Ystävä suuttui minulle, kun hän halusi neuvoa minua taloudellisessa asiassa ja koin neuvomisen kuumottavana ja elämääni sekaantumisena

Jätä se

hyvää varmaan tarkoitti hän mutta ymmärrän että loukkaa aikuisuuttasi. toivottavasti saatte juteltua ja sovittua asian. 

Olitko kysynyt neuvoa?

Olen 32 ja äitini osti mulle viime jouluna kirjan rahankäytöstä. Mielestäni olisi voinut itse opettaa 15v sitten, mutta taisi jäädä väliin.

Vierailija kirjoitti:

hyvää varmaan tarkoitti hän mutta ymmärrän että loukkaa aikuisuuttasi. toivottavasti saatte juteltua ja sovittua asian. 

Minäkin ymmärrän sen, että hän tarkoittaa hyvää. Mutta hän toistuvasti otti esiin aiheen, joka olisi minulle hyväksi että "olenko jo tehnyt sen". Sellainen tilanne ei ole tasaveroinen ystävien välillä, vaikka toinen olisi oikeassa.

Minua suututtaa myös se, että hän suuttuu siitä, että en heti noudata hänen neuvoaan. Aivan kuin hän voisi tehdä puolestani päätöksiä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olitko kysynyt neuvoa?

Hän oli yleisesti ottaen neuvonut minua pankkiasiassa, josta tiesin paljon vähemmän. Ongelma sinällään ei ollut se, että hän toi asian tietoisuuteeni. Vaan se, että hän palasi siihen uudestaan ja uudestaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen 32 ja äitini osti mulle viime jouluna kirjan rahankäytöstä. Mielestäni olisi voinut itse opettaa 15v sitten, mutta taisi jäädä väliin.

Mielensäpahoittajan kirjan tarvitsisit seuraavaksi.

Sinä olet oikeassa. Jos haluat jatkaa ystävyyttä, sano että jos tarvitset neuvoja, kysyt niitä. Muuten ei tarvitse tulla neuvomaan.

Minäkin menin neuvomaan, kun ystävä alkoi ajautua kohti luottotiedottomuutta. Meni kaksi vuotta ja hän tosiaan oli ulosotossa. Autoin ostamalla ruokaa aluksi, mutta kun hän oli niin välinpitämätön, kulutti edelleen yli varojensa, katsoin, että ei kannata auttaa yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hyvää varmaan tarkoitti hän mutta ymmärrän että loukkaa aikuisuuttasi. toivottavasti saatte juteltua ja sovittua asian. 

Minäkin ymmärrän sen, että hän tarkoittaa hyvää. Mutta hän toistuvasti otti esiin aiheen, joka olisi minulle hyväksi että "olenko jo tehnyt sen". Sellainen tilanne ei ole tasaveroinen ystävien välillä, vaikka toinen olisi oikeassa.

Minua suututtaa myös se, että hän suuttuu siitä, että en heti noudata hänen neuvoaan. Aivan kuin hän voisi tehdä puolestani päätöksiä.

ap

hyvä kun kerrot just miltä susta tuntuu ja puhut tunteistasi. nyt sun ois hyvä seuraavan kerran kun juttelette ilmaista hänelle toi sama minkä tuossa sanot. uskon jotenkin että ystävyytemme kestää paljon.

munkin rakas ystävä loukkasi mua jouluna, ja meni välit kuukausiksi, mutta sitte kun taas juteltiin piti käydä läpi mitä tapahtui ja kerroin että minua loukkasi hänen tapansa toimia. hän myönsi että oli varmaan väärässä. nyt ystävyytemme jatkuu, vähän taas eri tilanteesta mutta jatkuu.tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Minäkin menin neuvomaan, kun ystävä alkoi ajautua kohti luottotiedottomuutta. Meni kaksi vuotta ja hän tosiaan oli ulosotossa. Autoin ostamalla ruokaa aluksi, mutta kun hän oli niin välinpitämätön, kulutti edelleen yli varojensa, katsoin, että ei kannata auttaa yhtään.

Minä en ole ihan tuossa tilanteessa.

Ja olen itsekin kokenut tuon puolen asiasta, joka tuolla ystävälläni on. Olen siis yrittänyt auttaa avun tarpeessa olevaa, ja ollut hyvin turhautunut, kun toinen ei ole ollut siitä innostunut. Saatikka kiitollinen.

Ihmiset haluavat tehdä mokansa itse, minäkin.

