Missä iässä lapsentekohommiin jos haluaa 3 lasta?
Mikä on sun mielestä hyvä ikä?
Katselin että nykyään ekan lapsen saa 30 vuotiaana, se on aika iso ikä jos haluaa lapsille ikäeroa ja monta lasta.
Kommentit (58)
Minä sain 30v, 33v ja 37v, minulle just sopivat iät.
Parikymppisenä niin on lapset tehty ennen 25v tai vaikka olisi vähän mutkia matkassa niin eiköhän ennen kolmeakymppiä ole kolme lasta. Hyviä vuosia mumminakin sitten, kun tekee lapset nuorena.
Minä sain esikoisemme 20-vuotiaana, nyt odotan toista ja täytän 24v ennenkuin lapsi syntyy. Ehkä tulee vielä kolmas, en tiedä, mutta jos tulee, todennäköisesti lähempänä 30v.
Vierailija kirjoitti:
23, 26 ja 29. Sitten on ennen 30v. lapset saatuna ja suht nuori vielä, kun nuorimmainen on täysi-ikäinen.
Pitkät ikäerot. 23 vuotta hyvä ikä alottaa, mutta kannattaa antaa seuraavan tulla heti, kun on tullakseen.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen lapsi on hyvä tehdä nuorempana. Tämä ilmeisesti lisää hedelmällisyyttä. Sitten on helpompi tulla raskaaksi yli nelikymppisenäkin.
Kyllä kannattaa tehdä lapsi / lapset nuorena, mutta minkä ihmeen takia nelikymppisenä alottaisi homman alusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
23, 26 ja 29. Sitten on ennen 30v. lapset saatuna ja suht nuori vielä, kun nuorimmainen on täysi-ikäinen.
Pitkät ikäerot. 23 vuotta hyvä ikä alottaa, mutta kannattaa antaa seuraavan tulla heti, kun on tullakseen.
Ai 3v on sinusta pitkä ikäero ? Minusta ei :)
Kaikissa ikäeroissa on hyvät ja huonot puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
23, 26 ja 29. Sitten on ennen 30v. lapset saatuna ja suht nuori vielä, kun nuorimmainen on täysi-ikäinen.
Pitkät ikäerot. 23 vuotta hyvä ikä alottaa, mutta kannattaa antaa seuraavan tulla heti, kun on tullakseen.
Ai 3v on sinusta pitkä ikäero ? Minusta ei :)
Kaikissa ikäeroissa on hyvät ja huonot puolensa.
Kyllä, minulle kolme vuotta oli maksimi ikäero mitä lapsilleni hyväksyin. Ekat lapset vuoden välein. Ajatus kolmannesta lapsesta syttyi vasta kahden lapsen jälkeen ja oli hilkulla, että kerkiää ennen kuin ikäero liian suuri. Päätettiin, että saa tulla jos tulee niin, että ikäero max 3 vuotta. Tärppäsi äkkiä jolloin toisen ja kolmannen lapsen ikäero kolme vuotta.
Vuoden välein olleet olivat pienenä hyvät leikkikaverit ja heidän kanssa aina pystynyt tehdä yhdessä samoja juttuja, kun ikäero pieni.
Sitten tämä meidän kuopus on saanut sisaruksiltaan vaan enemmän huolehdittavan asemaa kuin leikkikaverin ja hänen kanssaan silloin kun lapset oli pienempiä piti touhuta eri juttuja. Jos olisi kaikki ollut vuoden - puolentoista välein olisi katras ollut yhtenäisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
23, 26 ja 29. Sitten on ennen 30v. lapset saatuna ja suht nuori vielä, kun nuorimmainen on täysi-ikäinen.
Pitkät ikäerot. 23 vuotta hyvä ikä alottaa, mutta kannattaa antaa seuraavan tulla heti, kun on tullakseen.
Ai 3v on sinusta pitkä ikäero ? Minusta ei :)
Kaikissa ikäeroissa on hyvät ja huonot puolensa.
