Isoäidit, miksi lapsenlapset pitää ahtaa täyteen sokeria?

Ihan sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Mies kävi anoppilassa lasten kanssa äitienpäiväkukat viemässä. Hyvä kun olivat sisälle päässeet, niin molemmille lapsille lykättiin kouraan 400 g säkit karkkia ja 200 g suklaata. Mies kai oppinut jotain, kun säkit ja toinen suklaalevy jäivät anoppilaan. Tarkemmin en anopin reaktiosta tms tiedä, on tuo anoppi vähän herkkä puheenaihe meillä. Lapset kertoivat, että isi oli ottanut karkit pois, muuten en tietäisi asiasta ollenkaan. Pienellä utelulla sain pari yksityiskohtaa tietooni.

No, ihan hyvä kai näin? Pariksi viikoksi karkkipäiväkarkit. Tällä kertaa oli jopa Fazeria.

-ap

Karkit on säilyviä. Miksi ette voi kotona panna piiloon niitä ja antaa karkkipäivänä?

Miksi pitää joka paikasssa riehua kuin vasta uskoon tullut tai raitistunut alkoholisti .

Miks yleensä laskit miehesi anoppilaan, vähän kuria nyt ukollesi. Tekstiviesti olis anopille riittänyt.

Tätä minäkin olen ihmetellyt, vaikka yhden lapsen mummi jo olenkin.

Kai sitä rakkautta yritetään näyttää syöttämällä makeaa, "parasta" lapselle.

Itse sain murhaavia kommentteja kun tämän lapsenlapseni isä oli pieni enkä ostanut hänelle mitään makeaa ja kielsin muitakin ostamasta.

Poika ei oppinut siihen koskaan. ei edes pyytänyt kun muilla oli karkkia.  Ei menettänyt terveyttään, ei saanut traumoja. Armeijaan mennessään oli hammaslääkäri siellä antanut tunnustusta kun yhtä ainoaa reikää ei hampaissa ollut eikä ollut koskaan ollutkaan.  Edelleen terve suu ja hampaat.

Nyt sitten te jotka hyökkäätte kimppuun. kertokaa mihin ja miksi lapsi tarvitsee ylimääräsitä sokeria ja makeaa? Mitä se palvelee? 

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin olen ihmetellyt, vaikka yhden lapsen mummi jo olenkin.

Kai sitä rakkautta yritetään näyttää syöttämällä makeaa, "parasta" lapselle.

Itse sain murhaavia kommentteja kun tämän lapsenlapseni isä oli pieni enkä ostanut hänelle mitään makeaa ja kielsin muitakin ostamasta.

Poika ei oppinut siihen koskaan. ei edes pyytänyt kun muilla oli karkkia.  Ei menettänyt terveyttään, ei saanut traumoja. Armeijaan mennessään oli hammaslääkäri siellä antanut tunnustusta kun yhtä ainoaa reikää ei hampaissa ollut eikä ollut koskaan ollutkaan.  Edelleen terve suu ja hampaat.

Nyt sitten te jotka hyökkäätte kimppuun. kertokaa mihin ja miksi lapsi tarvitsee ylimääräsitä sokeria ja makeaa? Mitä se palvelee? 

Niin, ihsn yhtä hyväksyttävää kuin että joku on periaatteen kasvissyöjä, tai tiukka absolutisti alkoholin suhteen tai ei anna perheelle hiilihydraatteja.

Meitä on moneksi. Meillä ei lapset syöneet paljon karkkeja, mutta saivat, jokaisella on hyvät hampaat. Syötiin kaikkea monipuolisesti, alkoholia näkivät juotavan kohtuudella, isänsä baarireissuja kyllä myös.

Aikuisena ovat itse valintansa tehneet, ei kukaan perheissään juurikaan ota alkoholia, ei känniin ainakaan, yksi on kasvissyöjä.

Vierailija kirjoitti:

Minun isoäitini kertoi, että sodan jälkeen syntyneenä ajat oli köyhät eikä karkkia ollut tarjolla. Joskus pihistivät sokerinpalan kaapista siskoineen ja imeskelivät sitä. Ehkä kerran vuoteen äiti hankki karkkipussin ja jakoi sitten jokaiselle tytölle yhden karkin, ja viikon päästä taas toisen. Sitä karkkia ensin nuuhkittiin ja katseltiin ja sitten imeskeltiin niin pitkään kuin mahdollista.

