Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Mies on sokissa" - tunnettu psykologi kertoo uudessa kirjassaan, miksi perinteiset miehet ovat vaikeuksissa
17.04.2019 |
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/99ffb39b-3685-4aaa-9eea-a64025a7a368
Itseäni 90-luvun lapsena ihmetyttää, kun Dunderfelt kirjoittaa, että
"Nyt, historiallisesti katsottuna yhtäkkiä, häneltä odotetaan herkkää vuorovaikutusta perheensä kanssa, avautumista omista tunteistaan sekä puhumista, vaikkei hänen mielestään ole mitään, mistä puhua. Mies on sokissa".
Omassa parisuhteessani on täysin itsestäänselvää, ettei mitään miesten ja naisten rooleja ole olemassa. Miten avopuolisoni voisi olla järkyttynyt siitä, että rooli on "yhtäkkiä" muuttunut, kun hän ei ole sellaista aikaa edes elänyt jolloin mies oli poissa kotoa ja tuli käymään vain valmiissa ruokapöydässä? Ei tämä muutos kuitenkaan missään päivässä ole tapahtunut, joten vaikea uskoa että vanhemmankaan sukupolven miehille tasa-arvo aivan puskista tuli.
Mitä ajatuksia tämä herättää teissä?
Kommentit (88)
Ei tarvitse mennä kauaksi taaksepäin, kun tilanne oli toinen. Sodan aikaiset isoisämme ovat kasvattaneet meidän isämme, ja meidän isämme meidän miehemme. Ja mistä niitä tapoja opitaan, ellei näiltä isiltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvasin jo otsikosta kenestä on kysymys. Puolisoni on yli kuusikymppinen ja tasa-arvo ja tunteista puhuminen on ollut suhteessamme itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse mennä kauaksi taaksepäin, kun tilanne oli toinen. Sodan aikaiset isoisämme ovat kasvattaneet meidän isämme, ja meidän isämme meidän miehemme. Ja mistä niitä tapoja opitaan, ellei näiltä isiltä?
Erittäin hyvä pointti sieltä takarivistä!
Onko sitten niin, että poika tekee kuin isänsä tarkkailematta yhtään, miten maailma oikeasti tällä hetkellä toimii?
Mielestäni erittäin kiinnostava avautuminen tältä psykologilta. Itselleni tosiaan vieras aihe tämä että on erikseen miehen ja naisen työt ja roolit. Omassa kodissani äiti teki suurimman osan kotitöistä kolmivuorotyönsä ohella, mutta kyllä epätasaista työnjakoa paheksuttiin jo silloin. Eli ei se ollut mikään asioiden luonnollinen olotila kuitenkaan.
/Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse mennä kauaksi taaksepäin, kun tilanne oli toinen. Sodan aikaiset isoisämme ovat kasvattaneet meidän isämme, ja meidän isämme meidän miehemme. Ja mistä niitä tapoja opitaan, ellei näiltä isiltä?
Erittäin hyvä pointti sieltä takarivistä!
Onko sitten niin, että poika tekee kuin isänsä tarkkailematta yhtään, miten maailma oikeasti tällä hetkellä toimii?
Mielestäni erittäin kiinnostava avautuminen tältä psykologilta. Itselleni tosiaan vieras aihe tämä että on erikseen miehen ja naisen työt ja roolit. Omassa kodissani äiti teki suurimman osan kotitöistä kolmivuorotyönsä ohella, mutta kyllä epätasaista työnjakoa paheksuttiin jo silloin. Eli ei se ollut mikään asioiden luonnollinen olotila kuitenkaan.
/Ap
Näinhän se elämä menee. Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä enemmän alamme muistuttamaan omia vanhempiamme.
Minun eksäni oli kotikeskeinen ihminen. Toki, koska isä oli invalidi ja oli ollut koti-isä. Vahva malli siivoamiseen ja kotitöihin. Isänsä oli myös paha suustaan. Ja eksästäkin tuli ihan samanlainen.
Nykyinen aviomieheni isä oli etäinen, teki omia asioitaan, lapset sai tehdä mitä halusi. Mieheni myös jättää lapsensa samalla tavalla oman onnensa nojaan.
Isäni oli ehdoton jääräpää. Veljeni inhosi isäämme tämän ehdottomuuden takia. Hän on itse aivan yhtä ehdoton, vain eri asioissa.
Kaikkea voi tietysti opetella. Mutta se vaatii asioiden tiedostamisen. Veljeni ei näe, että on samanlainen. Siksi hän ei voi muuttua.
