Lue keskustelun säännöt.
Miljonääriksi tyhjästä eläkeikään mennessä - esimerkkilaskelma
13.04.2019 |
Täällä on usein väitetty, että Suomessa ei voi rikastua työnteolla ilman perintöjä tms. vanhemmilta saatua apua. Ihan mielenkiinnosta tein laskelman siitä, miten opiskelemalla hyväpalkkaiseen ammattiin ja aloittamalla sijoittamisen ajoissa voi kerätä miljoonan sijoitusomaisuuden 65 ikävuoteen mennessä, jos elämässä ei tule vakavia sairastumisia, pitkiä työttömyysjaksoja tai muita vastoinkäymisiä.
Kun alla puhutaan rahasummista, tarkoitetaan rahan nykyarvoa. Esim. miljoona euroa 40 vuoden päästä ei tarkoita miljoonaa euroa vuonna 2059, vaan sitä rahasummaa, jonka arvo vastaa nykyistä miljoonaa euroa. Ei siis tarvitse ajatella, että vuonna 2059 koossa onkin miljoona, mutta sen arvo olisi inflaation takia selvästi nykyistä pienempi. Ainon palkoiksi valmistumisen jälkeen alla on otettu TEKin tilastoista DI:n mediaanipalkat sen mukaan, kuinka monta vuotta on valmistumisesta.
Aino pääsee ylioppilaaksi 19-vuotiaana ja lähtee seuraavana syksynä Otaniemeen opiskelemaan DI:ksi. Aino muuttaa Teekkarikylään soluun (ja sieltä myöhemmin Teekkarikylän yksiöön). Oletamme, että vanhemmat ovat maksaneet Ainon lukion niin, että hänellä ei ole opintolainaa lukion ajalta. Lisäksi Aino on ollut yo-kirjoitusten jälkeen kesätöissä sen verran, että saa kesätyörahoilla kustannettua muuttonsa ja välttämättömät huonekalut ja tarvikkeet asuntoonsa.
Asumistuen jälkeen Ainon maksettavaksi vuokrasta jää 50-100 euroa kuukaudessa. Lisäksi muuhun elämiseen Aino käyttää 400 euroa kuukaudessa. Aino saa opintotukea 250 eur/kk ja hän nostaa opintolainaa 650 eur/kk yhdeksältä kuukaudelta vuodessa. Nostetusta opintolainasta Aino panee ASP-tilille 400 eur/kk.
Opintojen aikana Aino on töissä neljänä kesänä kolme kuukautta kerrallaan. Koska Aino ei ole töissä lukukausien aikana, kesäansioista ei mene veroja (eläkemaksut menevät), eivätkä ne vaikuta tukiin. Oletetaan, että Aino saa kesäkuukausilta palkkaa käteen 1500 eur / kk. Tästä Aino käyttää kolmasosan elämiseen, kolmasosan matkusteluun ja kolmasosan hän panee ASP-tilille.
Kun Aino viiden vuoden päästä valmistuu, on hänelle kertynyt ASP-tilille opintolainoista ja kesäansioista 24 000 euroa + korot. Aino menee töihin 3000 eur / kk palkalla (netto 2200 eur/kk), asuu vielä vuoden vuokralla 800 eur/kk ja laittaa ASP-tilille 835 eur/kk. Vuoden päästä Aino on 25-vuotias, ja hänellä on ASP-tilillä korkojen ja säästöpalkkion kanssa 37750 euroa. Opintolainaa Ainolla on opintolainahyvityksen jälkeen noin 24000 euroa.
Aino ottaa nyt asuntolainaa 20 vuoden laina-ajalla 200 000 euroa ja ostaa lainalla ja ASP-säästöillään asunnon. Tällä rahalla saa esim. Espoosta noin 30 neliön yksiön vastavalmistuneesta talosta noin puolen kilometrin päästä metroasemalta (velaton hinta tontin kanssa). Aino lyhentää asuntolainaa ja maksaa vastiketta yhteensä 1050 eur / kk ja opintolainaa 210 eur / kk.
Aino aloittaa nyt sijoittamisen. Hän säästää joka kuukausi pienikuluiseen osakeindeksirahastoon 420 eur. Oletamme rahaston vuosituotoksi inflaation ja kulujen jälkeen 5 %. Tämä on vähän vähemmän kuin osakkeiden reaalituotto on historiallisesti ollut, joten oletus on täysin realistinen.
Jatkuu
Kommentit (123)
Oletit kuitenkin, että pitää olla huomattavasti keskipalkkaa parempi palkka ja keskiluokkaa alempi elintaso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletit kuitenkin, että pitää olla huomattavasti keskipalkkaa parempi palkka ja keskiluokkaa alempi elintaso.
