Lue keskustelun säännöt.
Miljonääriksi tyhjästä eläkeikään mennessä - esimerkkilaskelma
13.04.2019 |
Täällä on usein väitetty, että Suomessa ei voi rikastua työnteolla ilman perintöjä tms. vanhemmilta saatua apua. Ihan mielenkiinnosta tein laskelman siitä, miten opiskelemalla hyväpalkkaiseen ammattiin ja aloittamalla sijoittamisen ajoissa voi kerätä miljoonan sijoitusomaisuuden 65 ikävuoteen mennessä, jos elämässä ei tule vakavia sairastumisia, pitkiä työttömyysjaksoja tai muita vastoinkäymisiä.
Kun alla puhutaan rahasummista, tarkoitetaan rahan nykyarvoa. Esim. miljoona euroa 40 vuoden päästä ei tarkoita miljoonaa euroa vuonna 2059, vaan sitä rahasummaa, jonka arvo vastaa nykyistä miljoonaa euroa. Ei siis tarvitse ajatella, että vuonna 2059 koossa onkin miljoona, mutta sen arvo olisi inflaation takia selvästi nykyistä pienempi. Ainon palkoiksi valmistumisen jälkeen alla on otettu TEKin tilastoista DI:n mediaanipalkat sen mukaan, kuinka monta vuotta on valmistumisesta.
Aino pääsee ylioppilaaksi 19-vuotiaana ja lähtee seuraavana syksynä Otaniemeen opiskelemaan DI:ksi. Aino muuttaa Teekkarikylään soluun (ja sieltä myöhemmin Teekkarikylän yksiöön). Oletamme, että vanhemmat ovat maksaneet Ainon lukion niin, että hänellä ei ole opintolainaa lukion ajalta. Lisäksi Aino on ollut yo-kirjoitusten jälkeen kesätöissä sen verran, että saa kesätyörahoilla kustannettua muuttonsa ja välttämättömät huonekalut ja tarvikkeet asuntoonsa.
Asumistuen jälkeen Ainon maksettavaksi vuokrasta jää 50-100 euroa kuukaudessa. Lisäksi muuhun elämiseen Aino käyttää 400 euroa kuukaudessa. Aino saa opintotukea 250 eur/kk ja hän nostaa opintolainaa 650 eur/kk yhdeksältä kuukaudelta vuodessa. Nostetusta opintolainasta Aino panee ASP-tilille 400 eur/kk.
Opintojen aikana Aino on töissä neljänä kesänä kolme kuukautta kerrallaan. Koska Aino ei ole töissä lukukausien aikana, kesäansioista ei mene veroja (eläkemaksut menevät), eivätkä ne vaikuta tukiin. Oletetaan, että Aino saa kesäkuukausilta palkkaa käteen 1500 eur / kk. Tästä Aino käyttää kolmasosan elämiseen, kolmasosan matkusteluun ja kolmasosan hän panee ASP-tilille.
Kun Aino viiden vuoden päästä valmistuu, on hänelle kertynyt ASP-tilille opintolainoista ja kesäansioista 24 000 euroa + korot. Aino menee töihin 3000 eur / kk palkalla (netto 2200 eur/kk), asuu vielä vuoden vuokralla 800 eur/kk ja laittaa ASP-tilille 835 eur/kk. Vuoden päästä Aino on 25-vuotias, ja hänellä on ASP-tilillä korkojen ja säästöpalkkion kanssa 37750 euroa. Opintolainaa Ainolla on opintolainahyvityksen jälkeen noin 24000 euroa.
Aino ottaa nyt asuntolainaa 20 vuoden laina-ajalla 200 000 euroa ja ostaa lainalla ja ASP-säästöillään asunnon. Tällä rahalla saa esim. Espoosta noin 30 neliön yksiön vastavalmistuneesta talosta noin puolen kilometrin päästä metroasemalta (velaton hinta tontin kanssa). Aino lyhentää asuntolainaa ja maksaa vastiketta yhteensä 1050 eur / kk ja opintolainaa 210 eur / kk.
