Onneks meidän lapsi ei harrasta. En vaan jaksais.

Meillä lapset saa kyllä harrastaa mutta niin että pystyvät itse kulkemaan tai harrastus aika on itse päätettävissä. Tyttö ratsastaa mutta sovimme joka kerta ajan omien aikataulujen mukaan ja poika taas kulkee itsenäisesti 4h kerhon eri harrasruskerhoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä saa harrastaa näillä ehdoilla:

- liikkuminen harrastukseen itse (bussi, pyörä tms)

- vaatii minulta ainoastaan (kohtuullisen) tilisiirron + kohtuullinen summa varusteisiin

- ei häirise koulunkäyntiä: lapseni on erikoisluokalla ja koulu on vaativampaa kuin ns normikoulussa.

Näillä mennään ja ollaan tyytyväisiä, paljon tehdään yhdessäkin ja lapsi saa palautua arjesta viikonloppuisin. Harrasteet on hyviä mutta kohtuus kaikessa: liian moni on jo lukiossa ja viimeistään jatko-opinnoissa loppuunpalanut. Hyvä vanhempi huolehtii lapsensa hyvinvoinnin kaikista puolista, myös levosta.

Erikoisluokka peruskoulussa vai??, erityisluokka ?

Epäilen hänen tarkoittavan painotettua opetusta. Siellä käydään vähän vaikeampia asioita kuin normiluokalla.

Mielestäni asiat ovat kunnossa, kun koulu menee harrastusten edelle.

Lapseni kävi painotetun mutta ei pitänyt vaikeana koska tykkäsi fysiikasta ja tietotekniikasta ja painotettua oli kuvataide välttämätön paha sekä tekninen käsityö ja miksi sanotaan sitä toista käsityötä ......

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset saa kyllä harrastaa mutta niin että pystyvät itse kulkemaan tai harrastus aika on itse päätettävissä. Tyttö ratsastaa mutta sovimme joka kerta ajan omien aikataulujen mukaan ja poika taas kulkee itsenäisesti 4h kerhon eri harrasruskerhoissa.

Kuulostaa masentavalta, harrastaako teillä vanhemmat sitten mitään vai istutteko keskenään kotona koko porukka? Lapsi on vanhemmistaan riippuvainen ja minusta on melko välinpitämätöntä että vanhemmat ei halua millään tavalla antaa omaa aikaansa lapsen harrastuksille. Ja ennenkuin joku vetää olkiukon jostain 7 kertaa viikossa tapahtuvasta tavoitteellisesta urheiluharrastuksesta niin vaihtoehtoja tämän ja sen välillä että vanhemmat eivät ole mitenkään lapsen harrastuksessa mukana on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset saa kyllä harrastaa mutta niin että pystyvät itse kulkemaan tai harrastus aika on itse päätettävissä. Tyttö ratsastaa mutta sovimme joka kerta ajan omien aikataulujen mukaan ja poika taas kulkee itsenäisesti 4h kerhon eri harrasruskerhoissa.

Kuulostaa masentavalta, harrastaako teillä vanhemmat sitten mitään vai istutteko keskenään kotona koko porukka? Lapsi on vanhemmistaan riippuvainen ja minusta on melko välinpitämätöntä että vanhemmat ei halua millään tavalla antaa omaa aikaansa lapsen harrastuksille. Ja ennenkuin joku vetää olkiukon jostain 7 kertaa viikossa tapahtuvasta tavoitteellisesta urheiluharrastuksesta niin vaihtoehtoja tämän ja sen välillä että vanhemmat eivät ole mitenkään lapsen harrastuksessa mukana on.

Miksi vanhempien pitäisi olla mukana? En minä tarvinnut vanhempiani koskaan mukaan kuvataidetunneille tai tanssitunneilla joilla kävin itsenäisesti. Kävely/pyöräily harrastuspaikalle ja kotiin, mikä ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä oleta, että lapseni harrastavat loppuelämänsä näitä lajeja, jotka ovat valinneet nuorina suosikeikseen. Toivon tosin, että harrastavat vielä yläkouluikäisinä niin eivät ole notkumassa ja syljeskelemässä kauppojen parkkipaikoilla niin kuin harrastamattomat tuon ikäiset. Meidän paikkakunnallamme jo alakoululaiset notkuvat pyörineen kauppojen ovensuussa, kiroilevat, syljeskelevät ja tupakoivat. Ihan keskellä kirkasta päivää. Olen niin iloinen, että oma lapseni on tuolloin harrastuksessa.