Näin jo otsikosta, kuka psykologi on asialla, enkä viitsi lukea hänen aivoituksiaan enää.
Minun vanhempani osasivat puhua asiat halki keskenään jo 60-luvulla ja osaavat edelleenkin. Kumpikin kävi töissä ja kumpikin osasi hoitaa lapset ja kodin. Ovat pitäneet toisistaan huolta myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten aikoinaan sopivat. Veljeni ovat samanlaisia, toinen oli vuosituhannen vaihteessa pari vuotta koti-isänäkin taaperon ja pikkuvauvan kanssa ja on edelleen hyvin läheinen lastensa kanssa.
Muistan lapsuudestani sen, kuinka monen muun lapsen isä tosiaan tuli töistä suoraan ruokapöytään ja sen jälkeen meni sohvalle tupakoimaan loppuillaksi. Esimerkki opettaa, joten en ole ollenkaan yllättynyt siitä, että "perinteisiä" parisuhteita on edelleen olemassa jossain minun näkökenttäni ulkopuolella. Kaupunkioloissa on hiljalleen vain kehittynyt versio, jossa naisten työmäärä kotona on ennallaan, mutta miehille on jäänyt ilmeisesti taulujen ripustaminen ja se kuuluisa renkaanvaihto. Ja kukapa sitä saavutetuista eduista luopuisi vapaaehtoisesti. Dunderfeltiakin harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin jo otsikosta, kuka psykologi on asialla, enkä viitsi lukea hänen aivoituksiaan enää.
Minun vanhempani osasivat puhua asiat halki keskenään jo 60-luvulla ja osaavat edelleenkin. Kumpikin kävi töissä ja kumpikin osasi hoitaa lapset ja kodin. Ovat pitäneet toisistaan huolta myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten aikoinaan sopivat. Veljeni ovat samanlaisia, toinen oli vuosituhannen vaihteessa pari vuotta koti-isänäkin taaperon ja pikkuvauvan kanssa ja on edelleen hyvin läheinen lastensa kanssa.
Muistan lapsuudestani sen, kuinka monen muun lapsen isä tosiaan tuli töistä suoraan ruokapöytään ja sen jälkeen meni sohvalle tupakoimaan loppuillaksi. Esimerkki opettaa, joten en ole ollenkaan yllättynyt siitä, että "perinteisiä" parisuhteita on edelleen olemassa jossain minun näkökenttäni ulkopuolella. Kaupunkioloissa on hiljalleen vain kehittynyt versio, jossa naisten työmäärä kotona on ennallaan, mutta miehille on jäänyt ilmeisesti taulujen ripustaminen ja se kuuluisa renkaanvaihto. Ja kukapa sitä saavutetuista eduista luopuisi vapaaehtoisesti. Dunderfeltiakin harmittaa.
Sä oot jo toinen kommentoija joka sanoo tunnistaneensa tyypin jo otsikosta. Mulle tää oli ihan uusi tuttavuus. Ilmeisesti on tullut muitakin aivopieruja.
Ymmärtäisin, että miehuus olisi murroksessa jos patalaiskan isän malli olisi miehillä geeneissä. Mutta kun ei ole.
/Ap
Dunderfelt on ihan hyvä tyyppi, ei mitään aivopieruja. Hän on vain nostanut maskuliinisuuden uudelleen keskusteluun. Ja sehän feministejä harmittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dunderfelt on ihan hyvä tyyppi, ei mitään aivopieruja. Hän on vain nostanut maskuliinisuuden uudelleen keskusteluun. Ja sehän feministejä harmittaa.
Mutta mitä on tämä maskuliinisuus Dunderfeltin mielestä? Tai sinun mielestäsi? Sitä, että mies makaa aloillaan ja nainen tekee kaiken työn? Miksi, ja miksi juuri näin päin, miksei toisinpäin?
/Ap
Musta tuntuu, että Dunderfelt elää 300-vuotiaaksi, sen verran ajastaan jäljessä tuntuu olevan. Mulla on nelikymppinen mies, joka ei ole saanut perinteisen miehen mallia. Ei myöskään exmies, samaa ikäluokkaa ja sentään Kainuun peräkorvesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin jo otsikosta, kuka psykologi on asialla, enkä viitsi lukea hänen aivoituksiaan enää.
