Onneks meidän lapsi ei harrasta. En vaan jaksais.

Nii.. onneksi lapsi on viisas ja pidättäytyy onnestaan ja elämisestä ja siirtää sitä sinne jonnekkin tulevaisuuteen kunhan on täyttänyt 20 tai 40 niin sitten voi olla onnellinen. Siihen asti vaan ollaan olemassa että vanhemmat jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkään olette ajatelleet maksaa lapsen harrastuksen. Tuttavapiirissä on parikin ammattikoulusta valmistunutta, jotka jatkavat edelleen jossain aikuisten ö luokan liigassa ja vanhemmat maksavat edelleen. Nyt rahaa kuluu jo enemmän kuin juniorijoukkueessa.

Ja tää kuuluu sinulle miten?

Nämä tuttvat valiitavat, kun rahat eivät riitä ja palkkakin on pieni ja miten kenelläkään on varaa ostaa uusi auto jne... ovat ihan hyväpalkkaisissa töissä, mutta lasten harrastuksiin on uponnut ihan järjettömästi rahaa. Itselleni tuli yllätyksenä, että sama meno jatkuu lapsen tullessa täysi-ikäiseksi, tosin summat vain suurenee.

Joo ja kun eroja tapahtuu paljon. Miten uusi mies tai naisystävä suhtautuu siihen että puolison joka euro menee tämän aikuisten lasten harrastuksiin niin että hädin tuskin risteilylle pääsee vuosittain?

Oli sillä uudella puolisolla lapsia tai ei. Täytyisi olla miljonääni tämän kiekkoisän.

Ja tää kuuluu sulle miten?

Valitat, että ei sais nukkua viikonloppuisin, jos lapset harrastaisi jotain. Kuitenkin oot ollu 7.30 kyylämässä naapureiden elämää. Mä heräsin klo 9 ja oon jo ajanu 200km lapsen harrastuksen takia.

Meillä harrastuskuskausten aikana ulkoilutetaan koirat, käydään kaupassa, hoidetaan asioita, käydään kirjastossa, katsellaan telkkaria/leffaa kerrankin rauhassa, käytetään auto pesussa tms.

Eli tehdään kaikkea sitä mikä muutenkin pitäisi hoitaa.

Ja harrastusmatkat on mitä parhain tilaisuus jutella teinin kanssa kerrankin rauhassa ja kahden kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä oleta, että lapseni harrastavat loppuelämänsä näitä lajeja, jotka ovat valinneet nuorina suosikeikseen. Toivon tosin, että harrastavat vielä yläkouluikäisinä niin eivät ole notkumassa ja syljeskelemässä kauppojen parkkipaikoilla niin kuin harrastamattomat tuon ikäiset. Meidän paikkakunnallamme jo alakoululaiset notkuvat pyörineen kauppojen ovensuussa, kiroilevat, syljeskelevät ja tupakoivat. Ihan keskellä kirkasta päivää. Olen niin iloinen, että oma lapseni on tuolloin harrastuksessa.

Ja sitten kun yläasteikäisenä lopettaa, niin mitä tilalle? Notkuminen ja syljeskeleminen kauppojen ovilla, kun elämästä yks kaks lähtee niin iso osa.

Niin tosiaan.. Olisi parempi oppia notkumaan ja syljeskelemään jo mahdollisimman varhain, niin ei tulisi tuollaista notkahdusta?

Minä taas ajattelen, että tiukasti ohjelmoitu arki johtaa siihen notkumiseen ja passiivisuuteen. Kun elämä on päiväkodista saakka täynnä ohjattua toimintaa (ja älylaitteita täyttämässä tyhjän tilan) ei ihmisen oma-aloitteisuus pääse kehittymään, ja kehittyy lyhytpinnainen, addiktioherkkä nuori.

Siksi olen mieluummin pikkuisen tylsän lapsuuden kannattaja. Kirjoja, leikkejä, ulkoilua.