Ja sitten kun yläasteikäisenä lopettaa, niin mitä tilalle? Notkuminen ja syljeskeleminen kauppojen ovilla, kun elämästä yks kaks lähtee niin iso osa.

Niin tosiaan.. Olisi parempi oppia notkumaan ja syljeskelemään jo mahdollisimman varhain, niin ei tulisi tuollaista notkahdusta?

Minä taas ajattelen, että tiukasti ohjelmoitu arki johtaa siihen notkumiseen ja passiivisuuteen. Kun elämä on päiväkodista saakka täynnä ohjattua toimintaa (ja älylaitteita täyttämässä tyhjän tilan) ei ihmisen oma-aloitteisuus pääse kehittymään, ja kehittyy lyhytpinnainen, addiktioherkkä nuori.

Siksi olen mieluummin pikkuisen tylsän lapsuuden kannattaja. Kirjoja, leikkejä, ulkoilua.

Meilläkin on kirjoja, leikkejä ja ulkoilua vaikka lapset harrastavat jääkiekkoa. Miksi harrastaminen ja normaali leikkiminen sulkisivat toisensa pois? Molemmat lapset oppivat myös lukemaan 5-vuotiaina ja koulukin sujuu keskimääräistä paremmin. Matemaattisesti lahjakkaita molemmat. Jo on taas jollakin jutut.

Kyllä meidän lapset on lahjakkaampia ja kauniimpia kuin teidän lapset. Tirsk.

Tietenkin lapseni ovat parempia kun osaavat leikkiä, ulkoilla, lukea ja vielä, herran jestas sentään, harrastaa. Joidenkin lapset eivät tunnu osaavan monia asioita vaan sitten harrastaminen sulkee pois muita asioita. Vai olisiko vaan vanhemman laiskuutta ja omia ajatuksia nuo?

Tällä palstalla kaikki lapset ovat niin fiksuja ja lahjakkaita, että 5-vuotiaana lukemaan oppineet lapsesi ovat itse asiassa vähän jälkeenjääneitä.

Oletpa ilkeä ja kateellinen ihminen.

Ihan oikeasti: se että anonyyminä netissä retostelee, miten omat lapset ovat ”parempia” kuin toisten lapset (kommentoimani kirjoittaja käytti juuri tätä sanaa) ei herätä kateutta. Enemmänkin kummastusta ja sääliä. Ja tietysti pienen epäilyksen, että millainen ihminen siellä vastapuolella noin hupsuja kirjoittelee.

Kukahan siellä sanoi ensin tyyliin että hänen lapsillaan on ollut parempi lapsuus kun on luettu, leikitty ja oikein ulkoiltu. Monissa kodeissa kun noita asioita pidetään täysin normaaleina asioina kaiken muun ohelaa. Myös kun harrastetaankin. Mutta btiedän, laiskoja vanhempia on paljon ja jollainhan se pitää päästä pätemään.

Minä olin se, joka kertoi että meillä on leikitty, luettu ja ulkoiltu. (”Oikein” on ihan omaa lisäystäsi, samoin kuin ajatus, että lasteni lapsuus olisi jotenkin parempi.) Nuo asiat eivät todellakaan ole mitenkään erityisiä, ihan tavallista arkea. Se, mitä pidän tärkeänä, on riittävä määrä ohjelmoimatonta aikaa ja tylsistymisen mahdollisuus.

Missään tapauksessa ei ollut tarkoitus lähteä kilpasille kanssasi. Yritän ensi kerralla olla selväsanaisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän itse kiekkoa huonona liikuntalajina, mutta silti: teet kyllä järkyttävän karhunpalveluksen lapsillesi, jos he eivät todellakaan harrastamitään sykettä nostavaa liikuntaa nuorena, koska mutsi ei jaksa.

