Sivistyksellisesti köyhä koti

Vierailija kirjoitti:

Ei voi kylliksi korostaa kuinka paljon paremmat lähtökohdat ihminen saa elämäänsä mikäli syntyy perheeseen jossa ei olla sivistyksellisesti köyhiä.

On turha lässyttää, että mahdollisuuksien tasa-arvo on kun on ilmainen koulu.

Ihmiset joilla on olleet älykkäät vanhemmat, eivät osaa kuvitella miten paljon heikommat lähtökohdat junttipullerovanhempien lapsilla on. Raha ei määrää, vaan henkinen rikkaus.

Minulla on ollut älykkäät vanhemmat, mutta he eivät kasvattaneet lapsiaan. Uskon hyvin sen, että muillakin lapsuus voi olla hankalaa aikaa, jos vanhemmat keskittyvät lähinnä omiin tarpeisiinsa eivätkä kovin paljon viitsi panostaa lapsiinsa.

Ei minunkaan lapsuudenkodissa älyllinen keskustelu juuri virrannut. Oli ihan turha alkaa edes mistään keskusteluja virittämään. Entisellä vaimolla sama juttu, duunarivanhemmat eivät ymmärtäneet oikeastaan mitään mistään oman rajoittuneen ympäristönsä ulkopuolelta. Muistan useita kertoja kun hänen vanhempansa saattoivat jostain alkaa puhua ja kun sitten meidän puheet alkoi mennä yli hilseen niin alkoivat yhtäkkiä kesken minun tai vaimoni lauseen puhua keskenään jotain että pitäisi pensasaita leikata tms. ikään kuin ei olisi mitään keskustelua ollut käynnissä. Loukkaavaa, omat vanhempani eivät ymmärtäneet paljonkaan mistään, mutta ainakin kuuntelivat kohteliaasti loppuun kun joku oli sanomassa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni oli niitä ihmisiä, joiden mielestä se, mitä hän ei tiedä, ei ole tietämisen arvoista. Kirjojen lukeminen oli ajan haaskuuta, ja hirveä pilkka seurasi, jos hän huomasi jonkun olevan kiinnostunut tai innostunut jostain, mistä ei ollut käytännön hyötyä. Äitini oli koulutettu ja monista asioista kiinnostunut, mutta isä veti hänetkin mukaansa, enkä sen takia kotona oppinut keskustelemaan mistään.

Meillä isä huusi aina kun näki jonkun lukevan: "Taasko se on se Tex Willer silmillä?! Töihin siitä!". Siinä jäi sitten periaatteessa läksytkin lukematta ja koulut meni miten meni. Muutenkin yleinen asenne oli sellainen, että iltauutiset (katsotaan tajuamatta edes mistä siellä puhutaan) on ainoa oikea ohjelma ja pullo olutta saunan päälle (ettei kukaan sen jälkeen saa kotoa poistua itseään häpäisemään) on sitä oikeaa elämää.

M 45

En ole mikään mensalainen tai superälykäs, mutta en voisi olla esim. parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan yhtään kirjaa lukenut, ei katso ikinä uutisia eikä lue mitään lehtiä.

Olen yrittänyt kerran ja se oli todella yksinäistä. Ihan kuin olisi lapsen tai vammaisen kanssa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Ei minunkaan lapsuudenkodissa älyllinen keskustelu juuri virrannut. Oli ihan turha alkaa edes mistään keskusteluja virittämään. Entisellä vaimolla sama juttu, duunarivanhemmat eivät ymmärtäneet oikeastaan mitään mistään oman rajoittuneen ympäristönsä ulkopuolelta. Muistan useita kertoja kun hänen vanhempansa saattoivat jostain alkaa puhua ja kun sitten meidän puheet alkoi mennä yli hilseen niin alkoivat yhtäkkiä kesken minun tai vaimoni lauseen puhua keskenään jotain että pitäisi pensasaita leikata tms. ikään kuin ei olisi mitään keskustelua ollut käynnissä. Loukkaavaa, omat vanhempani eivät ymmärtäneet paljonkaan mistään, mutta ainakin kuuntelivat kohteliaasti loppuun kun joku oli sanomassa jotain.

Ex-vaimosi vanhemmat kuulostavat tutuilta! Joskus kun olen jotakin keskustelua yrittänyt aloittaa, vaihtuu aihe aika äkkiä juurikin johonkin pensaiden leikkaamiseen. En mä kyllä nykyään yritäkään mistään sen sivistyneemmästä keskustella

Ap

EI varsinaisesti liity aiheeseen, mutta eräs treffikumppani sanoi, ettei ole koskaan lukenut kirjaa :D Se siitä.

