Sivistyksellisesti köyhä koti

Terve. Täällä kulttuurikodin äiti.  Mies on kotoisin monen polven kulttuurikodista, osin suomenruotsalaisesta. Itse olen talonpoikaisukua, korkeasti kouluttautunut humanisti. Meillä on kirjastohuone, koska kirjoja on paljon (liikaa). Minä ja mieheni luemme paljon. Ollaan mitä suurimmassa määrin sivistyksellinen koti.

Meillä on kaksi lasta, teini-ikäisiä. Niin, mitä tulee (oletettuun) sivistykseen: ulkoisesti kyllä, sisäisesti ei.

Meillä kiroillaan, huudetaan, katsotaan aivottomia ohjelmia, juodaan liikaa alkoholia - enkä jaksa henkilökohtaisesti olla mistään kiinnostunut, paitsi hyvistä cavoista. Tykkään Ulosottomiehistä ja Huutokauppakeisarista.

Käytöstavat meillä ovat huonot, paitsi ehkä miehelläni. Hänellä on itsehillintää, minulla ei.

Olen luonnonlapsi, oikutteleva ja äksyilevä keski-ikäinen nainen. Rakastan makkaraa.

Etenkin viinipäissäni kuvittelen olevani älykäs, ja alan mölytä minua fiksummassa seurassa suureen ääneen nerokkaita ajatuksiani. Jankkaan, ellen ala valittaa jostain epäkohdasta. 

Sanoisin kaikille tämän ketjun lukijoille ja kirjoittajille: on ihan sama, millainen koulutustaso vanhemmilla on. Tärkeintä on läheisyys, välittäminen, lohtu, turvallisuus. Sydämen sivistys on kaikken tärkeintä, ihan kaikkialla maailmassa. Vaikka tuntisi olevansa lähes eri planeetalla läheisten kanssa, niin se ei määrittele mitään. Oppimattomuus, matala koulutustaso, sivistyksen ja esim. käytöstapojen puute ei ole ihmisen mitta. Lämpo, ystävällisuus ja rakkaus ovat tärkeimmät.

Yhä vieläkin saan tukea ja kannustusta iäkkäiltä vanhemmiltani. Oma tavoitteeni on omien lasten kohdalla sama.

Vierailija kirjoitti:

Terve. Täällä kulttuurikodin äiti.  Mies on kotoisin monen polven kulttuurikodista, osin suomenruotsalaisesta. Itse olen talonpoikaisukua, korkeasti kouluttautunut humanisti. Meillä on kirjastohuone, koska kirjoja on paljon (liikaa). Minä ja mieheni luemme paljon. Ollaan mitä suurimmassa määrin sivistyksellinen koti.

Meillä on kaksi lasta, teini-ikäisiä. Niin, mitä tulee (oletettuun) sivistykseen: ulkoisesti kyllä, sisäisesti ei.

Meillä kiroillaan, huudetaan, katsotaan aivottomia ohjelmia, juodaan liikaa alkoholia - enkä jaksa henkilökohtaisesti olla mistään kiinnostunut, paitsi hyvistä cavoista. Tykkään Ulosottomiehistä ja Huutokauppakeisarista.

Käytöstavat meillä ovat huonot, paitsi ehkä miehelläni. Hänellä on itsehillintää, minulla ei.

Olen luonnonlapsi, oikutteleva ja äksyilevä keski-ikäinen nainen. Rakastan makkaraa.

Etenkin viinipäissäni kuvittelen olevani älykäs, ja alan mölytä minua fiksummassa seurassa suureen ääneen nerokkaita ajatuksiani. Jankkaan, ellen ala valittaa jostain epäkohdasta. 

Sanoisin kaikille tämän ketjun lukijoille ja kirjoittajille: on ihan sama, millainen koulutustaso vanhemmilla on. Tärkeintä on läheisyys, välittäminen, lohtu, turvallisuus. Sydämen sivistys on kaikken tärkeintä, ihan kaikkialla maailmassa. Vaikka tuntisi olevansa lähes eri planeetalla läheisten kanssa, niin se ei määrittele mitään. Oppimattomuus, matala koulutustaso, sivistyksen ja esim. käytöstapojen puute ei ole ihmisen mitta. Lämpo, ystävällisuus ja rakkaus ovat tärkeimmät.

Yhä vieläkin saan tukea ja kannustusta iäkkäiltä vanhemmiltani. Oma tavoitteeni on omien lasten kohdalla sama.

Lämpö, ystävällisyys ja rakkaus ovat sitä hyvää käytöstä ja sydämen sivistystä.