Kiittelevät sinua sitten neljänkympin tienoilla kaikkine vaivoineen ja sairauksineen.

Toisaalta mutsi itse raunioituu, jos joutuu istumaan kaikki illat ja viikonloput autossa ja treeneissä. Ei yhden perheenjäsenen harrastus voi määritellä muiden arkea.

Meillä lapsilla on musiikkiharrastukset, minkä lisäksi ulkoillaan perheenä iltaisin, juuri siksi että meillä kaikkilla on oikeus pysyä kunnossa.

Mä käyn usein lenkillä pojan treenien aikana. Mies tekee usein töitä sen ajan, kun hän vie. Mutta kyllä meillä muutenkin aikaa jää aikuisten harrastuksiin ja liikuntaan, vaikka on 3 lasta joista yhdellä monet viikkotreenit.

Tuo kuulostaa - anteeksi vain - juuri siltä mitä en halua. Arvostan perheen yhteisen ajan korkealle.

Näin on. Varsinkin kun molemmilla vanhemmilla vuorotyö. Joskus viikonloppuna ehkä nähdään. Silloin ollaan kaikki yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset saa kyllä harrastaa mutta niin että pystyvät itse kulkemaan tai harrastus aika on itse päätettävissä. Tyttö ratsastaa mutta sovimme joka kerta ajan omien aikataulujen mukaan ja poika taas kulkee itsenäisesti 4h kerhon eri harrasruskerhoissa.

Kuulostaa masentavalta, harrastaako teillä vanhemmat sitten mitään vai istutteko keskenään kotona koko porukka? Lapsi on vanhemmistaan riippuvainen ja minusta on melko välinpitämätöntä että vanhemmat ei halua millään tavalla antaa omaa aikaansa lapsen harrastuksille. Ja ennenkuin joku vetää olkiukon jostain 7 kertaa viikossa tapahtuvasta tavoitteellisesta urheiluharrastuksesta niin vaihtoehtoja tämän ja sen välillä että vanhemmat eivät ole mitenkään lapsen harrastuksessa mukana on.

Miksi vanhempien pitäisi olla mukana? En minä tarvinnut vanhempiani koskaan mukaan kuvataidetunneille tai tanssitunneilla joilla kävin itsenäisesti. Kävely/pyöräily harrastuspaikalle ja kotiin, mikä ongelma?

Ai miksi? Siksi että on tuo välinpitämätöntä että lapselle annetaan vaihtoehdoiksi joko harrastaa jotain minne pystyy itse menemään ja itse on harrastus hankittava tai sitten ei harrasteta ollenkaan. Hyvä jos sinä pystyit pyöräilemään tai kävelemään harrastuksiisi, mutta kuinka asiallista on laittaa lapsi pyöräilemään vaikka talvella 10-15 km iltapimeällä harrastuksiin kouluiltana? Mikäs siinä tosin jos vanhempien oma aika on niin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos lapsi tykkää taiteesta, käy taidetunneilla ja on tyytyväinen, kun käy vain 1krt viikossa jumppaamassa ja 1krt/vko uimassa? Ei mitään kilpailua, joukkuetta, häviöitä, voittoja, autokyytejä tms.

Vanhemmat on patalaiskojs, eivät jaksa leipoa mokkapaloja, mutta silti kuskanneet lasta monenlaisiin harrastuksiin.

Yhtä suosikkia ei löytynyt. Ei Selännettä, ei mitään.

No sehän on loistavaa. Mutta kun jotkut lapset puolestaan innostuvat jostain joukkuelajista. Ihan ilman vanhempien toivetta uudesta Litmasesta.

Toivottavasti ainakin panostatte lasten harrastuksiin tasapuolisesti. Yhtään en ole katkera siitä, että perheen kesälomareissut mentiin asuntovaunulla futisturnausten perässä kun itse säästin kaikki viikko- ja synttärilahjarahat ratsastustunteihin...