Aino aloittaa nyt sijoittamisen. Hän säästää joka kuukausi pienikuluiseen osakeindeksirahastoon 420 eur. Oletamme rahaston vuosituotoksi inflaation ja kulujen jälkeen 5 %. Tämä on vähän vähemmän kuin osakkeiden reaalituotto on historiallisesti ollut, joten oletus on täysin realistinen.
Jatkuu
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5% tasainen nettotuotto verojen ja inflaation jälkeen vuosikymmenten ajan on täysin epärealistinen.
Lisäksi pitäisi miettiä onko järkevää kituuttaa koko nuoruusvuodet tonnin menoilla, miettien että kyllä sitten 65-vuotiaana on miljonääri (jos tuo hyvin epärealistinen nettotuotto toteutuu).
Sijoittaminen ja säästäminen kannattaa, ehdottomasti. Mutta esimerkissä on ihan liian optimaaliseksi vedetyt luvut jotta sitä voisi pitää minään ohjenuorana.
5 %:n tuotto inflaation jälkeen on vähemmän kuin mitä osakkeet ovat tähän asti historiallisesti tuottaneet. Veroja ei mene välistä, koska sijoitukset tehdään indeksirahastoon. Toki veroja menee sitten, kun sijoituksia rupeaa realisoimaan, mutta pääomatulot miljoonan euron omaisuudesta ovat jo ihan mukavat verojen jälkeenkin.
Toki jokainen harkitsee itse, millaista elämää haluaa elää ja miten paljon haluaa säästää. Minusta tuhat euroa rahaa käytettäväksi kuukaudessa asumismenojen jälkeen ei ole kituuttamista.
ap
Eikö siitä miljoonasta tipu 20-30% pois kun haluat sen käyttää, nykyverotuksen mukaan? Paljonko siitä oli voittoa?
Ja tässä on nyt todistettu, että voi kerätä miljoonan investointeihin elämänsä aikana, mutta vasta siihen mennessä kun on liian myöhäistä tehdä kovin paljoa sillä. Toki toki, jotkut, elävät vähän pitempään, etenkin naiset, mutta olen useammalta 80-kymppiseltä kuullut, miten odottavat vain kuolemaa.
Mutta jääpähän perintöä sitten. Eli kuten olen aina sanonut, työllä vaurastuminen kestää n. kolme sukupolvea, jos kaikki tekevät osansa, eikä tee kuin kaksi lasta.
Nykyään perinnöt pienenvät avioerojen ja uusioperhekuvioiden yleistyessä.
Avioero, muttei uusperhettä kummallakaan, joten perin 2 velatonta asuntoa yhden sijaan. 2 erillisessä taloudessa vanhemmilla vain oli vähemmän humputtelurahaa kuin olisi ollut yhdessä asuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mietin omaa ystäväpiiriäni ja itseni ikäisiä sukulaisia (+-40-v), niin harvan elämä on mennyt käsikirjoituksen mukaan.
On vanhempainvapaita, avioeroja, kuolemaa, työpaikan menetyksiä, lomautuksia jne. Osassa perheissä on erityislapsia tai sairaita lapsia joiden vuoksi ura on priorisoitu takaa-alalle tai tehty muita järjestelyjä, jotkut ovat ottaneet riskin ja lähteneet yrittäjäksi.
Harvan ihmisen elämä menee kuten ap suunnittelee. Olettaisin myös että harva haluaa suunnitella elämää taloudellinen etu edellä vaan elämänlaatu menee tärkeimmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos mietin omaa ystäväpiiriäni ja itseni ikäisiä sukulaisia (+-40-v), niin harvan elämä on mennyt käsikirjoituksen mukaan.
On vanhempainvapaita, avioeroja, kuolemaa, työpaikan menetyksiä, lomautuksia jne. Osassa perheissä on erityislapsia tai sairaita lapsia joiden vuoksi ura on priorisoitu takaa-alalle tai tehty muita järjestelyjä, jotkut ovat ottaneet riskin ja lähteneet yrittäjäksi.
Harvan ihmisen elämä menee kuten ap suunnittelee. Olettaisin myös että harva haluaa suunnitella elämää taloudellinen etu edellä vaan elämänlaatu menee tärkeimmäksi.