Meilläkin on kirjoja, leikkejä ja ulkoilua vaikka lapset harrastavat jääkiekkoa. Miksi harrastaminen ja normaali leikkiminen sulkisivat toisensa pois? Molemmat lapset oppivat myös lukemaan 5-vuotiaina ja koulukin sujuu keskimääräistä paremmin. Matemaattisesti lahjakkaita molemmat. Jo on taas jollakin jutut.

Kyllä meidän lapset on lahjakkaampia ja kauniimpia kuin teidän lapset. Tirsk.

Tietenkin lapseni ovat parempia kun osaavat leikkiä, ulkoilla, lukea ja vielä, herran jestas sentään, harrastaa. Joidenkin lapset eivät tunnu osaavan monia asioita vaan sitten harrastaminen sulkee pois muita asioita. Vai olisiko vaan vanhemman laiskuutta ja omia ajatuksia nuo?

Tällä palstalla kaikki lapset ovat niin fiksuja ja lahjakkaita, että 5-vuotiaana lukemaan oppineet lapsesi ovat itse asiassa vähän jälkeenjääneitä.

Näinhän se monesti näyttää olevan, mutta suhtaudun aika varauksella täällä oleviin kirjoituksiin. Mutta sen tiedän mitä omat lapseni ovat oppineet ja mitä osaavat. Ja jatkan edelleenkin heidän kuskaamistaan harrastuksiin koska he sinne haluavat mennä.

Harrastuksen ei tarvitse olla maksullinen tai harrastus voi olla vaikka sauvakävely tai viulunsoitto, mutta joukkuelajeja ei vaan voi harrastaa yksinään. Aika tylsää olisi joka päivä pihalla yksinään pelata koripalloa. En myöskään kuvittele lapsestani tulevan seuraavaa Lauri Markkasta vaan haluan tukea lastani siinä mistä hän pitää. Mutta joillekin tämä tämmöinen kuvio tuntuu aiheuttavan suuriakin tunteita. No, se on heidän ongelmansa sitten se.

Erityislapsille ei riitä harrastuksia stressiksi asti 😊 Minun molemmat käyvät kerran viikossa koulun kerhossa (erityiskoulu). Siellä harjoitellaan vuorovaikutusta, tunteita, ja sosiaalisia juttuja. Toinen lapsista käy erityisille suunnatussa liikuntakerhossa. Vaihtoehtoja ei ole paljon mistä valita, kun lapsi poikkeaa massasta, eikä toisaalta haluta olla terveiden haittana.

Jaan samat fiilikset ap:n kanssa. Mun lapsella on yksi harrastus yhtenä arkipäivänä. Se riittää oikein hyvin sekä mulle että lapselle. Enempää (ainakaan viikonloppuja!!) en jaksaisi kuskata/olla jossain buffassa myymässä yms.

Ei pidä hankkia lapsia jos ei vanhemmuuteen kykene.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä hankkia lapsia jos ei vanhemmuuteen kykene.

Arvotat hyvän/huonon vanhemmuuden tästä asiasta? Ok, olet niitä ”täydellisiä” vanhempia😂

Vierailija kirjoitti:

Oletpas hyvä vanhempi :D En mitenkään pysty ymmärtämään tuollaista asennetta.

Oma lapseni, hiukan haastavalla temperamentilla varustettu 11v poika harrastaa jääkiekkoa 4krt viikossa (juuri nämä pitkät iltatreenit) ja viikonloput pelejä. Viime vkonloppuna turnaus jossa 7 peliä.

Tämän lisäksi hän haluaa yleisövuoroille vkonloppu aamuisin.

Ilomielin kuskaan ja nautin siitä että toisella on tuollainen iloa ja energiaa tuova asia elämässään. Mielellään myös teen kahvilavuorot ja istun katsomossa. Onhan hän lapseni jonka parasta haluan.

Toki mulla on 2 muutakin (harrastavaa) lasta ja vaativa ura

Uu jeah.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä hankkia lapsia jos ei vanhemmuuteen kykene.

Arvotat hyvän/huonon vanhemmuuden tästä asiasta? Ok, olet niitä ”täydellisiä” vanhempia😂

Kyllä. Jaksamattomuus ja laiskuus on huonon vanhemman piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä hankkia lapsia jos ei vanhemmuuteen kykene.