Juoruilu, kiroilu, äksyili jne eivät ole.

Koulutustasosta riippumatta.

Luonnonlapsi minäkin mutta en oikuttele ja äksyile, kiroilekaan.

Rakastan kirjoja, museoita, filharmoniakonsertteja, historiaa, tiedejulkaisuja, jne jne enkä ole akateeminen. Vanhempani olivat kyllä ja kotimme oli kulttuurikoti.

Minä olin se ylimielinen tyranni kun olin ainoa joka kyseli asioita perheessä.

Ja siis vanhemmat ei osanneet vastata,tai halunneet ottaa selvää .

Vierailija kirjoitti:

Terve. Täällä kulttuurikodin äiti.  Mies on kotoisin monen polven kulttuurikodista, osin suomenruotsalaisesta. Itse olen talonpoikaisukua, korkeasti kouluttautunut humanisti. Meillä on kirjastohuone, koska kirjoja on paljon (liikaa). Minä ja mieheni luemme paljon. Ollaan mitä suurimmassa määrin sivistyksellinen koti.

Meillä on kaksi lasta, teini-ikäisiä. Niin, mitä tulee (oletettuun) sivistykseen: ulkoisesti kyllä, sisäisesti ei.

Meillä kiroillaan, huudetaan, katsotaan aivottomia ohjelmia, juodaan liikaa alkoholia - enkä jaksa henkilökohtaisesti olla mistään kiinnostunut, paitsi hyvistä cavoista. Tykkään Ulosottomiehistä ja Huutokauppakeisarista.

Käytöstavat meillä ovat huonot, paitsi ehkä miehelläni. Hänellä on itsehillintää, minulla ei.

Olen luonnonlapsi, oikutteleva ja äksyilevä keski-ikäinen nainen. Rakastan makkaraa.

Etenkin viinipäissäni kuvittelen olevani älykäs, ja alan mölytä minua fiksummassa seurassa suureen ääneen nerokkaita ajatuksiani. Jankkaan, ellen ala valittaa jostain epäkohdasta. 

Sanoisin kaikille tämän ketjun lukijoille ja kirjoittajille: on ihan sama, millainen koulutustaso vanhemmilla on. Tärkeintä on läheisyys, välittäminen, lohtu, turvallisuus. Sydämen sivistys on kaikken tärkeintä, ihan kaikkialla maailmassa. Vaikka tuntisi olevansa lähes eri planeetalla läheisten kanssa, niin se ei määrittele mitään. Oppimattomuus, matala koulutustaso, sivistyksen ja esim. käytöstapojen puute ei ole ihmisen mitta. Lämpo, ystävällisuus ja rakkaus ovat tärkeimmät.

Yhä vieläkin saan tukea ja kannustusta iäkkäiltä vanhemmiltani. Oma tavoitteeni on omien lasten kohdalla sama.

Kiinnostus kulttuuriin ja tietoon sinänsä on sisäsyntyistä sekä aitoa. Liian monella akateemiselkakin se on vain pintakiiltoa. Mikä on surullista heidän itsensä kannalta. Mulla hajoaisi laatikko jos joutuisin katsomaan huutokaupoakeisaria. Enkä pidä cavasta, shamoanjasta vaan makeista kuohareista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni oli niitä ihmisiä, joiden mielestä se, mitä hän ei tiedä, ei ole tietämisen arvoista. Kirjojen lukeminen oli ajan haaskuuta, ja hirveä pilkka seurasi, jos hän huomasi jonkun olevan kiinnostunut tai innostunut jostain, mistä ei ollut käytännön hyötyä. Äitini oli koulutettu ja monista asioista kiinnostunut, mutta isä veti hänetkin mukaansa, enkä sen takia kotona oppinut keskustelemaan mistään.

Meillä isä huusi aina kun näki jonkun lukevan: "Taasko se on se Tex Willer silmillä?! Töihin siitä!". Siinä jäi sitten periaatteessa läksytkin lukematta ja koulut meni miten meni. Muutenkin yleinen asenne oli sellainen, että iltauutiset (katsotaan tajuamatta edes mistä siellä puhutaan) on ainoa oikea ohjelma ja pullo olutta saunan päälle (ettei kukaan sen jälkeen saa kotoa poistua itseään häpäisemään) on sitä oikeaa elämää.

M 45

Meidän isä uskoi, että jos lukee romaaneja, menee jotenkin sekaisin eikä enää tajua, mikä on totta ja mikä ei. Silti hän itse katsoi televisiosta fiktiivisiä elokuvia ja sarjoja, ilmeisesti ne olivat jotenkin eri asia.