Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen 15 ongelmaa. Apua kaivataan!
13.04.2019 |
Meidän yli 10v kestänyt avioliitto on todella huonolla mallilla. Kirjasin tilanteen, ja löysin 15 yksittäistä asiaa, mitkä pitäisi korjata.
Auttakaa ratkaisemaan ongelmia. Haluan parisuhteen kuntoon!
Laitan kaikki 15 ongelmaa tänne, mikäli saan asiallisia vastauksia.
Mitä mieltä olette kohdasta 1:
Minun mielestäni ongelmat pitäisi ratkaista. Miehen mielestä niiden jauhaminen on turhaa. Pitäisikö siis jatkaa entiseen malliin vai pakottaa mies puhumaan?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on elämää haittaava addiktio, on paras lopettaa heti mahdollistaminen ja jos interventio ei ole mahdollinen, poistaa ainakin itsensä yhteisestä elämästä. Jos on vielä tunteita jäljellä, voi sanoa että yhteenpaluu on mahdollinen ongelman parannuttua. Sitten addikti voi jäädä yksin miettimään, haluaako apua vai jatkaa. Voi tietysti jättää lähtiessään vaikka jonkun tiedon, mistä saa apua, jos on sellaisen etsinyt.
Onko siis tosiaan näin, että masentunut addikti pitää vain kylmästi jättää yksin? :O Aika karua, kun samalla ihmetellään, miksi puolet väestöstä on masentunutta ja miksi itsemurhaluvut ovat huipussa.
Jos interventio onnistuu, voit jäädä tueksi. Jos ei onnistu, ainoa keino on mahdollistamisen lopettaminen.
Mitä sitten tarkoittaa, että interventio onnistuu? Mikä lasketaan interventioksi ja mikä onnistumiseksi? Onko interventiota se, että olen kysynyt peliongelmasta ja mies on sen kieltänyt ja kieltäytynyt puhumasta enempää? Vai onko interventiota vasta se, että puhun suuni puhtaaksi ja mies joko myöntää tilanteen tai minä lähden ovet paukkuen?
Mies on kieltänyt peliongelman => hänellä ei ole ongelmaa, sinulla on ongelma hänen "ongelmastaan".
Mies myöntää peliongelmansa => hänellä on ongelma johon haluaa itse ratkaisun löytää, sinulla ei ole ongelmaa ja voit olla korkeintaan toivottuna tukena.
Äläpäs nyt sekoita välittämistä ja hylkäämistä toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on elämää haittaava addiktio, on paras lopettaa heti mahdollistaminen ja jos interventio ei ole mahdollinen, poistaa ainakin itsensä yhteisestä elämästä. Jos on vielä tunteita jäljellä, voi sanoa että yhteenpaluu on mahdollinen ongelman parannuttua. Sitten addikti voi jäädä yksin miettimään, haluaako apua vai jatkaa. Voi tietysti jättää lähtiessään vaikka jonkun tiedon, mistä saa apua, jos on sellaisen etsinyt.
Onko siis tosiaan näin, että masentunut addikti pitää vain kylmästi jättää yksin? :O Aika karua, kun samalla ihmetellään, miksi puolet väestöstä on masentunutta ja miksi itsemurhaluvut ovat huipussa.
Jättää yksin? Ei, vaan ohjaat hoitoon joko viemällä fyysisesti ja jos ei suostu, dokumentit käteen. Ohjaat hoitoon ja lopetat suhteen.
Fyysisesti? Siis miten? En kai minä aikuista miestä minnekään saa kannettua. Ja muu onkin sitten juuri tätä, mistä tässä ketjussa puhutaan, eli sitä, kun miehelle yritetään puhua, mutta pitäisi antaakin tilaa ja aikaa eikä saa jankuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on elämää haittaava addiktio, on paras lopettaa heti mahdollistaminen ja jos interventio ei ole mahdollinen, poistaa ainakin itsensä yhteisestä elämästä. Jos on vielä tunteita jäljellä, voi sanoa että yhteenpaluu on mahdollinen ongelman parannuttua. Sitten addikti voi jäädä yksin miettimään, haluaako apua vai jatkaa. Voi tietysti jättää lähtiessään vaikka jonkun tiedon, mistä saa apua, jos on sellaisen etsinyt.