Onhan se arki kuskausten kanssa kiireistä mutta kyllä lapsilla on aikaa siihen luovaan leikkiin ja kaikkeen muuhunkin. Esim. eilen vietimme aamun koko perheen voimin koristellen taloa pääsiäiskuntoon ja laitettiin samalla pihalla trampoliini talvitelakalta kuntoon. Puolilta päivin kuskasin vanhimman treeneihin ja samalla kuskauksella keskimmäisen kaverille. Pienin jäi pomppimaan trampalle ja auttamaan isäänsä pihatöissä. Minä itse menin kauppaan ja ostin viikon ruoat. Kotona tein kotitöitä ja ruokaa, pienin leikki huoneessaan kaverin kanssa jotain eläintarhaleikkiä. Mies haki vanhimman treeneistä,

vanhinvietti iltapäivää huoneessaan koodaamalla. Keskimmäinen kotiutui kaveriltaan (hain hänet, kun kaveri asuu kaukana) kuudelta, ja sen jälkeen vietimme koti-iltaa tekemällä yhdessä grillipizzaa ja katselemalla elokuvan.

Tänään lapset ovat heti aamupalan jälkeen olleet pihalla (trampalla, pyöräilemässä). Kohta mies vie vanhimman peliin, ja minä ja kaksi muuta lähdemme virpomiskierrokselle isovanhemmille. Illalla on nuorimman treenit, minä ja yksi toinen äiti käymme aina sinä aikana lenkillä. Ihan kiireetön ja rauhallinen viikoloppu meillä on ollut.

Arkisin kun lapset ovat treeneissä, käyn lenkillä, kaupassa ostamassa jotain puuttuvaa tai teen töitä. Se vie illasta aikaa noin puolitoistatuntia. Lapset pääsevät koulusta viimeistään klo 14 eli ennen treenejä ehtivät hyvin tehdä läksyt, lukea kokeisiin, tavata kavereita ja leikkiä niitä luovia leikkejä, joita joku tässä penäsi. Elämä ei ole niin ohjelmoitua kuin äkkiseltään voisi kuvitella, sillä lapsilla sitä vapaa-aikaa on paljon enemmän kuin aikuisilla ja iltapäivät voivat olla jopa pitkiä.

Meillä aikuisilla on sitä kahdenkeskistä aikaa iltaisin niin kuin lapsiperheissä yleensäkin.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän sitä voi hankkia sellaiset harrastukset joihin lapsi selviää itsekin?

Meillä kaikki lapset harrastavat, mutta kulkevat harrastuksiin itse kävellen, pyörällä tai julkisilla. Itsekin lapsena menin aina yksinäni harrastuksiini, joten en ymmärrä sitä että lapsia roudaillaan sillä autolla sinne liikuntapaikalle. Sama kuin aikuiset ajavat autolla kuntosalille, järjetöntä.

Että 9-v pyöräilemään ison jääkiekkokassin kanssa 25km suuntaansa? En usko. Treenit loppuu kello 20:30, se on kello 22 ennen kuin lapsi on kotona tuolla tyylillä. Mulle riittää, että se luistelee pari tuntia siellä treeneissä 4 kertaa viikossa ja pyöräilee 4km kouluun, ei tarvi lisäksi pyöräillä viikossa 200km matkaa treeneihin ja kotiin.

Meillä lapset saa harrastaa sitä mikä on mieluista, ei sitä mikä on lähinnä. Eli sisältö ratkaisee. Ei se mikä on laiskoille vanhemmille helpointa.

Meidän teinit harrastaa grafiikkaa ja onaniaa. Melko edulliset harrastukset ja hoituvat vanhempien ollessa töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo nyt on kaikkein kamalinta, jos harrastus pitää valita ihan pienenä, eikä sitä voi ikinä edes vaihtaa. Odottaa vain sitä hetkeä, kun loukkaantuu tai muuten tipahtaa joukkueesta, ja yksinäinen elämä alkaa.

VANHEMMAT valitsee pienen lapsen harrastuksen, ei lapsi itse.

Käy katsomassa 3-v. luistelukoulua, niin näet...

Kyllä meillä molemmat tytöt ovat aloittaneet luistelukoulun 3v ihan omasta tahdostaan, eli ei ne kaikki lapset siellä pakotettuina ole. On kyllä nähty niitäkin, jotka jäällä lähinnä itkee, mutku äidin unelmat...