Parisuhteen 15 ongelmaa. Apua kaivataan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:

Ongelma 1:

Minä en pysty elämään niin, että asiat ovat selvittämättä.

Mies ei halua niitä selvittää.

Ongelma 2: Riitelemme miehen mielestä liikaa. Riidat alkavat siitä, että haluan selvittää jonkin asian.

Älä painosta toista puhumaan väkisin. Se enemmän vetää miestäsi kauemmas ja kauemmas jos vaadit "nyt ja heti" keskustelua.

Jos miehesi on työssä käyvä, niin sekin taitaa tehdä toisen väsyneemmäksi. Eli anna miehellesi ja itsellesi aikalisä. Menkää parisuhdeterapiaan tai erotkaa (joku taisi sanoa samaa)

Vierestä kysyn, miten paljon sitä aikaa pitää antaa. Jatkuva mykkäkoulu on äärimmäisen kuluttavaa ja mielestäni kohtuutonta. Minä olen pyytänyt miestä puhumaan kuukausitolkulla ja aina tilanne päätyy siihen, että minä olen hullu, kun haluaisin vihdoinkin asioihin ratkaisun. Nyt viimeiset neljä viikkoa ainoat kommunikointimme ovat olleet hyvän huomenen ja hyvän yön viestit. Emme asu yhdessä, mutta olemme seurustelleet reilun vuoden. Mies käy tällä hetkellä elämässään läpi todella rankkoja asioita, mutta ei pysty keskustelemaan niistä ja yritän antaa tilaa. Mutta en tiedä, miten paljon hän sitä tilaa tarvitsee ja pelkään, että hän romahtaa pian, kun asiat vain paisuvat. Onko tässä nyt vain erottava ja jätettävä mies omien ongelmiensa kanssa ihan yksin? Vai ratkeaako asia tosiaan, kun vain antaa aikaa esim puoli vuotta? 

Monet kuvittelevat, että kyse on aina jostain jokapäiväisistä nalkutuksista ja pikkuasioista ja että edes tuntia ei malteta olla puhumatta parisuhteen tilasta, mutta joskus tilanne on oikeasti se, että sitä puhumista on odotettu kuukausitolkulla. 

Ap: En halua erota.

Mies ei suostu terapiaan.

Siksihän olen nyt täällä. En keksi ratkaisua tilanteeseen, joka luisuu koko ajan pahemmaksi. (Olen kokeillut kaiken. Av on viimeinen paikka, mitä en ole kokeillut. Kaipaan täältä muiden ajatuksia, jotta pääsisin itse tilanteessa eteenpäin jankkaamatta miehelle.)

Ongelma 3 vielä:

Onko minulla aihetta olla loukkaantunut?

Vierailija kirjoitti:

Ap: mies ei halua lähteä terapiaan, koska ei jaksa jankata näitä. Mutta selvästi ongelmat 1 ja 2 liittyvät toisiinsa.

Mutta mennäänpä ongelmaan 3:

Mies lähetti avioerohakemuksen. Itse hän kuitenkin halusi vielä jatkaa. Hän ei kuitenkaan halua perua erohakemusta (erohan ei astu voimaan, ellei itse hae eroa harkinta-ajan jälkeen). Minua loukkaa se, että hän teki erohakemuksen. Minua loukkaa, ettei hän peru sitä.

Tässä pitäisi elää nyt normaalisti ja saada parisuhde toimimaan, ettei ero tule todeksi.

Eli mies tottakai haluaa jatkaa vaan on huomannut ongelmien olevan isoja joihin ei näe korjausta ja siksi jätti avioero hakemuksen. Mies on huomannut ettei ongelmat ratko puhumalla vaan teillä on perustavanlaatuisia eroja ja mies ei elä pilvilinnassa vaan on realisti, joka haluaa jatkaa elämäänsä.

Ilmeisesti teidän parisuhde on tullut tiensä päähän. Loppuun kaluttu. Kunnioitusta ei löydy, toisin sanoen jompikumpi tai molemmat eivät voi hyväksyä toistaan semmoisena kuin on, vaan yrittää muuttaa toista toisenlaiseksi. Ja kaikkihan sen tietää ettei semmoinen onnistu.

Ap: onko kyse siitä, että kun mies vaan olisi toisenlainen, niin teillä ei ole ongelmia?

Minä en osaa tarjota ratkaisuja, mutta minulla on täsmälleen samoja kysymyksiä päässäni. Aina sanotaan, että pitää antaa aikaa ja toisaalta pitäisi selvittää asiat. Aika hankalaa tämä on, jos toinen ei vain suostu puhumaan. Edes sen vertaa, että kertoisi voidaanko puhua koskaan. Olen tuo, joka tuohon väliin kirjoitti pari muutakin kommenttia

Vierailija kirjoitti:

Ap:

Ongelma 1:

Minä en pysty elämään niin, että asiat ovat selvittämättä.