Onko siis tosiaan näin, että masentunut addikti pitää vain kylmästi jättää yksin? :O Aika karua, kun samalla ihmetellään, miksi puolet väestöstä on masentunutta ja miksi itsemurhaluvut ovat huipussa.
Jos interventio onnistuu, voit jäädä tueksi. Jos ei onnistu, ainoa keino on mahdollistamisen lopettaminen.
Mitä sitten tarkoittaa, että interventio onnistuu? Mikä lasketaan interventioksi ja mikä onnistumiseksi? Onko interventiota se, että olen kysynyt peliongelmasta ja mies on sen kieltänyt ja kieltäytynyt puhumasta enempää? Vai onko interventiota vasta se, että puhun suuni puhtaaksi ja mies joko myöntää tilanteen tai minä lähden ovet paukkuen?
Mies on kieltänyt peliongelman => hänellä ei ole ongelmaa, sinulla on ongelma hänen "ongelmastaan".
Mies myöntää peliongelmansa => hänellä on ongelma johon haluaa itse ratkaisun löytää, sinulla ei ole ongelmaa ja voit olla korkeintaan toivottuna tukena.
Äläpäs nyt sekoita välittämistä ja hylkäämistä toisiinsa.
Jos minulle annetaan ohjeeksi lähteä ja erota, miten ihmeessä se ei ole hylkäämistä? Miten voin olla tukena, jos hän ei myönnä ongelmaansa eikä näin ollen luonnollisestikaan tukeani pyydä? Ja oma-aloitteisestikaan en saa sitä tukea antaa, joten eihän siihen jää muuta vaihtoehtoa kuin hylkääminen.
Toista ei voi aina muuttaa. Itse tuossa tilanteessa eroaisin tyypin kanssa, koska tuollaisesta, ns. Suhteesta, ei tule mitään jos toisen kanssa ei pysty keskustelemaan, ei suostu terapiaan, ja mitä muuta teillä sitten onkin. En jaksa lukea koko keskustelua, mutta mun mielestä tuollainen suhde olisi hyvä lopettaa. Myöhemmässä vaiheessa jos pystytte ja kumpikin haluaa, niin voisitte sitten jälkeenpäin jutella asiat selville. Jos mikäli pidätte vielä yhteyttä, ja tulette toimeen suosittelen pysymään vain ystävinä koska tuo suhde ei ole kauhean hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko addiktiovaimo tehdä oman ketjun?
Interventio on se, että ihminen suostuu ja lähtee hoitoon ja pysyy siinä vaikka loppuikänsä, mikäli se on tarpeen ongelman hillitsemiseksi. Se ei ole interventio, että joku myöntää ongelman, mutta ei tee sille mitään.
Niin, eli jos ihminen ei edes myönnä ongelmaa, niin mitä vaihtoehtoja siihen jää muuta kuin ero. Mutta sitten kuitenkin sanotaan, ettei tarvitse hylätä vaan voi olla tukena? Tätä kohtaa en nyt ihan ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on elämää haittaava addiktio, on paras lopettaa heti mahdollistaminen ja jos interventio ei ole mahdollinen, poistaa ainakin itsensä yhteisestä elämästä. Jos on vielä tunteita jäljellä, voi sanoa että yhteenpaluu on mahdollinen ongelman parannuttua. Sitten addikti voi jäädä yksin miettimään, haluaako apua vai jatkaa. Voi tietysti jättää lähtiessään vaikka jonkun tiedon, mistä saa apua, jos on sellaisen etsinyt.
Onko siis tosiaan näin, että masentunut addikti pitää vain kylmästi jättää yksin? :O Aika karua, kun samalla ihmetellään, miksi puolet väestöstä on masentunutta ja miksi itsemurhaluvut ovat huipussa.
Jos interventio onnistuu, voit jäädä tueksi. Jos ei onnistu, ainoa keino on mahdollistamisen lopettaminen.
Mitä sitten tarkoittaa, että interventio onnistuu? Mikä lasketaan interventioksi ja mikä onnistumiseksi? Onko interventiota se, että olen kysynyt peliongelmasta ja mies on sen kieltänyt ja kieltäytynyt puhumasta enempää? Vai onko interventiota vasta se, että puhun suuni puhtaaksi ja mies joko myöntää tilanteen tai minä lähden ovet paukkuen?
