Isoäidit, miksi lapsenlapset pitää ahtaa täyteen sokeria?

Tuntemani mummo laittoi julkisesti nettiin kuvia lapsenlapsestaan, joka siis eli silloin tilapäisesti sijaisperheessä. Voitteko kuvitella? Ei kuulu kenellekään ulkopuoliselle, kuka/ketkä on tuon lapsen vanhempia tai mikä hänen perhetilanteensa on. Lapsella pitää olla oikeus yksityisyyteen, aina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori äiti ja tuleva äiti joka luet tätä keskustelua,muista että tämä koohaaminen on periaatteellista. Vaikka mitään ei sattuisi niin on periaate että isoäiti, varsinkaan anoppi, ei saa iloita lapsista. Mummun pitää tietää paikkansa eli olla miniän alapuolella, kannattaa käyttää maalaisjärkeä että haluaako omaan perheeseensä nokkimajärjestystä vai rakastavan perheen t. Nelinkertainen Mummu

Mitä tässä yritetään sanoa?

Katkeran mummon tilitystä vaan, ei ilmeisesti ole saanut tahtoaan läpi jossain lapsenlapsiin koskevassa asiassa, ja on nyt täällä uhriutumassa.

Vastaan tähän sinun viestiisi. Katkeruus on kuluttavaa, siinä ei kannata velloa vaan pyrkiä toivottuun lopputulokseen. Epäilen että se asia on jäänyt mielestä teillä jotka tänne kirjoittavat ajatuksiaan. Epäilen että se on yksi tai kaksi henkilöä jotka kirjoittavat perätysten näitä mollaavia viestejä mummuista. Koohataan että saadaan muut samalle puolelle ja lapsi on se joka katselee oudosti käyttäytyvää vanhempaa eikä ymmärrä miksei pääse enää isoäidilleen. Minun poikien perheisiin kuuluu myös minä isoäiti, vain yhden kanssa on ollut kireää ja lähetetty sanattomia viestejä. Hänen takiaan, joka on nuori äiti, toivon että tähän keskusteluun tulisi muitakin näkemyksiä kuin koohaamista ja minä minä minää. Joku sanoi hyvin että äiti on itsestään selvä ja kotitöiden tekijä, aina paikalla ja komentaakin, kun mummu on erityistä aikaa ja hemmottelua, läsnäoloa ja yhteisiä retkiä. On siis kuin rahaa pankkiin!! Antakaa tilaa ja antakaa arvoa, ette tule katumaan nuoret äidit. T. Nelinkertainen Mummu

Eri

Sinulla on laaja perhekäsitys. Minun mielestäni perhe on se yksikkö joka päättää yhdessä miten arjessa toimitaan, minun perheeseeni ei siis kuulu sukulaiset.

Koetko olevasi samaa perhettä myös lastenlasten toisten isovanhempien kanssa, hehän kuuluvat siis myös poikiesi perheisiin tuolla perusteella?

Minä voin henk. koht. luvata arvostavani lasteni isovanhempia, isovanhempina ja ihmisinä, ihan yhtä paljon kuin he arvostavat minua, lasten äitiä, äitinä ja ihmisenä. Ikävä kyllä yhden kohdalla se ei ole paljoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori äiti ja tuleva äiti joka luet tätä keskustelua,muista että tämä koohaaminen on periaatteellista. Vaikka mitään ei sattuisi niin on periaate että isoäiti, varsinkaan anoppi, ei saa iloita lapsista. Mummun pitää tietää paikkansa eli olla miniän alapuolella, kannattaa käyttää maalaisjärkeä että haluaako omaan perheeseensä nokkimajärjestystä vai rakastavan perheen t. Nelinkertainen Mummu

Mitä tässä yritetään sanoa?

Katkeran mummon tilitystä vaan, ei ilmeisesti ole saanut tahtoaan läpi jossain lapsenlapsiin koskevassa asiassa, ja on nyt täällä uhriutumassa.

Vastaan tähän sinun viestiisi. Katkeruus on kuluttavaa, siinä ei kannata velloa vaan pyrkiä toivottuun lopputulokseen. Epäilen että se asia on jäänyt mielestä teillä jotka tänne kirjoittavat ajatuksiaan. Epäilen että se on yksi tai kaksi henkilöä jotka kirjoittavat perätysten näitä mollaavia viestejä mummuista. Koohataan että saadaan muut samalle puolelle ja lapsi on se joka katselee oudosti käyttäytyvää vanhempaa eikä ymmärrä miksei pääse enää isoäidilleen. Minun poikien perheisiin kuuluu myös minä isoäiti, vain yhden kanssa on ollut kireää ja lähetetty sanattomia viestejä. Hänen takiaan, joka on nuori äiti, toivon että tähän keskusteluun tulisi muitakin näkemyksiä kuin koohaamista ja minä minä minää. Joku sanoi hyvin että äiti on itsestään selvä ja kotitöiden tekijä, aina paikalla ja komentaakin, kun mummu on erityistä aikaa ja hemmottelua, läsnäoloa ja yhteisiä retkiä. On siis kuin rahaa pankkiin!! Antakaa tilaa ja antakaa arvoa, ette tule katumaan nuoret äidit. T. Nelinkertainen Mummu

Et sinä kuulu poikiesi perheeseen. Isoäiti on sukulainen, ei perhettä. Tää sinun pitää nyt käsittää. Sinäsinäsinä se olet joka täällä koohaat.

Sinä kun et päätä millainen on minun perheeni. Poikieni ilmeet olisivat näkemisen arvoiset jos heille lähtisin kertomaan että kuulkaa minä en kuulu teidän perheeseen, pärjätkää miten taidatte. Vain nuorimmaiseni vaimo - on luonteeltaan "teen itse",on näyttänyt pitkää naamaa mutta sanotaan että synnytyksen jälkeen mieli herkästi heilahtelee joten sen piikkiin, toistaiseksi menee. Kumma ettei ole toiset kätisseet. Minä olen todella kiitetty ja todella kokenut äiti ja vaikka koko revohka tulisi kerralla luokseni niin tämä mummu taikoo ruoat ja pedit ennen kun miniät ovat ehtineet takkia riisua. Ei taida sinua mummut auttaa. T. Nelinkertainen Mummu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempien tehtävä on hemmotella lapsenlapset pilalle ja saada lapset tottelemattomiksi vanhempia kohtaan hokemalla näille, että kuinka tuhmia vanhemmat ovat kun komentelevat lapsia ja sanomalla näille, että ei lasten tarvitse vanhempia totella.

