hyppää vaan on yksiselitteisesti jo mennyt. Se mitä äidiltä jää on hänen perintönsä, jonka hänen lapsensa saavat (kokonaan, jos ei ole testamenttia ja testamentillakin lakiosansa eli vähintään 50%)
Lainlaatija on vahvasti eri mieltä.
Jos noin on, niin silloin peritty omaisuus on vain lainaa ja sitä pitää hoitaa eikä sitä saa käyttää. Tämä on kiinnostava kohta, jos osa äidin omaisuudesta (johon se peritty omaisuuskin kuuluu) ei kuulukaan äidin kuoltua lapsille.
Laitatko linkin, en löydä tähän itse tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perit lapsettoman miehesi, lapsesi eivät peri tuota omaisuutta sinun kuoltuasi vaan miehen vanhemmat tai sisarukset.
Höpsistä.
Ei se peritty omaisuus enää sieltä toiseen sukuun hyppää vaan on yksiselitteisesti jo mennyt. Se mitä äidiltä jää on hänen perintönsä, jonka hänen lapsensa saavat (kokonaan, jos ei ole testamenttia ja testamentillakin lakiosansa eli vähintään 50%)
Ei pidä paikkaansa.
Vaimoksi, mutta ei perheeksi kirjoitti:
Minulle tämä tarkoittaa sitä, että me emme voi koskaan omistaa kotia yhdessä sillä on olemassa riski, että menettäisin puolet kodistani hänen sukulaisilleen ja joutuisin joko maksamaan heille jotta saan puolison menettämisen jälkeen pitää kotini tai joudun muuttamaan.
Ihan sama riskihän sinun miehellä on. Jos hankitte yhteisen kodin, kuoltuasi sinun lapsesi olisivat siellä perinnönjaolla ja heittämässä häntä ulos.
On fiksua pitää omaisuus täysin erillään, ja kodin omistaisitte 50/50 tasan. Sitten vaan heti toisen kuoltua talo myyntiin ja kummankin perikunta saa oman osuutensa. Lesken asumisoikeus pitää tietysti ottaa huomioon.
Et kai kuvitellut, että lapseton miehesi alkaa kerryttää perintöä sinun lapsille? Hänelle he eivät ole mitään sukua. Miksi ihmeessä sinun lastesi pitäisi periä mieheltäsi mitään? Tottakai miehen perivät hänen omat perillisensä eli hänen omat lapsensa ja jos omia lapsia ei ole, niin sitten muut sukulaiset.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perit lapsettoman miehesi, lapsesi eivät peri tuota omaisuutta sinun kuoltuasi vaan miehen vanhemmat tai sisarukset.
Höpsistä.
Ei se peritty omaisuus enää sieltä toiseen sukuun hyppää vaan on yksiselitteisesti jo mennyt. Se mitä äidiltä jää on hänen perintönsä, jonka hänen lapsensa saavat (kokonaan, jos ei ole testamenttia ja testamentillakin lakiosansa eli vähintään 50%)
Ei pidä paikkaansa.
Linkkiä tähän? Kts tuo ylempi. Miten se peritty omaisuus sieltä otetaan ns takaisin miehen sukuun, jos on ehkä jo käytetty?
Vierailija kirjoitti:
Miehen perhetaidot taitavat olla aika lailla nollan luokkaa. Selvitäpä miten muuten hän aikoo kohdella sinun lapsiasi, jos tuo sama syrjintä jatkuu ihan arjessakin. En lähtisi itse rakentamaan tulevaisuutta tuollaisen miehen kanssa. Itse arvostan perhettä yksikkönä, jossa hankitaan yhteistä omaisuutta, vaurastutaan yhdessä ja jätetään lähtiessämme kaikki yhteisille perillisille.
Niin, yhteisille perillisille. Mutta kun tässä ei ole mitään yhteisiä perillisiä. Olisi hienoa kun ihmiset edes tajuaisivat aloituksen...
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Testamentti on viimeinen tahto. Pitäkää yksityisasiana älkääkä kertoko kenellekään. Voi muuten aiheuttaa etukäteen turhaa skismaa.
No niin täältä faktaa: https://www.minilex.fi/a/perint%C3%B6kaari-ja-leski
"Jos perittävä oli kuollessaan avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä tai testamentilla ole muuta määrätty, menee jäämistö leskelle.
Eräillä ensiksi kuolleen puolison lähisukulaisilla saattaa kuitenkin lesken kuoltua olla oikeus perintöosuuteen tämän jäämistöstä. Mikäli nämä ns. toissijaiset perilliset ovat elossa lesken kuollessa, heillä on lähtökohtaisesti oikeus saada perintönä puolet jäämistöstä. Toissijaisia perillisiä ovat ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tai veljen tai sisaren jälkeläinen. Jos toissijaisia perillisiä ei ole, lesken jäämistön saavat kokonaisuudessaan hänen omat perillisensä."
Siis mies haluaisi hankkia sinun kanssa yhteistä omaisuutta, mutta ei halua sinun voivan nauttia tästä myöhemmin, jos hän kuolee ensin? Ottamatta kantaa mitä laki sanoo, niin kyllähän tuo kertoo miehen suhteesta sinuun paljon. Kuulostat välineeltä miehen omaisuuden kerryttämiseen, joka ei vielä ole onnistunut (mies on siis tyhjätasku edelleen). Itse en menisi tuollaisen kanssa naimisiin enkä varsinkaan alkaisi kaupoille.