Lisään vielä että jos katsoo edellistä sukupolvea (60-70v) niin monellako on elämä mennyt siten miten sen 2- tai 3-kymppisenä ajatteli? Usein elämän takaiskut vaikuttavat taloudelliseen puoleen.
Minne lähetetään valituskirjelmä kun kaikki ei menekään kuin Strömsössä?
Päiviemme määrää emme tiedä. Sen tiedämme, että tuollainen sitku-elämä ei kannata. Eikä käärinliinoissa ole taskuja, ei vaikka kuinka kituuttaisi. Mihin rahaa tarvitaan, ellei sitä kerran käytetä?
Niin että ostan seuraavaksi purjeveneen ja aion nauttia joka vuodesta, iässä 65 olisi myöhäistä jo.
Tuolla ajattelulla mulla ei koskaan olisi ollut taloa ja puutarhaa. Iässä 65 tuskin sellaista enää jaksaisi hoitaa, ei minun terveydelläni.
Talosta taas en tule saamaan kuin ehkä omani takaisin. Mutta miten arvostetaan 10 v onnellista elämää ja puutarhasta nauttimista? Sitä ei minulta voi kukaan viedä, ei vaikka tulisi mikä katastrofi ja omaisuuden arvo romahtaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minne lähetetään valituskirjelmä kun kaikki ei menekään kuin Strömsössä?
Päiviemme määrää emme tiedä. Sen tiedämme, että tuollainen sitku-elämä ei kannata. Eikä käärinliinoissa ole taskuja, ei vaikka kuinka kituuttaisi. Mihin rahaa tarvitaan, ellei sitä kerran käytetä?
Niin että ostan seuraavaksi purjeveneen ja aion nauttia joka vuodesta, iässä 65 olisi myöhäistä jo.
Vähän samoilla linjoilla. Aikoinaan kun tein säästö-, ja sijoitussuunnitelmia, niin tähtäsinkin 55 vuoden ikään, mikä on realistista siihen mennessä. Kun on vielä edes vähän voimia jäljellä, ja ruumis suht terve.
No, palkka kun ei ole DI tasoa, niin en kovinkaan paljoa saa kasaan. Kuitenkin olen säästänyt ja sijoittanut minkä pystyn.
Voihan käydä kuten Blomqvisteille. Kymmenessä vuodessa kahden miljoonan sijoituksesta oli miljoona jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Me esim. ollaan DI-pariskunta, alle kolmekymppisiä ja palkat perus keskituloa, 3500-4000e/kk, netot n. 2400e ja 2600e.
Tulot 5000 euroa, menot yksilapsisessa perheessä 3000 euroa eikä todellakaan pihistellä mistään tai kituutella vaan ihan normaalia perus elämää. Jos tekee mieli ostaa jotain kalliimpaa niin ostetaan ilman sen suurempaa pohtimista, ulkomailla käydään vuodessa pari kertaa (työmatkojen lisäksi), päivähoitomaksu luonnollisesti maksimin mukaan jne.
Molemmat laittaa joka kuukausi 1000 euroa sijoituksiin. Ylimääräistä tällä hetkellä n. 30 000 euroa. Toiset 30 000 eur käytettiin juuri asunnon omarahoitusosuuteen. Ajatuksena se että viimeistään 50-vuotiaina voitaisiin päättää halutaanko käydä töissä vai ei. Niin että taloudellista pakkoa ei ole.
Miallaisella elintasolla seuraavat 30-40 vuotta tuolla laskemalla on ajateltu? Eläkekin jää vaatimattomammaksi, jos poistuu töistä 50 v. Ja onko siis ajatus tulla toimeen 100 % omillaan ilman mitään tukikikkailua.
Aika on sijoittajan paras ystävä. Olemme 28-vuotiaita niin tuohon on aikaa 22 vuotta. Alkupääoma 30 000 euroa ja kuukausisijoitukset 2000 euroa, tuotto-odotus 5 % p.a. ja pääoma on 22 vuoden päästä 1 000 000 euroa. Tästä saa osinkona reilu 40 000 euroa ja nykyisellä veropolitiikalla se on nettona n. 30 000 euroa. Sijoitettua pääomaakaan ei tarvitse syödä kun elää osinkotuloilla.
