Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen 15 ongelmaa. Apua kaivataan!
13.04.2019 |
Meidän yli 10v kestänyt avioliitto on todella huonolla mallilla. Kirjasin tilanteen, ja löysin 15 yksittäistä asiaa, mitkä pitäisi korjata.
Auttakaa ratkaisemaan ongelmia. Haluan parisuhteen kuntoon!
Laitan kaikki 15 ongelmaa tänne, mikäli saan asiallisia vastauksia.
Mitä mieltä olette kohdasta 1:
Minun mielestäni ongelmat pitäisi ratkaista. Miehen mielestä niiden jauhaminen on turhaa. Pitäisikö siis jatkaa entiseen malliin vai pakottaa mies puhumaan?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet (jotkut) eivät vaa halua puhua omista ongelmista tai parisuhdeongelmista yhtä avoimesti kuin naiset.
Miehille on annettava omaa tilaa/ aikaa että ne ovat valmiita avamaan suunsa. Siihen ei auta pakotaminen tai kyselyhetki ollenkaan.
Jos miehesi on erohakemuksen laittanut virreille, eikö nyt ole tunnustettava ap, että teidän yhteinen aikanne taitaa vetää viimeisiä henkäyksiä. Päästä irti vaatimuksista ja anna miehellesikin tehdä omia päätöksiä. Jos ei halua keskustella, niin ei halua tai miehesi haluaa erota, niin erotkaa..
Tommonen vaatiminen ja roikkuminen tukehuttaa parisuhteenne ilmapiirin.
Voisiko joku nyt kertoa, miten paljon sitä tilaa ja aikaa pitää aikaa? Kaksi kuukautta olen nyt pitänyt suuni supussa eikä tänä aikana ole näkynyt minkäänlaista merkkiä siitä, että mies haluaisi avata suutaan. Edes sen vertaa, että kertoisi, mitä hän minulta tai suhteelta toivoo.
Se taitaa miehesi jo tietää mitä haluaa.. se haluaa erota susta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumisen ja ongelmien selvittämisen alku vois lähteä siitä, että molemmat listaavat paperille plussat ja miinukset.
Siihen varaatte aikaa vaikka viikon verran, eli molemmat aloitatte tekemään listaa ja täydennätte viikon aikana. Sovitte päivän jolloin alatte purkamaan listaa ja keskustelemaan. Sovitte myös, että puhutte asiallisesti, ettekä ala heti syyttämään toisianne. Oletan, että löytyy myös hyviä asioita/puolia jos ei tässä hetkessä niin pitää mennä ajassa taaksepäin milloin oli paremmin ja mitä oli ja miksi oli paremmin.Tsemppiä!
Mitenkäs sen miehen sitten tällaiseen saa suostumaan, kun ylipäätään kieltäytyy kaikesta puhumisesta ja asioiden käsittelystä? Ei minulle ainakaan ole ongelma se, miten ongelmia käsitellään ja miten niistä kerrotaan vaan se, miten saadaan toinen käsittelemään ja kertomaan niistä.
Olen tätä lähestymistapaa yrittänytkin ja kerran sanoin miehelle "tehtäväksi" miettiä vastauksia kahteen kysymykseen ja toivoin, että joskus kertoisi minulle vastaukset. Kysymykset olivat "millaista elämää hän haluaa elää tulevaisuudessa" ja "olenko minä siinä elämässä mukana ja miten". En pyytänyt vastauksia heti ja nyt näistä kysymyksistä on mennyt 3 viikkoa eikä hän ole ilmaissut minkäänlaista halukkuutta keskusteluun. Jos muistutan näistä kysymyksistä, hän taas suuttuu.
Itsellä oli uudessa parisuhteessa sama tilanne ja aikani katsottua (joitain kuukausia) totesin että kyllä tämä oli tässä. Miten voin pakottaa maalaamaan tulevaisuutta kun sitä ei hänellä ole ja jos onkin niin ne on niin salaisia ettei niistä voi kertoa, jonka tulkitsin niin ettei pysty luottamaan.
Olen sen sortin ihminen että jotain tulevaisuutta olisi oltava hahmoteltuna. Esimerkiksi vaikka että haluaa mökin joskus. No minä en halua joten en näe yhteistä tulevaisuutta ihmisen kanssa joka haaveilee tämmöisestä asiasta, koen kauhua jo pelkästä ajatuksesta että joutuisin viikonloput ja lomat jumittaa jossain takapajulassa ekokäymälän ja kylmän veden kanssa. Ja hänelle se on unelma jonka haluaa. Mikä minä olen siihen sanomaan: paska unelma, vaihda toi niin voidaan olla onnellisia.