Mies ei halua niitä selvittää.

Ongelma 2: Riitelemme miehen mielestä liikaa. Riidat alkavat siitä, että haluan selvittää jonkin asian.

Jospa asia onkin ihan selvä, mutta haluat sotkea sitä niin kauan, että mies vaihtaa vastentahtoisesti mieltään.

Enää mies ei tähän suostu eli ”mies on alkanut riidellä”.

Onko sinulla ikuinen tarve puhua asioista, koska on joku juttu, jota ette saa koskaan ratkaistua sinua tyydyttävällä tavalla? Vai voiko jatkuvasti pulputa uusia aiheita?

Täällä jotkut ovat sitä mieltä, että ongelma on ap:n, joten ap:n ratkaistava ne yksin. No, yleensä ihminen ratkaisee yksin parisuhteen ongelmat lähtemällä suhteesta ja kas, ei enää ongelmia. Eli jos haluaa suhteen, kannattaa osallistua yhteisen elämän rakentamiseen.

Ap: kiitos yllä olevasta.

Miten tilannetta voisi muuttaa? Haluaisimme olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:

Ongelma 1:

Minä en pysty elämään niin, että asiat ovat selvittämättä.

Mies ei halua niitä selvittää.

Ongelma 2: Riitelemme miehen mielestä liikaa. Riidat alkavat siitä, että haluan selvittää jonkin asian.

Älä painosta toista puhumaan väkisin. Se enemmän vetää miestäsi kauemmas ja kauemmas jos vaadit "nyt ja heti" keskustelua.

Jos miehesi on työssä käyvä, niin sekin taitaa tehdä toisen väsyneemmäksi. Eli anna miehellesi ja itsellesi aikalisä. Menkää parisuhdeterapiaan tai erotkaa (joku taisi sanoa samaa)

Vierestä kysyn, miten paljon sitä aikaa pitää antaa. Jatkuva mykkäkoulu on äärimmäisen kuluttavaa ja mielestäni kohtuutonta. Minä olen pyytänyt miestä puhumaan kuukausitolkulla ja aina tilanne päätyy siihen, että minä olen hullu, kun haluaisin vihdoinkin asioihin ratkaisun. Nyt viimeiset neljä viikkoa ainoat kommunikointimme ovat olleet hyvän huomenen ja hyvän yön viestit. Emme asu yhdessä, mutta olemme seurustelleet reilun vuoden. Mies käy tällä hetkellä elämässään läpi todella rankkoja asioita, mutta ei pysty keskustelemaan niistä ja yritän antaa tilaa. Mutta en tiedä, miten paljon hän sitä tilaa tarvitsee ja pelkään, että hän romahtaa pian, kun asiat vain paisuvat. Onko tässä nyt vain erottava ja jätettävä mies omien ongelmiensa kanssa ihan yksin? Vai ratkeaako asia tosiaan, kun vain antaa aikaa esim puoli vuotta? 

Monet kuvittelevat, että kyse on aina jostain jokapäiväisistä nalkutuksista ja pikkuasioista ja että edes tuntia ei malteta olla puhumatta parisuhteen tilasta, mutta joskus tilanne on oikeasti se, että sitä puhumista on odotettu kuukausitolkulla. 

Pistäisin pillit pussiin. Toteaisin että koska et koe luottamusta minuun niin tätä on turha jatkaa. Kiitos tästä ja onnea tulevaan. Ilman muuta kuuntelen jos haluat juttukumppania vaan parisuhteessa en voi olla ihmisen kanssa joka ei luota.

Puhumisen ja ongelmien selvittämisen alku vois lähteä siitä, että molemmat listaavat paperille plussat ja miinukset.

Siihen varaatte aikaa vaikka viikon verran, eli molemmat aloitatte tekemään listaa ja täydennätte viikon aikana. Sovitte päivän jolloin alatte purkamaan listaa ja keskustelemaan. Sovitte myös, että puhutte asiallisesti, ettekä ala heti syyttämään toisianne. Oletan, että löytyy myös hyviä asioita/puolia jos ei tässä hetkessä niin pitää mennä ajassa taaksepäin milloin oli paremmin ja mitä oli ja miksi oli paremmin.Tsemppiä!

Ap: kiitos yllä olevista.

Kysyn vielä kerran, sitten menen kohtaan 4.

3: onko minulla aihetta olla loukkaantunut avioerohakemuksesta, ja siitä, ettei hän peru sitä, vaikka halusi itse jatkaa suhdetta?