Kun siihen mennessä on velaton asunto sekä ei eletettäviä lapsia niin pärjäämme 2500 euron nettotulolla hyvin.
Ja todennäköisesti tulevaisuudessa nostamme säästettävää summa tulojen kasvaessa. Nythän emme ole mitenkään erityisen hyvätuloisia vaan pikemminkin keskituloisia. Yksi lapsi saatetaan vielä tehdä jos meille sellainen suodaan, niin se saattaa muuttaa säästösummia hetkeksi ja talouden menotkin kasvavat. Toki nytkin ansiotulokehitys on ollut hyvää joten en usko että toinen lapsi parin vuoden päästä tuo suurta muutosta koska tulotasokin todennäköisesti parantunut.
Toisaalta tulemme molemmat vielä joskus saamaan jonkinlaiset pienet perinnöt niin sekin varmaan kompensoi aikaa kotona. Eläke tulee vielä sitten joskus pääomatulojen päälle. Tarkoitus olisi myös jossain välissä hankkia yksi tai kaksi sijoitusasuntoa.
Minulla on ihan realistiset suunnitelmat ja tarkoituksena nimenomaan ilman mitään tukikikkailuja. Hädän tullen olisi myös mahdollista alkaa syömään miljoonan euron pääomaa. Ainoa mikä nyt voisi katkaista kamelin selän on se että jompi kumpi sairastuisi. Sekin on ihan mahdollinen vaihtoehto elämässä.
Joku sanoo tähän että mietimme jokaista rahaa jne kituutamme, mutta emme. Meillä siirretään automaattisesti palkkapäivänä rahat arvo-osuustilille ja sitten johonkin väliin sijoitetaan osakkeisiin. Ihan normaalia elämää eletään sen enempää pennejä laskematta.
Sulla unohtuu tästä laskelmasta inflaation vaikutus, se nostaa tavaroiden ja palveluiden hintoja niin, että jos nyt lasket että pärjäisitte 2500€ kuukausituloilla, todennäköisesti laskelmassa pitää varautua että hintojen nousun vuoksi tarvitsette samaan elintasoon 5000€/kk 20 vuoden kuluttua. Se muuttaa laskelmaa melko paljon.
Koko ajatus on minusta älytön, tuolla budjetilla ei harrasteta oikein mitään, asutaan ahtaasti, eikä mikään saa koskaan mennä pieleen. Oikeassa elämässä asiat todella harvalla menevät noin, päin vastoin esim. katkoton työura alkaa tässä projektimaailmassa olla harvinaisuus, josta harva enää pääsee nauttimaan.
Mistä mahtaa löytää samoin ajatteleva puolison, jonka mielestä elämisen sijaan vaan säästetään kaikessa, koko ajan. Vai eikö sitten hanki perhettäkään, kun se maksaa.
Kiinnostaa että miten elämää muutetaan sitten 65 vuotiaana, kun on tarkoitus alkaa nauttia elämästä ja miljoonasta? Ei sen ikäinen enää ala aktiivisesti harrastamaan mitään, jos elämä on siihen asti ollut vaan sitä että mennään metrolla työpaikan ja kodin väliä, eikä oikein muuta. Ja siinä se elämä menikin, lopputuloksena että rahaa on, mutta elämä jäi elämättä.
Puhumattakaan että ennenkin on tullut sellainen lama, että sijoitukset ovat haihtuneet ilmaan, poislukien joku maa. Mitä jos sellainen lama tyhjentää tilin kun on jo niin vanha, ettei voikaan aloittaa alusta? On sekä menneet rahat että jäänyt elämä elämättä.
En tosiaan tarkoita että ei kannata mitään säästää/sijoittaa eikä yhtään varautua pahan päivän varalle. Mutta kun tuo elämä kuulostaa juuri sellaiselta kun se pahan päivän elämä olisi, käydään vaan töissä, eikä oikein mihinkään ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monta ehtoa, pitää olla DI, saada tiettyä palkkaa, olla koko ajan töissä, asua 30 neliössä 65-vuotiaaksi...Aika harvalla menee noin ja onko tuo edes tavoiteltavaa ja voiko kaikki olla DI (tai lääkäri).