Vierailija kirjoitti:

EI varsinaisesti liity aiheeseen, mutta eräs treffikumppani sanoi, ettei ole koskaan lukenut kirjaa :D Se siitä.

Ymmärrän sinua. Sitä en taas ymmärrä, miten joku kehtaa tuollaista edes kertoa. Koulussakin laitetaan lukemaan kirjoja! Suoraan sanottuna aika naurettavaa, ettei edes niitä ole luettu. Edes yhtä.

Ap

Tule meille asumaan ap :D

Yritän herätellä omia alakouluikäisiä lapsia ajattelemaan ja juttelemaan eri aiheista. No ei, kun heitä kiinnostaa vaan Tiktok ja kavereiden kanssa oleminen/ jalkapallon pelailu ym. En tiedä mitä olen tehnyt väärin, kun eivät ole yhtään sellaisia mietiskelijöitä, vaikka yritän tarjota heidän ikäänsä sopivia juttelun aiheita, HS:n Lapset kysyy-palstalta ym. Sivistyksellisesti köyhiä lapsia siis, vaikka yritän muuta :)

Vierailija kirjoitti:

Oli erittäin köyhä ja sen lisäksi vanhemmat olivat todella hiljaisia, eivätkä olleet kiinnostuneita tutustumaan omiin lapsiinsa. Keskustelutaitoni on sen vuoksi melko rajoittunut, vaikka verbaalinen "älykkyyteni" on kenties keskimääräistä korkeampi. Tätä nykyä olen kyllä jo selvästi parempi keskustelemaan kuin vaikka kaksi vuotta sitten, koska olen alkanut hankkimaan sivistystä lukemalla ja olen myös aloittanut päiväkirjan kirjoittamisen. Oikeastaan nyt vasta minusta on kuoriutumassa autonominen yksilö. Ehkä tästä syrjäytyneisyydestä voi vielä päästä eroon.

M38

Syrjäytymisestä on todella mahdollista päästä eroon, varsinkin jos on laajasti kiinnostunut asioista. Ennemmin tai myöhemmin löydät vielä omanlaistasi seuraa! Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin taas se stereotypia että ainoastaan korkeasti koulutettu voi olla sivistynyt....

Kokeilepa joskus mikä ero siinä on.

Minä asun maalla junttien ympäröimänä. Viihdyn hyvin, ovat ystävällisiä ja mukavia ihmisiä.

Mutta onhan se virkistävää, kun on jokin miehen suvun tapaaminen. Kaikki ovat maistereita tai tohtoreita. Ei tarvitse varoa puheenaiheita, toiset eivät jää suu auki sanattomiksi. Nautin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minunkaan lapsuudenkodissa älyllinen keskustelu juuri virrannut. Oli ihan turha alkaa edes mistään keskusteluja virittämään. Entisellä vaimolla sama juttu, duunarivanhemmat eivät ymmärtäneet oikeastaan mitään mistään oman rajoittuneen ympäristönsä ulkopuolelta. Muistan useita kertoja kun hänen vanhempansa saattoivat jostain alkaa puhua ja kun sitten meidän puheet alkoi mennä yli hilseen niin alkoivat yhtäkkiä kesken minun tai vaimoni lauseen puhua keskenään jotain että pitäisi pensasaita leikata tms. ikään kuin ei olisi mitään keskustelua ollut käynnissä. Loukkaavaa, omat vanhempani eivät ymmärtäneet paljonkaan mistään, mutta ainakin kuuntelivat kohteliaasti loppuun kun joku oli sanomassa jotain.

Ex-vaimosi vanhemmat kuulostavat tutuilta! Joskus kun olen jotakin keskustelua yrittänyt aloittaa, vaihtuu aihe aika äkkiä juurikin johonkin pensaiden leikkaamiseen. En mä kyllä nykyään yritäkään mistään sen sivistyneemmästä keskustella

Ap

Oli vielä duunarisuvun ensimmäinen yliopistoon mennyt ja suoritti peruskoulut ja lukiot parhailla arvosanoilla. Joskus ihmettelin että voiko ne olla tosiaan hänen oikeat vanhemmat. Itse en ollut innokas kouluttautumaan, mutta ei se oppiarvojen puute tehnyt että en olisi ollut lukenut ja etteikö olisi ollut laaja yleissivistys.