Mies on kieltänyt peliongelman => hänellä ei ole ongelmaa, sinulla on ongelma hänen "ongelmastaan".
Mies myöntää peliongelmansa => hänellä on ongelma johon haluaa itse ratkaisun löytää, sinulla ei ole ongelmaa ja voit olla korkeintaan toivottuna tukena.
Äläpäs nyt sekoita välittämistä ja hylkäämistä toisiinsa.
Jos minulle annetaan ohjeeksi lähteä ja erota, miten ihmeessä se ei ole hylkäämistä? Miten voin olla tukena, jos hän ei myönnä ongelmaansa eikä näin ollen luonnollisestikaan tukeani pyydä? Ja oma-aloitteisestikaan en saa sitä tukea antaa, joten eihän siihen jää muuta vaihtoehtoa kuin hylkääminen.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/ala-kaada-viinoja-l…
Vaihda tuohon alkoholismin tilalle pelaaminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on elämää haittaava addiktio, on paras lopettaa heti mahdollistaminen ja jos interventio ei ole mahdollinen, poistaa ainakin itsensä yhteisestä elämästä. Jos on vielä tunteita jäljellä, voi sanoa että yhteenpaluu on mahdollinen ongelman parannuttua. Sitten addikti voi jäädä yksin miettimään, haluaako apua vai jatkaa. Voi tietysti jättää lähtiessään vaikka jonkun tiedon, mistä saa apua, jos on sellaisen etsinyt.
Onko siis tosiaan näin, että masentunut addikti pitää vain kylmästi jättää yksin? :O Aika karua, kun samalla ihmetellään, miksi puolet väestöstä on masentunutta ja miksi itsemurhaluvut ovat huipussa.
Jättää yksin? Ei, vaan ohjaat hoitoon joko viemällä fyysisesti ja jos ei suostu, dokumentit käteen. Ohjaat hoitoon ja lopetat suhteen.
Fyysisesti? Siis miten? En kai minä aikuista miestä minnekään saa kannettua. Ja muu onkin sitten juuri tätä, mistä tässä ketjussa puhutaan, eli sitä, kun miehelle yritetään puhua, mutta pitäisi antaakin tilaa ja aikaa eikä saa jankuttaa.
Höpö höpö.
Kysyit aiemmin mikä on hyvä aika? No kuukausi tai neljä viikkoa. Kyllä vastuunsa tunteva ihminen siinä ajassa avautuu mikäli haluaa vastuunsa kantaa.
Kaikista vaan ei ole ongelmien myöntäjiksi. Silloin seuraa puhumattomuus. Siitä voi itse omalle kohdalle alkaa miettimään kuinka paljon haluaa kantaa käsillään aikuisen ihmisen ongelmaa. Tuki silloin kun puhutaan ongelmasta ja haetaan apua aktiivisesti on tukea.
Puhumattomuus ja ongelmien lakaiseminen maton alle. Well, mitä voit tehdä?
Onko itsekkyyttä pelastaa oma ainutlaatuinen elämänsä eikä tuhoutua toisen mukana? Kenen vuoksi täällä eletään? Mikä on läheisriippuvuus?
Jokainen korjaa vain oman elämänsä. Voi olla tukena jos aikuinen avautuu asioistaan ja toivoo läsnäoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on elämää haittaava addiktio, on paras lopettaa heti mahdollistaminen ja jos interventio ei ole mahdollinen, poistaa ainakin itsensä yhteisestä elämästä. Jos on vielä tunteita jäljellä, voi sanoa että yhteenpaluu on mahdollinen ongelman parannuttua. Sitten addikti voi jäädä yksin miettimään, haluaako apua vai jatkaa. Voi tietysti jättää lähtiessään vaikka jonkun tiedon, mistä saa apua, jos on sellaisen etsinyt.
Onko siis tosiaan näin, että masentunut addikti pitää vain kylmästi jättää yksin? :O Aika karua, kun samalla ihmetellään, miksi puolet väestöstä on masentunutta ja miksi itsemurhaluvut ovat huipussa.
Jos interventio onnistuu, voit jäädä tueksi. Jos ei onnistu, ainoa keino on mahdollistamisen lopettaminen.