No mitä se miljoonaomaisuus siinä vaiheessa ilahduttaa, kun toinen jalka alkaa olla jo haudassa ja menee ne rahat lähinnä lääkäriin yms. Jos viimeistään 3kymppisenä on jo sellainen omaisuus, ettei tarvitse päivääkään enää töissä käydä, saa elää mukavan elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot.
Me esim. ollaan DI-pariskunta, alle kolmekymppisiä ja palkat perus keskituloa, 3500-4000e/kk, netot n. 2400e ja 2600e.
Tulot 5000 euroa, menot yksilapsisessa perheessä 3000 euroa eikä todellakaan pihistellä mistään tai kituutella vaan ihan normaalia perus elämää. Jos tekee mieli ostaa jotain kalliimpaa niin ostetaan ilman sen suurempaa pohtimista, ulkomailla käydään vuodessa pari kertaa (työmatkojen lisäksi), päivähoitomaksu luonnollisesti maksimin mukaan jne.
Molemmat laittaa joka kuukausi 1000 euroa sijoituksiin. Ylimääräistä tällä hetkellä n. 30 000 euroa. Toiset 30 000 eur käytettiin juuri asunnon omarahoitusosuuteen. Ajatuksena se että viimeistään 50-vuotiaina voitaisiin päättää halutaanko käydä töissä vai ei. Niin että taloudellista pakkoa ei ole.
Miallaisella elintasolla seuraavat 30-40 vuotta tuolla laskemalla on ajateltu? Eläkekin jää vaatimattomammaksi, jos poistuu töistä 50 v. Ja onko siis ajatus tulla toimeen 100 % omillaan ilman mitään tukikikkailua.
Aika on sijoittajan paras ystävä. Olemme 28-vuotiaita niin tuohon on aikaa 22 vuotta. Alkupääoma 30 000 euroa ja kuukausisijoitukset 2000 euroa, tuotto-odotus 5 % p.a. ja pääoma on 22 vuoden päästä 1 000 000 euroa. Tästä saa osinkona reilu 40 000 euroa ja nykyisellä veropolitiikalla se on nettona n. 30 000 euroa. Sijoitettua pääomaakaan ei tarvitse syödä kun elää osinkotuloilla.
Kun siihen mennessä on velaton asunto sekä ei eletettäviä lapsia niin pärjäämme 2500 euron nettotulolla hyvin.
Ja todennäköisesti tulevaisuudessa nostamme säästettävää summa tulojen kasvaessa. Nythän emme ole mitenkään erityisen hyvätuloisia vaan pikemminkin keskituloisia. Yksi lapsi saatetaan vielä tehdä jos meille sellainen suodaan, niin se saattaa muuttaa säästösummia hetkeksi ja talouden menotkin kasvavat. Toki nytkin ansiotulokehitys on ollut hyvää joten en usko että toinen lapsi parin vuoden päästä tuo suurta muutosta koska tulotasokin todennäköisesti parantunut.
Toisaalta tulemme molemmat vielä joskus saamaan jonkinlaiset pienet perinnöt niin sekin varmaan kompensoi aikaa kotona. Eläke tulee vielä sitten joskus pääomatulojen päälle. Tarkoitus olisi myös jossain välissä hankkia yksi tai kaksi sijoitusasuntoa.
Minulla on ihan realistiset suunnitelmat ja tarkoituksena nimenomaan ilman mitään tukikikkailuja. Hädän tullen olisi myös mahdollista alkaa syömään miljoonan euron pääomaa. Ainoa mikä nyt voisi katkaista kamelin selän on se että jompi kumpi sairastuisi. Sekin on ihan mahdollinen vaihtoehto elämässä.
Joku sanoo tähän että mietimme jokaista rahaa jne kituutamme, mutta emme. Meillä siirretään automaattisesti palkkapäivänä rahat arvo-osuustilille ja sitten johonkin väliin sijoitetaan osakkeisiin. Ihan normaalia elämää eletään sen enempää pennejä laskematta.
Sulla unohtuu tästä laskelmasta inflaation vaikutus, se nostaa tavaroiden ja palveluiden hintoja niin, että jos nyt lasket että pärjäisitte 2500€ kuukausituloilla, todennäköisesti laskelmassa pitää varautua että hintojen nousun vuoksi tarvitsette samaan elintasoon 5000€/kk 20 vuoden kuluttua. Se muuttaa laskelmaa melko paljon.