Ehkä mies ei halua puhua, jos aloitat jauhamisen syyllistämällä. Tyyliin "mä en tykkää, kun sä aina...". "Mikset sä koskaan...?" Monella miehellä tulee siinä vaiheessa panssarilasi väliin ja asioiden selvittäminen on mahdotonta. Lue joku opas tms. rakentavasta palautteesta/kommunikaatiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:

Ongelma 1:

Minä en pysty elämään niin, että asiat ovat selvittämättä.

Mies ei halua niitä selvittää.

Ongelma 2: Riitelemme miehen mielestä liikaa. Riidat alkavat siitä, että haluan selvittää jonkin asian.

Älä painosta toista puhumaan väkisin. Se enemmän vetää miestäsi kauemmas ja kauemmas jos vaadit "nyt ja heti" keskustelua.

Jos miehesi on työssä käyvä, niin sekin taitaa tehdä toisen väsyneemmäksi. Eli anna miehellesi ja itsellesi aikalisä. Menkää parisuhdeterapiaan tai erotkaa (joku taisi sanoa samaa)

Vierestä kysyn, miten paljon sitä aikaa pitää antaa. Jatkuva mykkäkoulu on äärimmäisen kuluttavaa ja mielestäni kohtuutonta. Minä olen pyytänyt miestä puhumaan kuukausitolkulla ja aina tilanne päätyy siihen, että minä olen hullu, kun haluaisin vihdoinkin asioihin ratkaisun. Nyt viimeiset neljä viikkoa ainoat kommunikointimme ovat olleet hyvän huomenen ja hyvän yön viestit. Emme asu yhdessä, mutta olemme seurustelleet reilun vuoden. Mies käy tällä hetkellä elämässään läpi todella rankkoja asioita, mutta ei pysty keskustelemaan niistä ja yritän antaa tilaa. Mutta en tiedä, miten paljon hän sitä tilaa tarvitsee ja pelkään, että hän romahtaa pian, kun asiat vain paisuvat. Onko tässä nyt vain erottava ja jätettävä mies omien ongelmiensa kanssa ihan yksin? Vai ratkeaako asia tosiaan, kun vain antaa aikaa esim puoli vuotta? 

Monet kuvittelevat, että kyse on aina jostain jokapäiväisistä nalkutuksista ja pikkuasioista ja että edes tuntia ei malteta olla puhumatta parisuhteen tilasta, mutta joskus tilanne on oikeasti se, että sitä puhumista on odotettu kuukausitolkulla. 

Pistäisin pillit pussiin. Toteaisin että koska et koe luottamusta minuun niin tätä on turha jatkaa. Kiitos tästä ja onnea tulevaan. Ilman muuta kuuntelen jos haluat juttukumppania vaan parisuhteessa en voi olla ihmisen kanssa joka ei luota.

Okei. Eli tässä onkin sitten jo kyse luottamuksesta enkä olekaan kohtuuton. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mies ei halua puhua, jos aloitat jauhamisen syyllistämällä. Tyyliin "mä en tykkää, kun sä aina...". "Mikset sä koskaan...?" Monella miehellä tulee siinä vaiheessa panssarilasi väliin ja asioiden selvittäminen on mahdotonta. Lue joku opas tms. rakentavasta palautteesta/kommunikaatiosta.

Minä olen lukenut monia tällaisia ohjeita, mutta mikään ei auta. En ole ap vaan tuo, jonka miesystävä ei ole kuukauteen puhunut mitään. 

Tiivistä, mikä on se ongelma kohdassa yksi eli onko aina yksi ja sama vai nouseeko uusia ja kuinka usein ja paljon?

Monesti se jauhettava asia on jäävuoren huippu, asia joka katkaisee kamelin selän, jossa on kuormaa jo valmiiksikin paljon. 

Esimerkiksi eksäni kanssa aloin tosissani jauhaa hänen lisääntyvästä tissuttelustaan, joka sai minut lopulta jättämään hänet, mutta ei meidän suhde olisi ollut riittävän hyvä suhde ilman sitä alkoholiakaan. Ehkä hän pakeni sitä siihen alkoholiin, kun minä olisin taas halunnut, että oltaisiin tehty ja juteltu enemmän yhdessä. 

Miehet (jotkut) eivät vaa halua puhua omista ongelmista tai parisuhdeongelmista yhtä avoimesti kuin naiset.

Miehille on annettava omaa tilaa/ aikaa että ne ovat valmiita avamaan suunsa. Siihen ei auta pakotaminen tai kyselyhetki ollenkaan.