Minun vanhempani osasivat puhua asiat halki keskenään jo 60-luvulla ja osaavat edelleenkin. Kumpikin kävi töissä ja kumpikin osasi hoitaa lapset ja kodin. Ovat pitäneet toisistaan huolta myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten aikoinaan sopivat. Veljeni ovat samanlaisia, toinen oli vuosituhannen vaihteessa pari vuotta koti-isänäkin taaperon ja pikkuvauvan kanssa ja on edelleen hyvin läheinen lastensa kanssa.
Muistan lapsuudestani sen, kuinka monen muun lapsen isä tosiaan tuli töistä suoraan ruokapöytään ja sen jälkeen meni sohvalle tupakoimaan loppuillaksi. Esimerkki opettaa, joten en ole ollenkaan yllättynyt siitä, että "perinteisiä" parisuhteita on edelleen olemassa jossain minun näkökenttäni ulkopuolella. Kaupunkioloissa on hiljalleen vain kehittynyt versio, jossa naisten työmäärä kotona on ennallaan, mutta miehille on jäänyt ilmeisesti taulujen ripustaminen ja se kuuluisa renkaanvaihto. Ja kukapa sitä saavutetuista eduista luopuisi vapaaehtoisesti. Dunderfeltiakin harmittaa.
Sä oot jo toinen kommentoija joka sanoo tunnistaneensa tyypin jo otsikosta. Mulle tää oli ihan uusi tuttavuus. Ilmeisesti on tullut muitakin aivopieruja.
Ymmärtäisin, että miehuus olisi murroksessa jos patalaiskan isän malli olisi miehillä geeneissä. Mutta kun ei ole.
/Ap
Vähintään kerran viikossa joku nostaa tämän tyypin esiin palstalla ja jauhaa shaibaa. Kiitos riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dunderfelt on ihan hyvä tyyppi, ei mitään aivopieruja. Hän on vain nostanut maskuliinisuuden uudelleen keskusteluun. Ja sehän feministejä harmittaa.
Mutta mitä on tämä maskuliinisuus Dunderfeltin mielestä? Tai sinun mielestäsi? Sitä, että mies makaa aloillaan ja nainen tekee kaiken työn? Miksi, ja miksi juuri näin päin, miksei toisinpäin?
/Ap
Ei dunderfelt sellaista tarkoita. Media näyttää oikovan hänen sanomisiaan. Hän puhuu siitä, että miehistä on tullut liian kilttimiehiä, he ovat menettäneet miehisyyden, jota naiset haluavat. Ei se nainen machoakaan halua, vaan jämpin mutta lempeän. Sellaisen oikean maskuliinisuuden.
Dunderfeltin vaimo jätti ja hän alkoi tutkia asiaa. Tajusi luulleensa, että on hyvä aviomies, jos tekee kaiken mitä vaimo haluaa, eli oli muuttunut vässykäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dunderfelt on ihan hyvä tyyppi, ei mitään aivopieruja. Hän on vain nostanut maskuliinisuuden uudelleen keskusteluun. Ja sehän feministejä harmittaa.
Mutta mitä on tämä maskuliinisuus Dunderfeltin mielestä? Tai sinun mielestäsi? Sitä, että mies makaa aloillaan ja nainen tekee kaiken työn? Miksi, ja miksi juuri näin päin, miksei toisinpäin?
/Ap
Ei kaikkia töitä, mutta valtaosan. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että nainen ei koskaan ole tyytyväinen vaikka työt jaettaisiin täysin tasan ja myös kulut jaettaisiin tasan. Aina löytyy uusi nalkutuksen paikka. Nainen ei ole tyytyväinen koskaan. Jos kaikista töistä tehdään tasapuolisia, niin nainen jättää sinut. Tämä on fakta. Olet nössö ja helppo ohjailtava, lue selätettävä ja sinussa ei ole haastetta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dunderfelt on ihan hyvä tyyppi, ei mitään aivopieruja. Hän on vain nostanut maskuliinisuuden uudelleen keskusteluun. Ja sehän feministejä harmittaa.
Mutta mitä on tämä maskuliinisuus Dunderfeltin mielestä? Tai sinun mielestäsi? Sitä, että mies makaa aloillaan ja nainen tekee kaiken työn? Miksi, ja miksi juuri näin päin, miksei toisinpäin?
/Ap
Ei dunderfelt sellaista tarkoita. Media näyttää oikovan hänen sanomisiaan. Hän puhuu siitä, että miehistä on tullut liian kilttimiehiä, he ovat menettäneet miehisyyden, jota naiset haluavat. Ei se nainen machoakaan halua, vaan jämpin mutta lempeän. Sellaisen oikean maskuliinisuuden.