Samoin nostaa itseään jalustalle ja opettaa lapselle, kuinka sen vanhemmat on tylsiä tiukkiksia ja isovanhempi kaiken salliva/ostava/antava lempisukulainen. ”Äitisi kieltää kaiken hauskan, kyllä mummo olisi sinulle jätskin ostanut”. Meillä mummo puhuu tällaisiä juttuja jo 9kk ikäiselle tyttärelleni, kun sanoin että kesäiset jätskireissut saa unohtaa vielä joksikin aikaa, ei kuulu tuon ikäisen ruokavalioon pehmikset.

En ymmärrä yhtään sitä mentaliteettia että isovanhemman kuuluu saada hemmotella ja vanhempien tehtävä on huolehtia siitä perusarjesta. Minä haluan hemmotella omia lapsiani, minä haluan että mun lapsilla on hyviä muistoja minusta ja isästään, isovanhemmilla on omat lapsensa olleet. Olen todella allerginen sille että sanotaan "kyllä minä annan sitä ja tätä, onkos tylsää kun äiti kieltää". Se on pahanpuhumista, siitä ei ole meidän perheelle mitään hyötyä, isovanhempi tietenkin saa kokea olevansa paras tyyppi.

Vaarin naama venähti kun kerran sanoin hyvin selkeästi että "sinä et puhu meidän lapsille tuollaista". Vai siis pitäisikö se sallia? Miksi?

Juuri näin, silkkaa vanhempien mustamaalaamista! Isovanhemmat on omat lapsensa kasvattaneet, jos jokin asia on jäänyt kaivelemaan tms. heidän vanhemmuuden varrella, niin ei minun lapseni ole mikään työväline omien virheiden korjaamiseen. Tottakai minä haluan olla ensimmäisenä viemässä tytärtäni jäätelölle (sitten kun sen aika joskus koittaa :D) ja nähdä hänen ilmeensä jäätelöä maistaessaan ensimmäisenä, isänsä kanssa yhdessä tottakai. Aivan kuten olen halunnut olla läsnä kun ollaan maisteltu ekaa kertaa soseita, käyty ekaa kertaa keinumassa, tytär on istunut ekaa kertaa kauppakärrin kyytiin jne.

Anoppi väitti mua itsekkääksi, kun olen halunnut olla todistamassa lapsen ensimmäisiä kokemuksia, eikä hän saanut olla se, joka on ensimmäisenä vienyt keinuun, antanut kiinteitä tai nähnyt ensiaskeleet. Hänellä kuulemma mummuna on etuoikeus kaikkeen tähän. Itse on lasten ollessa pieniä dumpannut heidät samassa taloudessa asuvalle äidilleen ja mennyt töihin. Ilmeisesti jotain jäänyt kokematta, jota nyt yrittää paikata lastenlapsilla.

Minun anoppi pyysi soittamaan ja kutsumaan hänet paikalle, kun soseita annetaan ekan kerran. Arvaa vaan soitinko.. Mieheni kuvasi kännykälläni tämän ensimaistelun ja näytettiin se sitten mummolle kun tuli meillä käymään, tästäkös mummo möksähti kun ei livenä päässyt tapahtumaan todistamaan :D Pyysi vielä, että lähettäisin videon hänelle, tokaisin vaan että kaikki kuvat/videot ei ole jaettavaksi, osan haluan pitää ihan ”omanani”. Mummo on sellainen hölösuu eikä tiedä, mitä yksityisyys tarkoittaa, tästä syystä en hänelle kuvia/videoita paljonkaan lähettele koska ne lähtevät levitykseen samantien.

Mitä väliä jos anoppi näyttelee videota vauvasta kavereilleen? En vaan pysty ymmärtämään mitä niin kauheaa siinä on, että pitää oikein kieltää jakamasta videota. En minäkään kaikista anopin toimintatavoista tykkää, mutta joustamalla ne välit pidetään hyvänä. Joustamista puolin ja toisin. Minä otan hänet huomioon kuten omat vanhempani ja saan samaa takaisin itselleni.

Osa näistä jutuista kuulostaa siltä, että anoppi vaan on väärässä teki mitä tahansa.

No kyllä silloin väliä, kenelle niitä videoita ja kuvia näytetään. Mun anopin ystäväpiiri koostuu pienen paikkakunnan pahimmista juoruakoista, ja me (mies ja minä) emme halua antaa heille missään muodossa aineistoa käsiteltäväksi. Anoppihan on totuutena esim. kertonut koko paikkakunnalle meidän vilkkaan kuopuksen ADHD:sta (diagnoosin teki ihan itse, neuvolassa ja päiväkodissa eivät ole huolestuneita lapsesta), kertonut mun olevan laiska kun en syötä lapsia (=sormiruokailtiin) jne. Kuvat ja videot olisivat loistavaa ”todistuaineistoa” ilkeämielinen anopin väitteille. Ja ihan on oma vikansa että jää näistä paitsi.

Tiedän tapauksen jossa 2v. tytön isoäiti julkaisu facebookissa videon, jossa tyttö kyykkypissaa pelkkä t-paita päällään nurmikolle, saatesanoilla "mummin rakas kastelee kukkia" tms. Tytön äiti ei ollut ollut julkaissut edes kasvokuvaa tytöstä kertaakaan missään somessa. Kertoo mielestäni siitä miten kertakaikkisen vähä-älyinen voi ihminen olla.

Tapauksessa seurannut riita oli tietenkin kontrollifriikin äidin syytä.

Olisin itse laittanut varmaan välit poikki ja julkaissut mummosta videon jossa tämä on paskalla.

Ja tämä on hyväksyttävää? "kuvaisin mummoa kun on p*******? Millainen aikuinen saa pieneen mieleensä tuollaista? Sitä ollaan niin itsellistä ja fiksua, kunnes totuus paljastuu. Katkeruutta ja vihaa on jo tarpeeksi ja pienet lapset siitä kärsivät. Sitten ollaan haavi auki kun lapset haluavat koko ajan, joka päivä, mummun luokse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori äiti ja tuleva äiti joka luet tätä keskustelua,muista että tämä koohaaminen on periaatteellista. Vaikka mitään ei sattuisi niin on periaate että isoäiti, varsinkaan anoppi, ei saa iloita lapsista. Mummun pitää tietää paikkansa eli olla miniän alapuolella, kannattaa käyttää maalaisjärkeä että haluaako omaan perheeseensä nokkimajärjestystä vai rakastavan perheen t. Nelinkertainen Mummu

Mitä tässä yritetään sanoa?

Katkeran mummon tilitystä vaan, ei ilmeisesti ole saanut tahtoaan läpi jossain lapsenlapsiin koskevassa asiassa, ja on nyt täällä uhriutumassa.