Mitä sitten tarkoittaa, että interventio onnistuu? Mikä lasketaan interventioksi ja mikä onnistumiseksi? Onko interventiota se, että olen kysynyt peliongelmasta ja mies on sen kieltänyt ja kieltäytynyt puhumasta enempää? Vai onko interventiota vasta se, että puhun suuni puhtaaksi ja mies joko myöntää tilanteen tai minä lähden ovet paukkuen?
Mies on kieltänyt peliongelman => hänellä ei ole ongelmaa, sinulla on ongelma hänen "ongelmastaan".
Mies myöntää peliongelmansa => hänellä on ongelma johon haluaa itse ratkaisun löytää, sinulla ei ole ongelmaa ja voit olla korkeintaan toivottuna tukena.
Äläpäs nyt sekoita välittämistä ja hylkäämistä toisiinsa.
Jos minulle annetaan ohjeeksi lähteä ja erota, miten ihmeessä se ei ole hylkäämistä? Miten voin olla tukena, jos hän ei myönnä ongelmaansa eikä näin ollen luonnollisestikaan tukeani pyydä? Ja oma-aloitteisestikaan en saa sitä tukea antaa, joten eihän siihen jää muuta vaihtoehtoa kuin hylkääminen.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/ala-kaada-viinoja-l…
Vaihda tuohon alkoholismin tilalle pelaaminen
Niin, eli hylkään? Mikä kohta minulta nyt jää huomaamatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on elämää haittaava addiktio, on paras lopettaa heti mahdollistaminen ja jos interventio ei ole mahdollinen, poistaa ainakin itsensä yhteisestä elämästä. Jos on vielä tunteita jäljellä, voi sanoa että yhteenpaluu on mahdollinen ongelman parannuttua. Sitten addikti voi jäädä yksin miettimään, haluaako apua vai jatkaa. Voi tietysti jättää lähtiessään vaikka jonkun tiedon, mistä saa apua, jos on sellaisen etsinyt.
Onko siis tosiaan näin, että masentunut addikti pitää vain kylmästi jättää yksin? :O Aika karua, kun samalla ihmetellään, miksi puolet väestöstä on masentunutta ja miksi itsemurhaluvut ovat huipussa.
Jättää yksin? Ei, vaan ohjaat hoitoon joko viemällä fyysisesti ja jos ei suostu, dokumentit käteen. Ohjaat hoitoon ja lopetat suhteen.
Fyysisesti? Siis miten? En kai minä aikuista miestä minnekään saa kannettua. Ja muu onkin sitten juuri tätä, mistä tässä ketjussa puhutaan, eli sitä, kun miehelle yritetään puhua, mutta pitäisi antaakin tilaa ja aikaa eikä saa jankuttaa.
Höpö höpö.
Kysyit aiemmin mikä on hyvä aika? No kuukausi tai neljä viikkoa. Kyllä vastuunsa tunteva ihminen siinä ajassa avautuu mikäli haluaa vastuunsa kantaa.
Kaikista vaan ei ole ongelmien myöntäjiksi. Silloin seuraa puhumattomuus. Siitä voi itse omalle kohdalle alkaa miettimään kuinka paljon haluaa kantaa käsillään aikuisen ihmisen ongelmaa. Tuki silloin kun puhutaan ongelmasta ja haetaan apua aktiivisesti on tukea.
Puhumattomuus ja ongelmien lakaiseminen maton alle. Well, mitä voit tehdä?
Onko itsekkyyttä pelastaa oma ainutlaatuinen elämänsä eikä tuhoutua toisen mukana? Kenen vuoksi täällä eletään? Mikä on läheisriippuvuus?
Jokainen korjaa vain oman elämänsä. Voi olla tukena jos aikuinen avautuu asioistaan ja toivoo läsnäoloa.
En ymmärtänyt tästä kyllä yhtään mitään. Minun viestiini sanoit, että höpö höpö, mutta itse esitit pelkkiä kysymyksiä, etkä antanut yhtäkään vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on elämää haittaava addiktio, on paras lopettaa heti mahdollistaminen ja jos interventio ei ole mahdollinen, poistaa ainakin itsensä yhteisestä elämästä. Jos on vielä tunteita jäljellä, voi sanoa että yhteenpaluu on mahdollinen ongelman parannuttua. Sitten addikti voi jäädä yksin miettimään, haluaako apua vai jatkaa. Voi tietysti jättää lähtiessään vaikka jonkun tiedon, mistä saa apua, jos on sellaisen etsinyt.