Pakko oli todeta ettei tästä mitään tule, olet kiva tyyppi ja kiitos tästä.
Ap, se ongelma!? Ihan mahdotonta ottaa mitään kantaa, kun ei tiedä mistä tappelette.
Vierailija kirjoitti:
Ap: en nalkuta koskaan (mies on näin sanonut).
Meillä minä olen se, joka osaa riidellä syyttelemättä ja syyllistämättä.(Olen lukenut, miten keskustellaan rakentavasti.)
En saanut kolmanteen kysymykseen vastausta, mutta esitän silti kohdan 4.
Ongelma 4: Mies heitti vihkisormuksen menemään. (Ostimme samanlaiset vihkisormukset, kihlasormuksia ei ole.) Minulle sormuksella on suuri merkitys. Se muistuttaa vihkipäivästä.
Mies ei välitä sormuksesta. Hänelle on ihan sama pidänkö omaani. Hän ei aio käyttää rahaa uuden ostamiseen (rahasta on nyt tiukkaa muutenkin). Toisaalta, eihän uusi sormus muistuttaisi avioliitosta ja vihkimisestä, vaan riidasta ja avioerosta.
Miten saan itseni olemaan välittämättä sormuksesta, koska tätä asiaa ei voi korjata? (Tai ainakaan minä en keksi, miten voisi)
Tähän sanoisin sinulle neuvoksi, että unohda sormus ihan oman mielenrauhasi ja prioriteettiesi vuoksi. Ajattele, että tärkeintä ei ole nyt se sormus vaan se, mitä se edustaa. Ja jos keskityt liikaa siihen sormukseen, voit menettää kuitenkin sen, mitä se edustaa. Kun saat kaiken muun kuntoon, voit miettiä sitä sormusta. Nyt kaikki muu on tärkeämpää.
Vierailija kirjoitti:
Ap: en nalkuta koskaan (mies on näin sanonut).
Meillä minä olen se, joka osaa riidellä syyttelemättä ja syyllistämättä.(Olen lukenut, miten keskustellaan rakentavasti.)
En saanut kolmanteen kysymykseen vastausta, mutta esitän silti kohdan 4.
Ongelma 4: Mies heitti vihkisormuksen menemään. (Ostimme samanlaiset vihkisormukset, kihlasormuksia ei ole.) Minulle sormuksella on suuri merkitys. Se muistuttaa vihkipäivästä.
Mies ei välitä sormuksesta. Hänelle on ihan sama pidänkö omaani. Hän ei aio käyttää rahaa uuden ostamiseen (rahasta on nyt tiukkaa muutenkin). Toisaalta, eihän uusi sormus muistuttaisi avioliitosta ja vihkimisestä, vaan riidasta ja avioerosta.
Miten saan itseni olemaan välittämättä sormuksesta, koska tätä asiaa ei voi korjata? (Tai ainakaan minä en keksi, miten voisi)
Mies on kertonut halunsa erota (avioerohakemus) ja ottanut sormuksensakin pois.
Eikö ap tää ole jo selvä juttu? Mies haluaa eroa, sinä et. Päästä irti, äläkä elä pilvilinnoissa missä hyvä haltija napsauttaa taikasauvaansa ja sitten te ratsastatte auringonlaskuun onnellisesti elämänne loppuun saakka.
Kyllä puhetta pitää sen verran ymmärtää. Kun toinen sanoo se on ero nyt niin se on ero. (Osuin siis oikeaan, kunnioitus puuttuu)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumisen ja ongelmien selvittämisen alku vois lähteä siitä, että molemmat listaavat paperille plussat ja miinukset.
Siihen varaatte aikaa vaikka viikon verran, eli molemmat aloitatte tekemään listaa ja täydennätte viikon aikana. Sovitte päivän jolloin alatte purkamaan listaa ja keskustelemaan. Sovitte myös, että puhutte asiallisesti, ettekä ala heti syyttämään toisianne. Oletan, että löytyy myös hyviä asioita/puolia jos ei tässä hetkessä niin pitää mennä ajassa taaksepäin milloin oli paremmin ja mitä oli ja miksi oli paremmin.Tsemppiä!