Oletin keskiverto-DI:n palkan. Elintaso on keskimääräistä alempi - mutta kuitenkin täysin mahdollinen - muutama vuosi valmistumisen jälkeen, mutta se nousee ajan mittaan.
Juuri eilen laskin että olen miljonääri 58-62v iässä.
22-vuotiaana rahaa oli muutamia satasia. Nyt vajaa nelikymppisenä rahaa ja indeksirahastoja on noin 200te.
Palkkakehitys on ollut ihan mukava, nyt noin 7.5te/kk, nousua vuosittain 5% luokkaa. Tästä jää sijoitettavaksi ainakin 2te/kk.
Vaimokin tienaa mukavasti, joten oravanpyörästä päässee pois paljon ennen virallista eläkeikää.
Valmistuin markka-aikana ja joskus teininä sitä mietti että saanko ikinä miljoonaa kasaan...
43v vuotiaana amk-insinöörinä (nainen) oli itsetienattua (mies jakamassa perheen kuluja) kasassa nettona 180000 eli se markkamilli. Toki kolmannes kiinni kodin seinissä. Varsinaisen säästämisen ja asuntolainanmaksun olen tehnyt 20 vuoden työuran aikana, eikä hoitovapaallakaan pidetty lyhennysvapaita.
Kulutusta ei niin ole mietitty/pihistelty, mutta vuosittaisia aurinko- tai kaukolomia ei harrasteta.
Täytyykin hiukan laskeskella, mitä pitäisi tehdä että 20v kuluttua olisi euromiljonääri :), pistetään tämänhetken pottiin vielä perinnöt mukaan, niin lähtösaldo on 350000, josta puolet aiheuttaa vain kuukausittaisia kuluja.
Ihana tunne olla vapaa rahasta ja silti sitä on. Tällä hetkellä on vajaat 300 000 euron varallisuus asunnon lisäksi, jonka voisin laittaa kasvamaan, mutta tällä hetkellä on vain 11 000 euron sijoitus. Koska en ole ahne, on minulla varaa olla sijoittamatta ja kintymättä rahaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sijoittaminen tarkoita sitä, että rahaa ajattelee koko ajan. Minä (DI 50, nainen) saan palkkaa käteen noin 3300 eur/kk. Palkkapäivänä siirrän siitä 1300 eur sijoituksiin. Sen jälkeen oikeastaan unohdan koko sijoitukset, paitsi tällaisia keskusteluja lukiessa. Jäljelle jääneet kaksi tonnia riittävät ihan mukavasti. Tonni menee asumiseen, ruokaan ja muihin pakollisiin menoihin. Toisen tonnin käytän harrastuksiin, humputteluun, matkustamiseen ja opiskelevien lasten tukemiseen.
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Me esim. ollaan DI-pariskunta, alle kolmekymppisiä ja palkat perus keskituloa, 3500-4000e/kk, netot n. 2400e ja 2600e.
Tulot 5000 euroa, menot yksilapsisessa perheessä 3000 euroa eikä todellakaan pihistellä mistään tai kituutella vaan ihan normaalia perus elämää. Jos tekee mieli ostaa jotain kalliimpaa niin ostetaan ilman sen suurempaa pohtimista, ulkomailla käydään vuodessa pari kertaa (työmatkojen lisäksi), päivähoitomaksu luonnollisesti maksimin mukaan jne.
Molemmat laittaa joka kuukausi 1000 euroa sijoituksiin. Ylimääräistä tällä hetkellä n. 30 000 euroa. Toiset 30 000 eur käytettiin juuri asunnon omarahoitusosuuteen. Ajatuksena se että viimeistään 50-vuotiaina voitaisiin päättää halutaanko käydä töissä vai ei. Niin että taloudellista pakkoa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sijoittaminen tarkoita sitä, että rahaa ajattelee koko ajan. Minä (DI 50, nainen) saan palkkaa käteen noin 3300 eur/kk. Palkkapäivänä siirrän siitä 1300 eur sijoituksiin. Sen jälkeen oikeastaan unohdan koko sijoitukset, paitsi tällaisia keskusteluja lukiessa. Jäljelle jääneet kaksi tonnia riittävät ihan mukavasti. Tonni menee asumiseen, ruokaan ja muihin pakollisiin menoihin. Toisen tonnin käytän harrastuksiin, humputteluun, matkustamiseen ja opiskelevien lasten tukemiseen.
