Lue keskustelun säännöt.
Onneks meidän lapsi ei harrasta. En vaan jaksais.
13.04.2019 |
Kattelin taas aamulla kun naapurit 7.30 aikaan roudas lapset peliin/treeneihin. Pitkin viikkoo kuskaavat lapsia treeneihin ja välillä tosi myöhään tulevat kotiin (klo 21 jälkeen).
Onneks meillä ei harrasteta. Kun ei viikonloppuisinkaan sais nukkua.
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä oleta, että lapseni harrastavat loppuelämänsä näitä lajeja, jotka ovat valinneet nuorina suosikeikseen. Toivon tosin, että harrastavat vielä yläkouluikäisinä niin eivät ole notkumassa ja syljeskelemässä kauppojen parkkipaikoilla niin kuin harrastamattomat tuon ikäiset. Meidän paikkakunnallamme jo alakoululaiset notkuvat pyörineen kauppojen ovensuussa, kiroilevat, syljeskelevät ja tupakoivat. Ihan keskellä kirkasta päivää. Olen niin iloinen, että oma lapseni on tuolloin harrastuksessa.
Ja sitten kun yläasteikäisenä lopettaa, niin mitä tilalle? Notkuminen ja syljeskeleminen kauppojen ovilla, kun elämästä yks kaks lähtee niin iso osa.
Niin tosiaan.. Olisi parempi oppia notkumaan ja syljeskelemään jo mahdollisimman varhain, niin ei tulisi tuollaista notkahdusta?
Minä taas ajattelen, että tiukasti ohjelmoitu arki johtaa siihen notkumiseen ja passiivisuuteen. Kun elämä on päiväkodista saakka täynnä ohjattua toimintaa (ja älylaitteita täyttämässä tyhjän tilan) ei ihmisen oma-aloitteisuus pääse kehittymään, ja kehittyy lyhytpinnainen, addiktioherkkä nuori.
Siksi olen mieluummin pikkuisen tylsän lapsuuden kannattaja. Kirjoja, leikkejä, ulkoilua.
Meilläkin on kirjoja, leikkejä ja ulkoilua vaikka lapset harrastavat jääkiekkoa. Miksi harrastaminen ja normaali leikkiminen sulkisivat toisensa pois? Molemmat lapset oppivat myös lukemaan 5-vuotiaina ja koulukin sujuu keskimääräistä paremmin. Matemaattisesti lahjakkaita molemmat. Jo on taas jollakin jutut.
Kyllä meidän lapset on lahjakkaampia ja kauniimpia kuin teidän lapset. Tirsk.
Tietenkin lapseni ovat parempia kun osaavat leikkiä, ulkoilla, lukea ja vielä, herran jestas sentään, harrastaa. Joidenkin lapset eivät tunnu osaavan monia asioita vaan sitten harrastaminen sulkee pois muita asioita. Vai olisiko vaan vanhemman laiskuutta ja omia ajatuksia nuo?
Tällä palstalla kaikki lapset ovat niin fiksuja ja lahjakkaita, että 5-vuotiaana lukemaan oppineet lapsesi ovat itse asiassa vähän jälkeenjääneitä.
Oletpa ilkeä ja kateellinen ihminen.
Ihan oikeasti: se että anonyyminä netissä retostelee, miten omat lapset ovat ”parempia” kuin toisten lapset (kommentoimani kirjoittaja käytti juuri tätä sanaa) ei herätä kateutta. Enemmänkin kummastusta ja sääliä. Ja tietysti pienen epäilyksen, että millainen ihminen siellä vastapuolella noin hupsuja kirjoittelee.
Kukahan siellä sanoi ensin tyyliin että hänen lapsillaan on ollut parempi lapsuus kun on luettu, leikitty ja oikein ulkoiltu. Monissa kodeissa kun noita asioita pidetään täysin normaaleina asioina kaiken muun ohelaa. Myös kun harrastetaankin. Mutta btiedän, laiskoja vanhempia on paljon ja jollainhan se pitää päästä pätemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla eri ikäiset lapset vielä pelasivat pihalla yhdessä jalkapalloa, pesäpalloa tai jääkiekkoa kengät jalassa... eipä näy enää koululapsia pihalla. En harrastanut lapsena mitään maksullista ohjattua liikuntaa ja pärjäsin koulussa mainiosti, kuten myös myöhemmin opiskeluissa ja työelämässä. Tämä nykypäivän täyteen ohjelmoidut illat tuntuvat kovin vieraalta.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla eri ikäiset lapset vielä pelasivat pihalla yhdessä jalkapalloa, pesäpalloa tai jääkiekkoa kengät jalassa... eipä näy enää koululapsia pihalla. En harrastanut lapsena mitään maksullista ohjattua liikuntaa ja pärjäsin koulussa mainiosti, kuten myös myöhemmin opiskeluissa ja työelämässä. Tämä nykypäivän täyteen ohjelmoidut illat tuntuvat kovin vieraalta.