En ole tuo, jota kommentoit, mutta normaalisti näissä laskelmissa puhutaan reaalituotoista. Eli kun puhutaan miljoonasta, ei tarkoiteta miljoonaa 20 vuoden päästä, vaan sitä, että 20 vuoden päästä koossa on nykyistä miljoonaa vastaava rahasumma.
Vierailija kirjoitti:
Koko ajatus on minusta älytön, tuolla budjetilla ei harrasteta oikein mitään, asutaan ahtaasti, eikä mikään saa koskaan mennä pieleen. Oikeassa elämässä asiat todella harvalla menevät noin, päin vastoin esim. katkoton työura alkaa tässä projektimaailmassa olla harvinaisuus, josta harva enää pääsee nauttimaan.
Mistä mahtaa löytää samoin ajatteleva puolison, jonka mielestä elämisen sijaan vaan säästetään kaikessa, koko ajan. Vai eikö sitten hanki perhettäkään, kun se maksaa.
Kiinnostaa että miten elämää muutetaan sitten 65 vuotiaana, kun on tarkoitus alkaa nauttia elämästä ja miljoonasta? Ei sen ikäinen enää ala aktiivisesti harrastamaan mitään, jos elämä on siihen asti ollut vaan sitä että mennään metrolla työpaikan ja kodin väliä, eikä oikein muuta. Ja siinä se elämä menikin, lopputuloksena että rahaa on, mutta elämä jäi elämättä.
Puhumattakaan että ennenkin on tullut sellainen lama, että sijoitukset ovat haihtuneet ilmaan, poislukien joku maa. Mitä jos sellainen lama tyhjentää tilin kun on jo niin vanha, ettei voikaan aloittaa alusta? On sekä menneet rahat että jäänyt elämä elämättä.
En tosiaan tarkoita että ei kannata mitään säästää/sijoittaa eikä yhtään varautua pahan päivän varalle. Mutta kun tuo elämä kuulostaa juuri sellaiselta kun se pahan päivän elämä olisi, käydään vaan töissä, eikä oikein mihinkään ole varaa.
Näitä kommentteja en ymmärrä. Elän nyt vähän pienemmällä budjetilla kuin laskelmien Aino 45-vuotiaana, ja olen mielestäni taloudellisesti todella hyväosainen. Käteen saamastani reilusta 3000 eurosta pakollisiin menoihin menee noin tonni, tonnin käytän todella huolettomasti kaikenlaiseen kivaan (kuten harrastuksiin ja matkusteluun), ja kuukauden lopussa tilille on yleensä jäänyt reilu tonni sijoitettavaksi yhtään pihistelemättä.
Koska muuten Suomessa on ollut sellainen lama, että hyvin hajautetut pörssiosakesijoitukset ovat menettäneet arvonsa eikä niiden arvo ole enää noussut takaisin? Minun tietääkseni ei koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ajatus on minusta älytön, tuolla budjetilla ei harrasteta oikein mitään, asutaan ahtaasti, eikä mikään saa koskaan mennä pieleen. Oikeassa elämässä asiat todella harvalla menevät noin, päin vastoin esim. katkoton työura alkaa tässä projektimaailmassa olla harvinaisuus, josta harva enää pääsee nauttimaan.
Mistä mahtaa löytää samoin ajatteleva puolison, jonka mielestä elämisen sijaan vaan säästetään kaikessa, koko ajan. Vai eikö sitten hanki perhettäkään, kun se maksaa.
Kiinnostaa että miten elämää muutetaan sitten 65 vuotiaana, kun on tarkoitus alkaa nauttia elämästä ja miljoonasta? Ei sen ikäinen enää ala aktiivisesti harrastamaan mitään, jos elämä on siihen asti ollut vaan sitä että mennään metrolla työpaikan ja kodin väliä, eikä oikein muuta. Ja siinä se elämä menikin, lopputuloksena että rahaa on, mutta elämä jäi elämättä.