Dunderfeltin vaimo jätti ja hän alkoi tutkia asiaa. Tajusi luulleensa, että on hyvä aviomies, jos tekee kaiken mitä vaimo haluaa, eli oli muuttunut vässykäksi.
Onko tätä tukittu jotenkin, että nainen haluaa juuri jämptin mutta lempeän miehen? Vai onko tässä nyt jälleen kerran kyse yhden miehen sanelemasta "faktasta"? Itse en nimittäin ainakaan halua, vaan kiltin.
/Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Perinteinen mies” on pikkulapsi. Se on kriisissä, koska naisella on nykyään mahdollisuus vaatia, että mieskin on aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Näin jo otsikosta, kuka psykologi on asialla, enkä viitsi lukea hänen aivoituksiaan enää.
Minun vanhempani osasivat puhua asiat halki keskenään jo 60-luvulla ja osaavat edelleenkin. Kumpikin kävi töissä ja kumpikin osasi hoitaa lapset ja kodin. Ovat pitäneet toisistaan huolta myötä- ja vastoinkäymisissä, kuten aikoinaan sopivat. Veljeni ovat samanlaisia, toinen oli vuosituhannen vaihteessa pari vuotta koti-isänäkin taaperon ja pikkuvauvan kanssa ja on edelleen hyvin läheinen lastensa kanssa.
Muistan lapsuudestani sen, kuinka monen muun lapsen isä tosiaan tuli töistä suoraan ruokapöytään ja sen jälkeen meni sohvalle tupakoimaan loppuillaksi. Esimerkki opettaa, joten en ole ollenkaan yllättynyt siitä, että "perinteisiä" parisuhteita on edelleen olemassa jossain minun näkökenttäni ulkopuolella. Kaupunkioloissa on hiljalleen vain kehittynyt versio, jossa naisten työmäärä kotona on ennallaan, mutta miehille on jäänyt ilmeisesti taulujen ripustaminen ja se kuuluisa renkaanvaihto. Ja kukapa sitä saavutetuista eduista luopuisi vapaaehtoisesti. Dunderfeltiakin harmittaa.
Sama kotitausta minultakin ihan suomalaiselta maaseudulta keskustalaisesta kunnasta. Vanhemmat jakoivat kotityöt ja molemmat kävivät töissä (emme asuneet maalaistalossa). Leipomista myöten hoitivat asiat yhdessä ja isä jatkoi leipomista vielä pitkään äidin kuoltua. Onneksi hänellä oli kaikki muutkin kotityöt hanskassa, koska äiti tosiaan on ollut kuollut jo vuosia. Myös veljeni perheessä eletään samalla tavalla ja itse olen avoliitossa miehen kanssa, jolle esimerkiksi kotitöiden jakaminen on itsestäänselvyys. Hän on meillä se, joka tykkää siivoamisestakin enemmän kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dunderfelt on ihan hyvä tyyppi, ei mitään aivopieruja. Hän on vain nostanut maskuliinisuuden uudelleen keskusteluun. Ja sehän feministejä harmittaa.
Mutta mitä on tämä maskuliinisuus Dunderfeltin mielestä? Tai sinun mielestäsi? Sitä, että mies makaa aloillaan ja nainen tekee kaiken työn? Miksi, ja miksi juuri näin päin, miksei toisinpäin?
/Ap
Ei kaikkia töitä, mutta valtaosan. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että nainen ei koskaan ole tyytyväinen vaikka työt jaettaisiin täysin tasan ja myös kulut jaettaisiin tasan. Aina löytyy uusi nalkutuksen paikka. Nainen ei ole tyytyväinen koskaan. Jos kaikista töistä tehdään tasapuolisia, niin nainen jättää sinut. Tämä on fakta. Olet nössö ja helppo ohjailtava, lue selätettävä ja sinussa ei ole haastetta
Okei. Eli nainen siis on tyytyväisempi tehdessään miestä enemmän kotitöitä? Vai siis ei ole tyytyväinen kuitenkaan, joten mies voi samantien olla tekemättä osuuttaan?
Itse lähtisin kävelemään sillä sekunnilla, kun mies alkaisi olettaa että minä teen enemmän. Uskon että moni muukin tekisi niin. Kotitöiden teko ei liity nössöyteen kyllä mitenkään.
/Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dunderfelt on ihan hyvä tyyppi, ei mitään aivopieruja. Hän on vain nostanut maskuliinisuuden uudelleen keskusteluun. Ja sehän feministejä harmittaa.