Nykyään on vähemmän lapsia ja koulut on kaukana. Lasten arkitodellisuus on kaikkinensa erilainen.
Ja itse en kyllä haikaile yhtään tuohon lasten dumppaamismalliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä oleta, että lapseni harrastavat loppuelämänsä näitä lajeja, jotka ovat valinneet nuorina suosikeikseen. Toivon tosin, että harrastavat vielä yläkouluikäisinä niin eivät ole notkumassa ja syljeskelemässä kauppojen parkkipaikoilla niin kuin harrastamattomat tuon ikäiset. Meidän paikkakunnallamme jo alakoululaiset notkuvat pyörineen kauppojen ovensuussa, kiroilevat, syljeskelevät ja tupakoivat. Ihan keskellä kirkasta päivää. Olen niin iloinen, että oma lapseni on tuolloin harrastuksessa.
Ja sitten kun yläasteikäisenä lopettaa, niin mitä tilalle? Notkuminen ja syljeskeleminen kauppojen ovilla, kun elämästä yks kaks lähtee niin iso osa.
Niin tosiaan.. Olisi parempi oppia notkumaan ja syljeskelemään jo mahdollisimman varhain, niin ei tulisi tuollaista notkahdusta?
Minä taas ajattelen, että tiukasti ohjelmoitu arki johtaa siihen notkumiseen ja passiivisuuteen. Kun elämä on päiväkodista saakka täynnä ohjattua toimintaa (ja älylaitteita täyttämässä tyhjän tilan) ei ihmisen oma-aloitteisuus pääse kehittymään, ja kehittyy lyhytpinnainen, addiktioherkkä nuori.
Siksi olen mieluummin pikkuisen tylsän lapsuuden kannattaja. Kirjoja, leikkejä, ulkoilua.
Meilläkin on kirjoja, leikkejä ja ulkoilua vaikka lapset harrastavat jääkiekkoa. Miksi harrastaminen ja normaali leikkiminen sulkisivat toisensa pois? Molemmat lapset oppivat myös lukemaan 5-vuotiaina ja koulukin sujuu keskimääräistä paremmin. Matemaattisesti lahjakkaita molemmat. Jo on taas jollakin jutut.
Kyllä meidän lapset on lahjakkaampia ja kauniimpia kuin teidän lapset. Tirsk.
Tietenkin lapseni ovat parempia kun osaavat leikkiä, ulkoilla, lukea ja vielä, herran jestas sentään, harrastaa. Joidenkin lapset eivät tunnu osaavan monia asioita vaan sitten harrastaminen sulkee pois muita asioita. Vai olisiko vaan vanhemman laiskuutta ja omia ajatuksia nuo?
Tällä palstalla kaikki lapset ovat niin fiksuja ja lahjakkaita, että 5-vuotiaana lukemaan oppineet lapsesi ovat itse asiassa vähän jälkeenjääneitä.
Oletpa ilkeä ja kateellinen ihminen.
Ihan oikeasti: se että anonyyminä netissä retostelee, miten omat lapset ovat ”parempia” kuin toisten lapset (kommentoimani kirjoittaja käytti juuri tätä sanaa) ei herätä kateutta. Enemmänkin kummastusta ja sääliä. Ja tietysti pienen epäilyksen, että millainen ihminen siellä vastapuolella noin hupsuja kirjoittelee.
Kukahan siellä sanoi ensin tyyliin että hänen lapsillaan on ollut parempi lapsuus kun on luettu, leikitty ja oikein ulkoiltu. Monissa kodeissa kun noita asioita pidetään täysin normaaleina asioina kaiken muun ohelaa. Myös kun harrastetaankin. Mutta btiedän, laiskoja vanhempia on paljon ja jollainhan se pitää päästä pätemään.
Tähän mennessä pahimmat pätijät ovat löytyneet kentän laidalta... ihan käsittämätöntä touhua, aikuiset ihmiset 🙄 osa on ihan tavallista jalat maassa tallaajaa, mutta sitten on nämä leijujat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla eri ikäiset lapset vielä pelasivat pihalla yhdessä jalkapalloa, pesäpalloa tai jääkiekkoa kengät jalassa... eipä näy enää koululapsia pihalla. En harrastanut lapsena mitään maksullista ohjattua liikuntaa ja pärjäsin koulussa mainiosti, kuten myös myöhemmin opiskeluissa ja työelämässä. Tämä nykypäivän täyteen ohjelmoidut illat tuntuvat kovin vieraalta.