Kyllä, minulle kolme vuotta oli maksimi ikäero mitä lapsilleni hyväksyin. Ekat lapset vuoden välein. Ajatus kolmannesta lapsesta syttyi vasta kahden lapsen jälkeen ja oli hilkulla, että kerkiää ennen kuin ikäero liian suuri. Päätettiin, että saa tulla jos tulee niin, että ikäero max 3 vuotta. Tärppäsi äkkiä jolloin toisen ja kolmannen lapsen ikäero kolme vuotta.
Vuoden välein olleet olivat pienenä hyvät leikkikaverit ja heidän kanssa aina pystynyt tehdä yhdessä samoja juttuja, kun ikäero pieni.
Sitten tämä meidän kuopus on saanut sisaruksiltaan vaan enemmän huolehdittavan asemaa kuin leikkikaverin ja hänen kanssaan silloin kun lapset oli pienempiä piti touhuta eri juttuja. Jos olisi kaikki ollut vuoden - puolentoista välein olisi katras ollut yhtenäisempi.
Vai oikein "hyväksyit". Kaikilla se ei ole noin helppoa, joskus menee pari vuotta yrittäessä.
Aika ylimielistä puhua hyväksymisestä.
Mulla veljet yli 10v. vanhempia.
Ihan ovat kuin vieraita ihmisiä.
Hieman faktatietoa:
https://academic.oup.com/humrep/article/30/9/2215/621769
Tämän mukaan kannattaa aloittaa ehdottomasti viimeistään 30 vuotiaana jos haluaa kolme lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
23, 26 ja 29. Sitten on ennen 30v. lapset saatuna ja suht nuori vielä, kun nuorimmainen on täysi-ikäinen.
Pitkät ikäerot. 23 vuotta hyvä ikä alottaa, mutta kannattaa antaa seuraavan tulla heti, kun on tullakseen.
Ai 3v on sinusta pitkä ikäero ? Minusta ei :)
Kaikissa ikäeroissa on hyvät ja huonot puolensa.
Kyllä, minulle kolme vuotta oli maksimi ikäero mitä lapsilleni hyväksyin. Ekat lapset vuoden välein. Ajatus kolmannesta lapsesta syttyi vasta kahden lapsen jälkeen ja oli hilkulla, että kerkiää ennen kuin ikäero liian suuri. Päätettiin, että saa tulla jos tulee niin, että ikäero max 3 vuotta. Tärppäsi äkkiä jolloin toisen ja kolmannen lapsen ikäero kolme vuotta.
Vuoden välein olleet olivat pienenä hyvät leikkikaverit ja heidän kanssa aina pystynyt tehdä yhdessä samoja juttuja, kun ikäero pieni.
Sitten tämä meidän kuopus on saanut sisaruksiltaan vaan enemmän huolehdittavan asemaa kuin leikkikaverin ja hänen kanssaan silloin kun lapset oli pienempiä piti touhuta eri juttuja. Jos olisi kaikki ollut vuoden - puolentoista välein olisi katras ollut yhtenäisempi.
Ammattilainen puhuu. :D Hauskaa paasaamista...
Me saimme ensimmäisen 27 v. Sitten vaan elettiin tyytyväisenä kunnes mies totesi, että ollaan 34 ja pitäis se toinen myös muksu varmaan tehdä jos sitä meinataan. Toka saatiin vastaan pitkän yrittämisen jälkeen 36 v ja onnenkantamoinen kuopus 37 v. Neljättä ei sitten enää jaksettu hankkia. Oman kokemukseni mukaan neuvoisin aloittamaan alle kolmekymppisenä ja siitä sitten tasaisin välein ne loput.
Minä sain 19-vuotiaana ensimmäisen, eli halutessani ja jos hyvin käy, ehdin saada vaikka kuinka monta vielä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla veljet yli 10v. vanhempia.
Ihan ovat kuin vieraita ihmisiä.
Meillä isoveli on 8 v vanhempi kuin kaksi seuraavaa. "Pikkupari" on aina ollut symbioosissa keskenään ja isoveli on jäänyt ulkopuoliseksi.
Ensimmäinen, kun olin 29. Sitten 31 ja 35. Lapsistaan kiitollinen isä. Puoliso muutaman vuoden nuorempi.