Teillä taitaa olla kahden palkka. Sinkkuna olen ajatellut, että lainanlyhennys olkoon riittävä pitkäjänteiseen säästämiseen, muuten joutuu pitämään budjettikuria koko ajan. Kyllähän sitä usein vahingossa jää ylikin, mutta en jaksaisi tavoitetta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Me esim. ollaan DI-pariskunta, alle kolmekymppisiä ja palkat perus keskituloa, 3500-4000e/kk, netot n. 2400e ja 2600e.
Tulot 5000 euroa, menot yksilapsisessa perheessä 3000 euroa eikä todellakaan pihistellä mistään tai kituutella vaan ihan normaalia perus elämää. Jos tekee mieli ostaa jotain kalliimpaa niin ostetaan ilman sen suurempaa pohtimista, ulkomailla käydään vuodessa pari kertaa (työmatkojen lisäksi), päivähoitomaksu luonnollisesti maksimin mukaan jne.
Molemmat laittaa joka kuukausi 1000 euroa sijoituksiin. Ylimääräistä tällä hetkellä n. 30 000 euroa. Toiset 30 000 eur käytettiin juuri asunnon omarahoitusosuuteen. Ajatuksena se että viimeistään 50-vuotiaina voitaisiin päättää halutaanko käydä töissä vai ei. Niin että taloudellista pakkoa ei ole.
Miallaisella elintasolla seuraavat 30-40 vuotta tuolla laskemalla on ajateltu? Eläkekin jää vaatimattomammaksi, jos poistuu töistä 50 v. Ja onko siis ajatus tulla toimeen 100 % omillaan ilman mitään tukikikkailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä vaiheessa Aino elää elämäänsa niin kuin se oikeasti menee?
Ei kaikki ole suinkaan terveitä iässä 65.
Tarina jatkuisi niin, että ärhäkkä syöpä vie Ainon iässä 66 v, ja hänen lapsensa jota on aina harmittanut se ettei oikein mihinkään ole koskaan varaa, törsää perinnön parissa vuodessa.
Tai Aino sairastuu dementiaan iässä 60 v, ja kaikki menee hoitomaksuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa Aino elää elämäänsa niin kuin se oikeasti menee?
Koko ajan. Toki tässä on oletettu, että Aino opiskelee suhteellisen hyväpalkkaiseen ja hyvin työllistävään ammattiin, kuten DI:ksi tai esim. lääkäriksi eikä matalapalkka-alalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Me esim. ollaan DI-pariskunta, alle kolmekymppisiä ja palkat perus keskituloa, 3500-4000e/kk, netot n. 2400e ja 2600e.
Tulot 5000 euroa, menot yksilapsisessa perheessä 3000 euroa eikä todellakaan pihistellä mistään tai kituutella vaan ihan normaalia perus elämää. Jos tekee mieli ostaa jotain kalliimpaa niin ostetaan ilman sen suurempaa pohtimista, ulkomailla käydään vuodessa pari kertaa (työmatkojen lisäksi), päivähoitomaksu luonnollisesti maksimin mukaan jne.
Molemmat laittaa joka kuukausi 1000 euroa sijoituksiin. Ylimääräistä tällä hetkellä n. 30 000 euroa. Toiset 30 000 eur käytettiin juuri asunnon omarahoitusosuuteen. Ajatuksena se että viimeistään 50-vuotiaina voitaisiin päättää halutaanko käydä töissä vai ei. Niin että taloudellista pakkoa ei ole.
Miallaisella elintasolla seuraavat 30-40 vuotta tuolla laskemalla on ajateltu? Eläkekin jää vaatimattomammaksi, jos poistuu töistä 50 v. Ja onko siis ajatus tulla toimeen 100 % omillaan ilman mitään tukikikkailua.
Aika on sijoittajan paras ystävä. Olemme 28-vuotiaita niin tuohon on aikaa 22 vuotta. Alkupääoma 30 000 euroa ja kuukausisijoitukset 2000 euroa, tuotto-odotus 5 % p.a. ja pääoma on 22 vuoden päästä 1 000 000 euroa. Tästä saa osinkona reilu 40 000 euroa ja nykyisellä veropolitiikalla se on nettona n. 30 000 euroa. Sijoitettua pääomaakaan ei tarvitse syödä kun elää osinkotuloilla.
Kun siihen mennessä on velaton asunto sekä ei eletettäviä lapsia niin pärjäämme 2500 euron nettotulolla hyvin.