Nykyään karkkia on tarjolla paljon, mutta mummot ajattelevat varmasti juuri kasvattavansa sidettä hemmottelemalla lasta.

Minäkin olen saanut tällaisen käsityksen. Niitä karkkeja piti jemmata ja napostella vähitellen, ei syödä kerrallaan. Koska ruokaa syötiin säännöllisemmin ja työ oli fyysisempää kuin nykyisin, diabetesuhka ei ollut niin todellinen. Sen sijaan hampaat saivat kyytiä tällaisella happohyökkäyksellä. Mutta hampaat nyt joka tapauksessa olivat rikki, ei niitä sen ajan käsityksen mukaan voinut mitenkään säästää. Seuratkaapa nykyvanhuksia tekareidensa kanssa. Jotain kurkkupastillia ne imeskelee koko ajan.

Miksi pitää syyllistää ihmisiä, jotka eivät pahuuttaan vaan hyvää tahtoen haluavat tuoda herkkuja? Jos itsellä on ongelma sokerin kanssa, niin se pitää kantaa itse eikä syyllistää muita. Ihmeellistä moraalista itsensä jalustalle nostamista tuollainen asenne.

Aikoinaan riitelin oman äitini kanssa siitä, kuinka paljon lapsille voi tuoda tavaraa, lähettää tarroja ym viikottain, tuoda karkkia. Nyt olen itse isoäiti ja ymmärrän paremmin. Nyt en riitelisi asiasta, vaan laittaisin lähetettyjä/annettuja tavaroita ja karkkeja vain johonkin jemmaan ja jakaisin sieltä esim lahjaksi muille sekä tietysti omille lapsille (joille ne on tarkoitettukin). Ehkä näyttäisin varaston joku kerta ja sanoisin, että järkevämpää voisi olla vaikka säästää rahaa lapsen isompia hankintoja varten.

Minulla on myös kiusaus antaa lapsenlapsille karkkeja, koska he pitävät niistä. Ostan myös heille paljon vaatteita ja lelujakin. Kuuntelen kyllä lapseni mielipidettä asiasta, enkä anna lapsille karkkia, jos hän kieltää. Toki pidän herkkujen määrän järkevänä myös silloin kun lapsenlapset ovat meillä hoidossa, eikä vanhemmat ole kieltämässä. Minulle voi sanoa ihan suoraan, ettei nyt tarvita jotain tiettyä kokoa vaatteita enempää. Siirryn sujuvasti seuraavaan kokoon. Ehkä ostelu saattaa yleisesti ärsyttää lastenlasten vanhempia, mutta isovanhemmat kuitenkin osoittavat välittämistä ja lapsenlapsi kun ei koko aikaa ole läsnä, mitä muuta voit tehdä häntä ajatellessasi kuin kutoa niitä villasukkia, ostaa vaatteita, karkkia ja tavaroita. Siitä tulee itselle hyvä mieli. 

Mutta lopputulemana olen sitä mieltä, että isovanhemman pitää kunnioittaa lapsen vanhempien linjaa. Ikävää on, jos lapselta kielletään esim sokeri kokonaan. Järkevämpää on antaa isovanhemmalle vähän löysää ja kun hän ei kuitenkaan ole koko aikaa paikalla ja voi tiukoista säännöistä sen kerran joustaa. Ei se lapsi vanhempiaan vähemmän rakasta siksi, että isovanhempi "hemmottelee piloille". Eikä sellainen piloille hemmottelu ole edes mahdollista. Jostain syystä isovanhemmat ovat lapselle tärkeitä. Olisiko siksi, että he aidosti rakastavat lapsenlasta ja haluavat hänelle parasta, mutta heillä ei ole arjen kasvatusroolia ja he voivat keskittyä antamaan täysipainoisesti aikaansa tapaamisen ajan lapselle.

Talle 60-kymppiselle isoaidille: Olen itse syntynyt 1959, eli vietin teinivuoteni "iloisella" 70-luvulla ja olen nyt 63-vuotias. Meidan ikaluokkamme oli 20-kymppisia 80-luvulla. Eli ei nyt ihan mitaan sota- tai pula-ajan lapsia, kuten tassa moni luulee tai haluaa antaa ymmartaa.