Mitenkäs sen miehen sitten tällaiseen saa suostumaan, kun ylipäätään kieltäytyy kaikesta puhumisesta ja asioiden käsittelystä? Ei minulle ainakaan ole ongelma se, miten ongelmia käsitellään ja miten niistä kerrotaan vaan se, miten saadaan toinen käsittelemään ja kertomaan niistä.
Olen tätä lähestymistapaa yrittänytkin ja kerran sanoin miehelle "tehtäväksi" miettiä vastauksia kahteen kysymykseen ja toivoin, että joskus kertoisi minulle vastaukset. Kysymykset olivat "millaista elämää hän haluaa elää tulevaisuudessa" ja "olenko minä siinä elämässä mukana ja miten". En pyytänyt vastauksia heti ja nyt näistä kysymyksistä on mennyt 3 viikkoa eikä hän ole ilmaissut minkäänlaista halukkuutta keskusteluun. Jos muistutan näistä kysymyksistä, hän taas suuttuu.
Itsellä oli uudessa parisuhteessa sama tilanne ja aikani katsottua (joitain kuukausia) totesin että kyllä tämä oli tässä. Miten voin pakottaa maalaamaan tulevaisuutta kun sitä ei hänellä ole ja jos onkin niin ne on niin salaisia ettei niistä voi kertoa, jonka tulkitsin niin ettei pysty luottamaan.
Olen sen sortin ihminen että jotain tulevaisuutta olisi oltava hahmoteltuna. Esimerkiksi vaikka että haluaa mökin joskus. No minä en halua joten en näe yhteistä tulevaisuutta ihmisen kanssa joka haaveilee tämmöisestä asiasta, koen kauhua jo pelkästä ajatuksesta että joutuisin viikonloput ja lomat jumittaa jossain takapajulassa ekokäymälän ja kylmän veden kanssa. Ja hänelle se on unelma jonka haluaa. Mikä minä olen siihen sanomaan: paska unelma, vaihda toi niin voidaan olla onnellisia.
Pakko oli todeta ettei tästä mitään tule, olet kiva tyyppi ja kiitos tästä.
No meillä ei nyt oikeastaan ole kyse tästä, vaan miehellä on ihan oikeasti elämässään tosi paha tilanne, ettei pysty ajattelemaan mökkejä tai lomareissuja muutenkaan. Lähinnä yritin saada hänet puhumaan siitä, aikooko tai haluaako hän tehdä mitään nykyiselle elämäntilanteelleen, joka tuhoaa hänet ennen pitkää. Jos saisin hänen edes ajattelemaan mahdollisuutta siitä, että hän voisi saada paljon muutakin, se olisi minulle jo paljon.
Ap: mies itse sanoi tuon riidan jälkeen (jonka aikana heitti sormuksen menemään ja lähetti erohakemuksen), että haluaa jatkaa. Ja niin haluan minäkin.
Tämän jälkeen minulle tapahtui vielä yksi toinen inhottava asia, ja olen ollut todella maassa useamman kuukauden (tod.näk. masentunut). Nyt mielialani alkaa olla parempi. Haluan ratkaista ongelmat, jotka ovat kertyneet tähän.
Mies siis lähtee, jos on lähteäkseen. Mutta nyt meillä on molemmilla halu olla yhdessä. Haen lisää ajatuksia, jotta pääsen eteenpäin. Nyt mietin kohtia 3 ja 4.
En osaa sanoa yhtä suurinta ongelmaa. Ajatukseni selkenevät koko ajan tässä kirjoittaessa ja vastauksia lukiessa. Juuri siksi haluan keskustella, kun silloin ymmärrän paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumisen ja ongelmien selvittämisen alku vois lähteä siitä, että molemmat listaavat paperille plussat ja miinukset.
Siihen varaatte aikaa vaikka viikon verran, eli molemmat aloitatte tekemään listaa ja täydennätte viikon aikana. Sovitte päivän jolloin alatte purkamaan listaa ja keskustelemaan. Sovitte myös, että puhutte asiallisesti, ettekä ala heti syyttämään toisianne. Oletan, että löytyy myös hyviä asioita/puolia jos ei tässä hetkessä niin pitää mennä ajassa taaksepäin milloin oli paremmin ja mitä oli ja miksi oli paremmin.Tsemppiä!
Mitenkäs sen miehen sitten tällaiseen saa suostumaan, kun ylipäätään kieltäytyy kaikesta puhumisesta ja asioiden käsittelystä? Ei minulle ainakaan ole ongelma se, miten ongelmia käsitellään ja miten niistä kerrotaan vaan se, miten saadaan toinen käsittelemään ja kertomaan niistä.