Arvotat hyvän/huonon vanhemmuuden tästä asiasta? Ok, olet niitä ”täydellisiä” vanhempia😂

Kyllä. Jaksamattomuus ja laiskuus on huonon vanhemman piirteitä.

Huono vanhempi kun ei halua että koko elämä pyörii lasten harrastusten ympärillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä hankkia lapsia jos ei vanhemmuuteen kykene.

Arvotat hyvän/huonon vanhemmuuden tästä asiasta? Ok, olet niitä ”täydellisiä” vanhempia😂

Kyllä. Jaksamattomuus ja laiskuus on huonon vanhemman piirteitä.

Niin on sekin, että sinäkin tällä hetkellä olet täällä vauvapalstalla lauantaipäivällä, etkä ole viettämässä sitä lastesi kanssa urheillen tai tehden jotain muuta hyödyllistä. Että äläpä nyt syytä laiskuudesta minua, itse olet samanlainen.

Ymmärrän, että jos ei ole kiinnostunut urheilusta, haluaa nukkua rauhassa. Olen itse harrastanut ja vieläkin olen innokas penkkiurheilija niin mielelläänhän sitä seuraa treenejä ja innolla odottaa pelejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä hankkia lapsia jos ei vanhemmuuteen kykene.

Arvotat hyvän/huonon vanhemmuuden tästä asiasta? Ok, olet niitä ”täydellisiä” vanhempia😂

Kyllä. Jaksamattomuus ja laiskuus on huonon vanhemman piirteitä.

Niin on sekin, että sinäkin tällä hetkellä olet täällä vauvapalstalla lauantaipäivällä, etkä ole viettämässä sitä lastesi kanssa urheillen tai tehden jotain muuta hyödyllistä. Että äläpä nyt syytä laiskuudesta minua, itse olet samanlainen.

Olen tehnyt koko päivän pihatöitä, kokannut, käyttänyt koirat ja siivonnut. JA kuskannut sitä ennen lapset harrastustapahtumaansa. Kohta lähden hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä hankkia lapsia jos ei vanhemmuuteen kykene.

Arvotat hyvän/huonon vanhemmuuden tästä asiasta? Ok, olet niitä ”täydellisiä” vanhempia😂

Kyllä. Jaksamattomuus ja laiskuus on huonon vanhemman piirteitä.

Huono vanhempi kun ei halua että koko elämä pyörii lasten harrastusten ympärillä?

Huono vanhempi kun päättää oma laiskuus edellä, mitä lapsi saa harrastaa.

Meillä harrastetaan. Toinen lapsi 2 x vkossa 17-18, toinen 17-18 ja 18-19.30. Harrastusiltoja on viikossa kolme, arkipäiviä kaikki. Eikä rasita kuskaukset tai muukaan näihin harrastuksiin liittyvä, päinvastoin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä hankkia lapsia jos ei vanhemmuuteen kykene.

Arvotat hyvän/huonon vanhemmuuden tästä asiasta? Ok, olet niitä ”täydellisiä” vanhempia😂

Kyllä. Jaksamattomuus ja laiskuus on huonon vanhemman piirteitä.

Niin on sekin, että sinäkin tällä hetkellä olet täällä vauvapalstalla lauantaipäivällä, etkä ole viettämässä sitä lastesi kanssa urheillen tai tehden jotain muuta hyödyllistä. Että äläpä nyt syytä laiskuudesta minua, itse olet samanlainen.

Olen tehnyt koko päivän pihatöitä, kokannut, käyttänyt koirat ja siivonnut. JA kuskannut sitä ennen lapset harrastustapahtumaansa. Kohta lähden hakemaan.

Mutta silti av-palsta😂 Sori, mutta en ota sinua tosissani, koska vietät ihan samalla lailla täällä aikaa kuin minäkin. Mut hei, sä oot se täydellisin vanhempi. Täällä palstalla ei ole kukaan yhtä täydellinen kuin sä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä oleta, että lapseni harrastavat loppuelämänsä näitä lajeja, jotka ovat valinneet nuorina suosikeikseen. Toivon tosin, että harrastavat vielä yläkouluikäisinä niin eivät ole notkumassa ja syljeskelemässä kauppojen parkkipaikoilla niin kuin harrastamattomat tuon ikäiset. Meidän paikkakunnallamme jo alakoululaiset notkuvat pyörineen kauppojen ovensuussa, kiroilevat, syljeskelevät ja tupakoivat. Ihan keskellä kirkasta päivää. Olen niin iloinen, että oma lapseni on tuolloin harrastuksessa.