Jos miehesi on erohakemuksen laittanut virreille, eikö nyt ole tunnustettava ap, että teidän yhteinen aikanne taitaa vetää viimeisiä henkäyksiä. Päästä irti vaatimuksista ja anna miehellesikin tehdä omia päätöksiä. Jos ei halua keskustella, niin ei halua tai miehesi haluaa erota, niin erotkaa..

Tommonen vaatiminen ja roikkuminen tukehuttaa parisuhteenne ilmapiirin.

Ap: en nalkuta koskaan (mies on näin sanonut).

Meillä minä olen se, joka osaa riidellä syyttelemättä ja syyllistämättä.

(Olen lukenut, miten keskustellaan rakentavasti.)

En saanut kolmanteen kysymykseen vastausta, mutta esitän silti kohdan 4.

Ongelma 4: Mies heitti vihkisormuksen menemään. (Ostimme samanlaiset vihkisormukset, kihlasormuksia ei ole.) Minulle sormuksella on suuri merkitys. Se muistuttaa vihkipäivästä.

Mies ei välitä sormuksesta. Hänelle on ihan sama pidänkö omaani. Hän ei aio käyttää rahaa uuden ostamiseen (rahasta on nyt tiukkaa muutenkin). Toisaalta, eihän uusi sormus muistuttaisi avioliitosta ja vihkimisestä, vaan riidasta ja avioerosta.

Miten saan itseni olemaan välittämättä sormuksesta, koska tätä asiaa ei voi korjata? (Tai ainakaan minä en keksi, miten voisi)

Vierailija kirjoitti:

Puhumisen ja ongelmien selvittämisen alku vois lähteä siitä, että molemmat listaavat paperille plussat ja miinukset.

Siihen varaatte aikaa vaikka viikon verran, eli molemmat aloitatte tekemään listaa ja täydennätte viikon aikana. Sovitte päivän jolloin alatte purkamaan listaa ja keskustelemaan. Sovitte myös, että puhutte asiallisesti, ettekä ala heti syyttämään toisianne. Oletan, että löytyy myös hyviä asioita/puolia jos ei tässä hetkessä niin pitää mennä ajassa taaksepäin milloin oli paremmin ja mitä oli ja miksi oli paremmin.Tsemppiä!

Mitenkäs sen miehen sitten tällaiseen saa suostumaan, kun ylipäätään kieltäytyy kaikesta puhumisesta ja asioiden käsittelystä? Ei minulle ainakaan ole ongelma se, miten ongelmia käsitellään ja miten niistä kerrotaan vaan se, miten saadaan toinen käsittelemään ja kertomaan niistä.

Olen tätä lähestymistapaa yrittänytkin ja kerran sanoin miehelle "tehtäväksi" miettiä vastauksia kahteen kysymykseen ja toivoin, että joskus kertoisi minulle vastaukset. Kysymykset olivat "millaista elämää hän haluaa elää tulevaisuudessa" ja "olenko minä siinä elämässä mukana ja miten". En pyytänyt vastauksia heti ja nyt näistä kysymyksistä on mennyt 3 viikkoa eikä hän ole ilmaissut minkäänlaista halukkuutta keskusteluun. Jos muistutan näistä kysymyksistä, hän taas suuttuu. 

Ap, sinun on turha jatkaa listaa eteen päin niin kauan kuin kohta yksi on avoin, et pääse eteen päin (suhteessa), joten kaikki jatkotoimet ja niiden pohtiminen on spekulaatiota. Etkä ole kertonut, mikä se teidän ratkaisematon ongelma on. 

Vierailija kirjoitti:

Miehet (jotkut) eivät vaa halua puhua omista ongelmista tai parisuhdeongelmista yhtä avoimesti kuin naiset.

Miehille on annettava omaa tilaa/ aikaa että ne ovat valmiita avamaan suunsa. Siihen ei auta pakotaminen tai kyselyhetki ollenkaan.

Jos miehesi on erohakemuksen laittanut virreille, eikö nyt ole tunnustettava ap, että teidän yhteinen aikanne taitaa vetää viimeisiä henkäyksiä. Päästä irti vaatimuksista ja anna miehellesikin tehdä omia päätöksiä. Jos ei halua keskustella, niin ei halua tai miehesi haluaa erota, niin erotkaa..

Tommonen vaatiminen ja roikkuminen tukehuttaa parisuhteenne ilmapiirin.

Voisiko joku nyt kertoa, miten paljon sitä tilaa ja aikaa pitää aikaa? Kaksi kuukautta olen nyt pitänyt suuni supussa eikä tänä aikana ole näkynyt minkäänlaista merkkiä siitä, että mies haluaisi avata suutaan. Edes sen vertaa, että kertoisi, mitä hän minulta tai suhteelta toivoo.