Olen tätä lähestymistapaa yrittänytkin ja kerran sanoin miehelle "tehtäväksi" miettiä vastauksia kahteen kysymykseen ja toivoin, että joskus kertoisi minulle vastaukset. Kysymykset olivat "millaista elämää hän haluaa elää tulevaisuudessa" ja "olenko minä siinä elämässä mukana ja miten". En pyytänyt vastauksia heti ja nyt näistä kysymyksistä on mennyt 3 viikkoa eikä hän ole ilmaissut minkäänlaista halukkuutta keskusteluun. Jos muistutan näistä kysymyksistä, hän taas suuttuu.
Itsellä oli uudessa parisuhteessa sama tilanne ja aikani katsottua (joitain kuukausia) totesin että kyllä tämä oli tässä. Miten voin pakottaa maalaamaan tulevaisuutta kun sitä ei hänellä ole ja jos onkin niin ne on niin salaisia ettei niistä voi kertoa, jonka tulkitsin niin ettei pysty luottamaan.
Olen sen sortin ihminen että jotain tulevaisuutta olisi oltava hahmoteltuna. Esimerkiksi vaikka että haluaa mökin joskus. No minä en halua joten en näe yhteistä tulevaisuutta ihmisen kanssa joka haaveilee tämmöisestä asiasta, koen kauhua jo pelkästä ajatuksesta että joutuisin viikonloput ja lomat jumittaa jossain takapajulassa ekokäymälän ja kylmän veden kanssa. Ja hänelle se on unelma jonka haluaa. Mikä minä olen siihen sanomaan: paska unelma, vaihda toi niin voidaan olla onnellisia.
Pakko oli todeta ettei tästä mitään tule, olet kiva tyyppi ja kiitos tästä.
No meillä ei nyt oikeastaan ole kyse tästä, vaan miehellä on ihan oikeasti elämässään tosi paha tilanne, ettei pysty ajattelemaan mökkejä tai lomareissuja muutenkaan. Lähinnä yritin saada hänet puhumaan siitä, aikooko tai haluaako hän tehdä mitään nykyiselle elämäntilanteelleen, joka tuhoaa hänet ennen pitkää. Jos saisin hänen edes ajattelemaan mahdollisuutta siitä, että hän voisi saada paljon muutakin, se olisi minulle jo paljon.
Olen ollut itse pahassa elämäntilanteessa ja mikään ei ole ahdistavampaa kuin muiden hoputus siitä selviämisen suhteen. Kyllä, miehesi toipuu siitä aikanaan, ellei sitten masennu, mutta ei sinun aikataulullasi vaan omallaan. Ei hän pysty nyt lupaamaan sinulle mitään (muuta kuin olla rinnallasi, ellet sinä ahdistele häntä pois).
Vierailija kirjoitti:
Ap: mies itse sanoi tuon riidan jälkeen (jonka aikana heitti sormuksen menemään ja lähetti erohakemuksen), että haluaa jatkaa. Ja niin haluan minäkin.
Tämän jälkeen minulle tapahtui vielä yksi toinen inhottava asia, ja olen ollut todella maassa useamman kuukauden (tod.näk. masentunut). Nyt mielialani alkaa olla parempi. Haluan ratkaista ongelmat, jotka ovat kertyneet tähän.
Mies siis lähtee, jos on lähteäkseen. Mutta nyt meillä on molemmilla halu olla yhdessä. Haen lisää ajatuksia, jotta pääsen eteenpäin. Nyt mietin kohtia 3 ja 4.
En osaa sanoa yhtä suurinta ongelmaa. Ajatukseni selkenevät koko ajan tässä kirjoittaessa ja vastauksia lukiessa. Juuri siksi haluan keskustella, kun silloin ymmärrän paremmin.
Et tiedä suurinta ongelmaa, vaikka jatkattekin yhdessä ni silti on joku ongelma? Voi nyt helvetti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet (jotkut) eivät vaa halua puhua omista ongelmista tai parisuhdeongelmista yhtä avoimesti kuin naiset.
Miehille on annettava omaa tilaa/ aikaa että ne ovat valmiita avamaan suunsa. Siihen ei auta pakotaminen tai kyselyhetki ollenkaan.
