Lue keskustelun säännöt.
Ainoat lapset, eikö teitä sureta ettette saa olla kenenkään täti/setä/eno?
09.04.2019 |
En ole koskaan surrut sisaruksettomuuttani paitsi nyt, kun kavereiden sisaruksille syntyy lapsia ja kaverit hehkuttavat tätionneaan. Oikeastaan kaikkein eniten suren omien lasteni puolesta. Heille ei koskaan tule serkkuja minun suvustani eikä välttämättä miehenkään (miehellä yksi sisko joka tuskin tulee lisääntymään ikinä, alkaa ikäkin painaa).
Jakaako joku tämän puutteen tunteen kanssani?
Kommentit (38)
Minä olen tätinä samassa tilanteessa olevan serkkuni lapsille ja pikku serkut ovat yhtä läheisiä keskenään, kuin minä ja serkkuni pienenä. Lisäksi minulla on liuta ihania kummilapsia, joiden elämässä olen mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauti siitä mitä on, älä murehdi sitä mitä et voi koskaan saada.
En ole koskaan edes ajatellut asiaa. Eli ei kyllä sureta yhtään.
Ei kiinnosta Enous koska pleikkari on hauskempi kuin sukulaiset.
Minulla on sisaruksia mutta pakko todeta että olen paljon läheisempi kummityttöni kuin siskoni lapsen kanssa. Kummityttö on parhaan ystäväni lapsi ja näemme melko usein kun asutaan samassa kaupungissa ja samalla asuinalueella. Siskoni lasta näen lähinnä netin välityksellä, ja pari kertaa vuodessa sukujuhlissa esim jouluna. Kahdestaan emme näe oikeastaan ikinä tai tee mitään yhdessä. Tätä selittää yli 300km välimatka sekä se, ettemme ole ikinä siskoni kanssa olleet hirveän läheisiä ja elämä on vienyt meitä tyystin eri suuntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljelläni on lapsia, mutta koen heidät ihan vieraiksi lapsiksi enkä halua olla heidän kanssaan erityisemmin tekemisissä. En ymmärrä mitä iloa tästä nyt pitäisi olla.
Miksi surra jotain mihin ei ole voinut mitenkään vaikuttaa? Vähän sama kuin harmittelisi ettei kaveripiirin tyypeistä kenestäkään ole tullut superjulkkista tai jotain siistiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä oikeastaan ole ikinä edes miettinyt asiaa. Olen kuitenkin täti miehen veljen lapsille ja äiti omilleni, joten elämässäni on ihan riittävästi lapsia ihan näinkin.
En ole koskaan edes ajatellut asiaa. Olen ainoa lapsi sekä vela, tätinä oleminen kenellekään ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli ainoa lapsi ja äitini veli on kuollut nuorena, eli ei minullakaan ole serkkuja, en osaa kaivata asiaa mitä ei ole koskaan ollut.
Eivät sisarusten lapset välttämättä ole läheisiä. Minulla on siskoni lapsiin ihan ok lämpimät, mutta ei läheiset välit. Veljen lapsia taas tuskin tapaan, koskan veli vaimoineen ei halua juuri olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käsitä mitä suremista tuossa on. En pidä omista tädeistäni ja siskoni jäi lapsettomaksi (vastentahtoisesti).
Jaan ihan saman tunteen kanssasi ap. Kaverit ja serkut on monilapsisista perheistä, heidän omat lapset tuntuu olevan niin monelta suunnalta rakastettuja kun on tätejä, enoja ja setiä. On sitä turvaverkkoa, ja varmasti vaikuttaa siihen kun ihmisellä on sisäänrakennettu tarve kuulua yhteisöön, iso perhe varmasti auttaa siinä. Mun lapsilla ei tuollaista ole. Ei tule sukulaissynttäreille kuin kourallinen väkeä. Ei ole serkkuja joiden kanssa leikkiä. Ennen kaikkea, on vähemmän ihmisiä joille he ovat tärkeitä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina tykännyt olla ainut lapsi ja en todellakaan kaipaa mitään sisarusten lapsia.
On 2 omaa lasta ja ne riittää oikein mainiosti ja jos oikein hyvä säkä käy elämässä niin saamme joskus lapsenlapsiakin.
Miehellä on 2 siskoa ja toisella heistä on lapsia joten lapsilla on 3 serkkua. Ihan ok.
No en todellakaan! Olen nauttinut tästä ainokaisena olemisesta.
Kyllä, koska en todennäköisesti tule itse koskaan olemaan äiti ja olisi kuitenkin kiva auttaa uuden sukupolven kasvatuksessa ja olla osa jonkun lapsen elämää. Minulla ei juuri ole ystäviäkään joiden lapsia voisi hoitaa.
Minä olen täti mieheni veljen lapsille.
Eniten ainokaisia varmaan harmittaa sisaruksen puute. Ainoana lapsena ei ole kivaa huolehtia vanhoista vanhemmista ja sitten kun vanhemmista aika jättää niin ilman sisaruksia myös lähisuku on erittäin pieni.
Minun lähisukuni tulee olemaan täysin olematon, ei ole lapsia eikä miestä. Ehkä jos ehdin siihen mennessä miehen löytää. Lapsia ei tule.
Tuota... en. Minusta siinä on ihan tarpeeksi kestämistä, että tuntemattomat lapset nimittelevät tädiksi.