Hyvin kouluissa opetettiin terveelliset ja epaterveelliset ruokaan, paihteisiin ja liikuntaan liittyvat seikat. En tieda missa metsassa on kasvettu, jos vaittaa "ettei meidan aikaan tiedetty ja oli pulaa sokerista". Elama oli melko lailla samanlaista kun tanaankin, ehka jopa vauraampaa ennen pankkikriisia 80-luvun lopussa. Mita nyt kannykat ja tietsikat puuttuivat.

Mielestani tama karkkien tuputtelu voi johtua muutamasta seikasta; yleisin lienee se se vanha kunnon valtataistelu, koydenveto minian ja lapsenlasten valilla "kukas se tassa nyt on se rakastetuin, ettei vaan mummi kuitenkin" Tai sitten se huono omatunto omien lasten kasvatuksen kanssa. Pahinta lienee kuitenkin se vanha kunnon tyhmyys, onhan se vaikeaa aikuisena huomata kuinka matalalla alykkydella oma aiti tai miehen aiti onkaan varustettu. Olettaisin kuitenkin, etta jos lapsia on hankittu, on niiden terveys tarkeampaa kuin juuri mikaan muu, saatikaan jonkun mummon mielipiteet.

Miksi aina mummo, eiko ukki ollenkaan ymmarra tuputtaa karkkia :) Itse olen moiselta vaivalta saastynyt, ei lapsia, ei ongelmaa karkkien eika joulunviettopaikkojen kanssa. Teen miehen kanssa ihan mita itse lystetaan.

Tämä mummi täällä haluaa ehdottomasti kunnioittaa ihanan lapsenlapsemme vanhempien toiveita. Luotan siihen, että he tietävät pienen tarpeet ja mieliteot meitä isovanhempia paremmin.

Lapsenlapsemme sai ensimmäisen kerran maistaa makeaa, täytekakkua, omilla 1-vuotis synttäreillään - eikä kakku kovin suurta nautintoa pienelle tuottanut. Huomattavasti enemmän hän tykkää marjoista, ja niinpä meillä on aina hänelle varattuna marjoja, kun hän tulee meitä moikkaamaan. 

Oletko katkera jostain äidillesi vai etkö saanut omalta isoäidiltäsi herkkuja?

Lukematta kaikkia kommentteja ehdotan, että otatte vastaan sen karkkivuoren niin, ettei lapset näe, ja tungette ne karkit jemmaan johonkin ja annatte pikkuhiljaa ruokailujen jälkeen välillä niitä?

Kyllä meillä isovanhemmat hyvin uskoivat, kun kerroimme ettei meidän lapsille syötetä sokeria kahteen ensimmäiseen ikävuoteen ollenkaan, sen jälkeenkin vain harvoin ja nimenomaan jälkiruoaksi, ei naposteluna tyhjään vatsaan. Hyvin ovat uskoneet!

Ja mun vanhemmat on 60-luvulla syntyneet, miehen vanhemmat 50-luvulla. Jopa oma Isoäitini, sota-ajan lapsi, kunnioitti tätä päätöstä. Eli ei se isovanhemman ikä välttämättä selitä tuollaista sokeripakkomiellettä.

Mässääkö mummo itse paljon sokeria? Monesti ne sokerikoukkuiset isovanhemmat ja vanhemmat on tämmöisiä herkkujen tuputtajia "nokun taaperolle tulee paha mieli kun ei ikinä saa karkkia" "pitäähän sen taaperon saada välillä herkutella"

Monille se herkkujen tarjoaminen on ainoa tapa osoittaa rakkautta. Ei osata sanoin tai teon näyttää sitä.

4/888 "Entisaikaan ei ollut niin paljon karkkia tarjolla" ? Salli mun nauraa. Koska luulet vanhempiesi/isovanhempiesi syntyneen? Itse muistan hyvin ajat 60-luvun lopulta asti.  Kaupan karkkihyllyt notkui ja sokerikin oli keksitty.

MINUN aitini muisti pula-ajat. Han oli syntynyt 1920-luvulla. Tuskin ihan tata ikaluokaa ovat taman paivan pikkulasten isovanhemmat.