Jos miehesi on erohakemuksen laittanut virreille, eikö nyt ole tunnustettava ap, että teidän yhteinen aikanne taitaa vetää viimeisiä henkäyksiä. Päästä irti vaatimuksista ja anna miehellesikin tehdä omia päätöksiä. Jos ei halua keskustella, niin ei halua tai miehesi haluaa erota, niin erotkaa..
Tommonen vaatiminen ja roikkuminen tukehuttaa parisuhteenne ilmapiirin.
Voisiko joku nyt kertoa, miten paljon sitä tilaa ja aikaa pitää aikaa? Kaksi kuukautta olen nyt pitänyt suuni supussa eikä tänä aikana ole näkynyt minkäänlaista merkkiä siitä, että mies haluaisi avata suutaan. Edes sen vertaa, että kertoisi, mitä hän minulta tai suhteelta toivoo.
Se taitaa miehesi jo tietää mitä haluaa.. se haluaa erota susta
Voi kun olisikin noin yksinkertaista. Jostain syystä hän kuitenkin mieluummin tappelee asiasta kuukausitolkulla kuin sanoo tämän suoraan. Tässä on nimittäin takana miehen hitonmoinen addiktio ja tiedän, että siitähän tämä kaikki johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Ap: en nalkuta koskaan (mies on näin sanonut).
Meillä minä olen se, joka osaa riidellä syyttelemättä ja syyllistämättä.(Olen lukenut, miten keskustellaan rakentavasti.)
En saanut kolmanteen kysymykseen vastausta, mutta esitän silti kohdan 4.
Ongelma 4: Mies heitti vihkisormuksen menemään. (Ostimme samanlaiset vihkisormukset, kihlasormuksia ei ole.) Minulle sormuksella on suuri merkitys. Se muistuttaa vihkipäivästä.
Mies ei välitä sormuksesta. Hänelle on ihan sama pidänkö omaani. Hän ei aio käyttää rahaa uuden ostamiseen (rahasta on nyt tiukkaa muutenkin). Toisaalta, eihän uusi sormus muistuttaisi avioliitosta ja vihkimisestä, vaan riidasta ja avioerosta.
Miten saan itseni olemaan välittämättä sormuksesta, koska tätä asiaa ei voi korjata? (Tai ainakaan minä en keksi, miten voisi)
Miksi mies ostaisi uuden sormuksen, jos kerran aikoo erota? Toistan. Miksi mies ostaisi uuden sormuksen, jos kerran aikoo erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumisen ja ongelmien selvittämisen alku vois lähteä siitä, että molemmat listaavat paperille plussat ja miinukset.
Siihen varaatte aikaa vaikka viikon verran, eli molemmat aloitatte tekemään listaa ja täydennätte viikon aikana. Sovitte päivän jolloin alatte purkamaan listaa ja keskustelemaan. Sovitte myös, että puhutte asiallisesti, ettekä ala heti syyttämään toisianne. Oletan, että löytyy myös hyviä asioita/puolia jos ei tässä hetkessä niin pitää mennä ajassa taaksepäin milloin oli paremmin ja mitä oli ja miksi oli paremmin.Tsemppiä!
Mitenkäs sen miehen sitten tällaiseen saa suostumaan, kun ylipäätään kieltäytyy kaikesta puhumisesta ja asioiden käsittelystä? Ei minulle ainakaan ole ongelma se, miten ongelmia käsitellään ja miten niistä kerrotaan vaan se, miten saadaan toinen käsittelemään ja kertomaan niistä.
Olen tätä lähestymistapaa yrittänytkin ja kerran sanoin miehelle "tehtäväksi" miettiä vastauksia kahteen kysymykseen ja toivoin, että joskus kertoisi minulle vastaukset. Kysymykset olivat "millaista elämää hän haluaa elää tulevaisuudessa" ja "olenko minä siinä elämässä mukana ja miten". En pyytänyt vastauksia heti ja nyt näistä kysymyksistä on mennyt 3 viikkoa eikä hän ole ilmaissut minkäänlaista halukkuutta keskusteluun. Jos muistutan näistä kysymyksistä, hän taas suuttuu.
Itsellä oli uudessa parisuhteessa sama tilanne ja aikani katsottua (joitain kuukausia) totesin että kyllä tämä oli tässä. Miten voin pakottaa maalaamaan tulevaisuutta kun sitä ei hänellä ole ja jos onkin niin ne on niin salaisia ettei niistä voi kertoa, jonka tulkitsin niin ettei pysty luottamaan.