Vastaan tähän sinun viestiisi. Katkeruus on kuluttavaa, siinä ei kannata velloa vaan pyrkiä toivottuun lopputulokseen. Epäilen että se asia on jäänyt mielestä teillä jotka tänne kirjoittavat ajatuksiaan. Epäilen että se on yksi tai kaksi henkilöä jotka kirjoittavat perätysten näitä mollaavia viestejä mummuista. Koohataan että saadaan muut samalle puolelle ja lapsi on se joka katselee oudosti käyttäytyvää vanhempaa eikä ymmärrä miksei pääse enää isoäidilleen. Minun poikien perheisiin kuuluu myös minä isoäiti, vain yhden kanssa on ollut kireää ja lähetetty sanattomia viestejä. Hänen takiaan, joka on nuori äiti, toivon että tähän keskusteluun tulisi muitakin näkemyksiä kuin koohaamista ja minä minä minää. Joku sanoi hyvin että äiti on itsestään selvä ja kotitöiden tekijä, aina paikalla ja komentaakin, kun mummu on erityistä aikaa ja hemmottelua, läsnäoloa ja yhteisiä retkiä. On siis kuin rahaa pankkiin!! Antakaa tilaa ja antakaa arvoa, ette tule katumaan nuoret äidit. T. Nelinkertainen Mummu

Et sinä kuulu poikiesi perheeseen. Isoäiti on sukulainen, ei perhettä. Tää sinun pitää nyt käsittää. Sinäsinäsinä se olet joka täällä koohaat.

Sinä kun et päätä millainen on minun perheeni. Poikieni ilmeet olisivat näkemisen arvoiset jos heille lähtisin kertomaan että kuulkaa minä en kuulu teidän perheeseen, pärjätkää miten taidatte. Vain nuorimmaiseni vaimo - on luonteeltaan "teen itse",on näyttänyt pitkää naamaa mutta sanotaan että synnytyksen jälkeen mieli herkästi heilahtelee joten sen piikkiin, toistaiseksi menee. Kumma ettei ole toiset kätisseet. Minä olen todella kiitetty ja todella kokenut äiti ja vaikka koko revohka tulisi kerralla luokseni niin tämä mummu taikoo ruoat ja pedit ennen kun miniät ovat ehtineet takkia riisua. Ei taida sinua mummut auttaa. T. Nelinkertainen Mummu

Kyllä minä sen sanon, koska vaikka sinä kuinka väittäisit, että lehmä on hevonen, se lehmä on edelleen silti pelkkä lehmä.

Miten se miniöiden takin riisunta liittyy perheenjäsenyyteen ja miksi et puhu pojistasi mitään? Eikö he osaa mitään? Oletko kapalonut tahdottomiksi tumpuloiksi? Miksi niiden miniöiden sinun kotonasi, vieraassa perheessä, ketään palvella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori äiti ja tuleva äiti joka luet tätä keskustelua,muista että tämä koohaaminen on periaatteellista. Vaikka mitään ei sattuisi niin on periaate että isoäiti, varsinkaan anoppi, ei saa iloita lapsista. Mummun pitää tietää paikkansa eli olla miniän alapuolella, kannattaa käyttää maalaisjärkeä että haluaako omaan perheeseensä nokkimajärjestystä vai rakastavan perheen t. Nelinkertainen Mummu

Mitä tässä yritetään sanoa?

Katkeran mummon tilitystä vaan, ei ilmeisesti ole saanut tahtoaan läpi jossain lapsenlapsiin koskevassa asiassa, ja on nyt täällä uhriutumassa.

Vastaan tähän sinun viestiisi. Katkeruus on kuluttavaa, siinä ei kannata velloa vaan pyrkiä toivottuun lopputulokseen. Epäilen että se asia on jäänyt mielestä teillä jotka tänne kirjoittavat ajatuksiaan. Epäilen että se on yksi tai kaksi henkilöä jotka kirjoittavat perätysten näitä mollaavia viestejä mummuista. Koohataan että saadaan muut samalle puolelle ja lapsi on se joka katselee oudosti käyttäytyvää vanhempaa eikä ymmärrä miksei pääse enää isoäidilleen. Minun poikien perheisiin kuuluu myös minä isoäiti, vain yhden kanssa on ollut kireää ja lähetetty sanattomia viestejä. Hänen takiaan, joka on nuori äiti, toivon että tähän keskusteluun tulisi muitakin näkemyksiä kuin koohaamista ja minä minä minää. Joku sanoi hyvin että äiti on itsestään selvä ja kotitöiden tekijä, aina paikalla ja komentaakin, kun mummu on erityistä aikaa ja hemmottelua, läsnäoloa ja yhteisiä retkiä. On siis kuin rahaa pankkiin!! Antakaa tilaa ja antakaa arvoa, ette tule katumaan nuoret äidit. T. Nelinkertainen Mummu

On myös meitä äitejä, jotka haluavat olla kotitöiden lisäksi niitä yhteisiä retkiä, hemmottelua ja läsnäoloa.

Ihan evoluutiopsykologian ja kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta on äärimmäisen tärkeää, että äidillä on aikaa ja energiaa olla läsnä lapsilleen, vastata heidän tunteisiin ja tarpeisiin, hemmotella, lohduttaa ja pitää iänmukaisia rajoja, olla "emotionaalisesti saatavilla".

Jokaisen pikkulapsiperheen sukulaisen olisi hyvä miettiä ovatko vanhemmille stressinlähteitä vai -poistajia, jos jälkimmäistä ei halua tehdä niin sitten on syytä olla neutraali sukulainen.

Lapsissa on tulevaisuus, ja jotta lapsi kasvaa terveeksi ja hyvätahtoiseksi aikuiseksi, tulee hänen saada erityisesti pikkulapsena ensisijaiselta hoitajaltaan jatkuvaa läsnäoloa, hoivaa ja vastinetta omiin tunteisiin. Evoluution näkökulmasta isovanhemman ensisijainen tehtävä on tukea lasten ja vanhempien suhdetta, antamalla sellaista apua mikä helpottaa erityisesti äitiä (kyllä äitiä, vaikka kuinka elämme tasa-arvon aikakautta) olemaan saatavilla lapsilleen.

Esimerkiksi ero äidistä ei saa olla ikään nähden liian pitkä ja tuona aikana lapsen tulee saada samanlaista hoivaa kuin hän äidiltään saisi. Jos isovanhempi on epäsensitiivinen lapsen tarpeille ja tunteille, eikä pysty pitämään lapsen turvallisuudentunnetta ylläpitäviä rajoja, niin hänen "hoiva" voi vahingoittaa lapsen kiintymyssuhdetta äitiinsä. Kiintymyssuhdeteoria on kansainvälisesti hyväksytyin ja tutkituin psykologian teoria ja sillä on selvä paikkansa myös evoluutioteorian ja muiden kädellisten lajien käyttäytymisen näkökulmasta. Valitettavasti yhteiskunnat on rakennettu tuottavuuden näkökulmasta, ja esim. päivähoito on kyseenalaistettu pienten lasten hoitomuoto monissakin tutkimuksissa.