Nykyään on vähemmän lapsia ja koulut on kaukana. Lasten arkitodellisuus on kaikkinensa erilainen.
Ja itse en kyllä haikaile yhtään tuohon lasten dumppaamismalliin.
Meidän kadulla on kymmeniä lapsia ja koulu edelleen ihan lähellä noin 2 km päässä, mutta koululaiset viettävät aikaansa ihan eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla eri ikäiset lapset vielä pelasivat pihalla yhdessä jalkapalloa, pesäpalloa tai jääkiekkoa kengät jalassa... eipä näy enää koululapsia pihalla. En harrastanut lapsena mitään maksullista ohjattua liikuntaa ja pärjäsin koulussa mainiosti, kuten myös myöhemmin opiskeluissa ja työelämässä. Tämä nykypäivän täyteen ohjelmoidut illat tuntuvat kovin vieraalta.
Nykyään on vähemmän lapsia ja koulut on kaukana. Lasten arkitodellisuus on kaikkinensa erilainen.
Ja itse en kyllä haikaile yhtään tuohon lasten dumppaamismalliin.
Meidän kadulla on kymmeniä lapsia ja koulu edelleen ihan lähellä noin 2 km päässä, mutta koululaiset viettävät aikaansa ihan eri tavoin.
Mitä sitten?
Meillä ei ole lähikoulua, lasten kaverit asuu 20-40 kilsan päässä.
8 vuotta kuskannut kahta lasta, toista enemmän-toista vähemmän, toiselle paikkakunnalle jääkiekkoon.
Ei ole ongelma. Samalla lenkkeilen tai tapaan ystäviä. Käyn mahdollisuuksien mukaan katsomassa kaikki pelit ja toimin toimitsijana tarvittaessa. En ole jäkismutsi vaan kaukana siitä vouhkaamisesta 😄 Satun vain pitämään jääkiekosta ja minusta on tervettä tukea lasten harrastamista. Ikinä ei ole ollut ongelmaa koulunkäynnin kanssa, itse huolehtivat läksyt ja kokeisiin lukemisen. Kympin/ysin oppilaita 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla eri ikäiset lapset vielä pelasivat pihalla yhdessä jalkapalloa, pesäpalloa tai jääkiekkoa kengät jalassa... eipä näy enää koululapsia pihalla. En harrastanut lapsena mitään maksullista ohjattua liikuntaa ja pärjäsin koulussa mainiosti, kuten myös myöhemmin opiskeluissa ja työelämässä. Tämä nykypäivän täyteen ohjelmoidut illat tuntuvat kovin vieraalta.
Joo, ja just hetki sitten oli palstalla aloitus, kuinka rasittavaa se on kun kevään tullen alkaa lapset juoksemaan ja metelöimään pihoilla. Pysyis sisällä vaan pelaamassa pleikkaa mokomat kakarat :-D
Lapsuuden urheilukenttäkin sitten rapistuu kun lapset sitten nykyään matkojen taa isolla rahalla ja ihan menestyneitä meistäkin tuli vaikka nyt kunnan palveluja tuolloin käytettiin ja tuolloin oli ihan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden urheilukenttäkin sitten rapistuu kun lapset sitten nykyään matkojen taa isolla rahalla ja ihan menestyneitä meistäkin tuli vaikka nyt kunnan palveluja tuolloin käytettiin ja tuolloin oli ihan hyvä.
Nykyään ei ole kunnan palveluja.
Nykyajan vanhempien ongelma lasten harrastuksissa on se, että he kuvittelevat perusteettomasti oman lapsen olevan esim. seuraavia Selänteitä. Yksi äiti mietti tätä, kun jossakin joukkueessa pelaavien vanhemmista 90% on aivan varmoja siitä, että juuri heidän lapsensa on seuraava tähti, vaikka mitään todellisia lahjoja sellaiselle menestykselle ei ole. Kun lapselle uskotellaan perusteettomasti tuollaisia luuloja, pudotus on tosi kova sitten, kun harrastuksessa ei enää pärjääkään tai se lakkaa kiinnostamasta. Ehkä senkin takia voisi harrastaa myös vähemmän vakavia lajeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden urheilukenttäkin sitten rapistuu kun lapset sitten nykyään matkojen taa isolla rahalla ja ihan menestyneitä meistäkin tuli vaikka nyt kunnan palveluja tuolloin käytettiin ja tuolloin oli ihan hyvä.
Nykyään ei ole kunnan palveluja.