Olen sen sortin ihminen että jotain tulevaisuutta olisi oltava hahmoteltuna. Esimerkiksi vaikka että haluaa mökin joskus. No minä en halua joten en näe yhteistä tulevaisuutta ihmisen kanssa joka haaveilee tämmöisestä asiasta, koen kauhua jo pelkästä ajatuksesta että joutuisin viikonloput ja lomat jumittaa jossain takapajulassa ekokäymälän ja kylmän veden kanssa. Ja hänelle se on unelma jonka haluaa. Mikä minä olen siihen sanomaan: paska unelma, vaihda toi niin voidaan olla onnellisia.
Pakko oli todeta ettei tästä mitään tule, olet kiva tyyppi ja kiitos tästä.
No meillä ei nyt oikeastaan ole kyse tästä, vaan miehellä on ihan oikeasti elämässään tosi paha tilanne, ettei pysty ajattelemaan mökkejä tai lomareissuja muutenkaan. Lähinnä yritin saada hänet puhumaan siitä, aikooko tai haluaako hän tehdä mitään nykyiselle elämäntilanteelleen, joka tuhoaa hänet ennen pitkää. Jos saisin hänen edes ajattelemaan mahdollisuutta siitä, että hän voisi saada paljon muutakin, se olisi minulle jo paljon.
Sä halua että ajattelee, sun mielenterveyden vuoksi pitää maalata tulevaisuutta.... huomaatko?
Sanoisin että roikut suhteessa. Niin sanotussa suhteessa. Mies pitää sua turvallisuussyistä huomenella ja hyvän yön toivotuksella messissä.
Mieti itse haluatko jatkaa? Jos sua ei toivoteta matkalle mukaan, niihin päivittäisiin pikkujuttuihin, haluatko oikeasti roikkua mukana? Oma on elämäsi ja muista myös että jokainen muukin muuttaa vain oman elämänsä pelkästään kuten myös miehesi, niin halutessaan. Kukaan ei voi toisen elämää muuttaa, ei kukaan. Vertaa: alkoholistia voi yrittää pitää viinasta kaukana vaan jos niin haluaa niin hän juo ja keksii varmasti keinot miten juoda.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinun on turha jatkaa listaa eteen päin niin kauan kuin kohta yksi on avoin, et pääse eteen päin (suhteessa), joten kaikki jatkotoimet ja niiden pohtiminen on spekulaatiota. Etkä ole kertonut, mikä se teidän ratkaisematon ongelma on.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet (jotkut) eivät vaa halua puhua omista ongelmista tai parisuhdeongelmista yhtä avoimesti kuin naiset.
Miehille on annettava omaa tilaa/ aikaa että ne ovat valmiita avamaan suunsa. Siihen ei auta pakotaminen tai kyselyhetki ollenkaan.
Jos miehesi on erohakemuksen laittanut virreille, eikö nyt ole tunnustettava ap, että teidän yhteinen aikanne taitaa vetää viimeisiä henkäyksiä. Päästä irti vaatimuksista ja anna miehellesikin tehdä omia päätöksiä. Jos ei halua keskustella, niin ei halua tai miehesi haluaa erota, niin erotkaa..
Tommonen vaatiminen ja roikkuminen tukehuttaa parisuhteenne ilmapiirin.
Voisiko joku nyt kertoa, miten paljon sitä tilaa ja aikaa pitää aikaa? Kaksi kuukautta olen nyt pitänyt suuni supussa eikä tänä aikana ole näkynyt minkäänlaista merkkiä siitä, että mies haluaisi avata suutaan. Edes sen vertaa, että kertoisi, mitä hän minulta tai suhteelta toivoo.
Se taitaa miehesi jo tietää mitä haluaa.. se haluaa erota susta
Voi kun olisikin noin yksinkertaista. Jostain syystä hän kuitenkin mieluummin tappelee asiasta kuukausitolkulla kuin sanoo tämän suoraan. Tässä on nimittäin takana miehen hitonmoinen addiktio ja tiedän, että siitähän tämä kaikki johtuu.
😅 Ja miehesi ei varmaan suoraa sano, kun tietää haluat pysyä kuitenkin yhdessä.. ja sehän ensimmäisenä erosta puhui 🙄
Ap ei tajua imevänsä miehestä energiaa tilanteessa, jossa miehen pitäisi saada keskittyä itseensä ja saada jopa tukea ja apua ap:lta. Sen sijaan ap vaatii ja hoputtaa.
Asiaton tai asiaa tuntematon kommentti.