Etta nama selitykset siita ettei "minun lapsuudessani ollut karkkia tai sokeripalaa imeskeltiin", on kylla ihan paskaa, noin suoraan sanottuna. Kertoivatko myos, "etta kerjuulla kuljettiin"?

Vastatkaa nyt ihmeessa, etta mika estaa sanomasta "se karkintuonti loppuu NYT", voit sitten ehdottaa mita tuoda sen sijaan jos joka kerta tarvii jollakin lasta lahjoa. Jos usein kay, ei mielestani aina tarvii olla jotain antamassa. Oppii lapsi ihan mahdottomia odottamaan.

Lasteni kaverin äiti säännösteli tyttärensä syömistä kovasti, piti jääkaapin tyhjänä ettei tyttö päässyt yksin ollessaan syömään. Eu mitään htvää, ei valkoista leipää. Minullekin soitti kun teillä on aina pullaa. Lapsi oli aina nälkäinen.

Tytär nuorena muutti avoliittoon, nyt on pyöreähkö äiti-ihminen.

Kyllä synttäreillä tulee saada mässäillä makeaa, muutoin luulen, että arjessa moni saa niitä sokereita aika paljon vaikka mehujen ja limujen mukana vaikka osa noista onkin makeutettu muulla kuin sokerilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaas nyt, että nämä mummot ovat yleensä eläneet lapsena ja nuorena puutteessa ruuan suhteen, ilman ylellisyyksiä.

Heille ruoka : rakkaus.

Ajatusmallia ei niin vain muuteta.

Pienten lasten mummot on ikäluokkaa 45-60. Ei he mitään pulaa ole kokeneet. Ja kyllä huono tunnekasvatus pitää vaan katkaista.

Mista kasitys siita etta taman paivan keski-ikaiset on elaneet pula-ajalla lapsuutensa, on syntynyt? Eiko kukaan ole huomannut ettei puutetta ruoasta ole tassa maassa ollut sitten viime sotien jalkeen? Vai onko taalla kaikkien lasten isovanhemmat olleet alkoholisteja, tyottomia tai muuten jotenkin kummallisesti osattomia?

No ei niitä varmaan ollut tarkoituskaan heti kaikkia kerralla syödä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se ole isoäidin  vika jos lapset pulskistuu.Kyllä vika löytyy lihavuuteen ihan muualta.Netissäkin melkein raivotaankehopositiivityydestä. Lapset ja nuoret ei syö koulun tarjoamaa terveellistä ruokaa.Koulun lähellä on pikaruokaloita mistä lapset ja nuoret hakee ruokaa ja tietysti pepsimaxia.

En minäkään usko, että lasten/ nuorten pääasiallinen lihomisen syy on isovanhemmat. Kyllä ne syyt täytyy ottaa esiin sieltä jokapäiväisestä arjesta; mistä lapset/ nuoret ostavat "pientä naposteltavaa"jne., joka on usein kalorimäärältään aika tuhtiakin.

Siita vaan ratsaamaan mummu ovella. Karkit ja makeat pois ulko-oven taakse lahtoa odottamaan. Ei pitaisi aikuisella aidilla keinot lapsen terveytta puolustettaessa loppua.

Onko tama nyt sita uusavuttomutta, ettei jollekin mummolle parjaa?

Samalla fanaattisuudella kun suhtautuisi tämä juoppo kansa omaan alkoholinkäyttöönsä.

Tiedän lähipiiristä perheen jossa lapset eivät ikinä saaneet syödä mitään hyvää tai karkkia. Nuorin sitten varasteli kaapeista salaa siirapit, sokerit, taloussuklaat, ja kaakaojauheet joita ahmi yöllä peiton alla

Minä olen surutta työntänyt ylimääräiset herkut roskiin, jos kerkeävät vanheta ennen syöntiä.

Ikäväähän se on, että isovanhemmat ostavat ruokaa, jonka voi ovesta sisään tullessa kertoa päätyvän biojätteeseen. Mutta ei aikuista ihmistä voi pakottaa tai olla esiliinana kaupassa.

Viimeksi eilen meni sunnuntaina saadut puoli kiloa pullaa roskiin, kun meillä ei pullaa arkena syödä. Toisen puoli kiloa pakastin vierasvaraksi.

Joka pääsiäinen myös puolet suklaista työnnetään biojätteeseen seuraavana keväänä, kun ei niitä kerkeä perheen kesken syödä.