Ja sitten kun yläasteikäisenä lopettaa, niin mitä tilalle? Notkuminen ja syljeskeleminen kauppojen ovilla, kun elämästä yks kaks lähtee niin iso osa.

Niin tosiaan.. Olisi parempi oppia notkumaan ja syljeskelemään jo mahdollisimman varhain, niin ei tulisi tuollaista notkahdusta?

Minä taas ajattelen, että tiukasti ohjelmoitu arki johtaa siihen notkumiseen ja passiivisuuteen. Kun elämä on päiväkodista saakka täynnä ohjattua toimintaa (ja älylaitteita täyttämässä tyhjän tilan) ei ihmisen oma-aloitteisuus pääse kehittymään, ja kehittyy lyhytpinnainen, addiktioherkkä nuori.

Siksi olen mieluummin pikkuisen tylsän lapsuuden kannattaja. Kirjoja, leikkejä, ulkoilua.

Miksi sinä täytät sen lapsesi elämän ohjelmoidulla lapsuudella?

Meillä lapset oli alle kouluikäisinä kotona.

Minä en pidä ollenkaan hyvän sitä että lapset ovat kotona kouluikään saakka kotona, jos tässä sitä tarkoitetaan. Näkyy kyllä koulumaailmassa ketkä ovat olleet hoidossa jossakin muualla kuin kotona. Sellaisia kotona olleita häiriköitä on nyt pojan luokalla, kun nämä häirijöt eivät ole tottuneet olemaan ryhmässä. Uhkaavat opettajaa ja ihan ilkivaltaa ekasta luokasta lähtien. Ei mitään auktoriteettien kunnioitusta.

Jouluarvioinnissa lapsen kuusikymppinen opettaja sanoi että hän ei muista onko koskaan tavannut lasta jolle koulun alku olisi ollut yhtä sujuvaa ja vaivatonta kuin meidän lapselle. Rauhallinen, omatoiminen, joustava, akateemisesti taitava, hyvät ryhmätyö- ja sosiaaliset taidot, innostuu kaikesta, on sinnikäs ja luottaa itseensä. Ja täytyy sanoa että minäkin ihmettelin miten valmis ja osaava hän oli, miten mutkattomasti kaikki kodinkin näkökulmasta sujui. Kun ensin vuosia kuunteli sitä pelottelua miten kotihoito eskariin asti pilaa lapsen.

Toinen lapsi on sitten ollut päiväkodissa 3-vuotiaasta asti, ja hänellä on nyt 5-vuotiaana haastavaa käytöstä, josta osa on hyvin selkeästi päiväkodin myötävaikuttamaa. Tai no, yhteisvaikutusta. Hän on luonnostaan vauhdikkaampi tyyppi ja tarvitsisi johdonmukaista ohjausta ja hyvän, tiiviin kontaktin aikuiseen, mutta päiväkodissa nuo tuntuu olevan monissa tilanteissa tosi keskenään ja tuuliajolla ihan aikuisresurssin puutteen takia. Tuosta lapsesta pelkään tulevan sellainen joka "ei usko kun sanotaan" tai ei hae tarvitsemaansa tukea, koska päiväkodissa eivät jouda ohjaamaan johdonmukaisesti vaan poukkoilevat tilanteesta toiseen, ja apua ei kuulemma saa pyytämällä, "selvittäkää itse". Kotona tehdään tietysti se mikä voidaan ja päiväkodin kanssa teemme yhteistyötä.

Eli esikoisen menestys on sun ansiota ja kuopuksen huono käytös päiväkodin vika. Kun meni sinne "vasta" 3-vuotiaana. Jep jep.

159 korjaa: vasta = jo.