Vierailija kirjoitti:

Tule meille asumaan ap :D

Yritän herätellä omia alakouluikäisiä lapsia ajattelemaan ja juttelemaan eri aiheista. No ei, kun heitä kiinnostaa vaan Tiktok ja kavereiden kanssa oleminen/ jalkapallon pelailu ym. En tiedä mitä olen tehnyt väärin, kun eivät ole yhtään sellaisia mietiskelijöitä, vaikka yritän tarjota heidän ikäänsä sopivia juttelun aiheita, HS:n Lapset kysyy-palstalta ym. Sivistyksellisesti köyhiä lapsia siis, vaikka yritän muuta :)

Kiitos kutsusta :D

Ehkäpä alakouluikäisen ei kuitenkaan vielä tarvitse olla kovinkaan sivistynyt.

Tästä tulikin mieleeni, että keskusteluni naapurin nelosluokkalaisen kanssa ovat melkeinpä sivistyneempiä kuin vanhempieni kanssa käymäni keskustelut. Huh

Ap

Minulla on kaveri, jonka vanhemmat ovat juuri tuota juoruilutyyppiä. Aika naiiveja, joten vastaavasti ajattelukaan ei ole korkeatasoista.

Kaveri on fiksumpi kuin vanhempansa. Mutta kun kotona ei kannustettu opiskelemaan, ei puhuttu, ei opetettu käytöstapoja, jne, niin sieltä on yksin vaikea ponnistaa.

Kyseessä on sosiaalinen periytyvyys. Yritän opettaa tuolle nykyisin aikuisrlle lapselle miten omia unelmia tavoitellaan. Tai miten ollaan vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Tuntuu isolta hommalta opettaa aikuiselle asioita, jotka muut saavat haltuun jo lapsena.

Olin lapsi 60-luvulla. Isä oli hyvä palkkaisessa työssä. Äiti hoiti naapuruston lapsia meillä kotona. Vanhempani olivat fiksuja, mutta jotenkin kasvatuksessa ei sitä otettu huomioon. Olin kiinnostunut taidealasta, vanhemmat pitivät sitä vaan harrastuksena tai vähä-älyisten juttuna eikä siitä edes tienannut hyvin rahaa. Kouluttauduin hyväksynnän tarpeessa mitään sanomattomalle alalle, enkä ole luonut uraa vaan tehnyt monia muita töitä. Muuten vanhemmat kasvattivat hyvin mutta eivät hyväksyneet ammattisuuntaustani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minunkaan lapsuudenkodissa älyllinen keskustelu juuri virrannut. Oli ihan turha alkaa edes mistään keskusteluja virittämään. Entisellä vaimolla sama juttu, duunarivanhemmat eivät ymmärtäneet oikeastaan mitään mistään oman rajoittuneen ympäristönsä ulkopuolelta. Muistan useita kertoja kun hänen vanhempansa saattoivat jostain alkaa puhua ja kun sitten meidän puheet alkoi mennä yli hilseen niin alkoivat yhtäkkiä kesken minun tai vaimoni lauseen puhua keskenään jotain että pitäisi pensasaita leikata tms. ikään kuin ei olisi mitään keskustelua ollut käynnissä. Loukkaavaa, omat vanhempani eivät ymmärtäneet paljonkaan mistään, mutta ainakin kuuntelivat kohteliaasti loppuun kun joku oli sanomassa jotain.

Ex-vaimosi vanhemmat kuulostavat tutuilta! Joskus kun olen jotakin keskustelua yrittänyt aloittaa, vaihtuu aihe aika äkkiä juurikin johonkin pensaiden leikkaamiseen. En mä kyllä nykyään yritäkään mistään sen sivistyneemmästä keskustella

Ap

Oli vielä duunarisuvun ensimmäinen yliopistoon mennyt ja suoritti peruskoulut ja lukiot parhailla arvosanoilla. Joskus ihmettelin että voiko ne olla tosiaan hänen oikeat vanhemmat. Itse en ollut innokas kouluttautumaan, mutta ei se oppiarvojen puute tehnyt että en olisi ollut lukenut ja etteikö olisi ollut laaja yleissivistys.

Juu, kyllä sellaisia ihmisiä todella on

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oli erittäin köyhä ja sen lisäksi vanhemmat olivat todella hiljaisia, eivätkä olleet kiinnostuneita tutustumaan omiin lapsiinsa. Keskustelutaitoni on sen vuoksi melko rajoittunut, vaikka verbaalinen "älykkyyteni" on kenties keskimääräistä korkeampi. Tätä nykyä olen kyllä jo selvästi parempi keskustelemaan kuin vaikka kaksi vuotta sitten, koska olen alkanut hankkimaan sivistystä lukemalla ja olen myös aloittanut päiväkirjan kirjoittamisen. Oikeastaan nyt vasta minusta on kuoriutumassa autonominen yksilö. Ehkä tästä syrjäytyneisyydestä voi vielä päästä eroon.