Tulipa pitkä sepustus, mutta halusin ottaa kantaa tähän äiti siivoaa ja isovanhempi hemmottelee idiotismiin kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori äiti ja tuleva äiti joka luet tätä keskustelua,muista että tämä koohaaminen on periaatteellista. Vaikka mitään ei sattuisi niin on periaate että isoäiti, varsinkaan anoppi, ei saa iloita lapsista. Mummun pitää tietää paikkansa eli olla miniän alapuolella, kannattaa käyttää maalaisjärkeä että haluaako omaan perheeseensä nokkimajärjestystä vai rakastavan perheen t. Nelinkertainen Mummu

Mitä tässä yritetään sanoa?

Katkeran mummon tilitystä vaan, ei ilmeisesti ole saanut tahtoaan läpi jossain lapsenlapsiin koskevassa asiassa, ja on nyt täällä uhriutumassa.

Vastaan tähän sinun viestiisi. Katkeruus on kuluttavaa, siinä ei kannata velloa vaan pyrkiä toivottuun lopputulokseen. Epäilen että se asia on jäänyt mielestä teillä jotka tänne kirjoittavat ajatuksiaan. Epäilen että se on yksi tai kaksi henkilöä jotka kirjoittavat perätysten näitä mollaavia viestejä mummuista. Koohataan että saadaan muut samalle puolelle ja lapsi on se joka katselee oudosti käyttäytyvää vanhempaa eikä ymmärrä miksei pääse enää isoäidilleen. Minun poikien perheisiin kuuluu myös minä isoäiti, vain yhden kanssa on ollut kireää ja lähetetty sanattomia viestejä. Hänen takiaan, joka on nuori äiti, toivon että tähän keskusteluun tulisi muitakin näkemyksiä kuin koohaamista ja minä minä minää. Joku sanoi hyvin että äiti on itsestään selvä ja kotitöiden tekijä, aina paikalla ja komentaakin, kun mummu on erityistä aikaa ja hemmottelua, läsnäoloa ja yhteisiä retkiä. On siis kuin rahaa pankkiin!! Antakaa tilaa ja antakaa arvoa, ette tule katumaan nuoret äidit. T. Nelinkertainen Mummu

On myös meitä äitejä, jotka haluavat olla kotitöiden lisäksi niitä yhteisiä retkiä, hemmottelua ja läsnäoloa.

Ihan evoluutiopsykologian ja kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta on äärimmäisen tärkeää, että äidillä on aikaa ja energiaa olla läsnä lapsilleen, vastata heidän tunteisiin ja tarpeisiin, hemmotella, lohduttaa ja pitää iänmukaisia rajoja, olla "emotionaalisesti saatavilla".

Jokaisen pikkulapsiperheen sukulaisen olisi hyvä miettiä ovatko vanhemmille stressinlähteitä vai -poistajia, jos jälkimmäistä ei halua tehdä niin sitten on syytä olla neutraali sukulainen.

Lapsissa on tulevaisuus, ja jotta lapsi kasvaa terveeksi ja hyvätahtoiseksi aikuiseksi, tulee hänen saada erityisesti pikkulapsena ensisijaiselta hoitajaltaan jatkuvaa läsnäoloa, hoivaa ja vastinetta omiin tunteisiin. Evoluution näkökulmasta isovanhemman ensisijainen tehtävä on tukea lasten ja vanhempien suhdetta, antamalla sellaista apua mikä helpottaa erityisesti äitiä (kyllä äitiä, vaikka kuinka elämme tasa-arvon aikakautta) olemaan saatavilla lapsilleen.

Esimerkiksi ero äidistä ei saa olla ikään nähden liian pitkä ja tuona aikana lapsen tulee saada samanlaista hoivaa kuin hän äidiltään saisi. Jos isovanhempi on epäsensitiivinen lapsen tarpeille ja tunteille, eikä pysty pitämään lapsen turvallisuudentunnetta ylläpitäviä rajoja, niin hänen "hoiva" voi vahingoittaa lapsen kiintymyssuhdetta äitiinsä. Kiintymyssuhdeteoria on kansainvälisesti hyväksytyin ja tutkituin psykologian teoria ja sillä on selvä paikkansa myös evoluutioteorian ja muiden kädellisten lajien käyttäytymisen näkökulmasta. Valitettavasti yhteiskunnat on rakennettu tuottavuuden näkökulmasta, ja esim. päivähoito on kyseenalaistettu pienten lasten hoitomuoto monissakin tutkimuksissa.

Tulipa pitkä sepustus, mutta halusin ottaa kantaa tähän äiti siivoaa ja isovanhempi hemmottelee idiotismiin kunnolla.

Samoja ajatuksia minä kävin läpi esikoiseni aikaan. Mutta niin se kuitenkin meni että poikieni mummi sai erityisen aseman ja lellittelijän roolin kun minä hoidin kodin. Joskus sanoivatkin että muuttavat mummille kun mummi antaa sitä ja tätä. Nuoresta äidistä se tuntui kurjalta. Mutta vanhempana sen näkee - Aika aikaansa kutakin, olen mielestäni ansainnut nyt "oman vuoroni". Tiede ei näihin kysymyksiin osaa vastata, nämä ovat "sydämen" kysymyksiä. T. Nelinkertainen Mummu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori äiti ja tuleva äiti joka luet tätä keskustelua,muista että tämä koohaaminen on periaatteellista. Vaikka mitään ei sattuisi niin on periaate että isoäiti, varsinkaan anoppi, ei saa iloita lapsista. Mummun pitää tietää paikkansa eli olla miniän alapuolella, kannattaa käyttää maalaisjärkeä että haluaako omaan perheeseensä nokkimajärjestystä vai rakastavan perheen t. Nelinkertainen Mummu

Mitä tässä yritetään sanoa?

Katkeran mummon tilitystä vaan, ei ilmeisesti ole saanut tahtoaan läpi jossain lapsenlapsiin koskevassa asiassa, ja on nyt täällä uhriutumassa.