Mutta mitä on tämä maskuliinisuus Dunderfeltin mielestä? Tai sinun mielestäsi? Sitä, että mies makaa aloillaan ja nainen tekee kaiken työn? Miksi, ja miksi juuri näin päin, miksei toisinpäin?
/Ap
Ei dunderfelt sellaista tarkoita. Media näyttää oikovan hänen sanomisiaan. Hän puhuu siitä, että miehistä on tullut liian kilttimiehiä, he ovat menettäneet miehisyyden, jota naiset haluavat. Ei se nainen machoakaan halua, vaan jämpin mutta lempeän. Sellaisen oikean maskuliinisuuden.
Dunderfeltin vaimo jätti ja hän alkoi tutkia asiaa. Tajusi luulleensa, että on hyvä aviomies, jos tekee kaiken mitä vaimo haluaa, eli oli muuttunut vässykäksi.
Dunderfeltin vaimo lähti koska Dunderfelt on kusípää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dunderfelt on ihan hyvä tyyppi, ei mitään aivopieruja. Hän on vain nostanut maskuliinisuuden uudelleen keskusteluun. Ja sehän feministejä harmittaa.
Mutta mitä on tämä maskuliinisuus Dunderfeltin mielestä? Tai sinun mielestäsi? Sitä, että mies makaa aloillaan ja nainen tekee kaiken työn? Miksi, ja miksi juuri näin päin, miksei toisinpäin?
/Ap
Ei dunderfelt sellaista tarkoita. Media näyttää oikovan hänen sanomisiaan. Hän puhuu siitä, että miehistä on tullut liian kilttimiehiä, he ovat menettäneet miehisyyden, jota naiset haluavat. Ei se nainen machoakaan halua, vaan jämpin mutta lempeän. Sellaisen oikean maskuliinisuuden.
Dunderfeltin vaimo jätti ja hän alkoi tutkia asiaa. Tajusi luulleensa, että on hyvä aviomies, jos tekee kaiken mitä vaimo haluaa, eli oli muuttunut vässykäksi.
Onko tätä tukittu jotenkin, että nainen haluaa juuri jämptin mutta lempeän miehen? Vai onko tässä nyt jälleen kerran kyse yhden miehen sanelemasta "faktasta"? Itse en nimittäin ainakaan halua, vaan kiltin.
/Ap
En tiedä onko tutkittu. Mutta minä ainakin haluan. Kirjoitin miesvaatimuslistaani sinkkuna ”vahva mutta lempeä, luja mutta pehmeä”.
Dunderfelt perustaa väitteensä sille, että samanlaisuus luo kaveruutta, erilaisuus seksuaalista vetovoimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dunderfelt on ihan hyvä tyyppi, ei mitään aivopieruja. Hän on vain nostanut maskuliinisuuden uudelleen keskusteluun. Ja sehän feministejä harmittaa.
Mutta mitä on tämä maskuliinisuus Dunderfeltin mielestä? Tai sinun mielestäsi? Sitä, että mies makaa aloillaan ja nainen tekee kaiken työn? Miksi, ja miksi juuri näin päin, miksei toisinpäin?
/Ap
Ei dunderfelt sellaista tarkoita. Media näyttää oikovan hänen sanomisiaan. Hän puhuu siitä, että miehistä on tullut liian kilttimiehiä, he ovat menettäneet miehisyyden, jota naiset haluavat. Ei se nainen machoakaan halua, vaan jämpin mutta lempeän. Sellaisen oikean maskuliinisuuden.
Dunderfeltin vaimo jätti ja hän alkoi tutkia asiaa. Tajusi luulleensa, että on hyvä aviomies, jos tekee kaiken mitä vaimo haluaa, eli oli muuttunut vässykäksi.
Dunderfeltin vaimo lähti koska Dunderfelt on kusípää.
Lähde?
Alue: Aihe vapaa
En tiedä sainko aloitukseen muotoiltua ajatustani riittävän selkästi, mutta tarkoitan siis että muutos saattaisi olla "sokki" miehelle jos miehet eläisivät vaikka 300 vuotta. Jokainen mies on kuitenkin syntynyt omaan aikaansa, ja yhden ihmisen elämän aikana ei tapahdu mitään kovin suurta muutosta kuitenkaan. Miten siis voi järkyttyä siitä, että joskus muinoin, ennen kuin itse oli edes pilke vanhempien silmäkulmassa, parisuheet ja perheet toimivat toisin?
/Ap