En ole koskaan lähes 40 vuotisen avioliittomme aikana tietääkseni käynyt yhtään suhteemme tilaa koskevaa keskustelua, silti pidän liittoamme erittäin onnellisena ja edelleen toimivana. Vaikeuksia, suuria ja vähemmän suuria ,on tietysti ollut, ihme jos ei. En vain (tunnekylmänä?) ole keksinyt yhtäkään syytä miksi meidän olisi pitänyt kaivelemalla kaivaa miltä sinusta nyt tuntuu.
Ap:lla lienee ihan oikeita ongelmia ja miehellä varsinkin, mutta yleisesti ongelmia ei minusta kannata "tehdä" liialla analysoinnilla tai että suhteen tilasta ym.vain nyt kuuluu keskustella.
Ap: Ehkä teen niin. Mietin sormusasiaa myöhemmin. Sitten, jos avioero ei tapahdukaan. Toki jos joku keksii hyvän ajatuksen siihen, miten lakataan pitämästä tärkeitä asioita tärkeinä, niin kerrothan!
Joku kysyi välissä, mikä ongelma on. Ongelmat on selkeästi numeroitu tänne. Ei ole yhtä ongelmaa, vaan monta.
Ongelma 5: mies esti minut instagramissa kerran riidan yhteydessä. Riidan olemme sopineet. En puhunut estosta moneen viikkoon. Mies ei poistanut sitä. Kun sitten noin kuukauden kuluttua kysyin siitä, hän sanoi, ettei ole ajatellut koko asiaa.
Häntä ei niin kiinnosta seurata minua ig:ssä (laitan kuvia sisustuksesta), hänellä on omat mielenkiinnon kohteet. Ok, ei minuakaan hänen moottoripyörät kiinnosta. Mutta HÄN kiinnostaa minua.
Hän poisti nyt eston. Mutta en halua että hän alkaa seurata minua, koska kaikki näkevät sitten , että hän on poistanut minut. En halua, että muut tietävät ongelmistamme. Häntä ei haittaa, että muut saisivat tietää. (En ole kieltänyt häntä puhumasta asioistamme ystävilleen kuitenkaan)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumisen ja ongelmien selvittämisen alku vois lähteä siitä, että molemmat listaavat paperille plussat ja miinukset.
Siihen varaatte aikaa vaikka viikon verran, eli molemmat aloitatte tekemään listaa ja täydennätte viikon aikana. Sovitte päivän jolloin alatte purkamaan listaa ja keskustelemaan. Sovitte myös, että puhutte asiallisesti, ettekä ala heti syyttämään toisianne. Oletan, että löytyy myös hyviä asioita/puolia jos ei tässä hetkessä niin pitää mennä ajassa taaksepäin milloin oli paremmin ja mitä oli ja miksi oli paremmin.Tsemppiä!
Mitenkäs sen miehen sitten tällaiseen saa suostumaan, kun ylipäätään kieltäytyy kaikesta puhumisesta ja asioiden käsittelystä? Ei minulle ainakaan ole ongelma se, miten ongelmia käsitellään ja miten niistä kerrotaan vaan se, miten saadaan toinen käsittelemään ja kertomaan niistä.
Olen tätä lähestymistapaa yrittänytkin ja kerran sanoin miehelle "tehtäväksi" miettiä vastauksia kahteen kysymykseen ja toivoin, että joskus kertoisi minulle vastaukset. Kysymykset olivat "millaista elämää hän haluaa elää tulevaisuudessa" ja "olenko minä siinä elämässä mukana ja miten". En pyytänyt vastauksia heti ja nyt näistä kysymyksistä on mennyt 3 viikkoa eikä hän ole ilmaissut minkäänlaista halukkuutta keskusteluun. Jos muistutan näistä kysymyksistä, hän taas suuttuu.
Itsellä oli uudessa parisuhteessa sama tilanne ja aikani katsottua (joitain kuukausia) totesin että kyllä tämä oli tässä. Miten voin pakottaa maalaamaan tulevaisuutta kun sitä ei hänellä ole ja jos onkin niin ne on niin salaisia ettei niistä voi kertoa, jonka tulkitsin niin ettei pysty luottamaan.
Olen sen sortin ihminen että jotain tulevaisuutta olisi oltava hahmoteltuna. Esimerkiksi vaikka että haluaa mökin joskus. No minä en halua joten en näe yhteistä tulevaisuutta ihmisen kanssa joka haaveilee tämmöisestä asiasta, koen kauhua jo pelkästä ajatuksesta että joutuisin viikonloput ja lomat jumittaa jossain takapajulassa ekokäymälän ja kylmän veden kanssa. Ja hänelle se on unelma jonka haluaa. Mikä minä olen siihen sanomaan: paska unelma, vaihda toi niin voidaan olla onnellisia.