Vastaan tähän sinun viestiisi. Katkeruus on kuluttavaa, siinä ei kannata velloa vaan pyrkiä toivottuun lopputulokseen. Epäilen että se asia on jäänyt mielestä teillä jotka tänne kirjoittavat ajatuksiaan. Epäilen että se on yksi tai kaksi henkilöä jotka kirjoittavat perätysten näitä mollaavia viestejä mummuista. Koohataan että saadaan muut samalle puolelle ja lapsi on se joka katselee oudosti käyttäytyvää vanhempaa eikä ymmärrä miksei pääse enää isoäidilleen. Minun poikien perheisiin kuuluu myös minä isoäiti, vain yhden kanssa on ollut kireää ja lähetetty sanattomia viestejä. Hänen takiaan, joka on nuori äiti, toivon että tähän keskusteluun tulisi muitakin näkemyksiä kuin koohaamista ja minä minä minää. Joku sanoi hyvin että äiti on itsestään selvä ja kotitöiden tekijä, aina paikalla ja komentaakin, kun mummu on erityistä aikaa ja hemmottelua, läsnäoloa ja yhteisiä retkiä. On siis kuin rahaa pankkiin!! Antakaa tilaa ja antakaa arvoa, ette tule katumaan nuoret äidit. T. Nelinkertainen Mummu

On myös meitä äitejä, jotka haluavat olla kotitöiden lisäksi niitä yhteisiä retkiä, hemmottelua ja läsnäoloa.

Ihan evoluutiopsykologian ja kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta on äärimmäisen tärkeää, että äidillä on aikaa ja energiaa olla läsnä lapsilleen, vastata heidän tunteisiin ja tarpeisiin, hemmotella, lohduttaa ja pitää iänmukaisia rajoja, olla "emotionaalisesti saatavilla".

Jokaisen pikkulapsiperheen sukulaisen olisi hyvä miettiä ovatko vanhemmille stressinlähteitä vai -poistajia, jos jälkimmäistä ei halua tehdä niin sitten on syytä olla neutraali sukulainen.

Lapsissa on tulevaisuus, ja jotta lapsi kasvaa terveeksi ja hyvätahtoiseksi aikuiseksi, tulee hänen saada erityisesti pikkulapsena ensisijaiselta hoitajaltaan jatkuvaa läsnäoloa, hoivaa ja vastinetta omiin tunteisiin. Evoluution näkökulmasta isovanhemman ensisijainen tehtävä on tukea lasten ja vanhempien suhdetta, antamalla sellaista apua mikä helpottaa erityisesti äitiä (kyllä äitiä, vaikka kuinka elämme tasa-arvon aikakautta) olemaan saatavilla lapsilleen.

Esimerkiksi ero äidistä ei saa olla ikään nähden liian pitkä ja tuona aikana lapsen tulee saada samanlaista hoivaa kuin hän äidiltään saisi. Jos isovanhempi on epäsensitiivinen lapsen tarpeille ja tunteille, eikä pysty pitämään lapsen turvallisuudentunnetta ylläpitäviä rajoja, niin hänen "hoiva" voi vahingoittaa lapsen kiintymyssuhdetta äitiinsä. Kiintymyssuhdeteoria on kansainvälisesti hyväksytyin ja tutkituin psykologian teoria ja sillä on selvä paikkansa myös evoluutioteorian ja muiden kädellisten lajien käyttäytymisen näkökulmasta. Valitettavasti yhteiskunnat on rakennettu tuottavuuden näkökulmasta, ja esim. päivähoito on kyseenalaistettu pienten lasten hoitomuoto monissakin tutkimuksissa.

Tulipa pitkä sepustus, mutta halusin ottaa kantaa tähän äiti siivoaa ja isovanhempi hemmottelee idiotismiin kunnolla.

Samoja ajatuksia minä kävin läpi esikoiseni aikaan. Mutta niin se kuitenkin meni että poikieni mummi sai erityisen aseman ja lellittelijän roolin kun minä hoidin kodin. Joskus sanoivatkin että muuttavat mummille kun mummi antaa sitä ja tätä. Nuoresta äidistä se tuntui kurjalta. Mutta vanhempana sen näkee - Aika aikaansa kutakin, olen mielestäni ansainnut nyt "oman vuoroni". Tiede ei näihin kysymyksiin osaa vastata, nämä ovat "sydämen" kysymyksiä. T. Nelinkertainen Mummu

Ai että kun ryssit äitinä, panet nyt pahan eteenpäin? Tervettä.

Vierailija kirjoitti:

Nuori äiti ja tuleva äiti joka luet tätä keskustelua,muista että tämä koohaaminen on periaatteellista. Vaikka mitään ei sattuisi niin on periaate että isoäiti, varsinkaan anoppi, ei saa iloita lapsista. Mummun pitää tietää paikkansa eli olla miniän alapuolella, kannattaa käyttää maalaisjärkeä että haluaako omaan perheeseensä nokkimajärjestystä vai rakastavan perheen t. Nelinkertainen Mummu

Miten niin miniän alapuolella?

Tarkoitatko suhteessa lapsiin tai perheen isään?

Se on totta, tietenkin, että vanhemmat päättävät (alaikäisten) lastensa asioista ja muista perheen sisäisistä asioista mutta ei kai isovanhemmat ole mitenkään vähempiarvoisia ihmisinä, isovanhemmuus vain on ihan eri homma kuin vanhemmuus.

Isovanhemmat eivät tietenkään ole samassa asemassa kuin nuorenperheen vanhemmat koska he eivät ole perheen äiti ja isä eivätkä siten tietenkään voi päättää perheen asioista, aivan kuten nuorenperheen vanhemmatkaan eivät voi päättää isovanhempien perheen asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori äiti ja tuleva äiti joka luet tätä keskustelua,muista että tämä koohaaminen on periaatteellista. Vaikka mitään ei sattuisi niin on periaate että isoäiti, varsinkaan anoppi, ei saa iloita lapsista. Mummun pitää tietää paikkansa eli olla miniän alapuolella, kannattaa käyttää maalaisjärkeä että haluaako omaan perheeseensä nokkimajärjestystä vai rakastavan perheen t. Nelinkertainen Mummu

Mitä tässä yritetään sanoa?

Katkeran mummon tilitystä vaan, ei ilmeisesti ole saanut tahtoaan läpi jossain lapsenlapsiin koskevassa asiassa, ja on nyt täällä uhriutumassa.

Vastaan tähän sinun viestiisi. Katkeruus on kuluttavaa, siinä ei kannata velloa vaan pyrkiä toivottuun lopputulokseen. Epäilen että se asia on jäänyt mielestä teillä jotka tänne kirjoittavat ajatuksiaan. Epäilen että se on yksi tai kaksi henkilöä jotka kirjoittavat perätysten näitä mollaavia viestejä mummuista. Koohataan että saadaan muut samalle puolelle ja lapsi on se joka katselee oudosti käyttäytyvää vanhempaa eikä ymmärrä miksei pääse enää isoäidilleen. Minun poikien perheisiin kuuluu myös minä isoäiti, vain yhden kanssa on ollut kireää ja lähetetty sanattomia viestejä. Hänen takiaan, joka on nuori äiti, toivon että tähän keskusteluun tulisi muitakin näkemyksiä kuin koohaamista ja minä minä minää. Joku sanoi hyvin että äiti on itsestään selvä ja kotitöiden tekijä, aina paikalla ja komentaakin, kun mummu on erityistä aikaa ja hemmottelua, läsnäoloa ja yhteisiä retkiä. On siis kuin rahaa pankkiin!! Antakaa tilaa ja antakaa arvoa, ette tule katumaan nuoret äidit. T. Nelinkertainen Mummu

On myös meitä äitejä, jotka haluavat olla kotitöiden lisäksi niitä yhteisiä retkiä, hemmottelua ja läsnäoloa.