Puhumattakaan että ennenkin on tullut sellainen lama, että sijoitukset ovat haihtuneet ilmaan, poislukien joku maa. Mitä jos sellainen lama tyhjentää tilin kun on jo niin vanha, ettei voikaan aloittaa alusta? On sekä menneet rahat että jäänyt elämä elämättä.
En tosiaan tarkoita että ei kannata mitään säästää/sijoittaa eikä yhtään varautua pahan päivän varalle. Mutta kun tuo elämä kuulostaa juuri sellaiselta kun se pahan päivän elämä olisi, käydään vaan töissä, eikä oikein mihinkään ole varaa.
Näitä kommentteja en ymmärrä. Elän nyt vähän pienemmällä budjetilla kuin laskelmien Aino 45-vuotiaana, ja olen mielestäni taloudellisesti todella hyväosainen. Käteen saamastani reilusta 3000 eurosta pakollisiin menoihin menee noin tonni, tonnin käytän todella huolettomasti kaikenlaiseen kivaan (kuten harrastuksiin ja matkusteluun), ja kuukauden lopussa tilille on yleensä jäänyt reilu tonni sijoitettavaksi yhtään pihistelemättä.
Koska muuten Suomessa on ollut sellainen lama, että hyvin hajautetut pörssiosakesijoitukset ovat menettäneet arvonsa eikä niiden arvo ole enää noussut takaisin? Minun tietääkseni ei koskaan.
Oletko sinkku? Minulla ei ainakaan jää, koska en halua asua missään sinkkukopperossa (toki asunnon arvo on omaisuutta), lisäksi tarvitsen ja haluan luotettavan auton, kaikki kiinteät kulut pitää maksaa yksin ja itse. Että kaksi tonnia kuussa menee infraan ja ruokaan. Sitten loput voi käyttää joko mukavaan elämään, matkoihin, säästämiseen jne.
Sinkulla ei ole mitään motivaatiota pistää elämäänsä hyllylle kerätäkseen miljoonan, kun ei ole edes perillistä. Ainakin itse alan jossain vaiheessa käyttää rahojani sen sijaan, että keräisin ja keräisin.
Taitaa olla vuoden paras aloitus tällä foorumilla. Täyttä asiaa, ei tosin yllätä ketään, että suomalaiset mätisäkit täällä kyseenalaistavat kaiken. Itse olen toiminut lähes Ainon kaltaisesti, tosin sijoitettava summa on korkeampi ja minusta tulee laskennallisesti miljonääri ennenkuin täytän 50.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla vuoden paras aloitus tällä foorumilla. Täyttä asiaa, ei tosin yllätä ketään, että suomalaiset mätisäkit täällä kyseenalaistavat kaiken. Itse olen toiminut lähes Ainon kaltaisesti, tosin sijoitettava summa on korkeampi ja minusta tulee laskennallisesti miljonääri ennenkuin täytän 50.
Suomalaiset mätisäkit?
Vierailija kirjoitti:
Voihan käydä kuten Blomqvisteille. Kymmenessä vuodessa kahden miljoonan sijoituksesta oli miljoona jäljellä.
Blomqvistit olivat sijoittaneet rahansa hyvin riskipitoisiin rahoitusinstrumentteihin, joissa jo parin firman kaatuminen sadasta aiheutti koko sijoituksen menemisen arvottomaksi. Ko. sijoituksilla ei ole mitään tekemistä hyvin hajautetun osakesalkun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla vuoden paras aloitus tällä foorumilla. Täyttä asiaa, ei tosin yllätä ketään, että suomalaiset mätisäkit täällä kyseenalaistavat kaiken. Itse olen toiminut lähes Ainon kaltaisesti, tosin sijoitettava summa on korkeampi ja minusta tulee laskennallisesti miljonääri ennenkuin täytän 50.
Kai sinä ymmärrät, että olet itsekin suomalainen mätisäkki?
Itse olen 38 ja omaisuus reilusti yli millin. Perintöä ei ole vielä tullut.
Vakityöt alkoi ilta hommina yläasteella, amiksella jatkoi ilta työt. Armeijan jälkeen yrittäjäksi, nyt on parin millin liikevaihdolla oleva velaton yritys. 55 hehtaaria metsää ja pari sijoituskämppää.