Onko siis tosiaan näin, että masentunut addikti pitää vain kylmästi jättää yksin? :O Aika karua, kun samalla ihmetellään, miksi puolet väestöstä on masentunutta ja miksi itsemurhaluvut ovat huipussa.
Jos interventio onnistuu, voit jäädä tueksi. Jos ei onnistu, ainoa keino on mahdollistamisen lopettaminen.
Mitä sitten tarkoittaa, että interventio onnistuu? Mikä lasketaan interventioksi ja mikä onnistumiseksi? Onko interventiota se, että olen kysynyt peliongelmasta ja mies on sen kieltänyt ja kieltäytynyt puhumasta enempää? Vai onko interventiota vasta se, että puhun suuni puhtaaksi ja mies joko myöntää tilanteen tai minä lähden ovet paukkuen?
Mies on kieltänyt peliongelman => hänellä ei ole ongelmaa, sinulla on ongelma hänen "ongelmastaan".
Mies myöntää peliongelmansa => hänellä on ongelma johon haluaa itse ratkaisun löytää, sinulla ei ole ongelmaa ja voit olla korkeintaan toivottuna tukena.
Äläpäs nyt sekoita välittämistä ja hylkäämistä toisiinsa.
Jos minulle annetaan ohjeeksi lähteä ja erota, miten ihmeessä se ei ole hylkäämistä? Miten voin olla tukena, jos hän ei myönnä ongelmaansa eikä näin ollen luonnollisestikaan tukeani pyydä? Ja oma-aloitteisestikaan en saa sitä tukea antaa, joten eihän siihen jää muuta vaihtoehtoa kuin hylkääminen.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/ala-kaada-viinoja-l…
Vaihda tuohon alkoholismin tilalle pelaaminen
Niin, eli hylkään? Mikä kohta minulta nyt jää huomaamatta?
Kyllä, koska se on ainoa tapa antaa parantumiselle mahdollisuus. Toki voit olla hoidon tukena, mutta hoitoa ei välttämättä tapahdu ilman hylkäämistä eikä aina sen kanssakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on elämää haittaava addiktio, on paras lopettaa heti mahdollistaminen ja jos interventio ei ole mahdollinen, poistaa ainakin itsensä yhteisestä elämästä. Jos on vielä tunteita jäljellä, voi sanoa että yhteenpaluu on mahdollinen ongelman parannuttua. Sitten addikti voi jäädä yksin miettimään, haluaako apua vai jatkaa. Voi tietysti jättää lähtiessään vaikka jonkun tiedon, mistä saa apua, jos on sellaisen etsinyt.
Onko siis tosiaan näin, että masentunut addikti pitää vain kylmästi jättää yksin? :O Aika karua, kun samalla ihmetellään, miksi puolet väestöstä on masentunutta ja miksi itsemurhaluvut ovat huipussa.
Jos interventio onnistuu, voit jäädä tueksi. Jos ei onnistu, ainoa keino on mahdollistamisen lopettaminen.
Mitä sitten tarkoittaa, että interventio onnistuu? Mikä lasketaan interventioksi ja mikä onnistumiseksi? Onko interventiota se, että olen kysynyt peliongelmasta ja mies on sen kieltänyt ja kieltäytynyt puhumasta enempää? Vai onko interventiota vasta se, että puhun suuni puhtaaksi ja mies joko myöntää tilanteen tai minä lähden ovet paukkuen?
Mies on kieltänyt peliongelman => hänellä ei ole ongelmaa, sinulla on ongelma hänen "ongelmastaan".
Mies myöntää peliongelmansa => hänellä on ongelma johon haluaa itse ratkaisun löytää, sinulla ei ole ongelmaa ja voit olla korkeintaan toivottuna tukena.
Äläpäs nyt sekoita välittämistä ja hylkäämistä toisiinsa.