Ja kun toinen oikein haluaa neuvoa, se nostattaa vain vastareaktion.

ap

Ihmiset ovat minun makuuni liian herkkiä ottamaan nokkiinsa. Minulle on itsestäänselvää, että teen päätökset itse. Toivoisin saavani enemmän neuvoja ja myös huolenpitoa, vaikka olenkin selviytyjä. En ole koskaan kokenut, että kukaan neuvomalla astuisi varpailleni. Inhoan suorastaan sitä, kun ihmiset eivät uskalla sanoa tai tehdä mitään. Minä en jää sanattomaksi. Neuvon paljon, koska katson sen velvollisuudekseni ja tehtäväkseni. Pidän myös siitä, jos joku sanoo vastaan, on eri mieltä tai kiittää keskustelusta, joka on antanut hänelle ainakin uusia näkökulmia, vaikka hän lopulta päättääkin itse asioistaan.

No tässäpä opittiin seuraavaa: älä milloinkaan kerro tarkkoja tietoja taloudellisesta tilanteestasi kavereille.

Viisas ottaa neuvosta vaarin, mutta tyhmä ei ota.

Oikea ystävä neuvoo, jos huomaa, että toinen toimii typerästi.    

Mieti ystäväsi neuvoa.  Jos ystävän neuvo on parempi, kuin oma toimintatapasi, nii pakota itsesi noudattamaan sitä parempaa toimintatapaa.

Huonot ystävät myötäilevät huonoja ratkaisuja ja nauravat selkäsi takana tyhmyyttäsi.

Oikea ystävä neuvoo vaikka tietäisi, että toinen ei pidä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat minun makuuni liian herkkiä ottamaan nokkiinsa. Minulle on itsestäänselvää, että teen päätökset itse. Toivoisin saavani enemmän neuvoja ja myös huolenpitoa, vaikka olenkin selviytyjä. En ole koskaan kokenut, että kukaan neuvomalla astuisi varpailleni. Inhoan suorastaan sitä, kun ihmiset eivät uskalla sanoa tai tehdä mitään. Minä en jää sanattomaksi. Neuvon paljon, koska katson sen velvollisuudekseni ja tehtäväkseni. Pidän myös siitä, jos joku sanoo vastaan, on eri mieltä tai kiittää keskustelusta, joka on antanut hänelle ainakin uusia näkökulmia, vaikka hän lopulta päättääkin itse asioistaan.

Tässä on sinun ja ystäväni ero, hän ei osaa suhtautua siten, että toinen "päättää itse asioistaan".

Väliltämme puuttuu kenties kunnioitus, mutta en ole varma, onko se hänen puoleltaan.

ap

oikeaystäväkertoototuuden kirjoitti:

Viisas ottaa neuvosta vaarin, mutta tyhmä ei ota.

Oikea ystävä neuvoo, jos huomaa, että toinen toimii typerästi.    

Mieti ystäväsi neuvoa.  Jos ystävän neuvo on parempi, kuin oma toimintatapasi, nii pakota itsesi noudattamaan sitä parempaa toimintatapaa.

Huonot ystävät myötäilevät huonoja ratkaisuja ja nauravat selkäsi takana tyhmyyttäsi.

Oikea ystävä neuvoo vaikka tietäisi, että toinen ei pidä siitä.

Tässä ongelma on se, että en ole hänelle tilivelvollinen.

Mielestäni oikea ystävä olisi antanut neuvon, ja jättänyt minut sen kanssa. Eikä keskittynyt sen tenttaamiseen, että olenko noudattanut sitä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 32 ja äitini osti mulle viime jouluna kirjan rahankäytöstä. Mielestäni olisi voinut itse opettaa 15v sitten, mutta taisi jäädä väliin.

Mielensäpahoittajan kirjan tarvitsisit seuraavaksi.

Lisätään vielä taustatiedoiksi, että joulunviettopaikassa oli muitakin sukulaisiani ja olin aiemmin syksyllä erehtynyt kertomaan, että rahatilanteeni on hatara pitkän sairastelun takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 32 ja äitini osti mulle viime jouluna kirjan rahankäytöstä. Mielestäni olisi voinut itse opettaa 15v sitten, mutta taisi jäädä väliin.

Mielensäpahoittajan kirjan tarvitsisit seuraavaksi.

Lisätään vielä taustatiedoiksi, että joulunviettopaikassa oli muitakin sukulaisiani ja olin aiemmin syksyllä erehtynyt kertomaan, että rahatilanteeni on hatara pitkän sairastelun takia.

Edellyttääkö tuotaustatieto sitten jotenkin mielensäpahoittamista, minusta ei.  Todennäköisesti itse olisin kiittänyt lahjasta (ehkä kertonut että lahja on ihan turha mutta kiitos kuitenkin) ja myynyt sen joulun jälkeen. Jos kirjan olisin halunnut lukea olisin lainannut sen sitten itse kirjastosta.