Ihan evoluutiopsykologian ja kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta on äärimmäisen tärkeää, että äidillä on aikaa ja energiaa olla läsnä lapsilleen, vastata heidän tunteisiin ja tarpeisiin, hemmotella, lohduttaa ja pitää iänmukaisia rajoja, olla "emotionaalisesti saatavilla".

Jokaisen pikkulapsiperheen sukulaisen olisi hyvä miettiä ovatko vanhemmille stressinlähteitä vai -poistajia, jos jälkimmäistä ei halua tehdä niin sitten on syytä olla neutraali sukulainen.

Lapsissa on tulevaisuus, ja jotta lapsi kasvaa terveeksi ja hyvätahtoiseksi aikuiseksi, tulee hänen saada erityisesti pikkulapsena ensisijaiselta hoitajaltaan jatkuvaa läsnäoloa, hoivaa ja vastinetta omiin tunteisiin. Evoluution näkökulmasta isovanhemman ensisijainen tehtävä on tukea lasten ja vanhempien suhdetta, antamalla sellaista apua mikä helpottaa erityisesti äitiä (kyllä äitiä, vaikka kuinka elämme tasa-arvon aikakautta) olemaan saatavilla lapsilleen.

Esimerkiksi ero äidistä ei saa olla ikään nähden liian pitkä ja tuona aikana lapsen tulee saada samanlaista hoivaa kuin hän äidiltään saisi. Jos isovanhempi on epäsensitiivinen lapsen tarpeille ja tunteille, eikä pysty pitämään lapsen turvallisuudentunnetta ylläpitäviä rajoja, niin hänen "hoiva" voi vahingoittaa lapsen kiintymyssuhdetta äitiinsä. Kiintymyssuhdeteoria on kansainvälisesti hyväksytyin ja tutkituin psykologian teoria ja sillä on selvä paikkansa myös evoluutioteorian ja muiden kädellisten lajien käyttäytymisen näkökulmasta. Valitettavasti yhteiskunnat on rakennettu tuottavuuden näkökulmasta, ja esim. päivähoito on kyseenalaistettu pienten lasten hoitomuoto monissakin tutkimuksissa.

Tulipa pitkä sepustus, mutta halusin ottaa kantaa tähän äiti siivoaa ja isovanhempi hemmottelee idiotismiin kunnolla.

Tämä. Mun anoppi vakuutteli että hän auttaa kyllä ihan kaikessa missä vaan tarvitaan apua. Vauva syntyi sektiolla, anoppi kävi kutsumatta kylässä joka ikinen päivä ja linnoittautui toiseen huoneeseen vastasyntynyt sylissään. Pyysin voisiko hän käyttää koirat pienellä lenkillä, (haava oli kipeä ja siihen vihlaisi jos koirat yhtään nykäisivät hihnassa) tai nostaa pyykit kuivumaan. Tämä tokaisi että kyllä koirat pärjää, minä pidän nyt vauvaa.

Nyt lapsia on kolme ja on tullut selväksi että anopin mielestä hänellä on rajattomat oikeudet minun lapsiini. Mitään apua ei olla saatu kertaakaan, mummon elämän keskiössä on vauvojen sylittely. Isommat lapset saavat olla rauhassa, he kun pääsevät sylistä jo poiskin itse. Ja minun pitäisi tehdä töitä sen eteen, että hänellä on riittävän usein tilaisuus olla lasteni kanssa.

Pelkkää vaivaa, pelkkää pahaa mieltä ja eripuraa ja silkkaa paskaa on tuonut meidän perheeseen. Onneksi lapset ymmärtävät ajan myötä itse asioita, eikä äitiä vähättelevä mummo nauti suosiosta kovin kauaa (toivottavasti).

Jos kyse on 60-90vuotiaasta isovanhemmasta, niin he eivät ajattele sokeria ja rasvaa niin pahana. Heidän lapsuudessaan ja nuoruudessaan oli ruuasta välillä pulaa tai sitä oli todella vähän ja sokeri sekä rasva tarkoitti energiaa ja jaksamista. Meilläkin miehen äiti joka on yli 70v, kantaa pöytään voita, läskiä ja meetvurstia että syökää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori äiti ja tuleva äiti joka luet tätä keskustelua,muista että tämä koohaaminen on periaatteellista. Vaikka mitään ei sattuisi niin on periaate että isoäiti, varsinkaan anoppi, ei saa iloita lapsista. Mummun pitää tietää paikkansa eli olla miniän alapuolella, kannattaa käyttää maalaisjärkeä että haluaako omaan perheeseensä nokkimajärjestystä vai rakastavan perheen t. Nelinkertainen Mummu

Mitä tässä yritetään sanoa?

Katkeran mummon tilitystä vaan, ei ilmeisesti ole saanut tahtoaan läpi jossain lapsenlapsiin koskevassa asiassa, ja on nyt täällä uhriutumassa.

Vastaan tähän sinun viestiisi. Katkeruus on kuluttavaa, siinä ei kannata velloa vaan pyrkiä toivottuun lopputulokseen. Epäilen että se asia on jäänyt mielestä teillä jotka tänne kirjoittavat ajatuksiaan. Epäilen että se on yksi tai kaksi henkilöä jotka kirjoittavat perätysten näitä mollaavia viestejä mummuista. Koohataan että saadaan muut samalle puolelle ja lapsi on se joka katselee oudosti käyttäytyvää vanhempaa eikä ymmärrä miksei pääse enää isoäidilleen. Minun poikien perheisiin kuuluu myös minä isoäiti, vain yhden kanssa on ollut kireää ja lähetetty sanattomia viestejä. Hänen takiaan, joka on nuori äiti, toivon että tähän keskusteluun tulisi muitakin näkemyksiä kuin koohaamista ja minä minä minää. Joku sanoi hyvin että äiti on itsestään selvä ja kotitöiden tekijä, aina paikalla ja komentaakin, kun mummu on erityistä aikaa ja hemmottelua, läsnäoloa ja yhteisiä retkiä. On siis kuin rahaa pankkiin!! Antakaa tilaa ja antakaa arvoa, ette tule katumaan nuoret äidit. T. Nelinkertainen Mummu

On myös meitä äitejä, jotka haluavat olla kotitöiden lisäksi niitä yhteisiä retkiä, hemmottelua ja läsnäoloa.