Ja todennäköisesti tulevaisuudessa nostamme säästettävää summa tulojen kasvaessa. Nythän emme ole mitenkään erityisen hyvätuloisia vaan pikemminkin keskituloisia. Yksi lapsi saatetaan vielä tehdä jos meille sellainen suodaan, niin se saattaa muuttaa säästösummia hetkeksi ja talouden menotkin kasvavat. Toki nytkin ansiotulokehitys on ollut hyvää joten en usko että toinen lapsi parin vuoden päästä tuo suurta muutosta koska tulotasokin todennäköisesti parantunut.
Toisaalta tulemme molemmat vielä joskus saamaan jonkinlaiset pienet perinnöt niin sekin varmaan kompensoi aikaa kotona. Eläke tulee vielä sitten joskus pääomatulojen päälle. Tarkoitus olisi myös jossain välissä hankkia yksi tai kaksi sijoitusasuntoa.
Minulla on ihan realistiset suunnitelmat ja tarkoituksena nimenomaan ilman mitään tukikikkailuja. Hädän tullen olisi myös mahdollista alkaa syömään miljoonan euron pääomaa. Ainoa mikä nyt voisi katkaista kamelin selän on se että jompi kumpi sairastuisi. Sekin on ihan mahdollinen vaihtoehto elämässä.
Joku sanoo tähän että mietimme jokaista rahaa jne kituutamme, mutta emme. Meillä siirretään automaattisesti palkkapäivänä rahat arvo-osuustilille ja sitten johonkin väliin sijoitetaan osakkeisiin. Ihan normaalia elämää eletään sen enempää pennejä laskematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sijoittaminen tarkoita sitä, että rahaa ajattelee koko ajan. Minä (DI 50, nainen) saan palkkaa käteen noin 3300 eur/kk. Palkkapäivänä siirrän siitä 1300 eur sijoituksiin. Sen jälkeen oikeastaan unohdan koko sijoitukset, paitsi tällaisia keskusteluja lukiessa. Jäljelle jääneet kaksi tonnia riittävät ihan mukavasti. Tonni menee asumiseen, ruokaan ja muihin pakollisiin menoihin. Toisen tonnin käytän harrastuksiin, humputteluun, matkustamiseen ja opiskelevien lasten tukemiseen.
Teillä taitaa olla kahden palkka.
Tämä on totta, mutta tuskin tilannetta muuttaisi paljonkaan se, vaikka olisin sinkku. Silloin tuskin asuisin 150 m2:n omakotitalossa, kuten nykyisin teen. Asumismenoni yksin esim. kerrostalokolmiosta olisivat tuskin sen suuremmat kuin puolikkaani omakotitalon kustannuksista. Tässä iässä (50 v) asuntoni olisi joka tapauksessa velaton.
67
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki ole suinkaan terveitä iässä 65.
Tarina jatkuisi niin, että ärhäkkä syöpä vie Ainon iässä 66 v, ja hänen lapsensa jota on aina harmittanut se ettei oikein mihinkään ole koskaan varaa, törsää perinnön parissa vuodessa.
Tai Aino sairastuu dementiaan iässä 60 v, ja kaikki menee hoitomaksuihin.
Laskelma olikin keskimääräiselle DI:lle, ei sellaiselle, jolla on elämässä normaalia enempää vastoinkäymisiä. Tosin en ymmärtänyt tuota "hänen lapsensa jota on aina harmittanut se ettei oikein mihinkään ole koskaan varaa". Eihän laskelmassa ole oletettu, että Aino elää kauhean säästeliäästi muuten kuin muutaman ensimmäisen vuoden valmistumisen jälkeen. Jos Ainolla on lapsi, hänellä on laskeman oletuksen mukaan myös suunnilleen samanlainen puoliso jakamassa kustannuksia. Silloin esim. asuntolainan lyhennykset voivat olla laskelmaa pienemmät henkeä kohti (koska perheen tarvitsema asunto ei maksa kaksi kertaa niin paljon kuin sinkun asunto), joten myös muihin menoihin jää enemmän rahaa.
ap
Teoriassa tuo onkin mahdollista, mutta ei käytännössä. Tosielämässä kun kaikki ei mene käsikirjoituksen mukaan vaan aina tulee takapakkia.
Vierailija kirjoitti:
Teoriassa tuo onkin mahdollista, mutta ei käytännössä. Tosielämässä kun kaikki ei mene käsikirjoituksen mukaan vaan aina tulee takapakkia.
Useimmat takapakit ovat korkeintaan muutaman kuukauden sairastumisia tai työttömyysjaksoja. Ne eivät vielä romuta laskelmaa, vaikka pienentävätkin loppusummaa joillakin tuhansilla. Suurempien takapakkien kohdalla laskelma ei päde.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5% tasainen nettotuotto verojen ja inflaation jälkeen vuosikymmenten ajan on täysin epärealistinen.
