Olin todella ylivilkas lapsena ja se kuitattiin usein kusipäisyydellä tai sillä, että minussa on jotain vikana
Siis oikeasti tuollaista jouduin kuulemaan ikävuodesta 2 ylöspäin. Tietenkin lapsuuden ja teini-iän kynnyksellä aloin käyttäytymään asiallisesti, mutta kotona kaikki silti muistelivat millainen ärsyttävä pentu olin. Vielä aikuisenakin minua muistetaan todella pahalla, vaikka olen nykyään ihan erilainen kuin pienenä ja autan paljon muita ihmisiä. Tämä on aiheuttanut minussa itseinhoa ja itsetuhoisuutta.
Kommentit (4)
Nykyään jos lapsi on huonokäytöksinen niin se kuitataan aina diagnoosilla ja sitä myöten toteamuksella, että "ei voi mitään".
Vierailija kirjoitti:
No onhan se ärsyttävää muille ihmisille. Mitä oikein haluat? Että vain omat tunteesi ovat koko ajan keskiössä?
T: henkisesti vauvan tasolle jäänyt kommentoija
Vierailija kirjoitti:
Nykyään jos lapsi on huonokäytöksinen niin se kuitataan aina diagnoosilla ja sitä myöten toteamuksella, että "ei voi mitään".
Ihan tätä samaa olin tulossa kirjottamaan. Valitettavasti näin. Ei oo oikeen tasapainoo löytyny näissäkään asioissa.
No onhan se ärsyttävää muille ihmisille. Mitä oikein haluat? Että vain omat tunteesi ovat koko ajan keskiössä?