Ihan evoluutiopsykologian ja kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta on äärimmäisen tärkeää, että äidillä on aikaa ja energiaa olla läsnä lapsilleen, vastata heidän tunteisiin ja tarpeisiin, hemmotella, lohduttaa ja pitää iänmukaisia rajoja, olla "emotionaalisesti saatavilla".

Jokaisen pikkulapsiperheen sukulaisen olisi hyvä miettiä ovatko vanhemmille stressinlähteitä vai -poistajia, jos jälkimmäistä ei halua tehdä niin sitten on syytä olla neutraali sukulainen.

Lapsissa on tulevaisuus, ja jotta lapsi kasvaa terveeksi ja hyvätahtoiseksi aikuiseksi, tulee hänen saada erityisesti pikkulapsena ensisijaiselta hoitajaltaan jatkuvaa läsnäoloa, hoivaa ja vastinetta omiin tunteisiin. Evoluution näkökulmasta isovanhemman ensisijainen tehtävä on tukea lasten ja vanhempien suhdetta, antamalla sellaista apua mikä helpottaa erityisesti äitiä (kyllä äitiä, vaikka kuinka elämme tasa-arvon aikakautta) olemaan saatavilla lapsilleen.

Esimerkiksi ero äidistä ei saa olla ikään nähden liian pitkä ja tuona aikana lapsen tulee saada samanlaista hoivaa kuin hän äidiltään saisi. Jos isovanhempi on epäsensitiivinen lapsen tarpeille ja tunteille, eikä pysty pitämään lapsen turvallisuudentunnetta ylläpitäviä rajoja, niin hänen "hoiva" voi vahingoittaa lapsen kiintymyssuhdetta äitiinsä. Kiintymyssuhdeteoria on kansainvälisesti hyväksytyin ja tutkituin psykologian teoria ja sillä on selvä paikkansa myös evoluutioteorian ja muiden kädellisten lajien käyttäytymisen näkökulmasta. Valitettavasti yhteiskunnat on rakennettu tuottavuuden näkökulmasta, ja esim. päivähoito on kyseenalaistettu pienten lasten hoitomuoto monissakin tutkimuksissa.

Tulipa pitkä sepustus, mutta halusin ottaa kantaa tähän äiti siivoaa ja isovanhempi hemmottelee idiotismiin kunnolla.

Samoja ajatuksia minä kävin läpi esikoiseni aikaan. Mutta niin se kuitenkin meni että poikieni mummi sai erityisen aseman ja lellittelijän roolin kun minä hoidin kodin. Joskus sanoivatkin että muuttavat mummille kun mummi antaa sitä ja tätä. Nuoresta äidistä se tuntui kurjalta. Mutta vanhempana sen näkee - Aika aikaansa kutakin, olen mielestäni ansainnut nyt "oman vuoroni". Tiede ei näihin kysymyksiin osaa vastata, nämä ovat "sydämen" kysymyksiä. T. Nelinkertainen Mummu

Vau, tosi hienosti tiivistit sen joidenkin ihmisten empatiakyvyttömyyden ja itsekkyyden, joka ilmeisesti sinuakin riivaa.

"Koska mulle tuli paha mieli jonkun toisen ihmisen takia niin mulla on oikeus aiheuttaa pahaa mieltä muille, vaikka se kärsijä olikin oman lapseni perhe" "nyt on mun oikeus saada mitä mä haluan ja aiheuttaa samalla toisille pahaa".

Karkkien  sipsien ja limsojen sijaan voi tehdä kunnon kotiruokaa kun seuraavan kerran menette lastenlastenne luo ja juomaksi vettä. EI   pitäs olla vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuori äiti ja tuleva äiti joka luet tätä keskustelua,muista että tämä koohaaminen on periaatteellista. Vaikka mitään ei sattuisi niin on periaate että isoäiti, varsinkaan anoppi, ei saa iloita lapsista. Mummun pitää tietää paikkansa eli olla miniän alapuolella, kannattaa käyttää maalaisjärkeä että haluaako omaan perheeseensä nokkimajärjestystä vai rakastavan perheen t. Nelinkertainen Mummu

Mitä tässä yritetään sanoa?

Katkeran mummon tilitystä vaan, ei ilmeisesti ole saanut tahtoaan läpi jossain lapsenlapsiin koskevassa asiassa, ja on nyt täällä uhriutumassa.

Vastaan tähän sinun viestiisi. Katkeruus on kuluttavaa, siinä ei kannata velloa vaan pyrkiä toivottuun lopputulokseen. Epäilen että se asia on jäänyt mielestä teillä jotka tänne kirjoittavat ajatuksiaan. Epäilen että se on yksi tai kaksi henkilöä jotka kirjoittavat perätysten näitä mollaavia viestejä mummuista. Koohataan että saadaan muut samalle puolelle ja lapsi on se joka katselee oudosti käyttäytyvää vanhempaa eikä ymmärrä miksei pääse enää isoäidilleen. Minun poikien perheisiin kuuluu myös minä isoäiti, vain yhden kanssa on ollut kireää ja lähetetty sanattomia viestejä. Hänen takiaan, joka on nuori äiti, toivon että tähän keskusteluun tulisi muitakin näkemyksiä kuin koohaamista ja minä minä minää. Joku sanoi hyvin että äiti on itsestään selvä ja kotitöiden tekijä, aina paikalla ja komentaakin, kun mummu on erityistä aikaa ja hemmottelua, läsnäoloa ja yhteisiä retkiä. On siis kuin rahaa pankkiin!! Antakaa tilaa ja antakaa arvoa, ette tule katumaan nuoret äidit. T. Nelinkertainen Mummu

On myös meitä äitejä, jotka haluavat olla kotitöiden lisäksi niitä yhteisiä retkiä, hemmottelua ja läsnäoloa.

Ihan evoluutiopsykologian ja kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta on äärimmäisen tärkeää, että äidillä on aikaa ja energiaa olla läsnä lapsilleen, vastata heidän tunteisiin ja tarpeisiin, hemmotella, lohduttaa ja pitää iänmukaisia rajoja, olla "emotionaalisesti saatavilla".

Jokaisen pikkulapsiperheen sukulaisen olisi hyvä miettiä ovatko vanhemmille stressinlähteitä vai -poistajia, jos jälkimmäistä ei halua tehdä niin sitten on syytä olla neutraali sukulainen.