Meillä on edelleen urheilukentät, uimahalli kuntosaleineen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden urheilukenttäkin sitten rapistuu kun lapset sitten nykyään matkojen taa isolla rahalla ja ihan menestyneitä meistäkin tuli vaikka nyt kunnan palveluja tuolloin käytettiin ja tuolloin oli ihan hyvä.
Nykyään ei ole kunnan palveluja.
Meillä on edelleen urheilukentät, uimahalli kuntosaleineen...
Ja meillä lapset on olleet yleisurheilukoulussa ja uimahyppyharrastuksessa juurikin urheilukentällä ja uimahallissa, kuntosalille en kyllä lapsia laittaisi. Ja yläkoulussa on molemmilla se siellä koululla, kun käyvät yksityiskoulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikuisesti katkera vanhemmilleni etteivät kannustaneet/ohjanneet mua minkäänlaisten harrastusten pariin. Olisi tuonut sisältöä elämääni enemmän ja nuoruuden itseni etsimisen myrskyissä yhden kiintopisteen. Ja vaikka usein nuoruudessa harrastuksia lopetetaan niin monesti nähnyt että niihin aikuisena palataan. Ja monella nähnyt harrastuksesta saatu työpaikka. Kyllä mä näkisin että lapsen harrastus avaa ovia lapselle ja kyllä nyt kuskailen omaa lastani 5kertaa viikossa 15km päähän harrastukseen josta hän nauttii. Raskasta kyllä mutta pääasiassa ajan vain autoa joten kyllä sen jaksaa.
Entäs jos lapsi tykkää taiteesta, käy taidetunneilla ja on tyytyväinen, kun käy vain 1krt viikossa jumppaamassa ja 1krt/vko uimassa? Ei mitään kilpailua, joukkuetta, häviöitä, voittoja, autokyytejä tms.
Vanhemmat on patalaiskojs, eivät jaksa leipoa mokkapaloja, mutta silti kuskanneet lasta monenlaisiin harrastuksiin.
Yhtä suosikkia ei löytynyt. Ei Selännettä, ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos lapsi tykkää taiteesta, käy taidetunneilla ja on tyytyväinen, kun käy vain 1krt viikossa jumppaamassa ja 1krt/vko uimassa? Ei mitään kilpailua, joukkuetta, häviöitä, voittoja, autokyytejä tms.
Vanhemmat on patalaiskojs, eivät jaksa leipoa mokkapaloja, mutta silti kuskanneet lasta monenlaisiin harrastuksiin.
Yhtä suosikkia ei löytynyt. Ei Selännettä, ei mitään.
Mun lapset on käyneetkin kuvataidekerhossa, arkkitehtiklubilla, majanrakennusleirillä. Ja muuten myös taidetta voi harrastaa tavoitteellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Pidän itse kiekkoa huonona liikuntalajina, mutta silti: teet kyllä järkyttävän karhunpalveluksen lapsillesi, jos he eivät todellakaan harrastamitään sykettä nostavaa liikuntaa nuorena, koska mutsi ei jaksa.
Kiittelevät sinua sitten neljänkympin tienoilla kaikkine vaivoineen ja sairauksineen.
Kyllä ne sairaudet ovat myös enemmän tai vähemmän perinnöllisiä. Nimimerkillä reilusti ylipainoinen Länsi-Suomesta, jolla ei ole diabetestä, kolestrolia eikä verenpainetta. Voin syödä mitä huvittaa.
Sääliksi käy niitä, joilla on tätä kuuluisaa "itäistä perimää". Siellähän on kuulemma nuoria huippu-urheilijoitakin, joilla kolestroliarvot laukkaavat toisella kymmenellä. Hyperkolestrolemian aiheuttavaa geenimuunnosta esiintyy laajasti sekä pääkaupunkiseudulla että Joensuussa.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että mitään urheilulajia ei voi harrastaa vain 1-2 krt viikossa, vaan tehovalmennus vaaditaan joka seurassa, olipa baletti, luistelu, voimistelu tai vaikka pianonsoitto. Jos olisin nuorempi, perustaisin HARRASTUS-kerhoja, joissa ei ole pakko joka päivä käydä. Iloksi, ei taakaksi.
Oma lapseni kyllä harrastaa balettia kerran viikossa harrastusmielessä. Ei missään seurassa vaan ihan tanssikoulun tunnilla käy.
Minulla raja tulee vastaan viimeistään silloin, kun alle 10-vuotiaita lapsia lähdetään kuskaamaan kisoihin satojen kilometrien päähän. Nykyään alakouluikäisten lastenkin urheileminen on niin "kansainvälistä", että käydään kilpailuissa ja leireillä ulkomailla asti, ja ipanoilla on ikää 8-9 vuotta!
Läskiperse.