Ainoat lapset, eikö teitä sureta ettette saa olla kenenkään täti/setä/eno?

Kyllä harmittaa. Tähän vaikuttaa se, että lähipiirissä on useita perheitä, jossa sisarukset ja serkut ovat todella läheisiä. Toki ei voi tietää olisiko oman sisaruksen kanssa välit olleet lämpimät, mutta ne joilla on hyvät välit, on tuo suhde tosi kadehdittava.

Mutta kun sisaruksia ole, niin tällä mennään.

Löysin tämän ketjun, kun aihe on itselle ajankohtainen. Parhaan ystäväni sisko kertoi juuri odottavansa esikoistaan. Paras ystäväni on tosi innoissaan. Hän on minun lapseni kummi, ja pelkään kovin, että meidän poika "unohtuu", kun ystäväni saa sukulaislapsen. Eli kyllä surettaa mutta lähinnä lapsen puolesta.

Olisi kiva olla edes jonkun kummitäti, mutta kellään ystävistäni ei ole vielä lapsia. Ehkä eivät pyytäisikään, kun monet pyytävät niitä sisaruksiaan... :(

No, minulla on sisar ja veli, eivät aio tehdä lapsia. Lukuisiin serkkuihini en ole n 10 ikävuoden jälkeen ollut missään yhteydessä, enkä setiini tai täteihini (heitä ei kiinnosta). Joten, ei se sisaruus tai serkkujen olemassaolo tuo mukanaan välttämättä mitään.

Mulla on sisko ja veli enkä silti saa ikinä olla täti. :D itselläni on kolme lasta ja toivon toki, että saisin joskus olla mummo. Katsotaan. Toivon myös, että jos saan lapsenlapsia, en saa niitä liikaa. Katsotaan.

Olen ainoa lapsi, mutta nuo mainitut asiat ei harmita. Olen paljon tekemisissä serkkujen kanssa, joten lapsilla on pikkuserkkuja mun puolelta ja tuntevat heidät tosi hyvin. Miehen puolella on serkkuja ja heille minäkin olen täti. Lisäksi olen kahden lapsen kummitäti.

Minä jaan tunteen. En tosin ole ainoa lapsi, mutta sisaruksillani ei ole lapsia. Ei myöskään mieheni puolella. Tykkäisin olla täti ja olisi kiva, että lapsillani olisi serkkuja, mutta eipä tälle mitään voi. Vaikken ole erityisen läheinen omien serkkujeni kanssa, silti on mukavaa, että heitä on ja joskus sentään joidenkin kanssa nähdään.

Ei, enemmän minua surettaa se etten ole kenenkään äiti enkä tule olemaankaan.

En ole ainoa lapsi, mutta siskoni on lapseton. En siis ole enkä koskaan tule olemaan täti. Ei ahdista ollenkaan, koska mulla on kuitenkin omat lapset.

Vierailija kirjoitti:

Löysin tämän ketjun, kun aihe on itselle ajankohtainen. Parhaan ystäväni sisko kertoi juuri odottavansa esikoistaan. Paras ystäväni on tosi innoissaan. Hän on minun lapseni kummi, ja pelkään kovin, että meidän poika "unohtuu", kun ystäväni saa sukulaislapsen. Eli kyllä surettaa mutta lähinnä lapsen puolesta.

Olisi kiva olla edes jonkun kummitäti, mutta kellään ystävistäni ei ole vielä lapsia. Ehkä eivät pyytäisikään, kun monet pyytävät niitä sisaruksiaan... :(

Outo ajatus, että sukulaislapsi jotenkin ohittaisi sinun lapsesi. Ei läheisiin väleihin tarvita verisukulaisuutta. Itselleni esimerkiksi äidin hyvä ystävä on paljon läheisempi kuin yksikään tätini. Kummilapsistani kaksi on sukua ja yksi ei. Sen ei-sukulaisen kanssa olen kaikkein eniten tekemisissä.  

Kieltämättä se surettaa. En itse asiassa ole perheen ainut lapsi, mutta veljeni kuoli nuorena lapsettomana. Meitä on jäljellä lähisuvussa vain kolme serkusta, jotka kaikki olemme lapsettomia, eli sukuhaaramme päättyy meihin. Minulla on tosin kaksi sisaruspuolta (yhteinen isä). Heillä ei ole yhtään serkkua, sillä isä oli ainut lapsi ja äidin sisaruskin on lapseton. En tiedä, onko heistä jo jompi kumpi saanut lapsia, sillä emme pidä yhteyttä.

Ei sureta. Joskus lapsena suretti se ettei minulla koskaan voi olla setää, mutta siitä on kasvettu aikuiseksi. Ihmisillä on väliä, ei sukulaisuussuhteella.

Ei sitä kannata surra. Oma elämäni olisi ollut parempaa, jos minulla ei olisi sisaruksia.

Lapsettomana ei harmita yhtään olla ilmainen lastenhoitaja ja lahja-automaatti...

Ei harmita yhtään. Päinvastoin. Muistan kun olin pikkulapsi ja jotkut tädit kyselivät että onko tulossa pikkusisaruksia tai haluatko niitä. Olin ihan kauhuissani jo silloin.

Itselläni on sisarus ja silti minulla ei ole yhtäkään serkkua, pikkuserkkua, tätiä, setää eikä sisaruksellani ole lapsia ja tuskin koskaan tulee olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana ei harmita yhtään olla ilmainen lastenhoitaja ja lahja-automaatti...

Täysin oma valinta suostua noihin. Hyvä, ettei sinua harmita valintasi :)

Ei todellakaan sureta. En halua lapsia elämääni ollenkaan.

Inhosin kasvamista ainoana lapsena. Menin sitten vielä naimisiin  miehen kanssa, joka myös oli kasvanut ainoana lapsena. Päätimme yhdessä, että emme halua jatkaa samanlaista perinnettä, yksinäisten lasten kasvattamista, ja teimme useamman lapsen. Lapsemme saavat kasvaa sisarusten kera, riidellen ja rakastaen. Aikuisina heillä on läheiset sisarukset (kyllä, ovat jo  nyt läheisiä) sittenkin, kun meitä ei enää ole. Ja jos (tod.näk. kun) joku heistä tekee mia lapsia, on hänen lapsillaan setää ja tätiä ja toivottavasti serkkujakin.

Kaikki ystäväni ovat kasvaneet sisarusten kanssa ja heillä on edelleen lämpimät ja läheiset välit. Mammapalstalta saa kyllä sisarusten välisistä suhteista korostuneen kielteisen kuvan, mikä korreloi ilmeisesti vain palstalaisten välillä.