Lapsissa on tulevaisuus, ja jotta lapsi kasvaa terveeksi ja hyvätahtoiseksi aikuiseksi, tulee hänen saada erityisesti pikkulapsena ensisijaiselta hoitajaltaan jatkuvaa läsnäoloa, hoivaa ja vastinetta omiin tunteisiin. Evoluution näkökulmasta isovanhemman ensisijainen tehtävä on tukea lasten ja vanhempien suhdetta, antamalla sellaista apua mikä helpottaa erityisesti äitiä (kyllä äitiä, vaikka kuinka elämme tasa-arvon aikakautta) olemaan saatavilla lapsilleen.

Esimerkiksi ero äidistä ei saa olla ikään nähden liian pitkä ja tuona aikana lapsen tulee saada samanlaista hoivaa kuin hän äidiltään saisi. Jos isovanhempi on epäsensitiivinen lapsen tarpeille ja tunteille, eikä pysty pitämään lapsen turvallisuudentunnetta ylläpitäviä rajoja, niin hänen "hoiva" voi vahingoittaa lapsen kiintymyssuhdetta äitiinsä. Kiintymyssuhdeteoria on kansainvälisesti hyväksytyin ja tutkituin psykologian teoria ja sillä on selvä paikkansa myös evoluutioteorian ja muiden kädellisten lajien käyttäytymisen näkökulmasta. Valitettavasti yhteiskunnat on rakennettu tuottavuuden näkökulmasta, ja esim. päivähoito on kyseenalaistettu pienten lasten hoitomuoto monissakin tutkimuksissa.

Tulipa pitkä sepustus, mutta halusin ottaa kantaa tähän äiti siivoaa ja isovanhempi hemmottelee idiotismiin kunnolla.

Samoja ajatuksia minä kävin läpi esikoiseni aikaan. Mutta niin se kuitenkin meni että poikieni mummi sai erityisen aseman ja lellittelijän roolin kun minä hoidin kodin. Joskus sanoivatkin että muuttavat mummille kun mummi antaa sitä ja tätä. Nuoresta äidistä se tuntui kurjalta. Mutta vanhempana sen näkee - Aika aikaansa kutakin, olen mielestäni ansainnut nyt "oman vuoroni". Tiede ei näihin kysymyksiin osaa vastata, nämä ovat "sydämen" kysymyksiä. T. Nelinkertainen Mummu

Siis eikö sydän sano kaikilla terveillä, että lapsi kuuluu äidillensä ja äiti lapselle. Juuri seurasin junassa, kun 3- ja 5-vuotiaat pojat kaipasivat äitiä ja isä lohdutti parhaansa mukaan, ja äiti oli vain ravintolavaunussa kahvilla. Kipeänä ja uusissa tilanteissa sen näkee, äiti on tärkein.

-mummo itsekin

Tässä meidän naapurustossa näkyy hirmu lihavia äitejä jotka ilmeisesti itse ahtavat makeaa kitusiinsa päivät pitkät. Alakoululaiset lapset juoksentelevat yömyöhään raitilla.

Ei taida olla ruokatalous balanssissa.

Tuskin mummojen syytä.

Vantaalta kirjoitti:

Tässä meidän naapurustossa näkyy hirmu lihavia äitejä jotka ilmeisesti itse ahtavat makeaa kitusiinsa päivät pitkät. Alakoululaiset lapset juoksentelevat yömyöhään raitilla.

Ei taida olla ruokatalous balanssissa.

Tuskin mummojen syytä.

THL:n mukaan ylipaino on erityisen vakava ongelma poikien ja miesten kohdalla 🤗

Vierailija kirjoitti:

Vantaalta kirjoitti:

Tässä meidän naapurustossa näkyy hirmu lihavia äitejä jotka ilmeisesti itse ahtavat makeaa kitusiinsa päivät pitkät. Alakoululaiset lapset juoksentelevat yömyöhään raitilla.

Ei taida olla ruokatalous balanssissa.

Tuskin mummojen syytä.

THL:n mukaan ylipaino on erityisen vakava ongelma poikien ja miesten kohdalla 🤗

Enempi kuitenkin NÄKYY näitä suklaasyöppöjä ja siiderijuoppoja äitejä.

Ehkä ongelma ei silti ole vakava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vantaalta kirjoitti:

Tässä meidän naapurustossa näkyy hirmu lihavia äitejä jotka ilmeisesti itse ahtavat makeaa kitusiinsa päivät pitkät. Alakoululaiset lapset juoksentelevat yömyöhään raitilla.

Ei taida olla ruokatalous balanssissa.

Tuskin mummojen syytä.

THL:n mukaan ylipaino on erityisen vakava ongelma poikien ja miesten kohdalla 🤗

Enempi kuitenkin NÄKYY näitä suklaasyöppöjä ja siiderijuoppoja äitejä.

Ehkä ongelma ei silti ole vakava.

Naapurin lihava pappakin näyttäytyy sinulle ylipainoisena äitinä, kun mitään muuta ei pääkoppaan näytä mahtuvan kuin ylipainoisten äitien aiheuttama trauma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vantaalta kirjoitti:

Tässä meidän naapurustossa näkyy hirmu lihavia äitejä jotka ilmeisesti itse ahtavat makeaa kitusiinsa päivät pitkät. Alakoululaiset lapset juoksentelevat yömyöhään raitilla.

Ei taida olla ruokatalous balanssissa.

Tuskin mummojen syytä.

THL:n mukaan ylipaino on erityisen vakava ongelma poikien ja miesten kohdalla 🤗

Enempi kuitenkin NÄKYY näitä suklaasyöppöjä ja siiderijuoppoja äitejä.

Ehkä ongelma ei silti ole vakava.

Naapurin lihava pappakin näyttäytyy sinulle ylipainoisena äitinä, kun mitään muuta ei pääkoppaan näytä mahtuvan kuin ylipainoisten äitien aiheuttama trauma.

Kyllä se näin on nähtävä. Lihava nuorehko pappa työntämässä lastenrattaita samalla mutustaen suklaatia. Nam.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vantaalta kirjoitti:

Tässä meidän naapurustossa näkyy hirmu lihavia äitejä jotka ilmeisesti itse ahtavat makeaa kitusiinsa päivät pitkät. Alakoululaiset lapset juoksentelevat yömyöhään raitilla.

Ei taida olla ruokatalous balanssissa.

Tuskin mummojen syytä.

THL:n mukaan ylipaino on erityisen vakava ongelma poikien ja miesten kohdalla 🤗

Enempi kuitenkin NÄKYY näitä suklaasyöppöjä ja siiderijuoppoja äitejä.

Ehkä ongelma ei silti ole vakava.

Naapurin lihava pappakin näyttäytyy sinulle ylipainoisena äitinä, kun mitään muuta ei pääkoppaan näytä mahtuvan kuin ylipainoisten äitien aiheuttama trauma.

Eiköhän ne traumat pikemmin tule näiden mammojen lapsille kuin naapureille?