Lisäksi pitäisi miettiä onko järkevää kituuttaa koko nuoruusvuodet tonnin menoilla, miettien että kyllä sitten 65-vuotiaana on miljonääri (jos tuo hyvin epärealistinen nettotuotto toteutuu).
Sijoittaminen ja säästäminen kannattaa, ehdottomasti. Mutta esimerkissä on ihan liian optimaaliseksi vedetyt luvut jotta sitä voisi pitää minään ohjenuorana.
5 %:n tuotto inflaation jälkeen on vähemmän kuin mitä osakkeet ovat tähän asti historiallisesti tuottaneet. Veroja ei mene välistä, koska sijoitukset tehdään indeksirahastoon. Toki veroja menee sitten, kun sijoituksia rupeaa realisoimaan, mutta pääomatulot miljoonan euron omaisuudesta ovat jo ihan mukavat verojen jälkeenkin.
Toki jokainen harkitsee itse, millaista elämää haluaa elää ja miten paljon haluaa säästää. Minusta tuhat euroa rahaa käytettäväksi kuukaudessa asumismenojen jälkeen ei ole kituuttamista.
ap
Eikö siitä miljoonasta tipu 20-30% pois kun haluat sen käyttää, nykyverotuksen mukaan? Paljonko siitä oli voittoa?
Ja tässä on nyt todistettu, että voi kerätä miljoonan investointeihin elämänsä aikana, mutta vasta siihen mennessä kun on liian myöhäistä tehdä kovin paljoa sillä. Toki toki, jotkut, elävät vähän pitempään, etenkin naiset, mutta olen useammalta 80-kymppiseltä kuullut, miten odottavat vain kuolemaa.
Mutta jääpähän perintöä sitten. Eli kuten olen aina sanonut, työllä vaurastuminen kestää n. kolme sukupolvea, jos kaikki tekevät osansa, eikä tee kuin kaksi lasta.
Nykyään perinnöt pienenvät avioerojen ja uusioperhekuvioiden yleistyessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5% tasainen nettotuotto verojen ja inflaation jälkeen vuosikymmenten ajan on täysin epärealistinen.
Lisäksi pitäisi miettiä onko järkevää kituuttaa koko nuoruusvuodet tonnin menoilla, miettien että kyllä sitten 65-vuotiaana on miljonääri (jos tuo hyvin epärealistinen nettotuotto toteutuu).
Sijoittaminen ja säästäminen kannattaa, ehdottomasti. Mutta esimerkissä on ihan liian optimaaliseksi vedetyt luvut jotta sitä voisi pitää minään ohjenuorana.
5 %:n tuotto inflaation jälkeen on vähemmän kuin mitä osakkeet ovat tähän asti historiallisesti tuottaneet. Veroja ei mene välistä, koska sijoitukset tehdään indeksirahastoon. Toki veroja menee sitten, kun sijoituksia rupeaa realisoimaan, mutta pääomatulot miljoonan euron omaisuudesta ovat jo ihan mukavat verojen jälkeenkin.
Toki jokainen harkitsee itse, millaista elämää haluaa elää ja miten paljon haluaa säästää. Minusta tuhat euroa rahaa käytettäväksi kuukaudessa asumismenojen jälkeen ei ole kituuttamista.
ap
Eikö siitä miljoonasta tipu 20-30% pois kun haluat sen käyttää, nykyverotuksen mukaan? Paljonko siitä oli voittoa?
Ja tässä on nyt todistettu, että voi kerätä miljoonan investointeihin elämänsä aikana, mutta vasta siihen mennessä kun on liian myöhäistä tehdä kovin paljoa sillä. Toki toki, jotkut, elävät vähän pitempään, etenkin naiset, mutta olen useammalta 80-kymppiseltä kuullut, miten odottavat vain kuolemaa.
Mutta jääpähän perintöä sitten. Eli kuten olen aina sanonut, työllä vaurastuminen kestää n. kolme sukupolvea, jos kaikki tekevät osansa, eikä tee kuin kaksi lasta.
Nykyään perinnöt pienenvät avioerojen ja uusioperhekuvioiden yleistyessä.
Eivät välttämättä pienene, mutta aikaistuvat kun saa molemmilta oman perinnön eikä vasta kun molemmat ovat kuolleet.
Ja laskelmissa ei todellakaan ole oletettu, että salkku tuottaa 5 % joka ainoa vuosi. Välillä vuosituotto on selvästi tätä parempi, välillä taas negatiivinen. Ajan mittaan erot tasoittuvat. 5 % on keskimääräinen vuosituotto.
ap