Jos minulle annetaan ohjeeksi lähteä ja erota, miten ihmeessä se ei ole hylkäämistä? Miten voin olla tukena, jos hän ei myönnä ongelmaansa eikä näin ollen luonnollisestikaan tukeani pyydä? Ja oma-aloitteisestikaan en saa sitä tukea antaa, joten eihän siihen jää muuta vaihtoehtoa kuin hylkääminen.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/ala-kaada-viinoja-l…
Vaihda tuohon alkoholismin tilalle pelaaminen
Niin, eli hylkään? Mikä kohta minulta nyt jää huomaamatta?
Kyllä. Hylkäät peliongelmaisen kun olet yrittänyt hankkia hänelle apua josta hän on kieltäytynyt.
Jos ottaa avun vastaan ja toivoo että olet mukana, silloinhan voit olla mukana. Yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidetään pieni hengähdys tauko, ja kohta jatketaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä on elämää haittaava addiktio, on paras lopettaa heti mahdollistaminen ja jos interventio ei ole mahdollinen, poistaa ainakin itsensä yhteisestä elämästä. Jos on vielä tunteita jäljellä, voi sanoa että yhteenpaluu on mahdollinen ongelman parannuttua. Sitten addikti voi jäädä yksin miettimään, haluaako apua vai jatkaa. Voi tietysti jättää lähtiessään vaikka jonkun tiedon, mistä saa apua, jos on sellaisen etsinyt.
Onko siis tosiaan näin, että masentunut addikti pitää vain kylmästi jättää yksin? :O Aika karua, kun samalla ihmetellään, miksi puolet väestöstä on masentunutta ja miksi itsemurhaluvut ovat huipussa.
Jos interventio onnistuu, voit jäädä tueksi. Jos ei onnistu, ainoa keino on mahdollistamisen lopettaminen.
Mitä sitten tarkoittaa, että interventio onnistuu? Mikä lasketaan interventioksi ja mikä onnistumiseksi? Onko interventiota se, että olen kysynyt peliongelmasta ja mies on sen kieltänyt ja kieltäytynyt puhumasta enempää? Vai onko interventiota vasta se, että puhun suuni puhtaaksi ja mies joko myöntää tilanteen tai minä lähden ovet paukkuen?
Mies on kieltänyt peliongelman => hänellä ei ole ongelmaa, sinulla on ongelma hänen "ongelmastaan".
Mies myöntää peliongelmansa => hänellä on ongelma johon haluaa itse ratkaisun löytää, sinulla ei ole ongelmaa ja voit olla korkeintaan toivottuna tukena.
Äläpäs nyt sekoita välittämistä ja hylkäämistä toisiinsa.
Jos minulle annetaan ohjeeksi lähteä ja erota, miten ihmeessä se ei ole hylkäämistä? Miten voin olla tukena, jos hän ei myönnä ongelmaansa eikä näin ollen luonnollisestikaan tukeani pyydä? Ja oma-aloitteisestikaan en saa sitä tukea antaa, joten eihän siihen jää muuta vaihtoehtoa kuin hylkääminen.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/ala-kaada-viinoja-l…
Vaihda tuohon alkoholismin tilalle pelaaminen
Niin, eli hylkään? Mikä kohta minulta nyt jää huomaamatta?
Kyllä. Hylkäät peliongelmaisen kun olet yrittänyt hankkia hänelle apua josta hän on kieltäytynyt.
Jos ottaa avun vastaan ja toivoo että olet mukana, silloinhan voit olla mukana. Yksinkertaista.
No kyllä on tottavie yksinkertaista. Ainakin, jos ei ole tunteita ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: aloitan omasta aiheestani myöhemmin uuden ketjun. Tähän tuli nyt niin monta asiaa muilta, että ketju on liian sekava. Ap:lle ei siis kannata vastata enää tähän.
Kaikkeen ihmiset haaskaavat aikaansa. Parisuhteen vatvomisen sijaan voisit vaikka tutustua klassikkokirjallisuuteen tai opiskella espanjaa.
Voisiko addiktiovaimo tehdä oman ketjun?
Interventio on se, että ihminen suostuu ja lähtee hoitoon ja pysyy siinä vaikka loppuikänsä, mikäli se on tarpeen ongelman hillitsemiseksi. Se ei ole interventio, että joku myöntää ongelman, mutta ei tee sille mitään.