M38

Lukeminen kannattaa aina kuten Donnerkin sanoi. Tuolla tavalla ainakin, jos ei muuta, laajentaa maailmaansa ja näkökulmiaan ilman että tarvitsee juuri kirjastoa pidemmälle lähteä. Toivotan elämäniloa ja uusia kokemuksia ja ihmettelyn ja oivalluksen aiheita. Laitanpa vielä päähäni vanhan ratsuväen képi-hatun jotta voin nostaa sitä sinulle.

Minulla hyvin samoja piirteitä, boheemin isäni kanssaon pystynyt keskustelemaan syvällisestikin ja melko laajasti etenkin kulttuurista. Hänellä ei ole kouluja käytynä, mutta on pyörinyt kulttuuripiireissä työnsä merkeissä paljonkin. Nykyään hänellä on alzheimer, mutta koitan puhua hänelle laajasti asioista vaikka vastakaikua ei enää samalla tavalla tulekaan. Äitini on maalta isosta köyhästä perheestä jossa kukaan ei opiskellut, ei juuri edes äitini sisarusten lapsista. Äitini suku lähinnä nahistelee ja juoruaa. Minulla on monta korkeakoulututkintoa ja muistan miten alle kouluikäisenä jo rakastin lukemista. Äiti oli välillä huolissaan ”liiallisesta” lukemisestani, ja joskus kun tuskastuin opinnoissani yliopistossa hän kehotti jättämään kesken ja menemään töihin. Onnekseni kaipuuni sivistykseen ja tietoon on ollut sen verran vahva, että olen jättänyt omaan arvoonsa äidin neuvot. Huomaan kyllä, että omaa käytöstä ja sosiaalisuutta olen joutunut hartiavoimin kehittämään, kotona kun en siihen juuri apua saanut.

Vierailija kirjoitti:

Minulla hyvin samoja piirteitä, boheemin isäni kanssaon pystynyt keskustelemaan syvällisestikin ja melko laajasti etenkin kulttuurista. Hänellä ei ole kouluja käytynä, mutta on pyörinyt kulttuuripiireissä työnsä merkeissä paljonkin. Nykyään hänellä on alzheimer, mutta koitan puhua hänelle laajasti asioista vaikka vastakaikua ei enää samalla tavalla tulekaan. Äitini on maalta isosta köyhästä perheestä jossa kukaan ei opiskellut, ei juuri edes äitini sisarusten lapsista. Äitini suku lähinnä nahistelee ja juoruaa. Minulla on monta korkeakoulututkintoa ja muistan miten alle kouluikäisenä jo rakastin lukemista. Äiti oli välillä huolissaan ”liiallisesta” lukemisestani, ja joskus kun tuskastuin opinnoissani yliopistossa hän kehotti jättämään kesken ja menemään töihin. Onnekseni kaipuuni sivistykseen ja tietoon on ollut sen verran vahva, että olen jättänyt omaan arvoonsa äidin neuvot. Huomaan kyllä, että omaa käytöstä ja sosiaalisuutta olen joutunut hartiavoimin kehittämään, kotona kun en siihen juuri apua saanut.

:( Alzheimeria on todella surullista katsoa. Etenkin kun muistaa henkilön älykkäänä ja hyvänä keskustelijana. Jotenkin näkee kun hyppii ajassa ja paikassa randomisti, yhtenä hetkenä tuntee, toisena luulee joksikin muuksi

Vierailija kirjoitti:

Ei voi kylliksi korostaa kuinka paljon paremmat lähtökohdat ihminen saa elämäänsä mikäli syntyy perheeseen jossa ei olla sivistyksellisesti köyhiä.

On turha lässyttää, että mahdollisuuksien tasa-arvo on kun on ilmainen koulu.

Ihmiset joilla on olleet älykkäät vanhemmat, eivät osaa kuvitella miten paljon heikommat lähtökohdat junttipullerovanhempien lapsilla on. Raha ei määrää, vaan henkinen rikkaus.

Ei voi kauhalla vaatia, kun on lusikalla annettu. Ei ole mun lempisanontoja, mutta joskus ihan kohdillaan, ja kuvaa tässä ihan hyvin.

Henkinen köyhyys on pahinta.