Eihän sitä koskaan tiedä saako lapsia.
Ja eikö 3 ja 10 vuoden ikäeroon mahdu muuta?
Vierailija kirjoitti:
Mulla veljet yli 10v. vanhempia.
Ihan ovat kuin vieraita ihmisiä.
Siskoni on minua kuusi vuotta vanhempi ja en oikeastaan muista hänen olemassaoloaan ollenkaan, kun ajattelen vaikka aikaa ollessani alle 8 vuotias. Siskolla oli silloin niin täydellisen eri ympyrät, että hän oli, mutta ei paljoa minun kanssani. Vain muutama muistikuva sieltä täältä löytyy ajatuksistani. Kun olin joku kymmenen vuotias, niin teini-ikäinen siskoni alkoi viettämään aikaa myös minun kanssani ja matkustelimme esimerkiksi mummolassa kahdestaan. Sen jälkeen sisko taas suurinpiirtein katosi elämästäni, kun hän oli jotakin 19-25 vuotias ja oli poikaystäviensä kanssa/muutti pois kotoa. Eli meillä oli yhteisiä minun muistamia vuosia vain alle kymmenen.
Nyt kolme lastamme ovat syntyneet kahden ja alle kolmen vuoden ikäerolla ja he ovat olleet viimeisiä teini vuosia lukuunottamatta koko ajan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
23, 26 ja 29. Sitten on ennen 30v. lapset saatuna ja suht nuori vielä, kun nuorimmainen on täysi-ikäinen.
Pitkät ikäerot. 23 vuotta hyvä ikä alottaa, mutta kannattaa antaa seuraavan tulla heti, kun on tullakseen.
Ai 3v on sinusta pitkä ikäero ? Minusta ei :)
Kaikissa ikäeroissa on hyvät ja huonot puolensa.
Kyllä, minulle kolme vuotta oli maksimi ikäero mitä lapsilleni hyväksyin. Ekat lapset vuoden välein. Ajatus kolmannesta lapsesta syttyi vasta kahden lapsen jälkeen ja oli hilkulla, että kerkiää ennen kuin ikäero liian suuri. Päätettiin, että saa tulla jos tulee niin, että ikäero max 3 vuotta. Tärppäsi äkkiä jolloin toisen ja kolmannen lapsen ikäero kolme vuotta.
Vuoden välein olleet olivat pienenä hyvät leikkikaverit ja heidän kanssa aina pystynyt tehdä yhdessä samoja juttuja, kun ikäero pieni.
Sitten tämä meidän kuopus on saanut sisaruksiltaan vaan enemmän huolehdittavan asemaa kuin leikkikaverin ja hänen kanssaan silloin kun lapset oli pienempiä piti touhuta eri juttuja. Jos olisi kaikki ollut vuoden - puolentoista välein olisi katras ollut yhtenäisempi.Vai oikein "hyväksyit". Kaikilla se ei ole noin helppoa, joskus menee pari vuotta yrittäessä.
Aika ylimielistä puhua hyväksymisestä.
Kyllä minä saan hyväksyä tai olla hyväksymättä asioita omaan elämääni liittyen. Jos kolmosen yrittämisessä olisi kestänyt kauemmin olisi kolmas jäänyt tulematta. Siinä ei ole mitään ylimielistä, en halunnut itselleni lapsia yli kolmen vuoden ikäerolla. En myöskään ole halunnut lapsia yli kolmekymppisenä, onko sekin ylimielistä?
Ja tiedoksesi, esikoista yritettiin reilu vuosi joten kyllä jotain tiedän siitä yrittämisestäkin.
Jos minä en olisi käyttänyt lasten välissä ehkäisyä ollenkaan, niin lapsia olisi tullut varmaan tusina ja kaikki peräjälkeen.
Jokainen kolmesta lapsestani on ilmoittanut tulostaan heti kun ehkäisy on lopetettu. Se oli aina kertalaaki ja tiesin olevani raskaana ilman testejäkin. Sekä minä että mieheni olemme hyvin hedelmällisistä suvuista.