Pakko oli todeta ettei tästä mitään tule, olet kiva tyyppi ja kiitos tästä.
No meillä ei nyt oikeastaan ole kyse tästä, vaan miehellä on ihan oikeasti elämässään tosi paha tilanne, ettei pysty ajattelemaan mökkejä tai lomareissuja muutenkaan. Lähinnä yritin saada hänet puhumaan siitä, aikooko tai haluaako hän tehdä mitään nykyiselle elämäntilanteelleen, joka tuhoaa hänet ennen pitkää. Jos saisin hänen edes ajattelemaan mahdollisuutta siitä, että hän voisi saada paljon muutakin, se olisi minulle jo paljon.
Olen ollut itse pahassa elämäntilanteessa ja mikään ei ole ahdistavampaa kuin muiden hoputus siitä selviämisen suhteen. Kyllä, miehesi toipuu siitä aikanaan, ellei sitten masennu, mutta ei sinun aikataulullasi vaan omallaan. Ei hän pysty nyt lupaamaan sinulle mitään (muuta kuin olla rinnallasi, ellet sinä ahdistele häntä pois).
Pointti onkin se, että hän ei todellakaan toivu siitä itsekseen aikanaan, koska ei myönnä ongelmaa eikä hae apua. Kyse siis peliongelmasta. Hän ajautuu koko ajan syvemmälle ja syvemmälle eikä sieltä kyllä yksin pääse rämpimään pois. Tai niin olen käsittänyt, mitä olen peliongelmaisten kertomuksiin perehtynyt. On jo varmaankin masentunut, koska on sanonut, ettei elämässä ole järkeä. Ehkä ajattelen tämän ihan väärin päin, mutta minusta nimenomaan nyt olisi erittäin tärkeää saada hänet puhumaan vaikka "väkisin".
Ja sinäkään et nyt vastannut, miten paljon sitä omaa aikaa pitäisi antaa.
En ole siis ap. Tulin nyt tähän vähän sotkemaan, anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet (jotkut) eivät vaa halua puhua omista ongelmista tai parisuhdeongelmista yhtä avoimesti kuin naiset.
Miehille on annettava omaa tilaa/ aikaa että ne ovat valmiita avamaan suunsa. Siihen ei auta pakotaminen tai kyselyhetki ollenkaan.
Jos miehesi on erohakemuksen laittanut virreille, eikö nyt ole tunnustettava ap, että teidän yhteinen aikanne taitaa vetää viimeisiä henkäyksiä. Päästä irti vaatimuksista ja anna miehellesikin tehdä omia päätöksiä. Jos ei halua keskustella, niin ei halua tai miehesi haluaa erota, niin erotkaa..
Tommonen vaatiminen ja roikkuminen tukehuttaa parisuhteenne ilmapiirin.
Voisiko joku nyt kertoa, miten paljon sitä tilaa ja aikaa pitää aikaa? Kaksi kuukautta olen nyt pitänyt suuni supussa eikä tänä aikana ole näkynyt minkäänlaista merkkiä siitä, että mies haluaisi avata suutaan. Edes sen vertaa, että kertoisi, mitä hän minulta tai suhteelta toivoo.
Se taitaa miehesi jo tietää mitä haluaa.. se haluaa erota susta
Voi kun olisikin noin yksinkertaista. Jostain syystä hän kuitenkin mieluummin tappelee asiasta kuukausitolkulla kuin sanoo tämän suoraan. Tässä on nimittäin takana miehen hitonmoinen addiktio ja tiedän, että siitähän tämä kaikki johtuu.
😅 Ja miehesi ei varmaan suoraa sano, kun tietää haluat pysyä kuitenkin yhdessä.. ja sehän ensimmäisenä erosta puhui 🙄
Siis en ole ap. Tulin nyt sotkemaan tämän keskustelun. Minun miesystäväni ei ole koskaan puhunut erosta.
Tässä on ongelma se että sä pidät väkisin miehestäsi otteen, ja väkisin roikut miehessäsi kiinni vaikka toinen on luovuttamassa teidän parisuhteestanne.
Erohakemus ja vihkisormuksen pois heittäminen kertoo paljon miehestäsi, että se on nyt menoa ap..